Kirjoittaja Ylva » 12 Huhti 2012, 21:26
Susilainen virnisti omalla susimaisellla tavallaan toisen vastaukseen sodasta ja nyökkäsi päätään miehen olettamukselle. "Ei ole minun asiani enkä tee äärimmäisiä tekoja, joihin tämän kannan ottamisen lasken, joten... " naaras kohautti olkiaan paljon puhuvasti. "Voisin sanoa, että molemmat osapuolet ovat yhtä väärässä ja yhtä oikeassa", tuo kuitenkin lisäsi silmät hieman huvittuneena tuikkien. Kapakka, tosiaan ajajtus siitä tuntui lämmittävän naaraan mieltä. "No ei sentään pelkät naiset, tulisi hyvin ankeaa", susilainen lisäsi sellaisella äänensävyllä ettei voinut olla ihan varma oliko se vitsi vai oliko jopa tosissaan. Kaikella todennäköisyydellä se oli kuitenkin yhtä humoristiseksi tarkoitettu kuin miehen omat sanat, mutta tästä susilaisesta tuntui välillä olevan vaikea ottaa selvää oliko tosissaan vai ei. Tämä tarpominen alkoi tuntua epämukavalta tai paremminkin rasittavalta, mutta toivo pilkahti olennon mielessä kylän hohkaavien valojen tullessa näköpiiriin. Valo oli jo hiipunut tehokkaasti ja kylän valaistus näytti kirkkaalta ja kutsuvalta, melkein viettelevältä. Ansa johon moni lankesi hymysuin vielä silloinkin kun elämä hiipui noista itsestään. Noiden päästyä lähemmäs naaras pysähtyi. "Odotas ihan hetki", tuo totesi ja sen enempää selittämättä, koska sille ei ollut tarvetta käänsi sormessaan olevaa mustaa sormusta kierroksen, jonka seurauksena susilaisen tilalla seisoi nuori ihmisneitokainen, jolla oli mustat hiukset, joissa oli sininen raita. Silmät olivat muuttuneet siniharmaiksi, mutta vaatetus ja pituus säilyi. Nainen ei ollut mitenkään erikoisen näköinen, jos hiusten sinistä osiota ei laskettu. Viehättävä omalla tavallaan ja laiha ehdottomasti, vaikkakin moni kaksilahkeinen olisi voinut marista neitokaisen rintavarustuksen vähyydestä, mutta se nyt johtui neitokaisen laihasta olemuksesta. Vaatteet olivat pysyneet samana, mikä lisäsi hieman hämmennystä tuota katsottaessa. Turkin sijasta naisella oli nyt kalpea iho, joka oli palkaana vatsan tietämiltä, jaloista ja korsetin yläpuolella. Toisinsanoen tuo näytti siltä, että kaiken järjen mukaan tuon olisi pitänyt jäätyä pystyyn. Jos tietäeisi asiasta paremmin, voisi todeta, että näin ei ollut, koska tuolla oli yhä olemassa paksu turkki. Tämä ei ollut varsinaisesti muodonmuutos vaan pelkästään illuusio. Harha näölle ja tunteelle eli näytti ja tuntui ihmiseltä, mikä oli joskus ollut. Tarkkahajuisimmat saattoivat haistaa suden tuossa ja vähemmän tarkkahajuiset saattoivat haistaa naisen kastuessa kaukaisen tuoksun märästä koirasta. Pienen pieni vika tässä lumouksessa, jonka olisi voinut ottaa huomioon sitä pyydettäessä, mutta minkäs sille nyt enää saattoi. Mukavaa tässä oli se, ettei taidokkainkaan tämän maailman maagi havaitsisi tätä maagiseksi illuusioksi, ei ainakaan susilaisen tietämyksen mukaan.
"No niin", nainen totesi ja väläytti hymyn seuralaiselleen ennen kuin lähti tarpomaan eteenpäin. Seikka johon saattoi myös kiinnittää huomiota oli se, että neitokaisella ei ollut kenkiä jalassaan. Tämän ongelman ratkaisi sillä, että heivasi ylisuuren oloisen repun selästään ja kaivoi sieltä melkein polveen yltävät ruskeat saappaat, joiden varret olivat löysää nahkaa, joten ne menivät mukavasti kokoon. Nainen kiskoi nämä jalkaansa kiristäen ne varressa takana kulkevalla nyörillä, jotta nuo pysyivät ylhäällä ja hetkessä reppu oli takaisin selässä. "Olen valmis, jatketaan matkaa niin päästään sinne kapakkaan asti. Tämä tarpominen alkaa tympimään. Niin juu ja jos viitsisit puhutella minua nyt Danaksi?" nainen kysäisi vilkaisten seuralaistaan pyytävästi. Halusi pitää kaksi eri "muotoaan" erillään ihan sen tähden, että niin saattaisi liikkua paikoissa joissa ei taruolentoja suvattaisi tippaakaan. "Olen huomannut, että suvaitsevaisemmatkin yksilöt katsovat kieroon kahdella jalalla kävelevää sutta, jolla on pukinsarvet päässä, enkä nyt jaksaisi sellaista. Tämä on paljon kätevämpää", nainen selvensi.