Kirjoittaja Ivy » 21 Helmi 2008, 20:05
Ophelia, Aaron
Black hymyili... Ei tosin hyvällä tavalla ja sen näki kauaksi ettei Blackillä ollut ihan kaikki kotona ja kyllä, Opheliaa pelotti jo Aaroninkin puolesta, vaikka tämä nyt olikin mitä oli, mutta tämä ei tehnyt muuta kuin seisonut heistä noin kymmenen metrin päästä, kädet niskan takana, paino vain toisella jalalla eikä ilmeisesti ollut kovinkaan tietoinen Blackin aikeista. Ophelia pudisteli päätään hitaasti katsoessaan Blackiin, ei enempää kuolemaa...
"Minun mitä..?" Ophelia katsahti nyt Tomtomiin hitaasti järkyttyneenä, mitä Tomtom oli nyt suustaan päästänyt? Ihmettelemiset tosin loppuivat lyhyeen Aranin ilmestyessä taas näkökentälle!
Aaron katsahti taakseen, nähden tietenkin Aranin ja samassa Black oli syöksähtänyt tätä survoakseen että Aaronilla oli hiuskarvan varassa tajuta lähteä väistämään ettei olisi saanut osaansa siinä samassa.
Ophelian sai taas säikähtää Blackin äkillistä hyökkäystä Arania kohden joka seisoi sattumoisin Aaronin takana! Aaronille ei käynyt kuinkaan mutta nyt Black huitoi miekallaan kohden Arania joka ei hyökännyt tätä vastaan vaan perääntyi sitä mukaan mitä Black lähestyi?
Aaron oli ponnahtanut näistä kauemmaksi ja seurasi nyt enintään Arania, kummastellen samaa mitä Opheliakin ja varmasti moni muukin, kunnes Amod ilmestyi ihan yhtä tyhjästä mitä Arankin ja sivalsi Blackin kyljistä!
Ophelia inahti tämän nähdessään ja pietti suunsa käsiinsä, tuo oli jo likaista! Black onneksi ehti väistämään Aranin hyökkäystä, mutta haavat kyljissä eivät olleet mitenkään kevyesti otettavat.
Aaron puolestaan hymyili, vihdoinkin jotain toimintaa taas kun Lounatuulikaan ei mihinkään päässyt. Sitten Aaron kuuli kuinka prinsessa alkoi taas rääkymään ettei äskeinen olisi ollut muka reilua. Aaron naurahti omahyväisesti vielä Amodin käskiessä tätä tottumaan ettei elämä mitenkään reilua olisikaan.
Ophelia pudisteli päätään, tosin Black oli oikeassa Aranin suhteen. Sitten Tomtom napsautti sormiaan ja samassa puunjuuret ikäänkuin nousivat maanläpi, lopulta kietoutuen Amodin, Blackin ja Aranin käsien että jalkojen ympärille! Mitä Tomtom oikein puuhasi?
Opheliakin katsahti tähän nyt kysyvästi, niin teki kyllä Aaronkin vaikka vähän kauempana kykkikin Blackin alkaessa raivoamaan tältä selitystä.
Opheliakin tajusi pian yskän, nyt nämä eivät toistensa kimppuun päässeet saatika satuttaneet muita siinä samalla, mutta eikö olisi ollut järkevintä tehdä tämä heti ensi kättelyssä? Ophelia katsahti takaisin Blackiin joka huomautti Tomtomia että näillä olisi ollut taistelu meneillään jonka kannalla Aaronkin hiljaa oli, hän olisi ainakin halunnut nähdä miten loppujen lopuksi olisi käynyt.
Tomtom ei kyllä antanut näiden enää taistella, huono juttu Aaronista, hyvä taas Opheliasta, Black olisi joutunut ehkä pian aika heikoille kyljissä olevien haavojen takia nimittäin. Black tosin saisi vähentää myöskin kiroamistaan... Ophelia katsahti Lilyyn ja siitä sitten Tomoderuwixeen joka sanoi että nyt he odottaisivat kunnes Aran ja Black saisivat asiat sovittua kuten aikuiset..? Ophelia kyllä kannatti puhetta väkivallan sijaan, mutta kyllä Opheliakin tiesi ja oletti ettei Black ja Aran toistensa kanssa keskustelemaan kykenisi...
Aaron tuhahti itsekseen ja lysähti maahan istumaan, se siitä sitten! Tosin olihan se sananharkkakin jotain ja yhtään vähempää edes Aaron ei näiltä kahdelta edes osannut odottaa.
Tomtom kehoittikin näitä jo alkamaan puhumaan ja vastoin kehoitusta, kaikki hiljenivät. Opheliakaan ei kuullut pahemmin muuta kuin oman hengityksensä katsellessaan Blackia ja Arania jotka eivät tehneet elettäkään aloittaakseen minkäänlaista keskustelua.
Ophelia katsahti ylös Lilyyn joka astui ulos suojakuplasta jonka Ophelia oli jo lähes unohtanut. Sitä ei ollut enää mitään syytä pitää yllä, joten ophelia 'purkasi' sen ja pian se olikin jo kadonnut. Ophelia ei olisi sitä jaksanut kyllä kauaa muutenkaan pitämään ja voimia piti säästää Blackinkin vammoihin... Joita Ophelialla ei ollut vielä aikomustakaan hoitaa, katsoi nyt ensin toimisiko Tomtomin idea.
Ophelia nousi myöskin nyt jaloilleen ja siisti hamettaan Blackin sanoessa Tomtomille ettei tämä voinut olla niin ilkeä. Tähän Aaron tuhahti/naurahti, suuri ja mahtava velho on alakynnessä jonkun ikälopun kanssa ja kutsui tätä nyt ilkeäksi? Hah, hyvä vitsi... Aran yhtyi pian samaan, väittäen ettei tämä voisi pakottaa näitä keskustelemaan. Ophelia oli myöskin epäileväinen ja olikin hieman huolestunut Tomtomin pyrkimystä kohtaan.
Tomtom vain hymyili ja joi yhä teetä hienon näköisestä tee asitastosta! Waaaih! Ophelia ei ollut saanut teetä pitkään aikaan! Mikä ei ollut tämän hetkinen murhe!
Sitten Aran aloitti 'Tuo alkaa olla jo...' ja Black lopetti 'todella ärsyttävää'. Tomtom oli saanut nämä huomaamattaan jo samalla puolelle Tomtomia vastaan! Tästäkös nämä kaksi vasta hiljenivätkin, mutta Ophelia jo lähes hymyili, silti tosin uskoen ettei nämä kaksi paljoa pidemmälle tulisi pääsemään.
Ja niin, täten tässä saattaisi mennä aikansa kuten Tomtom sanoikin hänelle ja lohikäärmettä paijaavalle Lilylle, mitä Ophelia suuresti ihmetteli mutta ei asiaan puuttunut, lohikäärme ei sentään ollut Aran.
"Näen mihin pyrit Tomtom, mutta uskotko tosiaan että he saavat asiat selviksi näin? Tarkoitan, hehän eivät voi edes sietää toisiaan ja ovat valmiita puukottamaan toistensa selkään heti kun vain siihen mahdollisuuden löytävät. Ainoa ratkaisu minkä näen puhumisen kautta voivan tulla on että Aran nielee ylpeytensä ja luopuu Lilystä, mitä taas suuresti että valitettavasti epäilen... Tai sitten tästä tulee taas yksi niistä sanasodista joita yleensä järkevän keskustelun sijaan syntyy..." Ophelia sanoi Tomtomille takaisin, samalla kun istahti taas takaisin polvilleen Lohikäärmeen kuonon vierelle ja katsoi yhä puunjuuriin kietoutuneita Blackiä ja Arania, että myöskin Amodia siinä samassa ja Aaronia joka vähän sivummalla näistä istui... Aran ei Lilystä ollut näin helposti luovuttamassa, Ophelia ei ainakaan uskonut niin ja Black ei saisi ikinä anteeksi jos Lilyn menisi Aranille koskaan luovuttamaan!
//BLAAD BLAAD! :[ Lyhyitä pliis!!!!! DDD8//