Traitors || Aksu

[Aksutar]

Acom päätti, ettei vihollisen perään lähdettäisi, ainakaan tällä miehityksellä. Alun alkaenkaan Erudessa ei ollut käsittänyt, miksi he olivat näin pienellä ryhmällä liikkeellä, mutta eipä hän käynyt mitään kyseenalaistamaan Vielä. Kuitenkin, tarkistettuaan Zaran kunnon ja Zaran sanoessa pärjäävänsä kylälle asti antoi eliitti käskyn päästää päiviltä kaikki kituvat yksilöt. Se oli yhtä helposti tehty, mitä sanottukin, Erudessan käydessä varovasti ruhoja läpi katseellaan ja kaikki, jotka vielä elonmerkkejä antoivat, saivat joko nuolen tai miekan silmiensä väliin. Kun kaikki olivat varmasti kuolleet, oli aika siirtyä eteenpäin. Turhaan he tähän jäisivät, ties vaikka vihollinen hyökkäisi vielä uudestaan, isommalla joukolla. Tosin, Erudessa toivoi syvästi, ettei näitä liskoja ollut villinä kovinkaan monta. Mikäli nuo alkaisivat holtittomasti tappamaan haltioita saatikka sitten ihmisiä olisi molemmat osapuolet liskolauman kimpussa ja ajaisivat nuo sukupuuttoon. Ihmiset varmasti tappaisivat myös lauman, joka olisi haltioiden liittolaisena. Ihmiset kun eivät ajatelleet mitään nelijalkaista eläintä kummallisempana petona, pitivät kaikkia samanlaisina.

Erudessa vilkaisi Cornelian suuntaan, tamman ravatessa paikalle isäntänsä käskystä. Polle tosiaan tammojen tapaan oli uskollinen ratsu. Jos Erudessalta kysyttiin, tammat olivat parempia ratsuja, mitä orit. Mutta nainen piti mielellään turpansa kiinni näistä asioista. Acom kävi kyselemään, oliko Erudessaa purrut yksikään liskoista, lisäten, että nämä neliraajaiset pedot olivat myrkyllisiä.
Ei. Ei ainakaan tietääkseni Luulisi tämänkokoisten liskojen pureman tuntevan, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Saattoihan käärmeetkin yllättäen purra, uhrin edes tiedostamatta iskua sopivissa olosuhteissa. Mutta panssariinsa ei ollut tullut reikiä, eikä yksikään lisko ollut varsinaisesti koskaan lähellä, joten Erudessa epäili syvästi, että yksikään oli häntä purrut.
Lähdemmekö liikkeelle ennen kuin ne erehtyvät palaamaan?

[suskari]

Erudessa vastasi ettei ollut saannut ainuttakaan puremaa liskoilta ja Acom nyökkäsi siihen pienesti luottaen naiseen ja tuon sanaan. Sitten Erudessa kysyikin aivoitko he lähteä nyt ennenkuin liskot päättisivät palata tyhmyyttään, jos palaisivat ollenkaan. Acomin katse kävi nopeasti läpi veristä taistelu kenttää ja palasi sitten Erudessaan.
"Lähdetään." Ratsu käskettiin liikkeelle hitaaseen kävelyyn, jotta loukkaantunut old lacerta naaras pysyisi mukana eikä jäisi jälkeen. Acom ei jättäisi Zaraa jälkeen niin kauan kuin tuo pysysi jaloillaan, sillä kuten aikaisemmin todettu ei kahdella haltialla ollut mitään mahdollisuutta kantaa tuon kokoista eläintä mukanaan haltia kylään asti. Zaran oli vain nyt kestettävä itse kylälle asti jossa tuo saisi hoitoa.

"Toivottavasti tästä ei ollut vaivaa Erudessa? Miehenne on varmasti jo huolissaan." Acom totesi yllättäen hiljaisuuden keskelle matkan edetessä hitaasti Zaran määräämä tahdin mukaan. Tosin oli eliitin äänensävyssä huomattavissa pieni, etenkin lopussa, huumorin poikanen mutta mitään pilkkaavaa Acom ei tarkoittanut.. itse kullakin oli joku odottamassa kotona huolissaan elämän kumppaniaan takaisin. Koko tehtävässä oli kuitenkin kulunut yllättävän paljon aikaa ja nyt vielä enemmän kun matka sujui hitaasti.. ja Zarasta puheen ollen: takaa kuului rysähdys kun valtava elämen jalat pettivät alta ja naaras jäi makaamaan rakaasti hengittäen lumihangessa tujottaen vain eteensä tuskaisen näköisenä. Acom pysäytti hevosensa ja käänsi sen Zaraa kohden.
"Nouse! Et voi jäädä siihen!" Acom komensi liskoa, mutta ei tuntunut saavan mitään mainittavaa reagtiota aikaiseksi. Oliko Zara luovuttanut? Matkaakaan ei olisi enää paljoa..
"Ja mitä minä kerron isännällesi jos jäät tähän? Vien taljasi muistoksi?" Acom kysyi seuraavaksi Zaralta josta suorastaan paistoi iva naarasta kohtaan. Isännällä Acom totta kai tarkoitti Dariusta jonka kanssa tämä lisko tuntui viihtyvän yllättävänkin hyvin, tai toisinpäin. Miten vain, mutta Acom oli saannut naaraaseen eloa: Zara nosti väsyneen katseensa ratsailla istuvaan Acomiin ja jokin pieni elon liekki näytti palautuvan naaraan silmiin hetkeksi aikaa. Oikeastaan pieni ärtymys kenraalin sanoja kohtaan.
"Vai kenties pääsi, se helpompi ottaa ja kantaa." Acom jatkoi Zaran ärsyttämistä täysin tahallisesti joka sai naaraan nousemaan yllättävänkin ketterästi ja hyökkäämään kenraalia kohden. Hampaita ei kuitenkaan käytetty vaan naaras jäi seisomaan eliitin eteen vain metrin päähän mulkoillen tuota.
"En_ole_lemmikki." Zara sähisi eliittikenraalille, joka vain hymähti ehkä hieman huvittuneenakin vaikka leikkikin tulella. Zara oli kyvykäs tappamaan eliittikenraalin vieläkin kerrasta.

"Anteeksi, halusin sinut vain ylös." Acom pahoitteli luoden Zaran päälle pahoittelevan katseen ja käänsi sitten ratsun jatkamaan matkaa. Zara tuijotti hetken eliitin perään ja vilkasi sitten Erudessan päälle lähtien nilkuttaen jolkottamaan perästä.
"Seuraava vielä ja olet jalkojeni alla lämmikkeenä!" Zara kuitenkin sähähti perään ärtyneenä saaden eliitin vain naurahtamaan huvittuneena ja vilkaisemaan olkansa yli Zaraan jotenkin haastavasti.
"Jos saat kiinni.. ja saisitpahan muuta mietittävää kuin vammasi." Acom naurahti ja kääntyi takaisin eteenpäin kerta Zara ei enään mitään sanonut.

Eikä kukaan mukaan, ellei paria rauhallista sanaa vaihettu matkan aikana ennen kuin saavuttiin haltia kylään jossa oli heti vastassa sotilaita ottamassa kreivitärtä, eliittikenraalia ja Zaraa.. ja josta kolmikko sai heti hoitoa jos tarvistivat. Etenkin Zara, joka lopullisesti luovutti porttien edustalla eikä tahtonut enään nousta ja josta lisko naaras kannettiin kärrien ja hevosten avulla hoitoon. Acom saattoi vielä Erudessan kotiinsa ja palasi vielä myöhemmin kysymään Zaralta tapahtumista ja tästä toisesta vihollis laumasta, että voisi reportoida kuninkaalle asiasta.

[Aksutar]

Kolmikko päätti lähteä sen kummemmitta vitkasteluitta matkaan, eikä Erudessalla ollut mitään sitä vastaan. Mielellään kreivitär palasi kotikylään, tuttuihin tehtäviinsä. Normaalisti Erudessa ei edes olisi harkinnut lähtevänsä tällaiselle tehtävälle, mutta kerta Acom oli henkilökohtaisesti pyytänyt, ei Erudessa nähnyt syytä kieltäytyä.
Tiedä häntä. Ennemmin se olisi toisinpäin, uskoakseni Erudessa kävi vastaamaan Acomin puheisiin siitä, oliko kreivi mahdollisesti jo huolissaan. Tuskin, ainakin Eru toivoi niin. Ei hänestä tarvinnut olla huolissaan, hän osasi pitää itsestään huolen ja hänen etunaan oli yleensä vihollisen aliarviointi. Naisena kaikki katsoivat häntä alakanttiin ja olettivat hänen olevan taas yksi nuori, tyhmänrohkea neito muiden mukana, joka yritti pärjätä miesten maailmassa. Erudessa kuitenkin oli toista maata, hän pyöritti sitä miesten maailmaa omalta osaltaan. Ei sitä tyhjän takia, tai ulkonäön tähden saanut vastuulleen kokonaisen kylän puolustusta.

Yllättäen ratsukon takaa kuuli tömähdys, jonka johdosta ratsut pysäytettiin ja haltiat kävivät vilkaisemaan taakseen. Zara oli langennut maahan, haavojensa tähden, eikä näyttänyt siitä enää omin voimin nousevan. Acom kuitenkin päätti puuttua asiaan ja kävi mollaamaan heikoksi käynyttä liskoa. Ei tarvinnut olla viinin terävin nuoli tajutakseen, mitä eliitti ajoi takaa jopa röyhkeillä kommenteillaan, joten Erudessa jätti tämän tilanteen omalta osaltaan toissijaiseksi. Häntä ei tarvittu tuossa, eikä hänestä sen pahemmin apuakaan olisi ollut.
Acomin suunnitelma näytti toimivan ja pian oli lisko noussut maassa uhkaavana, käyden painottamaan kenraalille, ettei ollut kenenkään lemmikki. Ketä lieni Acom tarkoittanut isännällä, sitä Erudessa ei tiennyt, mutta eliitti ymmärsi sentään pyytää anteeksi ja selittää tekojensa syyn. Zara ei kuitenkaan kovin suopeana siltikään ollut, vaan heitti hopeahapselle uhkauksen, johon haltia vastasi vain naurahtamalla.

Matka kuitenkin jatkui pienen välikohtauksen jälkeen sen suuremmitta tapahtumitta, kunnes kolmikko saapui takaisin haltioiden kylään. Eliitti saattoi kreivittären kartanolle, jossa kaksikko heitti nopeat, asialliset hyvästit, jonka jälkeen Erudessa vetäytyi omiin oloihinsa sen kummemmin enää tapaamatta ketään. Tekemisensä hän ehätti selittää myöhemminkin, niille tahoille, joille se kuului.