Something old, something new ||Lörri||

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 15 Joulu 2013, 17:01

Aella

Talvinen keli ja jalkojen alla rapiseva ohkainen lumikerros. Sinisellä taivaalla paistava aurinko ja metsän raikas tuoksu. Aella veti ilmaa keuhkoihinsa, puhaltaen sen sitten hitaasti ulos. Tämä sai hänet aina muistamaan, miksi hän rakasti Quinnia. Sen korkeita puita ja lukuisia eläimiä. Tarkemmin ajateltuna, hän oli pitänyt metsässä asumisesta aikoinaan. Ennen ihmisten hyökkäystä.

Ironista, peryton ajatteli katsoessaan edessään seisovaa kylää. Hän melkeinpä halveksui niitä lyhytikäisiä, ja tässä hän oli, menossa käymään kauppaa kylässä, jossa niitä(kin?) asui. Ehkäpä häntä voisi lohduttaa seikka, että virallisesti kylä oli puolueeton. Eivätkä kaikki ihmiset voineet olla pahoja, eiväthän? Hän oli yrittänyt pysyä niistä erossa, ja hyvin olikin onnistunut, mutta joskus riskejä olisi vain otettava. Jos joku tuolla aikoisi hänen kimppuunsa käydä, niin kyllä hän osaisi itseään puolustaa.

Hän kävi kylän rajojen sisään, kävellen pitkin tasaiseksi tallattua tietä kohti pientä aukeaa, joka ilmeisesti toimitti torin virkaa. Vaatturi etsiskeli hiilisilmillään itselleen ja myytävälleen vapaata paikkaa, joka löytyi pian aukean reunamilta. Juurikaan huomiota kiinnittämättä haltiamuotoinen laski maahan kantamuksensa, alkaen kasaamaan valmistamaansa mukana kannettavaa vaatetelinettä. Se oli onneksi kevyt, ja melko lailla kokoon taitettava, joten sen kuljetus oli helppoa, ja hän saisi helposti ripustettua vaatteensa siihen väen katsottavaksi, ellei hänellä kohua olisi. Jota hänellä ei kovinkaan usein ollut, joten kätevähän tuollainen teline oli.

Peryton alkoi järjestellä vaatteita fiksun näköisesti rekille, odottaen, josko saisi asiakkaita täältä. Varma ei voinut olla, ehkäpä he vierastaisivat häntä olettaessaan hänen olevan haltia, mitä hän ei todellakaan ollut. Ei enää.

//Lörri ja Nau, 39 (. +Mun auto-correct teki Lörristä Lordin.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Lörri » 15 Joulu 2013, 17:34

/ Voi auto-correct :D Sehän on ihan villi :D /

Nau asteli pää taivuksissa äitinsä rinnalla polulla, joka vei kylän keskusaukion suuntaan. Isä oli kertonut aamulla, että tänään paikalla näytti olevan useampikin muualta tullut kauppias kyläläisten lisäksi. Siellä kannattaisi ilman muuta käydä tarkistamassa, josko heillä olisi myytävän jotakin, jota tarvittaisiin huomisissa juhlissa. Häissä. Nau irvisti ajatukselleen. Hänen häänsä. Huh!
Nauta itseään ei liiemmin moinen ostosretki huvittanut. Häntä ei muutenkaan huvittanut tästä avioliittoon astumisesta kohkaaminen. Mieluiten hän olisi välttänyt kaikenlaiset juhallisuudet, ja vain virallistanut avioliiton ja sillä selvä...mutta hänen täytyi taipua muiden mielen mukaan tässä asiassa. Omien vanhempiensa ja Jeedin, että miehen sukulaisten.

Aukiolla ei vielä ollut paljon asiakkaita, mutta näytti tosiaan olevan ainakin kolme kauppiasta, joita ainakaan Nau ei ollut enenn nähnyt. Lihava, puolhaltian näköinen mies myi taidokkaita koruja. " Sinähän voiist käydä katsomassa noita kultaseni." Sanoi Kaarin tyttärelleen sydämellisesti tietäen että tyttö rakasti kaikenlaisia koruja." Ties vaikka löytäisit jotain ainutlaatuista huomiseksi."
Nau katsoi hymyillen äitiinsä ja puisti punaista päätään. " Ei äiti, en minä tarvitse." Hän sanoi. Naulla ei ollut yllään yhtä ainoaa korua...eikä hän pukeutuisi sellaisiin huomennakaan. Vihkisormus saisi riittää. Hän rakasti koruja jos jonkinlaisia, mutta jotenkin hän halusi luopua niistä nyt, kun astuisi Jeedin vaimoksi...se tuntui sopivalta. Hän meni naimisiin miehen kanssa, jota ei oikeasti halunnut, joten ehkä siitä syystä hän ei myöskään käyttäytyisi tai muutoin olisi se, joka oikeasti oli..ehkä lievitti tuskaa, kun naamioisi itsensä aivan toisenlaiseksi ihmiseksi ja persoonaksi...aito neito hänen sisällään saisi näin säilyttää edes jotain omasta itsestään vain itsellään.
" Entäs sitten nämä kauniit vaatteet?!" Äiti seuraavaksi henkäisi ihastuneena, viitaten kädellään haltiaa musituttavan tummasilmäisen naisen suuntaan. He olivat kävelleet myyntipöydän ohi, jossa myytiin kaikenlaisia taidokkaita ja eksoottisia makeisia...niitä hän ei edes ehdottanut tyttärelleen, sillä tämä kärsi niin voimakkaasta aamupahoinvoinnista, että moisten herkkujen ajatteleminenkin olisi saattanut saada hänet voimaan pahoin.
" Äiti, en minä tarvitse mitään...sinun vanha vihkipukusi käy oikein hyvin,
enkä minä...oih!" Nau oli mutissut vastalauseitaan, ja kääntynyt tylsästi katsomaan äidin osoittamaan suuntaan. Samassa hänen silmiinsä kuitenkin osui aivan upea luomus! Hän ei voinut olla henkäisemättä ihastuksesta. " No niin! Löysit jotain josta pidät!" kaarin sanoi iloisena, ja tervehti kauppiatarta kohteliaasti. "Jää rauhassa katselemaan, minä menen hankkimaan ruokatarvikkeita ja kaikkea muuta tarpeellista." Kaarin kehoitti Nauta, ja asteli sitten kepein askelin tiehensä.
Nau jäi hämmentyneenä aloilleen, kääntyen sitten kuitenkin käsityöläisen puoleen. Hän hymyili tälle. " Hyvää päivää...minä en...tämä valkea nahkapuku on upea, mutta...ehkä minä voisin katsoa sitä hieman tarkemmin?" Nau ei aikonut ostaa pukua...mitä hän sillä tekisi? Puku oli täydellinen...se...jos hän olisi ollut menossa oikeasti naimisiin, hän olisi halunnut kantaa yllään juuri tälläistä!
Se oli valkeaa, pehmeää nahkaa. Hyvin tyköistuva, luultavasti muotoilu olisi aivan kohdallaan Naun kurvikkaalle vartalolle. Helma ylettyi maahan asti..tai ainakin Naun yllä ylettyisi. Vasen sääri ja reisi paljastuisi ohuen ohuena halkiona hyin ylös saakka, ja selkä oli kauniisti avoin aina häntäluun tienoille asti. Avonaista selkäosaa olivat peittämässä useat valkeiden ja kultaisten helmien muodostamat ketjut. Puvun miehusta oli hyvin antelias, ja uurre, joka jäisi rintojen väliin, oli syvä. Miehustaa kirjailivat kullan väriset kuviot, ne olivat kuin pieniä hopealehtisiä köynnöksiä. Miehustalta lehitköynnökset valuivat kauniisti alas oikeaa kylkeä pitkin, aina helmaan saakka.
Viimeksi muokannut Lörri päivämäärä 16 Joulu 2013, 22:16, muokattu yhteensä 1 kerran
Lörri
 

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 15 Joulu 2013, 19:01

Peryton oli juuri saanut tavaransa järjestykseen kun hänen luokseen saapui kaksikko, josta vanhempi nainen tuntui melkeinpä hihkuvan onnesta, nähdessään kauniita vaatteita. Aella ei voinut muuta kuin hymähtää tälle hiljaa, näin pianko porukkaa saapui? Vai olivatko nuo vain kiertelemässä kauppiaalta toiselle ilman aikeita ostaa yhtikäs mitään? Ei olisi ensimmäinen kerta kun joku tekisi niin hänelle.

Nuoren näköinen punapää vaikutti vastahakoiselta seuraamaan äitinsä ehdotusta puhuen jotain vanhasta vihkipuvusta. Aivan, häät tulossa. Onneksi hänellä sattui olemaan muutamia juhlallisia pukujakin. Punapää selvästikin näki jotain silmiään miellyttävää, äänensävynsä muuttuessa silminnähtävästi.... tai korvinkuultavasti. "Hyvää päivänjatkoa vain, rouva", räätäli hymyili pois päin lähtevälle naiselle tämän tervehdittyä häntä. Seuraavaksi hän kääntyi katsomaan paikalle jäänyttä neitokaista ja tuon kiinn- Oi.

Tuo oli iskenyt silmänsä siihen valkoiseen pirulaiseen.

Tai siis, ihan normaali juhlapukuhan se vain oli, mutta Aella muisti hyvinkin tarkkaan, miten tuskaista sen ompeleminen olikaan ollut. Nahkaa, halkioita, paljon koristeita. Hänen täytyi kyllä myöntää, että oli ylpeä itsestään saatuaan sen valmiiksi. Se oli vaatinut paljon aikaa ja vaivaa, eikä hän enää edes muistanut minkä vuoksi oli alun alkaenkaan sen tehnyt. Se saattoi hyvinkin olla yksi niistä hetken mielijohteista, jotka joko valmistuivat ja olivat täydellisiä, tai jäivät puolitiehen ja nurkkaan myttyyn.

"Päivää päivää. Miksikäs ette voisi katsoa lähemmin, jos puku kerran silmäänne miellyttää", Meldacanielin vanhin vastasi matalalla äänellään, kohteliaan ystävälliseen sävyynsä. Hän nosti varovasti nahkaisen mekon pois muiden joukosta, ja kääntyi katsomaan mahdollista asiakastaan. "Olkaa hyvä. Pelkään kuitenkin pahoin, että jos sovittaa tahdotte, niin täytyisi meidän löytää hieman lämpimämpi paikka moiselle, vai mitä luulette?" Ehkä hän saisi sen myytyä...
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Lörri » 15 Joulu 2013, 23:09

Naun silmät loistivat hänen katsellessaan tuota upeaa luomusta. Nainen ojensi kätensä koskettamaan puvun pehmeää nahkaa, ja hymyili sille ystävällisesti. Sitten hän kohotti kauniin vihreän katseensa haltiamaisen naisen puoleen.
" Sovittaisin oikein mielläni, vaan tosiaan, täällä on liian kylmä." Hän sanoi ja mutristi sitten meheviä huuliaan pohdiskelevasti. Vanhan Obelin puun sisään rakennettu talo oli aivan torin laidalla, näkyvissä..hänhän voisi käydä siellä.
" Näetkö tuon suuren puun, jossa on ovi? Voisin käydä siellä puvun kanssa." Nau ehdotti ompelijalle, ja viittasi kädellään mainitsemaansa suuntaan.
" Mikäli vain luotat mekon minulle siksi toviksi? Oikeastaan, tarvitsisin kyllä jonkun makutuomariksi...vaikka olettettavasti sinä oletkin aika puolueellinen sellainen...muttet varmaankaan voi jättää paikkaasi vartioimatta?" Sanojensa päätteeksi Naun kasvot valaistuivat; hän oli saanut ajatuksen. Neito pujautti kaksi sormeaan suuhunsa, ja vihelsi korviavihlovan korkealta ja kovaa. Hetkisen kuluttua aukealle laukkasi suuri, vaaleanharmaa koira, punainen kieli suusta ulkona lerpattaen. Se juoksi täyttä vauhtia emäntänsä luo, jarrutaen aivan viime tingassa, jotta välttäisi törmäyksen, ja tapitti tätä mustilla silmillään innoissaan täyttämään Naun käskyt. Nau virnisti koiralleen tyytyväisenä. " Vahdi!" Hän komensi toveriaan ja osoitti haltian tavaroita. Räme kallisti päätään, asteli sitten myyntipaikan eteen ja istahti siihen, kuin kivijärkäle, alkaen seurata ympäristöään valppaasti.
" No niin, asia hoidettu! Tule, mennään!" Nau sanoi naiselle, napaten puvun käsivarsilleen ja lähtien kulkemaan itse edeltä. Hän viittasi toista tulemaan mukaan. " Olisi hauska tietää nimesi? Minun nimeni on Nau." Neito sanoi ja katsoi vinosti hymyillen toista kohti.
Oi miten ihanalta puvun materiaali nyt tuntuikaan hänen käsivarsillaan! Ja oi miten ihanalta se näyttäisikään hänen yllään! Ja oi, miten paljon se maksaisikaan...eikä hänellä ollut rahaa. Ja varastaminen ei nyt tulisi kyseeseenkään, se oli selvä. Tai...olihan hänellä rahaa. Jeed oli antanut hänelle pussillisen hopeakolikoita, jos hän vaikka tarvitsisi jotain häävalmisteluja varten...mutta...tämä ei varsinaisesti ollut mitään häävalmisteluja...eihän hän aikonut käyttää tätä luomusta huomisissa juhlissa. Eikä ehkä käyttäisi sitä ikinä missään. Ei oikeastaan muutenkaan tuntunut hyvältä ajatus, että hän laittaisi tähän unelmiensa pukuun mitään, minkä oli saanut Jeediltä. Äidin vanha morsiuspuku oli Jeediä varten. Tämä taas...tämä olisi häntä itseään varten. Noh, josko hän ensin edes sovittaisi pukua, ja miettisi tälläisiä vasta sitten!
Lörri
 

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 15 Joulu 2013, 23:39

Hän saattoi nähdä, kuinka tytön silmät loistivat tuon testatessa mekon materiaalia kädellään, ja Aellan toiveet heräilivät hiljalleen. Toinen ilmaisi kiinnostuksensa sovitukseen, ja osoitti hänelle puun, jossa tosiaan oli kuin olikin ovi. Vaatturi katsoi tyttöä hieman epävarmasti tämän kysyessä luottaisiko hän vaatekappaleen tuolle hetkeksi. Mitähän siihenkin nyt vastaisi. Oli eri asia antaa vaatteet ihmisten mukaan torilla, kuin omassa liikkeessään kaupungissa. Ja kuitenkin, hänellä olisi täydellinen näköyhteys tuohon kyseiseen puuhun, ja hon näkisi varmasti jos toinen yrittäisi hiipparoida karkuun hänen pukunsa kanssa.

Nainen avasi suunsa myöntyäkseen toisen ehdotukseen, kun tyttö jatkoi puhettaan, jauhaen ummet ja lammet makutuomareista, ja siitä miten hän ei varmaankaan tahtoisi saatika voisi jättää paikkaansa vahtimatta. Peryton meinasi mennä jo ihan päästään sekaisin yrittäessään pysyä kärryillä punapään puhetulvasta, mutta onneksi hänen ei tarvinnutkaan sanoa yhtään mitään tytön viheltäessä suippoja korvia riipivästi. Hiilisilmä katsoi samaan suuntaan kuin toinenkin, ja yllätyksekseen näki jostain ilmestyneen karvakasan juoksevan heitä kohti. Vanha kunnon koirahan se oli. Miksihän hän ei ollut koskaan harkinnut lemmikin hankkimista? Voi tosin johtua siitä, että hänhän oli itsekin jonkinlainen eläin, vaikkei sitä oikein myöntänytkään itselleen. Hänhän ei mihinkään koloon keskelle ei mitään muuttaisi ja teurastaisi viattomia eläimiä ruuakseen! Sen sijaan hän antoi jonkun muun tehdä sen puolestaan.

Hämmentyneenä Aella katsoi, kuinka hauva istui hänen tavaroidensa eteen vahtiin, kuinka sen emäntä lähti kävelemään kohti puuta, ja hyökkäsi hänet mukaansa. Nainen katsoi hetkisen koiraa epäileväisenä, ennen kuin kääntyi hitaasti katsomaan punapäätä. "Oletteko nyt aivan varma tästä? En tahtoisi olla töykeä, mutta jotenkin minusta on vaikea uskoa, että koira olisi kelpo vahti?" Kuitenkin nainen seurasi tyttöä hiljalleen, pitäen katseensa vielä hetken loittonevista vaatteistaan.

Punapää kysyi hänen nimeään, ja hiilisilmä kallisti päätään hivenen tuon esittäytyessä Nauksi. "Ah, tosiaan. Aemorniel Meldacaniel on nimeni, lyhyemmin Aella. Päättäkää itse kumpaa käytätte." Ruskeahiuksinen vastasi ystävälliseen sävyyn, kirien kiinni välimatkaa itsensä ja Naun välillä. Räätäli vastasi tytön hymyyn pienellä vastaavalla. "Suokaa anteeksi uteliaisuuteni, mutten voinut olla kuulematta keskusteluanne äitinne kanssa. Onko neidille kenties koittamassa suuri päivä?"
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Lörri » 16 Joulu 2013, 00:24

" Hahah, voit uskoa, että jos Rämeen ollessa vahdissa joku edes uskaltaa vilkaista vaatteitasi ikävyydet mielessä, hän saa ansionsa mukaan. Kyllä, minä olen varma. Lupaan henkilökohtaisesti korvata kaikki aiheutuneet vahingot." Nau vakuutti toiselle ja virnisti.
" Aella sopii minulle, mikäli kerran valita saa." Nau sanoi iloisesti ja nyökkäsi vastaukseksi toisen esittelyyn, kiskaisten samalla pontevasti auki vanhan Obelin tuvan oven. " Eikä tosiaan tarvitse teititellä, ollaan ihan sinuja vain, Aella."
Pyöreistä ikkunoista lankesi laimea ja lämpöinen valo huoneeseen johon he tulivat, mutta asunnossa ei näkynyt ketään. Nau huikki hetkisen Obelia, mutta koska ei vastausta tullut, hän alkoi aukoa valkean esiliinansa nyörejä riisuakseen vaatteensa yltään. Nau oli äitinsä mieliksi ja ympäristön maun mukaan pukeutunut punaruskeaan villakangaspukuun, jossa oli pitkät hihat ja helma, tiukka miehusta, sekä röyhelöä pursuvat kaulukset, että samanlailla pursuileva esiliinanhelma. Asu oli hänen mielestään kammottava, eikä hän aiemmin eläessään ollutkaan suostunut tälläisiä käyttämään...mutta mitä väliä asialla enää oli? Hän voisi aivan hyvin luovuttaa tässäkin asiassa toisten mieliksi, ei sillä hänelle ollut merkitystä. Nau itse oli aivan toissijainen asia. Hän ei pystyisi pitämään kiinni edes niistä rippeistä, joita hänellä oli toiveistaan ja unelmistaan ja elämästään, sillä se sattuisi vain enemmän, parempi oli luopua ja antaa olla vain. Se olisi helpompaa.
" Mitä tulee kysymykseesi, niin ei ole." Nau sanoi ykskantaan ja potkaisi maahan valahtaneen esiliinansa pois jaloistaan. " Olen kyllä astumassa avioon huomispäivänä...mutta se ei ole sitä, mitä minä olisin elämältä toivonut." Nau hämmästyi itsekin sukkelaa kieltään, ja pysäytti hetkeksi hääräämisensä katsoen Aellan mustiin silmiin kohottaen tummia kulmiaan ällistyksen merkiksi.
" Kappas vain, minähän pulputan sinulle omaa tragediaani hyvin helpolla." Hän totesi ja virnisti, jatkaen jälleen riisuutumistaan." Ehkä se johtuu siitä, että ne häät todella ovat huomenna, eikä minulla ole täällä ketään, jolle voisin puhua, ja joka ymmärtäisi. Ei ketään naista. Sedälleni olen kyllä kertonut kaiken ja keskutellut paljonkin, mutta hän on kuitenkin mies, eikä voi ymmärtää kuten toinen nainen. Ja äitini taas...hänelle en ole kertonut kuin jotain vain, ja annan hänen mielelään pitää sen käsityksen, että tuhlaajatytär on suorittanut onnellisen kotiinpaluun ja on nyt astumassa unelmaelämään...että äidin ja tyttären toiveet täsmäävät ja edessä on vain ruusuinen tulevaisuus, ja mustalammas on puhdistunut valkeaksi ja mitä kaikkea." Naun höpötys vaimeni kun hän tiputti villakangaspukunsa lattialle, ja sukelsi alsupaitansa siään, vetääkseen sen päänsä yli pois. Kun hän putkahti paidan sisältä punainen liekkitukka joka suuntaan sojottaen, hän irvisti Aellalle anteeksi pyytävästi. " Olen pahoillani, ei minun pitäisi kaataa tätä kaikkea sinun, ventovieraan, niskaan tällä tavoin." Hän sanoi pahoitellen, ja heitti paitansakin menemään.
Lörri
 

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 16 Joulu 2013, 01:06

Vaatturi nyökkäsi Naun sanoille, luottaen niihin. Räme oli ilmeisesti kunnon vahti. Hyvä. Hän huokaisi hiljaa saadessaan luvan olla sinut tuon pirtsakan punapään kanssa, jatkaen matkaansa tuon perässä. "Hyvä on sitten", peryton vastasi lyhyesti, alkamatta sen kummempia selittelemään. Kaksikko saapui puun luokse, ja Nau avasi oven sen kummempia haahuilematta, ja Aella seurasi tytön perässä. Vasta tässä vaiheessa hän ehti ajatella. Nau näytti ihmiseltä. Oliko tyttö ihminen? Mistä lähtien ihmiset olivat olleet noin... pirteitä ja puheliaita ja mukavia ja...? Peryton värähti tytön selän takana. Hän ei tahtonut olla ilkeä. Hän oli kuitenkin omaksunut ajattelutavan, jonka mukaan ihmiset olivat pahoja. Mutta oliko maailma järjestänyt asiat niin, että tuo nuori tyttö oli täällä näyttämässä hänelle, ettei niin välttämättä ollutkaan?

Kun tätä Obelia ei näyttänyt kuuluvan, antoi Nau olla, ja alkoi tuosta vain vähentää vaatettaan, alkaen vastauksensa hänen harmittomaan kysymykseensä. Kävi ilmi, ettei tyttö ollutkaan niin onnellinen näistä huomenna olevista häistään, ja räätäli meinasi kysyä tältä syytä, mutta antoi olla. Hän ei ollut koskaan ehtinyt naimisiin asti, mutta muisti kuinka oli aikoinaan muiden kylänsä tyttöjen kanssa katsellut komeita haltiapoikia sillä silmällä, ja kuinka he olivat keskustelleet aiheesta silloin tällöin. Ajatus sai pienen hymyn vilahtamaan kerran kuolleen kasvoilla. Ollappa vielä niissä ajoissa. Taikuus sai paljon aikaan, mutta hän ei tiennyt yhtäkään loitsua tai manausta, kirousta tai rohtoa, joka aikaa kääntäisi.

Peryton soi Naulle ymmärtäväisen katseen, hienovaraisen hymynpoikasen. "Oi ei, en minä välitä. Joskus puhuminen helpottaa, vaikkakin ventovieraalle. Enkä minä nyt enää niin ventovieras ole, nimikin jo tiedossa ja kaikkea.... Selvä, huono yritys", nainen naurahti päätään pudistaen. "Mutta jos se helpottaa, niin voin toki jakaa jonkinlaista tietoa itsestänikin." Hassultahan se kuulosti, mutta hän ei halunnut asiakkaidensa tuntevan oloaan typeräksi tai vastaavaa, joten jos Nauta häiritsi se, että oli kertonut ongelmistaan hänelle, niin hän olisi valmis avautumaan vastineeksi.

"Miehet. Tosiaan. Eivät he voi ymmärtää kaikkia naisten ongelmia. Suurin osa on niin olevinaan, ja kuvittelee olevansa paljon suurempi kuin vaikka sinä tai minä. Ei sillä että minulla mitään miehiä vastaankaan olisi", nainen piti tauon, eikä oikein tiennyt tunsiko Nau olonsa yhtään sen paremmaksi. Ainakin hön yritti tehdä jotain tämän onnettoman morsiamen puolesta. "Ja äidit osaavat olla sellaisia aina välillä, ymmärrän mitä tarkoitat. Itseltäni tuntui jäävän nuoruus sisaruksia hoitaessa, jos näin saattaa sanoa. Autanko sinua tuon kanssa?" Mustasilmäinen kysyi viitaten kohti nahkamekkoa. Ei häntä oikeastaan ahdistanut Naun vähäpukeisuus, hän oli yllättävän tottunut moiseen, mutta ei hän kuitenkaan alkanut toisen vartaloa tuijottelemaankaan.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Lörri » 16 Joulu 2013, 21:34

/ Miten tää menee aina, pelissä kun pelissä, siihen, että Nau hilluu ilman vaatteita :D Täytyy joskus oikein keksittyä pelaamaan sillä peli, jossa se EI vilauttele :P /

" En tiedä voiko tässä helpottaa mikään, mutta kuulisin kyllä oikein miellelläni jotain enemmän sinusta, Aella. Esimerkiksi, minkä lajin edustaja sinä olet? Tuskin ihan vain haltia, vaikka sellaista muistutatkin, mutta nuo tummat silmäsi...en ole nähnyt sellaisia haltialla ennen. Joskaan mitä minä tiedän? Enhän ole tavannutkaan kovin montaa haltiaa."
Nyt Nau ojentui ottamaan valkean nahkaluomuksen käsiinsä ja koetti pujottaa sen alakautta ylleen, mutta puku ei ollutkaan sillätavoin puettavissa; se täytyi laskea pään yli. " Ole hyvä auta vain," Hän kehoitti Aellaa ja kiitti avusta.
Kun mekko oli kutakuinkin hänen yllään, Naun huulet levisivät lämpimään hymyyn, ja hymykuopat loistivat hänen kasvoillaan.
" Täydellinen!" Hän huudahti, ja tarttui puvun rintamukseen koettaen asetella uhkean varustuksensa oikealle paikalleen puvun muotoihin. Nau pyörähti kerran leikkisästi ympäri ja hihkaisi ihastuneena. Sitten hänen kätensä laskeutuivat kylkiä pitkin vyötäisille, ja pysähtyivät vatsakummulle, jonka kohdalta kangas kiristi hieman liikaa. Nau katsoi Aellaan, ja virnisti, onnistuen saamaan ilmeensä kuitenkin jollain lailla alakuloiseksi. " Tämän ei pitäisi olla vielä näin iso tässä vaiheessa, jos olen laskuissani oikeassa." Hän sanoi, ja silitti pientä, pyöreää vatsaansa. " Ei pitäisi, mutta onpa vain. Mitä luulet, osaatko arvioida, istuuko puku vatsan seudulta kauniisti, mikäli ajatellaan, että pääsen yhdeksän kuukauden kuluttua tästä kumpareesta eroon?" Nau tarkasteli vielä hetken vatsanseutua, ja asteli sitten hieman peremmälle Obelin asuntoon. Seinällä roikkui kookas, puukehyksinen peili. Ihastellen neito katseli sitä, mitä peili hänelle näytti. Hän ojenteli jäseniään, keimaili iloisesti naurahdellen ja kääntyili kaikin tavoin nähdäkseen puvun joka taholta, " En ymmärrä, miten olet voinut luoda jotain näin täydellistä Aella. Ja täydellistä juuri minulle! Katso nyt! Aivan, kuin mittatilaustyönä tehty!" Saatuaan tarpeeksi peilin edessä hyörimisestä Nau palasi vaatteidensa luo, alkaen varoen ujuttaa pukua pois olkapäiltään. " Niin, miehet, jotka ovat olevinaan ja kuvittelevat olevansa paljon suurempia kuin sinä, minä, kukaan tai mikään. Siinäpä vasta...jotain kerrassaan mahdotonta." Nau puisteli nopeasti päätään, sillä Phoenix oli jälleen kerran livahtamassa hänen mieleensä, ja hän halusi sen äkkiä pois. Nauta häiritsi, ettei hän voinut kuulla niin tuttua ja hilpeää korvarenkaiden kilinää pään heilahdellessa. Ei voinut, vaikka miten olisi ravistanut. No, ehkä tälläiseen asiaan tottuisi melko pian. Eihän se kovin suuren suuri muutos tai uhraus ollut monen muun rinnalla, jotka hän joutuisi, ja oli joutunut kohtaamaan. " Kuinka monta sisarusta sinulla sitten oli? Olit ilmeisesti heitä jonkin verran vanhempi, kun jouduit vastaamaan heidän hoitamisestaan?" Nau kysyi tätä , koska halusi saada muuta ajateltavaa, mutta myös siksi, että häntä aivan oikeasti kiinnosti tämä Aella, millainen tämä oli ja mistä tuli?
" Minusta tuntuu, että minun on pakko ostaa tämä puku. Kadun oikeasti varmaankin koko loppu elämäni, ellen osta!" Nau totesi hilpeästi, alkaessaan pukeutua aiempiin vaatteisiinsa. " En tiedä miksi tämän ostaminen tuntuu nyt niin kovin tärkeältä, vaikken edes aio käyttää tätä häissäni! Minun täytyy kai vain luopua vastarinnasta, ja tyytyä toivomaan, ettei sen hinta ole aivan tähtitieteellinen? Luulisin, että tämän tekemisessä on kuitenkin ollut kova työ, eikö vain?"
Lörri
 

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 23 Joulu 2013, 15:30

Aella nyökkäsi hiljaa tytön sanoille, vastaten tämän kysymykseen auttaessaan mekkoa punapään ylle. "Hmmh... Sanotaan jo vaikka näin, että minä olin haltia aikoinani, sitten asioita vain tapahtui", häntä ei haitannut kertoa asiasta, eikä vain Naun kohdalla, vaan yleensäkin. "Mutta en sitten tiedä oletko kuullut perytoneista, kovin moni ei oikeastaan ole, enkä itsekään ole tavannut toista kaltaistani, vaikka tahtoisinkin. Kuitenkin, ne ovat varsin mielenkiintoisia otuksia. Kuvittele jokin, joka on rakenteeltaan kuin normaali peura, mutta jolla on kotkan siivet ja petolinnun kynnet, teräviä torahampaita unohtamatta. Se on täysin jadenväristen sulkien peitossa, ja niiden kärjet kuultavat punaisena, joskin talvella, kuten nyt, siitä tulee puhtaan valkoinen", Aella vaikeni hetkiseksi, ennen kuin naurahti ilottomasti. "Mutta älä säikähdä, minä olen kiltti kaikille ja kaikelle. Ainakin yleensä. En humalapäissäni varmaankaan, hah."

Vaatturi katsoi mielissään tytön pyörähtelyä ja mallaamista, jonka jälkeen, Naun kysymyksen myötä, musta katse kiinnittyi nuoremman vatsan seutuun. Siunatussa tilassa, vai? Peryton kuljetti katsettaan muuten niin pienikokoisen tytön keholla, ja hänen täytyi kyllä myöntää mekon olevan kuin luotu punapään puettavaksi. "No, kun katsoo sinua muuten, niin luulisin, että se istuu vallan hyvinkin, ellei jotain aivan mahdottoman odottamatonta tapahdu", nainen hymyili toiselle rohkaisevasti. Uusien kehujen sadellessa hän pudisti päätään pienesti. "En nyt tiedä, sanottaisiinko sen olevan ylempää keskiluokkaa juhlapuvustossani. Tai siis, olen toki ylpeä siitä, mutta pystyisi varmaan parempaankin." Hän katseli Nauta vielä hetkisen aikaa. "Mutta se on tosiaankin kaunis sinun ylläsi, Nau, odotti vain sinun löytävän itsensä."

Hän kiirehti auttamaan puvun pois ottamisessa, jättäen vastaamatta tytön kommenttiin miehistä sen kummemmin, hymähti vain. Toinen kysyi hänen sisaruksistaan, ja Aella mietti hetkisen vastaisiko vai jättäisikö vastaamatta. Edesmennyt perheensä kun oli edelleen kipeä aihe. Mutta sitten taas toisaalta, olihan Naukin kertonut asioita, joista ei selvästikään ollut pitänyt. "...Kolme nuorempaa siskoa", hän vastasi hitusen synkeämmän oloisena, pitäen kuitenkin äänessään jonkinlaisen huolettoman sävyn. "Suloisia pieniä pellavapäitä jokainen, enemmän äitinsä näköisiä kuin minä. Sadronniel oli se perheen prinsessa, tai ainakin käyttäytyi niin", nainen naurahti hieman muistolle vanhimmasta pikkusiskostaan. "Eruraina ja Eccaia taas olivat samannäköiset, mutta erilaiset luonteiltaan. Ecca oli enemmän sitä hiljaista opiskelijasorttia, kun Ina puolestaan leikki enemmän muiden kanssa. Ja tosiaan, itse vanhimpana sain luvan vahtia kolmea muuta vanhempien tehdessä töitä. Jossain vaiheessa vain äiti ilmoitti tahtovansa viettää lasten kanssa enemmän aikaa ja pyysi minua sitten hoitamaan räätälinliikettään puolestaan." Peryton otti pidelläkseen nahkiaisen mekon Naun puolessa vanhoja vaatteitaan ylleen jälleen. "Muta noh, tuohan venähti, anteeksi jos tylsistytin sinua. Onko sinulla sitten sisaruksia?" Vaatturi naurahti.

Hän kohotti kulmiaan Naun sanoessa tahtovansa puvun, muttei aikonutkaan käyttää sitä hääjuhlassaan. Aella ei aivan ymmärtänyt tätä yhtälöä, ja alkoikin ottaa siitä selvää. "No mutta, Mikäs tämä tällainen päätös yhtäkkiä on? Ja hinnasta sinun ei tarvitse huolehtia, voimme soveltaa sitä sen mukaan mitä sinulla on tarjota." Nainen ei tahtonut viedä Naun rahoja jonkun mekon takia, varsinkin kun tyttö ei vaikuttanut olevan kovin mielissään häistä ja kaikesta. Hänestä tuntuisi vain pahalta pyytää mekon todellista hintaa tuolta pikkuiselta punapäältä, joten hän voisi tehdä pienen poikkeuksen tuon kohdalla. Aikaa ja vaivaa ompelu oli vienyt, mutta kuitenkin.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 23 Joulu 2013, 15:30

//Haha, Ei enää nakuilua Naulle .DD//

Aella nyökkäsi hiljaa tytön sanoille, vastaten tämän kysymykseen auttaessaan mekkoa punapään ylle. "Hmmh... Sanotaan jo vaikka näin, että minä olin haltia aikoinani, sitten asioita vain tapahtui", häntä ei haitannut kertoa asiasta, eikä vain Naun kohdalla, vaan yleensäkin. "Mutta en sitten tiedä oletko kuullut perytoneista, kovin moni ei oikeastaan ole, enkä itsekään ole tavannut toista kaltaistani, vaikka tahtoisinkin. Kuitenkin, ne ovat varsin mielenkiintoisia otuksia. Kuvittele jokin, joka on rakenteeltaan kuin normaali peura, mutta jolla on kotkan siivet ja petolinnun kynnet, teräviä torahampaita unohtamatta. Se on täysin jadenväristen sulkien peitossa, ja niiden kärjet kuultavat punaisena, joskin talvella, kuten nyt, siitä tulee puhtaan valkoinen", Aella vaikeni hetkiseksi, ennen kuin naurahti ilottomasti. "Mutta älä säikähdä, minä olen kiltti kaikille ja kaikelle. Ainakin yleensä. En humalapäissäni varmaankaan, hah."

Vaatturi katsoi mielissään tytön pyörähtelyä ja mallaamista, jonka jälkeen, Naun kysymyksen myötä, musta katse kiinnittyi nuoremman vatsan seutuun. Siunatussa tilassa, vai? Peryton kuljetti katsettaan muuten niin pienikokoisen tytön keholla, ja hänen täytyi kyllä myöntää mekon olevan kuin luotu punapään puettavaksi. "No, kun katsoo sinua muuten, niin luulisin, että se istuu vallan hyvinkin, ellei jotain aivan mahdottoman odottamatonta tapahdu", nainen hymyili toiselle rohkaisevasti. Uusien kehujen sadellessa hän pudisti päätään pienesti. "En nyt tiedä, sanottaisiinko sen olevan ylempää keskiluokkaa juhlapuvustossani. Tai siis, olen toki ylpeä siitä, mutta pystyisi varmaan parempaankin." Hän katseli Nauta vielä hetkisen aikaa. "Mutta se on tosiaankin kaunis sinun ylläsi, Nau, odotti vain sinun löytävän itsensä."

Hän kiirehti auttamaan puvun pois ottamisessa, jättäen vastaamatta tytön kommenttiin miehistä sen kummemmin, hymähti vain. Toinen kysyi hänen sisaruksistaan, ja Aella mietti hetkisen vastaisiko vai jättäisikö vastaamatta. Edesmennyt perheensä kun oli edelleen kipeä aihe. Mutta sitten taas toisaalta, olihan Naukin kertonut asioita, joista ei selvästikään ollut pitänyt. "...Kolme nuorempaa siskoa", hän vastasi hitusen synkeämmän oloisena, pitäen kuitenkin äänessään jonkinlaisen huolettoman sävyn. "Suloisia pieniä pellavapäitä jokainen, enemmän äitinsä näköisiä kuin minä. Sadronniel oli se perheen prinsessa, tai ainakin käyttäytyi niin", nainen naurahti hieman muistolle vanhimmasta pikkusiskostaan. "Eruraina ja Eccaia taas olivat samannäköiset, mutta erilaiset luonteiltaan. Ecca oli enemmän sitä hiljaista opiskelijasorttia, kun Ina puolestaan leikki enemmän muiden kanssa. Ja tosiaan, itse vanhimpana sain luvan vahtia kolmea muuta vanhempien tehdessä töitä. Jossain vaiheessa vain äiti ilmoitti tahtovansa viettää lasten kanssa enemmän aikaa ja pyysi minua sitten hoitamaan räätälinliikettään puolestaan." Peryton otti pidelläkseen nahkiaisen mekon Naun puolessa vanhoja vaatteitaan ylleen jälleen. "Muta noh, tuohan venähti, anteeksi jos tylsistytin sinua. Onko sinulla sitten sisaruksia?" Vaatturi naurahti.

Hän kohotti kulmiaan Naun sanoessa tahtovansa puvun, muttei aikonutkaan käyttää sitä hääjuhlassaan. Aella ei aivan ymmärtänyt tätä yhtälöä, ja alkoikin ottaa siitä selvää. "No mutta, Mikäs tämä tällainen päätös yhtäkkiä on? Ja hinnasta sinun ei tarvitse huolehtia, voimme soveltaa sitä sen mukaan mitä sinulla on tarjota." Nainen ei tahtonut viedä Naun rahoja jonkun mekon takia, varsinkin kun tyttö ei vaikuttanut olevan kovin mielissään häistä ja kaikesta. Hänestä tuntuisi vain pahalta pyytää mekon todellista hintaa tuolta pikkuiselta punapäältä, joten hän voisi tehdä pienen poikkeuksen tuon kohdalla. Aikaa ja vaivaa ompelu oli vienyt, mutta kuitenkin.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Lörri » 26 Joulu 2013, 19:34

Naun kasvoille loikkasi iloisen ällistynyt ilme, ja hän hihkaisi.
"Todella mielenkiintoista!" Neito sanoi ja loi Aellaan tutkivan vihreän katseen. Olipa upeaa tavata joku näin mielenkiintoinen olento täällä, tässä pienessä ja pystyyn kuristuneessa kyläpahassa!
" En ole aiemmin kuullut perytroneista...tai ehkä sentään, nimi on sattunut silmääni jossain, mutta en olisi osannut sanoa mikä tai millainen se on, jos joku olisi kysynyt...oi, minä haluaisin tosiaankin nähdä tuon kaiken...ja jadenväriset sulat!..oletan siis, että olit haltia, ja sitten tapahtui jotain, ja nyt olet perytron? Vai kuinka? Tästä saat kyllä kertoa minulle enemmän ja tarkemmin vielä...hienoa!" Naun utelias ja tiedonjanoinen puoli oli nyt aivan liekeissä saatuaan eteensä tälläisen uuden ja ihmeellisen tuttavuuden. Ja se tuntui hänestä pitkästä aikaa oikein virkistävältä ja hyvältä.
" En minä säikähdä. Jotenkin tuntuu, että minun polullleni hyppii ristiin ja rastiin toinen toistaan hurjempia, niin sanottuja taruolentoja...et ole ensimmäinen, etkä varmaan viimeinenkään." Nau naurahti Aellan mainitessa, että ei olisi välttämättä kuitenkaan enää humalapäissään kiltti. " Hah, niin. olisipa tosiaan mukava viettää vaikka kostea ilta sinun kanssasi..ehkäpä voisit työpäiväsi loputtua tulla luokseni? Tai minä voisin tulla hakemaan...ai, mutta enhän minä itse voi juodakaan...no, se ei haittaa, voin tarjota sinulle jotain kurkunlämmikkettä ja mielenpiristystä kuitenkin. Luultavasti olen hulvatonta seuraa, vaikka selvinkin päin." Nau iski sanojensa päätteksi tummasilmälle silmäänsä.
Nau ei tosiaan aikonut juoda alkoholia odottaessaan lasta, vaikka monet naiset olivat sitä mieltä, että viina oli suorastaan terveellistä kasvavalle sikiölle ja odottava äiti oikeastaan tarvitsi alkoholia voidakseen hyvin. Nau oli lukenut erään parantajan pitkän kirjoituksen asiasta, että viina oli itseasiassa erittäin haitallista lapselle, ja oli niin tai näin, hän ei aikonut ottaa mitään riskejä, että aiheuttaisi vahinkoa tulokkaalle.

Nau oli tyytyväinen, kun taiteliija itsekin oli samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että puku oli kuin nakutettu, ja olisi varmasti passeli vielä myöhemminkin. Sitten, kun lapsi olisi syntynyt.
" Tuntuu ihan hassusti kyllä, että puku todellakin odotti minua, ja että tällä on joku suurempikin merkitys..taitaa kuulostaa ihan hassulta." Nau sanoi ja viimeinen lause soi naurusta. " Hupsutuksia!" olisi äiti sanonut.

" Oi, siskoja." Nau sanoi kaihoisalla äänellä, Aellan kertoessa suloisista pienistä pellavapäistä. " Ja niin kauniit nimetkin kaikilla. Ei, minulla ei ole siskoja, eikä sen paremmin veljiäkään. Olisin kyllä aina halunnut sellaisia, erityisesti siskon, tai useamman...oman siskon kanssa olisi varmasti ollut vähän eri asia kun näiden tämän kylän tyttöjen...jotenkin en ole koskaan tullut heidän kanssaan toimeen, olen aina ollut vähän eri aaltopituudella heidän kanssaan." Pienenä Naun salainen haave oli ollut juurikin oma pikkusisko, joka olisi ollut kuin hän ja ymmärtänyt.
" Äh. Ei se ole aivan yhtäkkinen päätös...mutten tahdo käyttää näissä häissä näin täydellistä pukua. Eiväthän häätkään ole täydelliset...ei ole kyse rakkaudesta...ei ainakaan minun puoleltani...miehen ehkä kyllä. Tuntuisi jotenkin väärältä...en tiedä miksi tai miten...mutta on parempi ajatus käyttää vain äidin vanhaa, tyylitöntä ja muodotonta pukua huomenna. Se sopii tilanteeseen ja tunnelmaan paljon paremmin....ja ennenkaikkea, se miellyttää äitiä, ja hän sentään saa täydelliset häät, vaikken minä saakkaan." Nau koetti puhua pirteästi, mutta väkisinkin ääneen hiipi mukaan haikea ja surullinen väri. " Samasta syystä en haluaisi käyttää sulhaseni antamia rahojakaan tähän pukuun...maksaisin sen mieluummin jollain, joka on minun omaani. Luultavasti minulla olisi jotain sen verran arvokasta kyllä, että se kävisi päikseen puvun arvon kanssa...enkä itse niitä esineitä enää tarvitse. Joten, ehkäpä tosiaan tulet luokseni ehtoolla, ja siinä muutaman piristävän lasillisen lomassa mietimme sitä hintaa?"
Nau ei osannut täsmälleen selittää ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, mutta ehkäpä Aella siitä huolimatta ymmärsi riittävän hyvin. Ajatus oli ehkä pohjimmiltaan jotian sen tyylistä kuin ; Ei helmiä sioille, tai pelkkää kissan kultaa kiiltävää..

Vaikkeivät naiset olleet viipyneet pukua sovittamassa kovin kauaa, torille oli jo ilmestynyt huomattavasti aiempaa enemmän väkeä. Saattoi sanoa, että siellä oli jo oikein kuhinaa. Nau virnisti. " Minä en saa pidätellä sinua nyt enää enempää, sinun täytyy päästä nopeasti sorvin ääreen tekemään kauppaa. Harvoin täällä ihan näin paljon kansaa pyörii...mikä lie saanut väen liikkeelle? No, ei sen väliä, hyvä se on sinun kannaltasi kuitenkin!"
Räme istuksi ryhdikkäänä Aellan myyntipisteen edessä, ja mulkoili ikävän näköisesti siitä ohi kulkevia ihmisiä. Nau huusi sille jo vähän kauempaa vapauttavan käskyn, ja elukka rentoutui silmin nähden, ja nousi vahtipaikaltaan ylös. " Noin! Nyt ainakaan Räme ei enää aja ketään sinun asiakkaistasi tiehensä mulkoilulllaan!" Nau sanoi virnistäen Aellalle. " Vaan eipä kai muutenkaan, kaikki täällä tuntevat sen, ja tietävät että se on lauhkea kuin lammas, ellei sillä ole mitään oikeaa syytä käydä ilkeäksi."
Puheen aiheena oleva koira löntysteli nyt herkkuja notkuvan kojun ääreen. Se istahti aivan myyjän viereen, ja päätään kallistellen koetti näyttää mahdollisimman sydäntäriipaisevalta, saadakseen osakseen edes rippusen kojun makunautinnoista, jotka nyt tulvivat sen tarkkaan nenään humalluttavana tulvana. Rämeen ei kuitenkaan onnistunut vakuuttaa myyjää; tämä vain hääräsi kiireisenä ja hätisteli koiraa tiehensä. Hetkisen takkuturkki odotteli kärsivällisesti, mutta kyllästyi sitten saamaansa kohteluun. Se nousi seisomaan, pörhisti selkäkarvansa ja paljasti valkeat kulmahampaansa. Samalla sen tynnyrimäisistä sisuksista kumusi matala ja pelottavan kuuloinen murina, ja eläin astui vielä askelen lähemmäs herkkumyyjää. Nyt myyjä hätkähti, loikkasi pienen loikan taaksepäin ja viskoi samalla toisella kädellään korien antimia koiran eteen. Siihen satoi pullaa, keksiä, mausteista makkaraa ja vaikka mitä. Tyytyväisenä Räme kävi hotalehtimassa saalinsa maasta talteen, poistuen sitten rauhallisena ja tyytyväisenä paikalta.
Nau nauroi ääneen. " Katso ny mikä nero!" Hän sanoi Aellalle. Nau varoi visusti katsomasta herkkukauppiaan suuntaan; ei ollut hänen koiransa ainakaan! Nausta Rämeen temppu oli ihan oikein, sillä kyseinen kauppias kävi täällä aina silloin tällöin, ja oli tunnettu siitä, että hänen puntarinsa oli säädetty kotiin päin, ja vaihtorahastakin saattoi jäädä jokunen ropo uupuumaan, jollei asiakas ollut tarkkana.
Lörri
 

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 16 Helmi 2014, 18:31

Perytonin ilmeestä saattoi nähdä, että tämä mietti Naun ehdotusta illanviettoon liittyen. Hän ei ollut aivan varma mitä tähänkin pitäisi oikein vastata. Hänhän oli vain työmatkalla täällä, ei hänen ollut tarkoitus viipyä yhtään pidempään, kuin olisi pakko. Ja muutenkin, Aella ei yleensä ollut sen kummemmissa tekemisissä asiakkaittensa kanssa, hän osasi pitää työn ja yksityiselämän erillään. Mutta kuitenkin, Naun idea vaikutti tosiaankin mielenkiintoiselta. Ehkä hän saattaisi harkita.

Vaatturi avasi suunsa vastatakseen, mutta nuori nainen ehätti jälleen hänen edelleen, kertoen olevansa sama mieltä siitä, että puku oli odottanut häntä. Joskus kävi näinkin päin - välillä oli vaatteita, jotka eivät tuntuneet sopivan kenellekään, mutta sitten taas toisaalta oli tämän mekon kaltaisia luomuksia, jotka olivat kuin luotuja jonkun pidettäväksi. Morsian kertoi, ettei omannut sisaruksia, ja että olisi halunnut moisia. Kylän tytöt eivät kuulemma olleet olleet kummoisia kavereita, tai näin Aella ainakin käsitti Naun puheista. Hän ymmärsi mitä tuo tarkoitti, ja nyökkäsi osaaottavasti.

Puheen kääntyessä taas Naun häihin, Aella saattoi huomata toisen muuttuvan hieman synkeämmäksi, ja kuunteli tarkkaan tytön sanoja. "... Aivan. Eli miksi pitää unelmapukua häissä, jotka eivät ole unelmahäät. Ymmärrän mitä tarkoitat", peryton hymyili hieman alakuloisesti, ja kohautti olkiaan. "No mutta, enhän minä voi puolestasi päättää asioista, jotka sinua koskevat." Naun mainitessa jälleen illasta, Aella hiljeni hetkeksi. Nyt oli kyse jo puvun hinnastakin, eli enemmän syitä hänelle suostua. Räätäli nyökkäsi pienesti. "Tehkäämme siis näin."

Torille tosiaan oli ilmestynyt enemmän porukkaa heidän ollessaan poissa. Kaksikko asteli takaisin kohti hänen vaaterekkiään, ja Nau kutsui koiraansa pois."Hmm... Minä nyt oletan että aiot saapua paikalle säädylliseen aikaan?" Aella kysyi tytöltä kulmiaan kohottaen. Hän seurasi Rämeen pientä herkkushow'ta Naun nauraessa, ja omilla huulillaankin karehti pienoinen hymynpoikanen. "Fiksu koira. Tuota noin, jos minä pidän tämän", hän katsoi pitelemäänsä mekkoa nopeasti, "siihen asti että pääsemme sopimukseen hinnasta? Ei tarvitse huolehtia siitä että myisin sen muille, pelko pois."

//Kesto </3 inspa katos, anteeksi.//
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Lörri » 05 Elo 2015, 18:51

/Tein loikan /

Oli saman päivän ilta...tai illansuu oikeammin. Oli jo hämärää, enemmän kuin sinistä, muttei vielä pimeää kuitenkaan. Nau käveli talvitakkiinsa kietoutuneena Rämeen perässä takaisin keskusaukealle, jossa meno oli jo laantunut ja ne kauppiaat jotka eivät vielä olleet lähteneet matkoihinsa keräilivät tavaroitaan kasaan ja huolehtivat muutoinkin omaisuudestaan.
Nau piti kättään takin taskussa, jossa hän saattoi tuntea viileät ja painavat kultakorvakorut, joilla hän oli ajatellut maksaa Aellalle tämän työstä. He eivät olleet vielä sopineet hinnasta, mutta punapää oletti sen selviävän kyllä. Hän myös tahtoi ottaa tuon upean luomuksen mukaansa nyt, niin Aellan ei enää suotta tarvitsisi nähdä vaivaa sen kanssa.
Omituisesti Räme tuntui tarkkaan tietävän, kenen luo he olivat menossa, sillä se tassutteli halki aukean suoraan päätä perytronin kojulle, jossa Nau saattoi nähdä tämän häärivän hämärtyvän alkuillan siimeksessä. Räme istahti melko suoraan Aellan eteen, ja jäi siihen itsetyytyväisyyttä uhkuen istuajäpittämään. Se oli selvästikin sitä mieltä että oli hoitanut erinomaisesti suuren jäljitystehtävän. Nau hymyili koiralleen ja rapsutti sitä korvantakaa astellessaan sen luo. " No niin, me tulimme noutamaan sinua." Nau sanoi hymyillen myös räätälille. " Miten sinun loppupäiväsi sujui? Tuliko tästä kannatava reissu? Voisin olettaa niin, koska ne hääni ovat huomenna ja ihmisillä on tapana haluta hankkia sellaisiin juhliin jotain uutta ja asiallista päällepantavaa mikäli vanhat kostyymit eivät enää ole kunnossa tai korjattavissa. Minulla on jonkin verran kultaa taskussani." Nau jatkoi madaltaen ääntään viimeisen lauseen kanssa. " Sitä on minulla enemmänkin mutta luulen kyllä näistä tulevan hyvinkin riittävästi korvaamaan näkemäsi työ." Hän kertoi ja kilisti koruja taskussaan varmuuden merkiksi. " Hoidetaan maksu ja lähdetään sitten kotiini lämmittelemään ja rupattelemaan kupposten äärellä. Sinun täytyy olla aivan jäässä kun olet seissy täällä koko päivän kaupittelemassa!...niin siis mikäli perytronit sitten tuntevat kylmää ollenkaan."
Lörri
 

Re: Something old, something new ||Lörri||

ViestiKirjoittaja Noitarinki » 21 Loka 2015, 15:07

Illan käydessä jo hämärtymään päin, oli Aella alkanut hiljalleen jo pakkailemaan myymättä jääneitä vaatteita kuljetettavampaan muotoon, jättäen kuitenkin yhden, varsin silmiinpistävän valkean mekon pakkaamatta, hän nimittäin oletti Naun mahdollisesti haluavan sen mukaansa saman tien, ja se jos mikä passasi hänelle erittäinkin hyvin - oli jo aikakin päästä eroon tuosta koltusta! ... Tai siis. Hän oli edelleenkin asiakkaansa kanssa samaa mieltä siitä, että vaatekappale oli varsin kaunis, mutta hänellä oli edelleenkin kaunoja sitä kohtaan.

Pakkaisessa illassa hän kuitenkin erotti lähestyvän kaksikon, jonka oli nähnyt jo aikaisemmin sinä päivänä. Rämehän se siinä Naun kanssa. Koira näyttikin varsin tyytyväiseltä itseensä päästyään hänen luokseen ihan itse ilman emäntänsä apua. Tai niin Aella ainakin oletti sen ajattelevan, eihän hän osannut lukea koirien ajatuksia! Vaatturi tervehti Nauta tuon yksioikoisesti ilmoittaessa tulleensa hakemaan häntä. Nainen kyseli hänen päivästään, jatkaen sitten häihin ja taskunpohjalla kilisevään kultaan, kertoen haluavansa hoitaa maksun pois alta ja lähteä kotiin lämmittelemään. "Mitenkäs tässä, tienattua tuli ihan tarpeeksi, joten häistäsi on iloa ainakin minun kukkarolleni jos ei kenellekään muulle", peryton vastasi hieman alakuloisesti, osaa ottavasti. "Ja ei minulla mitenkään kylmä ole", nainen naurahti hiljaa, "en palele."

Aemorniel kääntyi pakkaamaan vielä viimeiset vaatekappaleet huomattavasti kevyemmiksi käyneisiin laukkuihinsa, palaten lopulta vielä Naun puoleen. "Mutta. Maksu, ja leninki on sinun", pikisilmä hymyili.
... Kaikkia kinosti.

Naava
Avatar
Noitarinki
Porvari
 
Viestit: 753
Liittynyt: 14 Heinä 2012, 17:28


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron