//Oooooo shit just got real! >:D //
Elodie oli vikaissut ujona haltiaa, joka oli ollut samaa mieltä hänen kanssaan, mutta Karhuntakku puolestaan oli paljonkin miehen sanomisia vastaan. Sinivaltaiset silmät laajenivat ja kääntyivät katsomaan Karhuntakkua, tuon kieltäessä koskemasta pentuun, häneen. Ei hän ollut vaarassa, eivät haliat aikoneet häneen koskea, miehen täytyi rauhoittua!
"Karh--" Fauni oli aikeissa jälleen rauhoitella toista, mutta mies tönäisi hänet syrjään varoittamatta. Älähtäen tyttö menetti tasapainonsa ja kaatui takamukselleen varvikkoon, tiputtaen marjaisen ruohonkorren siinä samalla. Elodie kohotti katseensa, mutta vain nähdäkseen kuinka Karhuntakku oli repinyt haltian pois ratsunsa selästä ja vahingoitti tuon päätä ja kasvoja. Ruskea orikin pelästyi tilannetta, nousten takajaloilleen, auttaen haltiaa valumaan täysin pois selästä.
Fauni nousi kiireesti sorkilleen, puristaen käsissään säärystimiään. "Karhuntakku!" Tyttö parkaisi, toisen haltia heittäessä keihäänsä ja osuen miestä olkapäähän. Epävarma askel otettiin huolissaan miestä kohti, mutta murina sai Elodien pysähtymään sijoilleen. Tärisevä katse poukkoili Karhuntakusta tajuttomaan haltiaan ja siitä toiseen. Hän ymmärsi että mies tahtoi suojella häntä, mutta miksei tuo osannut erottaa mikä oli todellinen uhka? Jos hän ei olisi nyt tässä, haltia ei olisi tajuton, eikä Karhuntakku haavoittunut, tämä oli hänen syytään ja syypään aina täytyi ottaa vastuu teoistaan.
Viimeisillä rokeuden rippeillään, Elodie otti askeleen eteenpäin ja toisenkin. Puristaen silmänsä hetkeksi kiinni, syöksyen haltian ja Karhuntakun väliin, avaten silmänsä tuijottaen karhumiestä niin tuimasti kuin pystyi. Tosin pelko värisytti faunin ilmettä, niin kuin hänen hengitystään. "Ri...Riittää!" Elodie antoi käskynsä kuulua.