The Night Fantasy

O Asa

Leuto talvipäivä oli ollut pienelle tontulle täydellinen, joka käveli rauhalliseen tahtiin kohti mökkiään. Olf oli lähtenyt ulos mökistään jo aamuvarhaisella ja etsinyt erillaisia metalleja, sekä malleja uusiin aivaimiin. Niitähän oli löytynyt ja paljon, jonka takia Olf oli päättänyt käydä erään toverinsa luona luonaalla, erittäin maittavalla luonaalla, että tontun maha hölskyi vieläkin iloisesti kävelyn tahtiin. Mitenkäs muuten päivä olisi paremmin alkaa. Tontun rohtuneet huulet oli supistuneet niin, että tämä pystyi viheltelemään iloisesti epämääräisiä sävelmiä.

"Olf on kyllä tyytyväinen tähän päivään, kyllä kyllä," Olf mutisi itselleen ja taputti avainnippuaan, jossa roikkui yksi avain enemmän kuin aamulla. Jossain vaiheessa päivää tontun omatunto ei ollut paikalla ja heti Olf oli pihistänyt itselleen pienen rautaisen avaimen, johon joku oli kuittanut kaivertaa kukkia. Olf oli sen avaimen nähtyään järkyttynyt, koska se oli niin kaltoin kohdeltu, joten avain oli "vahingossa" lipsahtanut tontun taskuun.
Olfin mielestä elämä hymyili niin paljon kuin pystyi hänelle tänä päpivänä, mutta ainainen huoli ihmisiin törmäämisessä kalvoi pienen miehen ajatuksia. Nuo katalat ihmiset, jotka vain valehtelivat ja riistivät toisten onnen, niitä tonttu jo inhosi.

// Joo, aloitukset on karmeen vaikeita. Mutta tästä se lähtee!//

Shiloh

Kevät teki jo tuloaan, sen saattoi huomata sään muutoksista ja siitä pienestä kipinästä, joka alkoi paistamaan henkilön jos toisenkin silmäkulmassa. Talvi oli ollut ankara ja pitkä, joten jokainen varmasti odotti niitä lämpimämpiä kelejä. Myös Shiloh.
Vaikka enkeli ei pakkasia pelännyt, saatikka joutunut niiden kauhuja kokemaan, halusi hän silti säiden jo lämpenevän. Talvi oli vaatinut jälleen liian monta viatonta uhria, joilla ei yksinkertaisesti ollut paikkaa, johon hakeutua pakkasilta turvaan. Oli surullista, että kaupungissa ja kylissä kuoli ihmisiä kaduille, vain sen takia, ettei heillä ollut varaa päästä lämpimään. Shiloh ei kuitenkaan nähnyt omaksi asiakseen alkaa korjaamaan tätä epäkohtaa suurissa mittakaavoissa, sillä uskoi jokaisen johtoportaankin olevan kiireinen tavalla tai toisella. Eihän enkeli tiennyt, mitä ihmisten hovissa tapahtui loppupeleissä. Nuorikuningas oli kokenut valtavia takaiskuja ja Shiloh ymmärsi tuon tilanteen kurjuuden, mutta jonkin verran täytyi monarkilla viirata päässä, kun otti näinä epävarmoina aikoina demonin neuvonantajakseen

Ihmisilluusioinen enkeli kävi nyt pitkin kapeita, tallattuja metsäpolkuja. Lumi narskui kenkien alla, jotka olivat ehättäneet jo kastuakin tämän pitkän matkan aikana. Shiloh oli jälleen vieraillut tuttavien luona kylissä, siellä täällä Cryptissä. Nyt oli aika palata takaisin kaupunkiin katsomaan, miten muut jaksoivat. Matka oli sujunut harvinaisen hiljaisissa merkeissä. Satunnaisia linnunlaulahduksia ja pieneläinten rapistelua lukuun ottamatta, ei paksuun, hupulliseen viittaan sonnustautunut enkeli ollut ketään muuta nähnyt. Yleensä, jos metsä liian hiljaiseksi meni, oli syytä olla varuillaan Mutta koska täysin hiljaisena Quinn ei ollut pysynyt hetkeäkään, mitään vaarallista tuskin oli liikkeellä. Ainakaan näillä tienoilla.
Kuitenkin, kuten jokainen matka tuntui aina saavan yllättäviä käänteitä, niin kävi myös tällekin. Kuin sattumalta, kävi enkeli törmäämään olennoista lähes huomaamattomimpaan, tonttuun. Näitä pieniä humanoideja harvoin näki, mutta muutaman metrin päässä sellainen nyt sattui silmäkulmaan.

Shiloh pysähtyi saman tien niille sijoilleen ja käänsi katseensa kunnolla yllättävän matkalaisen puoleen.
Teitä näkeekin harvoin oikeastaan missään Tietenkään Shiloh ei suutaan kiinni voinut pitää, vaan heti kun oli tajunnut, mitä varsinaisesti tuijotti, oli mies keskustelun avannut. Se, miten tonttu moiseen kommenttiin reagoisi, oli sitten eriasia. Shiloh ei edes muistanut, milloin viimeksi olisi tontun nähnyt. Kuulemma nuo saattoivat olla harvinaisen ujoja otuksia, syystäkin. Ehkä Shilohiakin pelottaisi, jos itse olisi alta puolimetriä korkea ja pitäisi keskustella lähemmäs kaksimetrisen olennon kanssa.
Minne lienette matkalla? Shiloh saattoi vain säilyttää ystävällisen äänensävynsä ja hymyillä huppunsa suojista sitä hänelle ominaista, lempeää kestohymyä.


/// Aaaah! Sainpas kirjoitettua loppuun. Anteeksi kesto >: Kysymys, millanen Olf on ruumiinrakenteeltaan? Kun tontusta tulee mieleen just joku pyöreämpi perus klisee tonttu, mut onko Olf sit semmonen vai enemmänkin ihminen vai ehkä kääpiörakenteinen? En varmana uskalla olettaa mitään vaan aina kysyn >: //

O Asa

Olf ei hyvältä tuuleltaan kuullut toisen tuloa, joten pieni säikähdys oli paikallaan. Olfin sydän hyppäsi kurkkuun ja takoi hillittömän lujaa saaden pienen tontun tärisemään hienoisesti. Olf kääntyi tulijaa kohti ja rupesi mutisemaan toiselle. "Olf ei tykkää yhtään..." Olf aloitti, mutta sanat kaikkosivat sen siliän tien, kun hän huomasi kenelle oli puhumassa.
Jos Olfilla pituutta oli vaivaiset kolmekymmentä senttiä, joten toinen oli ainakin kolme kertaa pitempi ja se ei tuntunut miellyttävältä, ei olleskaan. Ja vielä vähemmän asiaa auttoi, että tontun edessä seiso vaalea hiuksinen ihminen, ainakin tällä oli ihmisen tunnusmerkit. Ihminen, joita Olf inhosi yli kaiken, ne valehtelevat kukkoilijat.
Vaikka päivä oli tähän asti ollut ihana ja miltei täydellinen, niin nyt Olf tunsi vain yökkötystä, pelkoa ja vihaa edessä seisovaa ihmistä kohtaan.

Olf oli huomaamattaa puristanut nyrkkinsä tiukkaan puristukseen ja tämä vapisi, kuin olisi hyppäämässä toisen kimppuun. "Olf inhoaa teitä! Ei Olfin tarvitse puhuakkaan teille, senkin valepukit. Juokse ennen kuin käyn kimppuun!" Olf murahteli varoituksen ilmoille ja heilutteli omien pakkasesta punoittavien kasvojensa vieressä nyrkkiään. Olf oli jo monta vuotta asunut ilman, että hän oli nähnyt ihmisiä ja nyt yhtäkkiä sellainen kehtasi tulla puhumaan tontulle. "Röyhkeää käytöstä tuollaiselta." Olf sanoi itselleen niin että toinenkin pystyi kuulemaan, vaikkei sitä ollut tarkoitettu kenellekkään. Kuka tahansa pystyi lukemaan vihan sekaisen inhon tontun äänestä ja väpättävästä pukinparrasta.

// Alkuksi Anteeksi!!! Hiihtoloma ei ole tarkoitettu tietokoneella oleiluun.. Onneksi alkaa kouluviikko, jolloin kerkeää paljon paremmin:3 Mutta Olf on hippusen pulska, muttei kauhean pyöreä kuin muut tontut, ko Olf on vielä nuori mies :)/

Jo hetken Shiloh oli luullut saavansa rupatella mukavia aina niin leppoisaksi kuvatun tontun kanssa, mutta tämä tonttu ei tainnutkaan olla samanlainen, mitä satujen kiltit, ystävälliset tontut. No, eipä mikään yleensä ollut sitä miltä näytti tai miten oli toisten kuvaamana esitetty. Mitä ilmeisemmin tällä tontulla oli jotain ihmisiä vastaan, tai niin Shiloh oletti tuon reaktiosta. Pellavapää ei voinut kuin kohottaa kulmiaan hämmentyneen kysyvästi, samalla kun se ystävällisen rauhallinen hymy säilyi yhä kasvoilla. Shiloh saattoi vain olettaa tämän tontun nimen olevan Olf, kerta nuorehkonoloinen pikkuhumanoidi sitä nimeä hoki.
Anteeksi, tarkoitukseni ei ollut olla röyhkeä teitä kohtaan herra Olf? Enkeli aloitti ottaessaan askeleen lähemmäksi tonttua, kuitenkin pysyen kunnioittavan välimatkan päässä.

Mutta uskon, että reaktionne on täysin tarpeeton Pidempi miehistä naurahti, samalla kun kävi kyykistymään alemmas, jotta saattoi puhutella tonttua hieman kunnioittavammasta kulmasta. Vähemmästäkin sitä saattoi tulla loukatuksi, jos joutui yläilmoihin huutamaan.
Enhän minä ole teille mitään tehnyt, saatikka sitten valehdellut Shiloh jatkoi Mutta ehkä lähestymistapani oli väärä. Enhän edes esitellyt vielä itseäni. Shiloh Jadon, ystäville pelkkä Shiloh.
Ja voin vakuuttaa, etten halua teille mitään pahaa mutta mikäli silti aiotte toteuttaa uhkauksenne, en aio teitä estää


// sadkjsjda, anteeksi myös täältä päästä >: Mutta ehkä tämä inspiraatio nyt pysyisi hereillä, toivon mukaan >:o


15. toukokuuta

rätätätät, peli jäihinpoikki minun osalta, kun venynyt vähän. Mutta ota yhteyttä jos ja kun haluat jatkaa loppuun! //

Olf ei muistanut milloin viimeksi olisi ollut niin vihainen, niin taistelutahtoinen ja väkivallan huumaan voiman vallassa. Siitä oli aikaa tai tälläistä ei ollut koskaan tapahtunut, mutta nyt Olf halusi, pienestä koostaan välittämättä, potkia ja lyödä tätä ihmistä, joka hymyili peittääkseen katalat valheensa Olfilta.
Inho valui Olfin selkää pitkin, kun tämä kuuli oman nimensä tipahtavan kieroilijan suusta. "Olf ei ole mikään herra," Olf nyrpisti asialle pottunenäänsä ja tärisi paikallaan. Olfia ei vielä pelottanut, mutta ruumis alkoi kertoa tälle, ettei noin isolle kohteelle pärjätä pelkällä vihalla.

Pelko tuli juuri silloin kuin ihminen kyykistyi alemmas. Olf hyppäsi taaemmas pienen älähdyksen saattelemana ja horjahti hieman, muttei onnekseen kaatunut. Olf sivuutti toisen ensimmäiset sanat kylmästi, vain lisäten mulkoiluunsa vihaa, vaikka Olfia pelotti hirveästi. Mitä jos toinen vetää puukon hihastaan ja seivästää sillä pienen tontun.

"Olf pääsee paremmin karkuun, kun valepukki on kyyryssä," Olf rauhoitteli itseään, ennen kuin sai ajatuksensa järjestykseen. Iske ensin ja juokse karkuun, sellainen oli tontun suuri suunnitelma.
Mutta suunnitelmaa ei ollut niin helppo toteuttaa, kun ihminen ryhtyi esittelemään itseään. "Vai Shiloh Jadon? Onpa nimellä paiskattu ihmistä," Olf päätti sivaltaa Shilohia sanallisesti, vaikkei ollut edes samaa mieltä mitä sanoi.
"Olf ei uskoa sinua Shiloh Jadon. Olf tietää, että te ihmiset olette kieroja ja pettureita. Halajat vain jotain minulta ja sitten puukotat!" Olf kiljaisi lauseen lopun.
Kyräilevä tonttu näytti ulospäin pelokkaalta villieläimeltä joka oli ajettu nurkkaan. Olf otti hätäisesti taas pari askelta kauemmas Shilohista ja koitti etsiä katsellaan jotain jolla nakata toista. Olfin silmät löysivätkin tontun nyrkin kokoisen kiven, jonka tämä poimi nopeasti. Kiveä pitelävä käsi kohosi heittoon, mutta pelko ja räjähtävä viha oli vienyt Olfin voimat, joten käsi tipahti tontun vierelle takaisin ja tärisi hillittömästi. "Olf ei kyllä yhtään tykkää tästä, ei yhtään," tonttu mutisi voimattomasti


// Joo-o, tästä kait se lähtee, on tosi ruosteinen olo, mutta jospa alkaa taas luistaa täää kirjoitus ^^

Tonttu kävi ilmoittamaan, ettei pitänyt herra tittelistä, johon enkeli saattoi vain hymähtää pienesti.
"Kuten haluatte" Hymyilevä mies hymähti katsellessaan alas pienempäänsä. Tonttu ei selvästikään pitänyt tilanteesta ja jopa pelkäsi, se kävi ilmi tuon reaktiosta, jonka enkelin kyykistyminen aiheutti. Shiloh ei voinut kuin pienesti mutristaa huuliaan hymyilemisen välistä ja pysyä mahdollisimman rauhallisena. Tonttu sai reagoida haluamallaan tavalla, mutta Shilohilla ei ollut aikomustakaan provosoida tuota pelokasta ja jokseenkin vihaisenoloista pikkumiestä sen suurempiin säikähdyksiin. Shiloh halusi osoittaa, ettei ollut vaaraksi. Tästä johtuen, hän ei tehnyt nopeita taikka yllättäviä liikkeitä ja pyrki pysymään mahdollisimman paljon paikoillaan.

Olfin herjatessa enkelin nimeä, pääsi sinisilmäisen suusta pieni naurahdus.
"En ole paikallisia.. Kaiketi se sitten kuulostaa oudommalta" Niin no, ehkä oli parempi vain leikkiä ulkomaalaista, kuin kertoa olevansa enkeli taivaasta. Tai no, mistä Shiloh tiesi, vaikka olisikin alun alkaen kaukaa meren toiselta puolen. Ei hän muistanut edellisestä elämästään mitään. Kävi kuitenkin ilmi, että tontulla oli melko syvälle juurtuneet, ei niin mukavat ennakkoluulot ihmisiä kohtaan. Voi jos tonttu olisikin vain tiennyt, ettei puhunut oikeastaan ihmiselle ollenkaan. Shiloh ei kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi kertoa olevansa enkeli, päin vastoin. Ehkä tässä oli hänen tilaisuutensa yrittää kertoa tontulle, etteivät kaikki ihmiset olleet katalia ja kamalia.
"Mutta mitä minä teiltä voisin halaja, kun en edes tunne teitä?" Mies tokaisi hymyillen "En tunne teitä saatikka sitä, mitä mahdollisesti omistaisitte. Mutta vakuutan, ettei minunkaltaista matkalaista kiinnosta mikään maallinen omaisuus, mitä saattaisitte omistaa"


// askdljaslkjdf sori pikkuinen kesto mutta kun kuinka tontulle puhun. x.x //

Enkeli tieduteli tontulta, mitä tämä voisi muka haluta tältä. Tämä kysymys sai Olfin kasvoille ärsyyntyneen ilmeen. "Vai mitä! Kyllä Olf tietää, että ihmiset halajaa Olfilta avaimia" tonttu sanoi hyvin katkeralla äänensävyllä, mutta nyt tämän kädessä ollut kivi tipahti maahan tupsahtaen. Olf ajatteli isäpuoltaan, joka oli julmasti koittanut tapppa nuoren tontun ihan vain avainten takia. Se ei kyllä auttanut tontun pakkomielteiseen avainten ihailuun ja vartiontiin. Vaikka toinen oli pitkä, kyllä Shiloh vaikutti lempeältä ja kivalta, jos olisi ollut kaikkea muuta kuin ihminen. Olf ei todellakaan luottanut lempeisiin ihmisiin, koska tonttu oli pienessä mielessään päätellyt asian olevan niin, että mitä luottettavammalta näytti sitä kierompi ihminen oli.

Shilohin hymy ei sulattanut vuosikausian napajäätä Olfin ihmisinhoisesta sydämestä. "Olf ei ole aivan varma, hyvinkin juuri tuollaiset matkalaiset haluavat minun avaimia" Olf väitti vastaan samalla vahingossa paljastaen omat rakkaat aarteensa. Ei kauhean moni henkilä voinutn käyttää tontun avainpiilon avaimia, kun niitä oli suunnaton määrä ja ainoastaan Olf muisti mihinkin oveen mikäkin avain mahtui.
"Menetkös siitä muitten päivää pilaamaan, Olf ei kauaa jaksa olla armollinen" pikku mies heitti uhkauksen toiselle, jolla ei kyllä ollut mitään perää. Mitäpä nyt noin pienen taimen kokoinen tonttu voisi tehdä, maha vieläpä pullollaan ruokaa, kunnon kokoiselle miehelle.

//Äääh... Hankala kirjoittaa >; kun silmissä hyppii vaan vihainen Olf joka vaan hokee koko ajan 'Olf ei tykkää yhtäään!' Saisi tuo mies jo lauhtua//

Shilohille kävi vähävähältä ilmi, että tonttu oli suorastaan pakkomielteisen suojelevainen avaimiaan kohtaan. Mitä ilmeisimmin tämä tonttu sitten keräili avaimia, tai piti avaimia muuten vain tärkeänä osana elämäänsä. Sitä enkeli ei tiennyt, mutta ei käynyt kyseenalaistamaan pienen miehen mieltymyksiä. Ehkä avaimilla oli jokin tärkeä merkitys tontulle, tai sitten tonttu oli vain materialisti. Mistä sitä tiesi?
Kuten sanoitte, olen matkalainen. En pysy paikoillani. Mitä minä siis tekisin avaimilla? En tarvitse kotia enkä aarteita, sillä maallinen omaisuus ei minua kiinnosta Enkeli hymähti pienelle miehelle, pitäen katseensa tontun kasvoissa, eikä niinkään tuon aarteissa. Tosin, noin pieneen kohteeseen oli vaikea katsoa ilman, että näki tontun kokonaisuudessaan. Shiloh saattoikin vain toivoa, että tonttu huomasi hänen katseensa olevan naulittuna omaansa.

Lopulta Olf kävi kuitenkin tokaisemaan, ettei aikonut enää kauaa olla armollinen. Sinänsä huvittavaa kuulla pieneltä tontulta uhkauksia, mutta nauraminen tai toisen vähättely olisi ollut erittäin rumaa tässä tilanteessa. Loppujen lopuksi, ei sitä koskaan tiennyt, mihin kaikkeen tonttu kykeni vihaisena.
Hyvä on Shiloh kävi hymähtämään lempeästi, samalla kun lähti hitaasti nousemaan ylös Rumaahan se minulta on aikaanne varastaa, jos ette selvästikään nauti seurastani. Pahoitteluni. Toivotan kuitenkin tielle hyvää päivän jatkoa Enkeli vastasi hymyillen, otti askeleen taemmas, mutta ei tehnyt liikettäkään lähteäkseen. Näin Shiloh antoi Olfille mahdollisuuden lähteä ensimmäisenä pois tilanteesta, jolloin enkelin poistuminen ei tuntunut niin tökeröltä.


// Ei hemmetti kun tekis mieli piirtää joku rage Olf mut en osaa taas vaihteeks piirtää mitään >: //