Kirjoittaja Forte » 04 Heinä 2013, 14:05
Sade oli viimeinen asia, mitä Roherdiron kaipasi. Sen lisäksi, että heistä tulisi kylmiä ja märkiä, sateessa oli vaikea suunnistaa. Se ei ollut mahdottomuus, mutta liian vaikeaa haavoittuneena. Roherdiron mieluusti etsisi nyt vain jonkin kuivan paikan, kunnes myrsky laantuisi. Valitettavasti se tarkoitti, että hevoset saivat nyt pärjätä omillaan. Saattoi hyvinkin olla, ettei haltia näkisi niitä enää. Mutta nyt, se oli pieni ongelma. Heidän pitäisi päästä johonkin suojaan. Sade oli yltynyt, suuria pisaroita ropisi heidän päälleen, kastellen hiukset ja vaatteet miltei samantien läpimäriksi. Roherdiron kävi täällä päin metsää melko harvoin, joten hän ei itsekkään ollut täysin varma, mistä kannattaisi etsiä sateensuoja.
"Rehellisesti sanottuna en ole varma. Mennää nyt ainakin tuonne, metsän tiheys tarjoaa edes vähän suojaa."
Roherdiron osoitti hyvin tiheään kasvavia puita, jotka olivat pysäyttäneet orin. Se, mitä haltia ei ystävälleen kertonut, oli kävelystä aiheutuva kipu, ja pelko, että kylkiluu puhkaisisi häneltä keuhkon. Asian kertominen ei hyödyttäisi mitään, tähän he eivät voineet jäädä.
Roherdiron seurasi ystäväänsä metsän hämäryyteen. Mutta sitä hämäryyttä ja tummaa taivasta valaisi hyvin kirkas salama, jota seurasi kumea jyly. Myrsky oli äitymässä miltei väkivaltaiseksi.
"Älä huoli. Näin syvällä metsässä on hyvin epätodennäköistä, että salama osuu meihin. Lisäksi sataa, joten metsäpalon vaaraa ei ole."
Teoriassa he olisivat siis täysin turvassa salamoinnilta, mutta jos tuuli muuttuisi yhtään rajummaksi, se voisi katkoa suuria oksia tai jopa kaataa puita heidän niskaansa. Hyvin epämiellyttävä ajatus. Lisäksi maa oli nopeasti muuttunut liejuiseksi ja petolliseksi. Asiat eivät näyttäneet kovin hyviltä.
"Yritetään etsiä joku iso ja vanha puu. Ne tarjoavat usein suojaa."
Roherdiron ehdotti, uuden salaman välähtäessä taivaalla.