Dawn of Honey || Vahti

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 03 Huhti 2014, 23:54

//Nawwww ihana biisi niisk QuQ //

Karhuntakku tahtoi kuulla Elodien tarinan, hyvä. Tyttö laski kätensä lepäämään rauhallisena syliin, samalla katsellen toista takaisin. "Olipa kerran mies, suipoilla korvilla ja kapeilla kasvoilla. Mies oli haltia ja eli muiden haltioiden lailla haltioiden kaupungissa. Ja vaikka miehen ympärillä oli paljon muita haltioita ei tuolla ollut perhettä, ei yhtään ystävää, ei ketään jota rakastaa." Fauni aloitti kertomuksensa ja puhui kaiken todellisen mitä tiesi.
"Mutta eräänä päivänä mies törmäsi kaupungin laidalla nuoreen tyttöön, fauniin, joka oli uupunut, peloisaan ja aivan yksin. Mies kysyi mikä faunilla oli hätänä ja tuo kertoi erkaneensa perheestään metsästäjien takia ja oli nyt yksin ilman turvaa. Mies sääli pientä otusta ja tarjoutui auttamaan poloista."

Elodien ilme oli tähän asti pysynyt rauhallisena, mutta pieni hermostuneisuus näkyi tämän pyöritellessään häntänsätupsua sormissaan. "Mies johdatti faunin kotiinsa ja antoi tuolle vaatteita, ruokaa ja huoneen jossa tyttö voisi levätä. Fauni oli todella kiitollinen miehelle kaikesta ja tunsi olonsa paremmaksi, hän olisi nyt turvassa. Mies piti huolen tästä monta viikkoa ja opetti kuinka kaupungissa eletään. Mies ei ollut enää yksin, tuolla oli joku... jota rakastaa." Tarina kuulosti onnelliselta, mutta tytön ilmeestä ja pienestä tauosta saattoi jo nähdä, että oli aika kertoa tarinan synkkä puoli. "Eräänä iltana mies tuli faunin huoneeseen ja pyysi tyttöä istuutumaan vuoteelle. Mies istuutui faunin viereen ja kertoi tuolle jotakin. Tyttö oli todella tärkeä hänelle, hän rakasti tuota, hän ei voisi elää ilman tuota, hän tahtoi että tyttö pysyisi hänen luonaan ikuisesti... Fauni oli ymmällään, ei hän tiennyt rakkaudesta paljoa. Rakastiko hän miestä takaisin? Tyttö ei osannut vastata, mies hymyili ja sanoi että halusi auttaa tyttöä vastaamaan ja kumartui suutelemaan tuota. Se sai faunin enemmän ymmälleen, muttei hän osannut pistää miehelle hanttiin. Tuo oli auttanut häntä ja huolehtinut hänestä. Siitä eteenpäin mies tuli joka ilta kysymään tytöltä vastausta, mutta joka kerta tyttö ei siihen kyennyt, johon mies aina sanoi haluavansa auttaa. Suudellen tuota, kosketellen tuota ja... ja..." Elodie tunsi palan kurkussaan, samalla kun puristi häntää otteessaan. Fauni oli laskenut katseensa alas miehestä, yrittäen saada sanoja ulos suustaan.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Huhti 2014, 00:36

#On QwQ#

Karhuntakku ekaksi yllättyi ettei tarina alkanut faunista, vaan haltiasta. Se miten likka tuntui nyt selittelevän miehen menneisyyttä ja yksinäisyyttä... Kuin selitellen jotakin mitä tulisi vielä tarinan aikana tapahtumaan. Eikä karhumies pitänyt tästä seikasta. Jotakin tulisi tapahtumaan, mutta Karhuntakku ei vain vielä tiennyt kuinka likaista ja vääntynyttä se olisi. Kuitenkin, mies kuunteli koko tarinan, katse tytön kasvoilla miehen omat ollen ilmeettömät, kulmat värähtäen muutaman kerran eräissä kohdissa. Sitten, Elodie ei voinut enää jatkaa.
...
...Karhuntakku tunsi olonsa kipeäksi, kuin hänen vatsaansa olisi joutunut kuusen neulasia, terävinä ja monina. Miehen katse laski maahan, tämän tuijottaen sitä ilme kuin kivestä tehty. Kädet puristuen hitaasti niin lujaa, että ne muuttuivat valkeiksi.
Se pikku, sairas paskiainen... Vaikka Karhuntakku oli alun perin eläin, ja eläinten maailmassa ei ollut mitään rajoitteita seksuaalisuuksista, niin silti siitäkin huolimatta karhumies tiesi- Tunsi miten todella, todella väärin ja sairasta oli mitä haltia oli tehnyt Elodielle. Ja miten jollain tavalla tuo tilanne, Elodien auttaminen ja rakkauden tunteminen tyttöä kohtaan, oli tavallaan samanlainen kuin nyt faunilla ja Karhuntakulla...
Paitsi että Karhuntakulla ei ollut mitään haluja tehdä samaa kuin haltia pennulle, ei hitossa! Elodie oli Karhuntakun silmissä pentu, lapsi jonka kuului olla lapsi turvatussa ja rakastettu ympäristössä, mikä ei yrittänyt hyötyä tytön puolustuskyvyttömyydestä.
Mitä enemmän Karhuntakku asiaa ajatteli, sitä enemmän häntä raivostutti, haluten painua nyt sinne kaupunkiin, etsiä se hemmetin suippokorvainen kaksijalka ja laittaa roikkumaan sisälmyksistään.
Juuri tällaisen takia hän vihasi kaupunkeja! Niissä kyti aina sairauksia ja pahuutta!

Karhuntakku puri hampaitaan yhteen, kasvot nyt kurtistuneina raivosta.
"Ja se haltia... Tuli sinne kauppaan..." Ylin voima suojelkoon Jägeriä jos tämä antoi sen saastan koskea likkaan. "...Minä etsin sen haltian ja tapan", karhumies julisti. "Laitan sen katumaan että koskaan koski sinuun tai edes katsoi sinuun."
Jos se haltia oli tullut Jägerin kauppaa, kyse saattoi olla vakioasiakkaasta. Jägerillä saattaisi olla tämän nimi tiedoissaan. Mitä tahansa, mikä päästäisi karhumiehen jäljille.
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Huhti 2014, 01:00

//Oooooh he's mad! ÒoÓ //

Elodie yritti parhaansa jatkaa, hän ei ollut lähelläkään tarinan loppua, mutta Karhuntakku löysi tarinan lopun itse. Henkäisten tyttö nosti katseensa mieheen, tuon julistaessa tappavan sen haltian, joka oli koskenut faunia. Tyttö tunsi paniikin kohoavan pintaan, joka muuttui värinäksi tämän kehossa. Ei... Ei... Ketään ei saisi tappaa. Elodie nousi polvilleen ja kurkotti käsillään miestä kohti, tarttuen tuota käsistä jontka oli puristettu tiukasti nyrkkiin. "Älä! En halua että sotket kätesi vereen... Et ole tappaja!" Fauni parkaisi.

Kukaan ei ansainnut kuolemaa, vaikka kuinka hirveitä nuo olisivat, kaikelle pahuudelle oli kääntö puolensa, syynsä. Haltian tapauksessa se oli yksinäisyys, tarve rakastaa. Mutta se ei pyörinyt tällä hetkellä Elodien päässä, vaan se että äkkipikainen Karhuntakku todella menisi etsimään haltian käsiinsä ja tappaisi tuon, aiheuttaen itselleen vaikeuksia. Hän ei tahtonut sitä, toinen oli liian tärkeä hänelle. "Rauhoitu... kiltti." Fauni henkäisi yrittäen tavoitella toisen katsetta.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Huhti 2014, 01:29

#Yes, yes he is >D #

Likka ei halunnut miehen tekevän moisia, sanoen ettei Karhuntakku ollut tappaja eikä halunnut tästä sellaista, tarttuen pienillä käsillään karhumiehen isommista, jotka olivat puristuneet koviksi nyrkeiksi. Ei tappajaa, asia oli melko huvittava, sillä Elodie ei tiennyt ettei Karhuntakku ollut yhtään puhdas sillä rintamalla. Tuhonneena kokonaisen kylän, repineenä kuinka monta ihmistä hajalle paljain käsin ja hampain... Yltä päältä veressä, eikä yhtään katumusta. Ei vieläkään. He riistivät Karhuntakun elämän karhuna, miksei hän saanut siis riistää näiden omaa ihmisinä?
Ainekset kattilassa porisivat, niin takassa kuin miehen päässä.

Elodien sanat eivät tavoittaneet, ja hunajanväriset silmät vastasivat anoviin päättäväisinä, vihaisina.
"En rauhoitu", Karhuntakku murahti. "Hän koski sinuun, miten lapseen ei saisi koskea. Hän vei sinulta jotakin, mitä ei kuuluisi ottaa niin kevyesti, vaan antaa sinun omasta halusta ja vapaaehtoisena. Se helvetin haltia käytti sinua hyväksi ja sitä minä en salli!" miehen ääni kohosi joka sanan myötä, tämän lähes huutaen viimeisiä myöten. Hän halusi niin rikkoa nyt jotakin, jonkun!
"Ne ovat muutenkin vieneet minulta jo kaiken! Elämän, sydämen! Ja nyt minun pitäisi niellä se, kun ne luulevat voivansa vahingoittaa sinuakin ilman rangaistusta!? Että minä en tee mitään tai että sinulla ei ole mitään väliä?!" Karhumies ärähti, vetäen kätensä pois ja muutaman rivakkaan askeleen jälkeen potkaisi seinää vasten lepäävän puulaudan kulmaa, hajottaen siitä palasen irti.
Ne satuttivat jo häntä. Miksi- Miksi niiden piti satuttaa Elodietäkin!? Mitä fauni oli ikinä tehnyt ansaitakseen sen? Ne veivät tytön perheen, viattomuuden... Ja minkä vuoksi? Vain koska kykenivät siihen?! Se että tyttö oli fauni? Mikä hiton syy se oli olevinaan mihinkään!?

#Noihn, ja nyt uneksimaan Elodiestä ja Karhusta >3<#
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Huhti 2014, 02:00

//AAAAH Miten sä voit saada unta, tää on niin intensiivistä!! omfghdfk!! >O< //

Elodien ilme muuttui hätääntyneeksi Karhuntakun murahtaessa tälle. Mies ei suostunut rauhoittumaan, viha piinasi tuota aivan liikaa. Elodie oli kiitollinen siitä kuinka tärkeänä mies piti häntä, muttei tyttö halunnut tätä, hän ei halunnut toista vihan riivaamana. Viha sai vain pahoja asioita ikaan, se oli pelottavaa.
Karhuntakku korotti ääntään, huutaen kaikesta siitä mitä oli joutunut kokemaan ja siitä mitä Elodie oli joutunut kestämään. Mies veti kätensä pois tytön otteesta, nousten vielä ylös. Fauni puolestaan veti kätensä rintaansa vasten katsellen toista pelosta ja vingahti kun mies potkaisi lautaa, irroittaen siitä palan irti.

Elodie tunsi olonsa neuvottomaksi, hän oli saanut Karhuntakun vihaiseksi tarinallaan. Mies oli vihainen hänen takiaan. Fauni nousi ylös aroille jaloilleen, seisoen hetken aikaa aloillaan neuvottamana. "Kiltti..." Tyttö sopersi nieleskellen tuntiessaan itkun pistävän kurkkua. Elodie otti varovaisia askelia miestä kohti, mutta viimeisellä askeleella otti vauhtia ja kurkotti jälleen toista kohti, kietoakseen kätensä toisen ympärille. "Minä pyydän... rauhoitu rakas Karhuntakku... En halua tätä!" Tyttö parahti kovalla äänellä, jota ei olisi uskoisi lähtevän tästä pienestä otuksesta.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Huhti 2014, 15:16

#Easily, I sleep like a... Bear xDD#

Mies seisoi sivuttain likkaan, muristen ja lähes täristen hallitsemattomasta tunnekuohusta sisällään. Se tuli kuin aaltoina, jotka olivat toinen toistaan suurempia pyyhkäisten koko kehon yli.
Karhuntakku tunsi vihan, sen saman jonka oli tuntenut aikoinaan nousevan mielessään pelonsekaisten tuntemusten väistyessä tieltä, kun hän ei enää kyennyt muuttumaan todelliseen muotoonsa. Kaksijalkaiset... Hän vihasi niitä kaikkia, ei väliä mitä lajia olivat. Ihmisiä, haltioita, kääpiöitä... Mutta haltioiden hän oli luullut kykenevän omaavan edes jotain selkärankaa, siksi hän oli heihin liittynyt, edes vähäsen omaavan. Mutta näköjään jokaisessa pesässä oli muutama mätämuna. Karhumies oli ollut aivan oikeassa. Älä luota kehenkään tai mihinkään. Ne valehtelevat, aina.
Ja jokainen ansaitsi kuolla mokomat saast-
"Kiltti..."
Vihaiset hunajasilmät vilkaisivat fauniin, jääden tuijottamaan.
Tiedäthän sen epätodellisen tunteen, kun tajuat tehneesi jotakin todella pahasti ja tajuaminen iskee tajuntaasi kirkkaalla, terävällä pistolla? Et ajattele mitään, keho ei tunnu liikkuvan ja kaikki mitä tunsit äsken, pyyhkiytyy olemattomiin valkean, kylmähkön tuntemuksen leviten kaikkialle sinussa.
Juuri siten Karhuntakku tunsi kun näki pelokkaan Elodien.

Muistaen sen samaisen hetken kun hän oli valmis tappamaan jonkun, silloin torilla, haltiakaupungissa.
Ja miten Karhuntakku oli jälkeenpäin pelännyt menettäneensä Elodien. Että tämä pelkäsi häntä, eikä uskaltaisi olla hänen lähellään. Ja miten Karhuntakku pelkäsi lähes itkunpartaalla olevansa jälleen ypöyksin.
Karhumies tunsi kädet ympärillään, pienen faunin kehon omaansa vasten ja toisen huutaen hänelle ääni väristen.
Karhuntakku tunsi yhä kostonhalua, mutta myös halun tehdä kuten Elodie pyysi, jotta tämä ei jättäisi häntä. Ei hän halunnut olla faunille pelottava olento, niin kuin se haltia...

Suuret kämmenet kietoutuivat pienen kehon ympärille, Karhuntakun sydämen syke vähitellen alentuen.
"Ei hätää... Elodie", mies sanoi hiljaisella, matalalla äänellä. "Anteeksi. En tee sitä, älä pelkää."
Karhuntakku nosti toisen kätensä silittelemään tytön hiuksia, huokaisten syvään.
Elodie oli niin viaton ja hyväsydäminen. Ei sellaisen tarvinnut tietää miten kieroutunut ja kylmä maailma saattoi olla.
Joten, ei toisen tarvinnut tietää. Karhuntakku voisi lavastaa sen epäonnistuneeksi ryöstöksi, niin ettei kukaan saisi tietää. Varsinkaan Elodie.
Karhuntakun täytyisi vain odottaa seuraavaa retkeään kaupunkiin. Puhua Jägerille, tehdä sopimus.
Ja toimia nopeasti ja siististi, vaikka hän haluaisi sen suippokorvan kärsivän kiljuen kuin sika....
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Huhti 2014, 19:13

//Ouuuu you hehehee! ja ooooooooo Karhuuu! >:D //

Elodie piteli tiukasti Karhuntakusta kiinni ja oli painanut kasvonsa tuota vasten odottaen että mies rauhoittuisi, hän ei päästäisi irti ennen sitä, vaikka se kestäisi ikuisuuden. Onneksi pian isot kädet kietoiyuivat tytön ympärille halaukseen ja fauni pystyi kuulemaan toisen äänen, joka oli rauhallisempi. Sinivaltaiset silmät kohosivat katsoman Karhuntakkua, joka pyysi anteeksi, sanoen ettei tulisi tekemään mitään pahaa.

Elodie niiskaisi pienesti mutristaen huuliaan, ennen kuin päästi toisesta irti, mutta vain kohottaakseen kätensä toisen kasvoja kohti. Tyttö ponnisti ja kietoi kätensä Karhuntakun niskan taakse painaen poskensa tuon karvaista poskea vasten, kannatellen itseään miehen kaulalla tiukalla haluksella. "Lupaa minulle." Fauni sanoi hiljaa toisen korvan viereltä ääni edelleen väristen.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Huhti 2014, 20:31

Karhuntakku hieman nojasi alaspäin, hymyillen tytölle vakuuttavasti. Toisen ei tarvitsisi ikinä tulla tietämään karhumiehen osallisuutta asiaan, vaikka haltian kuolema kiirisikin faunin korviin. Tyttö saisi silti olla turvassa ja onnellisena ilman sen haltian olemassaoloa tahramaassa sitä kaikkea. Se oli tärkeintä Karhuntakulle, että tämä oli valmis toimimaan vastoin tytön toiveita.
Toinen sitten kahmaisi kätensä hänen kaulansa ympärille, miehen laskien yläkehoaan hieman väkisinkin alas, vaikkakin tällainen pikku fauni ei painanutkaan mitään. Lupaus. Toinen vaati häntä lupaamaan. Karhuntakku ei halunnut valehdella, muttei myöskään säästää sitä sontakasaa mistään hinnasta. Mutta hän ei halunnut tehdä tyttöä surulliseksi. Hänen pitäisi...

"Lupaan, ettet tule koskaan edes kuulemaan minusta siihen haltiaan liittyen", Karhuntakku lupasi vakavana.
Se mitä Elodie ei tietäisi, ei satuttaisi tätä. "Ruoka muuten menee pian pilalle, saanko jatkaa sitä, vai kannanko sinua mukana?" karhumies vitsaili, kietoen kätensä paremmin tytön ympärille ja nosti toisen syliin, kuin taaperon ikään. Virnuillen tytölle ja hymisten tyytyväisenä. "Älä huoli Elodie..."

#Karhu is vicious~ >D#
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Huhti 2014, 20:58

//Sneaky little bear >u> //

Elodie ei höllännyt taaskaan ennen kuin kuulisi Karhuntakun vastauksen, joka lopulta kiiri tytön korviin. Mies lupasi olematta minkäänlaisessa tekemisessä haltian kanssa. Tyttö irtautui hivenen katsoakseen toista silmiin, kuin varmistaen totuuden niistä. Lauseesta saattaisi erottaa pienen porsaanreijän, jonka avulla Karhuntakku pystyi pitämään lupauksensa, mutta tietenkin Elodie luotti toiseen ja vastaus riitti hänelle hyvin, naiivi kun oli.

Mies muistutti ruoasta, joka porisi edelleen pannussa ja menisi pilalle kohta, jos sitä ei huomioitaisi. Tyttö vilkaisi padan puoleen ja oli juuri hölläämässä irti toisesta, mutta mies nostikin hänet kunnolla syliinsä. Katse kääntyi hymyilevään Karhuntakkuun. Ei Elodien tarvinnut huolehtia, niin mies sanoi. Fauni tuijotti toista hetken hiljaisena, mutta antoi pian hymyn nousta huulilleen ja kumartui antamaan pienen suukon toisen poskelle kiitokseksi. Karhuntakku ei kyennyt aina hillitsemään itseään, mutta lopulta tuon täytyi vain antaa faunin avata sydän lukostaan.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Huhti 2014, 21:35

#AAAAW! ghkdshdsjf~! <3 >3< #

Karhuntakku jatkoi hymyilyä vaikka pentu katsoi häntä hiukan yhä apeanlaisena, mutta mies oli kärsivällinen. Ja pianhan sieltä se tuttu hymy nousi tytön kasvoille, miehen hymyillen entistä leveämmin ilahtuneena, mutta sitten hämmentyi hetkeksi kun fauni antoikin hänelle suukon. Mies hiukan punasteli ja yritti olla kuin ei mitään, laskien faunin jaloilleen lattialle.
Mokoma viekas fauni...
Karhumies pörrötti siinä ohi kävellessään tytön hiuksia, mennessään hoitamaan keittoa ja seinästä koukusta ottaen irti rautaisen kauhan alkoi hämmentämään keittoa. No niin, vielä maitoa sekaan niin johan olisi herkullinen kasviskeitto koossa.

"Antaisitko Elodie maidon tuolta komerosta? Se on puisessa leilissä kolmanneksi alimmalla hyllyllä", karhumies kysyi osoittaen yhtä komeroista nurkassa, katsellen itse keiton kuntoa. Karhuntakkulla oli kodissaan monia komeroita ja hyllyköitä. Osa piilossa seinään upotettuna, toiset vähän näkyvimpineen ovineen.
Komero mihin Karhuntakku neuvoi Elodietä oli upotettu kovaan maaseinämään, omaten viisi puista hyllyä. Ne pursusivat kaikenlaisia säilöttyjä hilloja ja nesteissä olevia juureksia tai vihanneksia, sekä muutaman leilin täynnä hirven tai metsälehmän maitoa.
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Huhti 2014, 21:57

//Nyt se sekos :D //

Elodie pisti merkille Karhuintakun pienen hämmennyksen ja heleän punan tuon poskilla, ainakin sen verran mitä parran alta näkyi. Se ei ollut toisen tapaista, mutta se jotenkin miellytti häntä. Tyttö hymähti hiljaisena, samalla kun mies laski hänet lattialle jaloilleen, saaden vielä pörrötyksenkin osakseen. Rauha oli palannut pieneen kotoisaan koloon ja fauni viimein tajusi ilmassa leijailevan kasviskeiton tuoksun, joka puolestaan muistutti tyttöä kuinka nälkä tällä oli.

Mies ryhtyi hääräämään keitoksen kanssa ja pyysi Elodieta tuomaan komerosta maitoa. Tyttö känntyi katsomaan toisen osoittamaa komeroa ja asteli sen luokse, avaten sen. Elodie kumartui hivenen kurkistaekseen kolmanneksi alemmalle hyllylle. Se oli täynnä kaiken maailman purkkeja, säilöttyjä juureksia ja sen semmoista. Tyttö ei tarkalleen tinnyt miltä leili näytti, mutta onneksi näki hyllyllä ainokaisen puisen säilöntäastian. Sirotkädet tarttuivat leiliin, varmistaen ettei kömpelyyksissään sitä pudottaisi. Tönäistyä komeron oven kiinni sorkallaan, Elodie kipitti Karhuntakun luo ja ojensi leiliä tuolle. "Tässä." Fauni tokaisi. Hän ei ollut ennen juonut maitoa, tyttö ajatteli että maito kuului eläinten pennuille ja vasoille, ei riistettäväksi, mutta ei Elodie kehdannut siitä sanoa mitään. Karhuntakku tahtoi tehdä hänelle ja itselleen ruokaa, joten hän antoi tuon tehdä sen miten tuo ite halusi.
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Huhti 2014, 22:33

#Tietty, Elodien aina yllättävä söpöys rikkoi söpöysmittarini. Jälleen. Miulta loppuu nämä kohta kesken x3 #

Karhuntakku hämmenteli ja tarkkaili keittoa, ottaen sitten tytöltä vastaan leilin nyökkäyksen kera. "Kiitos." Karhumies kaatoi sitten leilistä noin puolet keittoon, kuplivan keiton jälleen tyyntyen saatuaan kylmää nestettä joukkoonsa. "Ruoka on kohta valmis, niin päästään syömään." Karhu ojensi sitten leilin tytölle takaisin vietäväksi, sekoitellen hetken aikaa keittoa. Se saisi vielä vähän aikaa kuumeta ja sekoittua rauhassa.
"Mitä sitten Jäger teki, kun se tyyppi tuli kauppaan?" Hänen oli saatava tietää. Oliko se kääpiö luotettava vai täysikaksinaamainen kaksijalka... Karhuntakulla tosin oli tunne ettei Jäger ollut tehnyt mitään väärää Elodietä kohtaan, mutta hän halusi vain varmistuksen asialle. Sillä jos se kääpiö oli sekaantunut tytön onnettomuuteen niin...
Karhuntakku asteli ruokapöytänsä vieressä seinässä olevalle hyllykölle, ottaen sieltä kaksi puukulhoa ja lusikkaa, asettaen ne pöydälle. Sitten vielä pari puukuppia, sekä toinen leili täynnä jokivettä. Ei ehkä kovin erikoinen illallinen, mutta ainakin tarpeeksi ravinteikasta niin suurelle karhumiehelle kuin pikkufaunillekin~
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Huhti 2014, 23:12

//Nawww söpöysmittari, mut pitää sit hommata miehisyysmittareita Karhua varten x3 //

Elodie otti leilin takaisin ja kipitti sen kanssa takaisin komerolle, asettaen sen tarkalleen samaan paikaan mistä oli ottanutkin. Ruoka valmistuisi pian, joten fauni asteli valmiiksi pöydän ääreen ja istahti tuolille odottamaan. Elodie heilutteli pienesti sorkkiaan, hän ei aivan ylettänyt maahan saakka, tuoli oli tehty Karhuntakun mittakaavaan.

Faunin katse kohosi mieheen, joka kyseli lisää tapahtuneesta. Toinen tahtoi todella tietää kaikki yksityiskohdat. "En tiedä tarkalleen. Juoksin vain peloissani takahuoneeseen ja kuulin vain kuinka herra Jäger yritti rauhoitella Bereniä..." Tyttö kertoi ja säpsähti heti perään sanoneensa haltian nimen ääneen. Ei sillä että hän ei halunnut paljastaa nimeä Karhuntakulle, vaan hän ei ollut sanonut tuota nimeä pitkään aikaan ääneen. Se jopa puistatti Elodieta hieman. "Mutta herra Jäger sai pidettyä hänet kaukana takahuoneesta ja lähtemään lopulta."
Janni
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Vahti » 04 Huhti 2014, 23:30

#Aaah, yes. Karhuntakun machomaisuus xD#

Bereniä... Se oli siis pikku paskiaisen nimi. Ehkä Karhuntakun ei tarvitsisikaan kysellä Jägeriltä haltiasta, riitti että nimi veisi hänet tämän tyypin luokse. Paitsi, varmuuden vuoksi pitäisi saada enemmän tietää kuin nimi. Paitsi jos Karhuntakku pelaisi korttinsa oikein. Hänen pitäisi odottaa ainakin viikon tai pari Elodien takaisin lähdön jälkeen, ennen kuin mies voisi itse mennä vierailulle kaupunkiin. Fauni ei saisi tietää asiasta tietenkään. Ei Elodie tyhmä ollut, tämä ehkä alkaisi epäillä jos tietäisi Karhuntakun olleen kaupungissa kun haltia löytyi kuolleena. Paitsi että toinen luotti häneen, ja lupaukseensa.
Mutta ei vara venettä kaada, kuten kaksijalat aina sanovat.
Jäger näytti olevan viaton, estäneenä haltiaa lähestymästä faunia. Hyvä. Olisi ollut sääli menettää bisneskumppani, jonka kanssa oli tehnyt jo jonkin aikaa luottamuksellista kauppaa.

"No, hyvä että ei käynyt pahasti", Karhuntakku totesi hymyillen, antamatta minkäänlaista vihjettä faunille todellisista aivoituksistaan. "Ja eiköhän se keitto ole nyt hyvin sekoittunut", mies totesi ja otti puukulhon pöydältä likan edestä, mennen takan luokse ja maistaen rautakauhalla keittoa. Kyllä, juuri sopivasti. Nostaen yhdellä kädellä raskaan padan seinästä roikkuvaan rautakoukkuun, ettei keitto palaisi, karhumies annosteli runsaasti keittoa tytön kulhoon. Karhuntakku ei halunnut toisen jäävän nälkäiseksi yhtään.
Laskettuaan sitten Elodielle ruokansa pöydälle otti Karhuntakku oman kulhonsa, tehden sille saman ja istuutui tytön seuraksi ruokapöytään, kaataen heille molemmille vettä kuppeihin.
"No niin, eiköhän syödä", mies totesi ottaen varovasti kuumaa keittoa. Oli hänelläkin palava kieli kuin muillakin.
Vahti
 

Re: Dawn of Honey || Vahti

ViestiKirjoittaja Janni » 04 Huhti 2014, 23:54

//Juurikin näin xD //

Elodie katseli Karhuntakkua ja tuon puuhastelua. Mies oli hyvillään ettei mitään pahempaa ollut päässyt käymään. Ties mitä toinen olisi uhonnut tekevän herra Jägerille, jos tuo ei olisi tehnyt asialle jotain. Kääpiö osasi olla toisinaan ylipohdiskeleva bisneksensä suhteen ja kohteli asiakaitaan liiankin hyvin, mutta tuo kyllä osasi erottaa missä meni raja.

Keiton ollessa valmista Karhuntakku tarjoili sitä Elodielle ensin, joka silmäili hetken aikaa vaalkeaa nestettä, jossa lillui erilaisten kasvisten ja juuresten palasia. Tuoksi oli hyvä, joten tyttö kyllä rohkeni hetken hämmentämisen jälkeen maistamaan tätä uutta tuttavuutta. Keitto oli kuumaa kirpaisten pienesti faunin kielenpäätä, mutta muutaman puhalluksen jälkeen se oli sopivan lämpöistä syötäväksi. Maku oli jotain mitä hän ei ollut ennen maistanut, mutta se oli todella maittava ja tyttö rohkeni ottamaan toisenkin lusikallisen hymyillen.
"Mitä sinä olet puuhannut viimeisen kuukauden?" Elodie kysyi, tajutessaan että he olivat tämän koko ajan vain puhuneet hänestä. Eikö se olisi jollain tasolla jopa epäkohteliasta.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron