Dawn of Honey || Vahti

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Huhti 2014, 22:30

//Kenties :D //

Elodie tuijotti odottavasti Karhuntakkua silmiin, joka lopulta suostui hänen avun tarjoukseensa. Tyttö saisi laittaa kaloja vartaisiin, ensimmäinen mielikuva joka tälle tuli oli sätkivät kalaparat vartaisiin seivästettynä.
"Hy...Hyvä on." Fauni sai vastatuksi nielaiset hiljaa. Elodie asteli jännittyneenä istumaan pöydän ääreen, seuraten hiljaisena miehen puuhastelua. Päässä pyöri jälleen monenmoiset ajatukset, mennen ristii keskenään. Se sai tytön ravistelemaan päätään rivakasti, hän halusi nyt auttaa Karhuntakkua, ei velloa säälissä kaloja kohtaan.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 17 Huhti 2014, 00:50

Kun nyt oltiin päästy sovintoon asiasta, Karhuntakku nousi ja asteli hakemaan pöydälle sen kalaämpärin. Ja puukkonsa, puhtaan pellavapyyhkeen sekä pitkiä keppejä joissa toisessa päässä teroitetut oksan haarat. Kun ne kaikki oli saatu pöydälle, kepit kasattuna valmiiksi likan eteen nätisti ja karhumies istuutuneena puukko kädessään, mies vilkaisi pahoittelevana fauniin.
"Voit katsoa poispäin, tämä on hiukan veristä", mies varoitti, odottaen hetken ja sitten nappasi yhden pikkukaloista ämpäristä, väänsi siltä niskat mikä kuului pienenä rusahduksena.
Niskat taittuneena kala jäykistyi sirpiksi, pyrstö vipattaen ja suu apposen auki. Sitten Karhumies puukolla veti pään irti, pudottaen sen ämpäriin ja asettaen nyt päättömän kalan alkoi perkaamaan sitä, heittäen kaikki suolet ja muut ämpäriin elävien kalojen sekaan. Hän teki samantien vielä saman toisellekin kalalle, sen jälkeen kuivaten kalat pyyhkeellä ja ojensi siistityt kalafileet tytölle.

"Eli, laitat tämän fileen näihin teräviin kärkiin. Poikittain ja että se on tukevasti, näin", karhumies selitti kun teki ensin yhden kalan itse, lävistäen fileen yhden kepin kahteen piikkiin piikki kerrallaan. "Ja noin, valmiina paistettavaksi." mies totesi laskien kepin pöydälle. "Kokeile nyt sinä."

#Tämä on koetus Elodie, kestä se! Ò^Ó#
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Huhti 2014, 08:41

//Tämän avulla sinusta tulee aikuinen! Ò^Ó //

Karhuntakku varoitteli että hommasta tulisi veristä, saaden Elodien automaattisesti nostamaan kätensä silmilleen, piiloutuen niiden taakse. Korvat luimussa tyttö kuunteli inhottavia ääniä mitä kalat päästivät, onneksi ne eivät osanneet kiljua. Miehellä meni hetki aikaa perata kaksi kalaa valmiiksi ja sitten oli valmis neuvomaan miten laittaa kalat vartaisiin. Tyttö laski kätensä varovaisesti alas, nähden siististi leikellyt kalafileet, eivät ne niin pahoilta näyttäneet, mutta hopeinen suomunahka kertoi vielä niiden olleen joskus kaloja.

Fauni tunsi olonsa entistä jännittyneeksi, Karhuntakun näytettyä mitä tehdä. Tämä tuijotti hetken aikaa filettä edessään, ennen kuin ojensi tärisevät sormensa sitä kohti. Fileenpinta tuntui kylmältä saaden Elodien vetämään käden hetkeksi kauemmas, mutta hengitys syvään sai tytön lopulta ottamaan kalafileen käteensä, kun taas toinen käsi otti vartaan.
Piikit painuivat hellästi fileenpintaa vasten, mutteivat painuneet tarpeeksi että se olisi läpäissyt sen. Tyttö laski äkkinäisesti vartaan sekä fileen alas pöydälle. Elodie valui alas tuolilta kiireesti piiloutuen kyykkyyn pöydän alle. "En voi, en voi, en voi, en voi!" Fauni parahti pudistellen päätään, samalla kun oli painanut kätensä korvilleen ja puristanut silmänsä kiinni.

//Ja nyt koulun kautta helshinkii! Adiö~<3 //
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 17 Huhti 2014, 19:48

#Eih! Karhu ei halua että se kasvaa aikuiseksi! Ò^Ó Ja have fun ^^#

Livertäjä oli tullut myöskin pöydän ääreen, istuen lattialla faunin toisella puolella ja katsellen toisten puuhia kalan kanssa ihmeen hiljaisena. No, kai hänenkin laisensa papupata osasi olla hiljaakin välillä... Karhuntakku tarkkaili tytön yritystä saada file seivästettyä, mutta toinen jätti leikin lyhyeen, liukuen alas pöydän alle karhujen yllätykseksi.
Livertäjä tosin meinasi alkaa nauraa, peitellen kuonoaan käpälällään. Karhuntakku taas läpsäisi keveästi veljeään kuonolle mulkaisun kera, katsoen sitten Elodieen hieman huolissaan.
No, tuskin toisesta niin huolissaan tarvitsi olla. Tuskin toinen mitään kauheita traumoja saisi.
"Ei hätää Elodie", karhumies tokaisi. Hän olisi kyllä silitellyt toisen päätä mutta hänen kätensä olivat veriset ja kalanhajuiset nyt... "Sinun ei tarvitse jos et halua." Ei toisen ollut mikään pakko. Karhuntakkuhan oli sanonut jo alussa sen.
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 22 Huhti 2014, 11:28

//Vähän voi kasvaa aikuseks, ei siitä huomaa eroa :3 //

Elodie avasi silmänsä katsoakseen Karhuntakkua, joka kurkkasi pöydän alle ja lohdutti häntä. Ei tytön ollut pakko, jos tämä ei halunnut. "Anteeksi... ei minusta ole hyötyä." Tyttö pahoitteli laskiessaan käden syliinsä ja antaen miehelle pahoittelevan apean katseen. Kenties fauni oli pettynyt hivenen itseensä jälleen kerran, tälläiset tilanteiden takia hänet aina passitettiin ovesta ulos töiden osalta, ei hänestä ollut hyötyä.
Elodie kömpi pois pöydän alta, pyyhkies toista kättä housuihionsa, kun kerran oli sillä kalafilettä koskenut.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 23 Huhti 2014, 01:08

#Hmmm... Not yet, antaa sen vielä nauttia viattomuudestaan Ó.Ò Ja tervetuloa takaisin! \o/ #

Karhuntakku hymyili myötätuntoisesti tytölle joka tunsi itsensä kyvyttömäksi auttaa kalojen perkaamisessa ja tikkuun laittamisessa. Miehelle se ei tietenkään ollut vaikeaa, tämä ei pahemmin ajatellut ruokansa tunteita, ja jos totta puhuttiin, niin Elodien kammoksunta vereen, listimiseen ja yksinkertaisempaankin asiaan kuin fileen laittamineen tikkuun tuntuivat melko naurettavilta asioilta... Jokin niin luonnollinen asia karhumiehelle aiheutti vatsanväänteitä jollekin toiselle...
Naurettava ajatus, kyllä.
Mutta kun kyseessä oli tämä pikku fauni, Karhuntakun ei auttanut muu kuin yrittää ymmärtää. Ja tehdä kompromisseja.
Saisi nähdä koska raja tulisi vastaan sillä äreä karhu oli aina loppujen lopuksi äreä karhu.
Mahtoikohan Elodie edes aavistaa, kuinka kovasti karhumies yrittikään.

"Älä siitä välitä. Istu Livertäjän kanssa takan ääreen niin minä hoidan kalat", mies tokaisi keveästi, tökäten fileen minkä Elodie ei ollut pystynyt laittamaan. Ja sitten seuraavan kalan kimppuun...
"Tule Ellie", karhuveli tokaisi kohoten neljälle jalalleen, odottaen tyttöä.
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Huhti 2014, 12:56

//Kiitos kiitos \o/ //

Elodie katsahti olkansa yli Karhuntakkua, joka tokaisi ettei tytön tarvinnut välittää, mies kyllä voisi hoitaa kalat yksinäänkin. Tyttö nyökkäsi pienesti ja vilkaisi Livertäjääkin, joka kutsui häntä takan ääreen. Fauni asteli lämpöisen takan luokse ja istahti alas. Korvat olivat edelleen apesti luimussa, katseen tuijottaessa rätiseviä liekkejä.
Hiljainen huokaus karkasi pieniltä huulilta, Elodien pysyessä hiljaa paikallaan.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 23 Huhti 2014, 16:55

Livertäjä istuutui myöskin takan ääreen, faunitytön vierelle ja vilkaisi tätä apeaa pikkuista. Karhu kallisti pienesti päätään mietteliäänä, hymyillen sitten.
"Tiesitkä Elodie, että isämme ei ollut kovin kiintynyt lihan syöntiin myöskään?" Livertäjä tokaisi pirteänä. "Hän kyllä söi lihaa jos oli pakko tai hänelle tarjottiin, mutta hän mieluummin söi kaikenlaisia kasviksia ja muuta vastaavaa. Hän antoi yleensä meidän syödä kaiken lihan tai metsästää. Muistan kun minä ja Hunajakieli saimme kokeilla ensimmäistä kertaa metsästystä isoon otukseen, se oli silloin mäyrä. Ilkeä otus mikä puri minua suoraan naamaan. Vieläkin särkee muistellessa", Livertäjä selosti ja pyyhki kuonoaan pehmeästi tassullaan.
"Ettekö te faunit syö sitten lihaa? Vai onko se osittaista? Minä ja Hunajakieli tapasimme kerran faunin, kiva tyyppi, vaikkakin pelkäsi meitä aluksi mutta hänellä on paljon tietoa jota tykkäsi jakaa meidän kanssa. Hei Karhuntakku, mikä oli hänen nimensä?"
"Taisi olla Rautajalka", karhumies murahti pöydältä, leikellen kaloja tikkujen päähän taidolla ja nopeudella. "Niin, Rautajalka. Hänellä oli sellainen rautarengas toisessa jalassaan, raukkaparka oli ollut orjana mutta sitten paennut. Minä ja Hunajakieli yritimme keksiä keinoa saada sitä irti, mutta loppujenlopuksi meidän piti pyytää isän apua. Hän ja fauni menivät jonnekin muualle, ja isä palasi myöhään yöhön, kantaen sitä rautarengasta. Hän kertoi että fauni oli lähtenyt omia menojaan kiitettyään kovasti, antaen isäukolle hassun makuista yrttiä minkä kuuluisi toimia haavoihin. Ei tosin tuntunut toimivan..."

"Koska sinä söit kaiken samantien, eikä sinulla ollut edes mitään haavaa tai kipuja, tollo", Karhuntakku tokaisi pöydältä pahemmin vilkuilematta työstään.
"No anteeksi että satuin olemaan nälkäinen ja sinä kieltäydyit kalastamasta minulle", Livertäjä tokaisi tassut puuskassa, iskien silmää Elodielle.
"Laiskuri", oli Karhuntakun yksinkertainen tokaisu takaisin.
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Huhti 2014, 17:08

Elodie käänsi katseensa Livertäjän puoleen tuon ryhtyessä kertomaan isästään. Kaikki karhut kyllä olivat moni ruokaisia, mutta ei hän ollut kuullut ikinä karhusta joka mieluumin syö kasvi peräistä ruokaa. "Minun perheeni ei syönyt lihaa." Elodie kertoi mitä tiesi Livertäjän kysymykseen.
Faunin korvat kohosivat pikkuhiljaa tuttuun kulmaansa Karhun selostaessa lisää menneitä muistoja, kertoen faunista joka oli kaivannut apua.
Pieni hymy kaartui Elodien huulille Livertäjän puhuessa hoivaavista yrteistä ja Karhuntakun korjaillessa veljensä sanomisia. Pieni sanaharkka sai tytön naurahtamaan hiljaa ja toisten vain jatkaessa purskahti tyttö vienoon nauruun.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 23 Huhti 2014, 19:11

Livertäjä hymyili tyytyväisenä saatuaan tytön paremmalle tuulelle, Karhuntakunkin kasvoille kohoten pieni hymy, vaikka tämä ei sitä näyttänytkään kummallekaan, istuen yhä näihin selin. Oli hän kuitenkin kiitollinen veljelleen... Mutta sitä hän kertoisi koskaan. Älkää edes kuvitelko. Livertäjä ylpistyisi liikaa ja pälättäisi lisää, aina jankaten ja ylpistelen kunnes Karhuntakku vihoissaan kuristaisi tämän.
...
Olisikohan se kuinka vaikeaa näin ihmisenä?
No, kuitenkin, Livertäjä jatkoi höpötyksiään kertoen hänen ja Karhuntakun lapsuudesta, miten erilainen karhuperhe he olivat. Asuen isän tekemässä kolossa, jossa oli vähän samanlaiset puitteet kuin nyt Karhuntakin omassa. Ja kuinka he leikkivät päivät pitkät oppien asioita joita normaali karhu ei oppisisi, uivat joessa, isä ja äiti pysyivät yhdessä loppuun saakka vaikka normaalisti uroskarhu vain olisi jättänyt pennut emolle, leikkejä, heidän kummallisesta sedästään joka piti hattua ja reppua vaikka olikin karhu...
Ja kaiken tämän aikana Karhuntakku oli saanut kalat perattua ja fileet laitettua keppeihin, asettaen ne takan ylle paistumaan mukavasti. Siivoten sitten pöydän, käväisten ulkona heittämään kalojen sisälmykset ja verisen veden kauas pihastaan.

Sitten olikin aika laittaa pöydälle tänään pestyt ruokailuvälineet. Livertäjä ei tietenkään mitään tarvinnut, Karhuntakun kieltäen veljeltään hunajansa. Se oli hänen ja vain hänen, eikä ahneen velipojan...
Kostoksi taas Livertäjä alkoi kertoa siitä miten pentuna Hunajakieli jäi jumiin karhunvatukka pensaaseen, sen piikkeihin mitkä takertuivat pehmoiseen turkkiin.
"Ja hän alkoi sitten itkeä ujeltaa, kun minä yritin vetää oksia pois hänen turkistaan."
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 23 Huhti 2014, 20:31

Elodie kuunteli Livertäjää nyt hymyssä suin. Oli mielenkiintoista kuulla karhuveljesten lapsuudesta, mutta mitä enemmän tyttö tarinoita kuuli sitä enemmän häntä alkoi säälittää Karhuntakku. Tuon elämä karhuna kuulosti niin iloiselta ja tyytyväiseltä, kun taas nyt mies oli jumissa ihmismuodossa. Tyttö vilkuili Karhuntakkua sivusilmällään, pohtien mahtoiko toinen olla surullinen, jonka peitti äreällä luonteellaan.
Fauni kuitenkin piti vienon hymyn huulillaan Livertäjän tarinoiden ajan, seuraten välillä sivusta miehen puuhia.

Kalat oli asetettu paistumaan lähelle takan loimua ja karhu edelleen kertoili tarniaa Karhuntakusta. Tyttö pysytteli koko sen ajan hiljaa kuunnellen.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 23 Huhti 2014, 22:26

"---mutta sitten lopulta meidän isä tuli kauhistuneena paikalle, luullen että ahma tai susi oli käynyt meidän kimppuun. Sen jälkeen hän vältteli kauan pusikoita, mutta tästä päivästä päätellen hän on päässyt siitä pelosta eroon", Livertäjä vitsaili katselleessaan veljeään, joka kokeili yhden fileen paistumista ottaneena kepin käteensä, puristaen filettä keskeltä.
Mutta kun Livertäjä soitti siinä suutaan...
"Hiljaa siinä ja syö kalasi", Karhuntakku murahti, napaten fileen kepistä ja heivaten sen päin veljeään. Joka vain laiskasti aukaisi suunsa, mutustellen kuumaa mutta hyvin paistettua kalaa tyytyväisenä. "Ei hassumpaa... Mutta raaka on parasta, varsinkin mädin kanssa."
"Hmp. Elodie, ruoka on valmista", karhumies ilmoitti nyökäten pöydän suuntaan, missä odottivat astioiden kanssa leipä, hillo- ja hunajapurkki. Karhuntakku otti enää vain fileet keppeineen pois takan ääreltä, viedäkseen ne pöydälle.
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Huhti 2014, 00:12

Elodie näki selvästi kuinka Karhuntakkua ärsytti veljensä vitsailu, joten tyttö ei halunnut kommentoida tarinaan mitenkään. Kaikki pelkäsivät joskus jotakin. Fauni kyyristyi yllättäen kalan lentävän Livertäjää päin, joka vain nappsi sen lennosta syöden sen mielissään.
Tyttö vilkaisi Karhuntakkua tuon kertoessa ruoan olevan valmista. Tämä nousi ylös ja asteli pöydän ääreen, joka olikin katettu muutamilla lisukkeilla. Elodie ei tiennyt mitä odottaa kalan maulta ja edelleen hän poti pientä sääliä kaloja kohtaan, mutta halusi kuitenkin olla Karhuntakulle mieliksi ja edes maistaa. Tuoksu oli ainakin hyvä.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 24 Huhti 2014, 00:47

Karhuntakku istuutui itsekin pöydän äärelle, ottaen pari kalaa tikuista pois, antaen kummallekin heistä kaksi fileetä. Niitä jäisi vielä yhdeksän jäljelle tämän jälkeen, joten popsittavaa ainakin oli- Si...
Karhuntakku mulkoili viereen, lattialle istuutunutta Livertäjää joka katseli odottavasti häntä. Ja niitä yhdeksää muuta paistettua kalaa.
"...Niin?" karhumies kysyi hampaittensa välistä, Livertäjän vastaten vain aukaisemalla silmiään lisää ja nojaten päätään enemmän kohti. Toinen ei kyllä näyttänyt enää yhtään söpöltä. Tuo toimi ehkä kun oli pentu, mutta aikuisena... Livertäjä näytti enemmänkin hullunlehmän taudin saaneelta.

...No, ehkä toinen lopettaisi kerjäämisen sitten.
Joten Karhuntakku heitti lattialle Livertäjälle neljä kalaa, joita karhu alkoi kahdella käpälällään vetelemään suuhunsa.
Karhuntakku taas siirtyi syömään omiaan, ottaen kalan kanssa leipää hunajalla. Ja ehkä hiukan hilloa siihen päälle kivasti. Ainakin mielenkiintoinen makuyhdistelmä kaikki yhdessä, mutta erikseen ainakin hyvää.
Kala oli mukavasti paistunut, omaten kullanruskeaa sivuilla.
Karhumies vilkaisi fauniin, katsellen toisen maistelua.
"No?"
Livertäjä kohotti päätään huomatessaan mistä oli kyse. Jos Elodie ei söisi kalojaan, niin enemmän velikarhulle~
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Huhti 2014, 10:51

Elodin katse laskeutui fileisiin, jotka Karhuntakku oli laittanut hänen eteensä. Pitäisikö ne syödä niin kuin leipä? Fauni nosti toisen fileistä käsiinsä ja käänteli sitä. Sivusilmällään tyttö huomasi Livertäjän, joka oli saanut lisää kalaa ja hotki niitä mielissään kokonaisina. Nyt Elodie vilkaisi Karhuntakkua, joka nautiskeli kalaa leivän ja hunajan kanssa. Hän itse ei vielä uskaltanut lähteä yhdistelemään makuja, kun ei tiennyt miltä kala yksinään maistui.

Lopulta tyttö vei fileen lähemmäs suutaan ja otti pienen haukun. Kalan liha lähti hyvin mureana irti, mutta fileen pohjalla oleva kalannahka oli sitkeää, jolloin tyttö joutui ottamaan tiukemman otteen ja repimään filettä jotta sai palan irti. Hupsu fauni kun ei tiennyt ettei kalan nahkaa ollut pakko syödä, se oli vain pitelemässä helposti hajoavaa lihaa kasassa.
Elodie vilkaisi Karhuntakkua, tuon udellessa miltä kala maistui. Tyttö makusteli uutta makua suussaan, liha oli kyllä maukasta, mutta pala kalan nahkaa maistui samalta miltä kala haisi. "Umm..." Fauni mumisi, yrittäen niellä suunsa tyhjäksi.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 11 vierailijaa

cron