Se oli minun kaatoni! // Forte


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Kesä 25, 2013 1:53

Ysulyan piti toisen suunnitelmasta. Toimiva, helppo ja yksinkertainen. Ihmisistä ei tosiaankaan ollut vastusta, varsinkaan jos he toimisivat hiljaa ja huomaamattomasti.
Toinen laskeutui takaisin neljälle raajalle, selvästi vainun saaneena.
Kun toinen lähti liikkeelle, tiikeri lähti seuraamaan liskon jäljessä koko ajan ympäristöä tarkkaillen.
Pikku hiljaa vastaan alkoi tulemaan selviä merkkejä ihmisistä.
Tiikeri naurahti hiljaa toisen kysymykselle. "Näytänkö minä siltä että minulla olisi naaras ja pentuja...? Liikun yleensä laumassa, mutta myös yksin." Tiikeri vastasi.
Kauempana alkoi näkyä hentoa valoa, ja lehmien ääniä. Ysu hidasti vauhtia ja vilkaisi liskoon. Tämä toimisi täysin toisen suunnitelman mukaan, joka oli hyvin harvinaista. Yleensä tiikeri toimi juuri niinkuin itse halusi.

//kesti ja lyhyt mutta sairaana ei oikee inspaa..://
Avatar

Ritari
Ritari

Viestit: 1085

Liittynyt: Ti Marras 29, 2011 7:00

Paikkakunta: Haltiametsissä

Viesti Ti Kesä 25, 2013 10:22

// parane ensin aivan rauhassa //

"Voihan sinulla olla. Eikö hyvällä uroksella yleesä ole naaras ja pentuja?"
Acarin käsitys pariutumisesta oli yksinkertainen; voittaja sai kaiken. Se ei tuntenut sanaa "rakkaus", kuten kaksijalkaiset, mutta toki oli syvästi kiintynyt kumppaniinsa ja pentuihin, kunnes ne kasvoivat liian isoiksi ja nuoret jässikät piti joko ajaa laumasta tai alistaa alfan tahtoon. Kumpi tahansa, Acarin kiintymys pentuihinsa loppui siinä vaiheessa. Mutta se ei käsittänyt, miksei Ysulyanilla voisi olla kumppania. Se oli rohkea ja vahva tiikeri, varmasti se oli voittanut elämässään kamppailuja oikeudesta naaraaseen, joten yksin elävä, voimakas uros oli Acarista vähän outoa. Mutta se ei puuttunut Ysulyanin tapoihin, varsinkaan nyt, kun oli tärkeämpiä asioita. Jopa suhteellisen huonokuuloinen Acar erotti tulevan saaliin ääntelyn, ja näki heikon valonkajastuksen. Jos ei muuta, ainakin se haistoi ihmisten ja niiden kotieläinten pistävän hajun.
"Eläin ei kuulu häkkiin, haju muuttuu kelvottomaksi."
Acar murahteli hiljaa, samalla kun painautui matalaksi ja lähti hiipimään lähemmäs taloa.

Kuten kaikissa alfauroksen kohtaamissa taloissa, tässäkin oli vahtikoira. Sen hajun erotti myös pian.
"Kierretään takaa. Sarvieläimet ovat talon takana."
Acar ehdotti. Kuten tavallista, lehmiä pidettiin navetassa talon takana. Acar lähti kiertämään suurehkoa maatilaa turvallisen matkan päästä, ettei koira saisi heistä vainua. Mutta suojaisat puut ja pensaat alkoivat käydä vähiin, eikä ison olennon ollut helppoa piiloutua enää. Joten, Acar tönäisi kuonollaan Ysulyania.
"Mene sinä, piiloudut helpommin. Ota selvää, miltä reitti näyttää."
Acarin ääni oli enemmän ehdottava kuin käskevä, sanavalinnoista huolimatta. Se vain oli huono pyytämään.
"Demons are red, angels are blue.
Hunters are gross,
but I really like you"


Forten hahmot:
Roherdiron (haltia) - "For Honor, Order and Duty"
Rimedur (ristiverinen) - "Hide, listen, watch, learn… And when the time is right, strike from the shadow"
Darion (ristiverinen) - "We dance to the rhythm of the world"
Acar (old lacerta) - "Do what thou willst"
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö