Naisen rehellinen vastaus ei ollut ollut näköjään se paras mahdollinen valinta. Albine ei voinut muuta kuin tuijottaa miehen yhtäkkistä riehumiskohtausta suu hieman raollaan. No jo oli, oli eriasia olla karkea kuin täysin vainoharhainen. Pieni kurttu ilmestyi naisen otsalle nenänvarren yläpuolelle toisen mesoamisesta. Ensin nainen ajatteli olla kuuntelematta, mutta Karhuntakun alkaessa tenttaamaan tuota naisen mieli muuttui. Alvine tömäytti teekuppinsa pöydänpintaan ja nousi ylös seisomaan jääden kuitenkin paikoilleen kädet pöydä reunalla. Jääsilmien katse oli muuttunut paljon, niissä ei ollut lämpöä, eikä ystävällisyyttä. Oli lähes uskomatonta miten naisen katseessa saattoi tapahtua niin radikaalinen muutos. "Kuule nyt iso pässinpää, kuuntelitkö yhtään mitä minä juuri sanoin?" nainen sanoi nyt hieman hermostuneen oloisena ja sanat olivat teräviä ja kovia. "Äläkä sinä hauku veljeäsi idiootiksi, sinun se tässä pitäisi ottaa ja katsoa itseäsi oikein kunnolla", Albine jatkoi ja oli selvästi vihainen, vaikkakin enemmän karhun kuin itsensä puolesta.
Albine veti henkeä ja mietti ettei hänen olisi hyvä hermostua. Vahvat tunteet nostivat esiin epätoivottuja kykyjä, eikä nainen pystynyt silloin kontrolloimaan magian käyttöään yhtä hyvin kuin rauhallisena. Naisen magia eli hänen tunteidensa mukana, mistä oli yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä. "Ei kukaan" nainen ärähti lopulta ja otti pari askelta taaksepäin irrottaen kädet pöydästä vihaisella eleellä. "Ja vaikka minulla olisi pienintäkään halua tuottaa sinulle jotain harmia joutuisin itse roviolle ennen kuin ehtisin edes sanoa asiani!" tällä kertaa naisen ärtynyt puhe yltyi loppuakohden huutamiseksi. Naista suututti yhtäkkiä yli äyräiden toisen asenne, koska hän ei ollut muuta yrittänytkään kuin olla ystävällinen ja olematta vaivaksi. "Voisit lopettaa sen hydyttömässä itsesäälissä vellomisen ja katsoa hieman ympärillesi. Miten asiasi ovat niin huonosti, hmm? Sinulla on katto päänpäällä ja perhettä seuranasi, mutta se ei tunnu riittävän sinulle, ehei. Ja kaikki muut ovat sinua vastaan, niinkö? Kun yksi koira puree niin voisi varmuuden vuoksi lahdata kaikki koirat kun ne kuitenkin purevat, niinkö?" naisen kiukkuisen, puoliksi huudetun monologin aikana tapahtui jotain hälyyttävää. Se ei näkynyt ensin ulospäin mitenkään, mutta mitä hermostuneemmaksi nainen tuli, sitä selvemmin näkyi jonkinlainen värähtely naisen ruumiin ympärillä muutama milli ihosta irrallaan. "Sinä olet yhtä paha kuin ne tuolla kylässä, sokeita idiootteja kaikki! Min-" nainen lopetti kesken lauseen ja veti napakasti henkeä. Jääsilmät laajenivat ja nainen nosti käsiään eteensä ja ne tosiaan tuntuivat heittävän tyhjästä kipinää. "Voi ei, voi ei, voi ei" ,oli ainut mitä nainen ehti hokea kun jo kiepsahti ympäri ja juoksi ovelle riuhtoen sen auki.
Hänen pitäisi rauhoittua, hänen pitäisi hillitä itsensä. Velhotar tiesi sen, mutta käytäntö ei ollut ihan niin helppoa. Heti ulos päästyään nainen meinasi kaatua, mutta otti käsillään vastaan mitkä sulattivat hetkessä lumen siitä kohtaan mihin oli osunut. Rämpien hetken epämääräisesti nelinkontin sai nainen tasapanonsa takaisin, vaikka ei kyllä siltikään pitkälle päässyt. Nainen lyyhistyi polviensa päälle keskellä lumihankea edes tuntematta purevaa kylmyyttä. Hän puristi silmänsä tiukasti kiinni ja kätensä nyrkkiin sylissään. Velhotar oli jokseenkin mielenkiintoinen näky kipinöidessään siinä keskellä metsää pää painuksissa niin että mustat hiukset verhosivat helposti kasvot. Nainen tunsi silmiensä kostuvan ja jääräpäisten kyynelten pursuavan niistä kasvoille, jossa ne jäätyivät hetkessä. Nainen veti henkeä syvään ja nosti molemmat kätensä kasvoilleen. Viha alkoi sulaa hetkessä suruksi ja häpeäksi mikä ilmeni kyynelten muodossa. Lumi naisen ympäriltä oli sulanut märäksi vesimassaksi. Hänen pitäisi lähteä sanoi se karhunköriläs mitä vain. Ei Albine halunnut satuttaa ketään mutta ei kukaan muukaan voinut häntä asiassa auttaa kun itse. Tai olisihan hän voinut jäädä vuorille yksinään ja pysyä erossa kaikesta. Se ei vain ollut ollut kovinkaan viihtyisää, ei edes vaikka mestari siellä oli aika ajoin käynyt.