Traitors || Aksu


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Tammi 04, 2013 8:31

Traitors || Aksu

Acom

Haltoiden kylässä oli aivan tavallinen päivä, kuten yleensäkkin sillä ihmiset eivät voinneet mitenkään tätä kylää uhmata tai edes löytää kiitos sitä suojelevan loitsun joka esti ihmisiä sitä löytämästä millään keinolla. Joillekkin haltoille, etenkin perheellisille, tämä aamu ei ollut kuitenkaan kaikkein iloisin sillä yksi pieni partioiva vartija ryhmä oli joutunut yöllä hyökkäyksen kohteeksi ja vaatinut uhreja. Oli heillä ollut perhe tai sitten ei, ketään ei ollut säästetty. Ihmiset eivät kuitenkaan olleet asialla tällä kertaa vaan haltoiden vanhat liittolaiset old lacertat olivat iskeneet yöllä ilman mitään järkevää syytä partion kimppuun ja tappaneet jokaisen.. ja syönneet sen minkä olivat jaksaneet tai irti saanneet haarniskoiduista sotilaista. Hyvä jos mies parkoja oli kyetty tunnistamaan moisen käsittelyn jäljiltä. Liskot itse olivat jättäneet itsestään selvät jäljet, eikä niitä voinnut luulla muuksikaan kun tällä mantereella ei ollut kuin yksi kyseinen matelija laji. Acom itse oli kuullut tästä heti ensinmäisenä aamulla ja saannut käskyn ainoana paikalla olevana eliitti kenraalina mennä hoitamaan asiaa. Eliitti kenraali ei pahemmin vastaan käynnyt sanomaan vaan oli käskenyt laittaa hevosensa lähtö kuntoon ja pikaisten aamu toimien jälkeen oli mies jo matkalla. Suoraan mahdollisen surman suuhun Acom ei kuitenkaan aikonut lähteä vaan oli ottanut suunnakseen haltia kylän josta tiesi löytävänsä pätevän matkaseuralaisen tähän tehtävään sillä kenraali Darius ei ollut saatavilla valitettavasti.. Darius olisi ollut tähän paras sillä tuolla oli jo valmiiksi hyvät suhteet old lacertijoiden johtajan kanssa. Siispä Acom tyytyi siihen toiseksi parhaaseen.

Acom suunnisti ratsunsa kanssa kylän sotilastuvalle jossa eliitti kenraalin yllättävä saapuminen sai hieman kysyviä katseita osakseen, mutta samalla jonkin sortin kunnoittavaa paniikkia että paikat olisivat kunnossa eivätä mahdolliset jukuripäiset alokkaat loikoilleet ympäriinsä kuin kotonaan. Sitä näkyä Acom ei onneksi tarvinnut olla todistamassa tällä erää, eikä hän ollut tullut tarkastus käynnille. Eliitti ei edes vaivautunut hyppäämään alas ratsultaan ja pyysikin lähimmän sotilaan hakemaan kenraali Erudessan paikalle välittömästi sotilas varustuksessa ilman vasta väitteitä. He lähtisivät heti. EiAcom tahtonut kaikkien kuullen selittää mitä viime yönä oli tapahtunut, sillä ei tahtonut hermostuttaa miehiä turhaan.. jos siihen ei olisikaan aihetta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 06, 2013 5:06

Erudessa

Napakka talvi oli koetellut itse kutakin, eivätkä piilopaikassa lymyilevät haltiatkaan olleet säästyneet pakkasilta. Katupartiointi öisin olikin jotain, mitä kukaan sotilaista ei olisi halunnut tehdä tällä säällä. Mutta kerta vastassa oli joko pureva pakkasherra tai jäätävän pelottava kreivitär, ei ollut epäilystäkään siitä, kumman sotilaat valitsivat.
Kenraalia näki nykyään harvoin sotilastuvalla, tuon siirryttyä asumaan kartanolle. Suuri päivä oli jo vietetty ja koettu, jonka aikana Erudessa oli solminut liiton kreivi Arethin kanssa, yhdistäen näin oman aatelissukunsa siniveriseen. Työstään tuo ei kuitenkaan ollut luopunut, kuten oli sovittukin. Eipä se ihmeellinen asetelma ollut, että korkea-arvoinen aatelinen oli korkeassa asemassa sotilasuralla. Töitä kuitenkin riitti, aina oli partioitavaa ja vartioitavaa. Ihmisiä ei onneksi liian lähellä kylää vieraillut näin talvisin, varsinkaan nyt, kun ihmisten monarkki oli kokenut valitettavan onnettomuuden. Totta kai siitä oltiin tietoisia tietyillä tahoilla ja yksi näistä tahoista oli nyt siniveriseen sukuun kuuluva platinablondi.
Tästä aamusta ei kuitenkaan ollut tulossa tavallista. Partioivista ryhmistä yksi ei ollut palannut retkeltään ja nyt sotilastuvalla vallitsikin pieni paniikki sen suhteen, mitä oli mahdollisesti tapahtunut.

Myös Erudessa oli tuvalla kokouksessa, kuuntelemassa niitä pieniä tiedonrippeitä, mitä alaisilla oli antaa kadonneesta partiosta. Eipä niitä kuitenkaan paljoa herunut, valitettavasti. Piti odottaa, että parempaa tietoa tulisi tai lähettää toinen partio tarkastamaan tilanne.
Ennen kuin mitään moisia ehdittiin edes järjestellä, kävi sotilas tuomaan viestin kenraali Cúthalionille, ilmoittaen eliittikenraali Silverforestin odottavan pihalla. Haarniskaan sonnustautunut kenraali kävi kurtistamaan siroja kulmiaan tiedon saatuaan, mutta päätti nyt tähän hätään olla välittämättä etikettivirheistä. Vai piti kenraalin tulla paikalle heti ilman vastaväitteitä? Kuka Silverforest luuli olevansa?!
Koska asia kuulosti tärkeältä, käsi Erudessa sotilaansa käydä hakemaan Aglarin paikalle, ennen kuin itse pihalle saapui. Nopeasti kypärä vedettiin päähän ja pakkasilta suojaava paksumpi viitta, ennen kuin naisen askel vei ulos, suoraan siivekkään ratsunsa selkään. Sanaakaan ei vaihdettu, eikä Erudessalta suotu minkäänlaista kunnianosoitusta kenraalille, kerta tuo päätti ottaa saman asenteen heti ensikättelyssä.
Hetkenmatkaa taitettiin kaikessa hiljaisuudessa, Erudessa saattoi vain pohtia mikä mahtoi olla Silverforestin syy saapua kylään saatikka pyytää häntä saapumaan seuraansa.
Tämän on parasta olla tärkeää Tietenkään teitittelyä tai minkäänlaista ylempiarvoiselle suunnattua puhuttelua ei voinut havaita naisen puheista saatikka sitten jäätävän rauhallisesta äänestä Kreivini ei odota kokopäivää, jos jotain on sovittu
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Tammi 06, 2013 8:57

Kenraali Erudessa saapui ja ingoorasi eliitin täydellisesti suomatta mitään tuttavallista Acomin suuntaan. Acom ei ollut mielissään asiasta, mutta ei käynnyt mitään rähisemäänkään asiasta nuorelle kenraalille vaan käänsi ratsunsa suuntaamaan pois päin kaupungista Erudessan seuratessa perästä. Jonkin aikaa kaksikko jatkoi matkaansa painostavan hiljaisuuden kanssa kunnes Erudessa avasi suunsa ja tahtoi selvästi selitystä asiaan ja tälläiseen hätiköintiin, kuulostaen harvinaisen myrkyn nielleeltä kaikessa jäätäväisyydessään Acomin sisään astumis käyttäytymiseen. Huomauttaen perään ettei kreivillä ollut kokopäivää mielenkiintoa aikaa odottaa vaimoaan. Kuulostipas tutulta.
"Onkin. Asiani koskee viime öistä kadonnutta partiota." Acom vastasi Erudessalle ja sulki suunsa jatkaakseen telepaattisesti keskustelua. He kuitenkin olivat keskellä kaupunkia jossa oli monta korvaa kuulemassa. Acom edelleenkin tahtoi välttää turhaa paniikin luomista kansalaisten tai sotilaiden keskuudessa.
"Hyökkäyksen takana eivät olleet ihmiset vaan old lacertat, vanhat liittolaisemme.. Nyt menen tapaamaan Zaraa, lauman johtaja naarasta, ennen kuin itse lauman mahdollisesta hävittämisestä päätetään." Acom selitti lyhyesti telepatian avulla Erudessalle mieleen mitä tulevan piti. Normaalisti Acom ei hyökkäys tapauksiin pahemmin puuttunut vaan jätti tälläiset alempiarvoisten murehdittavaksi, mutta kerta nyt hyökkäyksen takana olivat olleet vanhat liittolaiset oli asia pakko tarkistaa ennen toimintaa. Olisi typerää hyökätä hyvän liittolaisen kimppuun syyttä suotta jos kyseessä olisikin jotakin muuta mitä näytti. Ja mitä Acom Zaraa heikosti tiesi... tapaus kuulosti merkilliseltä.
"Valitsin sinut mukaani, koska tunnen sinut ja jos koko reissu kääntyy verilöylyyn, olet minua ketterämpi ja ehdit nopeammin pakoon kertomaan tilanteesta." Acom lisäsi vielä telepaattisesti Erudessalle, joka varmasti selitti samalla miksi Acom oli normaalia kireämpi ja jopa hiljaisempi. Ei muodonmuuttaja kuolemaa pelännyt, mutta perheellisenä isänä Acomia ei houkuttanut ajatus jättää perhettään isättömäksi. Etenkin kun yksi menetys oli vasta ollut.
"Ja anteeksi kömpelö sisääntuloni." Acom sanoi hymähtäen hieman pahoittelevasti Erudessan päälle.

Acom hiljeni noiden sanojen jälkeen, josta matka sitten jatkui kylän ulkopuolelle kaikessa hiljaisuudessa aina talvisen metsän pimentoihin asti ja kohti Mor vuoria ja sen juuria, jossa tämä lisko yhdyskunta tietävästi majaili elleivät olleet karkuun lähteneet tekonsa jälkeen. Itse matka Mor vuorille kesti monta tuntia, eikä liskoja tuntunut näkyvän missään. Paitsi joitakin yksittäisiä jälkiä, jotka olivat hennosta lumikerroksesta päätellen viime öisiä. Niitä oli turha lähteä seuraamaan. Niimpä kaksikko jatkoi matkaansa Mor vuorten juurta pitkin hilajisuudessa unohtamatta pitää varaa lohikäärmeistä, joille varmasti kelpaisi kaksi maukasta haltiaa päivälliseksi. Vierähti siis jälleen aikaa ja vaivaa ennen kuin edestä kuului ääniä ja jonkin matkan päässä aukealla näkyi useampi kenraalien etsimä yksilö syömässä hirveä tai jotain vastaavaa. Acom komensi ratsunsa lähetymään petoja, jotka heti kenraalin nähdessään nostivat päänsä ylös saaliin ääreltä vaikuttaen varovaisilta ja varautuneilta. Acom jäi kunnoittavan välimatkan päähän, sillä ei saannut Corneliaa menemään lähemmäksi talvipukusia liskoja.
"Olen eliitti kenraali Acom Silverforest ja seuralaiseni kenraali Erudessa Cúthalion etsimme johtajaanne, voisitteko näyttää missä hän on?" Acom kysyi kohteliaasti liskoilta jotka katsahtivat nopeasti toisiaan ennen kuin yksi erkani muista ja lähti selvästikkin viemään kaksikkoa Zaran luokse.


Zara makasi kylläisen näköisenä kivien päällä ja vaikutti olevan jossakin unen ja hereillä olemisen välimailla kun naaraan yli nousi varjo nuoremman aikuisen uroksen luomana. Zara raotti silmiään ja nosti päätään mukavasta asennostaan huomaten haltiat.. Zara katsoi kenraaleja kysyvästi ja sitten urokseen. Seuraava kieli olikin sitten jotakin mitä Acomilla tai Erudessalla ei varmastikkaan ollut mitään hajua kahden liskon vaihtaessa asiaansa omaan eläimelliseen tapaansa. Niiden sanojen jälkeen uros sittemmin poistui paikalta jättäen kenraalit ja johtajansa kolmestaan, tai no melkein kolmestaan.. paikalla oli muutama muukin laumalainen.
"Mikä kenraalit tänne asti saa vaivautumaan?" Zara kysyi totta kai haltia kielellä nousten istumaan ja odottaen vastausta jommalta kummalta osa puolelta. Keskustelun lähti avaamaan Acom totta kai.
"Yhden partiomme kimppuuun hyökättiin viime yönä hyvin tuhoisin seurauksin.." Acom aloitti, mutta ei ehtinyt viemään asiaansa loppuun kun Zara tuli väliin omilla sanoillaan.
"Mistä asti haltiat ovat tarvinneet meidän apua pienen ihmis joukon kaatamiseen?" Zara kysyi hieman huvittuneen kuuloisena, mutta vakavoitui kun näki ettei mies puolinen haltia pelleillyt asiallaan. Acom sai jatkaa aloitettua lausettaan.
"Asialla eivät olleet ihmiset vaan te old lacertat, jokainen oli syöty ja revitty.." Acom selitti rauhallisesti sydän rinnassa hakaten ja kun lause oli sanottu ei kukaan ehtinyt tekemään mitään kun valtava naaras syöksähti käärmemäisen nopeasti eliittikenraalia kohden repien Acomin alas ratsailta selälleen maahan toinen etujalka painaen kenraalia maata vasten. Zaralla ei olisi ollut mitään ongelmaa repiä tai talloa Acomia hengiltä tässä ja nyt.. sitä naaras ei kuitenkaan tehnyt. Pää lastettiin kenraalin tasolle niin että Acom tunsi liskon lämpimän (ja haisevan) hengityksen kasvoillansa.
"Kehtaatkin tulla tänne sylkemään päin kasvojani kenraali Silverforest ja selittämään valheita!" Zara sähähti Acomille allansa vilkaisten myös merkittävästi Erudessan päälle, joka oli alkanut saada hermostunutta seuraa muista paikalla olevista laumalaisista. Acom oli avaamassa suutaan, mutta ei saannut sellaiseen tilaisuutta.
"Emme ole koskeneetkaan teihin... Voin vaikka todistaa oksentamalla tämän päivän aterian päällesi että kenraalit voivat itse katsoa!"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Tammi 06, 2013 10:42

Jäänsininen katse kääntyi menosuunnasta eliittiin, tuon käydessä ilmoittamaan, että asiansa oli tärkeä ja koski nimenomaan sitä partiota, josta tämä koko päivä oli puhuttu. Katse terävöityi kuuntelemaan telepaattisesti lähetettyä viestiä, Silverforestin kertoessa hyökkäyksen takana olleen vanhan liittolaisen. Kreivitär oli kuullut Old lacertan edustajista ja nähnytkin noita muutaman tantereella, mutta sen paremmin ei platinablondi tiennyt kyseisestä rodusta. Acomilla oli oletettavasti enemmän tietoa tästä rodusta, tuo osasi jopa nimetä lauman johtajan. Acom kävi myös kertomaan miksi oli Erudessan mukaansa halunnut, joskin nyt Eru ei voinut kuin ihmetellä Acomin päätöstä. Jos lähelle vaaraa oltiin joutumassa, mikäli eliitti edes epäili, että tilanteesta saattoi tulla tukala, miksei tuo ottanut mukaan enempää sotilaita? Vain hän ja kreivitär? Tajusikohan mies, minkälaiset seuraamukset siitä saattaisi pahimmillaan eliitille tulla, jos vasta Cúthalionin sukuun liittynyt nainen menehtyi, koska eliitti otti joko typerän riskin tai aliarvioi vastustajan?
Pieni hymähdys karkasi Erudessan huulilta, kun Silverforest kävi pahoittelemaan kömpelöä sisääntuloaan.
Minä muistin arvoni aikanani, nyt pyydän teitä muistamaan omanne Kreivitär huomautti haltiakielellä, jättäen asian sitten sikseen. Eipä nainen kaunaa kantanut, vaikka olikin itse tarkka arvojärjestyksestä. Oli nyt ja oli ollut aina.

Matka jatkui. Matkan pituudesta saatikka määränpäästä ei Erudessalla ollut hajuakaan, eikä Acom sitä tietoa pahemmin jakanut. Pitkä matka vei kuitenkin muutaman tunnin metsässä vaeltamisen jälkeen aroille. Aroilla Erudessa antoi Aglarin levitellä siipiään ja jopa lentää tiettyjä välimatkoja, jottei lentotaito kokonaan pegasokselta unohtuisi. Taivasta tarkkailtiin kuitenkin kokoajan, sehän tästä puuttui, että lohikäärme niskaan syöksyisi.
Matka oli kohden Mor vuoria. Mitä pidemmäksi kylästä päädyttiin, sitä suuremmin Erudessa alkoi kyseenalaistamaan omaa läsnäoloaan tämän tehtävän suhteen. Eikö kaupungista tosiaan löytynyt ketään, joka olisi voinut auttaa? Kaupunkihan oli lähempänä vuoria, mitä kylä! Mitään ei tietenkään ääneen sanottu, vaikka päässä pyöri ties mitä kysymyksiä ja epäilyksiä. Mitä jos tämä olikin ansa? Mitä jos eliittikenraali olikin mennyt ja kääntänyt takkinsa? Tosin, miksi tuo kreivittären ansaan olisi houkutellut, kun jo kaupungistakin löytyi tärkeämpiä ainakin sotilaallisesti henkilöitä niitattavaksi.

Lopulta kuitenkin saavuttiin perille, liskojen elinalueelle. Tietenkin liskomaiset otukset majailivat lähellä lohikäärmeitä, tässäkin täytyi olla joku juoni. Erudessan kasvoilta ei voinut lukea minkäänlaisia tunnetiloja tuttuun tapaan kun liskopetoja käytiin lähestymään. Nainen pysäytti siivekkään ratsunsa kauemmaksi, Acomin käydessä vielä lähestymään liskoja, esitellen saapujat ja pyysi johtajaa astumaan esiin.
Yksi isokokoinen lisko kävikin pian lähestymään haltiakaksikkoa. Jäänsininen katse seurasi maltillisesti neliraajaisen pedon lähestymistä, kunnes tuo lopulta avasi suunsa ja aloitti keskustelun, haltiakielellä. Erudessa ei vastannut, vaan antoi Acomin hoitaa puhumisen. Tuo selvästi tunsi olennot paremmin ja tiesi tilanteen, joten miksi Erudessa, joka ei tiennyt liskoista saatikka tilanteesta sen paremmin, olisi keskustelua avannut?
Liskonaaraan huvittunut kysymys sai naisen kohottamaan toista kulmaansa kysyvästi, platinablondin tuijottaessa nenänvartta pitkin naarasta. Näyttivätkö he siltä, etteivät ihmisiä olisi alas saaneet? Kuinka tuollainen olento edes heidän liittolaisensa oli, jos ei osannut kunnioittaa kuningasrodun edustajia tämän enempää?

Seuraavaksi lisko tekikin jotain harkitsematonta. Tuo kirjaimellisesti hyökkäsi kenraali Silverforestin kimppuun, kumoten miehen alas ratsunsa selästä. Äkillisestä liikkeestä johtuen Algar kävi hörähtämään ja ottamaan pari levotonta askelta. Siinä missä ratsunsa oli pienoisesti säikähtänyt, oli Erudessa toiminut päinvastoin.
Alta aikayksikön oli jousi ja yksi nuoli löytänyt tiensä kenraalin käsiin ja nyt jännitettyä nuolta tähdättiin kylmänrauhallisennäköisenä kohden liskopedon päätä, suoraan silmien väliin. Kultahaarniskainen nainen katsoi nopeasti kenraaliin, mutta palautti tarkan katseensa takaisin liskonaaraaseen tuon käydessä väittämään, ettei ollut koskenutkaan haltioihin.
Kai tajuat käytöksesi kielivän täysin toista, mitä suusi sihisee? Erudessa kysyi kylmänrauhallisesti pitäen nuolta yhä jännitettynä. Tietenkään hän ei aikonut laskea aseitaan, ei niin kauan, kuin kenraali Silverforest oli liskon otteessa Teistä on todisteita rikospaikalla ja kun teille tullaan kertomaan löydöistä, käytte aggressiivisesti eliittikenraalin kimppuun ja käyttäydytte uhkaavasti. Minusta alkaa tuntua, että te todellakin olitte kaiken takana. Nytkö meinaatte raadella meidät syytöksistämme, joita ette voi kumota todisteiden takia? Nytkö käytte teurastamaan eliitin ja kreivittären, hankkien samalla kuolemantuomion säälittävän harvinaiselle rodullenne? En usko, että kuningas katsoo hyvällä, jos liittolaiset raatelevat hänen eliittinsä. Koko puheensa ajan Erudessa pysyi kylmän viileänä, välittämättä muista liskoista. Kyllä hän huomasi kaikki lähestyvät ja mikäli joku liian lähelle uskaltaisi, olisi Algar noussut siivilleen.
Vapauta kenraali Silverforest tai saat nuolen suoraan olemattomiin aivoihisi, lisko Zara ei ollut osoittanut minkäänlaista kunnioitusta haltioita kohtaan niin rodullisesti tai asemallisesti joten ei Erudessakaan näyttänyt minkäänlaista kunnioitusta saatikka sitten pelkoa liittolaisia kohtaan. Mikäli nuo liskot tosiaan olivat niin vähäjärkisiä, että kävisivät hyökkäämään kaksikon kimppuun, olisi se heidän oma vikansa, kun oma rotunsa metsästettäisiin seinätaljoiksi haltioiden toimesta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Tammi 07, 2013 12:01

Zara siirsi katseensa jousensa ja nuolensa esille vetäneeseen nais haltiaan, joka alkoi mitä epäkunnoittavammin melkeinpä väittämään että Zaran lauma olisi viime yönä käynnyt teloittamassa joukon haltoita käskien lopuksi päästämään eliittikenraalin irti. Zara virnisti pienesti näyttäen harvinaisen loukkaantuneelta Erudessan puheeseen, mutta kuitenkin nosti massiivisen etujalkansa pois eliittikenraalin päältä perääntyen muutaman askeleen taaemmas. Acom nousi itse ylös pyytäen telepaattisesti Erudessaa laskemaan jousensa ainakin alas, mutta pitämään sen valmiina varmuuden vuoksi. Zara ei vaikuttanut olevan tällä hetkellä oikein juttu tuulella.
"Et sinäkään kevyesti ottaisi jos joku tulisi sinua taposta syyttämään ilman todisteita, etenkään noin alentavasti." Zara sähähti hieman rauhallisemmin Erudessalle, vaikka äänensävyssä oli selvästikkin ärtymystä asiaa kohtaan. Miten haltiat kehtasivat!? Ja missä oli kenraali Darius? Dariuksen kanssa Zara olisi varmasti mielummin keskustellut tästä kuin kahden ei niin tutun henkilön kanssa.
"Todisteita on.. löysimme jälkiä paikalta, hampaat ja kynnen jäljet vastaavat teitä ja lajianne." Acom huomautti rauhallisesti vaikka sisäisesti olisi tahtonut Zaraa löylyttää äskeisestä. Zara mulkkasi Acomia kohden ja näytti hetken että naaras hyökkäisi uudestaan eliitin päälle.. jos sen tekisi se olisi naaraan viimeinen teko maan päällä. Naaraan katse valui paikalla oleviin laumalaisiin.
"Eikö teillä ole muuta tekemistä?" Zara murahti laumalaisillensa jotka alkoivat hitaasti poistua kauemmaksi, mutta eivät turhan kauas vaan muutama jäi lähistölle pyörimään.
"En ole antanut kenellekkään lupaa tai käskyä hyökätä haltoiden kimppuun." Zara murahti varmistettuaan jonkin sortin rauhan ja lisäsi vielä. "Tietysti asialla saattoi olla toinen lauma."
"Toinen?" Acom kysyi toista kulmaansa kiinnostuneena kohottaen. Zara tuhahti.
"Kapinallisia, jotka jättivät minut.. Ei heitä montaa ole jos elossa ovat." Naaras täydensi.

Acom jäi hetkeksi miettimään Zaran kertomaa toisesta laumasta, joko alfa naaras valehteli täysillä kenraalien naaman edessä tai puhui totta ja tosiaankin olisi olemassa toinenkin lauma. Kapinallinen lauma, joka pitäisi hävittää nopeasti tai tulisi lisää kuolon uhreja. Ei pelkästään sotilaita vaan myös siviilejä.
"Mitä sanot? Valehteleeko hän?" Acom kysyi Erudessan mielipidettä asiaan. Acomin odotellessaan Erudessan vastausta Zara päätti heittää oman ehdon pöytäänsä ja avasi suunsa.
"Ette vaikuta uskovan minua? Jospa minä tulisin mukaanne ja jos mitään ei löydy.. voitte tappaa minut." Zara tarjoitui saaden Acomin lähinnä naurahtamaan mielessään. Hölmö elukka.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 11, 2013 7:16

Erudessa oli avaamassa suunsa, jotta olisi voinut huomauttaa liskonaaraalle siitä, kuinka haltioilla oli tarpeeksi todistusaineistoa syyttääkseen vain ja ainoastaan tätä kyseistä lajia. Tietenkään Erudessa ei ottaisi kevyesti syytöksiä, joille ei ollut todisteita, mutta tässä tilanteessa oli. Joten liskon oli edes turha väittää moista. Kenraali Silverforest kävikin huomauttamaan Zaralle asiasta ennen, kuin Erudessa ehti pistävän kielensä ulos työntää. Erudessa ei myöskään laskenut asettaan. Vaikka Acom päästettiinkin ylös, piti nainen jousen yhä jännitettynä. Pienesti nuolen kärkeä käytiin kuitenkin laskemaan poispäin suuren naarasliskon päästä, mutta yksikin tyhmä liike tuolta ja lisko olisi uudestaan tähtäimessä. Lisko itse oli osoittanut uhkaavia eleitä, miksei Erudessakin siis? Lisko itse oli aina, kokoajan valmiina taisteluun, tuo ei tarvinnut aseita, sillä omasi luonnostaan hyvät puolustus ja hyökkäys välineet omasta takaa. Joten totta kai Erudessa piti sitä vain reiluna, että hänelläkin oli aseet valmiina. Acomin huomautus tai no, pyyntö otettiin kyllä huomioon, mutta ei Erudessa sitä aikonut täysin totella. Ei nyt, kun hänen ei varsinaisesti tarvinnut kuunnella eliittikenraalin käskyjä asemansa tähden.
Zara kävi kuitenkin häätämään lähellä norkoilleet laumalaiset tiehensä, jotta sai pitää yksityisemmän keskustelun haltiakaksikon kanssa. Lisko kävi selittämään, ettei ollut antanut lupaa saatikka käskyä hyökätä haltioiden kimppuun, mutta epäili kyseessä olevan toisen lauman. Kerta asiasta ei tiedetty niin Acomin kuin Erudessankaan osalta kävi lisko kertomaan kapinallisista, jotka olivat jättäneet alfanaaraan ja tämän lauman ilmeisesti jokin aika sitten.

Erudessa ei tiennyt, olisiko pitänyt olla huolissaan tuosta tiedosta. Tähänkään mennessä Eru ei pahemmin ollut kuullut kyseisestä liskolajista ja tuskin olisi tullut kuulemaankaan, ellei tänään olisi Acomilta saanut tietoja. Entä sitten, jos laumoja oli kaksi? Mitättömiä, mikäli toinen lauma kävi haltioita uhkaamaan, tuhottiin se. Yksinkertaista, näin Erudessan mielestä.
Acom kävikin kyselemään naisen mielipidettä asiaan, saaden jäänsinisten silmien katseen kääntymään itseensä.
En tunne sitä, en myöskään tuomitse Erudessa ehti toteamaan, ennen kuin Zara heitti ilmoille ehdotuksen, joka kuulosti jokseenkin oudolta.
Katse siirtyi takaisin liskopetoon, tällä kertaa kysyvänä. Oliko naaras valmis uhraamaan henkensä sen puolesta, että sai todistettua olevansa oikeassa? ihailtavaa, jos Erudessalta kysyttiin.
Hyvä on Tällä kertaa kreivitär vastasi ennen kuin Acom ehti mitään sanomaan Mutta sinulla on tämä vuorokausi aikaa todistaa se. Meillä ei ole aikaa vitkastella sinun takiasi Viimein jousta käytiin hellittämään ja nuoli löysi tiensä takaisin viiniin ja jousi paikoilleen. Nainen oli kuitenkin yhä valmis vetämään esiin miekkansa, jos joku päättäisi päälle hypätä ja jos joku tarpeeksi lähelle pegasosta pääsisi.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä Pe Tammi 18, 2013 12:01, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Tammi 17, 2013 11:50

Erudessa ilmoitti ettei aikonut tuomita liskoa, koska ei tuntenut tuota mitenkään tai millään tavalla paitsi nyt muutaman minuutin kohtaamisen perusteella. Acom oli käymässä vastaamaan siihen hyväksyvästi kun Zara heitti vielä varsin ihailtavan, mutta uhkarohkean ehdotuksensa pöytään. Acom ei tähänkään ehtinyt paljoa suutaan laittamaan väliin kun Erudessa päätti senkin tehdä eliittikenraalin puolesta. Zara virnisti pienesti hyväksyvästi Erudessan ehdotukseen ja siirsi sitten kullan värisen katseensa eliittikenraaliin odottaen myös tuolta hyväksyntää asian puolesta. Zara kun ei sattuneista syistä ollut kovinkaan tietoinen Erudessan vallan noususta kerta "vähäpitoiset" uutiset eivät aina old lacertoille aina yltäneet ja harvoin ne liskoja koskivatkaan. Acom nyökkäsi pienesti hyväksyen asian omasta puolestaan käyden hakemassa vain muutaman askeleen päässä seisovan hermostuneen hevosensa luoksensa ja hyppäsi takaisin selkään.
"Voimme sitten varmaan lähteä?" Acom kysyi kääntäen hevosensa jo meno suuntaan Cornelian pelon sekaisesta pienestä vastustelusta huolimatta. Katse siirtyi Zaraan.
"Parempi ettet tule liian lähelle ratsuja." Acom huomautti Zaralle, joka oli aikeissa lähteä lupauksensa mukaan matkaan, mutta toki tajusi mitä kenraali ajoi takaa. Zara oli peto ja Cornelia kasvissyöjänä sen vaistosi. Acom komensi ratsunsa liikkeelle.

"Onko teillä muita tietoja kuin ruumiit?" Zara kysyi matkalla puhutellen nyt kumpaakin haltiaa.
"Ei oikeastaan.. vain jäljet jotka johtavat pohjoisen metsien syvyyksiin." Siinä olivat oikeastaan ainoat johtolangat mitä heillä oli näistä tappaja liskoista. Zara meni hieman mietteliään näköiseksi Acomin vastauksen jälkeen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 06, 2013 3:41

Algar käännettiin takaisin menosuuntaan, mutta liskolle ei kertaakaan kunnolla selkää käännetty. Erudessa ei luottanut Zaraan, eihän hän edes tuntenut liskoa, joten ei tuolle pedolle myöskään kannattanut kunnolla selkäänsä kääntää ja tuudittautua turvallisuuden tunteeseen. Luottamus piti ansaita, oli kyseessä sitten toinen haltia tai vaarallisempi liittolainen. Acomin kysymykseen nyökättiin, jonka jälkeen siivekäs ratsu komennettiin liikkeelle, varmistaen, että Zara tosiaan pitäisi kehotetun välimatkan. Algar ei juuri nyt näyttänyt liikaa pelon merkkejä, mutta mikäli suomukas liittolainen liian lähelle uskaltautuisi, saattaisi tamma pahimmillaan käydä liskon päälle, silkasta pelosta. Zara onneksi tilanteen ymmärsi, eikä käynyt edes leikillään turhan lähelle ratsuja.

Hetken aikaa matkaa taitettiin hiljaisuudessa, kunnes Zara heitti ilmoille kysymyksen mahdollisista tiedoista. Mitään ei kuitenkaan ollut jakaa, ruumiiden ja jälkien lisäksi. Yhtään silminnäkijää ei valitettavasti ollut jäänyt henkiin, joten mokomilta oli hieman hankalampi tiedustella tapahtumia.
Acomin annettiinkin hoitaa mahdolliset taustatietojen kertomiset, sillä eliitti oli yhä varmasti paremmin perillä tilanteesta, mitä Erudessa. Nainen sen sijaan piti suunsa kiinni ja keskittyi matkantekoon Acomin johdattaessa kolmikkoa kyseiselle paikalle. Tovi jos toinenkin siinä jälleen kului, hämärän alkaessa jo laskeutumaan valtakuntaan. Ei aurinko kauaa viihtynyt taivaalla talvipakkasilla, mikä sinänsä oli huono. Jos ei omannut hyvää hämäränäköä, oli metsässä liikkuminen riskialtista. Onneksi näytti siltä, että yöstä tulisi tähtikirkas. Tähdet ja kuu tulisivat varmasti valaisemaan metsää, mikäli yö ehättäisi laskea.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Helmi 16, 2013 6:19

Ilta oli tosiaankin tekemässä tuloaan ja sen mukana tuleva pimeys, joka saattaisi olla haitaksi haltoille jotka eivät pimeässä pahemmin nähneet. Eivät ainakaan yhtä hyvin kuin taaempana tallusteleva old lacerta naaras joka vain kuuliaisesti seurasi haltoita kuin hyvin koulutettu koira konsanaan tietyn välimatkan päässä. Acom ei puhunut koko matkan aikana yhtään mitään, korkeintaan piti Zaraa sivusilmällä silmällä ja koitti ohessa pitää Corneliaa kuta kuinkin rauhallisena suuren pedon lähettyvillä. Sehän se vasta noloa olisi jos vanha sotaratsu päättäisi eliittikenraalin selästään heittää ja juosta pakosalle. Onneksi Cornelia säästi isäntänsä sellaisilta tempuilta.

Matkaa kului vielä jonkin aikaa ennen kuin kolmikko pääsi tapahtuma paikalle jossa ei tietenkään enään ollut ruumita, tai muutakaan retki varustusta sillä ne oli viety jo ajat sitten pois. Acom kuitenkin antoi ratsunsa kävellä jonkun metrin paikan ohi jälkien suuntaan ennen kuin pysäytti ratsunsa.
"Tässä.. Tutki mitä tahdot ja jatkamme matkaa." Acom totesi lähinnä Zaralle haltia kielellä yllättävänkin kylmän kuuloisesti, mutta ei estänyt tietenkään jos Erudessakin tahtoisi paikkoja tutkia paremmin. Zara katsoi hetken eliittikenraalia kunnes siirsi katseensa alueeseen jossa oli vielä muutamia verisiä kohtia jäljellä hyökkäyksestä, jälkiä kummaltakin osa puolelta ja joitakin merkkejä leiristä joka oli ollut pystytettynä. Zara käveli muutamalla massiivisella askeleella tutkimaan pientä aluetta kuono massa selvästikkin nuuhkien paikkoja kuin koira konsanaan. Yhtä hyvää hajuaistia naaras ei kylläkään omistanut, mutta kyllä osasi tunnistaa hajun perusteella yksilöitä laumastaan tai jopa haltoista. Acom lähinnä seurasi tapahtumaa jopa epätavallisen kärsimättömän oloisena, kunnes Zara lopulta lopetti ja päästiin jatkamaan matkaa seuraten lumessa olevia jälkiä niin pitkälle kun niitä vain riitti.

Aika kului jälkiä seuraten, jotka tuntuivat jatkuvan toivottoman syvälle metsän pimentoihin ja aurinkokin oli jo aikaa sitten kääntänyt selkänsä kolmikolle ja päästänyt yön laskeutumaan mantereen ylle. Eikä se auttanut jälkien seuraamista pätkääkään, eikä sekään kun jäljet lopultakin ties kuinka pitkän jäljittämisen jälkeen päättivät jatkua ylös melko jyrkkää kalliota vasten, josta ei tavallisella hevosella asiaa ollut. Ovelat pirut. Pitäisi kiertää. Acom käänsi ratsuna kiertääkseen yli suuren lohkareen ja Erudessa näköjään pääätti käyttää ilma teitä. Acom hymähti itsekseen, hyvähän tuo oli. Lohkaretta kiertäessään Acom kiinnitti huomiota sen luolastoihin ja koloihin jotka olivat syntyneet eri kokoisten kivien ollessa päälekkäin tai ehkä joku eläin oli kaivannut maahan onkaloita pesäkseen tai lepäämis paikaksi. Jotkut olivat jopa niin suuria että sinne olisi Zarakin mahtunut ainakin puoliksi makaamaan, jos ei jopa kokonaan. Zara seurasi hiljaa Acomin perässä näyttäen liikkuvan hermostuneesti ja näytti varautuneelta. Acom kiinnitti sivusilmällä huomiota Zaran käytökseen ja oli kysymässä mikä naarasta vaivasi, mutta ei oikeastaan ehtinyt kysymään kun sai itse vastauksen. Jostakin lukuisista sokkeloista tuli esiin pieni liskon pää, tai no ei ihan pienen vaan kuta kuinkin koiran kokoinen. Tuon kokoinen old lacerta ei kuitenkaan saisi mitenkään hengiltä aseistettua haltiaa. Acom katsoi Zaraa harvinaisen merkittävästi ja ehkä huvittuneenakin.
"Tämäkö se murhaaja on?" Acom letkautti ehkä pienenä sarkastisena vitsinä saaden Zaran katsomaan eliitin päälle hieman loukkaantuneena ja käänsi sitten katseensa poikaseen. Poikanen huomasi Zaran haltia miehen takaa ja juoksi Acomin ohi naaraan kintuille kerjäämään ruokaa kova äänisesti. Kieltämättä poikanen oli aliravitun ja ehkä sairaankin näköinen, sekä oli vuoden aikaan nähden surullisen pieni. Keväällä syntyvät poikaset kun olivat tähän aikaan vuodesta paljon suurempia. Zara nuuhki poikasta kuono kurtussa ja hampaat esillä, kunnes ilman täytti nopea poikasen tuskan vinkaisu Zaran tarratessa leuoillaan hennon poikasen niskasta kiinni ja muutammalla ravistuksella oli sen pienokaisen elämä päättynyt. Eloton ruumis tiputettiin maahan lumihankeen.
"Ei ole minun." Zara murahti selvästi ärtyneenä jolle Acom kohotti hieman toista kulmaansa.
"Olisimme voinneet käyttää sitä emojen esiin saamiseen." Acom huomautti Zaralle, joka vain murisi jotakin itsekseen jota eliitti tuskin tahtoi edes tietää.

Acomin tietämättä poikanen oli oikeastaan tehnytkin tehtävänsä turhankin tehokkaasti, sillä tämän vanhemmat tosiaan olivat kuulleet lapsensa hädän- vaikkakin myöhään- ja olivat tulossa kovalla vauhdilla katsomaan juuri sieltä puolelta jonne Erudessa oli mennyt.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 16, 2013 10:20

Erudessa antoi Zaran ja Acomin hoitaa tutkinnat ja johdatuksen. Hän oli yhä se, joka vähiten tilanteesta tiesi, eikä kokenut tarpeelliseksi sekaantua selvittelyihin sen enempää. Mikäli jotain tärkeää esille tulisi, oletti Eru kaksikon siitä kertovan hänelle. Koko tämän ajan kreivitär pysyikin sivusta katsojana ja arvioi tilannetta kaikessa hiljaisuudessa. Hänellä itsellään ei ollut mitään sanottavaa asian suhteen ja jos olisi ollut, kyllä hän sen olisi esille tuonut.
Rikospaikalta Zara lähti johdattamaan kolmikkoa jälkien perässä kohden tätä toista laumaa, jota syylliseksi väitti. Erudessa antoi omalta osaltaan Zaran jäljittää kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa, turhaan tuota kävi häiritsemään. Ties vaikka turhat löpinät olisivat häirinneet liskoa ja pian oltaisiin hukassa. Hassua sinänsä, ettei Zara käyttänyt kieltä haistamiseen. Liskomaiselta olennolta olisi voinut odottaa tuollaista ominaisuutta... Mutta ilmeisesti ei. Erudessa tyytyi kuitenkin seuraamaan menoa sivummalta, pysyen itse hiljaa. Vain siivekäs ratsu ilmoitti vähän väliä hermostuneisuudestaan hirnahtelemalla välillä.

Pian saavuttiin kalliolle, jonka kupeessa tämä toinen lauma ilmeisesti asusti. Lohkareita pitkin ei päässyt ylös kävellen, varsinkaan ratsuilla, joten tästä eteneminen ei onnistunut... Paitsi Erudessan osalta. Pienellä, nopealla komennolla kohosi Algar nousemaan siivilleen, kohottautuen ilmaan ratsastajansa kera. Erudessa ja ratsunsa kävivät tarkastelemaan paikkaa ilmasta, kierrellen ja kaarrellen ympäri kalliota, etsien merkkejä samanlaisista liskoista, mitä Zara. Valitettavasti näin pimeällä ei Erudessa käynyt erottamaan mitään tummasta kalliosta, varsinkin, kun liskoilla tuntui olevan ominaisesti erittäin hyvä suojaväritys. Lentely alkoikin olla turhaa, sillä näin nopeassa vauhdissa, ylhäältä ei nähnyt mitään kunnolla. Ei nyt, kun oli jo pimeää.
Yllättäen ilmaa kävi halkomaan korkea vinkaisu. Erudessa kävi kääntämään ratsunsa suunnan kohti tätä tuskaista, hätäistä äännähdystä, saapuen pian paikalle, josta löysi Zaran ja Acomin... Ja yhden kuolleen liskopedon. Huomattavasti pienempi, mitä Zara, ilmeisesti vasta poikanen. Tuon poikasen elämä oli kuitenkin päättynyt siihen, eikä Eru käynyt kyseenalaistamaan tätä kuolemaa. Mikäli Zaran puheet toisesta laumasta pitivät paikkansa, oli tuo poikanen todennäköisesti toisen lauman jälkeläinen... Ja siten uhka niin Zaran laumalle, kuin myös haltioille.
Algar laskeutui tömähtäen muutaman metrin päähän Acomista, askeltaen lähemmäksi emäntänsä käskystä.
Kuinka nopeasti ne yleensä lisääntyvät? Oli yleinen kysymys kaksikolle, se vastasi joka ehti. Juuri nyt ei tuntunut mukavalta ajatukselta katsella, kuinka vaarallinen liskorotu kävi lisääntymään räjähdysmäisesti, kenenkään kontrolloimatta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Helmi 16, 2013 11:49

Acom käänsi tyynesti katseensa paikalle tulleeseen Erudessaan, joka oli ilmeisesti ilma kierroksensa saannut tehtyä ja oletettavasti tullut äänen kuultuaan katsomaan mitä oli tapahtunut. Seuraava kysymys koskikin sitten kuinka nopeasti tämä kyseinen laji kykeni lisääntymään. Acom ei tuohon osannut vastata sillä ei sentään niin tarkkaan ollut ottanut näistä liskoista selvää ennen lähtöään. Katse käännettiinkin Zaran puoleen.
"Yleensä vain kerran vuodessa, keväällä ja vain ja ainostaan johtaja pari." Zara vastasi katsoen Erudessan päälle ja laski sitten katseensa jalkojensa juuressa makaavaan kuolleeseen pentuun nyrpistäen kuonoaan inhon sekiasesti.
"Ellei tämä "johtaja pari" anna laumalaistensa lisääntyä miten sattujaan, joten poikueita naaraista riippuen voi olla useempiakin pitkin kevättä ja kesää." Zara lisäsi inho ja katkeruus äänessään. Zara tiesi vallan hyvin että järjetön lisääntyminen tällä koolla tälläisessä mantereessa saattaisi kaataa koko luonnon ekosysteemin alas. Lisäksi Zaran taktiikassa oli se periaate että omat geenit lisääntyisivät pelkästään. Kilpailijoita ei suvaittaisi. Zara oli vielä sanomassa jotakin mutta ei koskaan ehtinyt mitään sanomaan kun naaras syöksähti Erudessaan kohden hampaat paljastettuna...

Ennen kuin kukaan oli ehtinyt sanomaan tai tekemään mitään suurempaa oli kaksi suurta petoa paiskautunut toisiaan vasten purren toisiaan mistä olivatkaan kiinni saanneet ja repien toisiaan kynsillään. Otteet tostensa lihassa kestivät vain hetken kaksikon irroittaessa otteensa jääden sähisemään toisilleen pienen välimatkan päähän uhkaavaan sävyyn.
Acomille puolestaan oli tullut tälläisen yllätyksen johdosta Cornelian kanssa lievästi sanottuna kontrolli ongelmia ja hevonen piehtaroi paikallaan ilmoittaen selvästi ettei pitänyt tästä ollenkaan, joten Acom lopulta laskeutui ratsunsa selästä.. antaen tuon mennä haluamalleen etäisyydelle. Cornelia ehkä säikkyi petoja, mutta oli sen verran uskollinen isännälleen ettei lähtenyt siltikään turhan kauas. Sen varaan Acom varasikin.
"Näköjään ei tarvitse enää etsiä." Acom totesi ääneen vetäen aseensa esille katsoen harvinaisen merkittävästi yksinäistä old lacerta naarasta, joka oletettavasti pennun huudon oli kuullut. Nyt tuolle tulisi noutaja, kuten koko sakille. Silti tuo naaas veti rumalle arpiselle liskon naamallensa virneen ja avasi kitansa alkaen päästämään suustaan korkeita ja pitkälle kantautuvia naksahduksia. Ei tarvinnut olla nero arvatakseen että naaras kutsui kavereitaan avuksi. Acom ei todellakaan aikonut jäädä päällistelemään ja odottamaan tulevaa vaan mies veti aseensa pois muuttuen massiiviseksi karhuksi, sillä oli jo Zaran alle joutunessaan oppinut ettei tuollaisen pedon alta helposti päästäisi pois ilman että olisi päätä lyhyempi.
"Älä tule alas, hoida tausta tuki." Acom totesi vain ohi mennen Erudessalle joka vielä oli lentävän ratsunsa selässä ja kantoi mukanaan nuolia ainoana porukassa, jolloin nainen sopisi parhaiten selustan suojaajaksi. Apuvoimat olisivat toki olleet kova juttu, mutta siihen ei enään ollut aikaa ja olisipahan taas yksi juttu kerrottavana lisää. Haasteet olivat aina pikku bonus tässä työssä.

Meni muutama sekuntti kun metsän pimennoista syöksähti ensinmäinen old lacerta, joka yriti napata Erudessan hevosesta kiinni ilma lennosta hypätessään. Leuat totta kai nappasivat ilmaan, mutta suuresta koostaan uros oli lakseutunut kauniin sulavasti maahan. Metsästä tuli pian viisi muutakin eri ikäistä ja kokoista old lacertaa joista kukin otti oman kohteensa. Suurinta höykytystä kuitenkin taisi saada Zara jonka kimpussa oli kaksi repimässä lihaa irti luista. Zara ei puolustamatta jättännyt vaan iski takaisin puremalla ja repimällä nuorempiaan itsestään irti. Eliittikenraali taas oli saannut kimppuunsa yhden nuorukaisen, joka koitti kovasti purra karhu muodossa olevaa kenraalia myrkkyhampaillaan jolloin Acom yksinkertaisesti löi varsin tuntuvasti toisella etutassullaan pään sivuun saaden liskon jopa horjahtamaan askeleen taakse. Acom iski uudestaan, mutta lisko väisti ja yritti upottaa etu jalkojensa koukku kynnet kenraalin selkään. Liskon suureksi yllätykseksi kenraali vaihtoikin muotonsa haltiaksi ja livisti tuon sivulle iskien toisen rautanyrkkinsa kyljestä sisään useamman sentin verran. Lisko sähisi tuskissaan ja perääntyi eliitistä nilkuttaen.

"Mukavaa kun ruoka kävelee ihan koti ovelle asti." Kuului ääni takaa, naisen ääni tai no pikemminkin naaraan ääni vanhimman petturi old lacertan kävellessä rentona paikalle.. Rentous kuitenkin katosi silmissä kun naaras huomasi kuolleen poikasen vihan palavan katseen kiertäessä kolmikkoa.. kunnes karjahtaen naaras syöksähti empimättä vihollisen kimppuun.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 28, 2013 12:23

Zara kävi epäilemään, että tämä päälaumasta erkaantunut hulttiolauma olisi rikkonut tavanomaista laumakäyttäytymistä ja lisääntyi miten sattui. Sinänsä looginen valinta pienelle laumalle, jonka piti mahdollisesti kasvattaa kokoaan. Tai näin Erudessa ainakin ajatteli, ei hän osannut sanoa, kuinka inhimillisesti nämä liskot osasivat taktikoida, ei hän edes tiennyt, oliko Zara ainoa fiksu lajinsa edustaja vai ei.
Ennen kuin keskustelua ehätettiin pidemmälle viedä, kävi vastapuoli tekemään siirtonsa. Sillä samalla sekunnilla, kun ensimmäinen hyökkäys tuli, kävi Algar hypähtämään loikan jos toisenkin kauemmaksi. Siivekäs ratsu loikki onneksi sen verran sulavaliikkeisesti, ettei Erudessalla joka näihin yllättäviin pomppuihin oli tottunutkin ollut mitään vaikeuksia pysyä mukana. Kuitenkin, heti kun Algar oli paikkansa ottanut, kävi Erudessa vetämään esiin jousensa. Acom tokaisikin, ettei Erudessan alas ratsailta kannattanut tulla. Sitä ei oikeastaan olisi edes tarvinnut sanoa, tyhmäähän se olisi, jos Erudessa laskeutuisi alas nyt. Ei hänellä ollut massaa omasta takaa taistella näitä liskoja vastaan, turvallisempaa se oli ratsun selässä. Olisi ollut suorastaan typerää laskeutua alas ratsailta.

Niinpä Erudessa kävi komentamaan ratsunsa ilmaan. Kerta koni omasi lentotaidon, miksei sitä käynyt hyödyntämään? Algar lähti liitoon, nousten muutamien metrien korkeuteen. Sieltä käsin Erudessa kävi tiputtelemaan pienimpiä hyökkääjiä yksi kerrallaan, tarkalla osumalla suoraan pääkoppaan. Jousella ampuminen liikkeestä oli tietenkin hankalampaa, mutta Erudessa katsoi tämän parhaimmaksi tavaksi olla avuksi. Maankamaralla, paikalla pysyen hän olisi vain liian helppo maalitaulu nopeille ja notkeille liskoille. Nyt mokomat eivät ainakaan saaneet hypättyä niskaan, elleivät puihin kiivenneet. Tosin, Erudessa huomasi ajoissa jos joku edes pyrki kiipeämään ja otti säälimättä moiset yrittäjät kohteekseen. Nainen suuntasi nuolensa aika kohden lisko-otusten päätä, sillä tuntui turhalta ampua nuolia minnekään muualle, kutakuinkin paksunahkaisia otuksia päin. Suurempien liskojen hoitelun Erudessa jätti kuitenkin Zaralle ja eliitille.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Touko 01, 2013 7:32

Erudessa pärjäsi mainiosti pienessä tehtävässään ylä ilmoissa, vaikka tuskin sitä olisi kannattanutkaan käydä epäilemään Erudessan tasoiselta sotilaalta edes ajatuksissaan. Eikä Acom Erudessan taitoja epäillytkään. Eihän eliittikenraali olisi muuten naista mukaansa edes ottanutkaan! Acom ei olisi kestänyt jos olisi jonkun alokkaan tai toistaitoisen sotilaan perään katsomaan oman henkensä ohella.. etenkin nyt kun vastuksena eivät olleet ihmisiä tai edes tavanomaisia friikkejä vaan massiivisia eläimiä jotka pystyivät tappamaan niin myrkyllään kuin pelkällä massiivisella koollaan. Acomilla oli kyllä muodonmuutokset puolellansa- erityisesti kissa ja karhu- ja vaihtoi niitä hyvin nopeasti tilanteen mukaan raadellen ja purren päälleen käyviä old lacertoja kauemmas itsestään ja koittaen parhaansa mukaan välttää leukoihin joutumista myrkky hampaiden takia.
Zara puolestaan suojasi eliittikenraalin selustaa massiivisella kehollansa ja olikin suoraan sanottuna muihin nuoriin yksilöihin nähden silmin nähden suurempi. Lisäksi vihollinen vaikutti olevan kiinnostunut lähinnä Zarasta enemmän kuin kahdesta haltiasta yhteensä, jättämättä kuitenkaan kaksikkoa täysin huomiotta. Seuraa kyllä riitti.. mutta suurin hyökkäys tuntui olevan Zaran niskassa ja vanha naaras vaikutti olevan likimain jopa pulassa.

Zara puri ja repi pienempiään itsensä kimpusta, sekä löi hännällä luita murskaavasti mutta vihollinen ei selvästikkään tahtonut luovuttaa ja repivät alfa naarasta selästä, kyljistä ja jopa yksi roikkui kaulassa kiinni raivistellen päätää välillä koiramaisesti puolelta toiselle. Zara iski hampaansa kaulassa roikkuvan selkään yrittäen kaivaa hampaitaan nuoren uroksen selkärankaan joka oli paksun nahkan ja piikkien alla jotka repivät Zaran kasvoihin haavoja tuon yrittäessä kaivaa hampaillaan tietä selkärankaan tappavasti. Uros kuitenkin tuntui olevan kuoleman haluinen typerys eikä päästänyt irti.. ja Zara alkoi kieltämättä väsyä, ei naaras ollut enään mikään nuori ja vetreä. Lisäksi kaula, sekä muut haavat vuosivat jo mukavasti verta ulos. Takajalat pettävät ja naaras seisoi enään vain puolittain etujalkojensa varassa kiinni uroksessa muutaman muun repiessä takaruumiista hampaillaan.
Acom huomasi kyllä Zaran ahdingon, eikä jäännyt toimeettomaksi vaan iski karhu muodossaan yhtä old lacertaa itsestään kauemmaksi ja syöksähti sitten naaraan apuun jättäen kaksi taistelu pariaan ihmettelemään paikoillensa. Uros huomasi kyllä kenraalin lähestymisen, mutta ei pystynyt liikkumaan kerta Zara piti kiinni ja seuraavaksi olivat valtavat karhun kynnet uponneetkin uroksen kallon sisään kuin kuuma veitsi voihin. Zara päästi irti ja uros putosi maahan kuolleena alkaen ensinmäisenä häätämään muita kimpussaan olijoita pois.

Kauempana, turvassa kaikesta, seisoi naaras.. naaras joka oli perustanut tämän lauman ja nyt kaikki oli tuhoutumassa käsiin Zaran että kahden haltian tähden. Sitä naaras ei antaisi tapahtua vaan ilmaan päästäytyi petomainen karjaisu naaraan toimesta. Zara tunnisti äänen perääntymiseksi, tai pikemminkin kutsumiseksi.. jonka johdosta vielä hengissä olevat muutama old lacerta lähti perääntymään tästä taistelusta.. tästä pesä paikasta johtajansa luokse.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Touko 18, 2013 4:07

Taistelu oli nopeatempoista, mutta samalla erittäin raskasliikkeistä ja massiivista. Kun suuret liskot ottivat yhteen, ei ollut kovin suositeltavaa pienemmille otuksille olla taistelun tiimellyksessä. Mikäli eliittikenraali ei olisi ollut juuri se muotoaan muuttava tai no, kuka tahansa muu nelikosta, kuin Winder olisi Erudessa saattanut huolestua tuon puolesta. Mutta kerta Silverforest kykeni muuttamaan muotoaan massiivisten liskopetojen kokoiseksi, ei Erudessa turhaan käynyt murehtimaan eliitin perään. Tosin, mikäli näyttäisi siltä, että eliitti meinaisi kaatua, täytyisi kreivittären puuttua asiaan rajummin ottein. Nyt kuitenkin nainen keskittyi pysymään etätaistelijana ja varmistamaan sekä eliittikenraalin, että suuremman liskon selustaa, niin hyvin mitä kykeni.
Valitettavasti liskojen nahka tuntui olevan niin paksua, ettei nuolet purreet kunnolla suurempiin yksilöihin. Nuolen kärki korkeintaan upposi nahkaan, kuitenkaan pysäyttämättä liskoa sen pahemmin. Tästä johtuen Erudessa keskitti hyökkäyksiään pienempiin liskoihin, eipähän olisi niin paljon porukkaa hyökkäämässä maankamaralla taistelevan kaksikon kimppuun. Hyvin nuo näyttivät pärjäävän isompien liskojen kanssa, ainakin vielä.

Pikkuhiljaa meno alkoi käydä raskaammaksi, ainakin Zaran ja Acomin osalta. Erudessa oli turvassa ilmassa, mutta jos seuralaiset meinasivat jalkoihin jäädä, täytyi hänen laskeutua. Joskin, kreivitärtä ei houkutellut laskeutua isojen liskojen keskelle, tietämättä edes mitä kaikkea noissa olennoissa piti varoa. Ei hän tiennyt, olivatko liskojen puremat myrkyllisiä vai ei, osasivatko ne käyttää jonkinlaista magiaa tai vastaavaa. Vihollista seuraamalla kuitenkin oppi melko paljon, mitä ilmeisimmin näissä liskoissa ei mitään kovin yllättävää ollut vastuksena.
Yllättäen ilmoille kajahti karjahdus, jonka johdosta pikkuhiljaa vihollinen tai ne, jotka vielä kykenivät kävi perääntymään, jättäen kolmikon omilleen. Erudessa kaarteli ilmassa hetken, kunnes oli varma, että kaikki liskot olivat sen verran kaukana, ettei heti niskaan hyppäisi. Vasta sitten kävi kreivitär komentamaan ratsunsa laskeutumaan kaksikon luokse.
Lähdemmekö perään?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3917

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Touko 31, 2013 4:51

Liskot perääntyivät kuka vain kunnostaan kykeni jättäen pahiten haavoittuneet taakseen vihollisen käsiin lopetettavaksi. Acom ei tehnyt elettäkään lähteäkseen perään.
"Emme tällä miehityksellä." Acom vastasi Erudessan kysymykseen survaten samalla karhumuotonsa kynnet maassa kituvan pedon kallon läpi. Peto jännitti refleksin omaisesti koko kehonsa muutamaksi sekunniksi, mutta putosi yhtä nopeasti muiden kuolleiden tovereidensa sekaan makaamaan elottomana. Acom irrotti kyntensä pedon lihasta ja muuttui takaisin haltia muotoonsa kävellen Zaran luokse, joka oli kolmikosta ottanut pahiten osumaa koko lyhyen taistelun aikana. Vasta puoli oli selvästikkin tahtonut Zarasta ensimäisenä eroon, joka olisi ollut oikea lotto voitto vihollis laumalle, jolloin Zaran lauma olisi ollut helpommin houkuteltavissa omalle puolelle.. tai tuhottavissa ilman toista johtajaa.
"Enkä tahdo riskeerata Zaran henkeä." Acom lisäsi vielä aikaisempiin sanoihinsa tarkatsellen Zaran suuressa ruumiissa olevia enemmän ja vähemmän syviä haavoja, jotka vuosivat pahoin. Etenkin kaulaa, joka oli värjäytynyt jo rintaan asti vereen, kuten naaraan alla oleva lumikin. Sääli vain ettei ollut mukana mitään millä olisi voinnut haavoja paikata edes ensiavuksi.


"Pärjään kyllä kylälle asti." Zara ehti sanomaan ennen kuin Acom ehti mitään kysymään tuon matkustamis kunnosta. Acom olisi voinnut sanoa vastaan.. jos kyseessä olisi ollut pahoin haavoittunut sotilas, mutta Zara oli sen verran suuri kokoinen eläin ettei sitä pystynyt kantamaan kahden haltian voimin mitenkään joten vaitonaisena eliittikenraali vain nyökkäsi.
"Ilmoita jos tarvitset lepoa matkan aikana." Acom ilmoitti taputtaen kevyesti Zaran kylkeä ja käänsi sitten huomionsa Erudessaan pyytäen tuota käymään läpi viholliset, sekä varmistamaan että jokainen oli kuollut. Vankeja ei otettu, eikä ketään jätettäisi henkiin. Acom lähti myös itse käymään nopeasti kaatuneet tai maassa kituvia liskoja läpi, jotka saivat lähes heti lopetuksen eliittikneraalilta. Kun likainen työ oli tehty kutsui Acom viheltämällä ratsua luokseen.. meni muutama sekuntti kun paikalle kirmasi ruskean sävyinen hevonen ottaakseen isännän selkäänsä jälleen. Acom hyppäsi kevyesti Cornelian selkään jääden katsomaan hetkeksi aikaa hieman huolissaan kun Zara nosti massiivisen ja verisen kehonsa ylös maasta, mutta koska ongelmia ei ollut ei Acom käynnyt turhaan paasaamaan naaraan puolesta. Ratsu käskettiin liikkeelle ja hitaasti kolmikko lähti kulkemaan takaisin haltia kylää kohden.
"Eihän yksikään päässyt puremaan sinua?" Acom kysyi Erudessalta varmuuden vuoksi, vaikka tuo vaikuttikin olevan kunnossa.. mutta pienikin osuma voisi näiltä liskoilta olla kohtalokas myrkyn takia.
"Nämä liskot ovat myrkyllisiä."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö