http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... 1&start=60Ophelia, Aaron
Ophelia katsahti laukun suuaukolle Tomtomin ilmoittaessa että olisivat nyt lähdössä ja sulki laukun, jättäen kaiken pimeäksi. Hetkeen ei kuulunut kuin Ophelian oma hengitys, häntä jännitti, pääsisivätkö he tosiaankin pois niin että Tomoderuwix salakuljetti heidät laukussaan pois? Se kuulosti hyvin helpolta, mutta jos Tomtomiin oli luottaminen niin Ophelia uskoi myös jutun toimivan. Sitten Ophelia katsahti Lilyyn, tai jossain vastapäätä tämä tästä oli ja samassa muutama valopiste leijahti heidän yläpuolelleen ja valaisi koko laukun, ne olivat tulikärpäsiä!
"Hehe! Ehkä hän käyttää niitä kun ei ole soihtua." Ophelia ehdotti ja piti hatun sivulle levenevistä reunoista kiinni ja hymyili itsekseen katsellessaan pienten valopisteiden hiljaa leijailua suuaukon alapuolella.
Ophelia saattoi kuulla Tomtomin iloisen hyräilyn ja tämän askeleet laukun nahkaisen vuoren läpi. Laukku keinahteli ehkä vähän Tomtomin kävellessä, mutta se ei pahemmin haitannut, Ophelia keinahteli jopa mukana ihan omaksi ilokseen.
Tosin Lily oli oikeassa ja Opheliakin alkoi miettimään, oli mahdotonta että Tomtom pääsisi linnasta ulos ilman että joku hänet huomaisi... Piti vain siis toivoa ettei kukaan 'väärä' häntä huomannut, vanhus oli sinänsä aika puhtaan pulmusen oloinen ja heitä kun ei taas nähty ellei alettu laukkua kaivelemaan, siinä vaiheessa jopa Ophelia puraisisi mikäli vieraan käden näkisi...
Kaikki näytti menevän hyvin tähän asti, Ophelia kuuli Tomtomin jopa hyvästelevän joitakin ja silti tämä jatkoi matkaa eikä kukaan tätä siis pysäyttänyt!
(ennen aikaisempaa tapahtunutta)
Aaron käveli pitkin linnan käytävää, kohteena tietenkin uloskäynti, lohikäärme tämän seurana joka oli välttämättä tämän mukaan halunnut. Aaronin äiti piti varmaan tällä hetkellä omaa pientä teekutsua vieraidensa kanssa ja hänen isänsä yrittää pysytellä näistä mahdollisimman kaukana, tämäkään sukulaisista pahemmin tuntunut välittävän. No tämän sijaan, Aaroni myöskin mietitytti Aranin ja Lounatuulen välinen sopimus. Olihan se aika hauskaa ajatella ihmisten ilmeet kun huomaisivat sotivansa lohikäärmettä vastaan... Mutta-
"Hei.." Aaron aloitti, katsoen yhä eteensä ja katsahti sitten olkansa yli Lounatuuleen.
"Mitä sinä siitä saat että nistit muutama sataa ihmistä meidän armeijassa?" Aaron kysyi, niin, mitä Lounatuuli siitä sai? Siitä ei oltu puhuttu vielä yhtään mitään.
"GWah!" Ophelia huudahti laukun rysähtäessä taas maahan niin että puolet Tomtomin omaisuudesta oli rysähtää Ophelian niskaan siinä samalla. Eikö tämä voisi laskea laukkuaan nätisti..? Sitten Tomtom avasikin laukun niin että auringonvalo pääsi taas laukun sisään ja kohta Tomtomin käsi ojentautuikin sisälle laukkuun. Ophelia naurahti, mutta mietti, olivatko he jo ulkona haltijoiden kylästä? Laukun sisältä oli vähän vaikea lähteä arvioimaan missä he olivat milloinkin liikkuneet.
Sitten Ophelia ojennutti kätensä, jättäen tosin hassun näköisen hatun kaiken romukasan päälle ja Tomtom kiskaisi tämänkin ylös ilman sen kummempia ongelmia.
Haltijoiden kylää ei näkynyt! He olivat metsässä, vain puita, kiviä, puskia ja muuta mitä metsässä sitten olikin.
Niin, mitä nyt? Tomtom selitti että he vain kävelisivät, mutta oli yhä se riski että heidän perään lähdettäisiin ennenkuin nämä mihinkään pääsisivät...? Ophelia katsahti takaisin Tomtomiin joka oli taas vyötäröään myöten laukussa ja suoristi pian selkänsä, käsissään nyt musta kyyhkynen? Black saisi siis tulla heitä vastaan, ja mitä pikemmin sen parempi.
Musta kyyhkynen oli siis vähään niinkuin kirjekyyhky joka lenteli viesti koivessa paikasta toiseen, tosin tällä kertaa, kirjeen sijaan tämä sai hakea Blackin heidän luokseen.
Pian kyyhkynen katosi näkyvistä, Ophelia nyökkäsi Lilylle hymyillen, se tosiaan ei ollut tuon vaikeampaa ja helpommaksi tuli jos Black tulisi pian heitä vastaan... Ja jos he Aranin vielä näkisi niin se olisi ainakin Ophelialle 20 biljardia vuotta liian aikaisin.
"Meillä on paaaljon selitettävää kun pääsemme takaisin kotiin..." Ophelia sanoi tähän väliin, korostaen sanaa 'paljon' lisäämällä ylimääräisen 'a'an siihen mukaan. Ophelialla oli tunne että Black halusi heti ensimmäisenä tietää mitä oli tapahtunut... Lilyn pidemmästä iästäkin lieni syytä tälle mainita... Helvetin Aran, tämä sai luvan pysyä Lilystä kaukana! Painua alimpaan seitsemästä helvetistä ja pysyä siellä! Niin ja kuningas, Ophelia toivoi että Black olisi onnistunut selittämään tälle jonkinalisen hätävalheen siitä missä he olivat, tämä oli aivan varmana huomannut Lilyn katoamisen ja lukitsisi tämän huoneeseen heti kun he tämän maille edes pääsivät... Ja oli myös Anemone, menisikö tälle vain läpi että äidillä oli kiire eikä aikaa olla tämän kanssa? Se kuulosti ilkeältä, mutta ehkä Anemone ei ole edes huomannut heidän poissa oloa omista leikeistään. Ja se mitä Aran oli sanonut sapetti Opheliaa yhä, nämä eivät olleet sen vähempää eläimiä mitä ihmisetkään.
//:'DDD JATKUU//