I will show you! (sovittu)


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 18, 2013 9:18

Kauaa ei Elwynillä kestänyt paikalle tulla, kun nainen kävi ilmoittamaan olemassaolostaan ääneen. Olihan Darius kuullut askeleet, mutta hyvä se oli tunnistautua sokealle, ettei kenraali vahingossa olisi turpaan tirvaissut. Haukansilmä huohotti pienesti silkasta uupumuksesta, välillä yskähdellen keuhkoihin eksynyttä vettä ulos värisemään käyvän hengityksen lomasta. Elwynin ei olisi edes tarvinnut kertoa kenraalia pitämään silmäänsä kiinni, mutta jostain syystä yksinkertaisten itsestäänselvyyksien kuuleminen toisen suusta rauhoitti kenraalia. Nainen selvästi tiesi mitä pitäisi tehdä, joskin Darius ei voinut sanoa olevansa turhan iloinen joutuessaan Elwynin autettavaksi. Nyt kuitenkin taisi olla se hyvä hetki vain pysyä hiljaa ja niellä ylpeytensä. Kenraali pysyikin harvinaisen hiljaisena, vaikka kävikin pienesti sähähtämään ja hätkähtämään Elwynin koskiessa häntä. Varsinkin, kun kyse oli ainoasta toimivasta silmästä. Hän ei mielellään päästänyt ketään turhan lähelle ainoaa näköelintään ja nyt nainen, josta kenraali ei pahemmin piitannut, oli aivan hänen edessään ja koski hänen kasvojaan. Elwyn taisikin olla ainoa nainen, joka näin lähelle kenraalin kasvoja oli päässyt sitten No, sitten ikuisuuden.

Darius kävi kiltisti tekemään kuten Elwyn käski, antaen naisen olla nyt tilanteen herra. Selvästi sotilas tiesi mitä tehdä, eikä Dariuksella nyt ollut oikein muuta vaihtoehtoa, kuin luottaa naiseen ja tuon taitoihin. Onnekseen Darius sai kuitenkin kuulla, että haava oli ilmeisesti vain otsassa ja silmä oli kunnossa.
Haukansilmä kävi kuitenkin kavahtamaan entistä suuremmin, Elwynin käydessä koskemaan silmän luomeen. Hyvä ettei mies hypännyt saman tien pystyyn ja peruuttanut pois. Ehkä niin radikaalin liikkeen kuitenkin esti se uupumus, mikä nyt hetken rauhoittumisen jälkeen alkoi puskea päälle. Olihan Darius ottanut ison osuman selkäänsä, joka nyt muistutti olemassaolostaan vihlovalla kivulla. Ei kenraali Fritzin lyönti sentään lihaan asti ollut päässyt, kiitos haarniskan, mutta tuntuihan sen kokoisen miehen lyönti aina. Piti vain toivoa, ettei selkä suurempaa vauriota ollut ottanut. Puhumatta koskessa räpiköinnistä ja kaikista niistä osumista, mitä kivistä tuli. Pahin tietenkin päähän, haavan lisäksi Dariuksen päätä jomotti ja jyskytti.

Lopulta Elwyn kehotti kenraalia avaamaan silmänsä varovaisesti. Hitaasti Darius kävi raottamaan silmäänsä, painaen sen muutaman kerran vielä kiinni, ennen kuin avasi katseensa kunnolla. Silmä näytti toimivan, joskin kenraali kyynelehti silmän vuotaessa automaattisesti likaa pois itsestään. Verta oli vielä jonkin verran silmässä, jonka johdosta Haukansilmän näkö oli sumea ja epätarkka.
Jotenkuten.. Oli vastaus Elwynin kysymykseen, kykenikö kenraali mitään näkemään. Kerta näkökyky oli sumea, päätti Darius pitää silmänsä mieluummin kiinni vielä tässä vaiheessa.
Sen pahemmin mitään sanomatta edes kiittämättä kävi Darius varovaisesti hivuttautumaan vasten läheistä puuta, käyden nojautumaan vasten sitä. Hän ei edes halunnut harkita seisomista nyt. Ja kyllähän Darius tiedosti, että olisi kiitoksen velkaa Elwynille tästä, mutta juuri nyt sen kiitoksen sanominen oli jokseenkin hankalampi tapaus kenraalille itselleen. Sen sijaan Darius tyytyikin omalta osaltaan hiljaisuuteen, samalla kun koitti voimia kerätä. Eihän tässä koko loppu päivää voinut istua. Märät vaatteet yllä eivät tuntuneet turhan mukavilta, mutta riisuutuminen juuri nyt ei kuulostanut kovin houkuttelevalta idealta. Tai no, eihän Darius siitä pahakseen olisi pistänyt

Náro jatkoi eteenpäin kevyttä askellustaan, joka vaikutti suorastaan turhankin tanssahtelevalta. Aivan kuin syndrae olisi ollut iloinen ja huoleton tilanteen suhteen. Oikeastaan olento oli tyytyväinen, kun oli saanut kissapedon seuraamaan itseään, mutta kyllä se myös huolissaan isännästään oli. Vähän väliä kajahti syndraen suusta kujerteleva laulunpätkä, olennon hypähdellessä eteenpäin. Välistä se jopa lisäsi vauhtia ja kävi kiertämään Akashia, kaksikon edetessä eteenpäin. Saattoihan sen tulkita myös huolestuttavaksi saaliin piiritykseksi, mutta juuri nyt syndraella ei ollut aikeita pistellä kissapetoa poskiinsa.


// HERE HAVE MOAR! Ja no totta.. Akashi kantamaan niitä pannuja, niin ei itte tarvii! //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ke Elo 21, 2013 10:05

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Nainen oli helpottunut, että Darius pysyi vaiti niin kauan kun Elwyn tältä kysyisi jotain merkittävää. Olisihan toki sen kiitoksen sanan kuuleminen nostattanut haltian suhtautumista kenraaliin positiivisempaan suuntaan, mutta aina ei voinut saada kaikkea, mitä halusi. Mieluummin nainen kuuntelisi hiljaisuutta kuin nälvintää. Vaikka sotilas yritti olla helläkätinen toiminnoissaan, mutta silmä ja sen ympärys sattui olemaan yksi niitä herkimpiä kohtia elimistössä. Ja Elwyn tiesi, että nyt täytyisi olla erityisen varovainen, sillä periaatteessa tuo olisi vastuussa jos kenraali sokeutuisi. Kuitenkin, se ikävä tapaus tässä tilanteessa saisi hyvin vähän todennäköisyys pisteitä, sillä näköelin oli muuten täysin kunnossa, siihen oli vain valunut vain verta.

Darius vastasi lyhyesti naisen kysymykseen, johon tämä nyökkäsi. Hän ei olettanut miehen näkevän kaikkea yhtä selkeästi kuin jokin aika sitten, muttei odottanut myöskään toisen näkevän ollenkaan. Sotilas oli pannut merkille kyynelkanavan reagoinnin, mikä oli hyvä asia. Keho pyrki poistamaan lian pois. Kenraali asettui nojailemaan puuta vasten, siinä missä Elwynkin päätti oikoa jäseniään ja ottikin nurmelle rennomman asennon. Hetki sitten kun oli ollut vuoroin polvillaan ja vuoroin kontillaan kenraalin edessä. Ainakin pulssi oli saatu tasapainoon, mutta siellä täällä jomotti ja joissakin kohdin enemmän. Ja märät vaatteet eivät todellakaan tuntuneet mukavilta päällä ja sehän tässä tunnelman osittain kiusalliseksi tekikin. Kunnon tuulenvire ja molemmat palelisivat.

Elwyn itse oli selvinnyt vähemmällä kuin kenraali, mistään ei vuotanut verta niin paljoa, että sitä olisi pitänyt alkaa tyrehdyttämään. Ruhjeet ja mustelmat -niiltä ei voinut välttyä. Kaunis vaalea iho olisi harmailla täplillä vielä jonkin aikaa. Mitäpä sen oli väliä, ei sitä kukaan pääsisi katsomaan. Ehkä. Oikeastaan, myös Elwyn oli kiitoksen velkaa Dariukselle. Ensinnäkin mies oli heittäytynyt hänen ja kenraali Frtizin tapparan väliin ja toisekseen pelastanut koskesta hukkumiselta. Sen tajuaminen nosti pienen palan kurkkuun haltialle. Jotenkin puhuminen Dariukselle tuntui oudolta, siis jos äskeisiä pakollisia lauseita ei oteta huomioon. Molempia osapuolia kuitenkin väsytti ja ehkä myös turhautti. Haltia kelasi mielessään tapahtumia edelleen taaksepäin ja muisti sitten lemmikkinsä. Kuinkahan tiikerille oli käynyt ja ylipäätään muille sotilaille ja kuiskauksen jäsenille?

Akashi katsoi syndraen käyttäytymisen oudoksi, mutta kai moinen oli omistajan mielestä normaalia. Eihän lumitiikeri ollut ennen tuollaista taruolentoa nähnyt, joten oli hankalaa varautua yhtään mihinkään. Siinä missä Náro hyräillen eteni kevyesti eteenpäin, Akashi juoksi omalla sulavalla tavallaan, katse ja mieli valppaana, josko emäntä vaikka löytyisikin.

Elwyn löysi kuin löysikin kaipaamansa tavaran; toisen harsositeen.
"Tuskin sinua enää huvittaa painaa sitä samaa kohtaa." hän tokaisi mennessään jälleen lähemmäksi kenraalia. Nainen kurkisti jälleen varovasti vuotokohtaa.
"Kyllä se siitä, kunhan ei vain osuisi enää mihinkään. Laitan sinulle toisen siteen pään ympäri, saat sitten levättyä paremmin." sotilas selitti jälleen aikomuksiaan ja kävikin kenraalin päätä kiertämään varovasti ja niin hellästi kuin vain pystyi. Haltia nimittäin tiesi, että miestä sattui päähän ihan tarpeeksi, naista itseääkin jomotti, mutta se johtui varmasti lähinnä uupumuksesta. Hän ei tehnyt kierroksia liian tiukkaan, ettei se taas aiheuttaisi lisää kipua, muttei tietenkään jättänyt sitä löysäksi, jolloin taas koko homma valahtaisi kaulalle.
"Valmis. Sano toki, jos se on liian tiukka tai löysä." Elwyn ilmoitti. Hän ojensi miehen käteen sen samaisen taitetun harsokappaleen, jolla oli aiemmin puhdistanut miehen kasvon osaa. Siltä varalta jos kenraali itse haluaa pyyhkäistä sillä silmäänsä tai muuten vain kasvojaan. Sotilas oli tehnyt nyt kaiken mitä vain pystyi tekemään.


//"Yeah, I got kitty which will carry my pans. U have problem with that?" Absolutely not, sounds like a plan \o/ Ja X kirjain seinään, nyt mun kaikki hahmot on ollu ees kerran nurseja peleissä!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 04, 2013 6:08

Darius kävi uupuneena tasailemaan hengitystään, etsien mahdollisimman mukavaa asentoa puuhun nojatessaan. Nojaaminen ei tuntunut turhan mukavalta, selän ollessa kipeä iskusta ja koskessa poukkoilusta. Märät vaatteet ja raskaanoloiset panssarit eivät helpottaneet oloa yhtään, mutta tapansa mukaan Darius ei valittanut, eikä antanut epämukavuuden näkyä ulospäin. Haukansilmä piti sen kaiken sisällään. Kenraali piti silmänsä kiinni, painaen otsassaan olevaa haavaa kaikessa hiljaisuudessa. Vasta kun Elwyn avasi suunsa jälleen uudemman kerran, raotti Darius varovaisesti silmäänsä katsoakseen naisen suuntaan, vaikkei vielä kunnolla nähnytkään. Oli jokseenkin turhauttavaa edes katsoa minnekään, kun ei nähnyt kunnolla.
Katse kävi kuitenkin terävöitymään Elwynin puoleen, naisen tullessa jälleen kenraalin lähelle. Normaalisti Darius olisi jo työntänyt tai lyönyt Elwynin kauemmaksi - tai no, kenet tahansa, joka noin lähelle tuli - mutta juuri nyt kenraalilla ei yhäkään ollut varaa nirsoilla avun suhteen. Sen sijaan Darius antoi Elwynin auttaa häntä rauhassa, sen pahemmin sanomatta tai tekemättä mitään estääkseen sotilasta. Kun Elwyn oli työnsä tehnyt, katsahti kenraali käteensä asetettua harsokappaletta pienesti hymähtäen. Hetkeen Darius ei mitään sanonut, vaan sulki silmänsä uudestaan. Tilanne vaikutti siltä, ettei Haukansilmä edes ajatellut sen pahemmin kommunikoida naisen kanssa, kunnes kenraali avasi suunsa sanoakseen sen yhden, periaatteessa vaaditun sanan
"Kiitos..."

Syndrae jatkoi kevyttä hypähtelyään eteenpäin, vilkuillen aina vähän väliä tiikerin puoleen. Kaksikko oli jo pidemmän tovin matkannut kosken viertä ja matkaaminen alkoi tuntua jo turhalta. Koskessa haltioita ei ollut näkynyt, eikä kyllä liioin rannallakaan. Syndrae näytti turhan huolettomalta, mutta pikkuhiljaa pedon mieltä alkoi painaa mahdollisuus siitä, että heidän omistajansa kenties eivät olleetkaan selvinneet koskesta...


// Kyllä! Pannutiikeri. Nurseja kaikkialla! no niin, sitten täyttämään seuraavaa tilastoa: Kuka on uinut koskessa. Elwyn, check. Ota lyhyt ja kauan kestänyt vastaus >: Heitä ratsut paikalle jos siltä tuntuu jo seuraavassa viestissä~ //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Syys 16, 2013 6:53

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Istahdettuaan takaisin aloilleen pienen matkan päähän kenraalista nainen ehti jo ajatella, millainen syvä ja pitkä hiljaisuus seuraavaksi tapahtuisi. Pitkään se ei kuitenkaan kestänyt, sillä jotain pääsi miehen suusta. Elwyn hitaasti käänsi katseensa toiseen, nyökkäsi sitten pari kertaa samalla kun vilkuili muualle. Tuntui oudolta eilisen jälkeen, ettäkö juuri tuo mies oli häntä kiittänyt. Toisaalta, olihan se kohteliasta. Missä lie pulassa Darius olisi nyt, hortoilemassa miltein sokeana yksin? Siitäpä haltia ryhtyikin miettimään seuraavaa aihetta; missä lie pulassa hän olisi nyt, ellei Darius olisi tullut tätä pelastamaan? Vieläpä kahdesti. Jos nainen olisikin ottanut sen Fritzin iskun ja samalla lentänyt koskeen, jäänyt kiinni, ei hän olisi nyt tuossa istuskelemassa nurmikolla. Elwyn selvitti kurkkuaan. Hänelläkin olisi jotain sanottavaa.
"Oikeastaan... Kyllä se kiitos kuuluu yhtä lailla sinullekin." nainen sanoi jotenkin viileäntuntuisesti, vaikka oikeasti tarkoitti mitä sanoikin.

Miltein kaiken ajan juostessaan Akashi oli lähetellyt telepaattisia viestejä emännälleen, muttei mitään ollut kuulunut. Kuinka pitkälle tätä koskea vielä jatkuisi? Voisiko olla, että ratsujen omistajat olivat voineet kulkea sinne asti, minne joki päättyisi? Lumitiikeri pysähtyi korkeammalla olevalle nyppylälle, josta näkisi hyvin vastarannallekin. Se siristeli silmiään ja antoi katseensa kulkea ja havainnoida pienetkin kohteet. Yksikään niistä ei tunnistautunut tutuksi hahmoksi. Jotenkin surumielisenä ja turhautuneena tiikeri päästi pienen naukumista muistuttavan äänen. Matkan oli jatkuttava.

Elwyn hymähti ja kellahti selälleen. Mitäpä muutakaan tässä tilanteessa olisi voinut tehdä? Hän nousisi jaloilleen vasta mahdollisen vihollisen tullessa. Haltia painoi silmänsä puoliksi kiinni ja mietti pelastussuunnitelmaa. Mahdollisuudethan olivat aika vähäiset, joten liialta miettimiseltä voitiin välttyä. Ellei ihmettä tapahtuisi, ainoa järkevä olisi, että levättyään vielä jonkin aikaa, kaksikko lähtisi kävelemään johonkin suuntaan, missä mahdollisesti haltioiden piilopaikka olisi. Tai edes jokin vastaava. Tässä odottelu ei sikäli mitään auttanut. Toisaalta, mistäpä hän ja kenraali tietäisivät, olisivatko jotkut lähettäneet etsintäpartion? Tai miten ylippäätään toisille oli käynyt heidän pudottua koskeen? Nainen vei kätensä otsalleen. Olipahan taas tilannetta kerrakseen.

Hetken kuluttua Elwyn havahtui johonkin utuiseen ääneen. Ensin hän vain avasi silmänsä ja varmisti, ettei kuullut harhoja. Ääni koveni. Se oli tuttu ja se kutsui haltian nimeä. Hyvin äkisti Elwyn nousi istumaan, monella vanhuksella olisi jo selkä vähintääkin naksahtanut. Haltia vilkuili ympärilleen ja vastasi kutsuun.

Akashin saatua vihdoin vastakaikua äänettömille huudoilleen, se seisahtui, ikään kuin että kuulisi paremmin. Tiikerin katse kirkastui oitis ja viestittelyt jatkuivat. Saatuaan varmistuksen asiasta, antoi siitä Akashi merkin myös toiselle. Juoksu oli nopeampaa.

"Taidetaan saada apua." Elwyn sanoi vähän iloisempana Dariukselle ja nousi nopeasti seisomaan. Huimaus tuntui heti, mutta siitä huolimatta haltia piti aistinsa tarkkoina. Haltiansilmät erottivat kaukaa jotain, mutta yhtä hyvin sen olisi voinut olla vihollinenkin. Pian kaksi tuttua hahmoa erottui selvempänä, eikä tulijoista ollut epäillystäkään. Elwyn virnisti pienesti ja heilautti kättään.
Ratsujen tullessa viimein paikalle tuntui kuin Akashi ei olisi jarruttanutkaan, niin hurja vauhti sillä oli päällä, jonka tuo pysäytti juuri emäntänsä eteen. Lempeästi Elwyn silitteli hetken toisen päälakea. Lumitiikeri kehräsi pienesti matalalla äänellään, heitä ei oltu erotettu vieläkään toisistaan. Onneksi. Pian haltia nousi ratsunsa selkään ja katsoi kenraalia päin.
"Ihmiset kuulemma aloittivat uudelleen hyökkäyksen, joten meidän joukkomme pakenivat metsiin. Eiköhän suunnata sivistykseen?" Elwyn selitti toiselle, mitä oli kuullut Akashin kerrottavan.

//Joo, seuraavaks tähtäimeks toi tilasto >:) Ja näin elämä alkaa voittamaan kun petsit on paikalla!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 09, 2013 7:20

Darius pysyi hiljaa ja piti katseensa kiinni tai antoi sen vaeltaa jossain aivan muualla, kuin Elwynin suunnassa. Kiitoksen sanominen oli korkean kynnyksen takana, mutta jostain syystä Haukansilmä oli siihenkin kyennyt tällä kertaa. Ja vasta eilen hän oli valmis passittamaan Elwynin takaisin kyökin puolelle hoitamaan naisten töitä, sillä oletuksella, ettei tuosta mitään hyötyä taistelussa ollut.
Kenraalin yllätykseksi kävi myös Elwyn kiittämään silmäpuolta, eikä sen pahemmin huomautellut kenraalin eilisistä sanoista ja ilkuista. Hyvä niin, Darius olisi saattanut ottaa kiitoksensa takaisin aika äkkiä, mikäli nainen turhan koppavaksi olisi käynyt.
Elwynin sanoihin vastattiinkin pienellä hymähdyksellä, jonka jälkeen Darius antoi omalta osaltaan hiljaisuuden laskeutua kaksikon ylle. Hän oli lopen uupunut ja vedoton, Darius halusi vain levätä ja keräillä voimiaan. Ja juuri nyt jopa keskustelu toisen osapuolen kanssa tuntui turhan vaativalta tehtävältä. Katse kävi Elwynin puolessa, naisen pistäessä maaten nurmelle. Kaikessa hiljaisuudessaan silmäpuoli katseli Elwyniä koko komeudessaan hetken, ennen kuin kävi sulkemaan silmänsä ja tasaili hengitystään. Kumpikaan ei turhan valppaalta näyttänyt, mutta kenraali ainakin omalta osaltaan kuunteli tarkkaan ympäristön ääniä. Sehän tästä olisi puuttunut, että vihollinen olisi päässyt yllättämään.

Náro jatkoi turhankin pirteännäköistä hypähtelyään eteenpäin, pitäen välimatkansa tiikeriin kunnioittavana. Välistä Syndrae kuitenkin käväisi kauempana tiikeristä, palaten kuitenkin aina takaisin matkaseuransa luokse. Tietenkin, etsinnät olisivat saattaneet sujua nopeammin, jos kaksikko olisi hajaantunut ja etsineet omalla tavallaan. Náro kun kykeni juoksemaan kuin tuuli, se olisi tässä ajassa ehättänyt helposti jo kilometrien päähän, mikäli yksin matkaisi.
Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun syndrae saattoi aistia tiikeristä, että he olivat lähestymässä jotakin. Jotakin tuttua ja turvallista. Siinä vaiheessa kun vihreät silmät kävivät havaitsemaan horisontissa tutun kaksikon, kävi nelijalkaisen ravi muuttumaan laukaksi.

Darius kävi raottamaan silmäänsä pienesti Elwynin ilmoittaessa heidän saavan seuraa. Katse kävi kuitenkin avautumaan kunnolla, kun nainen päätti pompata pystyyn. Varovaisesti Darius kävi nousemaan ylös, ottaen tukea puunrungosta, samalla kun etsi katseellaan ympäristöstä lähestyviä kohteita. Ei sitä kauaa tarvinnut etsiä, kun kosken pientaretta pitkin lähestyi kaksi suurehkoa eläintä.
Pieni hymähdys karkasi kenraalin suusta, kun Syndrae kävi hyppelemään lähemmäksi ja ensitöikseen puski päänsä vasten haltian rintakehää, varoen kuitenkin puhkomasta tuon silmää sarvillaan. Darius ynähti pienesti suuren olennon osoittaessa mahdollisimman hellästi kiintymystään isäntäänsä. Silitellessään Náron päätä, kävi kenraali katsahtamaan Elwynin puoleen, naisen todetessa haltioiden vetäytyneen taistelusta.
Kuulostaa hyvältä idealta Darius kävi tokaisemaan Elwynille, naisen ehdotettua sivistyksen pariin siirtymisestä. Mitä nopeammin he pääsisivät kylään tai kaupunkiin, kylä kuitenkin oli lähempänä - sitä nopeammin Darius saisi märät vaatteet yltään ja pääsisi tarkastuttamaan selkänsä. Tuskin mitään oli murtunut, mutta sattui se silti.
Kylään pääsemme nopeammin Enkä usko, että on järkevää lähteä eriteille Darius jatkoi, samalla kun siirtyi varovasti Náron vierelle, syndraen käydessä pistämään maaten. Nárolla ei ollut yllään satulaa, joten loukkaantunut kenraali tuskin olisi päässyt korkean ratsun selkään ilman apuja. Kun Darius kuitenkin oli selkään istahtanut, kävi syndrae nousemaan varovaisesti ylös ja lähti hitaasti askeltamaan eteenpäin, kohti metsää, vilkaisten kuitenkin matkaseuran suuntaan ennen, kuin kunnolla liikkeelle lähtisi.


// PETS TO THE RESCUE! sori että kesti vastata >: //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Ma Marras 11, 2013 7:25

Re: I will show you! (sovittu)

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Kenraali piti naisen ehdotusta seuraavaan liikkeesseen hyvänä, niin no, miksipä ei? Tuskin mies halusi jäädä kauttaaltaan märkänä tänne mitäänsanomattomalle seudulle. Darius muistutti kuitenkin, että kylä sijaitsisi lähempänä ja ettei kaksikon kannattaisi vielä erota omille teilleen. Sotilas nyökkäsi reilusti vahvistaen näin heidän kulkureittinsä. Hänelle oli se ja sama, menisivätkö he kylään vai kaupunkiin, kunhan jonnekin, jossa saisi kuivaa ylle, ruokaa sekä lepoa. Joten kylä kelpaisi. Syndrae kävi maate, jotta tämän isännälle olisi ratsaille nousu helpompaa. Selän täytyi siinä tapauksessa olla todella kipeä, joka vain jotenkin ahdistavasti muistutti haltiaa syystä, mistä se oli aiheutunut. Pian kenraali ilmoitti eleellä olevansa valmis lähtöön ja Elwyn ohjasi oman ratsunsa tuon vierelle.

Nainen ei ehdottaisi, saati edes ajattelisi ravaamista. Dariuksen selälle se kun ei varmasti tekisi hyvää, ratsastaminen oikeastaan nyt ollenkaan, mutta nyt ei ollut vaihtoehtoja. Onneksi syndraen rakenne oli sen verran tasapainoinen, ettei kyyti olisi kovinkaan heittelehtivää. Lumitiikerin lämmin turkki tuntui mukavalta pohkeiden alla, mutta kylmyys valloitti edelleen muualla kehossa. Kova, kylmä tuuli tästä vielä puuttuisikin. Kaksikko sukelsi metsään ja Elwyn keskittyikin valppauteen. Vaikka loppu suora häämöttäisi pian, kaikkeen piti aina varautua.

Hiljaisuutta jatkui edelleen, mutta haltia ei vaivannut päätään keksimällä kuumeisesti jotain keskustelunaihetta. Heitä kumpaakaan tuskin kiinnostaisi yhtään mikään suun ylimääräinen liike, varsinkaan tässä tilanteessa. Akashi pysyi myös vaiti, vaikka halusikin kuulla kaiken sen mitä oli tapahtunut kun Elwyn ja Darius olivat pudonneet koskeen.

//Sama :< ja kaiken huipuksi lyhykäinen//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 23, 2013 5:58

Re: I will show you! (sovittu)

Matka jatkui kaikessa hiljaisuudessa. Darius ei muutenkaan kovin puheliasta sorttia ollut, joten eliitti kiitti vain onneaan, ettei Elwynkään turhaan käynyt papattamaan. Sekin oli yllättävän poikkeava piirre, kaikki naiset - olivat nuo sitten sotilaallisella uralla tai eivät - tuppasivat hänen kokemuksen mukaan puhumaan niitä näitä... Oikeastaan kenraali Idhrenniel - tätä nykyä tosin Cúthalion - oli ainoa poikkeus ennen Elwyniä. Tosin, eipä piilopaikan kenraali turhaan kutsuttu jääkreivittäreksi, sillä naisella tuskin oli minkäänlaista tunneskaalaa.
Náro askelsi kaikessa rauhassa eteenpäin, pitäen huolen, ettei ratsastajansa selästä tippunut. Aina kun syndrae luuli tuntevansa, kuinka kenraali lähti selässä kallistumaan puolelle tai toiselle, oli vihreäsilmäinen peto heti kääntynyt katsomaan selkänsä puoleen. Joskus Náro oli huvittavan huolehtivainen, moiseksi pedoksi. Matka kuitenkin sujui hyvin, hiljaisuudesta ja hitaasta tahdista huolimatta. Jo ennen pimeää nelikko saapui kylän laidalle ja heti kun ratsastajakaksikko huomattiin, kävivät vartijat ottamaan heidät vastaan. Normaalistihan saapuvia matkalaisia pidettiin vain silmällä, mutta kerta kyseessä oli yksi eliittikenraaleista, joka ei kovin hyvässä kunnossa näyttänyt olevan, kävivät vartijat varmistamaan, että Haukansilmä seuralaisineen pääsisi turvallisesti perille sotilastuvalle.
Darius ei avusta valittanut, mutta ei liioin kiittänytkään. Tietenkään kenraali ei halunnut myöntää olevansa haavoittunut ja täten myös heikompana, mitä normaalisti, mutta ei hän kaikkea kipuaan voinut kuitenkaan peittää. Kenraalin liikkeet olivat kovin varovaisia ja tönköhköjä ja lieni sanomattakin selvää, että Haukansilmä saatettiin suoraan sotilastuvan sairastuvalle. Sen pahemmin Darius ei ehättänyt hyvästejä heittää Elwynille, mutta oletti, ettei hänen niin tarvinnut tehdäkään. Mikäli nainen moista muodollisuutta halusi, tulkoot hakemaan sen myöhemmin...

---

Kului muutama päivä. Kuiskaus oli palannut kylään, osa lähtenyt jo kaupunkiin. Heti kun Sininen kuiskaus oli kuullut kenraalinsa olevan elossa, oli suurin osa miehistä käynyt katsomassa Haukansilmää tuvalla. Tietenkin Darius sai vakuutella olevansa kunnossa, vaikka joutuikin myöntämään, että ehkä pari päivää voisi viettää petipotilaana, rauhallisesti ottaen. Mitään suurta vahinkoa kenraali ei loppujen lopuksi ottanut ja jo muutaman päivän päästä kenraali oli jo kärkkäästi lähdössä takaisin työntekoon.

Aamulla herättyään Darius oli suorittanut aamutoimensa ja pukenut ylleen tutunoloisen, sinimustan asukokonaisuuden. Aseteltuaan silmälapun puuttuvan silmänsä ylle, oli kenraali valmis lähtemään pois sairastuvalta, vaikka hoitajat olivat sitä vastaan. Kenelläkään ei kuitenkaan ollut varsinaisesti pokkaa sanoa vastaan Haukansilmälle, jonka auktoriteetti suorastaan huokui miehen olemuksesta.
Hitaanvarmoin askelin kenraali lähtikin taittamaan matkaansa sotilastuvalta kohti talleja, aikeinaan tämän päivän aikana siirtyä takaisin kaupungin puoleen....



// dingadingaling katso mitä tein! <: //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti La Joulu 28, 2013 8:26

Re: I will show you! (sovittu)

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Haltia rentoutui täysin vasta kun näki edessään vartijat. Siirtyminen sotilastuvalle kävi yllättävän äkkiä ja palveluhenkisesti, mutta sen täytyi johtua eliittikenraalista. Naiselle olisi riittänyt vain tienneuvo paikalle, sillä tuvassa hän tiesi saavansa hyvää hoitoa, niin kuin kaikki. Kun sinne päästiin, Elwyn nyökkäsi pienesti kiitoksensa vartijoille, muttei väläyttänyt edes tekohymyään. Toinen vartijoista kuittasi nostaen kätensä ja he molemmat painelivat matkoihinsa takaisin vartiointitehtäviinsä. Kenraali ja sotilas vietiin eri huoneisiin, syynä yksinkertaisesti Dariuksen pahemmat vammat ja totta kai osastot oli eritelty. Kumpikaan ei sanonut mitään eron hetkellä, vaikkeivat he välttämättä enää tapaisikaan. Oikeastaan naisella ei siinä tilanteessa olisi ollutkaan sanottavanaan kuin ehkä "heippa", joten se olisi täysin turhaa. Molemmat olivat kuitenkin jo kiitoksensa sanoneet ja näin tuoneet ilmi edes jonkinlaista vuorovaikutusta.

Seuraavan päivän iltana Elwyn kyllästyi paikallaan makoiluun ja sai luvan lähteä ulkona käymään. Oikeastaan naisella oli mielessä vain ohuen sikarin poltto, mutta ilma olisi siitä huolimatta raikkaampaa ulkona kuin sisällä. Lumitiikeri lähti tietenkin seuraan. Se ei pelännyt haltian puolesta, mutta halusi kuitenkin olla tämän lähellä, kun luuli jo pienen hetken menettävänsä emäntänsä. Nainen pysähtyi pienen välimatkan päähän tuvan ovesta ja nojasi kattorakenteen pylvääseen ja sytytti savukkeensa. Akashi istahti tämän vierelle ja siristeli silmiään jotenkin väsyneen oloisena. Hetken kuluttua yksi kuiskauksen jäsenistä tuli ulos sotilastuvasta ja pysähtyikin Elwynin kohdalle. Haltia muisti miehen kenraalin joukoista, vaikkei tuolla olisikaan ollut univormua. Mies tervehti ensin, johon nainen vastasi kohteliaasti.
"Kävit kenraalia katsomassa?" Elwyn lisäsi ja veti savua keuhkoihinsa.
"Jep. Hän paranee kyllä hyvin. Olen vähän utelias... Sillä varmasti arvaat, ettei Darius kerro sellaisia asioita. Miten oikein selvisitte siitä koskesta?" mies jatkoi ja vaikutti oikeasti hyvinkin uteliaalta. Elwyn naurahti tapansa mukaan. Tässä vaiheessa myös Akashin silmät avautuivat, sillä halusi myös kuulla tapauksesta.
"Olihan se aika haastavaa. Turhankin. Itse olisin hukkunut ilman kenraalia apua ja kenraali taas... En tiedä, hänellekin olisi käynyt aika pahasti ilman apuani." hopeatukkainen vastasi lyhyesti ja pudotti sikarin tyngän maahan ja polkaisi vielä sen päälle. Mies kohotti kulmiaan, aivan kuin odottaen jatkoa tarinalle.
"Eli siis kaikesta aiemmastakin huolimatta vain yhteistyö pelasti teidät?"
"Kyllä." Näinhän asia oli. Elwyn ei ollut sitä sorttia, että kehuisi maat ja taivaat kokemuksistaan, kertoi vain faktat. Hän vihasi niitä, jotka jopa liioittelivat tarinoitaan, että saisivat huomiota.
"Minäkin olen hieman utelias, teidän eliittiryhmästänne nimittäin." pienen hetken kuluttua Elwyn sanoi. Lumitiikeri näytti hämmentyneeltä, mutta seurasi tilannetta. Mies kertoi pääasioita kuiskauksesta, sen jäsenmäärästä, toimintatavoista ja muusta tärkeästä.
"... Ja oikeastaan tarvitsisimme uutta väkeä joukkoihimme. Olemme kovin pieni ryhmä, vaikka sanotaan että laatu korvaa määrän, mutta aina sekään ei päde." mies päätti tiivistetyn pakettinsa ryhmästä. Elwyn näytti mietteliäältä ja nyökkäsi toiselle. Kummallakaan ei ollut enää kysyttävää toisiltaan, joten univormuun sonnustautunut mies toivotti hyvät jatkot naiselle ja jatkoi matkaansa. Akashi loi kysyvän katseensa emäntäänsä.
"Luuletko tosiaan Dariuksen ottavan sinut riveihinsä?" tiikeri kysyi.
"En tiedä. Saa kai sitä aina kysyä?" haltia vastasi.

---

Sitä mietettä Elwyn pohdiskeli maatessaan vuoteessa. Voisiko tosiaan hänkin olla tuollaisessa univormussa, josta hänet tunnistettaisiin eliittisotilaaksi? Aamulla haltia huomasi Dariuksen olevan poissa, joten kysyikin yhdeltä hoitajalta, oliko hän jo lähtenyt kylästä. Naisen mukaan kenraali oli vähän aikaa sitten itsepäisesti poistunut sotilastuvalta, joten mitä luultavammin tämä valmisteli ratsuaan matkaa varten talleilla. Sinne Elwynkin matkasi ja huomasikin pian miehen ratsunsa vierellä.
"Kenraali, anteeksi että häiritsen." haltia ilmoitti tulostaan ja käveli lähemmäksi. Lumitiikeri tassutteli hiljaisin askelin takana.
"Kuulin yhdeltä alamaiseltanne, että etsitte uusia jäseniä joukkoonne. Joten... Voisinko mitenkään päätyä harkintaanne?" Elwyn selitti lyhyesti ja esitti kysymyksensä toivoen kovasti saavansa jonkinlaista myönteistä vastausta. Sydän tuntui enemmän lyövän, se oli vain todiste siitä, että oikeasti Elwyn halusi ja uskoi olevansa valmis koitokseen, oli se sitten mitä tahansa.

//Duppi duppi duuuu, minäkin!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13564

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 22, 2014 10:08

Re: I will show you! (sovittu)

Talleilla Náro oli jo selvästi odottanut isäntäänsä. Erikoinen ratsu oli enemmän kuin innoissaan nähdessään tutut kasvot ja oli kenraalikin iloinen siitä, että näki ratsunsa vielä elävänä ja energisenä. Tosin, eihän moinen tunne Dariuksesta näkynyt pahemmin, kivikasvoisuuden jatkuessa mieluisessakin seurassa. Tallipojat jättivät kenraalin mielellään hoitamaan itse ratsunsa valmistelun, sillä Syndraet olivat yhä kovin uusi ja pelottava näky talleilla. Sentään Haukansilmän syndrae oli suhteellisen ystävällinen eikä läheskään niin uhkaava, mitä kuninkaan ratsu, joka sattui olemaan urospuolinen.
Kauaa ei Darius ehtinyt kaksin Náron kanssa käyskennellä, kun paikalle saapui kolmas osapuoli. Náro päästi ilmaan kujertavanilahtuneen äännähdyksen, tutun parivaljakon lähestyessä heitä. Haukansilmä kävi vilkaisemaan Elwynin ja tuon tiikerin puoleen, mutta mitään silmäpuoli ei vielä sanonut. Ei oikeastaan tiennyt, miten naiseen olisi pitänyt suhtautua. Ehkä he vain olivat aloittaneet väärällä tavalla, mutta tietenkään turhankin ylpeä mies ei kyennyt myöntämään ääneen olleensa väärässä. Hänen egonsa ottaisi siitä turhankin suuren kolhun, vaikkakin Elwyn oli todellakin todistanut olevansa anteeksipyynnön ja jonkinlaisen kunnioituksen arvoinen.

Sen verran Kenraali kuitenkin kävi arvostustaan osoittamaan, että kääntyi kunnolla Elwynin puoleen, naisen tullessa puhe-etäisyydelle ja avatessaan suunsa. Darius odotti jonkinlaista naljailua tapahtumista, mutta sen sijaan Elwyn kävi kysymään jotain täysin... odottamatonta.
Ilmekään kenraalin kasvoilla ei värähtänyt, Elwynin tiedustellessa löytyisikö kuiskauksen riveistä myös hänelle tilaa. Yhtäkään naista ei vielä oltu kuiskauksessa nähty... Osin toki siksi että Darius jokseenkin katsoi alakanttiin toista sukupuolta, mutta suurin syy lieni se, ettei yksikään vielä ollut hakenut ja jos oli, ei nuo olleet päässeet läpi testeistä ja koulutuksesta. Ehkä Dariuksen ennakkoluuloisuus naisia kohtaan johtui juuri siitä, kaikki eliittiryhmään pyrkineet neitokaiset olivat yleensä olleet juurikin näitä pyrkyreitä, jotka olettivat olevansa parempia, mitä oikeasti sitten olivatkaan. Ja kun eivät pärjänneet, eivät he suostuneet hyväksymään totuutta vaan kiukuttelivat vastaan.
Oli kuitenkin käynyt selväksi, ettei Elwyn ollut yksi näistä tapauksista. Ei lähellekään. Hetken hiljaisuudessa Haukansilmä mietti asiaa, näyttäen jo siltä, että meinaisi vastata kieltävästi...
"Jos läpäiset koulutuksen, niin en näe syytä vastata kieltävästi" Darius kävi lopulta tokaisemaan, antaen näin myönteisen vastauksen Elwynille, mikäli nainen tosiaan läpäisisi koulutuksen ja tasotestin... Taitojaan naisen ei enää tarvinnut todistaa, Darius oli nähnyt jo tarpeeksi ja oli erittäin tyytyväinen näkemäänsä. Mutta valitettavasti samat säännöt pätivät myös Elwyniin, tuon täytyisi päästä läpi tasotestistä ja koulutuksesta, jotta osaisi ja oppisi toimimaan kuiskauksen tapojen mukaisesti. Kuiskaus kun toimi hieman eri tavalla, mitä normaalit rivisotilaat rykmentteineen.

"Voin ilmoittaa sinut testeihin jahka kaupunkiin pääsen... Viikonpäästä aloitamme, liityt muiden koulutettavien joukkoon linnan sotilastuvalla..." Darius jatkoi, samalla kun kävi teräväkärkisillä hansikkaillaan naputtelemaan karsinan aitaa.
"Kysyttävää?"


// AKJDFKWJA ANTEEKSI TAAS KESTO Q_Q //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti La Maalis 22, 2014 1:22

Re: I will show you! (sovittu)

Elwyn Arthendálion & Akashi Faldecalth

Mies kääntyi Elwyniin päin, mutta edes ilmeistä ei voinut päätellä, mitä kenraali ajatteli sillä hetkellä kuulemansa jälkeen. Darius ei kuitenkaan heti pudistanut päätään ja sanonut vain sitä yhtä ratkaisevaa sanaa tähän asiaan. Haltia piti tiukan katseensa toisessa malttamattomana odottaen vastausta. Näytti siltä, että kenraali vähän vastahakoisesti tai epäillen, soi kuitenkin naiselle mahdollisuuden. Pitkän ja hiljaisen, helpottuneen huokauksen Elwyn päästi, muttei kuitenkaan kirkunut tai taputellut käsiään hyppien samalla. Ei kuuna päivänä. Kenraali jatkoi vielä antaen tarkemman koulutuksen paikan, ajan ja lupasi ilmoittaa Elwynin kyseisiin testeihin.
"Ei ole. Paljon kiitoksia, kenraali." oli haltian lyhyt, ytimekäs ja selkeä vastaus. Sen jälkeen nainen vielä nyökkäsi pienesti, ikään kuin hyvästiksi, ennen kuin kääntyi.

"Yllättävää. Onnitteluni." Akashi tokaisi.
"Jep, mutta vielä pitäisi selvitä niistä testeistä. Ja luulen, että niistä onkin minulle haastetta." Elwyn sanoi heidän kävellessään vielä sairastuvalle keräämään loputkin tavarat.
"Mm, pää kylmänä, niin kuin aina."
"Sinähän tulet mukaan, tiedä vaikka pistävät sinutkin testeihin." haltia vaati virne huulillaan.
"Tsk! Siitä vain."
"Oikea asenne."

Kaksikko suuntasi omaa reittiään kohti kaupunkia. Elwyn odotti hartaasti testejä ja koulutusta, häntä kiinnosti erityiset tavat ja tehtävät, joilla kenties tulevia eliittisotilaita testattaisiin. Vaikka hän olikin ammattisalamurhaajien keskuudessa tunnettu nimi, hän halusi enemmän ja enemmän vaativimpiin tehtäviin. Hän olisi siihen valmis.

//That's it! Part 2 tulee kun tulee! (En malta ;__;)//
Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö