The Night Fantasy

Ysulyan piti toisen suunnitelmasta. Toimiva, helppo ja yksinkertainen. Ihmisistä ei tosiaankaan ollut vastusta, varsinkaan jos he toimisivat hiljaa ja huomaamattomasti.
Toinen laskeutui takaisin neljälle raajalle, selvästi vainun saaneena.
Kun toinen lähti liikkeelle, tiikeri lähti seuraamaan liskon jäljessä koko ajan ympäristöä tarkkaillen.
Pikku hiljaa vastaan alkoi tulemaan selviä merkkejä ihmisistä.
Tiikeri naurahti hiljaa toisen kysymykselle. "Näytänkö minä siltä että minulla olisi naaras ja pentuja...? Liikun yleensä laumassa, mutta myös yksin." Tiikeri vastasi.
Kauempana alkoi näkyä hentoa valoa, ja lehmien ääniä. Ysu hidasti vauhtia ja vilkaisi liskoon. Tämä toimisi täysin toisen suunnitelman mukaan, joka oli hyvin harvinaista. Yleensä tiikeri toimi juuri niinkuin itse halusi.

//kesti ja lyhyt mutta sairaana ei oikee inspaa..://

// parane ensin aivan rauhassa //

"Voihan sinulla olla. Eikö hyvällä uroksella yleesä ole naaras ja pentuja?"
Acarin käsitys pariutumisesta oli yksinkertainen; voittaja sai kaiken. Se ei tuntenut sanaa "rakkaus", kuten kaksijalkaiset, mutta toki oli syvästi kiintynyt kumppaniinsa ja pentuihin, kunnes ne kasvoivat liian isoiksi ja nuoret jässikät piti joko ajaa laumasta tai alistaa alfan tahtoon. Kumpi tahansa, Acarin kiintymys pentuihinsa loppui siinä vaiheessa. Mutta se ei käsittänyt, miksei Ysulyanilla voisi olla kumppania. Se oli rohkea ja vahva tiikeri, varmasti se oli voittanut elämässään kamppailuja oikeudesta naaraaseen, joten yksin elävä, voimakas uros oli Acarista vähän outoa. Mutta se ei puuttunut Ysulyanin tapoihin, varsinkaan nyt, kun oli tärkeämpiä asioita. Jopa suhteellisen huonokuuloinen Acar erotti tulevan saaliin ääntelyn, ja näki heikon valonkajastuksen. Jos ei muuta, ainakin se haistoi ihmisten ja niiden kotieläinten pistävän hajun.
"Eläin ei kuulu häkkiin, haju muuttuu kelvottomaksi."
Acar murahteli hiljaa, samalla kun painautui matalaksi ja lähti hiipimään lähemmäs taloa.

Kuten kaikissa alfauroksen kohtaamissa taloissa, tässäkin oli vahtikoira. Sen hajun erotti myös pian.
"Kierretään takaa. Sarvieläimet ovat talon takana."
Acar ehdotti. Kuten tavallista, lehmiä pidettiin navetassa talon takana. Acar lähti kiertämään suurehkoa maatilaa turvallisen matkan päästä, ettei koira saisi heistä vainua. Mutta suojaisat puut ja pensaat alkoivat käydä vähiin, eikä ison olennon ollut helppoa piiloutua enää. Joten, Acar tönäisi kuonollaan Ysulyania.
"Mene sinä, piiloudut helpommin. Ota selvää, miltä reitti näyttää."
Acarin ääni oli enemmän ehdottava kuin käskevä, sanavalinnoista huolimatta. Se vain oli huono pyytämään.