Acom päätti, ettei vihollisen perään lähdettäisi, ainakaan tällä miehityksellä. Alun alkaenkaan Erudessa ei ollut käsittänyt, miksi he olivat näin pienellä ryhmällä liikkeellä, mutta eipä hän käynyt mitään kyseenalaistamaan Vielä. Kuitenkin, tarkistettuaan Zaran kunnon ja Zaran sanoessa pärjäävänsä kylälle asti antoi eliitti käskyn päästää päiviltä kaikki kituvat yksilöt. Se oli yhtä helposti tehty, mitä sanottukin, Erudessan käydessä varovasti ruhoja läpi katseellaan ja kaikki, jotka vielä elonmerkkejä antoivat, saivat joko nuolen tai miekan silmiensä väliin. Kun kaikki olivat varmasti kuolleet, oli aika siirtyä eteenpäin. Turhaan he tähän jäisivät, ties vaikka vihollinen hyökkäisi vielä uudestaan, isommalla joukolla. Tosin, Erudessa toivoi syvästi, ettei näitä liskoja ollut villinä kovinkaan monta. Mikäli nuo alkaisivat holtittomasti tappamaan haltioita saatikka sitten ihmisiä olisi molemmat osapuolet liskolauman kimpussa ja ajaisivat nuo sukupuuttoon. Ihmiset varmasti tappaisivat myös lauman, joka olisi haltioiden liittolaisena. Ihmiset kun eivät ajatelleet mitään nelijalkaista eläintä kummallisempana petona, pitivät kaikkia samanlaisina.
Erudessa vilkaisi Cornelian suuntaan, tamman ravatessa paikalle isäntänsä käskystä. Polle tosiaan tammojen tapaan oli uskollinen ratsu. Jos Erudessalta kysyttiin, tammat olivat parempia ratsuja, mitä orit. Mutta nainen piti mielellään turpansa kiinni näistä asioista. Acom kävi kyselemään, oliko Erudessaa purrut yksikään liskoista, lisäten, että nämä neliraajaiset pedot olivat myrkyllisiä.
Ei. Ei ainakaan tietääkseni Luulisi tämänkokoisten liskojen pureman tuntevan, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Saattoihan käärmeetkin yllättäen purra, uhrin edes tiedostamatta iskua sopivissa olosuhteissa. Mutta panssariinsa ei ollut tullut reikiä, eikä yksikään lisko ollut varsinaisesti koskaan lähellä, joten Erudessa epäili syvästi, että yksikään oli häntä purrut.
Lähdemmekö liikkeelle ennen kuin ne erehtyvät palaamaan?