Kirjoittaja Forte » 30 Tammi 2013, 17:37
Talvi oli ollut harvinaisen ankara, jopa niin kestävälle eläimelle mitä Acar oli. Hän oli taitava suurriistan metsästäjä ja isoinkin peura kaatui hänen allaan. Mutta jostain syystä isot eläimet olivat kaikonneet uroksen lauman reviiriltä ja metsästysretket olivat pidentyneet huomattavasti, johtaen siihen, että Acar oli joutunut jättämään laumansa hetkeksi, etsiessään uusia metsästysmaita. Uros ei ollut syönyt vähään aikaan, mutta se oli edelleen hyvässä kunnossa, vaikkakin nälkäinen. Talviturkki piti sen lämpimänä tuulessa ja tuiskussa, joten Acar oli ollut liikkeellä koko yön, löytämättä mitään syötävää. Mutta ehkä onni oli kääntymässä. Acar nousi takajaloilleen lumisen metsän keskellä ja nuuhki ilmaa. Jossain oli ruokaa, hän haistoi peuran, tai hirven. Kuononsa ohjaamana uros lähti seuraamaan hajua, ja pian se löysikin tuoreet sorkanjäljet. Vihdoinkin jotain syötävää.
Acar seurasi jälkiä pitkän matkan, mutta ne alkoivat muuttua. Peura oli kääntynyt ja juossut pakoon jotain, ja isot, pyöreät käpälänjäljet lumessa kertoivat Acarille koko tapahtuman. Uros nuuhki maassa olevia tassunjälkiä, ne kertoivat Acarille toisen olennon sukupuolen sekä fyysisen kunnon. Lähellä oli myös lumeen roiskunutta verta sekä karvatuppoja, joka kertoi, että tiikeri oli vienyt Acarin jäljittämän peuran. Uros murisi, se ei sietänyt tällaista! Acar lähti juoksemaan verivanan perään, se kyllä taistelisi ruuastaan, koska nyt oli pakko. Lihavina vuosina Acar olisi antanut niin ison eläimen, kuin tiikeri, pitää saaliinsa, mutta nyt olivat laihat ja nälkäiset ajat, joten kaikki ruuanmurenet piti kerätä omaan kupuun, vaikka se tarkoittaisi taistelua.
Uros pysähtyi, nähdessään vähän kauempana suuren urostiikerin ruokailemassa. Se oli tosiaan iso, hyvässä kunnossa oleva, komeaturkkinen eläin. Jopa Acar ajatteli kerran, ennen kuin meni uhkailemaan toista. Mutta nälkä pakotti sen haastamaan tiikerin ruhosta. Acar lähti astelemaan lähemmäs ja päästi uhkaavan karjunnan kurkustaan, osoittaen voimiaan ja kyvykkyyttään haastajana.
"Tuo peura on minun!"
Acar murisi karjunnan jälkeen ja teki valehyökkäyksen lähemmäs, pysähtyen muutaman metrin päähän.