Ja tunteet kuumenevat

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Nipustin » 16 Touko 2015, 22:37

Naun käsi läimäisi suoraa Phoenixin suulle, hiljentäen miehen sekä saaden tuolta mulkaisun. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän friikkien vastaisia ihmisten parissa, varsinkin kun sota oli tässä jamassa jossa ne nyt oli. Ja sehän Phoenix noille vain oli, friikki. Hirviö joka voisi polttaa kylän maan tasalle. Se että ihmiset aina ajattelivat noin, oli inhottavaa sekä hyödyllistä. Jos osasivat olla peloissaan, harvoin tulivat tielle. Nyt Phoenix kuitenkin ymmärsi ansainneensa Naun sättimisen, sillä kyseessä olivat jotkut naisen tutut joiden kanssa tässä varmaan piti olla tekemisissä tuleva talvi...
"Mshori" Hän mumisi käsi suullaan ja noisti sitten Felixiä Naun kasvojen eteen saaden tuon vapauttamaan suunsa pikku ukkelin ollessa välissä. "Katso nyt poika kuinka äitisi sähisee kuin kollikissa! Nuin kun suhisee niin sitten luikitaan aina piiloon!" Phoenix vitsaili ja virnisti sitten tyylilleen uskollisesti.

Nau käski miesten poistua ja viedä terveiset mennessään, kun nuista toinen ilmoitti että mukana olivat Suikka - Ha! Sen nimen Phoenix muistikin! - sekä joku Jeed. Varmaan Naun mies nyt kun Phoe viitsi vähäsen aivonystyröitään hieroa tuo oivalsi.
Nau meni hiljaiseksi, todennäköisesti tämä oli hänelle vaikeaa. Feeniks taisi jäädä vastausasemiin joten hän sanoi, omituisen kohteliaasti omalle tyylilleen, että mies voisi pyytää nuo sisälle. Muori nousi seisaalleen ja tuli havittelemaan Phoenixin sylissä kujertelevaa Felixiä ja Phoe katsoi naista hyvin arvioivasti ja tuimasti. Ensin kului pitkän tuntoisia sekunteja kun tulisielu vain tuijotti anoppiaan eikä tehnyt elettäkään ojentaakseen pojan. Sitten tuo kuitenkin ojensi aika pitkin hampain pojan sylistään ja tuumasi hiljaa: "Jos pojalle käy mitään..."
Nipustin
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Lörri » 16 Touko 2015, 22:57

Kaarin hymyili Phoeniksille. "Hyvä" Hän sanoi ja nyökkäsi. " Poika on turvassa minun kanssani, lupaan sen." Hän vakuutti hiljaa ja ojentautui ottamaan poikaa vyötäisiltä.
Naun isä meni ulos odottamaan vaimoaan ja tyttärenpoikaansa tehdäkseen tilaa pineneen tupaseen. Samassa huurussa astuiva sisään Suikka ja Jeed.
Suikka oli kääriytynyt vihreään vaellusviittaansa ja hänestä näkyi likimain nenänpää. Jeed taas oli aluspaitasillaan, jotkut housut ja saappaat mies oli saanut kiskottua jalkoihinsa. Hänen tukkansa oli sekaisin, kasvonsa ilmeettömät ja työn muokkaama lihaksikas vartalonsa lysyssä ja kyyryssä kuin vanhalla miehellä. Hän katsoi ilmeettömästi tupaan, kohti Nauta ja Phoenixia, mutta Nau epäili mahtoiko hän kuitenkaan nähdä mitään. Nau oli hyvin huolestunut nähdesään yst5ävällisen ja lähes aina siististi suitun aviomiehensä tämän näköisenä. Niinkuin olisi ryypännyt viikkotolkulla piktin maan kapakoita. Nau sai vain nielaistua.
" Tässä me nyt olemme." Sanoi Suikka kun Kaarin oli poistunut poika sylissään ja sulkenut oven takanaan. " Minä jään paikalle, vaikka tuohon tuolille pöydän ääreen istuksimaan, älkää minusta piitatko." Hän lisäsi rauhallisesti ja asteli paikalleen Naun ohi, puristaen tätä samalla hellästi hartioista.
Nau vain tuijotteli ympäriinsä, ja niin teki Jeedkin. Tosin hänen mitään näkemättömään katseeseensa tuli hiukan terävyyttä, ja tästä Nau sai pontta esitellä miehet. " Jeed; Phoenix. Phoenix; Jeed." Hän sanoi ja tunsi itsensä täydellisen typeräksi. Jeed kuitenkin yllätti hänet astumalla reipaasti eteenpäin ja ojentamalla työmiehenkouransa reilusti Phoenixille. " Jeed." Hän murahti, muttei edes yrittäny katsoa Phoenixia silmiin.
Lörri
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Nipustin » 17 Touko 2015, 20:52

Phoenix seurasi katseellaan Kaarinin ulos kävelyn Felix sylissään ja sitten katse palasi takaisin mökkiin heidän poistuessaan tulleiden miesten mukana. Suikan Phoe olikin jo tavannut ja tuo kohteliaasti meni istumaan, mutta ilmeisesti kuitenkin uskoi että tilanne oli niin tulenarka - oi sitä ironiaa - ettei miehiä kuitenkaan voinut jättää keskenään ja piti jäädä paikalle.
Toisin kuin Jeed, Phoenixillä ei ollut mitään ongelmaa tarkkailla tuota saatika katsoa silmiin. Nau esitteli heidät ja Phoenix nyökkäsi - mitä tuo katsettä välttelevä ei varmaan huomannut - tervehdykseksi mutta sitten yllättäen tuo tuli ojentamaan Phoelle kättään tervehtiäkseen oikein käsipäivää.
Ihmiset ja niiden käden puristelut. Yrittää tehdä vaikutuksen Nauhun luomalla kontaktin kanssani, Phoenix naurahti mielessään. "Tiedän... Juurihan Nau meidät esitteli", Phoenix sanoi virnistäen edelleen tuijottaen Jeedin kasvoja päin, hakien katsekontaktia. Sitten hän juuri ennen kuin Jeed lakkasi tarjoamasta ojennettua kättään, kohottautui Phoe seisaalleen ja tarrasi tuohon miehekkäällä voimalla niin ettei kuitenkaan tahtonut satuttaa toista. Phoenixin käsi oli normaalia kuumempi, sillä feenikseiden ruumiinlämpö oli huomattavasti korkeampi ihmisiin verrattuna, ja talvisaikaan vielä hitusen korkeampikin. "Felixin isä." Tuo totesi esittelykseen mairea virne kasvoillaan.

Phoenix tiesi ettei ollut kohteliain Jeediä kohtaan, mutta hän oli uskonut Jeedin mielistelleen Naua äsköiselle tempauksellaan tulla kättelemään vaikka heidät oli juuri esitelty toisilleen. Tämä oli Phoen tapa iskeä takaisin. Vaikka kuinka tuo mielistelisi Naua, ei nainen vaihtaisi Phoenixiä - lapsensa isää, elämänsä tulisinta rakkautta - tuohon ihmiseen, joten hän tekikin jotain todistaakseen pointtinsa, nimittäin Nau ei varmaan pitänyt juuri tapahtuneesta.

"Ja aiheesta puheen ollen," mies lisäsi istuutuessaan, "Felixillä on vain yksi isä, ja niin tulee myös aina olemaan." Hän iski heti ensikohtaamisella oman ehtonsa pöytään sillä Phoenix oli kuten tunnettua hyvin mustasukkaista sorttia, sekä feeniksit olivat erittäin perherakkaita (aikaisemmin miehellä ei vain ollut perhettä), joten ei tuo aikonut jakaa poikaansa.
Nipustin
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Lörri » 18 Touko 2015, 09:06

Jeed selkeästi hätkähti Phoenixin lopulta tarttuessa hänen tervehdykseen ojennettuun käteensä, muttei vetänyt kättään pois, vaikka käsi olikin yllättävän kuuma.
Phoen esittäytyessä Felixin isäksi maanviljelijän silmiin nousivat kyyneleet.
Phoen puhuessa surkea mies kääntyi katsomaan vaimoaan.
" Miksi Nau? Minkä tähden?" Hän kysyi äänellä joka kuulosti aivan täysin erilaiselta kuin miehen puheääni yleensä. Kyynelet vierivät hänen poskilleen, mutta Jeed ei edes tuntunut huomaavan niitä.
" Lapsen takia Jeed." Sanoi Nau hiljaa. " Minä voin vain toivoa, että jonain päivänä ymmärrät minua...anteeksi antoa en edes toivo. Olen niin pahoillani Jeed, en edes löydä sanoja kuvaamaan sen määrää." Nau'hun tämä kaikki sattui hirveästi, ja hän olisi toivonut että Phoe olisi osannut olla hieman tahdikkaampi hänkin; tuo mieshän oli jo aivan murtunut valmiiksi. Mutta toisaalta, ei sellaista voinut odottaa Phoenixilta.
Jeed torrotti alallaan, vilkaisi sitten Suikkaa, joka istui pöydän toisella puolella. Suikka nyökkäsi hänelle pienesti huppunsa kätköistä ja Jeed tuntui saavan tästä voimaa.
Sitten Jeed nyökkäsi puolestaan Naulle, ja kohdensi huomionsa Phoenixiin.
" Hyvä on, Phoenix." Jeed sanoi ja nyökkäsi jälleen, nyt kohti jättiläiskokoista tulimiestä. " Olisin toivonut, pojan ja itseni vuoksi, että voisin edes joskus tavata häntä, mutta ymmärrän ettei se näin ollen ole mahdollista. Poika toki unohtaa pian, hän on niin pieni. Pidä heistä huolta, muuta en toivo. He; kumpikin, ovat minun elämäni, Nau; sinä olet ollut aina suurin lämpö sydämessäni, ja poika heti kun hän ensi kerran hymyili minulle." Viimeisten sanojensa aikana Jeed kääntyi jälleen katsomaan vaimoaan, joka kyynelehti nyt hänkin. " Minä annan sinulle avioeron, käymme huomenissa kirjoittamassa nimemme kylänvanhimmille. Saat sen, mutta sydämestäni ette lähde koskaan Nau, ette milloinkaan." Nyt Jeed astui lähemmäs Nauta ja kaivoi housujensa taskusta pikkuiset sakset. Hän nosti ne Naun nähtäviksi. " Yhden muiston, yhden kiharasi, minä kuitenkin pyytäisin?"
Nau nappasi nopeasti sakset aviomiehensä kädestä, ja hämmästyttävän ketterin liikkein nirhi upean tulimeritukkansa niskasta poikki. Sitten Nau astui eteenpäin, kietoi Jeedin vaimon hiukset tämän kaulan ympäri ja suuteli miestä hellästi poskelle. " Minä en koskaan ollut se vaimo, jonka sinä halusit." Nau kuiskasi ja silitti murtuneen miehen poskea sormenpäillään.
" Nau, sinä ansaitset onnen, mene sinne, mistä sen sydämeesi saat." Sanoi Jeed hiljaa, tarttui kaulallaan olevista kihroista kiinni, ja katosi nopeasti pois mökistä. Nau jäi itkien katsomaan ovea, josta mies oli poistunut.
Suikka nousi hänkin poistuakseen. " Hoidetaan käytännön asioita huomenna" Hän sanoi eleettömästi Naulle ja Phoelle, ennenkö astui hänkin onnettoman miehen perässä ulos.
" Halaa minua." Nau komensi Phoenixia, ja pyyhki samalla kyyneleitään, jotteivät ne kirvelisi feenixiä suotta.
Lörri
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Nipustin » 18 Touko 2015, 16:28

Phoenix irvisti katsoessaan vastenmielistä entisten rakastajien keskustelua. Hän oli näköjään saanut Jeedin pillahtamaan itkuun ja tietysti tuo meni ja tartutti sen Nau'hun myös. Hän itse pysytteli kyllä hiljaa, sillä ei uskonut olevansa asemassa hoputtamaan tätä jonninjoutavuutta. Phoenix ei kestänyt tälläistä nyyhkyttelyä ja draamaa vaan olisi mieluiten hoitanut asian vaikka huutaen ja raivoten, muttei itkien. Kaikkien poratessa, Phoe etsi katseellaan Suikan ja tuntui melkein imevän tuon ei-itkevää-ilmettä itseensä, kuin se olisi viimeinen itkuton pärstä.
Mies nojasi tuoliinsa aika turhauteen näköisenä, odottaen vain että tämä olisi ohi.

Sitten Phoenix kiskaistiin mökötyksestään mukaan kun Jeed päätti alkaa suotaa draamaansa Phoen suuntaan. Tulisieluinen mutristi taas naamaansa ärsyyntyneenä kun melkeinpä heti ensimmäisen lauseen jälkeen kaikki muu sanottu tuntui olevan turhaa draamaa tai Naun silmissä sankarin esittämistä. Ihme martyyri, Phoe tiuskaisi mielessään.

Kun Suikka kävi vaatimaan Naun kiharaa itselleen Phoenix ponnahti kiivaasti ylös. "Että mitä?!" Tuo huudahti ja huoneessa heilahti lämmön tuulahdus. Nainen kuitenkin vain tyynesti leikkasi Jeedille yhden kiharistaan, kietoi tuon kaulaan ja vieläpä antoi suukon poskelle! Phoenixiä raivostutti tälläinen turhanpäiväinen hempeily,muttei hän tehnyt mitään. Seisoi vaan siinä ja tuijotti liekit silmissään. Jos hän enää ikinä näkisi Jeedin pärstän missään hän kiskoisi omin käsin tukun tuon hiuksia ja polttaisi. Hän ei itsekään ihan ymmärtänyt tätä mielihaluaan, mustasukkainen mieli vaati mitä vaati!

Sitten ex-aviomies, Suikka kannoillaan, poistui mökistä. Nau itki yhä - joka ärsytti Phoenixiä - ja yritti pyyhkiä kyyneleitään samalla kun esitti pyynnön jonka ei pitäisi tuntua yhdestäkään rakastetusta liian vaativalta. Phoe kuitenkin epäröi pienen hetken, ennen kuin levitti kätensä ja otti Naun halaukseen. "Kyyneleet ja feeniksit eivät myöskään oikein sovi yhteen..." tuo sanoi hiljaa purren hampaitaan yhteen kun kosteat kasvot painautuivat lämpimään ihoon. Yleensä rakastetun jokainen kyynel satutti henkisesti, mutta tässä tapauksessa oli tuska kyllä fyysistä.

"Noh, ainakin se on ohi." Phoe sanoi rikkoakseen hiljaisuuden joka mökkiin oli langennut. "Joko mennään hakemaan Felix? En pidä siitä etten ole hänen luonaan..."
Nipustin
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Lörri » 18 Touko 2015, 21:17

// Hei ei se ollu suortuva ku KOKO tukka :D //

Nau viipyi hetkisen hiljaa vasten Phoen rintaa, ja nyökkäsi sitten. " Mennään vain, äidin ja isän talo on tässä ihan vieressä."
Nau asteli naulakolle ja kiskaisi sieltä ylleen vanhan mutta lämpimän työtakkinsa. Hänen pukunsa oli repaleinen ja likainen, märäksikin hän oli sen jo jollain ilveellä saanut." Ja Phoe...anteeksi tämä hullunmylly joka tässä on käyty. Oletan että nyt on pahimmasta päästy." Nau sanoi ja tuuppasi pikkumökin ovea, joka aukesi narahtaen, päästäen jälleen talven kylmää ilmaa sisään. Nau antoi katseensa hetken viipyä mökin nurkissa, valoissa ja varjoissa. Se oli kuitenkin ollut hänen kotinsa hyvän aikaa. Tai ei hänen vaan sen kuoren, joka oli kätkenyt oikean Naun sisäänsä.
" Emme tahdikkaista syistä enää palaa tähän mökkiin. Voimme varmaan nukkua vanhempieni luona Felixin kanssa, eipä tarvitse lastakaan enää retuuttaa hereille." Nainen sanoi ja astui ulos piristävän kirpakkaan pakkaseen. " Voimme kai kävellä sinne? Matkaa on jotakin sata metriä, ja minä haluaisin hetken hengähtää ilman mitään hässäkkää ja ihmettelyä."
Nau tunsi olevansa hyvin väsynyt. Päivä oli ollut täynnä erilaisten tunnejärkytysten ylä ja alamäkiä. Kuitenkin tämä kaikki oli erittäin tervetullutta. Tämä oli toivoa, valoa, elämää, kipinää, iloa ja täyttymystä sen kaiken pysähtyneisyyden ja elävältä hautautumisen ja kaipuun tuskan jälkeen. Nau pöyhi muka keimailevasti lyhyeksi ja epätasaiseksi nyrhittyä hiuskuontaloaan. Tukka sojotti aivan sinne minne sitä huvitti; niin kuin sen kuuluikin. Hän katsahti Phoeen alta kulmainsa ja virnisti hurmaavimmalla virneellään, päästäen hymykuoppansa täysiin oikeuksiinsa. " Mitä pidät?" Hän kysyi. " Tällä hetkellä se ehkä muistuttaa petolinnun peräpäätä, mutta ei siitä sen kummempi tule vaikka sitä siivoaisikin." Hän lisäsi nauravaisella äänellä.
Lörri
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Nipustin » 18 Touko 2015, 21:37

//Härre GÖD! :D Sin men koko tukka!//

Nau irrottautui lämpimästä sylistä ja kertoi että he voisivat mennä nyt, eikä matkaakaan olisi paljon. Phoenix nyökkäsi vastaukseksi ja katsoi vielä hetken naisen kasvoja, jotka olivat hetki sitten itkeneet ja olleet niin pohjattoman onnettomat. Hän ei kuitenkaan kaikesta huolimatta tahtonut Naun olevan surullinen, vaikka aika heikosti sitä osasi ilmentää. Hänen kanssaan Nau vain yleensä oli ollut iloinen oma itsensä, tai vihainen ja myrskyisä - ei yleensä nyyhkivä neito. Ja hyvä niin sillä ei sellaista käytöstä toivottukaan.

Phoenix odotti kun Nau pukeutui ja vielä vilkuili ympärilleen mökissä. Sitten vasta Naun perässä Phoenix asteli ulos ja mökin ovi sulkeutui, samalla tavalla narahdellen kun oli auennutkin, heidän perässään. Ulkosalla naisellisempi punatukkaisista ehdotti että he kävelisivät, sillä tauko kaikesta tekisi hyvää. Phoenix virnisti. "Niin ei mikään selvitä päätä kuin pikku pakkanen", tuo mies naurahti ja laski kätensä Naun hartioille kaapaten tuon näin kainaloonsa ja siitä he saattoivat aloittaa talsimisen oikeaan suuntaan.

Sitten jotain oikein piristävää tapahtui, nimittäin Nau palasi viimein sellaiseksi omaksi itsekseen jona Phoenix oli hänet tuntenut ja nimittäin vitsaili, keimaili ja hymykuopat paistoivat. Phoenix laski kätensä toisen harteilta ja alkoi nauraa. "Minusta se sopii sinulle paljon paremmin! Sekä tuo tukka että tuo asenne!" Feeniksi kehaisi toista, "Ei sellainen naisellinen olemus oikein ole sinun juttusi, poikatyttö!" Liekkisielu virnisti ja pörrötti Naun ennestään sekaista kuotaloa pöyhien sen aika muhkean näköiseksi. "Tervetuloa takaisin Nau..."
Nipustin
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Lörri » 18 Touko 2015, 22:41

" Hauska tavata jälleen vanha tuttu" Nau vastasi Phoelle ja iski silmää itselleen hyvin luonteenomaisesti. " Erityisesti minusta itsestäni on kiva tavata tämä tyyppi pitkästä aikaa, Phoe...äh." Nau ei jaksanut yhtään enempää miettiä tai selittää asioiden kiemuroita, syitä tai seurauksia. Juuri nyt; Phoen kainalossa, tämän taivaan alla, näissä jalan jäljissä, tällä tiellä; oli hyvä.

Loivan mutkan takaa paljastui Naun laspuudenkodin tumma varjo talvi illassa, joka oli jo kääntymässä yöksi. Ikkunoista kajasti kutsuvan lämpöinen valo; Nau oletti vanhempiensa odottavan heitä.
Kuitenkin kun he pääsivät pihaan ja ovesta sisään, tupa oli tyhjillään. Takassa paloi tuli ja pöytään oli jätetty ruokaa ja juomaa. Felixin puinen pinnasänky oli Naun vanhempien tyhjän vuodekomeron vierellä. Naun oma, yhä ennallaan säilytetty nukkumalaveri oli sen yläpuolella, ja sinne näytti kannetun puhtaita olkia ja taljoja. Nau vilkaisi vieraskammarin ovea, joka oli kiinni, ja kahvassa kauniisti kaiverrettu puukyltti; "Älä häiritse."
Tuvassa oli todella kodikas tunnelma.
Nau asteli Felixin sängyn vierelle ja jäi siihen katselemaan poikaa. Uni oli pörröttänyt kiharaisen paksun tukan pystyyn. Pojan pulleat posket rusottivat herttaisen punaisena, ja takkatuli leikki valollaan lapsen kauniilla piirteillä, hyväellen niitä. Siinä;kesken unensa, pojan koko kasvot sulivat yllättäin hymyyn, joka sai myös äidin hymyilemään.
" Phoe, pikku fenixeissä on paljon sellaista jota minä olen joutunut ihmettelemään, enkä tiedä." Hän sanoi hiljaa. " Ja kyllä, joka ikinen kerta olen kaivannut sinua, jotta voisin kysyä." Nau lisäsi pian virnistäen.
" Esimerkiksi...koska vesi alkaa satuttaa häntä? Nykyisin hän vain pitää vedestä. Ilmeisesti fenix-lapsilla on jokin suoja, vähän kuin eläinlapsilla on suojatuoksu? Ja koska hän oppii luomaan siivet ja lentämään, herraparatkoon?!?! Vai oppiikko hän ollenkaan, kun on puoleksi ihminen? Ja koska hän alkaa viskellä tulipalloja kun suuttuu kavereille leikeissä? Mitä minä sitten teen? Uhkaan häntä kastelukannulla?Toistaiseksi hän on vain kiivennyt kaikkien kauhuksi takkaan istuksimaan, mutta mitä kaikkea minulla on tämän pojanpalleron kanssa odotettavissa Phoe? Olen miettinyt sitäkin, että..." Nau keskeytti puhetulvansa ja alkoi nauraa.
Hän oli taas tässäkin aivan oma itsensä.
Lörri
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Nipustin » 20 Touko 2015, 15:11

Heitä oli selvästi odotettu. Pitkänä miehenä taas kumarruttiin sisään mökkiin, ja mökissä onneksi mahduttiin seisomaan kunnolla. Vaikka ulkona olikin jo alkanut hämärtää piti silti vähän siristellä silmiään nähdäkseen hämärässä pirtissä paremmin. Tulen lähettyville näki hyvin, mutta muualla mökissä minne valo ei aivan ylettänyt oli harmaampaa. Phoenix tuijotti hetken tulta ja pian sieltä lennähtikin muutama tulipalleroinen erilleen ja ne ottivat kukin oman paikan hämärästä mökistä valaisten sitä pehmeällä valollaan paremmin. Feeniks nyökkäsi tyytyväisenä "kättensä jälkeen" ja sitten jatkoi mökin tarkkailua. Olihan se aika kodikas omalla vanhahtavalla ja maalaismaisella tavallaan. Nausta varmasti paikka oli aivan ihana, muttei Phoenix taas koskaan ollut tuntenut oloaan mukavaksi tälläisissa normaaleissa ympyröissä.

Naun astellessa Felixin kehdolle, Phoe seurasi ja hymyili myös nähdessään poikansa uudestaan. Ihana pieni ihme...
Sitten hänelle jo alettiinkin esittää kysymyksiä. Ensin niitä tuli rauhallisesti muutamia, mutta sitten padot murtuivat tosissaan ja kysymyksiä vain ryöppyi muun puheensorinan seasta ja Phoenix ei voinut olla nauramatta. "Rauhoitu rakas!" Tuo kehotti hymy kasvoillaan ja alkoi sivistää naista poikansa tulevaisuudesta, tai voisi jopa sanoa että omasta menneisyydestään, "Kun minä olin pieni, vartuin aika nopeasti. Feeniksit eivät kehity ihan samalla tavalla mitä te ihmiset, mutta koska poika ei ole täysin feeniks, olisi mahdollista että tuon kehityskaari olisi hieman erilainen mutta kun poikaa katsoo -- " Phoe silitti poikansa pientä päätä tyytyväisenä "-- on tuo selvästi feeniks. Joka tarkoittanee enemmän meikäläisten kasvua ja elämää. Vauvavaihe ei kestä montaa kesää, sitten poika syttyy ensimmäisen kerran tuleen, syntyen uudestaan tuhkasta. Sen jälkeen tuntemaasi taaperoa ei ole enää, sitten napero tulee jo juoksemaan ja telmimään ettet edes meinaa perässä pysyä!" Phoenix virnisti jollekin kuvalle mielessään, vai olisiko sittenkin miettinyt jotain muistoa?
"Lapsuuden kesto on yksilökohtaista, lapsenmielinen on lapsi kaemmin, toiset aikuistuvat nopeammin. Hyvä puoli meissä feenikseissä ettei koskaan tarvitse taistella sen ärhäkkään teinin kanssa, lapsesta kehittyy vuosien kuluessa lopulta aikuinen feeniks. Älä käsitä väärin, voidaan me täysikasvuisetkin olla aikamoinen riesa..." Jälleen pahankurinen virne. "Vasta saavutettuaan täysikasvuisen ruumiin, feeniksit oppivat hallitsemaan tulta, luomaan itselleen lentämiseen kykenevät siivet sekä..." Mitä tarinassa tulisi seuraavaksi eteen oli selvästi Phoenixille hankala sanoa. Tuo ei ollut enää iloisen näköinen vaan kurtisti vähän epäluuloisena kulmiaan ja katsoi Felixiä. Kovin hiljaa - suorastaan kuiskaten - Phoe sitten kertoi viimeisen asian. "Sekä meistä tulee kuolemattomia." Syy Phoenixin synkkämielisyyteen oli muistutus siitä että Felix oli tällä hetkellä täysin muiden armoilla, surmattavissa, ei kuolevaista kummempi. Phoenix tuijotti poikaansa ja jonkinlainen palo kipinöi tuon silmissä. Hän ei koskaan antaisi pikku Felixille tapahtua mitään. Hän antoi poikaselleen äänettömän lupauksen että aikoi pysyä tuon rinnalla ikuisesti eikä antaisi kenenkään taittaa yhtä karvaakaan tuon poikasen päästä.

"Joten voit olla rauhassa, ei poika vielä tuhoa mitään, kehto saattaa kärsiä ensimmäisestä uudelleen syntymisestä, ja joskus lapsuusiässään rohkeimmat feeniksit pitävät tulessa temuamisesta, oppien jos sillon kommunikoimaan tuon tuhoavan voiman kanssa. Untuvikkosiivetkin olen kuullut osan kyenneen luomaan, niillä ei kuitenkaan kukaan lennä." Phoenix oli taas pirteän kuuloinen, virne kasvoillaan. "Ja mitä veteen tulee, se surmaa vasta täysikasvuisen, lapsetkin saattavat tosin valita takassa kylpemisen oikean ammeen sijaan!"

Phoenix kaappasi Naun syleilyynsä ja pusutti tuota ohimolle. "Noh, tyynnytinkö jo sinun uteliaisuutesi?"
Nipustin
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Lörri » 26 Kesä 2015, 11:26

Nau kuunteli Phoen selvitystä hienoinen hymynkare huulillaan. Hän oli vetänyt pikkuisen jakkaran pojan vuoteen vierelle ja hyväili tämän pörröistä tulitukkaa sormillaan samalla kun kuunteli. Oli hieman hämmentävää, että poika oli...että Nau ei voinut ymmärtää lastaan kunnolla, ei ymmärtänyt milainen olento tämä olikaan, mutta sitten tuo mies, joka oli vasta muutaman tunnin ollut lapsen elämässä, osasi kertoa hänelle, millainen olento hänen pieni poikansa todellisuudessa olikaan.
Lapsen isä, niin.

K 15
Lopulta Phoe kaappasi Naun syleilyynsä ja suuteli hellästi ohimolle.
Nau nauroi ja pujotti sormensa nyt Phoen tulitukan lomaan. " Uteliaisuuteni on ehkä tältäkertaa tyydytetty...mutta jotain muuta on vielä tyydyttämättä." Hän sanoi pehmeällä, kehräävällä äänellä, ja antoi toisen kätensä vaeltaa Phoen niskaan samalla kun toinen käsi nousi hyväilemään miehen lihaksikasta rintaa. Nainen tunsi, miten kiihkeä energia nousi hänen vartaloaan pitkin, alhaalta ylöspäin. Hän tarrasi molemmin nyrkein kiinni Phoen hiuksista, ja kurottautui suutelemaan tämän kuumia huulia. Huulia, joita oli kaivannut, joista oli haaveillut; niin kauan ja niin kipeästi.
Nau ei ollut saanut tuntea tälläistä intohimoa aikoihin, ei ennen Phoenixia, ei jälkeen Phoenixin, vain ja ainoastaan yksi olento kykeni antamaan naiselle sen mitä tämä tarvitsi.
" Minä olen vain yhden miehen nainen, Phoe. Kukaan ei koskaan voi korvata sinua, ei millään tavalla." Hän sanoi irtauduttuaan huumaavasta suudelmasta. Vihreissä smaragdisilmissä paloi voimakkaana niiden luontainen tuli ja kiihko, kun Nau porasi katseensa syvälle Phoen punaisten silmien pohjaan. Nau tunsi nauttivansa siitä, että saattoi sanoa Phoelle tämän. Ei mitään peittelyä tai pelkoa, ei kiertelyä. " Minä rakastan sinua Phoe.Se on hyvin yksinkertaista." Nau totesi, ja painautui uudelleen Phoen syliin. Sitten hän vetäytyi taas loitommas, ja leveästi hymyillen alkoi avata vaaleanpunaisen kotiäidinpukunsa nyörejä. Hän aloitti hyyvin hitaasti, pikkuiset ja sirot sormet liikkuivat kuin hyväellen puvun rintamuksella ja niskassa, vetäen ja avaten sen naisellisia pitimiä. Lopulta vaatteen yläosa valahti alas paljastaen hänen sirot olkapäänsä, ja suurimman osan muhkeasta povesta, jota äitiys oli ennestään komistanut. Nau katsoi Phoeen nyt puoliksi avointen silmäluomiensa takaa, tuuheiden ripsienesä katveesta. Samalla hän puri hennosti muhkeaa alahuultaan, ja hänen pieni ja pippurinen olemuksensa oli niin kutsuva, ettei siitä voinut erehtyä.
" Felix nukkuu kuin tukki, hän ei häiriinny mistään." Nau kuiskasi miehelleen, ja kallisti päätään keimaillen samalla kun kumartui Phoenixia kohti ja ojensi kätensä hyvilemään tämän reittä, ja katseensa hyväili Phoenixin upeaa, vähäpukeista vartaloa. " Phoe, sinä olet todella herkullinen...on vaikea edes käsittää miten upea ilmestys sinä olet. Sinun.."Nau siirsi kättään miehen reideltä hyvin muodostuneille pakaroille ja puristi. " Nämä, kuule, näin upeaa takapuolta en ole kellään nähnyt, likipitäen lähtee taju, ah niin täydellistä!" Hän kujersi Phoelle ja nauroi päälle. Sitten hänen kätensä siirtyivät miehen selkään ja sitä ylös, naisen samalla painautuessa miestä vasten entistä tiiviimmin. " Ja tämä ylävartalo...nam. Aivan täydellistä, joka sentti, mmmmmmm" Nau mumisi ja siirsi kiihkeät kätensä nyt uroksensa etupuolelle hyväelemään komeita vatsalihaksia. Hän hymyili veikeästi ja katsahti Phoenixia kasvoihin. " Sinä olet oikea surmanloukku rakkaani." Hän totesi ja siirtyi suutelemaan Phoen paljasta rintaa. " Tiedän, että tiedät sen,mutta nautit sen kuulemisesta silti, eikö vain?" Neito kujersi ja imaisi Phoen toisen herkän nännin huultensa väliin, kietoen samalla oman vartalonsa aina vain tiiviimmin Phoen ympärille.
Sitten Nau yhtäkkiä lopetti.
" Kuule, yksi juttu." Hän sanoi ja katsoi Phoea työntäen tätä samalla loitommas itsestään. " Tule!" Nau kehoitti ja pyrähti halki tuvan lattian ovensuuhun, kiskoen rääsyisen pukunsa yläosaa paremmin harteilleen. Hän nappasi takkinsa naulasta ja kiskoi sen päälleen. " Me ehdimme tehdä rakkaudentekoja vielä niin kauan kuin minä elän, vaikka ihan joka päivä ja koko ajan, mutta minulla on sellainen olo että haluan hoitaa tämän jutun heti." Hän selitti Phoenixille ja tuuppasi tuvan oven auki, astuen taasen pimeän talviyön syliin. " Meidän täytyy mennä käymään kaivolla. " Nau sanoi iloisesti, yrittäen selvittää toiselle että mistä tässä oli kyse, mutta sitten hän alkoi ajatella etät Phoe vain hämmentyisi hänen selityksistään." Näet sitten, ei mitään maata mullistavaa, mutta tämä alkoi tuntua yhtäkkiä hirmuisen tärkeältä." Nau liukasteli lumeen tallottua polkua tuohivirsuissaan tuvan ja eläinsuojan välistä kohti pinetä niittyä joka oli talon takana.

Samaan aikaan toisaalla Jeed, jonka koko maailma oli hetkessä lyöty murskaksi, käveli levottomana talviyön purevassa pakkasessa alusvaatteisillaan. Hänellä ei ollut oikein selkeää päämärää, nuorimies oli vain lähtenyt ahdistuneena kulkemaan ympäriinsä. Hän oli jo kertaalleen hortoillut Suikan talolta omalle asunnolleen, muttei saattanut mennä taloon sisälle, se tuntui aivan liian tuskalliselta, koska vaimoa ja poikaa ei sieltä enää löytyisi. Tai jos löytyisi, niin heidän kanssaan olisi myös tuo hornasta kotoisin oleva miespaholainen..näin ajatellessaan Jeed älähti ja hänen toinen kätensä nousi ohimolle; päässä vihlaisi oikein kunnon kipu. Sitä oli ollut jo jonkin aikaa. Kipu helpotti kyllä, mutta kävi päälle jälleen hetken kuluttua. Viimeisen tunnin sisään nämä vihlaisut olivat huomattavasti lisääntyneet.
" Se perkele! " Ärähti Jeed tuskissaan yöhön. Jos tuo fenix oikeasti välittäisi lapsesta ja Nausta, hän ymmärtäisi, miten julmaa kaikille on erottaa pienokainen miehestä, jota tämä on oppinut pitämään isänään ja joka on ollut läsnä lapsen elämässä joka ikinen päivä jonka pieni vain on elänyt! Tähän olisi pakko saada oikaisu, Nau saisi kyllä sen suuren rakkautensa ymmärtämään, että tämä ei voinut mennä näin! Ei voinut!..Nau..- taas miehen päässä vihlaisi niin etät häneltä pääsi parkaisu- " Se...ÄMMÄ!" Kajahti nyt huuto talviyössä. " Se ÄMMÄ!" Jeed parahti toistamiseen ja valitsi nyt hyvin määrätietoisesti kurssikseen Naun vanhempien asunnon, missä oletti näiden pahantekijöiden olevan. Jeedillä olisi päämääräänsä vielä hyvä tovi matkaa, sillä hän oli harhautunut kuljeksimaan aivan kylän toiselle laidalle. Mutta hurjistuneen miehen askel oli ripeä, ja jos joku olisi ollut katsomassa, miehen silmistä olisi saattanut nähdä järjen valon sammuneen...tällähetkellä niistä loisti pelkkää mustaa. Se musta oli lopultakin pelkoa omaa itseään ja tunteitaan kohtaan, sen sijaan että Jeed olisi uskaltanut kohdata ne, hän käänsi ne ulospäin, toisten syyksi ja viaksi. Hyväsydäminen ja kiltti, aina avulias mies oli toistaiseksi tuhoutunut tämän kaiken seurauksena ja tilalla oli mielipuoli järkijättö.
" Se...petollinen! Huijasi minua alusta saakka! Ja minä sokeana, typeränä, uskoin ja lankesin sen viettelijän pauloihin! Narttu! Syöjätär! Hornan pikkuhuora! Kenenkäs syliin sitten juokset kun pahalaisesi sinut jälleen hylkää?! Kuka huolii tuollaisen lutkan?! Vanha kunnon Jeed ei ole enää silloin sinun käytettävissäsi, sinä peräkorpien hortto! Vaimo..ja minä sinua vaimona pidin, se on aivan liian ylevää sinulle, paholaisen sikiö! Se sinä olet, manalan lypsylehmä ja emakko! Sinä..." Solvaukset eivät aivan heti loppuneet Jeediltä, joka oli kadottanut nyt kaikki estonsa ja oli päässyt hyvään vauhtiin.
Lörri
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Nipustin » 27 Kesä 2015, 15:18

Phoenix

Miehen katse harhaili Naua halatessaan heidän vieressä olevaan kehtoon ja siellä nukkuvaan lapseen. Phoenix oli aina rakastanut lapsia, uskoen ettei niitä voinut saada, saati tahtomatta koskaan asettautua aloilleen. Nyt kuitenkin tuo pieni huumasi hänet aivan, hänellä oli vain palava kytö suojella lasta - mikä ikinä tuota uhkaisikaan. Ehkä tälläinen käytösmalli juonsi juurensa ajalle kun Phoenix itse oli ollut pieni ja kuolevainen. Ehkä hän osasi jakaa sen tunteen vauvan kanssa miltä tuntui olla muiden armoilla. Tai ehkä feeniks vauvat vain osasivat saada kaikki suojelemaan itseään suloisella olemuksellaan pysyäkseen hengissä. Ovelat ketkut jo heti synnyttyään!

Sitten Phoenixin huomio vietiin kehdosta pois kun Nau aloitti kiimaisen kehräämisensä. Normaalisti tulisielu olisi roihahtanut välittömästi liekkeihin tälläisista ehdotuksista, mutta nyt uros kurtisti kulmiaan ja nyrpisti nenäänsä. Hän oli melkein sanomassa jotain kun Nau kiskoi miehen kiihkeään suudelmaan ja Phoen kokoinen mies olisi helposti voinut taistella pikku kotirouvan tempauksia vastaan, muttei vastarintaa näytetty tehtävän.
Kun suuteloinnista erottauduttiin feeniks tuijotti ääneti takaisin toisen smargdisiin silmiin ja oli näkevinään syvällä siellä jotain, minkä toivoi olevan valhetta. "Minä rakastan sinua Phoe" kaikui Naun kauniit sanat mökissä. Phoenix vaikutti yllättyneeltä, kasvot melko ilmeettöminä ja silmät näyttivät yllättäen hieman suuremmilta. Onneksi Naulta jäi Phoen suurin tyrmistys näkemättä kun tuo painautui miehen lämmintä kehoa vasten niin onnellisen oloisena.
Phoenix pohti kuumeisesti herneet pääkopassa villisti toisiaan vasten kolisten mitä sanoa vaiko sanoako mitään. Usein muijat olivat kertoneet kuinka vain Phoenix sai heidät tuntemaan itsensä eläviksi ja kuinka nuo rakastivat häntä. Phoe ei ollut koskaan välittänyt sillä häntä ei kiinnostanut noiden tunteet pätkääkään. Silloin asialle oli helppo hymyillä ja pysyä rauhassa, mutta nyt pelikenttä oli erilainen.
Nau todella taisi rakastaa häntä. Heillä oli yhteinen lapsi, Phoenixin ensimmäinen ja ehkä ainoa koskaan. Phoe ei aikonut hylätä heistä kumpaakaan ja olihan hän alkanut kiintyä Nauhun, se oli sanomattakin selvää, muttei ollut rakastunut. Ainakaan tietääkseen. Eikä halunnut olla! Ihmiset tekivät idioottimaisia asioita rakkautensa vuoksi, Phoe ei aikonut astella samaa hölmöjen tietä vaan pysytellä täysin sivuteillä.

K-18
Phoenix sai onneksi kasattua päänsä ajoissa, niin että kykeni ottamaan huolettoman näköisen ilmeen, kun Nau vetäytyi taas irti hänestä hymyssä suin ja naisen kädet alkoivat sulavasti avata kotirouvamaista asua. "Vauvan edessä Nau? Oikeesti?" Kuului Phoenix vastahakoisen kuuloinen lausahdus. Rakkauden tunnustus oli sekoittanut vähäsen miehen päätä, muttei todellakaan vienyt eläimellisiksi kutsuttuja mielihaluja. Nau oli edelleen Phoenixin mielestä todella pantavan näköinen, joten mies puraisikin omaa alahuultaan melko kipeän näköisesti kun nainen palasi lähelle kujertelemaan vakuuttaen ettei vauva edes älyäisi mitään mitä ympärillä tapahtui. Kyllä mies selvästi halusi, tuo oli vähän epämukavan näköinen silmiin tuli tietty perverssi kiilto ja ilma heidän ympärillään lämpeni heti muutaman asteen. Itsehillintä oli jotain mitä Phoenix ei omannut joten oli täysin ihme ettei tuo ollut raiskaamassa Naua heti nyt pirtin lattialla.
Kun Nau alkoi luetella kohteliaisuuksia Phoenixin vartalosta mies virnisti leveästi ja kohotti kulmiaan erittäin kysyvästi. Yhdellä ripeällä otteella Phoenix kaappasi Naun ranteet kämmeniinsä ja paiskasi tuon seinää vasten vieden naisen kädet tuon pään päälle. Sitten mies toi kasvonsa aivan lähellä ihmisnaisen kasvoja - niin että miehen kuuman ruumiinlämmön saattoi melkein tuntea - aika eläimellinen virne huulillaan, silmissään itsevarma tuijotus naisen silmiin. "Epävarmat pönkittävät itsetuntoaan moisella. Kun on näin helvetin täydellinen, voisit sanoa minun näyttävän spitaalisen vanhalta kyrvältä, panisin sinut silti ihan kanveesiin..." näin kuului tulisiuluisen vastaus toisen kysymykseen ja sitten kasvot painettiin toisen kasvoihin ja tarjottiin uusi kuumempi suudelma kuin aikaisemmin. Tämän jälkeen Phoenix päästi Naun irti samalla kun itse irroittautui suudelmasta. "Muttei lapsen edessä." Phoenix sanoi nyt näyttäen leikkisästi kieltä ja iskien silmää pää kallellaan.

Sitten Naukin alkoi ilmeisesti leikkisäksi kun halusi yllättäen Phoen seuraavan itseään ulos pimeään. Feeniksin vaistomainen reaktio luoksekutsuun oli vilkaista kehdon suuntaan jossa Felix nukkui yhä. Hän ei halunnut jättää lasta hetkeksikään, mutta taas toisaalta hän oli äsken kieltäytynyt rakastelemasta lapsen nähden joten eiköhän sitä ollut pakko joskus poistua vauvan näköpiiristä. Sitten vastahakoinen tuore isä lähti Naun perään ulkosalle.
Mies ei tosiaan ollut ymmärtänyt mikä tämä äkillinen kiire ulos oli, mutta kun Nau sitten ajatteli kohteliaasti selittää ja mainitsi että matka oli kaivolle Phoenix jähmettyi hetkeksi aloilleen. Sitten neito vain lupasi että kohta selviäisi mistä oli kyse ja se sai Phoenixin huokaamaan syvään, vilkaisemaan mökkiä kohti jossa hänen lapsensa oli ja sitten lopulta jatkamaan askellusta naisen perässä kohti kaivoa. Hyi, miksi piti olla aina lunta... Phoenixin aikaisemmin kuumat tunteet ainakin viilenivät sopivasti tällaisella reippailu reissulla.
Nipustin
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Lörri » 27 Kesä 2015, 16:24

Kaivo häämötti tummana ja kylmyyttä hohkaavana kivirenkulana lumisen niityn keskellä. Nau asteli sen luo ja tarttui paksuun köyteen joka roikkui sen vierellä.
" Ota kiinni tästä päästä." Nainen kehoitti Phoenixia samalla, kun irrotti puisen sangon köydestä ja viskasi sen hankeen. " Etkä sitten päästä irti!" Nau vaati naurahtaen ja mikäli Phoenix nyt ottaisi ja pitelisi köyttä kuten hän pyysi, nainen kiipesi kaivon reunalle, ja manaten potkaisi tuohivirsunsa jalastaan. " Minulla on ikävä saappaitani, tämä on ihan hemmetin kylmä!" Hän kiljahti kun paljaat jalat koskettivat hyistä kiveä. Sitten Nau tarttui kaksin käsin köydestä, ja alkoi rivakasti laskeutua alas kapeaa kaivonseinämää tukien jalkansa sen kylkeen. Hän laskeutui hyvin alas, melkein vesirajaan saakka. Oli säkkipimeää, joten hänen oli etsittävä sormikopelolla ne kaksi kiveä, joiden väliin hän oli aikanaan piilottanut aarteensa. Tässä meni joku tovi, ja Nau alkoi hytistä kylmästä, ennenköhänen sormensa tapasivat oikean kolon. Hän kiskaisi kivien välistä pikkuisen kangaspussin, asetti sen kylmästä loukuttavien leukojensa väliin ja lähti kiirellä kiipeämään ylös kaivosta, kohti Phoea. Ponnistuksesta puuskuttaen ja kylmästä täristen hän ilmestyi kaivon reunalle pussi hampaissaan. " Kylmä! "Hän huudahti Phoelle ja loikkasi kaivonreunalta lumihankeen etsien tuohivirsujaan jotta saisi eristetyksi jalkansa lumihangesta. " Jotain tulijuttuja kehiin nyt kiitos," Nau vaati Phoelta, ja käpälöi jäisin sormin pussia auki. Lopulta hän onnistuikin, ja kaivoi esille painavan punaisen kivenpuolikkaan. Sen, josta puolet oli Phoella. Virnistäen hän pujotti sen paikalleen kaulaansa. " Minä ehkä harjoitin hätävarjelun liioittelua silloin, mutten tahtonut että tämä lähettää mitään signaalia sinulle. En kuitenkaan saattanut kokonaan luopua näistä." Hän selitti ja kaiveli lisää pussia. Seuraavaksi hänen sormiensa välissä kiilteli sormus, jonka Phoe oli aikanaan häne siroon vasempaan nimettömäänsä pujottanut, polttomerkittyään saman käden ensin. Nau nosti sen kasvojensa eteen ja nikkasi silmää. " Tämä kuuluu kai sinulle." Nau sanoi ja ojensi sormusta Phoea kohti. Pussista löytyi vielä yksi esine. Se oli pieni lasipallo, jonka sisällä hohteli kultaisen ja hopeansekaista utua. Nau piteli lämpöistä palleroa hetken käsissään ja puhalsi siihen vienosti. Udusta alkoi muototutua symboleita, kuvia ja hahmoja pallon sisään. " Katso." Nainen kehoitti lempeästi, kun kuvat olivat saaneet selkeämmän muodon "Tässä pallossa on tallella hetki, jolloin sain Felixin ensimmäistä kertaa rinnoilleni" Hän sanoi ja hymyili.
" Ajatukseni oli, että ehkä sinä voisit joskus saada nähdä tämän. En vain koskaan uskonut että siitä voisi oikeasti tulla totta." Hän selitti, ja hiljentyi katselemaan tuota suurta muistoa pallon sisällä.
Lörri
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Nipustin » 27 Kesä 2015, 20:25

//Se tunne kun olit sillee MIKÄ HIMPUTIN SORMUS *5sec myöhemmin* AAAA SE SORMUS :D:D//

Phoenix

Mies teki työtä käskettyä ja tarrasi kiinni hänelle ojennettuun köyden päähän. Hieman ihmeissään kyllä varsinkin kun sankko viskattiin pois ja Nau näytti itse valmistautuvan kaivoseikkailuun. Hetken Phoenix ajatteli sanoa jotain, hänen suunsa jopa aukesi mutta sitten päättikin että antaisi nyt naisen taiteilla miten tahtoi ja katsoisi sitten miten tässä kävisi.
Naun lähtiessä alas, Phoenix jäi pitelemään kiinni narun toisesta päästä vahvoine käsivarsineen. "Ehkä vähän valoa?" Punatukkainen mies ehdotti luoden samaten heidän ensitapaamiseltaan tuttuja tulipalleroisia jotka eivät polttaneet ketään, eivät olleet penteleet edes kuumia mutta valaisivat vain. Suloiset tulipallerot tulivat tanssimaan kaivoon Naun perässä sillä eihän siellä hurjin kissapetokaan tässä valossa olisi nähnyt nenäänsä pidemmälle - jos edes sitten niitä omia viiksikarvojaan!

Aikansa ihminen siellä viipyikin ja Phoenix huusi muutaman kerran hoputuksia tuon suuntaan. Lopulta kaivosta loikittiin ja ensin feeniks luuli tuon tulleen tyhjin käsin kunnes näki että nainen oli mennyt sinne jonkun pussukan vuoksi. Phoenix nauroi kun Nau hyppeli kylmissään valitellen ja komentaen liekkimiestä nyt kerrankin iskemään niitä liekkejä peliin. No sitä saa mitä tilaa ja Phoenix flirttailevan kulmien kohautuksen ja virneen saattelemana leväytti käsiään ja heidät ympäröi tanssivat liekit joihin aikaisemmin ilmestyneet tulipallotkin yhtyivät. Hetkessä oli suloisen lämmin kuin kesäiltana ja lumi suli silmissä heidän jaloistaan sekä liekkien ympäriltä. Tämä tuli ei satuttanut Naua, eikä tietenkään liekkien luojaa.
Phoe tuli lähemmäs Naua ja kietaisi vielä lisälämmöksi kätensä tuon ympärille. "Riittävän lämmin?" Tuo kysyi hiljaa ja painoi suukon naisen korvanlehdelle.
Pussista löytyi Phoenixin korun toinen puolikas. Sen jälkeen löydetty esine kiinnosti Phoenixia huomattavasti enemmän. Se oli hänen rakastamansa sormus! Nyt liekkien keskellä Naun kädessä siihen oli jälleen piirtynyt esiin kaunis teksti "Phoenix". "Mun sormus!" Phoenix huudahti aika onnellisen kuuloisena ja nosti Naun käsivarsilleen niin että saattoi pyöräyttää tuota näyttävästi kerran ympäri. Sen jälkeen sormus otettiin vastaan ja sitä ihailtiin hetki hymyillen. "Se on niin kaunis..." Sitten onnellinen hymy sormuksesta siirtyi Naun suuntaan ja Phoenix ojensi sormusta takaisin ihmiselle. Hän näytti ensimmäistä kertaa tänään jälleen siltä samalta Phoenixiltä joka aikanaan oli tuon sormuksen Naulle antanut. Kaikki tämä stressi ja outo kitka heidän välillään oli saanut miehen unohtamaan vähän mitä kaikkea heillä olikaan takanaan. "Mä annoin sen sulle" Phoenix selitti ojennellessaan sormusta takaisin, "Eihän sitä koskaan tiedä houritko kuumeissas ensi kerralla vaikka Jeedin nimeä."
Jos Nau salli, Phoenix pujotti sormuksen jälleen Naun vasempaan nimettömään ja sitä tehdessään silitti sitten hellästi nyt jo haalistunutta palovammaa jonka oli naiselle antanut. Nau oli kyllä totaalisen sekaisin... Mutta niin oli hänkin. "Nau..." Phoenix aloitti vakavan kuuloisena mikä oli melkein hurjaa tämän rasavillin huulilta. Mutta loput lauseesta haihtui pois. Ei Phoe voinut sanoa sitä mitä oli aikonut sanoa, joten hän päätyikin virnistämään ja suukottamaan ihmisen poskea.

Viimeinen esine pussista oli pieni kristallipallon näköinen jutska, jossa ihminen selitti olevan muisto siitä kun Felix ensi kertaa syntymänsä jälkeen kohtasi äitinsä. Hiljaa mies katsoi muiston läpi pallerosta. Ilme tuon kesyttämättömän miehen kasvoilla oli suloinen. Hän näytti liikuttuneelta katsellessaan omaa poikaansa. Hänen omaa lihaansa ja vertaan. Hän oli tosiaan menettänyt jo monet kuun kierrot pojan elämästä ja tämä tuli hänen mieleensä vasta nyt.
Phoella ei kestänyt kauaa toipua vaan pian mies virnisti kujeilevaisesti ja käänsi katseensa kauniinpaan. "Onnen poika kun saa päivänsä roikkua vaan sun tisseissä..." Phoenixista oli hankala saada tosikkoa ja liekkö se oli edes tarpeellista!

Kun heidän tulisi aika lähteä sisälle, Phoenix hävittäisi tanssivat liekit - jotka toivon mukaan eivät olleet häirinneet kovin pahasti naapureita jotka varmaan jo rukoilivat para aikaa peläten että Saatana oli heidän keskuuteensa laskeutunut - ja sitten kantaisi Naun käsivarsillaan takaisin sisälle sillä tuon pienet kengän kaltaiset eivät tosiaan olleet talvi varustusta. Phoenixilläkin oli ikävä niitä vanhan Naun saappaita. Tai ehkä vain vanhaa Naua...
Nipustin
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Lörri » 27 Kesä 2015, 21:07

/ THE RING /

Nau killui Phoen sylissä ja tutkaili siroa vasenta nimetöntään, jossa lepäsi nyt paikallaan se sormus, jonka siinä kuuluikin killua. Hän hymyili sille ja Phoelle vuorotellen, hyväellen sormusta samalla hellästi ja höpötellen lempeästi kaikkea asian tiimoilta. " Phoenix, minä olen aivan käsittämättömän onnellinen." Hän totesi iloisesti ja jäi sitten hiljaisuuteen ihmettelemään, että asia todella oli niin. Tätä kaikkea oli niin kovin vaikea ymmärtää.

Tuota hiljaisuutta - ja onnea - ei kuitenkaan kestänyt kauaa.

He eivät olleet aivan vielä perillä talolla, kun sieltä kuului hirvittävä rysähdys ja karjaisu joka oli niin järisyttävän kuuloinen että vavisutti Nauta sydänjuuria myöten. " FELIX!" Nau kuuli oman huutonsa samalla kun juoksi viimeiset metrit talolle. Äänet sekoittuivat hänen päässään käsittämättömäksi helvetin esikartanoiden mölinäksi, mutta se mitä hänen silmänsä näkivät, kouraisi häntä sellaisella tuskalla että sitä on mahdotonta sanoin kuvata.
Takkatulen häilyvässä ja vähäisessä valossa seisoi suuri musta varjo, hänen poikansa vuoteen edessä, ja tuo varjo iski kerta toisensa jälkeen suurin nyrkein lasta, joka oli vuoteessa. Vuode, lattia, aivan kaikki mitä Nau saattoi nähdä kirkuivat kirkkaan verenpunaisina mustuuden ja pimeyden keskellä. Lapsen itkua ei kuulunut, ei lapsen huutoa, vain Naun vanhemmat häilyivät tuon käsittämättömän kuvaelman ympärillä. Tuntui että kaikki kirkuivat. Äänet, värit, hajut, maailma, sydän. Nau koetti rynnätä eteenpäin poikansa luo, mutta silloin vereen tahriutunut musta varjo kääntyi, huomasi hänet ja lähti tulemaan kohti. Varjo huusi, iski nyrkeillään ja potki, mutta Nau ei välittänyt siitä, hän pyrki kaikin voimin Felixin luo, mutta hänen jalkansa eivät enää kantaneet, jotain kuumaa ja kirvelevää valui hänen silmiinsä ja silmät eivät enää nähneet, kaikki oli lopulta yhtä ja samaa mustaa. Vain mustaa.
Lörri
 

Re: Ja tunteet kuumenevat

ViestiKirjoittaja Nipustin » 27 Kesä 2015, 22:22

Phoenix

Nau, jota Phoe oli kantanut sylissään, räpisteli vapaaksi ja juoksi paniikissa talolle kun sieltä kuului omituisia ääniä. Phoenix juoksi myös tuon perässä epäusko syöden häntä sisältä päin. Tämä ei voinut olla sitä mitä hän ajatteli, ei vain voinut. Felix olisi kunnossa koska hänen täytyi olla.

Mutta näky pirtissä oli kaamea. Se suoraa pahimmasta painajaisesta, pimeä ja verinen. Phoenix tunsi yllättäen leviävän tyhjyyden sisällään. Tieto iski häntä tuhannen harpuunan voimalla suoraa sydämeen. Hänen poikansa, hänen ainoa pieni poikansa oli poissa.

Ilma muuttui kiehuvaksi. Phoenix painoi kätensä nyrkkiin ja katse oli julma ja hurjistunut. "Sinä..." Kuului hiljainen ja vihasta tärisevä ääni. Musta kulkija hyökkäsi nyt myös Naua kohti mutta ennen kuin tuo saattoi koskettaa hiuskarvaakaan naisen päästä valtava isku heitti tuon kauemmas. Se ei ollut tulta mikä oli Phoenixin yleisin - niin kutsuttu - asevalinta, vaan miehen nyrkki. Phoe ei koskaan käynyt muiden päälle paljain käsin, miksi vaivautua kun pystyi korventamaan kuolevaisen muutamissa sekunteissa. Mutta tämä oli nyt liian henkilökohtaista edes tulesta syntyneen liekkien hoidettavaksi vaan hän halusi tehdä tuolle hyypiölle saman mitä tuo oli juuri tehnyt hänen pojalleen.

Phoenix oli valtavassa etulyönti asemassa lihaksikkaan kroppansa ja suuren kokonsa ansiosta, joten Jeed joutui tyytymään asemaansa vasten pirtin lattiaa kun Phoenix iski ja iski ja iski häntä aina vaan uudestaan. Verta alkoi olla joka paikassa muttei feeniks rauhoittunut. Päin vastoin. Ilma alkoi käydä niin kuumaksi että kipinöitä sinkoili ympäriinsä aloittaen tulipalon mökissä. Phoenixin raivo oli yltynyt pian liekkien singahteluksi ja sytyttänyt koko mökin ilmiliekkeihin. Tämä tuli ei ollut hallinnassa eikä siinä ollut mitään kaunista. Se oli tuhon väline polttaen kaiken tieltään joten Naun perheineen täytyi evakoitua mökistä mikäli mielivät säilyä hengissä. Phoenix oli järjen ulottumattomissa raivonsa ja surunsa kanssa.

"SINÄ!" Kuului uusi huuto joka muuttui sitten korvia raastavaksi feenikslinnun kirkunaksi. Phoenix tarttui miehen käsivarsiin ja väänsi niitä sellaisella raivolla kuin yrittäisi kiskoa ne irti paikaltaan. Nyt häntä ei kiinnostanut edes oliko nilkki enää elossa tuntiakseen tuskaa jota hän yritti tuon kehoon aiheuttaa mutta riehuipahan silti yltäpäältä tuon murhaajan veressä. Tämä oli ensimmäinen Phoenixin paljain käsin suorittama tappo.

Kun Phoenix ikuisuudelta tuntuneen ajan kuluttua rauhoittui tapahtui jotain outoa.
Mies raahautui tulessa olevalle kehdolla ja katsoi siellä makaavaa poikaansa. Vauva oli verinen ja hengetön, pieni raasu joka ei koskaan saanut elää. Phoenix poimi pienen hengettömän käsivarsilleen, erittäin hellästi, ja katsoi tuota hiljaa. Sitten suru sai hänen ylitseen vihdoin otteen ja todellisuus tuli kertomaan suru-uutiset. Hänen poikansa oli kuollut.
Phoenixin jalat pettivät alta ja tuo kaatui polvilleen halaten jälkeläistään ja samalla hetkellä kaikki mökkiä korventaneet liekit tulivat isän ja pojan ympärille. Oli kuin tuo kaksikko olisi yhtä, yhdessä ilmiliekeissä. Felixin pikkuruiselta keholta veri lähti nuoleutumaan liekkien tanssissa ja Phoenix, jonka kasvot olivat lastaan vasten, alkoi itkeä. Häneen koski jo niin paljon ettei mikään voinut satuttaa miestä enempää. Liekit alkoivat hiipua, kunnes lopulta sammuivat. Jäljellä olivat poika isänsä käsivarsilla, hiiltyneen talon raunioissa. Ilma viileni uudestaan ja yöhön kuului Phoenix hiljainen itku.
Nipustin
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron