Ja tunteet kuumenevat


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Maalis 29, 2015 10:53

Re: Ja tunteet kuumenevat

" Mielipuoli elukka!" Raivotar sihahti ja sylkäisi kohti Phoen kasvoja hurjistuneen fenixin tarttuessa häntä leukaperistä kuumalla kourallaan. " Se, etkä mitään muuta!"
Miehen irroitettua otteensa hänestä Nau astui muutaman askelen taaksepäin tuulisella katolla.
"Hyvä on! Älä viskele noita pallojasi minnekään, minä näytän sinulle sen lapsen!"
Naisen huuto oli lannistuneen epätoivoinen. Hän ravisti tulipunaista päätään, jotta saisi tuulen viskomat kiharat irroitettua kasvoiltaan. Hän asteli vieläkin taaksepäin; rauhallisesti.
" En vain ymmärrä, mitä iloa lapsen näkemisestä sinulle on, ellet luota minun sanaani?" Nau sanoi lähestulkoon lempeästi ja seisahtui aloilleen. Hän lopetti takaperin etenemisen. Katse kiilui oudosti kun hän katsoi Phoenixiin.
"Sinä et ole ainoa feniksmies maailmassa!!" Kuului äkkiä kiljaisu, ja nainen syöksyi salamana hurjaan rynnistykseen, singoten itsensä voimakkaalla loikalla katon reunan yli; kohti maata.

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Su Maalis 29, 2015 11:21

Re: Ja tunteet kuumenevat

Kuului hentoinen pihahdus vain kun liekkitukka puristi ojennetun kämmenensä nyrkkiin tukahduttaen siinä loimunneen liekin. "No eihän se nyt ollut niin vaikeaa ajatella järkevästi... Ja se mitä minä hyödyn sen kakaran näkemisestä, on oma asiani. Ja voit todellakin olla varma etten enää luota sanaasi karkuri." Phoenix ilmoitti tyynesti, mutta äänensävystä paistoi läpi tyytyväisyys. Nau oli luvannut viedä hänet kotiinsa, todennäköisesti kaksikko matkaisi lentäen, sillä korkealta katolta oli, kuten Phoenix aikaisemmin ilmoitti, vaarallista lähteä laskeutumaan muuten. Ihmisfeeniks ehti ottaa vasta muutaman askeleen reunalta naista kohti, kun tuo perääntyi omituinen ilme kasvoillaan. Mitähän tuo hullu nyt keksisi, Phoenix ajatteli kurtistaen hieman kulmiaan. Katolta olisi vain yksi tie pois ja se oli alas päin. Eikai sentään tuo niin vajaa ole että loikk--, ja niin se vaan loikkasi!

Onneksi Phoenixin siivet olivat olleet lentovalmiina, niin tuo saattoi singota yhdellä vahvalla siipien iskulla koko katon halki, ja pudota sitten virtaviivaiseksi siipensä vetäisten lähelle kehoa, Naun perässä. Phoenixiä kummastutti vähän toisen äskeiset sanat. Hän tiesi varsin hyvin ettei ollut ainoa feeniks, mutta nuo olivat vain perin harvinaisia, melkein taruolennoiksi uskottuja. Phoenix ei ollut tällä mantereella koskaan törmännyt toiseen itsensä kaltaiseen vaikkakin oli kuullut huhuja naisfeeniksistä, joka kiersi hyvin paljon samoissa piireissä hänen itsensä kanssa, hassua vain etteivät olleet koskaan törmänneet... Eipä vain Phoe tiennyt että kyseinen feeniks asusti hänen sisällään, tai oikeaastanhan se oli hän, vähän erilaisena vain.

Phoe aikoi napata Naun kiinni vapaa pudotuksesta, ja sitten leväyttää viime hetkellä siipensä niin että he lähtisivät nousuun. Aika rohkea tempaus vesikammoiselta feeniksiltä sydän talvella, kun heidän allaan odotti aimo kerros lunta... Jos Phoenix osuisi maahan hän kuolisi väliaikaisesti ja Pheebs ottaisi kehon käyttöönsä, joka ei varmasti olisi hyvä kyläläisille...
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Su Maalis 29, 2015 11:50

Re: Ja tunteet kuumenevat

" Etkä edes ainoa fenix samassa feniksissä, mutta sinähän et usko minua."
Henkäisi Nau kun feniks oli kopannut hänet vahvaan syliinsä, ja lähti nousemaan ylöspäin. Nau puhui Phoelle kuin mitään ei olisi tapahtunut ja ikäänkuin jatkoi siitä mihin katolla jäi. Nau ei ollu ikinä nähnyt muita miespuolisia feniksejä, kunhan oli tahtonut sivaltaa sillä ajatuksella Phoea, että lapsi - vaikka fenix olikin - ei olisikaan hänen omansa. Oikeastaan Nau ei ollut nähnyt muita naispuolisiakaan fenixejä, sillä Phoebe, se ämmä, oli samaan aikaan Phoe..muta tätä hän ei nyt alkaisi taas selittää. Hurjapäisen naisen rinta takoi niin että sen saattoi kuulla, ja hän oli hengästynyt, mutta koetti käyttäytyä niin rauhallisesti kuin tälläinen olisi hänelle aivan jokapäiväistä toimintaa. Samalla hän kuitenkin painoi kasvonsa vasten Phoenixin kuumaa kaulaa, ja huulet kaartuivat väkisinkin hymyyn. Hän tuli rutistaneeksi itseään miehen ympärille kovemmin, ja mielensä olisi tehnyt huutaa, että " Tiesinhän minä!" Hänen sydämensä sitä kuuluttikin hurjalla laukallaan, mutta Nau oli hiljaa, jottei kärjistäisi tilanetta enää mihinkään suuntaan. " Pääkadulta lähtee erkanemaan kärrypolku itään." Nainen kuiskasi hitaasti Phoen korvaan, ja piti huolen siitä, että hänen huulensa osuivat joka tavulla vasten miehen ihoa; hyväilivät vahingossa kaulaa ja korvaa. " Kolmas talo sen kärrytien varrella, pieni ja harmaa."

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ma Huhti 06, 2015 11:27

Re: Ja tunteet kuumenevat

Phoenix sai kun saikin Naun napattua vahvaan syliinsä ja kaksikko nousi ilmoihin valmiina lähtemään annettujen ohjeiden suuntaisesti. Maankamaralta kuului kummastelua kun useampi tallustelija sattui nähneeksi tulimiehen lähteneen jälleen lentoon sylissään tuo mukava kyläläisen vaimo, mitähän tulinen peto tuosta mahtoi haluta.
Naun nasevalle kommentille siitä kuinka Phoenix ei olisi ainoa feeniks edes omassa kropassaan sai miehessä aikaan silmien pyöräytyksen. Kuinka sitä nyt muka voisi uskoa tosiaan muuttuvansa aina naiseksi kuollessaan? Noh, vaikka Phoe ei asiaa tahtonut piiruakaan myöntää itselleen, kyllä tuo sisimmissään oli alkanut huomata jo että näissä väitteissä saattoi olla perää - osa kiitos siitä Naulle joka oli nähnyt Phoenix muuntautuvan Pheebsiksi kerran. Hankala huomata kun parimetrinen raamikas kaveri nouseekin tuhkastaan sirona neitosena.
Kaksikko lensi Naun ohjeiden suuntaisesta ja Phoenix vältteli lentämästä läheltä lumisia kattoja tai puita, saatika maankamaraa niin että lumet olisivat pöllyneet. Hänelle alkoi taas riittää tältä erää lumen kanssa räpeltäminen, aikaisemmin tunteiden kuohuillessa saattoi moisen pikkuseikankin kuin talvi sulkea mielestä, mutta nyt feeniksi oli jälleen hyvin tietoinen alijäähtyneestä vedestä kaikkialla.

Lämpimät käsivarret puristivat hentoista Naua vasten lihaksikasta sekä kuumaa ruumista, niin että Phoen olisi ollut suorastaan mahdotonta olla huomaamatta naisen takovaa sydäntä. Olihan se tuttua että naisten päät sekä sydämen tykytykset tuppasivat mennä sekaisin miehen charmista, mutta näillä sydämen tykytyksillä oli Phoenixille enemmän merkitystä mitä muilla. Ei hän sitä sanonut ääneen, ei edes vilkuillut Naua heidän lentäessään, vaan piti katseensa koko ajan muualle. Kasvoille normaalisti liimattu virne ei ollut havaittavissa koko lennon aikana. Phoenix oli loukkaantunut vielä aiemmasta, mutta melkoinen kana-aivo kun oli ei hän pitkään osannnut vihaisena pysyä. Eniten miestä hiersi tässä tilanteessa se mikäli Nau olisi valehdellut hänelle. Tällä hetkellä Phoelle oli itselleenkin vähän epäselvää mitä hän mahtaisi tehdä mikäli Nau jäisi valehtelusta kiinni... mikään vauvojen murhaaja hän ei kuitenkaan ollut eikä tulisi koskaan olemaan!

Viimeiset ohjeet kuuluivat ilmoille ja Phoenix etsi katseellaan harmaata mökkeröistä. Pian sen paikannettuaan hän otti loppukirin ja pian laskeutuikin tuon pihalle. Alas päästyään Phoenix haihdutti yhdessä hujauksessa siipensä ja nyt loi ensimmäisen katseen Nauhun sitten katolta hyppäämisen. Hänen silmänsä, sekä mökkiä kohti kysyvästi ojennettu käsi, tiedustelivat mitä seuraavaksi ja odottivat että Nau menisi ensin sisään.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Ti Huhti 07, 2015 9:29

Re: Ja tunteet kuumenevat

He olivat perillä.
Hetkisen Nau vain seisoi alallaan ja katseli Phoenixia. Jotenkin...eihän tämä voinut olla tottakaan? Ja mitä sisällä tapahtuisi? Keitä siellä olisi? Mitä...Nau henkäisi pontevasti,puisti päätään ja astui eteenpäin työntäen vankan puu-oven auki niin että punaiset kiharat heilahtivat.

Sisällä oli hämärää; vain muutama puu takassa loi tupaan valoaan. Naun äiti istui pitkän pirtinpöydän äärellä ja kutoi villasukkaa. Hän ei katsonut työhönsä, vaan tyttäreensä, ja tämän taakse ulko-ovelle.
" Suikka haki Jeedin matkaansa, ja käski minut tänne pojan luo. Hän kertoi, että tulisitte." Sanoi äiti rauhallisesti, ja laski kutimen syliinsä.
Nau ei välittänyt äidistään vaan meni äitinsä jaloissa istuvan pikkuisen pojanpalleron luo, ja nosti tämän nyt syliinsä. Felix nauroi ja hymisi iloisesti päästessään äitinsä syliin, ja tunki pienet kasvonsa kikatellen tämän kiharapilveen. Poika todellakin oli kasvonpiirteiltään jo näin pienenä hämmästyttävän yhdennäköinen isänsä kanssa. Myöskin hänen silmissään asui sama punainen liekki, ja paksu, kihara tukka oli pystyssä ja kirkui tuli punaisena. " Hei muru. Äiti tuli takaisin. Äiti haki erään miehen joka haluaa tavata sinut Felix." Nau sanoi pojalleen pörröttäen samalla tämän hiuksia.
" Tule, mennään katsomaan." Hän innosti, ja kääntyi avoimelle ovelle päin lapsi sylissään. " Sano hei." Nau kehoitti pienokaista. Poika hymyili leveästi paljastaen hurmaavat hymykuoppansa. " Hei." Felix sanoi iloisella lapsenäänellään, ujostelematta lainkaan. " Ytiin!" Pikkuoika vaati ja ojentautui Naun sylistä eteenpäin kohti Phoenixia levittäen pikkuiset ja pulleat käsivartensa tahtonsa osoitukseksi.
" Ytiin ytiin!" Hän hihkui ja lopulta Nau ojensi poikaa Phoenixia kohti. Nau ei tuntenut tai ajatellut mitään, koko tilanne oli hänestä yhä jotenkin mahdoton ja epätodellinen. Eihän näin pitänyt koskaan tapahtua? Miksi se siis paraikaa oli tapahtumassa?

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Ke Huhti 08, 2015 7:41

Re: Ja tunteet kuumenevat

Phoenix veti syvään henkeä ennen kun kumartui pirtin ovesta Naun perässä sisään. Oviaukkoja ei koskaan mitoitettu hänen komeiden mittojensa mukaan vaan aina sai olla matelemassa. Punaiset silmät räpyttelivät sisällä tottuakseen hämärään ja pian tuo huomasikin jonkun vanhan naisen lapsen kanssa. Feeniks vilkaisi naista mutta tuon vastatessa hänen katsekontaktiinsa käänsi mies katseensa kattohirsiin epämukavaa oloa pakoon. Tuo vanha nainen oli todennäköisesti Naun tai mainitun Jeedin sukulainen, äiti kenties, joten Phoenix ei halunnut vanhuksen arvioivan häntä varsinkin jos kohta tulisi ampaistua ulkosalle. Saati muutenkaan, anopit olivat kauhistuttava ajatus.

Nau kävi poimimassa nyytin lattialta ja nimitti tuota pikku ukkelia Felix-nimillä. Phoe ei nähnyt kunnolla mutta ihan kuin liekkien loimussa olisi näkynyt punainen kihara hiuskuotalo. Siinä he seisoivat kaikki aloillaan, miehen silmien poratessa vauvaa läpikotaisin, kunnes tuo ilmaisi äänekkäästi oman tahtonsa. "Ytiin, ytiin, ytiin!" Kaikui mökissä ja tuo minimies todella tahtoi Phoenixin syliin, ainakin käsillä ilmaa kauhomisesta päätellen. Vähän hitaasti ja ilmeettömänä Nau toimittikin Felixin haluamaansa suuntaan ja Phoenix aikalailla yhtä ilmeettömänä otti tuon pienen ja viattoman - haavoittuvaisen - olennon syliinsä vahvoille käsivarsilleen.
Phoenix näki nyt tuon selkeästi ja huomasi punaiset silmät jotka hymyilivät kilpaa huulien kanssa hänen kasvojaan kohden. "Herran Jumala..." Phoenix lausui vähän järkyttyneenä ja asetti pojan syliinsä niin että tuo pötkötteli sylissä vain oikealla käsivarrella selällään, pää olkapään suunnassa. Vasemmalla kädellään Phoenix loi suuren liekin joka valaisi aivan uudella tavalla hämärää pirttiä ja sanoi ääneen. "Omaa vertani, minä en polta." Sitten hän laski kätensä vauvan ylle odottaen mikäli vauva alkaisi parkua kuumuuden lähestyessä ja tahtoisi pois, vai mikäli liekit eivät todella koskisi tätä vauvaa Phoenixin niin komentaessa - mikäli poika oli hänen omaa lihaa ja vertansa.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Pe Touko 15, 2015 8:43

Re: Ja tunteet kuumenevat

Naun silmät vetäytyivät vihaisiksi viiruiksi ja hän oli juuri äyskähtämässä jotain Phoenixille; johan oli helvetti kun ei luottanut hänen sanaansa; mutta hänen äitinsä huudahti ja loikkasi kiivaasti ylös. Kuului kolina, kun tuoli kaatui lattialle. " Felix!" Hän huudahti hädissään ja liikahti kohti tuota punaista jättiläistä joka seisoi lapsi sylissään tuvan ovella ja tuntui imeneen kaiken valonkin itseensä, ennenkö leiskautti sen esiin kämmenelleen.
" Anna olla äiti!" Nau huudahti samalla kun kiepahti ympäri ja esti äitinsä syöksymisen koppaamalla tämän syliinsä. " Ei Felixillä ole mitään hätää äiti, ei tuli häntä vahingoita." Nau sanoi jämäkästi ja sai äitinsä pysähtymään paikoilleen. Äiti katsoi epäuskoisena ensin tyttäreensä, sitten tuohon tulenpalavaan pahalaiseen jolla oli hänen tyttärenpoikansa sylissään, ja hänen katseensa jäi pallottelemaan heidän välilleen.

Pikkuinen fenix kelli luottavaisena isänsä käsivarrella, huomaamatta isoäitinsä hätäännystä. Lapsi alkoi kikattaa sydäntälämmittävän suloisesti, ja hän ojensi pikkuiset lapsenpulleat käsivartensa kohti suurta kämmentä jolla lepatti tuo suuri tulenliekki, ja koetti ylettää tarttumaan siihen.
" No niin sinä suuri ja mahtava tulen käskijä, voisitko lopettaa vanhan ihmisen pelottelun!? Ei yhtään enempää Phoenix, äiti ei muutenkaan ymmärrä ollenkaan mitä täällä tapahtuu." Nau sanoi painokkaasti ja vetoavasti ja höllensi otettaan äidistään.
" Sinäkö olet pojan oikea isä?" Sanoi Kaarin nyt, ja rauhoitti levottomana häilyneen katseensa nyt Phoenixin kasvoihin.
" Kyllä, äiti. Hän on Felixin oikea isä. Ja kuten on sanottu, totuus ei pala tullessakaan." Nau vastasi ja jäi tuijottamaan Phoenixia hapantunut ilme kasvoillaan.

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Touko 15, 2015 9:38

Re: Ja tunteet kuumenevat

Phoenix ei edes sivusilmällä vilkaissut häntä kohti rynnännyttä vanhusta, saatika välittänyt kuinka kummissaan tuo olisi kun tämä paholaisen värjäämä pitkä muukalainen osasi komentaa lieskoja sekä loihtia moisia ilmasta. Ei ollutkaan yhtään Phoen tapaista huomioida muita tai välittää kenenkään muun mielipiteestä paitsi omastaan.
Mies alkoi hymyillä ja loihti vielä suuremmat liekit käteensä ja syleili palavalla kädellään Felixiä, joka vain nauroi ja kihersi ihan onnessaan. Phoenix räjähti nauramaan, kadotti taiotun tulen ja nosti pojan niin että tuo oli hänen kasvojensa korkeudella - ei sillä että ylemmäs olisikaan voitu nostaa niin ettei poika paran pää olisi parruun kopsahtanut. Hänelle oli myös yhden tekevää kuinka vihainen Nau nyt mahtaisi olla, hänellä oli poika! Hänen lapsensa, hänen lihaa ja vertansa!

"Ajattele tätä näin muru", Phoenix sanoi, ottaen Felixin tukevampaan asentoon syliinsä, vasten rintakehäänsä ja viimein luoden katseen Naun sekä tuon äidin suuntaan jälleen, "Olisin voinut 'luottaa' sinun sanaasi ja tämä olisi vaivannut välejämme tulevaisuudessa, kaiken aikaa hiljaa sisältä päin nakertaen kunnes riidellään mistä vaan ilman että edes oikeasti riidellään siitä mistä väitetään riitelevänsä kun asia oikeasti koskeekin vuosia sitten tapahtuneita asioita."
Phoenix virnisti puhuessaan ja äänikin oli hyvin yleinen hurmaava ja huoleton. Tavallaan tuo mies oli todella viisas sanoissaan, niin harvinaista kun se olikin!

"Ja mitä teihin tulee," Phoe kumartui hitusen ja loi katsekontaktin Naun äiti muoriin, "Kyllä, tässä on minun poikani, joten kannattaa tottua myös tähänkin naamaan, sillä mä en ole menossa mihinkään."
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Pe Touko 15, 2015 10:02

Re: Ja tunteet kuumenevat

Siinä ne nyt olivat, isä ja poika.
Nau katseli heitä, ja tunsi jähmettyvänsä siihen näkymään. Hänen poikansa, ja isänsä Phoenixin sylissä. Lämpöinen hymy levisi hänen kauniille kasvoilleen pyyhkien pois aiemman happaman ilmeen. Samaan aikaan suuret kyneelet alkoivat hitaasti kasvaa hänen silmänurkkiinsa, vierähtäen lopulta hitaasti punehtuneille poskille.
Hän hymyili ja vuodatti kyyneleitä typertyneenä vielä silloinkin, kun Phoenix käänsi epäluottamuslauseensa hyvin järkevältä kuulostavaksi toimintamalliksi.
Miehen lause tarkoitti samalla niin paljon enemmänkin, että Nau ei kyennyt ajattelemaan tai toimimaan sen kummemmin.

Karin huokasi, laski kätensä tyttärensä olkapäälle, ja Phoenixin kasvoihin tähyillen ilmoitti herttaisella äänellä. " Minä keitän meille teetä."
Tämä äidin lause sai Naun tyrskähtämään naurusta, ja hän nosti kätensä kasvoilleen pyyhkiäkseen vuotavat kyynelensä hihansuihinsa. Niin kauan kuin Nau vain muisti, äiti oli kaikissa hankalissa tai jollain lailla ratkaisuja ja miettimistä vaativissa tilantessa hoitanut asiat " Keittämällä meille teetä."
Nau katsoi keittonurkkaukseen astelleen äitinsä perään. Äidin äänessä oli myös ollut vakaata ja hiljaista hyväksyntää...asiat eivät olleet menneet niin kuin Kaarin oli toivonut ja odottanut...hän oli niitä yrittänyt sellaisena pitää, jopa tyttärensä terveyden kustannuksella. Mutta nyt, kun se todellakin totta oli eikä asioiden tolasta päässyt yli eikä ympäri, Kaarinilla oli tarpeeksi viisautta ja ymmärrystä ottaa asiat ja elämä vastaan sellaisena kuin ne tulivat, hiljaisen lempeästi hyväksymällä. Nau ehti toivoa, että häneen itseensä olisi tarttunut edes jonkin verran enemmän tätä luonteenpiirrettä Kaarinilta. Kaikesta yrittämisestä huolimatta se ei kuitenkaan ollut onnistunut, Naun luonto oli totisesti toisenmoinen kuin hänen kasvatusäidillään.
" Juotko sinä teetä?" Nau kysyi Phoelta, ja lause sisälsi hiljaisen kehoituksen vastata myöntävästi; äidin vuoksi, vaikka vesi ja fenixit eivät kovin hyvin yhteen sopineetkaan. " Tee siitä oikein erityisen mausteista, ylähyllyllä on vahvaa pippuria." Nau huusi äidilleen, ja astui sitten lähemmäs poikaansa ja Phoenixia.
Hän katsoi Felixiä hymyillen ja silitti tämän lämpöistä poskea.
" Pidätkö nimestä?" Nau kysyi ja kohotti katseensa lapsesta Phoeen.

Jossain raakkui korppi.

Oli hyvin hiljaista ja rauhallista. Ehkä liiankin. Normaalisti kylästä olisi pitänyt kuulua erilaista elämän hälyä ja metakkaa.
Naun mielessä viivähti ajatus, että kyläläiset ehkä suunnittelivat jotain Phoen suhteen, mutta hän antoi sen ajatuksen vielä olla; tämä hetki oli tässä, ja rauhallinen.

( Feeliks the Pheeniks, lällällällä lieruu)
joo :D

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti Pe Touko 15, 2015 10:50

Re: Ja tunteet kuumenevat

Kärsivä, mutta myös parhaansa mukaan kohtelias ilme kasvoillaan Phoe kuitenkin vastasi myöntävästi kutsuun juoda teetä. "Ei se juominen niinkään, mutta auta armias jos mummelin kädet tärisee ja jotain roiskuu..." Phoenix kumartui supisemaan Naun korvaan ja virnisti sitten muka kivuliaasti täydentääkseen Naulle sanomaansa.

"Ai että pidänkö?" Phoenix nauroi ja kohta jatkoi saatuaan naurunsa hallintaan: "Ei mikään omaperäisin, mutta taas, onko omanikaan? Haha, mielestäni nimi sopii kuin - noh - nakutettu." Phoenix joutui hetken lauseensa loppu puolella miettimään mitä sanoja käyttäisi sillä hänellä oli ensin ollut jotain paljon härömpää kielensä päällä, mutta eihän sellaisia lapsen edessä voinut. Phoenix oli vähän omituisen ylpeä itsestään, kun osasi miettiä jotain kerrankin ennen kun sanoi sen.
"Eikö tänne tuppukylään olisi sopinut paremmin jokin vähemmän ylväs ja komea nimi, vaikka itse sanonkin, vaikkapa Pena?" Phoe kiusasi Naua ja samalla yritti vähän kutittaa tuota kyljestä huomaamattomasti. "Felix Phoenixin poika... Mmmm! Siinäpä vasta sointia!"

Feeniksin kaikessa kuolemattomuudessaan - lue hankalasti surmattavuudessaan- olivat yleensä aika huoletonta porukkaa - aina kun lähettyvillä ei ollut vettä! - eikä Phoenix todellakaan ollut poikkeus sääntöön vaan kaikkea muuta. Tämä mies oli vielä normaalia tyhmän rohkeampi mitä tuli muiden tunteista välittämisestä, eikä nytkään Phoenix osannut yhtään ajatella edes painajaisissaan että kyläläiset voisivat olla vihaisia ja olla tulossa selvittämään mikä paholaisen ruumiillistuma heidän kyläänsä oli tullut ja kaapannut mukavan kylän rouvan vangikseen noiden omaan kotiin. Ehei, Phoenix oli rento, huoleton ja onnensa kukkuloilla. Mikäpä nyt koskaan voisi mennä suuren ja mahtavan feeniksin suunnitelmissa pieleen?
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti Pe Touko 15, 2015 11:17

Re: Ja tunteet kuumenevat

Nau virnisti Phoelle, ja virnisti toisenkin kerran, leveämmin, tajutessaan todella virnistävänsä aivan kuin ennen vanhaan.
" Onhan se komea nimi, ja iiiihan ilman mielikuvitusta...mutta minä tahdoin antaa pojalle jotain sellaista mukaan matkalle, joka muistuttaa isästä." Sitten hän alkoi nauraa, ihan oikeaa ja rehevänmehevää naurua, niin että myös Kaarin kääntyi keittiöstä vesipannun äärestä katsomaan tyttäreensä. Naun nauru ei ollut soinut tällätavalla sitten...no ei aikoihin! Kaarinin oli vaikea edes muistaa milloin oli viimeksi sen kuullut.
" Pena pikku feenix, siinäpä sitä olisi ollut pojalla millä esitellä itsensä" Nau sanoi hilpeästi ja ojensi kätensä napatakseen iloisen lapsen isänsä sylistä. "Tuleppas, niin käydään teepöytään." Nau sanoi lapselle ja hymyili.
" Äiti, mittä iti?" Kysyi Felix ja pujotti sormensa Naun hujan hajan liehuvan tukan sekaan. Felixin äiti irvisti, sekä lapsen sanoista että kivusta jonka tämä aiheutti nykiessään hänen hiuksiaan. " Isi tulee kyllä, mennään pöytään, mummi laittaa hyvää." Nau vastasi lapselle parhaansa mukaan poliittisesti ja katsoi Phoea kasvoihin. Hän ojensi tälle kätensä. " Tuleehan?"
Kaarin joka oli seurannut keskustelua avasi suunsa. " Nyt teidän on pikaisesti päätettävä, miten tästä eteenpäin, miten te aiotte toimia, ja sitten asioille on tehtävä jotain. Tämä ei voi jäädä roikkumaan ilmaan edes siksi ajaksi että saisitte olla tovin kolmestaan." Kaarin katsoi tyttäreensä, ja Nau ymmärsi tämän tarkoittavan Jeedin lisäksi myös tätä kummallista hiljaisuutta heidän ympärillään. " Suikka hoitaa Jeedille kertomisen, ja isäsi pitänee kyläläiset järjissään ja rauhoittelee heitä. Siitä huolimatta toivon nopeaa ja rauhallista tilanteen selvittämistä aivan kaikkien kannalta." Tämän sanottuaan Kaarin kääntyi katsomaan Phoenixia suoraan silmiin. " Miten sinä käsität tilanteen ja miten haluat toimia? Ymmärräthän että Nau on naimisissa, ja jos aiotte asettua tänne - mitä toivon sydämestäni - tilanne vaatii selvittelyä.
Naun suu loksahti auki. Hän oli suorastaan hämmästynyt nähdessään äitinsä pystyvän tälläiseen nopeaan ja siekailemattomaan loogiseen ajatustoimintaan ja tilanteen ohjaamiseen.
" Minä en usko, että hänen kätensä tärisevät." Nau totesi Phoelle ja istui Felix sylissään pöytään.

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti La Touko 16, 2015 8:28

Re: Ja tunteet kuumenevat

"Totta kai..." Phoenix vastasi pojan uteiluihin tulisiko uusi isä perässä ja perässähän Phoe tosiaan tuli, vähän hitain askelin vain sillä tee hetkessä niin moni asia saattoi mennä pieleen - siis jos kuppi kaatuu, joku roiskii... Phoenix tunsi kylmän väreet kehollaan.

Eiköhän se utelu alkanut välittömästi. Phoenixia pommitettiin tuon suunnitelmilla, mistä feeniks ei järemmin pitänyt mutta piti sen omana tietonaan keskittyen edessään olevaan teekuppiin. Hän nosti tulikuuman juurikeitetyn teen käteensä kuin se ei edes polttaisi kättä, ja sitten teki jotain vielä kummempaa - nimittäin joi yhdellä kulauksella melkein kiehuvan kuuman teen alas.
"Oikein hyvää, kiitos" Phoenix sanoi pirteästi laittaen teekupin takaisin pöydälle, tosin vähän matkan päähän itsestään kuin varmuuden vuoksi. "Ja mitä suunnitelmiini tulee", Phoenix kääntyi katsomaan Naun sormia ja mikäli näki tuolla sormuksen vasemmassa nimettömässä, mies otti sen reippaasti pois naisen sirosta sormesta ja viskasi sitten olkansa ylitse, "Me lähdemme pois. Kaikki me. Minulla ei ole mitään aikomustakaan jättää poikaani ja poika ei pärjää ilman äitiään." Hän ei todellakaan ollut vielä miettinyt yksityiskohtia, eikä ollut Phoenixin tapaista miettiäkään. Tuo aina improvisoi sitä mukaan kun eteenpäin mentiin. Ei ehkä tasapainoisin elinympäristö vauvalle, mutta tuo ainakin olisi aina turvassa Phoenixin ollessa lähistöllä.

Phoenix nojautui tuolissaan kauemmas kaikista pöydässä olevista lopetettuaan puheenvuoronsa sen vuoksi että jos kukaan keksisi ruveta kömpelöksi vesiensä kanssa hän olisi ensimmäinen pakenemassa paikalta. Felixiä mies vilkaisi onnellisen ylpeänä, hymy kasvoillaan. Hänen oma poikansa, vaikka hän oli uskonut olevansa täysin lisääntymiskyvytön.
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti La Touko 16, 2015 9:25

Re: Ja tunteet kuumenevat

Nau hymyili ja puhalteli omaan teemukiinsa kun Phoe kulautti tulikuuman juoman alas kurkustaan. Kaarin katsoi häntä alta kulmiensa, mutta pysyi vaiti, ja asetti leipää ja kinkunplasia pöytään. Felix nappasi yhden kinkun ja iski sen lähes kokonaisena suuhunsa, jääden mutustamaan saalistaan tyytyväisenä.
Nau hätkähti kun Phoe tarttui häntä ranteesta ja kiskaisi Jeedin sormuksen näppärästi irti hänen vasemmasta nimettömästään, viskaten sen olkansa yli ties minne. " Jaa." Hänen suustaan pääsi. Sitten hän tarkasteli sormuksetonta vasenta kättään, käänsi sen, ja hymyili arvelle, jonka Phoe oli siihen joskus polttanut. Sitä ei kukaan saisi irrotettua hänen iholtaan; millään. Naisen mahanpohjassa muljahti, kun Phoe ilmoitti että he lähtisivät pois. Muitta mutkitta, kyselemättä tai empimättä. Kyllä. Mitä muuta hän olikaan elämätään toivonut kuin juuri tätä? Entinen Nau olisi periaatteesta sanonut vastaan, ja vaatinut että hänenkin mielipidettään kysyttäisiin, mutta tämä Nau ei enää katsonut sellaista tarpeelliseksi. Nau kulautti varovasti kupistaan ja laski sen vankasti kauemmas pöydälle ennenkö kumartui kohti pojalleen hymyilevää Phoenixia.
" Phoe..nyt on talvi. Poika on vielä pieni, ja meidän täytyy kulkea jalan, hevosella, koska en usko että haluat liihotella ympäriinsä roikottaen kainaloissasi Felixiä, minua,hevostani ja koiraani sekä sitä kakenlaista tavaramäärää ja muonavarantoja, joita pieni lapsi välttämättä tarvitsee." Nau virnisti mielikuvalle, jonka nämä sanat saivat hänen silmiensä maisemaan piirtymään.
Kaarin oli kuunnellut vaiti pariskunnan keskustelua, mutta puuttui nyt pöydän yli puheeseen.
" Nau on oikeassa. Jos mielitte lähteä, teidän olisi syytä lähteä vasta keväällä, kun kurakelit ovat ohi ja ilmat ovat parantuneet." Hän sanoi.

Nau nosti levottomaksi käyneen Felixin tuolilta lattialle, ja kinkussa sormensa rasvannut poika taapersi muutaman askelen isänsä tuolin luo. Sitten poika hymyili hurmaavat hymykuopat välkkyen ja näytti isälleen kieltä, alkaen nauraakikattaa temppunsa päätteksi.
" Felix!" Nau huudahti muka toruvasti, mutta ei voinut peittää naurua äänessään, joten poika ei suhtautnut hänen toruunsa kovinkaan vakavasti.
Kaarinkin hyräytti oman miellyttävän naurunsa Felixille.

Jonkin ajan päästä ulkoa kuului askeleita; jalankulkijoiden. Nau ja Kaarin kääntyivät katsomaan ovelle. Kohta siihen koputettiinkin jämäkästi ja Nau kuuli isänsä äänen. Lämpimän sisäilman ja ulkoilman sekoittuessa koko pikkuinen mökki oli tovin harmaan huurun kätkössä, kunnes se hälveni ja paljasti kynnyksellä seisovat Roon ja erään vanhemman kyläläismiehen.
" Iltaa. Nämä ihmiset täällä ovat himan levottomia tämän kaiken tälläisen lentelyn ja muun suhteen, joten katsoin parhaaksi ottaa Gustafin mukaani, jotta hän voi viedä viestiä ihmisille tilanteesta. Täällä ei ole mitään mikä heille kuuluisi tai heitä koskettaisi millään tavalla, eihän?" Roo puhkesi puhumaan, ja osoitti sanansa selkeästi Phoenixille.

Ritari
Ritari

Viestit: 1217

Liittynyt: Su Huhti 10, 2011 1:35

Paikkakunta: The Land

Viesti La Touko 16, 2015 9:45

Re: Ja tunteet kuumenevat

Talvi, Phoenix mietti ja irvisti. Hän ei pitänyt talvesta, joten ei varmaan olisi kamalaa viettää yksi talvi sisätiloissa - aloillaan. Sitten Phoenix irvisti ajatukselle uudestaan. Ei hän sopinut mihinkään pikku kylään, ei hän sopinut vähän isompaankaan kylään! Hän oli kulkenut vain omia teitään niin kauan eikä tahtonut muuttaa tapojaan. Mutta tottahan noiden naisten puheet olivat, vaikkakin - jos Phoenixiltä kysyttiin - ei Naun tarvitsisi ottaa mukaansa mitään konia saati rakkia ja kaikki muut tavarat he voisivat hankkia pikkuhiljaa. Mutta kai tätä näidenkin keinoa voisi harkita...

Felix kävi näyttämässä isälleen kieltä ja sai tempauksellaan aikaan naurun puuskan kaikissa - myös Phoenixissa. "No sinähän varsinainen veijari olet!" Punapää totesi naurunsa lomassa ja kaappasi Felixin syliinsä jossa kutitti vähäsen pikku miestä.

Sitten suloinen hetki keskeytyi kun kaksi jotain vanhaa ukkoa asteli sisään. Ilmeisesti heistä toinen oli perheelle tutumpi ja esittikin heti ärsyttäviä kysymyksi jälleen kerran tulisieluiselle mielelle. Mikä näitä kaikkia kuolevaisia vaivasi ärsyttävine uteluineen? "No, enköhän minä istuisi teidän kanssanne teellä, mikäli asia tippaakaan teille kuuluisi?" Phoenix sanoi sarkastisesti teennäinen hymy kasvoillaan. "Olkaa ihan huoleti! Grillasin jo muutaman kylän tänne tullessani ja nyt olen jo ihan kylläinen..."
Only after losing everything, you are free to do anything
---
Once upon a time,
Young lad, who believed in the unbelievable.
Foxy elven blooded, who was bound to a cursed sword.
Charming nobleman, who knew his way with the ladies.
Betrayed sorcerer, who found his place among not his kind.
Beastmaster, who speaks to the beasts as one of them.
Dwarven abigail, who fought the illness.
Master of the flames, who called itself immortal.
Human loathing avenger, who seeked to corret injustice.

---
Peliseuraa multa saa kysellä kans yksärillä:3

Viesti La Touko 16, 2015 10:13

Re: Ja tunteet kuumenevat

"Phoenix! Nau huusi ja täysin miettimättä läimäytti kämmenellään tarkoituksenaan osua miestä suulle. " Nämä ovat hyviä ihmisiä, eivätkä millään muotoa muukalaiskammoisia, mutta tottuneet pieniin kuvioihin ja syystäkin hieman pelästyneitä, kun sinunkaltaisesi heppu ilmestyy tänne lentelemään! Voisit sentään yrittää!" Nau oli pompannut pystyyn ja muistutti nyt sähisevää villikissaa. Pikku Felix tuijotti häntä silmät pyöreinä isänsä sylistä. Äiti ei juurikaan ollut räiskähdellyt pojan koko pikkuisen elämän aikana.
" Geoff, voit poistua, ja mennä kertomaan ihmisille, että täällä ei ole mitään hätää kenelläkään, eikä mitän sellaista joka kenellekään asujaimelle kuuluisi millään lailla." Nau sanoi sitten rauhallisemmin astuen ovelle päin. Kumpikin miehistä nyökkäsi, muttei poistunut. He puhuivat hetken keskenään ja tämän jälkeen Geoff kääntyi kannoillaan ja poistui.
" Sitten minä toin mukanani Suikan ja Jeedin. Suikka on kertonut miehelle mistä tässä on kyse, ja voin sanoa että hän on hyvin järkyttynyt. Päästänkö minä heidät sisälle?" Roo kysyi nyt ja katseli kysyvästi Phoenixia ja Nauta.
Nau oli hiljaa. Hän odotti Phoen vastaavan ensin...hän ei ollenkaan pitänyt ajatuksesta Jeedin kohtaamisesta, mutta pakkohan se olisi, mitä pikemmin, sen parempi. Jeed parka. Tuo hyvä, lämmin,, kiltti hellä ja tunnollinen mies. Mitä hän olikaan tälle tehnyt!

Kaarin ei puhunut mitään mutta nousi sijaltaan, ja alkoi kahmia ulkovaatteita itselleen ja sitten pikkupojalle.
" Me menemme meille. Palaamme jonkin ajan päästä, tai sitten voitte tulla meidän luoksemme, Felix varmaankin menee nukkumaan aivan juuri." Hän sanoi ja asteli Phoen vierelle odottaen tämän antavan pojan hänen huomaansa.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö