It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Marras 06, 2013 12:09

It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Mari

Nuori vampyyri neitonen asteli aamun hämärissä itse tekemä musta viitta kirkkoa kohden. Avojaloin tietenkin, mistäpä vasta kaupunkiin saapunut vampyyri olisi nyt kengät itselleen löytänyt? Mari pysähtyi kirkon ovelle ja irvisti huppunsa suojissa tuntien ikävän poltteen, sen sivuuttaen Mari itseppäisesti työntyi kirkon kylmät ja kiviset portaat ylös varhaisen aamun hartauteen. Etupenkkiin hän ei uskaltanut kuitenkaan mennä, sillä alttarin lähettyvillä polte ja tuska olivat voimakkaimillaan. Vaalea nainen lipui kohti takariviä riisuen viittansa hupun ja nojautui varjoihin.

Piakkoin ihmisiä alkoi lipumaan sisälle kirkkoon ja Marin sieraimiin lennähti tuo miellyttävä ihmisen tuoksu. -mmmh~ niin ihana tuoksu- Vampyyrin vaistot heräsivät ja kulmahampaat uhkasivat kasvaa ja näyttäytyä mutta vampyyri puri hampaansa yhteen ja siirsi katseensa pappiin joka kapusi kohti saarnastuolia odotellen että kirkkokansa olisi astettunut aloilleen. Kun kaikki istuivat hiljaa paikoillaan pappi avasi raamatun ja alkoi lukea saarnaa.

Mari nojautui taakseppäin ja kuunteli silmät kiinni saarnaa kaivaten omaa aikaansa ihmisenä, samalla Mari pohti missä mahtoikaan olla tuo mystinen herrasmies sinä synkkänä yönä. Aika tuntui kuluvan kuin siivillä kirkossa ja pian Mari huomasi auringon säteiden alkavan pilkottaa kirkon ikkunoista paljastaen vampyyrin tarkalle silmälle kaikki pienet pölyhiukkaset jotka tanssivat ilmassa.

Nuori vampyyri nousi ja lähti hissukseen lipumaan ulos kirkosta. Olkapäänsä yli kurkaten alttaria kohden ja hymyili. -Rauha heidän sieluilleen- Marin silmiin syttyi surunsekainen kaiho ja tämä meni ulos katsellen hautausmaata toisaalta haluten itsekkin noiden rauhassa nukkuvien ihmisen sekaan. Mari nosti hupun takaisin päähänsä ja lähti takaisin metsän uumeniin.

Metsä oli Marin mielestä rauhallinen ja rentouttava paikka, sinne ei polttava auringon säde saapunut joten hän pysyi kävelemään ilman huppua metsän suojissa. '' Mmmm.. Niiin rauhallista..'' Pohjoisesta Cryptiin saapunut nainen henkäisi nauttien raikkaasta säästä.

Viesti Pe Marras 08, 2013 10:43

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Oli varhainen aamu.
Nau oli herännyt siihen, että oli kylmä. Nuotio oli sammunut kun he olivat nukkuneet ja nyt hän kohenteli sitä, suunnitellen samalla, mistä raapisi kokoon jonkinlaista aamupalaa. Ruisleipää oli vielä jäljellä, samaten juustoa, mutta hänen tekisi mielensä jotain lämmintä. Ehkä hän tyytyisi vain lämpimään teekupilliseen edellä mainittujen eväiden kera.
Pakkasta oli muutama aste, ja metsän pohjan peitti vielä melko ohkainen lumivaippa. Puiden oksat olivat jäiset ja kaljut. Auringon säteen osuessa puiden yläoksiin, niihin syntyi ikään kuin pikkuisia jalokiviä, jotka hohtelivat kaikissa sateenkaaren väreissä. Oli kaunis ja rauhallinen aamuhetki.
Nau mulkaisi kuorsaavaa miestä nuotion vierellä. Tästä ei näkynyt kuin vaaleiden hiusten pilkahdus vällyjen alta. Mick. Aivan täydellinen vätys ja vössykkä! Nau katui sitä, että oli ottanut kaverin mukaansa. Vaivaa tästä vain oli hänelle ollut.
Hekumallisen kaunis nainen oli napannut Mickin matkaseurakseen ihmisten kylästä sen enempiä miettimättä. Mies oli varattoman aatelisperheen parikymppinen vesa. Kaunis katsella, pitkä ja komea. Lauloi kuin satakieli; kaverilla tosiaan oli todellinen kultakurkku. Mick oli heidän pikaisesti tavatessaan kehuskellut osaavansa käyttää miekkaa, jollaista lanteillaan kantoikin, mutta hän puhui palturia, tai sitten Naun käsitys miekankäsittelytaidoista oli aika lailla poikkeava kuin Mickillä itsellään. Jopa Nau olisi lyönyt nuorukaisen miekkamittelössä!
Nau ei myöskään kelpuuttanut Mickiä vällyihinsä edes lämmikkeenä, kuten oli ehkä epämääräisesti ensin ajatellut. Muhinointi ei ollut tullut hänelle mielenkään; Mick ei kertakaikkiaan saanut yhtä ainoaa viisaria värähtämään naisessa, vaikka hän oli sorttia, jolla ne viisarit värähtelivät lähes koko ajan ja vaikka mihinkä suuntaan; aikamoisella voimalla vielä. Tai olivat ainakin ennen värähdelleet... Mutta kaunotar ei tahtonut tätä miestä edes saman peiton alle, vaan hän nukkui nukkumisensa viittansa alla Rämeen ja Kipparan välissä. Hänen täytyisi hukata Mick jonnekin! Nau ei todellakaan kestäisi tätä heppua pohjoiseen saakka!
Nau viipyi kyykkimässä nuotion äärellä, tökkien sitä hajamielisesti pitkällä kepillä. Hänen punainen tukkansa törrötti yön jäljiltä pystyssä, osoittaen taatusti joikaiseen ilmansuuntaan, ja vielä väli-ilmansuuntien väleihinkin. Korvissaan hänellä killuivat raskaat messinkirenkaat, ja kaulassa että ranteissa oli messinkisiä killuttimia yhtälailla runsaasti. Harteilla oli harmaa ja paksu villakangasviitta, joka oli niin iso ja muhkea, että piilotti pienikokoisen naisen kokonaan syliinsä. Vain ruskeat nahkasaappaat pilkistivät esiin viitan alta. Yhä hajamielisen mietteissään Nau järjesti teeveden kiehumaan nuotiolle, ja katseli sitten miten Räme ja Kippara nousivat nekin makuusijaltaan uuteen aamuun. Koira kävi tervehtimässä emäntäänsä, kadoten sitten asioilleen metsän siimekseen. Kippara taas venytteli makoisasti, talsi muutaman askeleen kauemmas, ja alkoi tottuneesti kaapia lunta etusellaan, löytääkseen sen alta jotain syötäväksi kelpaavaa. Sitkeä metsäponi oli säästeliäs rehunkäyttäjä, se oli tottunut tulemaan hyvin vähällä toimeen, ja löysi ravintoa sieltä, mistä ei olisi voinut edes kuvitella.

Viesti Pe Marras 08, 2013 11:38

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Mari

Nuori vampyyri asteli paljain jaloin lumen päällä, jalat olivat jo kohmeessa ja hän toivoi jo pian pääsevänsä oman leppoisan mökin suojaan. Metsän siimeksessä kävellessään Mari haistoi jotain, joku oli selvästi tullut metsään aamuhämärissä tai Mari oli vain eksynyt omasta varsinaisesta reitistään. Jostain kaukaa hän kuuli kavoiden hiljaisen kopseen ja tassujen narinan lumella. Tassujen ääni kuului lähempää joten utelias vampyyri lähti seuraamaan ääntä. Kyllä hän kotiin ehtisi eikä siellä ollut ketään häntä odottamassa. Mari huomasi koiran olevan tarpeillaan. -Kulkukoira kenties?- Mari mietti ja seurasi koiraa tarkkaavaisesti katseellaan. Siinä jonkun aikaa koiraa tarkkailtuaan Mari kuuli hiljaisen rätinän jossain. Tulta? Mitä ihmettä, olisiko täällä sittenkin joku muukin kuin kulkukoira ja hevonen?

Vaalea vampyyri nosti hupun kasvojensa suojaksi, jos se olisi haltia niin Mari olisi todennäköisemmin mennyttä vampyyriä. Hiljaa hiippaillen tyttönen seurasi ääntä ja saapui piakkoin lähelle leirinuotiota. Mari jäi puiden varjoihin suojaan ja alkoi tarkkailla leirissä olijoita. Maassa kuorsasi hyvinkin tyytyväisen oloisena mies jonka Mari, hyvin laimean hajun perusteella, päätteli olevan ihminen. Ei siis mitään hätää miehen suhteen. Vampyyri katsoi hevoseksi luulemaansa otusta joka olikin poni. Lopuksi hän siirsi katseensa punapäiseen naikkoseen, joka istui nuotion äärellä kohennellen sitä.

Molemmat olivat mitä luultavimmin ihmisiä joten heistä ei olisi kovinkaan suurta vastusta hänelle, vaikka he olisivatkin vihamielisiä. Mari nuuskutteli ilmaa aistien ihmisille ominaisen veren tuoksun. Tuoksu sai vampyyrin vaistot heräämään ja tämä tuijotti tulta kohentelevan tyttösen kaulaa, jossa roikkui koruja. Mari iski hampaansa yhteen. Ei nyt ei olisi aika hyökätä viattomien ohikulkijoiden kimppuun. Sitäpaitsi Mari oli juuri päästänyt ikivanhan katujuopon päiviltään, joten hänen ei tarvitsisi ruokailla ainakaan pariin päivään.

Polte alkoi nousta sietämättömäksi ja neidon huulien välistä kuului hiljaista kehräystä sillä puhtaan verern tuoksu oli kuin huumetta pelkkiä juoppoja saalistavalle vampyyrille.

Viesti Pe Marras 08, 2013 12:50

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Räme räjähti hurjaan haukkuun, ja Nau oli vaistomaisesti pystyssä, kiskaisten vyöltään muutaman timanttikahvaisista heittoveitsistään, ollen valmiina sinkoamaan ne uhkaajan kimppuun. Nau ei nähnyt ketään missään, mutta Räme ryntäsi eteenpäin, sännäten Naun ohi puiden sekaan. Nau juoksi nopeasti koiransa perässä. Suu vaahdossa räyhäävä takkuturkkinen, vaaleanharmaa ja kookas koira havaitsi puiden varjoissa vaaleahiuksisen nuoren naisen. Eläin loikkasi vieraan eteen niskakarvat pystyssä ja valkeat hampaat irveessä, päästäen syvää, uhkaavaa murinaa jostain ytimistään. Se ei kuitenkaan kävisi kenenenkään kimppuun ellei tämä tekisi jotain sitä tai sen laumaa uhkaavaa, tai ellei sen emäntä sitä käskisi.
Nau tuli heti koiransa jäljestä. " Kuka sinä olet?!" Nau huudahti nuorelle naiselle, yhä joka lihas ja jänne valmiina toimintaan, mikäli tilanne sitä vaatisi. Nau tuntui vastoin kaikkea järkeä törmäävän aina Quinnin sydämessä kaikenmaailman kulkijoihin, ja kokemuksesta hän tiesi, että ne saattoivat olla aivan mitä tahansa. Quinnilla oli omat, selittämättömät ja pimeätkin salaisuutensa. Tosin tämä metsän varjoissa seisoksiva nuori nainen ei näyttänyt millään tavoin uhkaavalta, joskin oli hyvin omituinen seikka, että hän kulki täysin avojaloin tälläisessä maastossa ja tälläisessä säässä. Oli myöskin huomionarvoista, ettei Räme tuntunut rauhoittuvan ollenkaan, vaan rähisi kuin jokin riivattu räyhähenki tälle kuitenkin melko rauhalliselta vaikuttavalle ihmiselle.

Viesti Pe Marras 08, 2013 10:49

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

// Anteeksi vastauksessa kesti hieman ^^' oon nyt nääs oulusa joten vastauksen tulemiseen saattaa mennä aikaa. Mutta koitan vastata parhaani mukaan (: //

Mari

Vampyyri hätkähti ja laski katseensa alas maahan tuijottaen jalkojensa juuressa rähisevää karvaturria yllättyneenä ja peruutti hieman kun tyttö huomasi kauhukseen punapään juoksevan häntä kohden jotain kädessaään. Marin itsepuolustusvaisto heräsi ja tämä mulkaisi rähisevää takkuturkkia ja paljasti huulensa alta hohtavan valkoiset kumahalmpaat ja sähisi niin hiljaa ettei punapää kuulisi mutta sen verran kovaa että koira itse kuulisi äänen.

Blondi lähti peruuttamaan vastaamatta punapään kysymykseen, mutta epäonnekseen kompastui mekkonsa helmaan ja kaatui takamukselleen. Huppu tipahti vaaleaverikön päästä paljastaen neidon hohtavan vaaleat hiukset ja muuten siniset silmät, mutta veren himosta pupillit olivat laajentuneet niin että silmän iiris oli lähes kokonaan musta. Silmän valkoinen osa (jonka nimeä en edelleenkään tiedä :D) oli verestynyt lähes punaiseksi. Hohtavan valkoiset kulmahampaat olivat työntyneet jo lähes kokonaan esille ja ne välkkyivät auringon valossa Marin raollaan olevasta suusta josta kuului raskas huohotus sen merkiksi että hän oli pikkuhijlaa palautumassa normaaliksi.

Hyvin pitkän aikaa Mari tuijotti koiraa ja punapäätä ennenkuin silmät palautuivat normaalieiksi ja kulmahampaat olivat vetäytyneet takaisin suuhun. Neitonen kokosi viimeisetkin ylpeyden rippeensä ja nousi ylös yllättyneenä kun tuo punapää ei ollut heti käynyt Marin kimppuun. '' Pahoitteluni.. '' Mari aloitti pehmeän silkkisellä äänellään josta kuului syvä katumus. '' Näin käy aina välillä, tarkoitukseni ei ole koskaan satuttaa ketään tahallani.. '' Mari selitti häpeissään, vaikka mitäpä se auttaisi.

Kuitenkin blondia ärsytti suunnattomasti tuo räksyttävä pikku koira.

Viesti Pe Marras 08, 2013 11:18

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

// No eihän kestänyt :) Ja se on valkuainen ;) Emmä oo ainakaan parempaa nimeä sille kuullu. //

Marin paljastaessa hampaansa ja sähistessä Rämeelle, elukan raivo vain yltyi, ja se oli valmiina loikkaamaan naisen kimppuun, mutta takana tuleva Nau kielsi sitä terävästi, ja koira lopetti rähinänsä, jääden kuitenkin jännittyneenä aloilleen tapittaen suoraan kohti vampyyria.

Nainen otti taka-askeleita ilmeisesti Rämeen tieltä, kompastui, ja mätkähti istualleen maahan. Huppu oli lentänyt nuoren naisen päästä tämän kompastuessa, ja Nau saattoi nyt nähdä, miksi Räme oli niin raivoissaan.
" Vampyyri?" Nau äänsi kysyen, ja varuillaan. Nau ei ollut koskaan kohdannut vampyyria, kuullut niistä vain tarinoita ja kertomuksia, jotka olivat sen luonteisia, että saivat naisen olemaan syystäkin varuillaan. Mutta Nau tappoi hirviöliskoja toisen samanlaisen kanssa, rakasteli tulimiehiä ja leikki lohikäärmeiden kanssa, joten hän ei osannut suoranaisesti pelätä tätäkään olentoa. Tilanne oli hyvin jännittynyt pitkään, Naun, Rämeen ja vampyyrin vain tuijottaessa toisiaan, mutta sitten vampyyri palautui takaisin ihmisen näköiseksi ja puhkesi puhumaan. " Pahoillasi? Sinä et siis aio lävistää kurkkuani, niinkö?" Nau kysyi nyt hieman hämmentyneenä kuultuaan toisen sanat. " Siinä tapauksessa olen pahoillani Rämeen käytöksestä...se ei ilmeisesti pidä vampyyreista, enkä voi kyllä syyttää sitä...siinä on paljon tervettä järkeä. Mutta se ei enää häiritse sinua...pääsetkö ylös?" Nau puhui ystävällisesti kultakutrille, mutta ei antanut huomionsa herpaantua hetkeksikään. Olento saattoi aivan hyvin huijata häntä saadakseen helpon saaliin, tai kaksikin. " Mikä sinun nimesi on? Kai sinulla sellainen on?" Nau kysyi ja tajusi samassa, että hän haluaisi tietää vampyyreista vaikka mitä, ja toivoi pääsevänsä tosiaan keskustelemaan tämän naisen kanssa sen sijaan että joutuisi taistelemaan hengestään. " Minun nimeni on Nau." Nainen ehti sanoa, ennenkö tunsi yllättäin voimakasta kuvotusta. Jotain pyrki ylös hänen kurkustaan saaden naisen kouristumaan kaksinkerroin ja antamaan voimakkaasti ylen juuri siihen, melkein omille jaloilleen, Rämeen ja Vampyyrin juuri välttyessä roiskeilta.

Viesti La Marras 09, 2013 12:28

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

//valkuaisesta tulee mieleen kanamuna :DD Ja joo yritin jostai etsiä tietoo mutten löytäny :') //

Marin silmiin syttyi huvittunut pilke mutta se vaihtui äkkiä katumukseksi. '' En, yritän pidättäytyä verestä, toisin kuin kanssakumppanini. '' Mari selitti ja katsoi koiraa irvistäen tälle ja siirsi katseensa takaisin tyttöön joka esittäytyi nauksi ja koira oli ilmeisesti nimeltään Räme. Hyvä nimi ötökälle. ''Kyllä minulla nimi on. Olen Mari.. '' Nainen esittäytyi ja väisti nopeasti kun toinen antoi ylen. '' Hyvä Jumala oletko kunnossa Nori?? '' Mari huolestui heti toisesta ja meni tämän ja yritti varoen koskettaa toisen olkapäätä.

Siniset silmät tuikkivat vilpittöminä ja tämä tahtoi kuitenkin auttaa nauta. '' Oletko syönyt jotain sopimatonta??'' Mari huolehti katsoen toista hätääntyneenä kun ei osannut tehdä oikein mitään. '' Pitäisikö sinun mennä istumaan tuonne puun juurelle?? '' Nuori vampyyri selvästikkin panikoi mutta pysähtyi kuullessaan kahden sydämmen lyönnit. Tyttö luuli olevansa väärässä joten siksei sanonut mitään vaan keskittyi ensin siihen että Nori saataisiin istumaan.

Viesti Su Marras 10, 2013 1:08

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Nau kohottautui ylös hämmentyneenä suupieliään pyyhkien, katsoen kätensä yli vinosti tähän Mariin joka tuli hänen lähelleen, ja koetti koskettaa häntä olkapäähän, mutta Nau kavahti kauemmaksi ystävällisestä kosketuksesta. Hän oli huonovointinen ja heikko, ja tuo neito oli Vampyyri, vaikka vaikuttikin siltä, että oli vilpittömästi huolissaan. " Nimi oli Nau, ei Nori." Nau korjasi yhä vaaleaa Maria tuijottaen. Sitten hänen katseensa tippui alas hänen kengänkärkiinsä, jotka hän oli mallikaasti onnistunut sotkemaan. Nau alkoi pyyhkiä niitä lumihankeen." En tiedä Mari. Olen jo ehkä viikon verran tuntenut oloni huonoksi, kuin olisi nousemassa kuume. Mielestäni olen normaalia lämpimämpikin. Mutta...ei minulle ole mitään tautia noussut, ei ennenkö nyt." Nau aikoi sanoa, että menisi mieluummin takaisin lämpimän nuotionsa ääreen istumaan ja ehkä koettamaan syömistä, kuin tuon lähimmän puun juurelle könöttämään, mutta samassa häntä alkoi heikottaa uudelleen, ja hän nyt hän ennätti hoiperella hieman kauemmas muista, ennenkö antoi taas ylen taipuen kumaraan puun juurelle. Marin aivan oikeasti huolestuneelta kuulostava ääni kantautui hänen korviinsa. " Kyllä Mari, luulen että minun tosiaan täytyy päästä istumaan." Nau sanoi hänelle, ja hoippui sen puun luo jonka Mari oli näyttänyt, ja lysähti sen alle istumaan selkä sen tukevaa ja karheaa runkoa vasten nojaten. Hän katseli vampyyriä kalpeana ja kummastuneena. Hän myös tajusi, että olisi nyt äärimäisen helppo aamupala toiselle, jos tällä sellaisia aikeita oli. Nauta kuitenkin rauhoitti, että Räme oli rauhoittunut eikä enää käyttäytynyt vihamielisesti Maria kohtaan, vaikka sen täytyikin huomata, että emäntänsä oli aivan poissa pelistä.

Viesti Su Marras 10, 2013 8:26

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Mari

Tämä kyykistyi naun eteen ja katsoi tätä. '' Nau, en tiedä pitäisikö minun kysyä tätä mutta...'' Mari aloitti epäröiden ja katsoi tyttöä kurtistaen vaaleita kulmiaan hieman kuunnellen hyvin tarkkaan ympärillään kuuluvia ääniä. Mari kuuli metsän hiljaisen huminan, yhden levollisen sydämmen ja raskaan hengityksen. Hevosen sydämmen sykkeet ja sen liikkeet. Koiran hengityksen, sydämmen lyönnit ja vielä sen liikkeet. Mari joutui sulkemaan kaiken muun ympärillään olevan ja keskittymään nyt Naunhuh. Tätä Mari harvoin teki, sillä hän olisi helppo saalis jos joku yllättäen hyökkäisi heidän kimppuunsa. Mari sulki silmänsä ja keskittyi Naun sydämmeen. Se sykki kiivaana äskeisen oksennuksen jäljiltä. Henigys oli raskasta mutta rauhallista. Taas Mari kuuli hyvin hiljaiset ja hennot sydämmen sykkeet.

Mari avasi silmänsä ja katsahti taas Nauhun, tälläkertaa hän oli satavarma äänistä. '' Oletko ollut.... '' Marin poskille kohosi hermostunut puna kun hän yritti epäröiden etsiä hienovaraista sanaa. ''..ollut miehen kanssa.. no hyvin HYVIN läheisissä tunnelmissa viimeaikoina? '' Mari kysyi hitaasti ja hyvin hyvin varovasti peläten oman henkensä puolesta. Samaan aikaan hän vilkaisi leirinuotion ääressä nukkuvaa miestä pohtien olisiko tuo herra Naun kumppani.

Viesti Su Marras 10, 2013 9:05

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Nau ällistyi. Mitä se nyt tähän liittyi? Ja oli hauskaa, että vampyyri oli niin ujo ja siveellinen olento....Nau olisi siekailematta käyttänyt asioista asioiden oikeita nimiä, hän ei turhia kursaillut.
" Minä en nyt tajua Mari, miten kysymyksesi...". Naun lause katkesi kuin seinään. Seurasi pitkä hiljaisuus.
Kyllä vaan, Nau oli reippaasti myöhässä. Hän ei vain ollut ajatellut sitä..jotenkin. Ja omituisen kuumeinen, huono olo, aamupahonvointi...
" Mutta ei sen pitäisi olla mahdollista Mari! Minä olen kyllä syönyt yrttini...ne, joita noidilta saa, tiedäthän. Jottei raskaus alkaisi. Enkä hankkinut omiani edes miltään puoskarilta, vaan ihan arvostetulta ammattilaiselta. Ei voi olla!"
Nau ei tuntenut itseään enää lainkaan huonovointiseksi, vaan hän oli kiihtynyt ja järkyttynyt. Veri kohisi hermostuksesta hänen kasvoilleen ja hän katseli Maria intensiivisesti, kuin apua anoen. " Ellei sitten...minä sairastin pitkään, ja olin liki tajuton monta vuorokautta, ja taisivat ne yrtit muutamalta muultakin aamulta jäädä sekavien olosuhteiden takia ottamatta...ei jumalan tähden!" Nau parahti. " Ja anteeksi, ei ole tarkoitukseni satuttaa tai mitään..." Nau pahoitteli Marille, kun oli maininnut jumalan. Vampyyreilla taisi olla jotain ongelmia siihen liittyen...vaikka Nau ei itse tiennyt jumalasta, eikä välittänyt. Ei ainakaan ihmisten uskon jumalasta. " Ei hyvä jumala!" Nau parahti toisen kerran, ja läväytti kämmenet poskilleen, kun teki päässään pikaisen laskutoimituksen. Ei ollut epäilystäkään siitä, kuka isän täytyi olla. Nau kohotti tuskaisen katseensa Mariin...ainoaan olentoon, joka tässä nyt oli, ainoaan olentoon jolta hän voi toivoa...jotain. Mitä hänen oikein pitäisi toivoa?!
" Tämä on julmaa pilaa!" Nau parahti sinisilmäiselle metsän siimeksestä tupsahtaneelle vampyyrille, joka oli nyt hänen ainoa ystävänsä." Minä haluan unohtaa hänet! En kantaa hänen lastaan! Muistan ja tunnen hänet joka ikinen aamu, kun avaan silmäni ja näen lapsen!! Mari, minä en halua! Mitä ihmettä minä teen!?" Nau oli hädissään, ja pahasti valahtanut avuttomuuden tilaan. Se ei ollut hänelle ihan tuttu, hän oli vain harvoin täysin avuton.
" Ja mistä ihmeestä sinä osasit arvata?" Nau vielä kysyi Marilta, koettaen saada äänensä ja ilmeensä edes jotekin hallintaan. Sydän takoi rinnassa kuin laukkaava villihevoslauma, ja Nau tunsi todenteolla olevansa pulassa.

Viesti Ma Marras 11, 2013 10:26

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Mari

Veren kohina Norin suonissa sai Marin tuntemaan janoa mutta sekin väistyi heti kun tyttö henkäisi Herran nimen. Vampyyri valahti maahan irvistäen, mutta hymyili kuitenkin Norille joka pahoitteli heti perään pahaa sanaansa. '' Ei se mitään, olen ihan kunnossa.'' Mari vakuutteli toiselle mutta seuraava isku tuli niin yllättäen että Mari vääntyi kaksin kerroin ja kirkui vertahyytävästi. Vampyyrin silmistä valuivat veriset kyyneleet samalla kun tämä kirkui raapien maata. Mari tärisi maassa ja odotteli hetken aikaa että Nori rauhoittuisi ja kohottautui ylös katsahtaen takaisin tyttöön joka vaikutti olevan ihan tosissaan hätääntynyt. Norin kysymys sai Marin suupielet kohoamaan aavistuksen verran. Kysymys miten Mari oli arvannut oli jostain syystä huvittava. Luulisi nyt ihmistenkin tietävän että vampyyrien aistit olivat paremmat mitä ihmisillä. '' Nori, minä kuulen hyvin kaiken. Kuulen kun sydämmesi lyö, kun veresi virtaa suonissasi..'' Mari sanoi ja nielaisi. '' Kuulen myös lapsen sydämmen sykkeet. '' Mari selitti lumoutuneena kuunnellen pieniä vielä kovinkin hentoja sydämmen lyöntejä.

'' En voi kuvitella kauniinpaa ääntä maailmassa.. '' Mari kertoi tuntemuksistaan silmät ummessa. Neitonen katsahti Norin olan yli uudelleen leirissä ihmeen hyvin nukkuvaa miestä miettien kuuliko hän Marin huudon. Mari kallisti päätään pohtien. '' Nori.. Jos se mies joka lahjoitti sinulle elämän siemenen, ei ollut sinun sulhasesi.. '' Mari aloitti hissukseen. ''..Niin onko tuo leirissä oleva herra hän? '' Mari uteli kiinnostuneena.

Viesti Ma Marras 11, 2013 1:39

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

" Voi herr....!" Nau oli huutaa, että voi herranjumala, mutta nipisti juuri ajoissa suunsa kiinni. Marin reaktio oli hurja, hänen silmistään valui verisiä kyyneleitä, ja tämä kirkui verta hyytävästi. Nau loikkasi ylös, ja kumartui hädissään vampyyrin puoleen, mutta sitten tämä nousikin ylös maasta, ja tuska näytti menneen ohi. " Niin tietenkin...vereni..." Vampyyri puhumassa hänen verestään, se ei tuntunut hyvältä. Sitten tämä puhui lapsen sydämen lyönneistä. Lapsen sydämenlyönnit. Hänen lapsensa sydämenlyönnit...lapsen, elämän, jota hän kantoi sisällään. Ajatus, asian tajuaminen, mykisti Naun hetkeksi täysin. Hän tiesi kyllä, että oli moniakin konsteja päästä eroon ei-toivotusta lapsesta...ei olisi varmaankaan edes vaikeaa saada apua siinä asiassa. Mutta...mutta miten hän voisi elää sellaisen asian kanssa? Tuhoaisi oman lapsensa? Joka kasvoi hänen sisällään, ja jonka pieni sydän löi, kasvaakseen vahvaksi ja suureksi, ja joskus kuljettaakseen elämää lapsen suonissa, joka hymyillen katselisi häntä...äitiään. Neito ei voinut olla irvistämättä tuolle sanalle. Hänkö äiti? Nau pudisti kiivaasti päätään, vaikkei varsinaisesti tiennytkään että mille, ehkä kaikelle.
' En voi kuvitella kauniinpaa ääntä maailmassa.. '' Vampyyri sanoi silmät ummessa, kuunnellen.
Ei. Nau ei voisi tehdä sitä. Hänen täytyisi...hänen täytyisi pitää tämä.
Nau seurasi Marin katsetta leirin suuntaan, jossa Mick vaikutti yhä nukkuvan täysin tietämättömänä mitä hänen ympärillään tapahtui. " Sulhaseni?" Nau toisti kysyvästi Marin sanan ja puisti jälleen päätään. " Ai Mick? Ei, Mick ei todellakaan ole...hän." Viimeisen sanan Nau lausui hitaasti ja hiljaa, lähes kuiskaten, luoden katseensa alas lumeen. " Mick on vain vetelys ja riesa, minä en koskisi häneen pitkällä tikullakkaan." Hän sitten jatkoi puhetta, ja kohotti katseensa Mariin. " Kuule, menisimmekö tuonne nuotion ääreen? En tarjoa sinulle aamiaista..koska..noh, toivon, ettet edes ajattele sellaista, mutta minun täytyisi yrittää syödä jotain." Nau ojensi käsivartensa leirin suuntaan ja odotti, suostuisiko Vampyyrinainen kutsuun. " Lapsen isä on...hän on...no, ei sillä ole väliä. Ei mies välittäisi.. ei hän haluaisi tietääkään, se vain aiheuttaisi hänelle turhaa vaivaa." Nau kertoi huokaisten, ja mutusteli mehevää alahuultaan hampaidensa välissä. " Voisin kuvitella, että hänellä on jälkikasvua vaikka millä mitalla pitkin Cryptiä..miksi tämäkään lapsi häntä sen enempää kiinnostaisi? Ei, tämä ei kuulu hänelle, ja on yksin minun asiani." Nau ei enää halunnut ajatellakaan tätä asiaa. Hän ei edes pystynyt ajattelemaan miestä, tai sanomaan tämän nimeä, vaikka mies roikkui itsepintaisesti hänen ajatuksissaan, eikä siitä päässyt irti, vaikka kaikkensa yritti. Joku, ehkä äiti, oli joskus sanonut, ettei rakkautta voinut paeta. Ja vaikeaa se olikin. Tuntui suorastaan mahdottomalta. Mutta siitä huolimatta Nau tekisi sen, sulloisi rakkautensa ja miehen jonnekin unohduksen suohon, tavalla tai toisella, ja kursisi risaantuneen sydämensä kasaan, vaikka sitten hakaneuloilla, mutta jotenkin hän sen tekisi! " Kuule Mari...oletko sinä ikinä ollut rakastunut?" Nau sitten kysyi, ennenkö ehti oikeastaan asiaa ajatellakaan. Eihän hän halunnut puhua siitä! " Miksi sinä sanot minua Noriksi? Onko Nori joku ystäväsi? Minun nimeni yleensä muistetaan hyvin, se on niin lyhyt." Nau sanoi nopeasti, koettaen vaihtaa puheenaihetta, jottei joutuisi käsittelemään kipeitä tunteitaan. " Ja niin, tosiaan, yksin minun asiani. Minä olen aivan hukassa! En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä!" Naun äänessä oli turhautumista ja tuskaa. Ei hän ollut koskaan edes ajatellut joutuvansa tälläisen asian eteen!

Viesti Ma Marras 11, 2013 2:33

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Mari

Vampyyri oli valmiina uuteen tuskan aaltoon mutta sitä ei sitten tullutkaan, helpotuksesta huokaisten Mari tarttui ilomielin Naun tarjoukseen ja lähti seuraamaan tätä leiriä kohden kuunnellen toisen avautumista ja selitystä kuka leirissä nukkuva Mick niminen herrasmies oli. Mari nyökytteli vastaukseksi kuunnellen kokoajan vaikka vaikuttikin oleva omissa maailmoissaan. Pian Nau kuitenkin kysyi jotain mikä sai Marinkin hereille. Kysymys oli esitetty ilmeisesti hajamielisesti. Kysymys vaihtui pian uuteen. Nau uteli Nori nimestä joksi Mari oli Nauta useampaankin otteeseen kutsunut. Ei Nori mikään ystävä ollut. Edes menneen sisaren muisteleminen puistatti vampyyria joten tämä jätti vastaamatta kysymykseen. Sen sijaan vampyyri loi myötätuntoisen katseen Nauhun. '' Nau, älä sure jos kaipaat juttuseuraa niin tule ihmeessä luokseni. Kuuntelen mieluusti mitä sinulla on sydämmelläsi. '' Mari lohdutti ja aikoi laskea kätesä uudelleen Naun olalle mutta veti kätensä kuitenkin vaivihkaa pois.

Marin jalkoja palelsi jo kunnolla joten tämä asteli leirinuotion äärelle lämmitellen jalkojaan. Kohmeiset jalat sulivat hiljalleen ja Mari nautiskeli lämmöstä. Pitäisi mennä kaupunkiin ja etsiä jostain kengät. Mari pohdiseli itsekseen ja katseli tulen leikkiä puilla.

Viesti Ti Marras 12, 2013 11:15

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Nau käveli Marin jäljessä leiriin. Hän asteli Mickin makuusijan ääreen, jossa tämä käsittämättömän lahjakkaasti yhä nukkui, ja potkaisi miestä pontevasti kylkeen. " Herätys!" Hän sihahti ärsyyntyneenä miehelle. Kaipa Nau purki tuossa potkussa aiheettomastikin omaa hämmennystään ja sekaannustaan nuorukaiseen. Mick mölähti, ja nousi istumaan, kuorien paksun viltin yltään. Hänen vaaleat hiuksensa olivat pystyssä, ja kasvoilla vastaheränneen hämmästynyt ilme. Usein sanotaan jonkun näyttävän puusta pudonneelta, ja Mick näytti nyt juuri sellaiselta.
" Me saimme vieraan, hänen nimensä on Mari." Nau sanoi miehelle samalla kun käänsi tälle selkänsä ja meni nuotiolle, istahtaen Vampyyrin viereen.
" Voi noita sinun jalkojasi Mari! Minä en tajua miten voit kuljeksia avojaloin tälläisissä olosuhteissa..vai onko se jokin vampyyri juttu myös? Ettekö te tunne kylmää?" Nau kysyi toiselta, etsiskellen samalla käsiinsä kuppia, jotta voisi kaataa sinne teetä, joka oli valmistunut sillä aikaa kun he viipyivät kauempana. Nau löysikin etsimänsä, ja kohta höyryävän kuoma juoma oli kupissa hänen käsiensä välissä naisen vielä uskaltamatta maistaa sitä jottei polttaisi suutaan. Hän tuijotti läpikuultavan ruskeaa juomaa edessään. Sen keskellä oli muutama pieni kupla ja ne kieppuivat hitaasti ympäriinsä, kuljettaen keskellään muutamaa teeaineksista jäänyttä pikkuista roskaa.
Nau ei voisi matkustaa suunnitelmiensa mukaan. Ei. Hänen olisi mentävä jonnekin, jossa oli turvallista. Kukaan hänen vainoajistaan ei saisi missään nimessä tietää hänen olinpaikkaansa. Hänen täytyisi mennä sinne, jossa olisi turvallista lapsen syntyä ja kasvaa, ja jossa olisi välittäviä ihmisiä ympärillä. Hänen olisi palattava kotiin. Ajatus oli vastenmielinen. Hän joutuisi kohtaamaan sen kaiken huolen ja tuskan, jonka oli kotiväelle aiheuttanut häipyessään täysin yllättäin maailman tuuliin. Kiehtovat seikkailut pitkin Cryptiä olisivat nyt hänen kohdaltaan ohitse. Ei enää elämää, ei maailmaa, vain pikkuinen, rauhaisan uinuva ja kuristavanherttainen kotikylä...ja lapsi. Miten hän lapsesta huolehtisi?! Äiti ja isä aivan varmasti elättäisivät hänet ja lapsen, mutta Nau ei pitänyt siitäkään ajatuksesta. Heillä ei ollut yhtään liikaa, mistä olisivat voineet antaa. Hän olisi vauvan kanssa aivan kohtuuton taakka vanhemmilleen, vaikka kukaan ei hänen sitä antaisikaan koskaan millään tavoin huomata. No, se tuntui olevan nyt kuitenkin ainoa vaihtoehto, joka hänellä oli. Vauva! Tämä oli todellakin kuin kruunu kaiken Naun sisimmässään kokeman tuskan ylle. Phoenixin lapsi. Miksi hänelle kävi näin?! Tuikeana neito nosti vihreän katseensa ylös teekupista, haluten hukata huomionsa jonnekin muualle kuin mieheen, jonka nimi tunki hänen ajatuksiinsa. Mick nousi juuri ylös vuoteeltaan ja asteli veltoin askelin kohti nuotiota hänkin. " Hyvää huomenta vain!" Hän huikkasi iloisesti nuorelle vaalealle naiselle. Nau näki, miten hänen silmiinsä syntyi kiilto, joka kertoi selkeästi siitä, että Mickin miehinen mielenkiinto oli herännyt. Oli kai kyllästynyt kun hänen mehevän rehevä punapäinen naisseuralaisensa oli kohdellut häntä jo pitkään kylmästi kuin jäävuori. " Nimesi taisi olla Mari, vai kuulinko Naun sanovan oikein?" Mick kysyi hymyillen vampyyrilta, ja raapi toisella kädellä niskaansa. Nau käänsi katseensa Mickistä Mariin.
" Kuule Mari, mistä sinä olet tulossa? Tarkoitan...oletko samonnut täällä metsässä kenties kauankin, vai onko tässä lähellä jokin kyläntapainen? Minun ja Mickin tiet eroavat tässä kohtaa, mutten voi jättää häntä yksin tänne Quinnin keskelle...ajattelin että olisitko sinä voinut ohjata hänet ja hevosensa jonnekin ihmisten ilmoille?" Mickin harmaa hevonen, joka oli sidottu hieman kauemmas männyn kylkeen kiinni, mulkaisi Nauta kohti, kuin ymmärtäen että nainen puhui siitä. Nau hieman epäili sitä, että lähettäisi miehen vampyyrin matkassa yhtään mihinkään, sillä mistä hän lopulta tiesi, ettei Mari olisi kaikesta huolimatta joutunut yllättäen veren himon valtaan? Ei Nau sellaista kohtaloa Mickille toivonut, ja hänestä tuntui, että aatelis herra oli jollain tavalla hänen vastuullaan. Mutta ei Nau tosissaan uskonut Marin ryhtyvän moiseen. Vampyyri oli onnistunut jo näinkin lyhyen tuttavuuden perusteella osoittamaan, että niillä stereotypioilla, mitä Naulla vampyyreista oli, ei ollut välttämättä mitään tekoa todellisuuden kanssa. No, joillain kyllä, ilmeisesti, sillä jumalasta puhuminen oli tehnyt pahaa jälkeä.

Viesti Ti Marras 12, 2013 11:58

Re: It's a beatiful sunday morning (vapaa peli)

Mari

Vaalea neitonen oli niin uppoutunut liekkien suloiseen tanssiin ettei ollut huomannutkaan että Nau oli herätellyt leirissä nukkuvan miekkosen. Vasta kun Nau kauhistui Marin paljaita jalkoja hän havahtui liekkien lumosta ja katsoi punapäätä hämillään ja hieman pelokkaana. '' Pyydän puhu hiljempaa.. '' Mari kuiskasi Naun korvaan peläten kovin henkensä puolesta. Nau saattoi hyvinkin suhtautua rauhallisesti vampyyreihin mutta tuosta miehestä Mari ei mennyt takuuseen. '' Kyllä tunnen kylmää mutta ei minulla ole vara hommata kenkiä itselleni.. '' Mari kuiskasi Naulle ja tarkkaili valppaana miestä joka näytti enemmän kuin pitävän näkemästään. Ainakin sen perusteella mitä Mari miehistä nyt ymmärsi.

'' Kyllä nimeni on Mari. '' Vaalea neitonen vastasi pehmeällä äänellään vaikkakin katse kieli varovaisuutta ja tympeyttä. Mitä tuokin nyt häntä tuijotti? Mari mietti nyreänä ja katahti takaisin tulen lempeisiin liekkeihin ja kuunteli Naun kysymystä. '' Tuota... Olen tulossa kirkosta.. '' Mari kertoi verkkaillen. Kummallista ehkä että niinkin epäpyhä olento kuin vampyyri kävi kirkossa. Mutta uskonnon kunnioittaminen oli juurrutettu niin syvälle Marin takaraivoon ettei siitä päässyt yli eikä ympäri. '' Ei kirkolle ole kovinkaan pitkä matka. Kun kulkee eteläänpäin niin huomaa varmasti pian kirkon tornit. '' Mari selitti siirtäen katseensa nyt vaaleaan mieheen.

Tuska valahti Marin sisälle täysin yllättäen, mies muistutti niin paljon Marin omaa veljeä. Vaaleat hiukset ja komeat kasvot. Tuskaisena oli neidon käännettävä katseensa takaisin tulen tansseihin toivoen unohtavansa tuskan joka velloi yhä sisimmässä. Kaipuu veljeä kohtaan nakersi sisällä onttoja koloja jo aikoja sitten pysähtyneen sydämmeen. Silti sitä puristi. Pysähtynyt sydän itki verta edelleen, hän oli vain puolikas. Yksinäinen punainen kyynel vierähti poskelle.
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö