Kun apu on tarpeen || Michyy


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 795

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Ke Heinä 17, 2013 4:34

Kun apu on tarpeen || Michyy

Hänen täytyi näyttää vähintäänkin humalaiselta hoippuroidessaan kohti kaupungin portteja viileähkönä kesäiltana. Mies pysähtyi vetämään henkeä, nojaamaan olkapäänsä talon seinään, nauramaan jopa hieman epätoivoisesti. Hän ei tiennyt yhtään mitä oikein oli tapahtumassa, oliko hän sairas tai jotain vastaavaa. Hän oli aiemminkin tuntenut pahoinvointia ja huimausta, ei kuitenkaan koskaan näin vahvaa sellaista. Päässä jyskytti ja silmissä heitti, jalkoja heikotti ja vatsassa väänsi. Hänellä oli yhtä aikaa kuuma ja kylmä, hän tahtoi oksentaa.

Kaikista kamalinta asiassa oli kuitenkin tietämättömyys. Haulokilla ei ollut aavistustakaan mistä tämä johtui, mutta jotain hänkin sentään tiesi: pois täytyisi päästä. Ei hän osannut sitä tunnetta mitenkään selittää, jokin hänen päässään vain kertoi, että ulos kaupungista oli mentävä. Joten niin hän teki. Laahavin, heittelehtevin askelin hän jatkou matkaansa, lopulta sen suuremmitta vaikeuksitta käveli ulos porteista, luoden sinivihreät silmänsä kohti kauempana siintävää metsän laitaa. Vihreä puusto, kuinka houkuttelevalta se näyttikään tänä iltana...

Itsepäinen ja enemmän kuin hieman sekaisin oleva pesukarhumies onnistui jotenkin ihmeen kaupalla raivaamaan tiensä metsään. Eikä hän kaatunutkaan kuin vähän yli kolme kertaa matkan aikan. Perille päästyään hän ei kuitenkaan tuntenut oloaan yhtään sen paremmaksi, ja pysähtyi jälleen, tällä kertaa nojaten erääseen tukevaan koivuun. Haulokki yritti saada henkensä kulkemaan, mutta jostain syystä tehtävä tuntui täysin ylitsepääsemättömän vaikealta, ja harmaa mies valui puunrunkoa pitkin istumaan vaivalloisesti henkeään haukkoen. Hän sulki silmänsä, yrittäen päättää kuolisiko nyt vai hetken kuluttua. Toinen tämän pitkäkyntisistä käsistä hakeutui suojelevasti hänen kaulassaan riippuvan sinisen kiven ympärille, peukalon liikkuessa varoen pitkin sen sileää pintaa. Hän saattoi melkein tuntea riipuksesta hohtavan heikon valon... melkein.

//Kunnon läjäys melkein kuolevaa Haulokkia .> Michyy apuun//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 378

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ke Heinä 17, 2013 4:26

Nuori, vähän aikaa sitten takaisin ihmismmäiseen muotoonsa muuttunut tyttö oli juuri saanut vaatteensa takaisin päälle ja alkoi kulkea kohti metsän reunamia. Suden muodossa seikkaillessaan hän oli nimittäin vaistonnut lähettyviltä jotain hyvin... omituista. Tyttö ei ollut varma mikä tuo kulkia oli mutta ihmisten kylän suunnilta se vaikutti metsään tulevan. Kulkutavasta päätellen kyseessä olisi varmaan jokin sammumispisteeseen itsensä juonut örisevä ukkeli mutta tuo ei aivan siltäkään vaikuttanut, lähinnä sen takia ettei alkoholin hajua leijaillut tuosta suunnasta. Ja niinpä oli Nakami päättänyt mennä ottamaan selvää kuka tai mikä oli metsään tällä kertaa eksynyt.

Pienen kävelymatkan jälkeen taisi hän löytääkkin etsimänsä. Siinä puunjuurella näytti lojuvan harmaa, nuorehko mies säälittävän oloisessa kunnossa. Miehen kaulassa näytti olevan jonkinlainen riipus ja se vaikutti tytölle hyvinkin paljon silttä että jotakin oli sen sisälle sinetyöitynä. Oikeastaan se vaikutti aika paljon samanlaiselta kuin hänen oma miekkansa tai muut henkien käyttämät maagiset, omasta sielusta muodostetut esineet. Kuitenkin korussa oli myös jotain muutakin kuin vain sielu, todennäköisesti jonkinlainen pitkään vaikuttava loitsu, lumous tai kirous. Sen enempää ei tyttö nopeasti saanut korusta selville, tosin tuonkin hän vain vaistosi korusta ja näki sen kantajasta, Nakamilla kun nyt vain sattui olemaan omakohtaista kokemusta aiheesta. Mitä miehen huonoon tilaan tuli niin korusta se todennäköisesti johtui, ei sille tuntunut olevan muutakaan selitystä ja nopeaa analyysia vain vahvisti se että tyttö aisti tuon korun sisältämän sielun ja magian myös miehestä itsestään, vieläpä melko vahvana.

Mutta miten hän voisi auttaa tuota henkeään haukkovaa kulkiaa jonka tila vaikutti tosiaan johtuvan ylimääräisestä korun sielusta? Vain yksi idea tuli Nakamin päähän: syrjäyttää tuo koruun sinetöity sielu omallaan, niin hullulta kuin se kuulostikin se oli todennäköisesti ainut tapa millä hän voisi miehen pelastaa. Korun pois ottaminen kun vain vaikutti huonolta idealta ottaen huomioon miehen tilan, se kun saattoi vain pahentaa tilannetta tuossa olotilassa. Olihan tuossa toki muutama ongelmakin; hän ei ollut koskaan tehnyt mitään vastaavaa ja vaikkakin sillä saisi oireet purettua ei se estäisi niitä palaamasta uudestaan. Ja yksi asia oli varmaa nimittäin se että ketään ei auttaisi jos hänen oma sielunsa muodostaisi jonkinlaisen siteen miehen kanssa tuon kikan liiallisen käytön takia...

Näinollen kävi Nakami asettamaan siron kätensä miehen rintakehälle, vähän korun yläpuolelle ja alkoi tekemään "taikojaan". Ainakaan mies ei sudeksi muuttunut tai roihunnut kuin soihtu keskellä yötä mikä oli sinäänsä ihan hyvä merkki, pientä polttelua nyt saattoi vähän olla mutta se nyt oli oletettavissa. Myös ainakin ulospäin näytti siltä että tuon olo olisi vähän helpottunut mutta eihän siitä ihan varmaksi voinut mennä sanomaan ulkoapäin katsottuna. "Voitko yhtään paremmin?" Nakami kysäisi vedettyään kätensä takaisin istuen muutaman metrin päähän miehestä seuraamaan mitä tuosta nyt seurasi valppaat sudenkorvansa tarkkaavaisesti pystyssä.

//Ja täällä ollaan. Taas tuli pariin otteeseen suomenkielen rajoitukset vastaan mutta tällä mennään...//
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 795

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Pe Heinä 19, 2013 12:38

Päänsä sisäisen vasaranpaukutuksen lisäksi Haulokki kuuli pian jotain muutakin. Nimittäin askeleita. Mies ei jaksanut kiinnittää ääneen yhtään sen kummempaa huomiota, ennen kuin tajusi niiden tulevan kohti. Muodonmuuttaja raotti kirkkaansävyisiä silmiään hieman, jaksamatta kuitenkaan avata niitä täysin, ja näki hieman sumuisessa näkökentässään tytön. Tai ainakin hän oletti toisen olevan tyttö, ei olisi ensimmäinen kerta kun joku olisi sekoittanut sukupuolia keskenään. Eipä hän kyllä juuri sillä hetkellä jaksanut välittääkään senkaltaisista seikoista pätkääkään. Muodonmuuttajan mielessä käväisi kysymys, mitä tuo toinen teki täällä, mutta sekin kysymys katosi suunnilleen saman tien, hän ei jaksanut nyt keskittyä kunnolla mihinkään.

Haulokki naurahti väsyneesti toisen asettaessa kämmenensä hänen rinnalleen, yrittäen laiskasti husaista sitä pois. Ihme lääppijä tuokin. Tuli nyt noin vain ja... mitähän hän nyt houraili. Saattoihan hän toki nähdä näkyjäkin, se ei varmaankaan olisi ollut mikään ihmekään. Kuitenkin, kohta hän tunsi hirveän olon väistyvän, tai ainakin hieman hellittävän toisen tunteen, lämpimän poltteen tieltä. Mies ei ollut varmamistä se johtui, oliko se tuon kumman näköisen tytön tekemisiä, vai kuuluiko se vain kuvaan, ja todellisuudessa hänen sisuskalunsa sulivat.

Pian hän kuitenkin tajusi sen polttelevan tunteen auttaneen hänen tuskiinsa. Poltteen laannuttua olo oli huomattavasti parempi, mutta silti kaukana täydellisestä. Haulokki kuuli tytön puhuvan, nostaen jossain välissä syliinsä pudonneen katseensa jälleen kohti vierasta. Hetkeen pesukarhumies ei vastannut mitään, vaan tutkaili toista kiinnostuneena. Lopulta tämä kuitenkin virnisti väsyneenä naurahtaen. "Jonkin verran, kiitos", mies vastasi, mutisten viimeisen sanan vaivaantuneena. Hän ei pitänyt muiden kiittelemisestä tai muistakaan kohteliaisuuksista, mutta joskus tilanne vaati sellaisiakin asioita. "Mahdan näyttää aika surkealta", tämä naurahti hiljaa, nousten istumaan paremmin. Hän ei uskaltautunut seisomaan aivan vielä.

"Mutta pakko kysyä, kuinka fiksua on auttaa tuntemattomia?"

//Eipäs siinä mitään, kivahan tuota oli lukea .w.//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 378

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti La Heinä 20, 2013 10:35

Siinä hetken toisiaan katseltuaan sai tyttö vihdoin vastauksen johon vastasi pienellä hymyllä. Pienen nyökkäyksen saattelemana Nakami vastasi miehen kommentiin "Kyllä mutta se on tilanteessasi ymmärrettävää. Ainakin olet edelleen hengissä." Olihan tuo mies ollut aika heikossa kunnossa mutta onneksi myös näytti olevan myös toipumaan päin.
"Autoin koska tarvitsit sitä. Tuskin siitä minulle mitään haittaakaan tulee olemaan, sinä kun et ole siinä kunnossa että et olisi vaaraksi vaikka niin haluaisitkin. Mutta älä siitä välitä, sinun pitää edelleen ratkaista ongelma joka roikkuu kaulassasi. Tuo riipus vie sinulta vielä hengen ellet tee asialle jotain ja siitä päätellen missä kunnossa vähän aikaa sitten olit, alkaa aikasi käydä vähiin." Nakami vastasi. Hän ei tiennyt näkyikö se ulospäin mutta rehellisesti sanottuna oli tyttö vähän huolissaankin tuon kulkian puolesta.

Sitten hän muisti; hehän eivät olleet esittäytyneetkään ja niin epäolellista kuin se vain siinä metsässä istuessa olikin, ei sitä saanut tapoja unohtaa. "Minua voit kutsua Nakamiksi, ja kuten varmaan olet jo huomannut olen melko samankaltainen kuin mitä sinäkin. Mutta en aluksi olettanut että joku olisi ylimääräisen sielun takia noin huonossa kunnossa, minulle kun toinen sielu ei ole aiheuttanut mitään vastaavia ongelmia. Se tosin todennäköisesti johtuu tavasta jolla tuo riipuksesi on tehty ja siihen liitetystä ylimääräisestä magiasta... Muuten sinullakin varmaan on jotain nimeen verrattavaa?" Tyttö esittäytyi vaipuen nopeasti omiin pohdintoihinsa. Asia alkoi aina vain enemmän kiinnostaa häntä, loppujenlopuksi aihealue oli sellainen jonka tiedoille hänelle voisi olla jatkossakin hyötyä. Mielenkiintoa lisäsi vain se että mitä enemmän hän aiheesta tiesi sitä enemmän hän saattoi sanoa tietävänsä itsestään. Samalla hän oli mennyt olettamaan että aihealue olisi miehelle edes jossain määrin tuttu eikä siksi sen enempää asioista selittänyt.

Lopulta hän saikin itsensä kysymään "Mitä muuten tiedät tuosta, tuota noin, erikoisesta korustasi tai muutenkaan aiheesta?"

//No niin vihdoin ja viimein sain jotain taas kirjoitettua...//
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 795

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Pe Elo 02, 2013 5:27

Puun kovaan pintaan päätään nojaava mies katsoi edessään olevaa tyttöä väsyneenä, mitä hän oli tehnyt saadakseen tuollaisen pelastajan kohdalleen juuri sopivalla hetkellä? Nähtävästi onni suosi häntä sittenkin. Haulokki kuunteli tytön puhetulvaa, pysyen hädintuskin kärryillä siitä, mitä toinen oikein puhui. Eikä hän kyllä oikein ymmärtänytkään, mistä oikein oli kyse. Mies avasti suunsa vastatakseen jotain, mutta samassa tyttö jo esittäytyikin Nakamiksi, joten hän sulki sen suosiolla, tullen siihen tulokseen, että olisi helpompi vain kuunnella mitä tytöllä oli sanottavanaan.

Hiljaisuuden hetki saapui lopultakin, ja Haulokki kerkesi keräillä yhä hyvinkin sekaisia ajatuksiaan hivenen. Jos toisen puheissa oli mitään perää, tämä oli hyvinkin saattanut juuri pelastaa hänen henkensä. Haulokki hieroi kasvojaan huokaisten syvään. Helpointa olisi ehkä aloittaa aiheesta, joka oli hänellekki tuttu, eli nimestä. Itselleen hyvinkin harvinaiseen tapaan muodonmuuttaja keinui kahden nimen välillä, kumman kertoisi tytölle. Normaalissa tilanteessahan "Haulokki" olisi ollut ensimmäinen ja varmaankin ainut vaihtoehto, mutta tämä ei ollut ihan normaali tilanne, ja yleensä niin itsekeskeinen ja epäluotettava nuorimies tunsi olevansa velassa tuolle toiselle, joka oli vain hyvää hyvyyttään häntä auttanut. Hänellä kun ei ollut mitään annettavaa, niin...

"... Joshua. Yleensä kuitenkin Haulokki, päätä itse", harmaa mies vastasi virnistäen hiljaa. Nakami sai luvan olla etuoikeutettu tietämään hänen oikean nimensä, ja nyt he olivat lähestulkoon tasoissa, Haulokin logiikan mukaan. "Ja seuraavaksi - minulla ei ole aavistustakaan mistä oikein puhut."

//Kesto <3 olen pahoillani, inspis kuoli ja leiri tapahtu. Nyt kuitenkin.//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 795

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Su Tammi 19, 2014 4:43

Re: Kun apu on tarpeen || Michyy

//ilmottelenpas nyt siihen malliin, että vedänpäs hahmoni pois pelistä kun ei vastapelaajaa ole kuulunut pitkiin aikoihin. Ottaa yhteyttä myöhemmin jos haluaa jatkaa. Kiitos//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia