Dawn of Honey || Vahti


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Huhti 26, 2014 2:08

Re: Dawn of Honey || Vahti

//Awwww voi ei MyKarhuntakku joooo x3 //

Elodie niiskaisi uudemman kerran Karhuntakun ryhtyessä selittämään miksi kiusasi veljeään. Tyttö kun itse oli kasvanut perheessä, jossa osoitettiin rakkautta ja kiintymystä nätisti. Voisiko sanoa että kunnon kukkaisperhe? Ehkä pilvilinnoissa elely oli johtanut lauman karuun kohtaloonsa ja siksi myös tämä tyttö joutui ongelmiin haltikaupungissa. Niin naiivi, että se sattui.

"Karhut ovat hassuja." Elodie totesi Karhuntakun saatua selitettyä, hieman vaivanloisesti, mutta selitettyä kuitenkin. Tyttö pyyhkäisi silmiään hihaansa, näyttäen rauhoittuneen jälleen kerran, pöhkö pikku fauni kun oli niin herkkä. Ihme että Karhuntakku sieti vielä häntä, aina mies sai olla lohduttamassa ja taputtamassa päätä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Huhti 26, 2014 2:40

Re: Dawn of Honey || Vahti

Karhuntakku oli helpottunut kun Elodie ei enää itkenyt tai vaikuttanut olevansa peloissaan. Hyvä, hän kun ei osannut tunnetusti käsitellä näitä tilanteita. Itkua ja suurta draamaa, epäloogisuuttaa... Juu, ei ollut hänen hommiaan. Hän mieluummin selvitteli fyysisiä riitoja kahden osapuolen välillä kuin yritti saada yhden lopettamaan itkunsa. Yleensä hän onnistui vain yllyttämään itkun pahemmaksi, mutta Elodien kanssa hän oli ollut harvinaisen onnekas.
Parempi kuitenkin olla mahdollisimman vähän optimistinen, ettei tuuri vain kääntyisi...
"Noh, niin olemme", karhumies hymähti, silitellen tytön hiuksia. No niin, nyt kun oltiin saatu se hoidettua alettaisiinko nukkumaan?

"Mutta, meneppäs vaihtamaan yllesi yöasu. Huomenna seikkaillaan taas metsikössä", mies totesi taputtaen likkaa päälaelle rohkaisevasti.
Livertäjäkin haukotteli, kellahtaen siinä samassa selälleen. Hänkin oli ihan naatti, hän voisi nukkua ihan tässä näin. Vaikkakin takan luona oli mukavan lämmintä. Hmmm... Juuh, hän menisi sinne. Ja iso lihava karhu kierähti pari kertaa lattialla, kuin koira, pysähtyen takan eteen tyytyväisenä muristen. Karhuntakku tuhahti häpeilevästi veljensä laiskuudelle.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Huhti 26, 2014 3:02

Re: Dawn of Honey || Vahti

Ai niin nukkumaan meno. Huomisesta tuli yhtä seikkailun täyteinen päivä kuin tästä päivästä ja unta tosiaan tarvittiin. Ja nyt kun Elodie tarkemmin ajatteli, tunsi hän olonsa hivenen uupuneeksi. Tyttö nousi ylös Karhuntakun sylistä, antaen miehelle pienin kitoksellisen hymyn, ennen kuin asteli vuoteen luokse. Minnes hän oli laittanut yöpukunsa? Hetken etsittyään valkoinen kangasmytty löytyi vuoteen nurkasta ja fauni ryhtyi riisumaan vaatteitaan, saaden pian yöpukunsa päälle.

//Mietin et vois ehkä skipata aamutoimet vähän et kirjottaa lyhyesti jotaki ja mennään suoraan metsään. Ellet ole keksiny mitään jännää? :3 //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Huhti 26, 2014 8:02

Re: Dawn of Honey || Vahti

#Ah, hyvä. En ole joten voidaan hyvinkin skipata ^^#

Yö toimet sitten tehtiin, pian koko kolossa kuuluen hiljaa kahden karhuperäisen olennon syvä kuorsaus ja takan tulen suoma valaisu hiipuen vähitellen sammuksiin yön kuluessa. Karhuntakku unissaan vaistomaisesti jälleen otti faunin viereensä kuin unileluksi, mistä oli kai aikalailla tulossa tapa. Ei se kuitenkaan tuntunut häiritsevän kaksikkoa.
Livertäjä katosi kuitenkin kolosta ennen aamua, pehmeästi sulkien oven perässään ja herättämättä ketään. Vaikka Livertäjä tykkäsi toisinaan majailla pitkäänkin isoveljensä kotona, niin hän oli silti pohjimmiltaan karhu, eläin: Ei kotieläin joka viihtyi sisällä, vaan oli syntynyt samoamaan pitkin maita vaistojaan seuraten.

Aamulla Karhuntakku heräsikin jälleen ensimmäisenä, tavallaan, ja huomattuaan veljensä häipyneen -mikä aina hiukan harmistutti karhumiestä- alkoi mies tekemään aamiaista. Ja fauninkin herätessä ja kysyen Livertäjän perään, Karhuntakku tokaisi: "Meni samoamaan."
Ei sen enempää siitä tarvinnut jutella. Veli oli eläin viimeistä karvaansa myöten. Kun taas Karhuntakku... Oli jotakin ihmisen ja eläimen väliltä, kykenemättä kuitenkaan itse päättämään täysin kumpi hän olisi kokonaan.
Vähän kuin kaksi erilaista palapelin palaa, jotka olivat eri kuvasta mutta sopivat silti täydellisesti yhteen, mutta eivät kuitenkaan yhdessä tehneet selkää kuvaa ollessaan eri kuvista.
Siltä Karhuntakusta tuntui.
...
Mutta, aamiaisen jälkeen oli aika taas mennä samoamaan, Karhuntakun haluten esitellä pikku faunille metsää. Ettei se ollut niin pelottava kuin pikku fauni kuvitteli.
Joten laitettuaan ylleen pelkästään liivin ja housut, kun ei ollut saanut nuhaa pitkähihaisella nukkuen, lähti mies astelemaan pikkuisen kanssa ulos.
Aamun jälkeinen metsä oli tänään lämmin, aurinko paistaen kirkkaasti eikä yhtäkään tuulen puhallusta kulkenut metsän läpi. Karhuntakku kantoi mukanaan ämpäriä, johon voisi ottaa vaikka sieniä tai marjoja jos niitä tulisi vastaan, ja tehdä niistä jotain hyvää illalla.
Karhuntakku välillä selitti faunille asioita metsästä, kuten missä kulki jonkun petoeläimen reviiri, missä suunnassa sijaitsi haltioiden kaupunki ja sitten taas ihmisten, sekä joki.
Välillä hän hiukan avautui omasta lapsuudestaan karhunpentuna, pentuna hieman kulkeneena myös näillä main. Ja kerrankin hän oli kohdannut mäyrän, kiukkuisen sellaisen mikä oli murissut hänelle ja hän oli jähmettynyt paikalleen, kunnes oli rynnännyt pakoon perheensä luokse joka naposteli marjoja silloin.
"Vaikka nyt olenkin ihmismäisempi, en tunnut edelleenkään tulevan toimeen mäyrien kanssa... Äreitä otuksia."
Paraskin puhuja.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Huhti 26, 2014 8:31

Re: Dawn of Honey || Vahti

Yö ja aamu olivat kuluneet tuttuun tapan huolettomasti ja rauhassa. Karhuntakku oli halunnut lähteä Elodien kanssa metsään, eikä tytöllä ollut mitään sitä vastaan. Hän piti metsästä, rakasti sitä, vaikka eilinen tarina oli sanut faunin pään pyörälle. Auringon valaisema ja eloisa metsä oli se mihin Elodie oli tottunut ja oppinut ymmärtämään. Yö aika oli petoeläimille ja silloin pysyttiin visusti kolossa.
Quiinin metsä kuitenkin pokkesi paljon siitä metsä alueesta missä fauni oli kasvanut. Tyttö muisti vielä hedelmä puut ja tuulessa kahisevat haavat, kun taas nyt ympärillä kasvoi enimmäkseen kuusia ja mäntyjä, havupuita. Ei niissä tietenkään mitään vikaa ollut, jokainen oli omalla tavallaan hyvä.

Elodien hymyillessä auringolle takaisin, tämä kuunteli Karhuntakun kertomuksi lapsuudestaan ja neuvoja metsän suhteen. "Oletko yrittänyt olla murisematta mäyrille? Ja tervehtiä? Hyvää päivää, kaunis ilma tänään." Elodie kysyi miehen puhuessa äreistä mäyristä.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Huhti 26, 2014 10:18

Re: Dawn of Honey || Vahti

Karhuntakku mietti Elodien sanoja hetken aikaa, muistellen aiempia kohtaamisiaan mäyrän kanssa.
"...Enpä ole", mies totesi yksinkertaisesti sen enempää asiaa miettimättä.
Ehkä myös sillä saattoi olla tekemistä niiden otusten äreyden kanssa, että mies kohtasi niitä useimmin kun oli kiinni nahan hankkimisesta. Niiden hännistä kun sai hyviä partasiveltimiä ja niiden turkeista tehtiin hattuja. Mutta eihän kukaan olisi vain, kas haluat siis nahkani? Voi sehän käy mainiosti, olkaa hyvä.
Ei, ei noin. Mutta karhumies ei pahemmin aikonut selittää asiaa faunille, ei tytön tarvinnut tietää siitä. Toinen vain varmaan järkyttyisi yhtä pahasti kuin eilenkin.

"Tänään voimme mennä katsomaan niitä hohtavia kiviä jos haluat?" Karhuntakku ehdotti hymyillen, astuen kaatuneen puun rungon yli. "Ja ehkäpä... Hmm... Mitä muuta haluaisit tehdä tänään?" Hunajasilmät katsoivat tyttöön. "Tänään lampi voisi olla sopivan lämmintä uimiseen."
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Huhti 26, 2014 10:37

Re: Dawn of Honey || Vahti

Elodie hymähti Karhuntakun lyhyeeseen vastaukseen, jatkaen tuon rinnalla kulkemista. Miehen ottaessa puheeksi hohtavat kivet, joista tuo oli maininnut joskus taannoin kun he olivat tutustuneet. Tyttö todella tahtoi nähdä ne ja hymyilikin Karhuntakulle innoissaan. "Todellako? Tänään?" Tyttö kysyi innokkaana, samalla kömpien kaatuneen puun yli. Mies sai kaiken näyttämään niin helpolta, harpoessaan helposti puunrungon yli yhdellä askeleella.
"Lammella... mutta en osaa uida." Elodie totesi Karhuntakun ehdotukseen, ehkä hieman nolostellen, sorkat kun eivät olleet niin soveliaat uimiseen. Korkeintaan tyttö osasi kahlata.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Huhti 26, 2014 10:55

Re: Dawn of Honey || Vahti

Mitä?
Karhuntakku pysähtyi, katsoen faunia kummastuneena. Eikö toinen osannut uida? No johan oli hyppivät kaniinit. Kyllä jokaisen pitäisi edes vähäsen osata uida, että selviäisi. Oli se sitten kaupungilla tai metsässä, tässä maailmassa tarvitsi hiukan kaikenlaisia taitoja ja kykyjä. Ja Karhuntakku oli määrätietoinen antamaan tytölle kaiken mikä tulisi tälle tarpeelliseksi ennemmin tai myöhemmin.
"No sitten, mennään lammelle opettamaan sinua", karhumies tokaisi hymyillen, suunnaten sitten kohti lampea. "Eiköhän sinulle jokin uimatekniikka opeteta. Ja muutenkin hyvä että opit sen. Ehkä hanhet voivat auttaa sinua."
Hän tiesi kyllä pari vakiohanhea sieltä lammelta. Tulivat joka kesät sinne munimaan ja hautomaan poikasia. Karhuntakku oli joutunut pariin kertaan niiden kanssa tekemisiin, mutta kyllä he olivat jotenkuten ystävystyneet.
Hanhet kun osasivat olla tosi äreitä, vielä äreämpiä kuin Karhuntakku itse! Ja se oli paljon se.

"...Mitä aiot tehdä kaupungilla, kun sinulla ei ole töitä?" Karhuntakku kysyi. Hän ei halunnut pilata faunin iloa ja vaivata toista kun tämä oli täällä, mutta asiaa ei voinut loputtomiin painaa villaisille...
Karhumies oli huolissaan.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Huhti 26, 2014 11:13

Re: Dawn of Honey || Vahti

Karhuntakkku tahtoi jälleen kerran olla Elodielle avuksi. Toivottavasti mies ei nähnyt turhaa vaivaa häntä kohtaan. Tyttö oli kuitenkin kiitollinen miehen avusta ja nyökkäsi tuolle hymyillen. Kenties Karhuntakun pari ystävääkin voisi avustaa uimisen oppimisesssa.
Puheenaihe vaihtui matkan aikana yllättävästi, mies tahtoi tietää mitä fauni aikoi tehdä ilman töitä. "Sitä mitä aina olen tehnyt. Etsin tietenkin töitä." Tyttö kertoi kuin se olisi päivän selvä asia. "Olen jo iso fauni, minun kuuluisi olla jo omillani." Elodie vielä lisäsi määrätietoisesti, korvienkin noustessa ryhdikkäästi pystyyn. Oliko tuo ele vai kuuliko tyttö huomaamattaan jotain ylimääräistä herkillä korvillaan?
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Huhti 27, 2014 12:37

Re: Dawn of Honey || Vahti

Elodien suunnitelma ei näyttänyt miehen näkökulmasta täysin aukottomalta, mutta se että toinen oli päättäväinen ja yritti, oli tärkeintä. Karhuntakku hymyili pienesti, ylpeänä faunin määrätietoisuudesta. Toinen oli vain niin pieni ja heiveröisen näköinen, että välillä karhumies unohti miten nokkela ja voimakastahtoinen toinen osasi olla tarvittaessa. Ja se oli hyvä ominaisuus toisessa, vaikkakin toisen hyväntahtoisuus joskus meni liian pitkälle joissakin asioissa...
Mutta, se teki Elodiestä juuri Elodien, eikä Karhuntakku haluaisi sen muuttuvan toisessa.

"Ehkäpä, mutta pitäisin sinut mielelläni täällä", karhumies totesi, taputtaen keveästi tyttöä päälaelle. "Voisin opettaa sinulle kyllä kaikenlaisia taitoja, joista voisi olla hyötyä kaupungissa", karhumies totesi, mutta valpastui hieman, höristäen korviaan. Oliko hän...
Ei, tuskin se mitään oli. Metsä oli täynnä ääniä, metsän omaten oman tasaisen sykkeensä.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Huhti 27, 2014 12:48

Re: Dawn of Honey || Vahti

"Voi, en tahdo olla vaivaksesi liikaa." Elodie totesi kiireesti Karhuntakun halutessa pitää hänet täällä, ainakin sen aikaa että mies opettaisi hänelle hyödyllisiä taitoja. Tyttöä kyllä mietitytti mitä toinen pystyisi metsässä hänelle opettamaa, josta olisi vielä hyötyä kaupungissa. Metsä ja kaupunki kun olivat niin erillaisia maailmoja. Ei hän tietenkään epäillyt, ettei toinen pystyisi siihen.
"Onko lammelle viellä pitkästi?" Fauni kysyi ottaen pari pidempää askelta eteenpäin, ollen selvästi malttamaton kuin pikku lapsi. Se siitä isosta ja itsenäisestä faunista.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Huhti 27, 2014 1:12

Re: Dawn of Honey || Vahti

Ei Elodie ollut vaivaksi Karhuntakulle, ei koskaan olisikaan. Karhumies oli niin kiintynyt tyttöön ja tunsi tämän omakseen, niin kuin uros tuntisi jälkikasvunsa, että jos vain Elodie pyytäisi, ihan mitä tahansa, Karhuntakku tekisi sen pitääkseen faunin onnellisena. Elodie ei varmaan vain vielä ymmärtänyt minkälaisessa otteessa hän piti isoa, vahvaa ja äreää karhumiestä, tietämättömänä mitä voisikaan tehdä hallitsemallaan voimalla.
Mutta... Olisiko se liikaa jopa niinkin hyväsydämisen hallittavaksi kuin Elodien?
Sillä siinä missä Karhuntakku pyrki olemaan mahdollisimman hellä ja ymmärtäväinen faunia kohtaan, oli tämä myös raivostuessaan pidättelemätön, eteenpäin vyöryvä tappokone...

Karhuntakku naurahti tytön innokkuudelle, yhtäkkiä napaten vapaalla kädellään tytön kainaloonsa kannettavaksi kuin minkäkin laukun tai säkin.
"Voi, kyllä me siellä pian olemme pikkuinen, ei tarvitse hätäillä~" Karhuntakku lupaisi hymyillen. Eikä karhumiehen sanat pettäneet, sillä yhden pusikon läpi kulkiessaan, fauni yhä karhumiehen kainalossa, pääsivät he lammelle.
Se ei ollut niin suuri että sitä olisi kutsunut järveksi, mutta ei se ollut niin pienikään etteikö se olisi käynyt lammesta. Vesi oli rusehtavaa mutta läpinäkyvän kirkasta, rannalla nähden miten yksi pikkukala parvi uiskenteli rauhallisesti. Lammen reunoilla kasvoi vesikasveja kuten vesitataria, kaislaa, vesiruohoa... Muutamia lumpeenkukkiakin löytyi lehtineen. Keskellä lampea uiskenteli aikuinen, iso hanhi. Sen vatsanalusta oli valkea, mutta sillä oli ruskeat siivet ja pää.
Karhuntakku laski Elodien sorkilleen, sekä ämpärinkin siinä samalla, suoristautuen katsomaan rauhallista lampea. Vastarannalla näkyi nuori kauris juomassa, sen nostaen päänsä huomatessaan uudet tulijat, jähmettyen, ja sitten kiirettä pitämättä lähti astelemaan pois paikalta.
"Tämä on yksi lempipaikoistani", karhumies paljasti, huokaisten syvään. Rauhallinen, syrjäinen ja luonnonomaisten pensasaitojen eristämä lampi metsän siimeksessä.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Huhti 27, 2014 1:27

Re: Dawn of Honey || Vahti

//"...tietämättömänä mitä voisikaan tehdä hallitsemallaan voimalla." puf mielikuva ilkeästä Elodiesta omg :'D //

Sorkat heiluivat ilmassa yllättävästä ilmalennosta ja ylllättynyt katse kääntyi Karhuntakkuun, joka oli hänet kainaloonsa nostanut. Elodie päästi tuhahduksen sieraimiensa kautta kuin pässi, muttei valittanut ilmaisesta kyydistä sen enempää, vai valittiko ollenkaan kun kerran hymyili.
Piakkoin eteen avautui kaunis lampimaisema, niin raikas ja rauhallinen. Elodie pääsi takaisin sorkilleen, jolloin tämä ei voinut muuta kuin kiiruhtaa lammen reunalle. Tyttö silmäili hymyillen lumpeen kukkia, rauhassa uiskentelevaa hanhea ja vilkutti vastarannalle olevalle kauriille. Sukulais sielu kenties. "Niin minunkin." Elodie totesi takaisin Karhuntakun paljastaessa lammen olevan yksi lempi paikoistaan.

//Nukkumati ~ :3 //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Huhti 27, 2014 6:41

Re: Dawn of Honey || Vahti

#Uuuu! Dark Elodie OoO Niin kuin tämän tyylinen --> Beauty & the Beast?#

Tytön todetessa lammen olevan tämänkin suosikkipaikka, Karhuntakku katsahti fauniin hymyillen. Suloinen pikku fauni, heh.
Hanhi oli huomannut heidät, lähtien liukumaan vedenpintaa pitkin nopein vedoin kohti kaksikkoa, kohoten räpylöilleen lammen rannalle. Se pörhisti sulkiaan, katsahtaen Elodieen äännähtäen kysyvästi. Ja sitten avaten nokkansa ammolleen päästäen kovaäänisen sähähdyksen, lähtien pää korkealla astelemaan kohti faunia varoittavana.
Karhumies tuhahti, astahtaen hanhen eteen ja levitti kätensä.
Valkoruskea hanhi pysähtyi, jatkaen sähinää kunnes karhumies ärähti eläinten yleiskielellä: "Annahan leikin olla, Elodie on vasta pentu, Maromo."
Hanhi sähisi vielä, mutta alkoi sitten kaakattaa kovaa ja äänekkäästi pörhistellen höyheniään ja kääntyi sivuttain karhumieheen. Jostakin lammen ympäristöstä kuului toisen hanhen kaakatus, mihin uroshanhi vastasi rauhoittelevasti.
"Hmp. Pitäähän sitä tehdä selväksi kenen lampi on", hanhi tokaisi takaisin, katsoen Elodietä yrmeänä niin kuin hanhi vain voi. Karhuntakku siirtyi jälleen kaksikon eteen, asettaen kätensä puuskaan ja mulkoili hetken aikaa hanhea.
"Että teidän hanhien kanssa... Kuule, koska minä en vienyt sinulta munia viime kesänä, saat luvan auttaa tätä faunia oppimaan uimaan."
...
"Anteeksi?"
"Niin. Sinähän olet vesilintu."
"Ehkä mutta sekin on aivan eri asia kuin sorkkaeläin! Katso nyt noita, luuletko että noilla muka ui kuin hanhi?"
lintu kaakatti ja nyökytteli nokallaan kohti tytön jalkoja. Tuollaiset rimpulat! Ei noilla uida yhtä sulavasti ja vauhdikkaasti kuin räpylöillä. Kyllä Maromo tiesi että Karhuntakku oli perin outo karhu mutta että ihan tällaisia pyytämään lähtee...
Hullu se on.

"Olet sen velkaa", Karhuntakku murahti, kääntyen sitten Elodien puoleen, astuen hiukan pois kaksikon välistä. "Tämä on Maromo. Hän elää tällä lammella kumppaninsa kanssa jonka kuulit. Hän opettaa sinua uimaan."
Hanhi tapitti odottavana faunia, vaikkakin oli jo sitä mieltä että maalla koko ajan tallustelevat eläimet, oli sitten peto- tai saaliseläimiä, olivat kaikki yhtä kömpelöitä ja taitamattomia mitä tuli uimiseen.
Hmp.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Huhti 27, 2014 9:40

Re: Dawn of Honey || Vahti

//Oooooh kyllä kyllä nice! >:3 //

Elodie kääntyi katsomaan rantaan lipuvaa hanhea ja oli aikeissa tervehtiä vaappujaa, mutta tytön yllätykseski lintu sähisi hänelle. Vaistomaisesti fauni otti askelia taakseen, katsellen hanhea enimmäkseen peloissaan. Oliko hän tehnyt jotain väärää? Onneksi Karhuntakku ehti kaksikon väliin, ennen kuin lintu ehtisi nokkiä tyttöä. Elodie kipitti miehen selän taakse tarraten tuota liivin helmasta, pysytellen piilossa.
Tyttö kuunteli hiljaa Karhuntakun ja hanhen keskustelua, saamatta mitään selkoa mistä nuo puhuivat. Olihan fauni periaatteessa puoliksi eläin, muttei hän ymmärtänyt eläinten kieltä taikka osannut puhua sitä.
Elodie hipsutti Karhuntakun perässä, tahtomatta tuon menevän pois hanhen ja hänen väliltään, pidellen samalla tiukasti kiinni liivien helmasta. Pelottava otus.

Katse kohosi Karhuntakkuun tuon käännyttyä Elodien puoleen ja esittellessä ystävänsä. "E-Ei, en halua olla hänelle vaibaksi." Tyttö piipitti miehelle, ujostellen pahemman kerran hanhea ja ihmekkös tuo kun oli pelotelut häntä. "Hän on pelottava..." Elodie vielä lisäsi kuiskaten niin hiljaa kuin pystyi.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö