Kirjoittaja Aksutar » 06 Tammi 2013, 22:42
Jäänsininen katse kääntyi menosuunnasta eliittiin, tuon käydessä ilmoittamaan, että asiansa oli tärkeä ja koski nimenomaan sitä partiota, josta tämä koko päivä oli puhuttu. Katse terävöityi kuuntelemaan telepaattisesti lähetettyä viestiä, Silverforestin kertoessa hyökkäyksen takana olleen vanhan liittolaisen. Kreivitär oli kuullut Old lacertan edustajista ja nähnytkin noita muutaman tantereella, mutta sen paremmin ei platinablondi tiennyt kyseisestä rodusta. Acomilla oli oletettavasti enemmän tietoa tästä rodusta, tuo osasi jopa nimetä lauman johtajan. Acom kävi myös kertomaan miksi oli Erudessan mukaansa halunnut, joskin nyt Eru ei voinut kuin ihmetellä Acomin päätöstä. Jos lähelle vaaraa oltiin joutumassa, mikäli eliitti edes epäili, että tilanteesta saattoi tulla tukala, miksei tuo ottanut mukaan enempää sotilaita? Vain hän ja kreivitär? Tajusikohan mies, minkälaiset seuraamukset siitä saattaisi pahimmillaan eliitille tulla, jos vasta Cúthalionin sukuun liittynyt nainen menehtyi, koska eliitti otti joko typerän riskin tai aliarvioi vastustajan?
Pieni hymähdys karkasi Erudessan huulilta, kun Silverforest kävi pahoittelemaan kömpelöä sisääntuloaan.
Minä muistin arvoni aikanani, nyt pyydän teitä muistamaan omanne Kreivitär huomautti haltiakielellä, jättäen asian sitten sikseen. Eipä nainen kaunaa kantanut, vaikka olikin itse tarkka arvojärjestyksestä. Oli nyt ja oli ollut aina.
Matka jatkui. Matkan pituudesta saatikka määränpäästä ei Erudessalla ollut hajuakaan, eikä Acom sitä tietoa pahemmin jakanut. Pitkä matka vei kuitenkin muutaman tunnin metsässä vaeltamisen jälkeen aroille. Aroilla Erudessa antoi Aglarin levitellä siipiään ja jopa lentää tiettyjä välimatkoja, jottei lentotaito kokonaan pegasokselta unohtuisi. Taivasta tarkkailtiin kuitenkin kokoajan, sehän tästä puuttui, että lohikäärme niskaan syöksyisi.
Matka oli kohden Mor vuoria. Mitä pidemmäksi kylästä päädyttiin, sitä suuremmin Erudessa alkoi kyseenalaistamaan omaa läsnäoloaan tämän tehtävän suhteen. Eikö kaupungista tosiaan löytynyt ketään, joka olisi voinut auttaa? Kaupunkihan oli lähempänä vuoria, mitä kylä! Mitään ei tietenkään ääneen sanottu, vaikka päässä pyöri ties mitä kysymyksiä ja epäilyksiä. Mitä jos tämä olikin ansa? Mitä jos eliittikenraali olikin mennyt ja kääntänyt takkinsa? Tosin, miksi tuo kreivittären ansaan olisi houkutellut, kun jo kaupungistakin löytyi tärkeämpiä ainakin sotilaallisesti henkilöitä niitattavaksi.
Lopulta kuitenkin saavuttiin perille, liskojen elinalueelle. Tietenkin liskomaiset otukset majailivat lähellä lohikäärmeitä, tässäkin täytyi olla joku juoni. Erudessan kasvoilta ei voinut lukea minkäänlaisia tunnetiloja tuttuun tapaan kun liskopetoja käytiin lähestymään. Nainen pysäytti siivekkään ratsunsa kauemmaksi, Acomin käydessä vielä lähestymään liskoja, esitellen saapujat ja pyysi johtajaa astumaan esiin.
Yksi isokokoinen lisko kävikin pian lähestymään haltiakaksikkoa. Jäänsininen katse seurasi maltillisesti neliraajaisen pedon lähestymistä, kunnes tuo lopulta avasi suunsa ja aloitti keskustelun, haltiakielellä. Erudessa ei vastannut, vaan antoi Acomin hoitaa puhumisen. Tuo selvästi tunsi olennot paremmin ja tiesi tilanteen, joten miksi Erudessa, joka ei tiennyt liskoista saatikka tilanteesta sen paremmin, olisi keskustelua avannut?
Liskonaaraan huvittunut kysymys sai naisen kohottamaan toista kulmaansa kysyvästi, platinablondin tuijottaessa nenänvartta pitkin naarasta. Näyttivätkö he siltä, etteivät ihmisiä olisi alas saaneet? Kuinka tuollainen olento edes heidän liittolaisensa oli, jos ei osannut kunnioittaa kuningasrodun edustajia tämän enempää?
Seuraavaksi lisko tekikin jotain harkitsematonta. Tuo kirjaimellisesti hyökkäsi kenraali Silverforestin kimppuun, kumoten miehen alas ratsunsa selästä. Äkillisestä liikkeestä johtuen Algar kävi hörähtämään ja ottamaan pari levotonta askelta. Siinä missä ratsunsa oli pienoisesti säikähtänyt, oli Erudessa toiminut päinvastoin.
Alta aikayksikön oli jousi ja yksi nuoli löytänyt tiensä kenraalin käsiin ja nyt jännitettyä nuolta tähdättiin kylmänrauhallisennäköisenä kohden liskopedon päätä, suoraan silmien väliin. Kultahaarniskainen nainen katsoi nopeasti kenraaliin, mutta palautti tarkan katseensa takaisin liskonaaraaseen tuon käydessä väittämään, ettei ollut koskenutkaan haltioihin.
Kai tajuat käytöksesi kielivän täysin toista, mitä suusi sihisee? Erudessa kysyi kylmänrauhallisesti pitäen nuolta yhä jännitettynä. Tietenkään hän ei aikonut laskea aseitaan, ei niin kauan, kuin kenraali Silverforest oli liskon otteessa Teistä on todisteita rikospaikalla ja kun teille tullaan kertomaan löydöistä, käytte aggressiivisesti eliittikenraalin kimppuun ja käyttäydytte uhkaavasti. Minusta alkaa tuntua, että te todellakin olitte kaiken takana. Nytkö meinaatte raadella meidät syytöksistämme, joita ette voi kumota todisteiden takia? Nytkö käytte teurastamaan eliitin ja kreivittären, hankkien samalla kuolemantuomion säälittävän harvinaiselle rodullenne? En usko, että kuningas katsoo hyvällä, jos liittolaiset raatelevat hänen eliittinsä. Koko puheensa ajan Erudessa pysyi kylmän viileänä, välittämättä muista liskoista. Kyllä hän huomasi kaikki lähestyvät ja mikäli joku liian lähelle uskaltaisi, olisi Algar noussut siivilleen.
Vapauta kenraali Silverforest tai saat nuolen suoraan olemattomiin aivoihisi, lisko Zara ei ollut osoittanut minkäänlaista kunnioitusta haltioita kohtaan niin rodullisesti tai asemallisesti joten ei Erudessakaan näyttänyt minkäänlaista kunnioitusta saatikka sitten pelkoa liittolaisia kohtaan. Mikäli nuo liskot tosiaan olivat niin vähäjärkisiä, että kävisivät hyökkäämään kaksikon kimppuun, olisi se heidän oma vikansa, kun oma rotunsa metsästettäisiin seinätaljoiksi haltioiden toimesta.