Varnefindon silmäili hyllyä. Nuorena hän oli toivoinut voivansa alkaa kirjailijaksi, mutta seikkailujen lukemisen sijasta hän oli päätynyt kokemaan niitä itse. Varnefindon ei ollut varma, pitäisikö hänen kokea itsensä onnekkaaksi. Kenties vanhana hän kirjaisi ylös kaikki seikkailunsa, jos hänen elämänsä olisi silloin yhtään rauhallisempaa. Hän kurotti kohti punakantista kirjaa. Roherdironin ääni kuitenkin pysäytti hänet ja haltia katsahti olkansa ylitse yllättyneenä. Näky oli rauhoittava ja Varne vastasi hymyllä. Mieluusti hän olisi kahminut hyllystä kokonaisen kirjapinon tutkittavakseen, mutta se saisi odottaa.Hän kääntyi ympäri ja henkäisi hyvillään ajatellessaan ruokaa. Hänen mahaansa oli poltellut siitä asti kun hän oli noussut kylvystä, puhumattakaan kaikista äänistä mitä sieltä pääsi vähän väliä.
"Söisin vaikka paperia tällä hetkellä", hän totesi, mahan säestäessä puhetta matalasti muristen. Totisesti, jos joku olisi nyt liitänyt sisään ovesta käsissään lautasellinen paperia, olisi hän syönyt sen. Ajatus kaikista niistä paperiviilloista kurkussa oli vain epämiellyttävä. Varnefindon seurasi Roherdironia kohti keittiötä. Rincavornonista ei näkynyt vilaustakaan, mikä ei sinänsä haitannut Varnea. Hänen suhteensa haltiaan pysyi monimutkaisena.
Ajatukset siirtyivät Rincavornonista Mornaan ja tämän lupaukseen puhua Roherdironin kanssa. Varnefindonia hermostutti ajatuskin. Haltianpuolikas pakkasi olemaan arvaamaton, eikä hänen lupauksiinsa ollut läheskään aina luottaminen. Varnefindon pohti, ottaisiko asian puheeksi, mutta päätti pitää suunsa kiinni. Roherdiron osaisi olla varovainen, hän tiesi sen. Varnen takaraivoon hiipi kuitenkin pelottava idea Mornan käyttävän haltian heikon tilan hyväkseen ja pistävän tämän kylmäksi. Hän hätkähti omia ajatuksiaan. Ei Mornalla ollut yhtään hyvää syytä satuttaa Roherdironia, saatika yrittää tappaa. Varnefindon olisi halunnut läpsäistä itseään saadakseen ajatuksensa kuriin, mutta sen sijaan vain puuskahti itsekseen ja lakkasi tuijottelemasta tyhjästi kohti seiniä. Hän oli liian nälkäinen jaksaakseen vaivata ajatuksiaan ongelmallisella kasvonaapurillaan.
//Olen palannut