Kirjoittaja Lörri » 26 Kesä 2015, 11:26
Nau kuunteli Phoen selvitystä hienoinen hymynkare huulillaan. Hän oli vetänyt pikkuisen jakkaran pojan vuoteen vierelle ja hyväili tämän pörröistä tulitukkaa sormillaan samalla kun kuunteli. Oli hieman hämmentävää, että poika oli...että Nau ei voinut ymmärtää lastaan kunnolla, ei ymmärtänyt milainen olento tämä olikaan, mutta sitten tuo mies, joka oli vasta muutaman tunnin ollut lapsen elämässä, osasi kertoa hänelle, millainen olento hänen pieni poikansa todellisuudessa olikaan.
Lapsen isä, niin.
K 15
Lopulta Phoe kaappasi Naun syleilyynsä ja suuteli hellästi ohimolle.
Nau nauroi ja pujotti sormensa nyt Phoen tulitukan lomaan. " Uteliaisuuteni on ehkä tältäkertaa tyydytetty...mutta jotain muuta on vielä tyydyttämättä." Hän sanoi pehmeällä, kehräävällä äänellä, ja antoi toisen kätensä vaeltaa Phoen niskaan samalla kun toinen käsi nousi hyväilemään miehen lihaksikasta rintaa. Nainen tunsi, miten kiihkeä energia nousi hänen vartaloaan pitkin, alhaalta ylöspäin. Hän tarrasi molemmin nyrkein kiinni Phoen hiuksista, ja kurottautui suutelemaan tämän kuumia huulia. Huulia, joita oli kaivannut, joista oli haaveillut; niin kauan ja niin kipeästi.
Nau ei ollut saanut tuntea tälläistä intohimoa aikoihin, ei ennen Phoenixia, ei jälkeen Phoenixin, vain ja ainoastaan yksi olento kykeni antamaan naiselle sen mitä tämä tarvitsi.
" Minä olen vain yhden miehen nainen, Phoe. Kukaan ei koskaan voi korvata sinua, ei millään tavalla." Hän sanoi irtauduttuaan huumaavasta suudelmasta. Vihreissä smaragdisilmissä paloi voimakkaana niiden luontainen tuli ja kiihko, kun Nau porasi katseensa syvälle Phoen punaisten silmien pohjaan. Nau tunsi nauttivansa siitä, että saattoi sanoa Phoelle tämän. Ei mitään peittelyä tai pelkoa, ei kiertelyä. " Minä rakastan sinua Phoe.Se on hyvin yksinkertaista." Nau totesi, ja painautui uudelleen Phoen syliin. Sitten hän vetäytyi taas loitommas, ja leveästi hymyillen alkoi avata vaaleanpunaisen kotiäidinpukunsa nyörejä. Hän aloitti hyyvin hitaasti, pikkuiset ja sirot sormet liikkuivat kuin hyväellen puvun rintamuksella ja niskassa, vetäen ja avaten sen naisellisia pitimiä. Lopulta vaatteen yläosa valahti alas paljastaen hänen sirot olkapäänsä, ja suurimman osan muhkeasta povesta, jota äitiys oli ennestään komistanut. Nau katsoi Phoeen nyt puoliksi avointen silmäluomiensa takaa, tuuheiden ripsienesä katveesta. Samalla hän puri hennosti muhkeaa alahuultaan, ja hänen pieni ja pippurinen olemuksensa oli niin kutsuva, ettei siitä voinut erehtyä.
" Felix nukkuu kuin tukki, hän ei häiriinny mistään." Nau kuiskasi miehelleen, ja kallisti päätään keimaillen samalla kun kumartui Phoenixia kohti ja ojensi kätensä hyvilemään tämän reittä, ja katseensa hyväili Phoenixin upeaa, vähäpukeista vartaloa. " Phoe, sinä olet todella herkullinen...on vaikea edes käsittää miten upea ilmestys sinä olet. Sinun.."Nau siirsi kättään miehen reideltä hyvin muodostuneille pakaroille ja puristi. " Nämä, kuule, näin upeaa takapuolta en ole kellään nähnyt, likipitäen lähtee taju, ah niin täydellistä!" Hän kujersi Phoelle ja nauroi päälle. Sitten hänen kätensä siirtyivät miehen selkään ja sitä ylös, naisen samalla painautuessa miestä vasten entistä tiiviimmin. " Ja tämä ylävartalo...nam. Aivan täydellistä, joka sentti, mmmmmmm" Nau mumisi ja siirsi kiihkeät kätensä nyt uroksensa etupuolelle hyväelemään komeita vatsalihaksia. Hän hymyili veikeästi ja katsahti Phoenixia kasvoihin. " Sinä olet oikea surmanloukku rakkaani." Hän totesi ja siirtyi suutelemaan Phoen paljasta rintaa. " Tiedän, että tiedät sen,mutta nautit sen kuulemisesta silti, eikö vain?" Neito kujersi ja imaisi Phoen toisen herkän nännin huultensa väliin, kietoen samalla oman vartalonsa aina vain tiiviimmin Phoen ympärille.
Sitten Nau yhtäkkiä lopetti.
" Kuule, yksi juttu." Hän sanoi ja katsoi Phoea työntäen tätä samalla loitommas itsestään. " Tule!" Nau kehoitti ja pyrähti halki tuvan lattian ovensuuhun, kiskoen rääsyisen pukunsa yläosaa paremmin harteilleen. Hän nappasi takkinsa naulasta ja kiskoi sen päälleen. " Me ehdimme tehdä rakkaudentekoja vielä niin kauan kuin minä elän, vaikka ihan joka päivä ja koko ajan, mutta minulla on sellainen olo että haluan hoitaa tämän jutun heti." Hän selitti Phoenixille ja tuuppasi tuvan oven auki, astuen taasen pimeän talviyön syliin. " Meidän täytyy mennä käymään kaivolla. " Nau sanoi iloisesti, yrittäen selvittää toiselle että mistä tässä oli kyse, mutta sitten hän alkoi ajatella etät Phoe vain hämmentyisi hänen selityksistään." Näet sitten, ei mitään maata mullistavaa, mutta tämä alkoi tuntua yhtäkkiä hirmuisen tärkeältä." Nau liukasteli lumeen tallottua polkua tuohivirsuissaan tuvan ja eläinsuojan välistä kohti pinetä niittyä joka oli talon takana.
Samaan aikaan toisaalla Jeed, jonka koko maailma oli hetkessä lyöty murskaksi, käveli levottomana talviyön purevassa pakkasessa alusvaatteisillaan. Hänellä ei ollut oikein selkeää päämärää, nuorimies oli vain lähtenyt ahdistuneena kulkemaan ympäriinsä. Hän oli jo kertaalleen hortoillut Suikan talolta omalle asunnolleen, muttei saattanut mennä taloon sisälle, se tuntui aivan liian tuskalliselta, koska vaimoa ja poikaa ei sieltä enää löytyisi. Tai jos löytyisi, niin heidän kanssaan olisi myös tuo hornasta kotoisin oleva miespaholainen..näin ajatellessaan Jeed älähti ja hänen toinen kätensä nousi ohimolle; päässä vihlaisi oikein kunnon kipu. Sitä oli ollut jo jonkin aikaa. Kipu helpotti kyllä, mutta kävi päälle jälleen hetken kuluttua. Viimeisen tunnin sisään nämä vihlaisut olivat huomattavasti lisääntyneet.
" Se perkele! " Ärähti Jeed tuskissaan yöhön. Jos tuo fenix oikeasti välittäisi lapsesta ja Nausta, hän ymmärtäisi, miten julmaa kaikille on erottaa pienokainen miehestä, jota tämä on oppinut pitämään isänään ja joka on ollut läsnä lapsen elämässä joka ikinen päivä jonka pieni vain on elänyt! Tähän olisi pakko saada oikaisu, Nau saisi kyllä sen suuren rakkautensa ymmärtämään, että tämä ei voinut mennä näin! Ei voinut!..Nau..- taas miehen päässä vihlaisi niin etät häneltä pääsi parkaisu- " Se...ÄMMÄ!" Kajahti nyt huuto talviyössä. " Se ÄMMÄ!" Jeed parahti toistamiseen ja valitsi nyt hyvin määrätietoisesti kurssikseen Naun vanhempien asunnon, missä oletti näiden pahantekijöiden olevan. Jeedillä olisi päämääräänsä vielä hyvä tovi matkaa, sillä hän oli harhautunut kuljeksimaan aivan kylän toiselle laidalle. Mutta hurjistuneen miehen askel oli ripeä, ja jos joku olisi ollut katsomassa, miehen silmistä olisi saattanut nähdä järjen valon sammuneen...tällähetkellä niistä loisti pelkkää mustaa. Se musta oli lopultakin pelkoa omaa itseään ja tunteitaan kohtaan, sen sijaan että Jeed olisi uskaltanut kohdata ne, hän käänsi ne ulospäin, toisten syyksi ja viaksi. Hyväsydäminen ja kiltti, aina avulias mies oli toistaiseksi tuhoutunut tämän kaiken seurauksena ja tilalla oli mielipuoli järkijättö.
" Se...petollinen! Huijasi minua alusta saakka! Ja minä sokeana, typeränä, uskoin ja lankesin sen viettelijän pauloihin! Narttu! Syöjätär! Hornan pikkuhuora! Kenenkäs syliin sitten juokset kun pahalaisesi sinut jälleen hylkää?! Kuka huolii tuollaisen lutkan?! Vanha kunnon Jeed ei ole enää silloin sinun käytettävissäsi, sinä peräkorpien hortto! Vaimo..ja minä sinua vaimona pidin, se on aivan liian ylevää sinulle, paholaisen sikiö! Se sinä olet, manalan lypsylehmä ja emakko! Sinä..." Solvaukset eivät aivan heti loppuneet Jeediltä, joka oli kadottanut nyt kaikki estonsa ja oli päässyt hyvään vauhtiin.