Lumihiutaleita


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Joulu 23, 2013 10:21

Lumihiutaleita

//Templer ja Frederic saapuivat paikalle, hetken jouluhuumasta väistyen sivummalle //

Frederic

Mies oli hetki sitten noussut uuteen aamunkoittoon ja hieroi vielä väsyneenä silmiään astellen tallirakennukseen. Sleipnir hirnahti kärsimättömänä ja valmiina uuteen retkeen. Frederic ei tuntenut oloaan yhtä virkeäksi, mutta hänen oli vain pakko nousta, sillä talvi muuttui nopeasti pimeäksi ja miehen täytyi käydä metsästämässä ennen pimeän tuloa. Hän voisi vaikka nukkua päiväunet, kunhan ensin hankkisi elantonsa. Mies nosti satulan kahdeksanjalkaisen hevosensa selkään ja antoi tuolle hieman kauraa alkaen kiinnittää suitsia. Hevonen oli valmis, nyt vain Fredericin täytyisi ryhdistäytyä ja lähdettävä metsään. Hän talutti hevosen pihalle, otti keihäänsä ja nousi ratsunsa selkään. Fred päätti edetä hitaammin, sillä yön aikana oli satanut lunta ja metsässä oli kunnon kinoskerros. Sleipnirille ei ollut ongelma eikä mikään kulkea lumessa kahdeksan vetreän jalan kannattamana, mutta Fred ei halunnut lähteä lumipöllyten suinpäin metsään, nyt kun haltiat asuivat metsän lähettyvillä ja eihän saaliitakaan sellaisessa vauhdissa kiinni saisi.
Samalla kun Sleipnir nautti kirpeästä pakkasäästä rauhallisesti kävellen, Frederic tarkkaili lumen pintaa, jos vaikka näkisi jonkin eläimen jäljet. Hän pysytteli poissa poluilta, uskoen, etteivät eläimet liikkuisi siellä, missä ihmiset ja haltiat. Luultavasti hänen uskomuksensa oli pelkkä typerä ajatus, joka sai hevosen vain väsyneemmäksi ja heidän olinpaikkansa helpommaksi löytää, mutta sitähän mies ei ajatellut, vain sitä, että saisi jonkinlaisen saaliin tältäkin päivältä mukaansa.
Siitä puheen ollen, Frederic kuuli jonkun tai enemmänkin jonkin liikkuvan tiheässä puskassa ja pian lumet putoilivat paljaiden oksien päältä, joka vain vahvisti miehen aavistusta siitä, että tuossa saattoi olla hänen ruokansa ja elantonsa! Mies kohotti keihäänsä ja heitti, lumi pöllysi hieman ja keihäs jäi törröttämään pystyyn lumen seasta. Frederic kannusti hevosen ravaamaan keihään viereen ja kun hän nosti aseensa, sen vierestä lähti juoksemaan pahoin säikähtänyt jänis, kuin hullu kiljuen kauemmas. Saalis ei ollut suuri, mutta tarpeeksi hävittämiseksi, joten Fred kannusti Sleipnirin jänön perään toivoen, että voisi saada sen vielä kiinni.

//Ja näin jäämme odottelemaan Dominik herraa ja hänen valtiastaan ~ //

Viesti Su Joulu 29, 2013 11:49

Re: Lumihiutaleita

[[ nuha saapuu myös paikalla dominik kainalossaan, jouluriehoista uupuneena~]]

Dominik askelsi reippaana eteenpäin. Hän oli vaihtanut kaartilaisen asunsa paksuun talviviittaan ja asteli juuri väen polkemaa metsätietä kohti seuraavaa kylää. Mies oli ilmoittautunut tavalliseen tapaansa aamuvarhain upseeristolle, mutta olikin saanut käskyn pitää vapaa päivän. Selityksiä sen kummemmin kyselemättä - onnellisena yllättävästä omasta ajasta - Dominik oli kiiruhtanut vaihtamaan kuteita ja hetken asiaa tuumittuaan päätti lähteä vierailemaan viereisessä kylässä asuvaa ystäväänsä. Mies haukotteli makeasti ja pyöritteli hartioitaan, joissa oli vielä eilisen miekkaharjoittelun jättämä kankeus. Pakkanen puri hänen poskiinsa ja sai nenänpään punoittamaan. Höyrystyvä hengitys toi mieleen lapsuuden talvet, kun Dominik kulki kaupungin juhlakatuja käsi kädessä äitinsä kanssa. Muisto oli kaunis, mutta sai miehen mielen haikeaksi. Hän huokaisi ja ravisteli päätään pieni hymynhäive huulillaan.

Vaikka miehen tahti oli reipas, hän ei voinut olla huomaamatta polun poikki kulkevaa luonnon polkua, jota eläimet ilmeisesti käyttivät. Dominik pysähtyi katselemaan tuota ehkä oman kenkänsä levyistä uraa, josta näytti viimeksi kulkeneen peura tai muutama. Mies katsahti metsätietä kylän suuntaan. Pitäisiköhän..? Tutkimusmatkan kutkutus levisi hänen sormenpäistään, kuin pienenä poikana. Nuorukainen pureskeli alahuulensa sisäpintaa mietteliäänä. Niin no, mitäpä haittaakaan siitä olisi. Hänellähän oli koko päivä aikaa ehtiä kylään. Tuskin hän metsään eksyisi.

Niine ajatuksineen hän suuntasi askeleensa kohti metsänpeittoa. Dominik katseli ympärilleen lumenpeittämiä oksia ja paksua kinosta, jonka halki hänenkin tiensä kulki. Nuorukaisen huomio herpaantui ja hän oli kompastua omiin jalkoihinsa askeleen harhautuessa kapealta polulta. Mies otti tukea lähimmästä puunrungosta ja pysähtyi keräämään ajatuksensa. Kummallinen kohina kuului jostakin hänen vasemmalta puoleltaan. Oli kuin... Dominik kohotti katseensa ja näki valtavan mustan olennon lähestyvän hurjaa vauhtia. Miehen vatsa kierähti kolmoisvoltin kerien. Dominik huomasi kuitenkin yllätyksekseen olennon - hyvin paljon hevosta muistuttavan - selässä istuvan ratsastajan ja... jäniksen, parivaljakon edellä. Hämmentyneenä mies seurasi ajojahtia.

Viesti Ke Tammi 01, 2014 11:31

Re: Lumihiutaleita

Frederic

Hah! Jäniksen koivet eivät mahtaneet mitään Sleipnirin ripeille jaloille ja jänis oli pian juostu kiinni, matkaa hidastivat ainoastaan tiukat käännökset, joita jänis teki useita, mutta Sleipinir tuntui ymmärtävän, että he jahtasivat juuri tätä jänistä, eikä pyytänyt kuin pieniä suitsen kiristyksiä pysyäkseen saaliin perässä. Lopulta kun jänis oli siinä, suoraan miehen edessä, Frederic kohotti keihäänsä ja päätti heittää sen niin kovaa kuin vain pystyisi. Keihäs lensi melko hyvässä kaaressa ja lävisti kanin pienen ruumiin jääden törröttämään hangesta.
Slepinir hiljensi, kunnes pysähtyi kokonaan keihään viereen, he olivat tehneet tätä niin pitkään, että hevonen tiesi mitä sen täytyisi tehdä, kunhan vain kuuntelisi ratsastajaansa mahdollisten muutosten varalta.. kuten tuon, miehen, joka seisoi melko lähellä heitä, mutta Frederic ei miestä nähnyt, ei ainakaan vielä. Hän nousi hevosen selästä ja suunnisti kohti keihästä ylpeänä siitä, että saisi tänään syödä kanipataa. Mies sitoi jäniksen takajalat yhteen hyräillen ja lauleskellen narunpätkällä ja heitti saaliin olalleen, nyt oli aika tämän vieraan huomaamiseen.
Frederic suorastaan säpsähti tajutessaan, ettei ollutkaan ainoa kahdella jalalla seisova paikalla.
"Hei!" Frederic sanoi nostaen kättään hieman kylmästi, peläten, että toinen olisi jokinlainen uhka hänelle, hevoselle tai saaliille, vaikka mies näyttikin ihan harmittomalta.

//ooh.. ja nyt on mennyt myös uudenvuodenhihhuloinnit ohi! \o/ //

Viesti To Tammi 02, 2014 1:51

Re: Lumihiutaleita

Dominik ihaili metsästäjän ja ratsun yhteistyötä. Hän oli ikänsä ihaillut hevosia - jos tuota olentoa nyt uskalsi hevoseksi nimitellä, siltä se ainakin kovasti näytti - ja haaveillut siitä eläimen ja omistajan elinikäisestä siteestä, joka mahdollisti juuri tuollaisen saumattoman toiminnan. Kun keihäs kirposi metsästäjän otteesta ja lävisti jäniksen yhdessä kauniissa kaaressa, Dominikin mieleen nousi ajatus, että tämä mies heitti keihästä kuin moni hänen työtoverinsa. Hän seurasi hiljaa metsästäjän mennessä saaliille, ilmeisesti häntä huomaamatta, ja odotti kunnes.. Vieras tervehti häntä. Dominik hymyili pienesti ja heilautti kättään. "Heipä hei", hän katsahti mustaa oria ihaillen. Mies asteli lähemmäksi ja ojensi kätensä kuten tapoihin kuuluu.

"Saanen esittäytyä. Olen Dominik Fritz", Dominik hymyili kohteliaasti, "ja minun täytyy sanoa, että teillä on aivan erityisen upea, öh.. hevonen?" Mies viittasi ratsuun hieman hämillään. Hän katsahti kaikkia kahdeksaa jalkaa ja yskähti. Aurinko oli jo kohonnut puiden latvojen tasalle ja satunnaiset säteet kilvoittelivat kinoksella. Aamunpuna häviäisi pian ja pakkanen heltiäisi. Ehkä sitten Dominikillakaan ei olisi niin kylmä.

[[ voi taas vetää henkeä~ hetkeksi, ennen koulua.. :') ]]

Viesti To Tammi 02, 2014 11:51

Re: Lumihiutaleita

Frederic

Vieras tervehti ja vaikutti kaikinpuolin ystävälliseltä, joka nostatti hymyn miehen kasvoille.
"Olen Frederic Huntter." Fred esittäytyi puolestaan. "Aivan, aivan. Kiitos, erikoinen se ainakin on." Mies naurahti. "Se on minun luotettava ratsuni ollut koko ikäni, Sleipnir nimeltään." Metsästäjä sanoi ääni ylpeyttä paistaen. Ylpeyden takaa paistoi kuitenkin pienoinen varovaisuus, joka käskis miestä sanomaan: "Anteeksi kun utelen, mutta saanen kysellä missä mielin liikutte näillä main? Oletteko kenties myös metsällä?" Fredericin kysymys oli sinänsä tyhmä, sillä mies näki toisen vaatetuksesta ja aseen puutoksesta, ettei toinen luultavimmin ollut metsällä, mutta eihän kysyminen nyt haavaa tee. Fred hymyili yhä ystavällisesti miehelle ja oli mielissään, että oli pitkästä aikaa törmännyt johonkin mukavan tuntuiseen persoonaan, yksin eläminen ei ollut mitenkään helppoa.
"Oh. Suokaa anteeksi, mutta minä melkein unohdin.." Fred sanoi yhtäkkiä hieman säpsähtäen ja polvistui laskien jäniksen olaltaan polveaan vasten. Mies vetäisi veitsen tupestaan ja leikkasi jänöjussin kurkun auki yhdellä viillolla valuttaen veren pihalle. "Parempi tehdä tämä heti, ettei liha mene huonoksi." Mies sanoi ja virnisti pienesti, sillä olihan tuo melko raakaa peliä ruveta valuttamaan veriä saaliistaan, kun paikalla oli muitakin, mutta Fred ei halunnut, että veri hyytyisi suoniin.

// ja ihan vain, jotta suuremmilta ongelmilta säilyttäisiin, niin Sleipnir on kyllä harmaa ;) //

Viesti Ma Helmi 03, 2014 3:59

Re: Lumihiutaleita

[[ ah, mitähän mä oon oikein sitten lukenut kun mustaksi muistelin :'D ]]

"Hauska tavata, herra Huntter", Dominik sanoi. "Ei, en ole metsällä - kuten varmaan vaatetuksestani jo huomasittekin", nuorukainen vilkaisi yönsinistä talviviittaansa, "olen matkalla seuraavaan kylään. Ajattelin aikani kuluksi poiketa metsässä." Hän mietti hetken olisiko kertonut olevansa matkalla tapaamaan ystäväänsä, mutta tuumasi sitten, että turha yksityiskohtien viljeleminen tuskin olisi tarpeen ja nyt kun asiaa ajatteli, mistä hän loppujen lopuksi tiesi, mitä tämä Frederic oli miehiään. Dominik työnsi epäluulonsa syrjään. Hän luottaisi mieheen, kunnes tämä toisin osoittaisi. Alitajuinen käden liikahdus tarkisti, että miehellä oli miekkansa vyöllään. Sitä ei näkynyt paksun talviviitan alta ja vaikka olisi näkynytkin, ei Dominik sille uhrannut toista ajatusta. Miekka oli hänen kätensä jatke, hän tunsi olonsa alastomaksi ilman sitä. Vaikka useimmat olivat varuillaan jo tupessa olevan miekan nähdessään, nuorimies ajatteli uhan olevan läsnä vain kun terä olisi paljastettu, siihen asti...

Hänen ajatuksensa katkesivat, kun tämä vieras mies yllättäen polvistui ja viilsi saaliiltaan kaulavaltimot auki. Hätkähdys oli vain hetkellinen ja pieni käden liikahdus teki tuloaan takaraivoon kokemuksen kautta nakutettuna terän vilahtaessa näkyvissä. Mutta kun metallin kohteena olikin ollut vain jänis Dominik rentoutui jälleen, hymy asettuen mukavammin hänen huulilleen. "Olenkin usein miettinyt, miksi metsästäjät tekevät noin. Vuodattavat saaliinsa kuiviin" mies sanoi, hieman häveten tietämättömyyttään. "Kirjoista ei tosi elämään irtoa juuri käytännön oppeja." Dominik hymyili hämillisesti ja pyyhkäisi itsepäisen suortuvanpoikasen pois otsaltaan. Hän jätti lauseensa tarkoituksella kesken, ettei tietämättömyyttään suoltaisi käsittämättömyyksiä. Nuorukaisella oli jonkinlainen käsitys metsästyksestä ja saaliin valmistelusta, muttei itse ollut koskaan ollut tositoimissa, ensimmäisenä miehenä linjassa. "Oletteko tosiaan metsästäjä? Vai teettekö tätä vain omaksi iloksenne?"

Viesti Ke Helmi 19, 2014 9:39

Re: Lumihiutaleita

Frederic Huntter

Dominik näytti hetkellisesti erilaiselta, Frederic ei tiennyt oliko kyseessä vain yllätys vai jokin suurempi, mutta pian mies oli taas samanlainen, joten Frederic naurahti mielessään ja jätti asian sikseen. Kun toinen aloitti puhumaan kirjoista ja hänen tiedottomattomuudestaan verenvuodatusta kohtaan, joka sai Fredericin naurahtamaan ääneen ja virnistämään vinosti.
"Tieto on kulkenut minullekin vain perintötietona ja jos nyt totta puhutaan niin en ole koskaan lukenut ainuttakaan kirjaa." Mies sanoi naurahtaen uudelleen samalla kun mies pyyhki kanin veristä turkkia lumella ja kietoi tuon takajalat nostaen eläimen olalleen roikkumaan. Kun Dominik kysyi oliko Frederic metsästäjä, mies nyökkäsi pontevasti ja vihelsi Sleipnirille, joka käveli Fredericin viereen.
"Ottoisäni oli metsästäjä eräälle kreiville, joka asustelee nykyään melko kaukana täältä ja jatkoin hänen jalanjäljissään. Metsästän kreiville sen verran, kuin hän tarvitsee ja loput saan käyttää itse tai myydä torilla. Ei tällä työllä pulleasti elä, mutta kyllä tämä on vielä hengissä pitänyt." Mies sanoi samalla, kun sitoi jäniksen jalkojen ympärillä olevaa narua Sleipnirin satulaan kiinni ja kun tehtävä oli saatu valmiiksi, kääntyi Fred hymyillen Dominikin puoleen.
"Entäs te?" Mies kysyi ja nojasi hennosti hevoseen. "Olette sentään pukeutunut melko hyvin, jos näin voi sanoa." Frederic sanoi katsellen miehen vaatteita, jotka olivat ainakin Fredericin kuluneisiin metsästäjänvaatteisiin verrattuna puhtaan ja ehyen näköiset. "Joten uskoisin, että teillä on ihan hyvä ammatti." Mies sanoi naurahtaen ja mietti hetken olikohan toinen korkea arvoinen.

//EDIT: vetäisen hahmoni pois koska peli on seisonut pelaamatta pitkään. Kiitos nuhalle peliseurasta! (://

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia