Kirjoittaja Lörri » 26 Joulu 2013, 19:34
Naun kasvoille loikkasi iloisen ällistynyt ilme, ja hän hihkaisi.
"Todella mielenkiintoista!" Neito sanoi ja loi Aellaan tutkivan vihreän katseen. Olipa upeaa tavata joku näin mielenkiintoinen olento täällä, tässä pienessä ja pystyyn kuristuneessa kyläpahassa!
" En ole aiemmin kuullut perytroneista...tai ehkä sentään, nimi on sattunut silmääni jossain, mutta en olisi osannut sanoa mikä tai millainen se on, jos joku olisi kysynyt...oi, minä haluaisin tosiaankin nähdä tuon kaiken...ja jadenväriset sulat!..oletan siis, että olit haltia, ja sitten tapahtui jotain, ja nyt olet perytron? Vai kuinka? Tästä saat kyllä kertoa minulle enemmän ja tarkemmin vielä...hienoa!" Naun utelias ja tiedonjanoinen puoli oli nyt aivan liekeissä saatuaan eteensä tälläisen uuden ja ihmeellisen tuttavuuden. Ja se tuntui hänestä pitkästä aikaa oikein virkistävältä ja hyvältä.
" En minä säikähdä. Jotenkin tuntuu, että minun polullleni hyppii ristiin ja rastiin toinen toistaan hurjempia, niin sanottuja taruolentoja...et ole ensimmäinen, etkä varmaan viimeinenkään." Nau naurahti Aellan mainitessa, että ei olisi välttämättä kuitenkaan enää humalapäissään kiltti. " Hah, niin. olisipa tosiaan mukava viettää vaikka kostea ilta sinun kanssasi..ehkäpä voisit työpäiväsi loputtua tulla luokseni? Tai minä voisin tulla hakemaan...ai, mutta enhän minä itse voi juodakaan...no, se ei haittaa, voin tarjota sinulle jotain kurkunlämmikkettä ja mielenpiristystä kuitenkin. Luultavasti olen hulvatonta seuraa, vaikka selvinkin päin." Nau iski sanojensa päätteksi tummasilmälle silmäänsä.
Nau ei tosiaan aikonut juoda alkoholia odottaessaan lasta, vaikka monet naiset olivat sitä mieltä, että viina oli suorastaan terveellistä kasvavalle sikiölle ja odottava äiti oikeastaan tarvitsi alkoholia voidakseen hyvin. Nau oli lukenut erään parantajan pitkän kirjoituksen asiasta, että viina oli itseasiassa erittäin haitallista lapselle, ja oli niin tai näin, hän ei aikonut ottaa mitään riskejä, että aiheuttaisi vahinkoa tulokkaalle.
Nau oli tyytyväinen, kun taiteliija itsekin oli samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että puku oli kuin nakutettu, ja olisi varmasti passeli vielä myöhemminkin. Sitten, kun lapsi olisi syntynyt.
" Tuntuu ihan hassusti kyllä, että puku todellakin odotti minua, ja että tällä on joku suurempikin merkitys..taitaa kuulostaa ihan hassulta." Nau sanoi ja viimeinen lause soi naurusta. " Hupsutuksia!" olisi äiti sanonut.
" Oi, siskoja." Nau sanoi kaihoisalla äänellä, Aellan kertoessa suloisista pienistä pellavapäistä. " Ja niin kauniit nimetkin kaikilla. Ei, minulla ei ole siskoja, eikä sen paremmin veljiäkään. Olisin kyllä aina halunnut sellaisia, erityisesti siskon, tai useamman...oman siskon kanssa olisi varmasti ollut vähän eri asia kun näiden tämän kylän tyttöjen...jotenkin en ole koskaan tullut heidän kanssaan toimeen, olen aina ollut vähän eri aaltopituudella heidän kanssaan." Pienenä Naun salainen haave oli ollut juurikin oma pikkusisko, joka olisi ollut kuin hän ja ymmärtänyt.
" Äh. Ei se ole aivan yhtäkkinen päätös...mutten tahdo käyttää näissä häissä näin täydellistä pukua. Eiväthän häätkään ole täydelliset...ei ole kyse rakkaudesta...ei ainakaan minun puoleltani...miehen ehkä kyllä. Tuntuisi jotenkin väärältä...en tiedä miksi tai miten...mutta on parempi ajatus käyttää vain äidin vanhaa, tyylitöntä ja muodotonta pukua huomenna. Se sopii tilanteeseen ja tunnelmaan paljon paremmin....ja ennenkaikkea, se miellyttää äitiä, ja hän sentään saa täydelliset häät, vaikken minä saakkaan." Nau koetti puhua pirteästi, mutta väkisinkin ääneen hiipi mukaan haikea ja surullinen väri. " Samasta syystä en haluaisi käyttää sulhaseni antamia rahojakaan tähän pukuun...maksaisin sen mieluummin jollain, joka on minun omaani. Luultavasti minulla olisi jotain sen verran arvokasta kyllä, että se kävisi päikseen puvun arvon kanssa...enkä itse niitä esineitä enää tarvitse. Joten, ehkäpä tosiaan tulet luokseni ehtoolla, ja siinä muutaman piristävän lasillisen lomassa mietimme sitä hintaa?"
Nau ei osannut täsmälleen selittää ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, mutta ehkäpä Aella siitä huolimatta ymmärsi riittävän hyvin. Ajatus oli ehkä pohjimmiltaan jotian sen tyylistä kuin ; Ei helmiä sioille, tai pelkkää kissan kultaa kiiltävää..
Vaikkeivät naiset olleet viipyneet pukua sovittamassa kovin kauaa, torille oli jo ilmestynyt huomattavasti aiempaa enemmän väkeä. Saattoi sanoa, että siellä oli jo oikein kuhinaa. Nau virnisti. " Minä en saa pidätellä sinua nyt enää enempää, sinun täytyy päästä nopeasti sorvin ääreen tekemään kauppaa. Harvoin täällä ihan näin paljon kansaa pyörii...mikä lie saanut väen liikkeelle? No, ei sen väliä, hyvä se on sinun kannaltasi kuitenkin!"
Räme istuksi ryhdikkäänä Aellan myyntipisteen edessä, ja mulkoili ikävän näköisesti siitä ohi kulkevia ihmisiä. Nau huusi sille jo vähän kauempaa vapauttavan käskyn, ja elukka rentoutui silmin nähden, ja nousi vahtipaikaltaan ylös. " Noin! Nyt ainakaan Räme ei enää aja ketään sinun asiakkaistasi tiehensä mulkoilulllaan!" Nau sanoi virnistäen Aellalle. " Vaan eipä kai muutenkaan, kaikki täällä tuntevat sen, ja tietävät että se on lauhkea kuin lammas, ellei sillä ole mitään oikeaa syytä käydä ilkeäksi."
Puheen aiheena oleva koira löntysteli nyt herkkuja notkuvan kojun ääreen. Se istahti aivan myyjän viereen, ja päätään kallistellen koetti näyttää mahdollisimman sydäntäriipaisevalta, saadakseen osakseen edes rippusen kojun makunautinnoista, jotka nyt tulvivat sen tarkkaan nenään humalluttavana tulvana. Rämeen ei kuitenkaan onnistunut vakuuttaa myyjää; tämä vain hääräsi kiireisenä ja hätisteli koiraa tiehensä. Hetkisen takkuturkki odotteli kärsivällisesti, mutta kyllästyi sitten saamaansa kohteluun. Se nousi seisomaan, pörhisti selkäkarvansa ja paljasti valkeat kulmahampaansa. Samalla sen tynnyrimäisistä sisuksista kumusi matala ja pelottavan kuuloinen murina, ja eläin astui vielä askelen lähemmäs herkkumyyjää. Nyt myyjä hätkähti, loikkasi pienen loikan taaksepäin ja viskoi samalla toisella kädellään korien antimia koiran eteen. Siihen satoi pullaa, keksiä, mausteista makkaraa ja vaikka mitä. Tyytyväisenä Räme kävi hotalehtimassa saalinsa maasta talteen, poistuen sitten rauhallisena ja tyytyväisenä paikalta.
Nau nauroi ääneen. " Katso ny mikä nero!" Hän sanoi Aellalle. Nau varoi visusti katsomasta herkkukauppiaan suuntaan; ei ollut hänen koiransa ainakaan! Nausta Rämeen temppu oli ihan oikein, sillä kyseinen kauppias kävi täällä aina silloin tällöin, ja oli tunnettu siitä, että hänen puntarinsa oli säädetty kotiin päin, ja vaihtorahastakin saattoi jäädä jokunen ropo uupuumaan, jollei asiakas ollut tarkkana.