Taikatemppuja part2

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Taikatemppuja part2

ViestiKirjoittaja Ivy » 18 Helmi 2008, 23:03

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 1&start=60

Ophelia, Aaron

Ophelia katsahti laukun suuaukolle Tomtomin ilmoittaessa että olisivat nyt lähdössä ja sulki laukun, jättäen kaiken pimeäksi. Hetkeen ei kuulunut kuin Ophelian oma hengitys, häntä jännitti, pääsisivätkö he tosiaankin pois niin että Tomoderuwix salakuljetti heidät laukussaan pois? Se kuulosti hyvin helpolta, mutta jos Tomtomiin oli luottaminen niin Ophelia uskoi myös jutun toimivan. Sitten Ophelia katsahti Lilyyn, tai jossain vastapäätä tämä tästä oli ja samassa muutama valopiste leijahti heidän yläpuolelleen ja valaisi koko laukun, ne olivat tulikärpäsiä!
"Hehe! Ehkä hän käyttää niitä kun ei ole soihtua." Ophelia ehdotti ja piti hatun sivulle levenevistä reunoista kiinni ja hymyili itsekseen katsellessaan pienten valopisteiden hiljaa leijailua suuaukon alapuolella.
Ophelia saattoi kuulla Tomtomin iloisen hyräilyn ja tämän askeleet laukun nahkaisen vuoren läpi. Laukku keinahteli ehkä vähän Tomtomin kävellessä, mutta se ei pahemmin haitannut, Ophelia keinahteli jopa mukana ihan omaksi ilokseen.
Tosin Lily oli oikeassa ja Opheliakin alkoi miettimään, oli mahdotonta että Tomtom pääsisi linnasta ulos ilman että joku hänet huomaisi... Piti vain siis toivoa ettei kukaan 'väärä' häntä huomannut, vanhus oli sinänsä aika puhtaan pulmusen oloinen ja heitä kun ei taas nähty ellei alettu laukkua kaivelemaan, siinä vaiheessa jopa Ophelia puraisisi mikäli vieraan käden näkisi...
Kaikki näytti menevän hyvin tähän asti, Ophelia kuuli Tomtomin jopa hyvästelevän joitakin ja silti tämä jatkoi matkaa eikä kukaan tätä siis pysäyttänyt!

(ennen aikaisempaa tapahtunutta)
Aaron käveli pitkin linnan käytävää, kohteena tietenkin uloskäynti, lohikäärme tämän seurana joka oli välttämättä tämän mukaan halunnut. Aaronin äiti piti varmaan tällä hetkellä omaa pientä teekutsua vieraidensa kanssa ja hänen isänsä yrittää pysytellä näistä mahdollisimman kaukana, tämäkään sukulaisista pahemmin tuntunut välittävän. No tämän sijaan, Aaroni myöskin mietitytti Aranin ja Lounatuulen välinen sopimus. Olihan se aika hauskaa ajatella ihmisten ilmeet kun huomaisivat sotivansa lohikäärmettä vastaan... Mutta-
"Hei.." Aaron aloitti, katsoen yhä eteensä ja katsahti sitten olkansa yli Lounatuuleen.
"Mitä sinä siitä saat että nistit muutama sataa ihmistä meidän armeijassa?" Aaron kysyi, niin, mitä Lounatuuli siitä sai? Siitä ei oltu puhuttu vielä yhtään mitään.

"GWah!" Ophelia huudahti laukun rysähtäessä taas maahan niin että puolet Tomtomin omaisuudesta oli rysähtää Ophelian niskaan siinä samalla. Eikö tämä voisi laskea laukkuaan nätisti..? Sitten Tomtom avasikin laukun niin että auringonvalo pääsi taas laukun sisään ja kohta Tomtomin käsi ojentautuikin sisälle laukkuun. Ophelia naurahti, mutta mietti, olivatko he jo ulkona haltijoiden kylästä? Laukun sisältä oli vähän vaikea lähteä arvioimaan missä he olivat milloinkin liikkuneet.
Sitten Ophelia ojennutti kätensä, jättäen tosin hassun näköisen hatun kaiken romukasan päälle ja Tomtom kiskaisi tämänkin ylös ilman sen kummempia ongelmia.
Haltijoiden kylää ei näkynyt! He olivat metsässä, vain puita, kiviä, puskia ja muuta mitä metsässä sitten olikin.
Niin, mitä nyt? Tomtom selitti että he vain kävelisivät, mutta oli yhä se riski että heidän perään lähdettäisiin ennenkuin nämä mihinkään pääsisivät...? Ophelia katsahti takaisin Tomtomiin joka oli taas vyötäröään myöten laukussa ja suoristi pian selkänsä, käsissään nyt musta kyyhkynen? Black saisi siis tulla heitä vastaan, ja mitä pikemmin sen parempi.
Musta kyyhkynen oli siis vähään niinkuin kirjekyyhky joka lenteli viesti koivessa paikasta toiseen, tosin tällä kertaa, kirjeen sijaan tämä sai hakea Blackin heidän luokseen.
Pian kyyhkynen katosi näkyvistä, Ophelia nyökkäsi Lilylle hymyillen, se tosiaan ei ollut tuon vaikeampaa ja helpommaksi tuli jos Black tulisi pian heitä vastaan... Ja jos he Aranin vielä näkisi niin se olisi ainakin Ophelialle 20 biljardia vuotta liian aikaisin.

"Meillä on paaaljon selitettävää kun pääsemme takaisin kotiin..." Ophelia sanoi tähän väliin, korostaen sanaa 'paljon' lisäämällä ylimääräisen 'a'an siihen mukaan. Ophelialla oli tunne että Black halusi heti ensimmäisenä tietää mitä oli tapahtunut... Lilyn pidemmästä iästäkin lieni syytä tälle mainita... Helvetin Aran, tämä sai luvan pysyä Lilystä kaukana! Painua alimpaan seitsemästä helvetistä ja pysyä siellä! Niin ja kuningas, Ophelia toivoi että Black olisi onnistunut selittämään tälle jonkinalisen hätävalheen siitä missä he olivat, tämä oli aivan varmana huomannut Lilyn katoamisen ja lukitsisi tämän huoneeseen heti kun he tämän maille edes pääsivät... Ja oli myös Anemone, menisikö tälle vain läpi että äidillä oli kiire eikä aikaa olla tämän kanssa? Se kuulosti ilkeältä, mutta ehkä Anemone ei ole edes huomannut heidän poissa oloa omista leikeistään. Ja se mitä Aran oli sanonut sapetti Opheliaa yhä, nämä eivät olleet sen vähempää eläimiä mitä ihmisetkään.

//:'DDD JATKUU//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Helmi 2008, 23:32

Art, Lounatuuli, Lily, Tomtom

Lounatuuli katsahti Aaroniin kun tämä avasi suunsa... tosiaan, mitä Lounatuuli siitä sai? Hän pysähtyi linnan pihalle ja vilkaisi taivaalle mietteliäänä.
"En mitään" Lounatuuli sanoi lopulta laskiessaan katseesa takaisin Aaroniin "en yhtikäs mitään, muuta kuin vähän naposteltavaa" Lounatuuli vastasi hymyillen.
"paitsi Aran on luvannut ettei teidän väkenne metsästäisi minua, siinä vaihtokauppa.. köyhää eikö?" Lounatuuli lisäsi ja otti pari askelta eteenpäin ja oli törmätä Arttiin.
"Anteeksi" Art sanoi hengästyneenä ja oli jo jatkamassa juoksemista kohti talleja, kunnes Lounatuuli tarttui tätä olkapäähän.
"Mitä nyt?" Lounatuuli kysyi. Art pysyi hetken hiljaa vilkaisten Aaroniin ja veti sitten syvään henkeä.
"He.. he pääsivät pakenemaan.. pitää lähteä perään" Art sanoi ja Lounatuuli naurahti.
"Et ole tosissasi, menette hakemaan sen naisen takaisin?" Lounatuuli sanoi naurahtaen.
"minkäs teet.. nyt suokaa anteeksi, minun pitää mennä" Art sanoi ja lähti juoksemaan talleille... eikä mennyt kuin viisi minuuttia kun hän jo lähtikin sieltä veljensä kanssa hevosilla. Lounatuuli sulki silmänsä ja muuttui takaisin lohikäärmeeksi, linnan pihalla kaikilta putosi leuat ja jotkut jopa juoksivat pakoon.
"Pitäisikö seurata?" Lounatuuli kysyi laskien päänsä taas Aaronin viereen, mikäli tämä kyytiin halusi.

"hah.. tosiaan.. varsinkin isälleni" Lily sanoi naurahtaen kun Ophelia huomautti että heillä oli paljon selitettävää.
He kävelivtä kohtuu reippaasti Tomtomin johdatuksella pitkin metsiä. Lily ihmetteli miten tämä vanhus jaksoi kävellä näin nopeasti ja pitkään.. kaiken lisäksi hän kantoi painavaa laukkua! No, ehkä Tomtomillakin oli joitakin salaisuuksia..
Metsästä kuului rasahdus, Lily kerkesi jo pelästymään että heitä oli seurattu, mutta puiden seasta lennähti se musta kyyhky.
"Joko se nyt jo palasi?" Lily kysyi katsellessaan kyyhkyä joka pörräsi heidän yllään.
"Juu u, eihän tästä pitkä matka ole.. nooin kymmenen kilometriä, tai sitten enemmän.. paha sanoa, olemme yhä hukassa" Tomtom sanoi.
"hukassa? Etkö tiedä minne olemme menossa?" Lily kysyi samalla kun lintu lennähti takaisin kadoten metsään.
"kutakuinkin niin, mutta etsivä löytää" Tomtom sanoi.
"Miten te edes löysitte haltijoiden kylään?" Lily kysyi.
"hienosti" Tomtom sanoi iskien silmää, vaikka Ophelialle hän olikin kertonut miten kylään löydetään, ei hän sitä prinsessalle aikonut kertoa.
"Odottakaa.." Lily sanoi ja pysähtyi.
Lily kumartui ja otti mekon helmasta kiinni ja repi siitä suirun pois. Tomtom nosti kulmiaan nähdessään tämän.. tosin ei häntä haitannut että prinsessa hyppi paljain säärin pitkin metsiä, ei sitten ollenkaan.
"Helpompi kävellä näin.." Lily sanoi heittäessään kankaan suirun menemään ja jatkoi matkaansa Tomtomin perässä.

// YAY \o/ jatketaan lyhyillä //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Helmi 2008, 00:38

Ophelia, Aaron

Aaron pysähtyi myöskin linnan pihalla tajutessaan Lounatuulenkin pysähtyneen ja katseli taivaalle.
"Et mitään!?" Aaron toisti ja katsoi Lounatuuleen kuin hullua! Tämä teki Aranille työtä lähes ilmaiseksi? Mitä nyt sai pupuja poskeensa joskus popsituksi.
"Todella löyhää!" Aaron vastasi, sillä sitä se tosiaan oli, mutta ehkä lohikäärmeelläkään ei ollut parempaa tekemistä? Sitten he olivatkin jatkamssa jo matkaa, mitä ilmeisemmin lammelle, Aaronin vakiopaikkaan mutta eivät päässeet pari askelta kauemmaksi kun Art oli jo törmätä heihin.
Lounatuuli kysyi tältä että mistä moinen hoppu ja Aaronkin katsoi tätä kysyvästi, miksi tämä oli juossut kuin tuli hännän alla!
"HAH!" Aaron naurahti melkein rääkäisten ja katsoi Artiin nyt hymyillen, näiden ei tarvinnut kuin selkänsä kääntää niin vangit olivat karanneet!
Ja nämä lähtivät jopa näiden perään... Mikä olikin Aranilta melko arvattavissa.
"Ei ole todellista! Nämä eivät osaa vartijoida edes paria ihmistä!" Aaron ilkkui nauraen ja katsoi Art menoa talleille ja pian tämä ratsastikin näiden ohitse parin muun haltijan kera.
Sitten Aaron tunsi tuulen vivahtelun ja katsahti Lounatuuleen joka oli muuttunut takaisin lohikäärmeeksi ja vilkaisi sitten muutamia muita haltijoita jotka alkoivat kiljumaan kuin eivät olisi lohikäärmettä ennen nähneet!?
"Mikäs siinä... Ehkä siellä tapahtuu jotain näkemisen arvoistakin!" Aaron sanoi ja hypähti taas Lounatuulen kuonolle ja kiipesi sieltä sitten tämän korvien että sarvien taakse ja tarrautui tämän harjasta kiinni kuten aikaisemminkin.

Ophelia hymyili, varsinkin Lilyn isälle... Toisinkuin Lily, Ophelia ei enää ihmetellyt sitä kuinka Tomtom jaksoi kävellä noinkin reippaasti ja pitkää vielä painavan laukun kanssa, siihen oli jo tottunut ja olihan tämä velho mikä riitti Ophelialle selittämään yhtä sun toista. Sitten kuului rusahdus ja Ophelia pysähtyi kuin seinään, joko heitä oltaisiin seurattu? Ophelia päästi pian helpotuksen henkäisyn, se olikin vain Tomtomin lähettämä musta kyyhky! Se oli jo palanut, tarkoitti siis sitä että Black olisi juuri nyt tulossa heitä vastaan?
Niin tosiaan, ehidän oli pakko olla myöskin hukassa kun mikään varsinainen reitti haltijoiden kylällekään ei tiedossa ollut, vaikka Tomtom arvioitsikin että kylään olisi jotakuinkin kymmenen kilometriä. Ophelia kikatti hiljaa Lilyn kysyessä että miten he olivat haltijoiden kylään ylipäätänsä löytäneet, hän tiesi. Tosin Ophelia päätteli ettei sitä Lilylle voinut kertoa koska ei Tomtom nytkään kertonut ja Black oli kuninkaan seassa viimeinen henkilö jolle olisi voinut kertoa että haltijoiden kylään piti eksyä... Tosin Ophelia uskoi yhä puoliksi siihen että heitä oli vain onnistanut kylän löytämisen suhteen, sääntö että piti ensin eksyä kuulosti Opheliasta hieman epäuskottavalta.
Ophelia pysähtyi Lilyn pyytäessä näitä odottamaan ja katsoi nyt mitä Lily hameenhelmallensa oikein teki..? Tämä repäisi hameestaa suirun ja heitti tämän sitten pusikkoon... Kai se sitten oli parempi Lilylle näin kävellä kun ei hameenhelmaansa kompuroida. Vaikkei se Ophelian mieleen kauheasti ollut että prinsessa kulki sääripaljaana pitkin metsiä, mutta ei kai sillä niin paljoa väliä juuri nyt ollut.
"Uskotko että Black tulee pian?" Ophelia kysyi huomatessaan ettei mustaa kyyhkystä enää näkynyt ja Opheliaa alkoi muutenkin jo pelkäämään sitä että heidän karkaaminen oltaisiin huomattu, ei ollut kivaa tuntea olevansa kahden välillä.

//<33333333333//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Helmi 2008, 01:07

Art, Black, Lily, Lounatuuli, Tomtom

Lounatuuli naurahti ja nosti päänsä ylös jahka Aaron oli asettunut paikoilleen. Se aukaisi kitansa, päästi pitkän matalan murahduksen ja ponnisti ilmaan. Lentäessään kylän yllä, se näki kuinka Art ja tämän veljet ratsastivat pitkin katuja kohti metsää... hyvä ettei näiden hevoset talloneet laukatessaan ketään alleen. Lounatuuli laskeutui alemmaksi ja lensi pitkin katuja Artin hevosen vierelle.
"Me tulemme mukaan" Lounatuuli sanoi virnistäen.
"mit..? Ette varm.. äh" Art aloitti mutta Lounatuuli lennähti jo ylemmäksi ja lähti lentämään metsän latvuston yläpuolella, tähyillen alaspäin.
Hetken Art ja hänen veljensä saivat hortoilla pitkin metsiä, kunnes he löysivät kankaan palan...

"hmm.. eiköhän se poika kohta tänne säntää jostain.. hän on yllättävän nopea, silloin aikaan kun hän oli juoksupoikani hän--"
"Kuulitteko?" Lily keskeytti Tomtomin ja jäi kuuntelemaan ilmassa kaikuvaa matalaa ääntä.
"Se on se lohikäärme" Tomtom sanoi välinpitämättömästi.
"mitä jos se tulee peräämme?" Lily kysyi ja häntä karmi ajatus että he joutuisivat juoksemaan pakoon lohikäärmettä joka voisi pistää heidät poskeen minä hetkenä hyvänsä!
"en yllättyisi vaikka tulisikin, mutta sittempähän tulee" Tomtom sanoi samalla kun he saapuivat pienelle metsäpolulle.
"mhh.. tieti vievät aina johonkin, joten lähdetään tähän suuntaan" Tomtom sanoi.
"miksi sinne eikä tuonne?" Lily kysyi osoittaen vastakkaiseen suuntaan.
"et sattunut katsomaan mistä suunnasta lintu tuli?" Tomtom sanoi hymyillen... ja oli jälleen kerran oikeassa, lintu oli tullut siitä suunnasta minne Tomtom nyt oli kävelemässä.

Art ja hänen veljensä katselivat ympärilleen. Lounatuuli lensi metsän yläpuolella tähystäen alas läpi lehtien.. eihän sen olisi mitään pitänyt etsiä! Kunhan nyt vain aikansa kuluksi etsiskeli.
"Tuolla.." Lounatuuli sanoi hymyillen nähdessään lehtien lomasta Tomtomin värikkään hatun.
"Hmh.. haltijat ovat ainakin kilometrin jäljessä.." Lounatuuli sanoi kääntyessään ympäri kohti Arttia ja tämän veljiä.
"Arathet!" Lounatuuli huusi alas heidän kierrellessään haltijoiden yläpuolella "Kilometri koilliseen, etenevät kohtuu nopeasti" Lounatuuli sanoi ja lennähti itsekkin kohti koillista.
"Tämähän on jännää" Lounatuuli sanoi Aaronille hymyillen.
"Kuulitte mitä lohikäärme sanoi, koilliseen" Art sanoi ja haltijat kannustivat hevosensa laukkaan, kohti kolmikkoa..

Tomtom hyräili taas omiaan, kunnes hän pysähtyi ja jäi paikoilleen kuuntelemaan.
"Mitä nyt?" Lily kysyi katsahtaen ympärilleen.
"Joku tulee..." Tomtom sanoi kuunnellen hiljaa.
Lilyn sydän hyppäsi kurkkuun ja hän alkoi vilkuilemaan ympärilleen siinä pelossa että haltijat tulisivat. Alkoi kuulua askelia, rapinaa ja pian heitä vastaan juoksi tumma hahmo.. musta susi.
"Black!" Lily huudahti nähdessään suden joka vaihtoi muotoaan vauhdista takaisin ihmiseksi.
Black ei sanonut mitään vaan käveli Lilyn luo ja halasi tätä. Lily kietoi kätensä Blackin ympärille ja oli itkeä onnesta!
"Minun oli sinua ikävä!" Lily sanoi Blackin astuessa kauemmaksi hänestä.
"Niin minullak--"
"Ei ole aikaa, kuherrelkaa kotona, sängyssä se on kivempaa kuin puskassa" Tomtom sanoi.
"Tomoderuwix!" Black rääkäisi kun tämä vanhus hihitteli itsekseen kävellessään eteenpäin.
"Olethan sinä kunnossa?" Black kysyi Ophelialta heidän lähtiessä liikkeelle.

"hmm.... kuka tuo on?" Lounatuuli kysyi Aaronilta nähdessään neljännen henkilön.
"Mennään ottamaan selvää" Lounatuuli sanoi ja sukelsi lehtien sekaan. Okasat katkeilivat ja lehdet tippuivat kun se lensi läpi lehmuston ja lopulta puojotteli puiden välissä ja laskeutui maahan tukkien näiden pakotien.
Lily oli kiljaista kuullessaan kauhena ryminän takaansa ja näki tippuvat oksat ja lehdet, sekä lohikäärmeen joka hymyili pirullisesti... ja kaiken lisäksi Aaron.. piru vie. Tomtom hymyili, mutta ei sanonut mitään ja Black katsoi kylmän ilmeettömästi lohikäärmettä joka laski päänsä, jotta tämän ratsastaja pääsisi alas.
"... TUO!" Black rääkäisi nähdessään Aaronin ja osoitti tätä sormella.
"Tunnetko sinä Aaronin?" Lily kysyi Blackiltä.
"onko sillä nimikin?" Black sanoi kuivasti ja sai Tomtomin naurahtamaan.
"Teitä etsitään jo, haltijat ovat täällä viimeistään kymmenen minuutin päästä.. elleivät eksy matkalla" Lounatuuli sanoi raapiessaan leukaansa.
"Mutta sinähän olet niin kiltti että väistät ja päästät meidät menemään" Lily sanoi Blackin takaa tarrautuneena tämän käsivarteen.
"... HAHAHHAHAHAAA! Mitä sinä minusta luulet?! Olen lohikäärme, Me emme ole kilttejä!" Lounatuuli huomautti "En aijo päästää teitä ohi.. ellei teillä ole jotain vastineeksi" Lounatuuli sanoi viekas ilme kasvoillaan.

// oke, tauko! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 19 Helmi 2008, 22:32

Ophelia, Aaron

Ei kestänyt kuin muutama sekuntti kun Lounatuuli oli jälleen syöksähtänyt taivaalle päästettyään ensin matalan murahduksen, Aaron tietenkin tämän selässä ja tähysteli nyt haltijoiden kylää laidasta laitaan, nähden jopa oman talonsa siinä samalla jonka pihalla ei tosin näkynyt ketään. Sitten Aaroninkin huomio kohdistui Artiin joka ei ollut nuppineulanpään kokoista suurempi, kunnes Lounatuuli lennähti tämän hevosen vierelle ja ilmoitti että tulisivat mukaan ja Aaron sai nauraa räkättää ihan Artin reaktiota että kiusaksi joka ei asiasta näyttänyt niin mielissään olevan.
Turha tämän oli näitä estellä, nämä olivat jo korkealla ja Aaron tähysteli hymy huulillaan metsikköön, kokeillen onneaa jos vaikka onnistuisi nämä ennen Artia löytämäänkin.

Niin, eiköhän Black kohta jostain paikalle säntäisi, olihan tämä hyvinkin nopea ja varmasti ehkä jopa kahtakin nopeampi tämän suhteen, niin Ophelia ainakin kuvittelisi. Tomtom oli nyt aloittamassa jälleen tarnointiaan Blackia juoksupoikana, maaoravien sijaan, kunnes kuului matala karjahdus kaikuvan ilmassa. Ophelia pysähtyi jälleen kuin seinään ja jäi varoen kuuntelemaan kaikuvaa karjahdusta, oliko se se lohikäärme? Tomoderuwix vahvensi pian Ophelian epäilykset ja juuri nyt Ophelian olisi tehnyt mieli vain ampaista juoksuun minne lintu oli ikinä lentänytkin, niin, mitä jos se lähtee heidän peräänsä!? Ophelia saattoi jo kuvitella tulta hönkevän lohikäärmeen jahtaavan häntä, Lilyä ja moksiskaan olevaa Tomtomia, tämä kun ei näyttänyt hätkähtävän niinkään isoa otusta kuin lohikäärme! Joka olisi nyt kaikkea muuta kuin heidän puolellaan...
Kuitenkin kolmikko jatkoi vain tasaiseen reippaaseen tahtiin kävelyään, kunnes löysivät itsensä jonkinlaiselta metäpolulta.
Tomtom mietti hetken ja ehdotti lopulta suuntaa, mutta Lily kysyi miksi se eikä tuo toinen? Ophelia ei juuri välittänyt mitä reittiä menivät, kunhan pois pääsisivät, mutta Tomtom voitti väittelyn, lintu oli tullut hänen ehdottamastaan suunnasta.

Aaron oli jo kyllästynyt katselemaan vihreitä puita ja seuraili nyt ohitse lentäviä lintuja, miettien kokeilisiko onneaan ja yrittäisi osua yhteen niistä ritsallaan? Tosin ei Aaronilla ollut kiveä edes hihassaan tällä hetkellä joten siinä meni sekin hupi.

"häh..?" Aaron havahtui Lounatuulen ääneen ja katsahti sivulta taas alas. Luulisi sitä tosiaan tuntevansa edes jonkinlaista korkeanpaikan kammoa näinkin korkealta, mutta Aaron ei ollut siitä juuri moksiskaan, oli sitä kovempaakin kyytiä jo saatu. Nyt Aaronkin näki Tomoderuwixen värikkään hatun joka suorastaan huusi tämän ja kumppaneiden olinpaikkaa!
"Heh, eivät kauaa." Aaron sanoi samassa kun Lounatuuli teki käännöksen jälleen Arathetin ja tämän veljien luokse ilmoittamaan missä ihmiset tällä hetkellä olivat. Noin kilometrin päässä näistä ja etenivät jaloin kohtuun nopeasti, koilisessa jonne Lounatuulikin nyt lennähti. Aran naurahti, jännääpä hyvinkin, jos kolmikosta mitään hupia heille siis irtoaisi.

Ophelia käveli reippain askelin Lilyn vierellä, tiiraillen välillää ympärilleen Tomtomin hyräily säestäessä näiden matkaa eikä Ophelia mitään puuta kummempaa nähny... Sitten Tomtom pysähtyi jo kolmannen kerran sen kummempia varoittamatta, pakottaen Lilynkin ja Ophelian siis pysähtymään ja jäi mitä ilmeisemmin kuuntelemaan... Lily kysyi syytä ja Tomtom vastasi että joku olisi tulossa..? Tietenkin Ophelia ajatteli heti ensimmäisenä että haltijat olisivat nyt ihan heidän kintereillään ja kuulikin enää vain oman sydänmenlyöntinsä ja katsahteli taakseen, kunnes kuuli räsähdyksen että askelia vastakkaisesta suunnasta!?
Eivät haltijat sieltä voineet heitä lähestyä? Elleivät nämä olleet ehtineet kiertämään heidän edelleen sitten hevosilla...
Ei, tulijoita oli vain yksi, tumma matala hahmo joka paljastui pian suureksi mustaksi sudeksi!?
"Black!" Ophelia huudahti siinä missä Lilykin! Se oli Black!
Black ei sanonut mitään vaan käveli suoraan Lilyn luo ja halasi Lilyä, tämän näkeminen oli suoraan sanottuna ilo silmälle. Ja sitten Tomoderuwix sai loistaa... Vanhus ei selvästikään sanavalintojaan häpeillyt ja Ophelia sai vain pudistella päätään vanhuksen hihittäessä omaansa...
"A! Olen!" Ophelia vastasi katsahtaessa Tomoderuwixestä Blackiin samalla kun lähdettiin jatkamaan taas matkaa. Ophelia oli kunnossa, varsinkin nyt kun Black oli paikalla, tämä saisi nistiä pari haltijaa nyt kyllä Opheliankin puolesta... Ainakin niin Ophelia tällä hetkellä ajatteli, sen verran oli joutunut haltijoita taas manaamaan.

"Hee? Ei hajuukaan!" Aaron vastasi nähdessään nyt neljännenkin pisteen, mutta ei osannut nyt heti äkkiseltään sanoa että kuka se olisi ollut.
"OkEEEEEEEEEEEEEI---!!" Lounatuuli sukeltautui taas kohti maanrajaa helevetin moisella vauhdilla että Aaron oli jo lähellä menettää tästä otteensa ja karjui nyt koko matkan alas kunnes ensimmäinen oksa törmäsi tämän otsaan Lounatuulen pujotellessan puiden läpi, lähes ollenakaan varomatta itse puita! Aaron sai useastakin oksasta naamaansa, kunnes tajusi madaltua niin ettei menettäisi päätään suuremmankin oksan mukana ja manasi nyt puoli ääneen punoittavaa ja kipeää otsaansa.
Ophelia kuuli jotakin ryminää lehmustoissa, kunnes ääni voimistui ja voimistui ja lopulta Ophelia sai kiljua lähes falsetissa ja takertui tietenkin heti ensimmäisenä Lilyyn kuullessaan hyvinkin voimakkaita räsähdyksiä ja nähdessään oksien että lehtien katkeilua.
Aaron sylki pari lehteä suustaan ja suki niitä jopa hiuksistaan erittäin tympääntyneen näköisenä lohikäärmeen vihdoinkin laskeuduttua turvalliseen äiti maahan ja laskeutui itsekin tämän päänpäältä.
Ophelia katsoi järkyttyneenä lohikäärmettä joka oli rymisten ja rämisten heidän eteensä laskeutunut ja TUKKINUT NÄIDEN TIEN!? Eijeijeijeijeijeijei! Haltijat olivat ihan varmana heidän kintereillään! Ja nyt he eivät pääsisi mitenkään ohi Lounatuulen ja.. ja Aaronin!?
Aaron oikoi paitaansa ja löysi siitäkin takertuneen oksan, heittäen sen olkansa yli ja katsahti sitten kenen eteen nämä olivat oikeen laskeutuneet, kuullen samassa Blackin rääkäyksen joka jäi ikävästi soimaan Aaronin korvissa.
"AARGH!" Aaron ärähti pidellen korviansa ja katsahti sitten vihaisensa Blackiin joka selvästi pottuili tälle ettei muka muistaisi tämän nimeä!
Niin ja Lounatuulellekin voisi mainita siitä varoittamisesta ennenkuin tämä syöksähteli paikasta toiseen.

Sitten kaikki katsoivatkin Lounatuuleen, joka paljasti nyt Blackille ja kumppaneille että näitä etsittäisiin jo ja että näillä oli noin kymmenen minuuttia armon aikaa. Ophelia tiesi sen! Haltijat olivat heidän perässään! Pitäisikö Ophelian alkaa rukoilla vai pitäisikö tämän vain odottaa että Black hoitaisi asian vai mitä heidän pitäisi tehdä!? Ophelia lievästi sanottuna panikoitsi asiaa mielessään ja katsahti ylös Lilyyn joka sanoi että Lounatuuli siirtyisi ja päästäisi nämä menemään? Niinhän? NIINHÄN?!
Aaron oli tirskahtaa nauruun, oliko tuo tosissaan? Tämä puhui nyt lohikäärmeelle, tuskin se olisi läpi metsän rymistänyt Aaron tämän selässä ja tukkinut näiden tien mikäli tämä sitten vain väistäisi!
Lounatuulikin räjähti nauruun ja Opheliaa alkoi lohikäärme pikku hiljaa pelottamaan, mikä oli todella ironista alkaa tätä vasta tässä vaiheessa pelkäämään.
"Mitä..Lohikäärme mahdollisesti haluaisi?" Ophelia sai sanotuksi ja katsoi nyt Lounatuuleen joka ei kuulemma väistäisi ellei näillä olisi jotakin sitä vastineeksi.
"Miten olisi sinä, prinsessa, tonttu ja kääkkä päivälliseksi?" Aaron nälväisi Ophelialle, tarkoittaen kääkällä tietenkin Blackiä ja tontulla Tomtomia, mitäs pukeutui niin räväkkäästi?
"Mitä!?" Ophelia parkaisi, ottaen tällä hetkellä asian hyvinkin tosissaan, saarretulta kun itsensä tunsi.
"No ei nyt oikeasti! Idioottiko olet!? En minä tiedä mitä se haluaa! Ja onko pakko aina kiljua!? Tärykalvot menevät vähemmästäkin!!" Aaron ärhenteli Ophelialle, tympääntyneenä siihen että huudettiin niinkin turhaan! Olivatko kaikki ihmis naiset tällaisia!?
"En minä ole idiootti!" Ophelia puolustautui, alkaen vihastautua nyt itsekin, mikä oli täydellinen asenteen muutos hetki sitten esiintyvään pelokkuuteen.
"Oletpas! Kaikki ihmiset ovat! Itkevät nyt joka asiasta mikä eteen tulee!" Aaron huusi takaisin, tosin kettumainen ilme nyt kasvoillaan huomatessaan Ophelian ärtyyntyneisyyden, mikä oli hänelle yhtä kuin jättipotti.
"MNnnggg!! Tekee niin mieli läimäistä sinua uudestaan!" Ophelia alkoi uhoamaan, menettäen otettaan siitäkin rauhallisuudesta mitä tällä oli vielä jäljellä, haltijan rääpäle alkoi käymään tosissaan hermoille!
"Läimäise! Pure! Potki! Itke! Kykenet kuitenkin vain yhteen noista!" Aaron nälvi, ärsyttäen tätä tahallaan, pojan retale kun oli!
"MNNNNNNNNNGGGHH!!!!!" Ophelia oli kiljui hammasta purren ja painoi käsiään nyt kasvojaan vasten, mutta ei tämä tietenkään lähtenyt Aaronia uudestaan läimäsemään vaikka mieli tekikin!
"MINÄ VIHAAN SINUA!" Ophelia huusi lopulta, saatuaan tukahdettua suurimman raivonsa ja osoitti nyt Aaroni sormellaan, välittämättä niin yhtään siitä että se olisi vastoin hyvää käytöstä.
"Heh! Tunne on molemmin puoleinen sisko!" Aaron nälväisi jopa tähänkin.
"Minä en ole siskosi!" Ophelia karjahti tähän kohtaan saaden Aaronin ärtymään Opheliaan nyt erillailla.
"Luoja! Se oli va-"
"VIHAAN TEITÄ KAIKKIA! HELVETISTÄ NOUSEET SUIPPOKORVAT JOTKA EIVÄT AJATTELE MUUTA KUIN OMAA MAALLISTA MAMMONAANSA! ARAN EI JÄTÄ LILYÄ RAUHAAN JA SINÄ PUHUT MITÄ SYLKI SUUHUN TUO! ÄLÄKÄ LAUSU HERRAN NIMEÄ TURHAAN!" Ophelia ärjyi naama punasena, keskeyttäen Aaronin selityksen ja Aaron jäi hetkeksi sanattomaksi. Eikö tämän pitäisi itkeä? Ei karjua hänelle kuin mielipuoli? Ophelia ei tiennyt itsekään mitä maallisella mammonalla niin tarkoitti, mutta kai se oli jotenkin liittynyt Lilyn omistushaluisuuteen. Aaron ei taas luojaa sanonut siinä merkityksessä mitä Ophelia sen käsitti, mutta samapa tuo.
"..Paraskin puhuja.." Aaron sanoi kohta ja väänsi irveilevän hymyn suunpieleensä, papitar se tässä oli joka oli mennyt huutamaan mitä sylki oli suuhun tuonut ja Ophelia huomasi tämän pian itsekin ja otti tämän nyt järkytyksenä, kääntyi nopeasti Lilyn puoleen kietaisten kätensä tämän ympärille ja alkoi huutamaan painautuneena tätä vasten kuin tyynyyn ja lopulta jopa itkikin, mennä nyt alentumaan sammakoita sylkevän haltija nulikan tasolle... Ja Aaronin päätä särki.

//MISSÄ LYHYET!? X'DDD//
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä 19 Huhti 2008, 03:29, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Helmi 2008, 23:29

Art, Black, Lily, Lounatuuli, Tomtom


Lounatuuli ei kerennyt vastaamaan mitään Ophelialle, ennen kuin Aaron olikin jo avannut suunsa. Black oli lähellä piestä Aaronin, mutta ei tehnyt mitään vaan kuunteli hiljaa kun suippokorva ja papitar kinastelivat. Tomtom hymyili yhä katsellen lounatuulta, joka taas seurasi kettumainen ilme kasvoillaan Ophelian ja Aaronin "keskustelua". Black oli kokoajan vähällä menettää hermonsa.. poika urppasi heille.. tai no Ophelialle minkä kerkesi, haltijat olisivat paikalla minä hetkenä hyvänsä, Tomtom vain hymyili ja Lounatuuli leikki jättimakkaraa joka ei aikonut väistää... ehkä sittenkin olisi pitänyt jäädä kotiin?
Tosin, kun Ophelia alkoi ärjymään naama punaisena, kaikki siirsivät kysyvän katseensa tähän.. kykenikö Ophelia huutamaan noin vihaisesti ja kovaa? Blackiä saatika Tomtomia ei voinut vähempää kiinnostaa, lausisiko Aaronin herran nimen vai ei, ateisteja kun olivat, mutta Lily pysyi Ophelian kannalla ja tuijotti Aaronia vihaisesti, kunnes Ophelia tarrautui häneen ja alkoi huutamaan häntä vasten kuin hän olisi ollut tyyny. Lily laski kätensä Ophelian pään päälle ja silitti tämän hiuksia vilkaisten Aaroniin vihaisesti.
"älä välitä hänestä, hän on vain haltija.." Lily sanoi kuiskaten Ophelialle, vähätellen haltijoita.. vain haltija.

"noniiin..." Tomtom aloitti iloisesti "Nyt kun pikku keskustelunne on ohi, saanen kysyä uudestaan, mitä lohikäärme haluaisi?" Tomtom sanoi välittämättä siitä kuka itki ja kuka oli polttamassa päreitä.
"En mitään, siinähän se ongelma onkin. En ole niitä lohikäärmeitä jotka haluavat vahtia aarteita luolissaan, sinulla ei ole mitään mikä minua voisi kiinnostaa.." Lounatuuli sanoi.
"... kääkkä... tonttu..." Black sanoi ääneen katsellen Aaronia kysyvästi sekä vihaisesti.
"saatanan suippokorva ja sisilisko jos nyt ette väistä niin kärvennän teidät elävältä" Black sanoi astuen eteenpäin.
"sinä? kärvennät meidät? hmh.. satuitko huomaamaan että puhut lohikäärmeelle" Lounatuuli sanoi halveksuen.
Black pyöritti niskansa ja naksautti sormensa, ojensi sauvansa Lilylle ja asteli lounatuulen eteen.
"Satuitko huomaamaan että puhut velholle?" Black sanoi hymyillen saaden Lounatuulen hämilleen.
Black napsautti sormiaan ja suoristi kätensä, kämmenen yläpuolelle ilmestyi pieni tulipallo. Lounatuuli katsoi tätä naurahtaen, mutta hänen naurunsa loppui lyhyeen kun Black lennätti tulisen pallon päin lohikäärmeen näköä, saaden tämän sulkemaan silmänsä ja karjahtamaan. Black ponnisti maasta Lounatuulen kuonolle ja siitä toiselle puolelle lohikäärmettä, kiinnittäen sen huomion pois kolmikosta. Lounatuuli tietysti lähti Blackin perään, se avasi kitansa ja alkoi syöksemään sinisiä liekkejä, mutta Black teki oman tulipallonsa takaisin, nosti kätensä kohti Lounatuulen kitaa ja syöksi kädestään liekkejä lohikäärmeen liekkejä kohti.
Molempien liekit löivät puolivälissä yhteen ja synnyttivät pienen liekkimeren näiden kahden välille.

"Miten Black sen teki..?" Lily kysyi siirtäen katseensa taistelevasta velhosta ja lohikäärmeestä tämän sauvaan.
"hän nosti.. sauvan vaakasuoraan ja veti erikseen, niinhän?" Lily kysyi nostaen sauvan vaakasuoraan eteensä ja koitti vetää siitä kaksi miekkaa erikseen.. tietysti onnistumatta.
"äh, tyttö kulta teet sen väärin" Tomtom sanoi napaten sauvan Lilyn käsistä, nosti sen vaakasuoraan eteensä ja veti siitä erilleen kaksi miekkaa.. sen kummempia selittelemättä tämä ojensi miekat takaisin Lilylle.
"umm.. selvä.. Ophelia, ota sinä toinen" Lily sanoi ja antoi Ophelialle toisen miekoista. Miekat olivat yllättävän kevyitä, Lily oli aina luullut että jokainen miekka painaisi todella paljon, mutta nämä olivat melki yhtä kevyitä kuin puu keppi.
"Noista onkin hyötyä nyt.. kai osaatte käyttää niitä?" Tomtom kysyi samalla kun kutisti laukkunsa jälleen.
"uh... tuota.. jotenkin" Lily sanoi vilkaisten taakseen.. ja epäonnekseen näki Artin ja tämän veljien saapuvan.
"Prinsessa mukaan, muut voi tappaa" Art sanoi veljilleen samalla kun kaikki laskeutuivat ratsailta.
"Minä hoitelen vanhuksen!" Amod huudahti ja katsoi sappeentuneena Tomtomia joka hymyili.
"Varo vain ettei housusi ole auki" Tomtom sanoi hymyillen ja väisit Amodin ensimmäisen iskun, lähtien hyppelemään pitkin metsää mojauttaen Amodia aina sopivassa välissä kävelykepillään... tekniikkahan tuokin.
"Aretha pidä heitä silmällä.. minulla on velkoja velholle" Art sanoi nyökäten kohti Lilyä ja Opheliaa ja lähti sitten kävelemään kohti velhoa ja Lohikäärmettä jotka yhä kävivät 'tulista' taistelua keskenään.

"en haluaisi satuttaa teitä joten pistäkää miekat pois.. sopiiko?" Are kysyi Lilyltä ja Ophelialta tullessaan lähemmäksi.
Lily nosti miekkansa ylös ja astui eteenpäin, hänellä ei ollut aikomustakaan laskea miekkaa!
"en to--"
"älä tule lähemmäksi!" Lily sanoi ja sai Aren pysähtymään paikoilleen.
"jos tapella haluat niin minulle se sopii.." Are sanoi vetäen oman miekkansa esille.
Lily pysyi paikoillaan ja mietti.. olisiko hänestä siihen? Oli hän aikoinaan Henryn kanssa puu miekoilla leikkinyt ja monesti katsellut kun Henry harjoitteli muiden saman ikäisten poikien kanssa.. mutta ei Lily koksaan ollut oikealla miekalla ketään sohinut! Tosin ajatus taitojen kokeilemisesta houkutti..
"hmh, et taida sittenkään hyö--" Are aloitti mutta samassa Lily hyökkäsi tätä kohti ja Are alkoi torjumaan lyöntejä minkä kerkesi.. Lily oli kohtuu taitava näin ensikertalaiseksi.

Black vilkaisi sivusilmällä ympärilleen kuullessaan metallin kolinaa ja näki Artin tulevan häntä kohti.. sekä Lilyn joka taisteli ihan vapaaehtoisesti?! Tomtom veti kauempana Amod perässään, vanhus nauroi vahingon iloisesti erittäin vihaiselle haltijalle joka alkoi pikku hiljaa saada tarpeekseen kolhuista. Lounatuuli perääntyi nähdessään Artin tulevan, hän halusi nähdä kuinka tämä pärjäisi velhon kanssa.
"kappas.. suippokorva yhä elossa, seuraavan kerran kun ihmisten kylille tulet, hankin sinulle ensimmäisen paikan hirtto jonoon" Black sanoi kääntyen Artin puoleen.
"Valitettavasti sitä kertaa ei tule sillä sinä kuolet tänään tänne" Art sanoi ja hyökkäsi kohti Blackiä.. jolla sattumoisin ei juuri nyt ollut aseita. Art iski ensimmäisen kerran, ohi ja samassa Black tarttui tämän toiseen käteen ja sai napattua itselleen Artin toisen miekan ja hyökkäsi tätä kohti.
Lounatuuli perääntyi ja hypähti ilmaan, se lähti pujottelemaan pitkin metsää ja puhalsi samalla liekkejä maahan, sytyttäen jokaisen puskan ja ruohonkorren tuleen. Se teki näin ja rajasi taistelun suurehkoon ympyrään, kun se oli saanut tulikehän valmiiksi, se jatkoi liitämistä ja seurasi jokaista taistelua hymyillen pirullisesti.
"Minä syön sitten ruumiit!" Lounatuuli huusi ja nauroi ilkeästi.

// taaauko //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Helmi 2008, 15:36

Ophelia, Aaron

Ophelia nyyhkytti vielä, mutta rauhoittui hieman kuitenkin Lilyn sanoista, vain haltija... Ei sen enempää. Aaron katsoi Lilyä puolestaan taas ärtyyntyneenä ja ehkä jopa kysyvästikin ja katsahti sitten nyyhkyttävään Opheliaan, jääden sanomatta kuitenkaan enää mitään, mitä hän oli muka tehnyt? Sanonut vain 'paraskin puhuja' ja tämä oli mennyt ottamaan sen kuin... öh.. Maailman suurimman synnin? Aaron olisi nauranut aikaansaannostaan, mutta tämä oli liian vaivalloinen tapaus, päätä ehti särkeä ennenkuin tyttö oli ehtinyt itkuun parahtamaan.
Sitten Tomtom avasi suunsa taas omaan iloiseen tapaansa saaden Aaronin kääntämään katseen tähän kun tämä kysyi Lounatuulelta näin toistamiseen, että mitä tämä sitten haluaisi?
Opheliakin hellitti otettaan hieman Lilystä ja käänsi päätänsä nyt Lounatuuleen päin joka sanoi ettei heiltä löytyisi mitään mitä häntä voisi kiinnostaa. ...Kääkkä...Tonttu... Kuului manaus Aaronin korvissa ja katsahti sivusilmällä Blackiin joka pian uhkasi kärventävänsä nämä mikäli eivät väistäisi, mutta Lounatuuli vain naurahti tähän ja huomautti Blackia että puhui lohikäärmeelle, ketä siis kärventää ja kenet?

"Voi ei..." Ophelia sanoi hiljaa itsekseen, yhä painautuneena Lilyyn, tajutessaan ettei tästä hyvää seuraisi. Black naksautteli niskojaan ja jopa nyt sormiaan, ojensi sauvan Lilylle ja asteli lohikäärmeen eteen, saaden Ophelian toistamaan äskeinen nyt mielessään.
Aaron rehellisesti sanoen otti pari askelta sivummalle Blackin tullessa lohikäärmeen kuonon eteen ja jäi seuraamaan näitä kahta sitten sivummalta, naama peruslukemilla. Näytti jo aika vahvasti siltä että tästä tulisi velho vastaan lohikäärme-ottelu. Black napsautti sormiaan ja loi pian yläpuolelleen tulipallon mistä Aaron ei osoittanut niin minkäänlaista reaktiota ja kohta tulipallo olikin lentänyt lohikäärmettä päin näköä! Saaden Lounatuulen karjahtamaan ja Aaronin taas naurahtamaan ilkikurisesti, varsinkin kun Black talloi jo tämän kuonoa ja kiinnitti tämän huomiota muualle tämän häntä päässä.
Aaron kapusi siis lähimpään puuhun ja lähti hyppimään puusta toiseen, haluten nähdä miten tässä tulisi loppujen lopuksi käymään.

Ophelia astui sivummalle Lilystä ja katseli nyt myöskin Lilyn käsissä olevaa sauvaa.
"Niin... kai.." Ophelia sanoi katsellen nyt Lilyn yritystä saada sauvaa erkaantumaan toisistaan kahdeksi miekaksi, saaden yrityksen näyttämään pikemminkin sauvan päiden nykimiseltä... Tomtom nappasi siis sauvan Lilyn käsistä ja avitti onnistuen saamaan sauvasta esille ne kaksi miekkaa ja ojensi nämä Lilylle sen enempää kertomatta miten oli tässä onnistunut. Ehkä siinä oli jokin oma niksinsä?
"...Hyvä on..." Ophelia sanoi ja otti vastaan Lilyn ojentaman miekan, tuntien tietenkin vastahakoisuutta sitä kohtaan että alkaisi aseella jotakuta sohimaan! Mutta otti sen varmuuden vuoksi, turva sekin ja piti nyt kiinni sen varresta, sen terä osoittaen kohti maata...
Sitten Tomtom kysyi että kai nämä osaisivat sentään niitä käyttää? Ophelia ravisti päätään sivulta toiselle, hänellä ei ollut minkäänlaista kokemusta sitten yhtään, toisinkuin Lilyllä varmaankin joka sanoi osaavansa käyttää sitä jotenkin!? Sitten Ophelia käännähti, huomaten epäonnekseen että haltijat olivat päässeet heidän peräänsä! Ja yksi näistä oli kaiken lisäksi Arathet ja kaksi muutakin näistä olivat valitettavan tuttuja...
Art käski näitä ottamaan prinsessan mukaan ja tappamaan loput ja Amond heti ensimmäisenä tarjoutui hoiteleman Tomoderuwixen joka vain hymyili ja lähti hyppelehtimään muualle, väistäen Amondin hyökkäyksiä ja kopautti tätä kalloo aina sopivan välin tullessa.
Art käski Arethaa pitäämään sitten silmällä Lilyä ja Opheliaa, tämän mennessä itse mitä ilmeisemmin Blackin luokse jolla oli varmaan kädet täynnä muutenkin jo lohikäärmeen takia?

Ophelia siirsi katseensa muualle kävelevästä Artista sitten Arethaan joka oli tullut heidän luokse ja pyysi näitä laskemaan miekat. Ophelia ei sanonut mitään, kaikki oli ihan hullusti tämän ympärillä ja varsinkin nyt kun Lily nosti miekkansa Arethaa vastaan!?
"Lily!?" Ophelia parkaisi ja katsoi miekkaa ja siitä sitten Arethaa joka yritti toistaa ettei halunnut satuttaa, mutta Lily ei antanut periksi vaan käski Arethaa olemaan tulematta yhtään lähemmäksi. Sitten Arethakin veti oman miekkansa esille ja Ophelia ei puolestaan tiennyt mitä tehdä. Oliko Lilyllä kokemusta oikeastikin miekkailusta? Ophelia ei ollut ainakaan koskaan nähnyt Lilyn miekkailevan! Ja ei tämä nytkään kyllä mitään tehnyt... Arethakin jo ehti olettamaan ettei Lily hyökkäisikään, kunnes Lily sitten oikeasti hyökkäsi ja Ophelialla oli sydän ponnahtaa kurkkuun! Lilyhän kuolisi! Silpottaisiin palasiksi ennenkuin kukaan muu edes ehtisi vahingoittumaan!! Lilyhän..! Pärjäsi aika hyvinkin..? Aretha väisteli ja torjui Lilyn hyökkäyksiä minkä kerkesi eikä Lilyllä näyttävästi ollut aikomustakaan luovuttaa tämän suhteen.
Ophelia ei ollut koskaan nähnyt Lilyä tällaisena, tämä miekkaili kieltämättä hyvin, ainakin näin amatöörin nökäkulmasta mitä Ophelia puolestaan oli... Tomtom tappeli yhä Amondin kanssa, Art oli ties missä kuten Black ja Lounatuulikin ja Lily ja Aretha ottivat yhteen... Entä Aaron?

Aaron istui puussa, roikottaen jalkaansa, vähän kauempana tosin ettei kärventyisi itsekin Blackin ja Lounatuulen yhteen otosta, sen verran itsesuojeluvaistoa Aaroniltakin löytyi. Molemmat käyttivät aseenaan tulta ja velho vaikutti aika tasaväkiseltä jopa lohikäärmettä kohtaan ja Aaron tunsi itsensä kuin lapseksi jouluna! Tuli tulta vastaan, synnyttäen liekkimerta näiden välille ja sama senkun toistui, kumpikaan pääsemättä kuitenkaan puusta pitkälle. Sitten Aaron kuuli jonkun muun tulevan ja käänsi päänsä nyt Blackia lähestyvään Arathetiin, no jo oli aikakin tämän ilmestyä! Lounatuuli tosin vetäytyi, lennähtäen jälleen yläilmoihin. Sinänsä harmi sillä Aaron olisi halunnut nähdä miten olisi loppujen lopuksi käynyt, mutta Art vastaan velho sai nyt kelvata, vaikka Aaron vähän epäili Artin pärjäämistä tätä vastaan.
Tosin Blackillä ei ollut juuri nyt aseita! Mutta sekin asia näytti korjaantuvan aika helposti ja Aaron alkoi olla jo varma että Art tulisi saamaan selkäänsä, edes Aran ei ollut velholle pärjännyt! Ja Aran oli selättänyt Artinkin seitsemän-nolla siitä sokea sairaus... Mikä lie-jutustaan huolimatta.

Ophelia vilkuili puol paniikissa ympärilleen, puristaen miekan kahvasta kiinni eikä edes nähnyt missä muut olivat! Joko näitä peitti puut tai sitten nämä olivat kaukana heistä. Sitten Ophelia tajusi katsahtaa taivaalle ja näki Lounatuulen nyt lentelevän heidän yläpuolellaan, jossain lähellä pilvien rajaa josta suurimmaksi osaksi valkoista lohikäärmettä oli vaikea erottaa. Ophelia kyllä järkyttyi kahta kauehammin nähdessään lohikäärmeen syöksevän nyt liekkejä, mikä sai Ophelian läimäisemään kädet yhteen, pudottamaan miekan siis jalkojensa juureen ja luomaan itselleen suojakuplan joka hohto omaa helmiäis hohtoista, valkoista valoa ja peitti nyt korvansa että silmänsä samassa kun kyykistyi, huomaten tosin pian liekkejä palavan jossain vähän kauempana.
"Lily!! Lopeta jo!! Tule tänne!!" Ophelia huusi katsahtaessaan Lilyyn yhä suojakuplansa sisältä josta Ophelialla ei ollut aikomustakaan poistua!

//DDDDDDD'X Liisterööö!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2008, 16:18

Art, Black, Lily, Tomtom, Lounatuuli

Lounatuuli kiinnitti yläilmoista huomiota kirkkaaseen, helmiäis hohtoiseen valoon, kun Ophelia loi suojakuplansa.. ei tämä sitten tainnutkaan olla tavallinen ihminen. Lily vilkaisi olkansa yli Opheliaa joka huusi hänelle, saaden siinä samalla melkein kylkeensä haavan.
"Älä koskaan käännä katsettasi pois vihollisesta" Are sanoi hymyillen ja lähti nyt hyökkäämään, jättäen Lilylle puollustajan roolin.
Tomtom sai tarpeekseen hyppelemisestä, hän hyppäsi tasajalkaa Amodin eteen, pamautti kävelykeppinsä maahan ja samassa maasta nousi juuria jotka kiertyivät Amodin jalkojen ympärille.
"siinä olet ja pysyt" Tomtom sanoi ja vilkaisi Opheliaa ja Lilyä.. näillä meni kohtuu hyvin, mitä nyt Lily rääkyi aina silloin tällöin kun Are oli lähellä tirvaista häntä.
Amod jäi paikoilleen kiskomaan jalkojaan irti juurista, tuloksetta, kunnes tämä tajusi alkaa miekalla niitä sohimaan.

Art ja Black olivat pysähtyneent hetkeksi kuullessaan Ophelian huudot ja nähdessään valoa, mutta nyt oli taas vauhti päällä. Art pärjäsi tällä kertaa paljon paremmin mitä viimeksi, tosin Artilla oli kotikenttä etu. Hän käytti hyväkseen jokaisen puun mitä sattui vain näkemään, Art hyppeli pitkin puun runkoja pitkin syöksähdellen kohti Blackiä joka parhaansa mukaan torjui Artin hyökkäykset ja kehitteli suunnitelmaa.
Tomtom hyppäsi puihin, yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes hän pääsi korkeimmalle oksalle ja heitti Lounatuulta kävelykepillään. Lounatuuli ei tietenkään tästä ilahtunut vaan alkoi syöksemään Tomtomia kohti liekkejä, mutta Tomtom kohotti kätensä ja nostatti tuulen heidän välilleen, ohjaten liekit takaisin Lounatuulta kohti. Tomtom räkätti kuin vanhus.. mitä hän olikin, oliko tämä hänestä hauskaa?!

Lily perääntyi yhä torjuen Aren iskuja, kunnes sai käsivarteensa viillon ja huudahti saaden Blackin huomion herpaantumaan ja samassa Art iski tätä olkapäähän.
"Perhana!" Black huusi perääntyessään Arttia joka jo lähti uuteen hyökkäykseen.
"Kai veljesi tajuaa olla tappamatta Lilyä?!" Black kysyi torjuessaan Artin iskuja.
"ei sitä tiedä. ehkä, ehkä ei.. kiitä onneasi ettei Are ole Amod!" Art sanoi naurahtaen ja vilkaisi Amodia joka yhä tappeli juurien kanssa.
Lily perääntyi kauemmaksi Aresta ja pysähtyi vilkaisten käsivarttaan joka vuosi verta... se sattui! Lily vilkaisi vihaisesti Area joka hymyili ja nosti miekkansa uudestaan ja Lily teki samoin, nyt häntä sapetti pahemman kerran! Are syöksähti kohti Lilyä niin nopeasti ettei tämä kerennyt reagoimaan mitenkään, joten hän sulki silmänsä ja nosti miekan eteensä.
Kuului ilkeä ääni kun miekka viilsi lihaan.. kumpikin oli hiljaa ja paikoillaan lähellä toisiaan. Lily tunsi kuinka hänen kyljestään alkoi vuotamaan verta.. sitten Are yskäisi ja Lily tunsi kuinka hänen hiuksiisa lensi verta, Lily avasi silmänsä ja näki oman miekkansa syvällä Aren vatsassa ja Aren miekka oli viiltänyt Lilyn kylkeen.

Lily otti pari askelta taakse päin, vetäen miekkansa irti Aresta joka putosi polvilleen pidellen vatsastaan kiinni. Lily tiputti miekkansa ja alkoi huutamaan kuin viimeistä päivää, pidellen päästään kiinni verisillä käsillään ja itki. Hän oli juuri tappanut jonkun?! Tai, eihän Are vielä ollut kuollut, mutta lähellä!
Tällä kertaa sekä Black että Art pysähtyivät ja katsoivat Lilyä joka huusi hysteerisenä polvillaan olevan Aren edessä. Art ei tosin pitkäksi aikaa jäänyt paikoilleen vaan juoksi Aren luo, nappasi tämän syliinsä ja tutki tämän haava. Miekka oli mennyt läpi asti vasemmalta navasta katsottuna. Are ei sanonut mitään vaan katseli puiden oksia ja yski verta, hänen ihonsa oli kalpeampi mitä normaalisti ja kädet tärisivät. Amod sai itsensä irti juurista ja juoksi paikalle. Art nosti Aren ylös Amodin nyökätessä, Art vei Aren hevosen luo, nosti hänet hevosen selkään nousten itse samalla ja lähti laukkaamaan takaisin kohti kylää, jättäen Lounatuulen ja Amodin kaksin huolehtimaan näistä.

Black oli tullut Lilyn viereen ja siirsi tämän kohti Opheliaa ja tämän kuplaa, lopulta tönäten Lilyn kuplan sisälle ja otti vastaan Amodin hyökkäyksen.
"minä tapoin hänet! Ophelia minä tapoin hänet!" Lily itki hysteerisenä peittäen kasvonsa verisillä käsillään.
Lily ei ollut yhtään ylpeä siitä mitä oli tehnyt! Hän jopa toivoi että Are olsi osunut häneen eikä hän Areen, ei Lily ollut tappaja!
Lounatuuli ja Tomtom eivät olleet kiinnittäneet huomiota siihen mitä alapuolella tapahtui, vaan jatkoivat taisteluaan ylhäällä..
"Odotas vain kun Aran tulee!" Amod huusi Blackille jolla oli nyt kaksi miekkaa, yksi omansa jonka oli Lilyltä ottanut ja yksi Artin.
Blackiä ei miellyttänyt ajatus siitä että itse Aran saapuisi paikalle.. mutta antaa tulla jos kerran tapella haluaa!

// taukoh X_x siirappia! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Helmi 2008, 18:09

Ophelia, Aaron

Samassa kun Ophelia oli huutanut, Lily oli vilkaissut tähän ja saanut melkein villon Arethan miekasta! Opheliaa alkoi jo kaduttamaan että oli mitään mennyt huutamaan, mutta mitään ei ollut onneksi pahemmin käynyt, mutta eihän Arethan pitäisi Lilyyn edes yrittää osua!? Näidenhän tehtävänä oli viedä prinsessa takaisin ja Ophelia tosiaan uskoi ettei Aran halunnut Lilyä palasina takaisin itselleen! Lily oli joutunut puolustus linjalle ja rääkyi nyt vähän väliä mitä Are tätä vastaan hyökkäili eikä Ophelia pahemmin mitään asialle voinut kun katsoa tilannetta helmiäishohtoisen kuplansa sisältä.
Ophelia tosin vilkaisi tässä välissä nopeasti Tomtomiin ja Amondiin ja näki nyt Tomtomin lähteneen hyppimään pitkin puita yhä ylemmäs ja ylemmäs, jättäen Amondin jumiin puunjuuriin.
Sitten Ophelia kuuli Lilyn huudon ja katsahti nopeasti tähän takaisin ja näki tämän vertavuotavan käsivarren..!
Hulluja! Kaikki olivat hulluja! Ophelia pysyi kuitenkin hiljaa, inisi tosin jotain ja melkein itkikin, eikö Lily voisi vain perääntyä nopeasti suojaan ennenkuin kävi hullusti?

Aaron oli katsellut kyllästymiseensä asti Blackin ja Artin miekkailua, kunnes huomasi Tomtomin joka pyrki mitä ilmeisemmin Lounatuulen luokse. Aaron nosti siis ahterinsa ja lähti perään, hyyppien puusta puuhun, yhä korkeammalle ja korkeammalle, jääden lopulta puunlatvaan tähystelemään Lohikäärmeen kamppailua papparaista vastaan yläilmoissa, hymyillen kettumaisesti ajatellessaan mustaksi kärähtänyttä Tomtomia tipahtavan alas maahan nyt minä htekenä hyvänsä!

Ophelia oli aina vähän väliä sulkea silmänsä ja läimäistä kädet vielä siihen päälle, mutta ei voinut, mitä jos Lilylle ehtisi tapahtumaan jotain siinä välissä?
'Lily! Tule takaisin! Lopeta tuo! Lily!' Ophelia huusi mielessään, mutta ei saanut mitään suustaan ettei herpaannuttaisi Lilyn keskittymistä yhtään enempää. Sitten Are syöksähti kohti Lilyä ja Lily ei ilmeisesti ehtinyt reagoimaan tilanteeseen mitenkään muuten kun asettamalla miekkan eteensä ja tässä samassa Ophelia ei voinut muuta kun peittää silmät käsillään ja samassa kuului se ilkeä ääni...
Hiljaisuus, kukaan ei sanonut mitään ja Ophelia raotti silmiään ja näki Lilyn silmät että Arethan kasvot jotka yskivät nyt verta. Enempää Ophelia ei nähnyt, ei edes laskiessaan kätensä kasvoilta, muuta kuin Arathetin miekan sivaltaneen Lilyn kyljestä...!
Sitten Lily peruutti ja Aretha lysähti maahan, saaden Lilyn tiputtamaan miekkansa ja Ophelia katsoi maahan lyhistynyttä Arethaa järkyttyneenä samalla kun Lily huusi ja itki hysteerisenä tekoaan.
Miekka oli mennyt tämän läpi! Lilyn miekka oli lävistänyt haltijan!? Ja nyt Lily huusi ja itki hysteerisenä selkä Opheliaan päin eikä Ophelia osannut muuta kuin pitää katseensa naulittuna eteensä, leuka auki loksahtaneena, nähden kuinka Are vuosi verta ja pahasti.

Samassa Art ja pian jopa Amod tulivat paikalle, Art napaten Aren itselleen ja pian nämä päättivät mitä ilmeisemmin että Art veisi Aren takaisin kylään. Black oli tullut tässä samassa Lilyn luokse ja tuuppasi tämän nyt vihdoin ja viimein Ophelian suojakuplan sisään minne Ophelia oli Lilyä pyytänyt aikaisemmin tulemaan ennenkuin vahinkoa sattuisi. Vahinko oli jo tapahtunut, Lily itki verisiin käsiinsä, huutaen että olisi mennyt tappamaan Arethan!
"Lily! Et sinä ketään tappanut ole!" Ophelia väitti hädissään tietenkin vastaan siinä polvillaan Lilyn vierellä, ei Lily ketään tappanut! Ei Are kuollut ollut! Ophelia ei siihen suostumaan uskonut, ei siihen että Lily olisi koskaan ikinä ketään tappanut! Ophelia tarttui Lilyn ranteista kiinni ja veti niitä erilleen.
"Lily! Katso minuun! Sinä et ketään tappanut! Se oli vahinko! Sinä et voinut muuta! Aretha hyökkäsi ja sinä et voinut muuta kuin puolustautua! Se ei ollut sinun syysi!" Ophelia yritti vakuutella Lilyä parhaansa mukaan, yrittäen pitää yllään vakavan vakuuttavaa ilmettä, sehän oli ollut vain vahinko, eikö niin? Ei Lily tosissaan ketään yrittänyt tappaa, vain pitääkseen Aren loitolla, eikö niin!? Lily ei voinut silloin muuta kun toimia omien vaistojen varassa ja Are oli luottanut liikaa siihen ettei Lily ehtisi reagoimaan yhtään mitenkään ja oli siitä sitten joutunut maksamaan kalliisti.
"Nyt, haavasi pitää hoitaa..." Ophelia sanoi kohta ja irroitti otteen Lilyn ranteitsa, siirsi kätensä taas rintakehänsä eteen, siirtäen ne lopulta Lilyn kylkeen joka oli paljon kohtalokkaampi kuin haava Lilyn käsivarressa. Ophelia ei ollut koskaan uskonut että olisi joutunut Lilyltä haavoja hoitamaan, muutakuin mahdollisia ruhjeita mitä pienenä temmeltäessä oli saattanut tulla. Black tosin oli aivan eri tarina ja nytkin tämä sai tapella Amondin kanssa suojakuplan ulkopuolella ja Tomtom oli ties missä.

//Hammastahnaa!! Betonia!! ASFALTTIA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2008, 18:53

Aran, Black, Lily, Tomtom, Lounatuuli

Lily nyyhkytti äänekkäästi ja oli vähällä alkaa parkumaan taas, samalla kun Ophelia oli tarttunut tätä ranteista ja vakuutteli hänelle, ettei Are vielä (ainakaan) ollut kuollut eikä se ollut Lilyn syy.. eihän? Se oli silkkaa itsepuollustusta! Blackillä oli omat mielipiteet siitä, hänen puolesta Lily olisi vielä saanut iskeä miekan parikin kertaa Areen.. mutta Black oli mies, eihän miehet näitä juttuja ymmärtäneet.. naisten näkökulmasta.
Lily nyökkäsi kun Ophelia alkoi hoitamaan hänen haavaansa, hän ei edes ollut muistanut että vuosi verta.. ei sen jälkeen kun kuuli Aren ensimmäisen yskäisyn. Kun Ophelia oli saanut haavan kuntoon, Lily painoi kasvonsa taas käsiinsä ja alkoi nyyhkyttämään itsekseen, hänellä oli omantunnontuskia! Hän yritti vakuuttaa itselleen että se oli vahinko, onnettomuus tai muu vastaava.. ei hänen syynsä!
"Mitä jos Black tappaa toisenkin Artin veljistä?! Sitten Art jää yksin!" Lily rääkäisi siirtäen katseensa Amodiin ja Blackiin jotka tappelivat vähän kauempana.
"tai... mitä minä ylipäätään välitän? Art on haltija.. ilkeä sellainen.. vain haltija, eläin.. mutta" Lily sopersi katsellen kaksikkoa, kunnes käänsi katseensa Opheliaan "Olen varma että Are itki... eihän eläimet itke?" Lily sanoi pyyhkisessään otsastaan Aren verta.

Tomtom vilkaisi sivulleen ja näki Aaronin hymyilevän kuin naanatalin aurinko, ei sillä, kyllä Tomtomkin hymyili ja Lounatuuli alkoi saada tarpeekseen tästä hymyilevästä tohveli tontusta.
"Hei poika.." Tomtom huikkasi Aaronille kun Lounatuuli piti taukoa tulen syöksennästä "Mitä jos menisit pitämään seuraa tyttöystävällesi? sille papitarelle? Me aikuiset hoidamme tämän, mene sinä leikkimään nukeilla" Tomtom sanoi kettumainen ilme kasvoillaan ja sukelsi oksien välistä ja laskeutui pehmeästi maahan.
"Älä luulekkaan!" Lounatuuli huudahti ja sukelsi Tomtomin perään, laskeutuen rymisten maahan ja alkoi etsimään Tomtomia, huomaten samalla että alhaalla oli tapahtunut jotakin.. merkille pantavaa: Art ja tämän toinen veljistä oli kadonnut, prinsessa oli veressä, papitaren kanssa jossain ihme kuplassa ja velho taisteli toisen Artin veljen kanssa.. mitä oli tapahtunut?
Lounatuuli sulki silmänsä ja muutti muotoaan jälleen. Tällä kertaa se otti esiin pitkän samurai miekkaa muistuttavan miekkansa ja lähti kylmän rauhallisesti kävelemään pitkin metsää, etsien Tomtomia.
"Tule esiin tonttu.. en minä muuta kuin HALUA TAPPAA SINUT!" Lounatuuli aloitti ja huusi loput lauseesta, samalla huitaisten miekallaan ympärilleen katkaisten paksun puunrungon joka kaatui melkein Blackin ja Amodin päälle.
"Miten vain" Tomtom sanoi puun oksalta.. hän istui siellä, heilutteli jalkojaan ja joi teetä?! Nyt meni yli, pitikö tämä Lounatuulta pilkkanaan?! Lounatuuli hyppäsi Tomtomia kohti ja tämä taas lähti hyppimään pitkin puita peruuttaen ja väistellen Lounatuulen erittäin nopeita hyökkäyksiä.

Kun puu kaatui Amodia ja Blackiä kohti, nämä molemmat ponnistivat eri suuntiin ja tuloksena oli kaatunut puu heidän välissään. Black hymyili pirullisesti, otti vauhtia ja hyppäsi puun yli, kohti Amodia. Amod otti hyökkäyksen vastaan, mutta samassa Blackin toinen miekka, hänen omansa, syttyi tuleen ja poltti Amodin toisen miekan poikki. Amod ei kerennyt muutakuin ihmettelmään, kun Black jo iski polvensa syvälle tämän mahaan, iski kyynärpäällä tämän niskaan ja potkaisi Amodin pitkälle. Amod kieri maassa hetken aikaa, kunnes pysähtyi ja nousi nelinkontin haukkomaan henkeä.
"Nyt sinäkin kuolet" Black sanoi lähestyessään Amodia.. mutta sitten tuli suuri paineaalto joka lennätti Blackin kauemmaksi Amodista.
Black laskeutui jaloilleen ja katsoi hymyillen suuntaan, josta paineaalto oli tullut.
"Uusinta eränkö haluat?" Black kysyi Aranilta joka saapui paikalle kävellen kylmän rauhallisesti, vilkaisten Opheliaa ja Lilyä.

// taaaauko... tää oli si metallia! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 20 Helmi 2008, 21:03

//ömh, kiroiluu... Öh, Warning warning? *serpentiiniä ja hileitä*//

Ophelia, Aaron

Ophelia siirtyi hiljaa hoitamaan Lilyn käsivarressa olevaa haavaa, kunnes Lily katsahti tähän puoleen, itkikö Are? Ophelia oli hetken hiljaa ja katsoi vain Lilyä silmiin, ikään kuin yrittääkseen tästä jotain lukeakin.
"Me itkemme, he itkevät, olemme tunteiltamme samoja... Me kaikki olemme eläimiä Tomoderuwixen mukaan, joten eläimetkin myös itkevät. Olemme myöskin jumalan luomuksia, kaikki, myös he vaikkeivat he samaan uskokaan... Mutta-" Ophelia keskeytti ja katsahti sitten Blackiin ja Amondiin jotka olivat ainakin hyvä esimerkki siitä etteivät jumalaan uskoneet. "..Pääasia nyt on ettet syyttäisi itseäsi! Lily kiltti! En minäkään halua kuolemaa kenellekään! Ja jos sinulle tai Blackille tapahtuu jotain niin minä jään yksin! Ja Are ei yhäkään...!" Ophelia ei yksinkertaisesti tiennyt mitä sanoa! Opheliaa suretti kieltämättä myöskin Artin veljen puolesta, mutta se ei edelleenkään oikeuttanut ketään syyttämään Lilyä asiasta! Eikä Ophelia ollut koskaan tappanut ketään edes vahingossa ja siksi Opheliaa sattuikin nähdä Lily tuollaisissa tunnontuskissa ilman että Ophelia itse täysin edes ymmärsi, osaksi yhä siksi koska ei Are ollut kuollut!

Ophelia aukaisi solmun viitastaan ja riisui sen siis yltään, ojentaen sitä Lilylle ettei tämä tarvinnut omiin hihoihinsa verta pyyhkiä... Sitä paitsi, Ophelia olisi voinut edes yrittää auttaa Area silloin, mutta ei ollut saanut itseään mihinkään liikutettua ja Art olikin ehtinyt paikalle ennen kuin Ophelia ehti edes tajuamaan että Arelle oli niinkin pahasti käynyt... Mutta jollei Are, niin Lily? Ja jollei Amod niin Black? Mitä Ophelia oli asiasta mitään sanomaan? Hän oli vain tyttö, tyttö joka näki ympärillään pelkkää hulluutta ja parhaan ystävänsä murtumis pisteessä... Prinsessan jonka neuvonantaja on neuvoton. "Anteeksi, minusta ei ole kauheasti apua... Mutta Anemone ja isäsi odottaa sinua... Joten mennään yhdessä kotiin, niinhän?" Ophelia sanoi ottaen Lilyn kämmenpohjista kiinni ja yritti hieman hymyilläkin.

Aaron korva liikahti kuullessaan Tomtomin ja katsahti nyt Lounatuulesta tähän, tosin ei enää hymyillen kun vanhus hymyili valmiiksi jo kahden edestä. Lounatuulikin piti taukoa nyt tulen hönkimiseltä jota Aaron oli jo jonkin aikaa alempana näitä seuraillut.
"MINKÄ!!?" Aaron huudahti keuhkonsa pihalle, nousten samassa oksan päälle seisomaan ja katsoi Tomtomia murhaavasti kunnes tämä syöksähti tämän ohitse kohti maata, pian Lounatuuli tämän perässä niin että Aaronin oli pakko hypähtää viereisen puun latvaan sillä Lounatuulella näytti yhä olevan vaikeuksia sen suhteen kuinka siististi alas syöksähti ilman että kaatoi puolta mettää mukanaan.
"HELVETIN VANHA IKÄLOPPU KÄÄKKÄ! SE SORSA EI OLE TYTTÖYSTÄVÄNI! KUULETKO!?!" Aaron huusi vielä tämän perään naama punaisena, tehden mieli jo itsekin lähteä sen tontun perään ja taittaa tämän niskat itse!

Ophelia oli kiljahtaa nähdessään puun kaatuvan Blackin ja Amondin välille, peläten että jompikumpi jäisi sen alle tai sitten he, vaikka suoja kyllä pitäisikin, mutta Ophelia ei ainakaan ollut puuta taivaalta odottanut! Black onnistui kuitenkin puuta hyödyntämään ja hyökkäsi taas kuten monesti aikaisemminkin Ophelian tätä sivulta seuratessa oli hyökännyt ja onnistui nyt polttamaan Amodin aseettomaksi, iski polvensa Amodin vatsaan että Opheliankin teki paha katsoa ja hyvä ettei tämän niskat katkenneet Blackin iskiessä siihenkin kyynerpäänsä.
Sitten Amod lennähtikin heistä paljon kauemmaksi, haukkoi nyt nelinkontin henkeään kuten kaikki muutkin jotka olivat Blackin polvesta vatsaansa saaneet. Ophelia rukoili mielessään ettei Black tekisi sitä, tappaisi Amodia, mutta ei myöskään mitään tämän perään huutanut tätä estääkseen.
Sitten, kuin tyhjästä, silmilläkin nähtävä paineaalto onnistui lennättämään Blackin henkeä ryyppäävää Amodista kauemmaksi. Ophelia kiinnitti huomionsa tulijaan vasta katsottuaan, ettei Blackille käynyt kuinkaan.
"Se on Aran..." Ophelia sanoi hiljaa, lähinnä Lilylle ja katsoi heitä vilkaisevaa Arania vihaisena, tämä tästä nyt vielä puuttuikin...

Aaron rämpsi pitkin metsiä, potkaisten jokaista kiveä joka eteen osui ja kirosi mutisten, välillä kuuluen sana "nukke" tai "sorsa" tai "tyttöystävä" tai "se pirun tonttu". Aaronin kävellessä ja kiroessa, tämä alkoi näkemään valoa puiden välistä, tietenkin lähtien sitten siihen suuntaan mistä valo tuli. Aaron saapui aukiolle, hiljeni saman tien nähdessään nyt Blackin, henkeä haukovan Amodin, Lilyn ja #@!?%!#&% jossain ihmeen hohtavassa kuvussa ja jopa Aranin! ...Missä Arathet oli? Ja olihan näitä alkuperäisesti muutenkin enemmän ollut..?
"Hei! Misä Art?" Aaron sanoi lopulta kädet niskan takana ja katseli ympärilleen, ikäänkuin Artia etsien, välittämättä siitä ketä itki, ketä oli verenpeitossa tai ketä haukkoi henkeään kun ei siihen pahemmin mitään huomiota kiinnittänytkään.

//TERÄSTÄ!!! Okei.. Oikeesti se on puuvillaa...//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 20 Helmi 2008, 22:02

Aran, black, Lily, Tomtom, Lounatuuli

Lily otti vastaan Ophelian tarjoaman viitan ja pyyhki kasvojaan siihen.. kunnes kuuli Ophelian sanovan Aranin nimen. Lily pysähtyi eikä uskaltanut ottaa kasvojaan pois viitasta, Aran oli nyt viimeinen henkilö jonka hän halusi nähdä! Tai ehkä sittenkin Art.. Lily ei pystyisi katsomaan tätä enää koskaan jos Are kuolisi.
Sitten kuului Aaronin ääni ja kaikki kääntyivät katsomaan tätä.. erittäin hölmö kysymys..
"Art on hoitamassa veljensä haavoja.." Aran huomautti lopulta siirtäen katseensa Blackiin.
"Amod, sinäkin voit mennä" Hän lisäsi samalla kun Amod kömpi taas jaloilleen, mutta pudisti päätään.. hän ei ollut lähdössä mihinkään.
Black avasi suunsa mutta ei kerennyt sanoa mitään kun Lounatuuli ja Tomtom jo "tipahtivat" Aranin ja Blackin väliin. Lounatuuli näytti ehkä hieman liiankin sappeentuneelta ja Tomtom vain hymyili.. kestohymy.
"jahas.. missäs Art?" Tomtom toisit Aaronin kysymyksen.
"Sen veli sai turpiinsa prinsessalta ja Art lähti viemään veljeään lekurille.." Black vastasi tällä kertaa ja sai samalla kävystä otsaansa niin että kopsahti.
"HÄN! EI SE, HANS SE ON HÄN!" Tomtom huusi.
"Hans?" Aran kysyi kallistaen päätään.
".... perkele.." Black sanoi hieroen otsaansa.
"jahas... nuori herrakin on täällä.. joko tunnustit rakkautesi tytölle?" Tomtom sanoi katsahtaen Aaroniin ja hymyili ilkeästi.
Black naurahti, kääntyi pois päin ja alkoi räkättämään kuin viimeistä päivää ja niin teki Arankin. Lounatuuli katsoi murhaavasti Tomtomia, mutta ei tehnyt mitään.. vielä.
Lilykin oli vähällä nauraa, mutta sai vain pienen hymyn huulilleen, kaikesta huolimatta tilanne ei todellakaan ollut naurun arvoinen.

"No niin, meinaatteko te mätkiä toisianne maailman loppuun asti vai hoidetaanko tämä kuten aikuiset, puhumalla?" Tomtom kysyi lopulta siistiessään hihojaan, kun Aran ja black saivat naurunsa tukahdetettua.
"Minähän en tuon kanssa ala puhumaan, sillä ei ole mitään puhuttavaa" Black sanoi mulkaisten Arania.
"ja minähän en sinua kuuntelisi vaikka puhuisitkin" Aran veti samalla mitalla takaisin.
"Kuka tuo on?" Lounatuuli kysyi Aranilta nyökäten kohti Blackiä.
"Kuninkaan velho, prinsessan mies.." Aran sanoi kuivasti.
"Mitä prinsessa tuossa sitten näkee?" Lounatuuli kysyi katsoen Blackiä kuin.. ihmistä.
"päänahan.." Amod huomautti kuivasti ja sai Aranin hymyilemään ilkeästi.
Black ei sanonut mitään vaan katsoi erittäin tympääntyneen näköisenä haltijoita, hän oli saamassa tarpeekseen näistä.
Black nosti miekkansa ylös ja otti askeleen eteenpäin ja syöksähti Tomtomin ohi Aranin kimppuun. Aran otti ensimmäisen iskun vastaan ja lähti samantien antamaan samalla mitalla takaisin. Amod perääntyi sivummalle, Lounatuuli jäi seuraamaan paikalleen ja Tomtom käveli Ophelian ja Lilyn luo.
"ei kai käynyt mitenkään?" Tomtom kysyi hymyillen.
Lily ei sanonut mitään, pudisti vain päätään pidellen yhä Ophelian ojentamaa viittaa suunsa edessä ja seurasi Aranin ja Blackin taistelua... molemmat olivat yllättävän tasaväkisiä tällä kertaa, Black ei näemmä aikonut leikkiä haavoittunutta.
"Tomtom.." Lily aloitti hiljaa "Kumpi tulee voittamaan?".
"paha sanoa... lyödäänkö vetoa?" Tomtom sanoi hymyillen ja Lily pudisti päätään, hän ei todellakaan halunnut lyödä vetoa tällaisista asioista.

Black ja Aran nälvivät toisiaan samalla kun yrittivät nirhata toisensa, taistelu kuulosti enemmänkin pikku ipanoiden sanaharkalta kuin aikuisten keskustelulta. Arania ärsytti lähinnä se että Black huomautteli että hän.. noh, oli ollut lähemmässä kontaktissa Lilyn kanssa mitä Aran oli tai tulisi koskaan olemaan.. tosin tällä kertaa Black puhui sen verran pienempään ääneen ettei Lily saatika muut kuulleet sitä.
Lounatuuli katseli ympärilleen... metsä oli lähi alueilta suoraan sanottuna turmeltu. Mutta eihän se Lounatuulta kiinnostanut, mikä sitä nyt kiinnostaisikaan? Lopulta se istui maahan, nojautui puuhun ja alkoi seuraamaan Aranin ja Blackin kamppailua, Tomtom ei sitä enää kiinnostanut.

// höyhentä! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Helmi 2008, 00:17

Ophelia, Aaron

Aaron ei sanonut mitään, vaihtoi vain painoansa jalalta toiselle, Art olisi siis jossain hoitamassa sen toisen haavoja, miten vaan, asioiden luulisi muuttuvan paljon mielenkiintoisemmaksi nyt kun Aran oli paikalla. Ophelia katseli kaikkia vuoronperään, tilanne oli sinänsä hyvinkin jännittynyt kun kukaan ei sanonut saatika liikahtanut, paitsi Amod joka pääsi viimein jaloilleen mutta kieltäytyi lähtemästä mihinkään... Sitten kukaan ei ehtinyt pahemmin edes hengähtämään, ei ainakaan Ophelia kun Lounatuuli ja Tomtom ikäänkuin tipahtivat taivaalta Aranin ja Blackin väliin eikä kumpikaan kovin enkeliltä näyttänyt!

Aaron kohautti toista kulmaansa nähdessään erittäin sappeutuneen näköisen Lounatuulen ja kestohymyisen Tomtomin joka kysyi nyt ihan yhtä tyhmänä samaa mitä Aaron oli juuri hetki sitten myöskin kysynyt. Aaron ajateli jo jopa vastaavansa, voidakseen nälväistä samalla jotain tälle siitä mitä tämä oli aikaisemmin tälle irveillyt, mutta Black ehti ensin ja Aaronille oli tämän jälkeen yksinkertaisesti vaikeuksia pidätellä nauruaan! Se oli mennyt saamaan turpaansa prinsessalta!?!? HAHAHAA!! Voiko surkeammin vielä olla? Aaron pidätteli vatsaansa ja hytkyi naurusta jota ei kuitenkaan ulos päästänyt vielä nähdessään kuinka Black sai kävystä otsaansa ja vanhus alkoi huutamaan tälle jotain täysin turhaa. Ophelia oli sinänsä helpottunut taas Tomoderuwixen nähdessään, mutta tämä oli tuonut myös Lounatuulen mukanaan... Joka onneksi tosin pysyi lähes täysin toimeettomana eikä hyökännyt juuri kenekään kimppuun ja Black sai kirota etunimensä paljastumista nyt myös Aranille, ei siis sillä että Ophelia kiroilua kannatti! Mutta... siis... niin..

Sitten Tomtom huomasi Aaroninkin olemassaolon ja meni nälväsemään jotain sellaista mistä kaikki suorastaan räjähtivät nauramaan ja Aaronin olisi tenyt mieli hyökätä vanhuksen kimppuun nyt itse! Ophelia katsahti kaikkia jotka alkoivat nauraa räkättää kuin tyhjästä, jopa Black näinkin paljon mikä oli ihan varmana hyvinkin harvinaista! Ja jopa Lilykin hymyili, saaden Ophelia katsahtamaan tähän nyt kysyvästi, mikä saattoi ikinä olla noin hauskaa tällaisessa tilanteessa..!? Ja kenestä edes oikein puhuttiin? Ophelialla oli ollut kiire punnita tilannetta mielessään ettei ollut vähään aikaan mitään kuunnellut! Aaron sai nieltyä suurimman osan kiukustaan kun oli tarpeeksi itsekseen pihissyt, vanha paviaani alkoi käymään hermoille jo toden teolla! Aaron tosin joutui tyytymään katsomaan tätä murhaavasti ja olisi varmasti yrittänyt mennä ja mojauttaa tätä mikäli Aaron ei olisi tuntenut itseään jo tarpeeksi nöyryytetyksi!

Ophelia ei tajunnut nyt mistään mitään... Mutta ei kai se mitään tärkeätä ollut? Tomtom avasi nyt suutansa ja yritti nyt päästä itse asiaan ja Ophelia jos kuka oli ainakin heti kannattamassa sitä että asia hoidettaisiin puhumalla, niin naivilta kun se kuulostikin jopa Ophelian omaan korvaan. Black jo nälvikin ettei Aranin kanssa puhumaan alkaisi johon Aran antoi takaisin ihan samalla mitalla. Tähän väliin Lounatuuli ehti kysymään kuka Black oikein oli... Ophelia oli ainakin luullut että Lounatuuli olisi jo tiennyt ja Aaron katsahti vain Araniin, yhäkin sappeutuneena Tomtomin takia ja pian se Lounatuulellekkin selvisi että kuka Black oli. Sitten tämä kysyi mitä prinsessa Blackissä näki ja Aaron alkoi taas hymyilemään, ollen samaa mieltä Lounatuulen kanssa, mitä prinsessa kuninkaan velhossa oikein näki?
Sitten Amod veti hyvän, saaden Aaronin naurahtamaan ja kovaa ja katsoi nyt kettumaisesti Blackiin joka näytti puolestaan tympääntyneeltä heihin mikä sai Aaronin hymyn leviämään vain entisestään. Siihen ei sitten sen suurempia aivoja tarvittukaan tajuamaan mitä tästä seurasi, Ophelia oli ainakin odottanut viimeiset viisi minuuttia, että Black olisi jo hyökännyt Aranin kimppuun.
Aaron oli odottanut samaa, tosin kauemmin ja hymyili nyt leveästi Blackin vihdoinkin lähtiessä hyökkäykseen Arania vastaan eikä siirtynyt hetkeen vielä minnekään, ei edes välittänyt siitä minne tonttu meni vaikka tunsikin yhä sapetusta tätä kohtaan.

"Kaikki hyvin..." Ophelia vastasi Tomtomilla ja katsoi nyt huolestuneena Blackin ja Aranin yhteenottoa... Osallistumatta itsekään siihen että lähtisi lyömään vetoa Tomtomin kanssa tällaisessa asiassa.
"Tässä hetki sitten mietein... Black on taistellut jo aikaisemmin Lounatuulta ja Arathetia vastaan, mikä on Blackille miinusta, ajatellen että Aran ainakin vaikuttaa täysissä voimissa olevalta ja tuskin enää menee siihen halpaan, että Black kaatuisi maahan ja leikkisi kuollutta... Joten olen vähän huolissani...
Arathet voittaa nopeudessa ja ketteryydessä, mutta Black on taas muuten vahvempi ja kestävämpi, näin ainakin olen asian huomannut... Toivon vaan että Aran ehtii väsymään ennenkuin Black kuluttaa oman energiansa loppuun." Ophelia kertoi asiaansa rauhallisesti, katsellen yhä siis Blackia ja Arathetia, miettien nyt vuorostaan itse kauanko jaksoi vielä suojakuplaa heidän ympärillään pitää? Ophelia ei sitä usklatanut pois laskeakaan Amondin takia joka voisi ihan hyvin vain tulla ja napata Lilyn kainaloonsa ja lähteä... Tosin olihan heillä Tomoderuwix! Mutta sitten oli taas Lounatuuli joka näytti menettäneen mielenkiintonsa ja istui nyt jonkun puun alla... Hyvä sinänsä siis...

Aaron seurasi näiden kahden yhteenottoa sivummalta, kiinnittämättä huomiota pahemmin mihinkään muuhun. Velho ja heidän kunkkunsa vaikuttivat hyvinkin tasaväkisiltä, itseasiassa Aran pärjäsi paljon paremmin mitä Aaron oli kuvitellut. Sitä kun oli veljien puheesta saanut kuvan Aranin makaavan maassa, kengänjälki tämän ahterissa ja Black nauramassa kuin viimeistä päivää voitolleen. Kyllä, hänen veljensä olivat olleet siellä areenalla silloin yleisössä, samaan aikaan kun Aaron oli 'upottamassa' sorsia taas jostain syystä mitä Aaron ei tietenkään enää muistanut, muita ainahan niitä syitä löytyi. Aaron viihtyi tosin muutenkin enemmän yksikseen, johtuen kinasta mitä muiden kanssa tuli, mutta oli kai jopa hieman sosiaallistunut näiden mukana kun ei omiin oloihin nytkään hakeutunut. Niin ja miksi hakeutuisikaan? Tästäkin löytyi mahtailemisen aihetta sittenkun tämän veljet taas kotiin tulisivat!

//umm... HELIUMIA!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Helmi 2008, 00:57

Aran, Black, Lily, Lounatuuli, Tomtom

Lily nyökkäili sitä mukaa mitä Ophelia puhui.. hänen puheissaan oli paljonkin perää, mutta Lily ei siltikään menisi veikkaamaan kumpi voittaisi. Tottakai luonnollisesti Lily piti Blackin puolia.. mutta entä Tomtom? kumman puolella tämä oli?
Lounatuuli vilkaisi Tomtomia joka kykki Ophelian suojakuplan edessä, selkä häneen päin. Hän nousi ylös ja veti miekkansa jälleen esiin ja lähti kävelemään kohti vanhusta.
Lily näki Lounatuulen tulevan heitä kohti ja avasi suunsa varoittaakseen Tomtomia, mutta tämä kerkesi ensin.
"Lounatuuli tulee, tiedän sen.. eikä hätää" Tomtom sanoi napsauttaen sormiaan ja samassa suuret juuret kiertyivät Lounatuulen jalkojen ja käsien ympärille. Lounatuuli päästi matalan murahduksen ja jäi katsomaan vihaisena Tomtomia, joka kääntyi ympäri hymyillen.
"Pysy sinä nyt siinä niin et satuta itseäsi" Tomtom sanoi hymyillen.
Lounatuuli ei sanonut mitään vaan sulki silmänsä, nostattaen pienen tuulenvireen jälleen kun se muutti muotoaan.
Juuret napsahtivat poikki ja Lounatuuli hymyili pirullisesti päästessään vapaaksi, lähtien nyt jahtaamaan Tomtomia oikeassa muodossaan. Tomtom hymyili, heilutti Ophelialle ja Lilylle ja lähti pomppimaan pitkin puita väistellen lohikäärmeen tappavan voimakkaita leukoja.

Black otti pari askelta taaksepäin ja hyppäsi kauemmaksi Aranista. hänen silmänsä loistivat taas punaisena ja hän hymyili kuin piru.. jälleen. Nyt jopa Lily pelkäsi Blackiä, tämä ei selvästikkään ollut oma itsensä.. tosin ei ollut Arankaan. Tämä näytti taas vähintään riivatulta tai hullulta... näillä kahdella ei ollut kaikki ihan kotona.
Ei aikaakaan kun Black jälleen hyökkäsi Aranin kimppuun, molemmat olivat jo pienillä ruhjeilla ja haavaumilla, mutta kumpikaan ei selvästi ollut niskan päällä. Amod oli kävellyt Lilyn ja Ophelian luo ja tuijotti näitä nyt suojakuplan läpi.
"sinä tapoit veljeni" Amod sanoi katsoen Lilyä.
"enkä! Ei hän vielä kuollut.. ja se oli vahinko! en.. en minä tahallani" Lily puollusteli ja kyyneleet nousivat jälleen hänen silmiinsä.
Amod ei sanonut mitään vaan vilkaisi Blackiä ja Arania jotka pomppivat kauempana.
"Toivottavasti velho kuolee.. jos Aran ei häntä hoitele niin sitten minä" Amod sanoi.
"... meinaatko vai auttaa Arania?" Lily kysyi nostaen katseensa Amodiin.
"Kyllä"
"Sehän on epäreilua! Kaksintaistelussa on vain kaksi osanot--"
"eiväthän he kaksintaistele? kukaan ei sopinut että se olisi kaksintaistelu" Amod sanoi hymyillen ja Lilyä alkoi jo pelottamaan Blackin puolesta.
"mutta se on epäreilua!" Lily intti vastaan.
"riippuu mistä kulmasta kat---" Amod aloitti mutta lopetti kaatuessaan voimalla maahan.
Tomtom oli hypännyt tämän hartioille ja kaatoi nyt Amodin maahan nauraen jälleen iloisesti. Lounatuuli oli vähänllä syödä Amodin kun se syöksyi kohti Tomtomia joka pomppasi pois Amodin niskasta. Lounatuuli huokaisi syvään ja tönäisi Amodin kauemmaksi ja jäi suojakuplan viereen seisomaan, katsellen Arania ja Blackiä.
"No mutta.. miten sinä tuon teet?" Lounatuuli kysyi Ophelialta katsellessaan tämän suoja kuplaa.
Se nosti toisen tassunsa ja raapaisi kynnellään kuplaan, saamatta aikaan minkään laista vahinkoa.
"nerokasta.." Lounatuuli sanoi hymyillen ja kieryi kuplan ympärille.
"Vaan miten se kestää tulta?" Lounatuuli sanoi avasi kitansa ja syöksi liekkejä kohti kuplaa.
Lily vaistomaisesti heitti käsivartensa Ophelian ympärille ja sulki silmänsä, oliko Lounatuuli hullu?! Tosin, Tomtom tuli hätiin. (//batman musaa// )
Hän napsautti sormiaan ja samassa Lounatuulen kaulan ympärille kiertyi paksu juuri joka veti sen maata vasten, kun lohikäärmeen pää oli maassa, sen kuonon ympärille kiertyi monta juurta jotka sulkivat sen kidan. Lounatuuli murisi, liikkui levottomasti ja raivokkaasti, mutta ei saanut päätään irti, nyt se oli ja pysyi paikallaan... mutta silti se pystyi käyttämään kehoaan aseena.
Yrittäessään irti, se 'vahingossa' huitaisi kohti Arania ja Blackiä, saaden nämä molemmat lennähtämään eri suuntiin ja ennen kuin Black kerkesi mitään tekemään.. Aran oli kadonnut? Black vilkuili ympärilleen sekä puihin että pensaisiin, ei jälkeäkään. Hän peruutti hitaasti Ophelian, Lilyn ja Tomtomin luo, katsellen kokoajan ympärilleen.
"Missä Aran on?" Lily kysyi kun Black tuli tarpeeksi lähelle.
"en tiedä.. jossain lähistöllä" Black sanoi.
"Sillä välin voin hankkiutua eroon tuosta" Black sanoi vilkaisten Aaroniin.

//... ilmaa \o/ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 21 Helmi 2008, 03:44

Ophelia, Aaron

Ophelia että Aaron molemmat seurasivat taistoa, Ophelia tietenkin hieman eri syistä mitä Aaron kun Aaron etsi taistelusta vain jännitystä, toisinkuin taas Ophelia joka joutui olemaan sydänsyrjällään tästä. Sitten Ophelia katsahti Tomtomiin joka sanoi tietävänsä Lounatuulen tulevan? Samassa tämä oli napsauttanut sormiaan ja Opheliakin näki nyt saman mitä Lily; vähän kauempana kuplassa seisovan Lounatuulen kietoutuneen puun juurin, jääden siis täysin liikunta kyvyttömäksi. Ophelia ei ollut tätä akaisemmin huomannut kun oli kiinnittänyt huomionsa taas muualle, mutta Tomoderuwix hoiti asian taas muitta mutkitta.
Aaronkaan ei Lounatuuleen kiinnittänyt pahemmin huomiota ennenkuin kuuli tämän murahduksen ja näki tämän kietoutuneen nyt puunjuuriin, kunnes tämä muuntaantui jälleen oikeaan muotoonsa mikä oli tilanteen nähden hyvinkin fiksu teko, puunjuuret eivät tätä enää pidelleen ja Tomtom sai nyt lähteä hyppelehtimään tätä pakoon! Aaronkin hypähti hieman taaemmas, jääden nojaamaan sen samaisen puunrungokoa vasten jota vasten Lounatuulikin oli istunut, vilkaisi sivulle suojakuplaan, nähden vain Lilyn ja Ophelian mikä sai Aaronin puolestaan manaamaan itsekseen ja kääntämään pään taas sinne missä Black ja Aran ottivat yhteen.

Ophelia katsoi silmät pyöreinä Tomtomia joka lähti ihan iloisena hyppimään pakoon lohikäärmettä jonka leuat näyttivät hyvinkin ilkeiltä näin läheltä katsottuna. Sitten Ophelia katsahti nopeasti taas Blackiin ja Araniin jotka eivät olleet saaneet toisiinsa pieniä haavaumia isompia ruhjeita aikaiseksi ja saattoi vilaukselta nähdä Blackin silmien taas punertavan, mikä ei ollut hyvä merkki kenellekkään heistä... Ophelia saattoi nytkin vain rukoilla ettei psyykkinen viha ottaisi tästä valtaa.
Sitten Amod asteli Ophelian suojakuplan, pikemminkin kuvun vierelle ja alkoi syyttämään Lilyä että tämä olisi tappanut tämän veljen.
Ei Lily tätä tappanut! Ei tämä kuollut ole! Opheliankin olisi tehnyt mieli avata suunsa mutta ei henkistä tukea parempaa voinut Lilylle tässäkään tarjota. Ophelia katsahti myöskin nopeasti taas Blackiin ja Araniin ja siitä sitten taas nopeasti Amodiin joka sanoi ääneen toivovansa Blackin kuolemaa..! Sen nyt tältä arvasikin ja Ophelia tiesi myös että taistelu näiden välillä ei ollut varsinaisesti kaksintaistelu, mutta nämä kaksi taistelivat henkilökohtaisuuksien takia... Ophelia ei siksi nähnyt Amodille tilaa lähteä Arania auttamaan ja olikin jo avaamassa tästä suutaan kunnes Tomtom hypähti Amodin hartijoille kuin tyhjästä ja sai Amodin kaatumaan nyt maahan!? Eikä siinä vielä kaikki, Lounatuuli oli yhä Tomtomin kintereillä eikä tämä tehnyt juuri muuta kun nauroi kuin lapsi kesäkarnevaaleissa ja pomppi pakoon minkä kerkesi, tämäkä oli ollut Blackin opettaja? Oppilas ylittää opttejansa kuuluu sanonta... Jopa Ophelia oli sen kuullut.

Mutta vaikka Tomtom menikin menojaan, Lounatuuli jäi silti suojan luokse. Ophelia katsahti Lounatuuleen, tietenkin jääden vastaamatta mitään kun tämä jo raapaisi kynnellään, saaden suojakuplan vain hohtamaan kirkkaammin siitä kohtaan mistä Lounatuuli oli raapaissut, ikään kuin korjaten tapahtumattoman vahingon. Sitten tämä kietoutuikin tämän ympärille ja Ophelia oli kiljahtaa Lounatuulen alkaessa hönkimään jo tulta heitä päin. Tämä oli hullu!! Prinsessa oli täällä! Ja Lounatuuli ei näyttänyt pahemmin välittävän että saattaisi oikeastikin käräyttämään nämä! Ophelia joutui tässä kohtaa kohottamaan kätensä, osoittaen nyt merkkiä siitä että piti suojasta jotain kontrollia vaikka täystöistä se olikin. Tulen aiheuttama paine painoi Ophelian käsissä ja mikäli Ophelia nyt hellittäisi niin suojakupla saattaisi hyvinkin romahtaa. Tosin Tomtom saapui jälleen paikalle ja tämän näkeminen tuntui aina olevan ilo silmälle!
Lounatuuli sai lopettaa hönkimisensä siihen kun Tomtom onnistui painamaan tämän pään taas puunjuurella maata vasten ja sulkemaan jopa tämän suun! Ophelia laski kätensä ja huokaisi helpotuksesta, kukaan ei ollut kärventynyt, mutta suoj alkoi pikku hiljaa jo muuttua heikoksi, ei Ophelialla ollut voimia sitä pystyssä ikuisuutta pitämään, varsinkaan äskeisen ryöpytyksen jälkeen.

Ophelia katsoi kiitollisena Tomoderuwixeen kunnes huomasi Blackin peruuttavan nyt heidän luokseen, katsellen ympärilleen, minne Aran oli ehtinyt katoamaan? Blackään ei tiennyt, mutta arvioitsi tämän olevan lähistöllä... Amodiakaan Ophelia ei enään nähnyt mutta katsahti nopeasti Aaroniin kuullessaan Blackin mainitsevan tämän, joutuen tosin hetken tätä etsimään.
Toisinkuin Ophelia, Aaron oli huomannut Lounatuulen hännän heilautuksen ja samassa itsekin perääntynyt huomattavasti sivummalle, eikä tiennyt sen paremmin mihin Aran oli hyppinyt saatika lentänyt ja katsahti tietenkin nyt Tomtomiin, Lounatuuleen, Lilyyn, Opheliaan ja Blackiin näistä ainakin kymmenen metrin päästä.
"Mitä sinä tarkoitat 'hankkiutua eroon tuosta'?" Ophelia kysyi tältä ja katsoi tätä nyt epäillen, ei kai tämä nyt tosissaan lähtisi Aaronia nistimään? Olihan tämä haltija, sietämättömän ärsyttävä sellainen, mutta lapsi kuitenkin! Ei kai Black niin hulluksi vielä ole kerennyt! Tai... Nyt kun ajatteli... Olihan Opheliakin osansa Blackinkin tappouhkauksista saanut vaikka olikin lapsi että ihminen.

//Vettä! \,,/ HAH! VASTASINPAS!! *nukahtaa* //[/i]
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron