Viesti Ke Maalis 19, 2014 9:25

Still around I see || Ylva

Siitä oli jo jonkin aikaa. Ehkä... Yli viikon, ehkäpä, kun hänen kotiinsa oli pesiytynyt otus jonka hänen veljensä oli tuonut kotiin. Ja haluamatta tulla paljastetuksi koko maailmalle, menettäen viimeisenkin ympärilleen rakentamansa rauhan, Karhuntakku oli päättänyt pitää olennon kotikolossaan. Mutta kuinka kauan, se oli kysymys! Samaan aikaan hän ei halunnut sitä nurkilleen mutta silti samaan aikaan hän ei voinut mitään sille nakertavalle epäilykselle, mitä tapahtuisi jos hän päästäisi sen vapaaksi kotinsa ulkopuolelle.
Tässä jutussa ei kyllä ollut mitään päätä eikä häntää, ei alkua eikä loppua.
Livertäjä oli saattanut hänet tosi sotkuiseen soppaan, eikä karhumies pitänyt siitä. Ei. Pätkän. Vertaa.
Se nainen oli... Ärsyttävä. Tai ainakin Karhuntakku tunsi olonsa koko ajan levottomaksi tämän ollessa lähellä. Naikkonen piti kyllä hänen kotikolonsa siistinä, kuten oli sovittu, jättäen tosin ne tavarat rauhaan joihin mies kielsi äristen olla koskemasta. Oli kuin hänen olemustaan oltaisiin uhattu jokaisella kerralla, kun nainen oli tartuttamassa tuoksunsa johonkin miehelle kuuluvaan tai aikoi tehdä kotiaskareita jotka mies oli koko ihmiselinikänsä itse tehnyt.
Tämä oli hänen kotinsa, hänen tavaransa, hänen.
Ei sen naikkosen.

Mutta sitten... Se oli tapahtunut.
Karhuntakku oli ollut vedenhaussa, tyytyväisenä kuljeskellen yksin sulavassa metsässä. Talvi oli alkanut väistyä ja kevät tulla pikku hiljaa. Joki oli puoliksi avautunut, jää peittäen vielä sieltä täällä mutta se oli hyvää aukeamassa.
Ja silti aina yhtä petollinen.
Harkitsematon askel, ja Karhuntakku oli kaatunut jokeen. Ei sen pahempaa, hän ei ollut syvässä kohtaa missä virtaus oli voimakas. Hän vain kastui, yltä päältä jäänkylmässä vedessä ihoa myöten.
Sanko täynnä vettä takaisin kotiin lompsien karhumies oli vain murahtanut kysymyksille, astellen sisälle lämpimään, riisuen vaatteensa häpeilemättä heittäen ne maahan. Hän korjaisi ne myöhemmin. Nyt pitäisi vain pitää kiirettä ennen kuin-
ATSHU!
...Perkele.
Karhuntakku oli siten saanut nuhan ja kuumeetta, makaillen sängyssään peittojen alla alastomana uupuneena, haluttomana tehdä mitään. Hän ei jaksanut edes ajatella kunnolla...

#Jep, se on ärripurri, hölmö sellainen Uwu#
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.