Dawn of Honey || Vahti


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Huhti 29, 2014 2:19

Re: Dawn of Honey || Vahti

#Mufh! >w< Aaaaw, pelokas Elodie on niin söpö *3*#

Karhuntakku huokaisi tyytymättömänä tilanteeseen. Pitikö tuon typerän hanhen mennä ahdistelemaan Elodietä, oliko se nyt ihan niin välttämätöntä, häh?
Vaikkakin... Faunin viimeisin kommentti hanhesta nauratti karhumiestä, joka hymyili leveästi mittaillen hanhea. Joka puolestaan ärsyyntyi kun tyttö ei osoittanut yhtään tapoja, ei kunnioitusta ja piilotteli Karhun takana. Kuinka maaeläimen tapaista! Hanhi sähisi taas, sulat pörhöllä, mutta ei pahemmin ottanut askeleita kohti kaksikkoa kun Karhuntakku nyt oli siinä...
"Ei tarvitse yhtään pelätä Elodie. Maromo on ihan pelkkä hanhi. Äkäinen kuin mikä ja turhamainen, mutta silti hanhi. Riittää että pysyt paikallasi, et säiky tai peräänny ja levität kätesi sivuille niin pitkälle kuin kykenet. Hanhet eivät tappele niitä vastaan, joilla on leveämpi siipiväli", karhumies selitti tytölle, tuupaten tätä keveästi pois takaansa hanhelle esille.
"Tervehdi vain kohteliaasti. Minä olen tässä", mies yritti rohkaista hymyn kera, mulkaisten hanhea varoittavasti. Uskaltaisikin...
Maromo odotti yhä kaltaisensa hanhen mukaista kunnioitusta tytöltä. Mokomalta pennulta!
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Huhti 29, 2014 9:25

Re: Dawn of Honey || Vahti

//Pikkujänishousu se on :3 //

Elodie kuunteli Karhuntakun neuvoja, miten tehdä jos hanhi uhkailisi. Miksei mies voinut opettaa häntä uimaan? Vai oliko hän itsekäs, kun takertui ja turvautui aina Karhuntakkuun? Kenties toinen ei enää jaksanut neuvoa häntä, niin pyysi jonkun muun tekemään sen hänen puolestaan. Ymmärrettävää, olihan pikku fauni toisinaan liiankin avuton.
Tytön yllätykseksi Karhuntaku tuuppasi hänet hanhen nähtäville, eikä Elodie ollut ehtinyt edes valmistautua. Miten hänen pitäisi tervehtiä? Ei hän osannut puhua hanhea! "Amm..." Fauni yritti avata suunsa. Pitäisikö hänen kumartaa linnunne tai niiata, tarjota kättään? Pää meni pyörälle niin monesta ajatuksesta, saaden tytön miltei panikoimaan. "H-Hei..." Tämä lopulta piipitti.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti To Touko 01, 2014 2:37

Re: Dawn of Honey || Vahti

#Jäniksen väärinkäyttöä xD Sori, väsy xDDD #

Hanhi seisoi paikallaan vaativan näköisenä, odottaen kunnioittavaa käytöstä tältä pennulta, joka sitten vain piipitti jotain.
...
"Vaaa!"
"Hän haluaa että kumarrat", Karhuntakku käänsi Elodielle, kädet puuskassa ja näyttäen ärsyyntyneen huvittuneelta hanhen vaatimukseen, mulkoillen räpyläjalkaa. Vai piti oikein kumartaa. Johan oli ylpeyttä mokomalla nokkaelikolla. Mutta, kumarsi tai ei Elodie, hanhi vain päästi lyhyen kaakatuksen, kääntyi ja lähti uimaan lampeen omiaan.
...Ehkä ei olisi pitänyt pyytää mokoman apua.
"Noh, ei kai sitten muuta kuin vaatteet pois ja uimaan", Karhuntakku totesi olkien kohautuksella, riisuen vaatteensa ja jättäen ne mytyksi maahan, astellen sitten lampeen. Vesi oli viileää, mutta siihen tottui nopeasti. Aurinko paistoi mukavan lämmittävästi taivaalta. Ja kun viimein Karhuntakku oli lantioon asti vedessä, tämä vilkaisi faunin puoleen miten tällä meni.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti To Touko 01, 2014 1:07

Re: Dawn of Honey || Vahti

//:'DD //

Elodie kavahti Karhuntakun suuntaan hanhen päästäessä äänekkkään kaakatuksen. Mies kuitenkin neuvoi tyttöä kumartamaan hanhelle ja niin tämä kiireesti tekikin. Harmillisesti lintu käänsi selkänsä heille ja talsi takaisin lampeen. Elodie näytti siltä kuin halusi sanoa hanhen perään jotain, mutta räpyläjalka lipui jo omia menojaan.
"Anteeksi, pahoitin varmaan sen mielen." Fauni pahoitteli puolestaan Karhuntakulle, joka kohautti tilanteelle olkiaan ja ryhtyi riisumaan vaatteitaan.

Tyttö päätti seurata Karhuntakkua ja ryhtyi irroittelemaan vyötään, jonka perässä lähti loput vaatteet. Vesi tuntui miltei kylmältä Elodien sitä kokeillessä jalallaan. Ennen kun tämä uskaltautui kunnolla veteen astua, nosti tämä häntansä syliin ja piteli siitä kiinni kaksinkäsin rinnan päällä, se kuitekin takertuisi kaislikoon. "Toivottavasti en tallo kaloja." Elodie totesi itsekseen, samalla kun hivuttautui hitaasti veteen, silmäillenkin jopa pinnan ale nähdäkseen mihin astui.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Touko 04, 2014 6:41

Re: Dawn of Honey || Vahti

Karhuntakku kääntyi seuraamaan faunin astelemista syvemmälle lampeen, naurahtaen tämän puheille kaloista. "Eivätköhän kalat osaa jo itsestään varoa sorkkiasi", mies selitti kädet puuskassa. Hassu Elodie... Kun tyttö sitten päästi jotenkuten hänen kohdelleen, vesi luonnollisesti ylettyen korkeammalle faunilla kuin karhumiehellä, Karhuntakku taputti keveästi tätä päälaelle.
"No niin, aloitetaanpas perusalkeista... Osaatko kellua?" Sehän nyt kävi jokaiselta luonnostaan, mutta parempi kysyä kuin katua jälkeenpäin. "Elikkä, yritä kellua, ihan normaalisti pystypäin. Liikutelle käsiäsi ja potkit hieman jaloillasi, kehosi kyllä tietää mitä tehdä", Karhuntakku selitti, ollen valmiina kannattelemaan toista jos niin tarvitsi. Täytyisi ensiksi nähdä kuinka hyvin toinen osasi mitäkin ja kuinka luonnostaan asiat sujuivat tältä.

#Mufh... Anteeksi lyhyys óÒ#
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Touko 04, 2014 11:04

Re: Dawn of Honey || Vahti

//Ei se mitään ja muuten, et oo pahemmin kirjotellu viime aikoina, nii jos susta tuntuu ettet jaksa nii ei ole pakko kirjottaa :3 //

Kalat varoisivat siis Elodieta, joten hänen ei tarvinnut huolehtia asasta, hyvä. Fauni rohkeni nyt tulemaan syvemmälle, olten milten kaulaa myöten pinan alla, kun taas Karhuntakulla ei ollut hätäpäivää. Tyttö kuunteli tarkkaan mitä mies pyysi häntä tekemään ja yritti sitten parhaansa. Sorkat erosivat todella paljon inhimillisistä jaloista, joten tytön hiljainen potkiminen ei riittänyt pidättelemään häntä kunnolla pinnalla. Elodie joutui lisäämään voimaa, joka pidemmän päälle oli uuvuttavaa.
"N-Näinkö?" Elodie kysyi, pomppiessaan paikollaan. Sorkat tekivät kyllä työtä, mutta hän vajosi aina pohjaan ja joutui ottamaan pohjasta vauhtia yrittääkseen uudelleen.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Touko 05, 2014 1:20

Re: Dawn of Honey || Vahti

#Mutta tahtoo! Mifh! ÒwÓ#

Karhuntakku melkein naurahti karheasti tytön yritykselle, sen näyttäen melko hassulta miten toinen hyppi ylös ja alas vedessä, mutta kun toinen kerta yritti niin kovasti niin ei sitä nyt kannattanut alkaa tehdä pilkkaa... Mies hymyili Elodielle, tarttuen tätä kainaloiden alta ja pitäen faunia koholla, pää veden pinna yläpuolella.
"Lähes, mutta sinun ei kuuluisi tarvita ottaa vauhtia pohjasta. Se ei ole hyvä osata, jos on niin syvällä vedessä jos ei yletä pohjaan." Niin kuin esimerkiksi pauhaavassa koskessa, syvässä järven keskellä, tai muuta vastaavaa... Karhuntakku ei voinut olla aina paikalla katsomassa tytön perään.
"Mutta, kokeillaanpas selällä kellumista. Sen pitäisi olla helppoa. Eli, rentoudu, ja anna kehosi kohota vaakapintaan. Myötäile vettä mutta älä liikuta käsiä ja sorkkia yhtä paljon, kuin kelluessa pystypäin", mies neuvoi seuraavaksi, avustaen toista käsillään tarvittaessa, että toinen pääsisi kellumaan.

"Jos ikinä joudut kovaan virtaan vedessä, eikä ole mitään mihin tarttua, niin yleensä kannattaa antaa vain virran viedä. Siinä vain väsyy jos taistelee vastaan. Myöskin, jos osaat pitää silmiäsi auki veden alla, niin on helpompaa yrittää varoa karikkoja veden alta katsottuna kuin yläpuolelta, sillä pinnan alla on useimmiten tyynempää."
Se sama hanhi alkoi lipua vedenpintaa pitkin kohti kaksikkoa, sulavasti kuin vesilintu voikaan.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Touko 05, 2014 2:00

Re: Dawn of Honey || Vahti

//Okei ÒuÓ //

Loppujen lopuksi Karhuntakun oli täytynyt tulla avuksi ja pidätellä häntä koholla. Fauni kuunteli miehen oppituntia kellumisesta ja mitä hyötyä siitä oli. Hän itse muisti vain oppineensa pysymään kaukana kovista koskista ja syvänteistä, mutta kenties uimataito saattasi olla ihan hyvä oppia.
Elodie otti oppia Karhuntakun neuvoista ja yritti kellua selällään, kauohen käsillään kuin airoilla päästäkseen vaaka-asentoon. Harmillisesti ala vartalo tuntui kokoajan painuvan pohjaan, jolloin tyttö otti jälleen vauhtia pojasta saaden polvensa vesirajaan, mutta tuloksena oli että ylä vartalo painui puolestaan veden alle, yllättäen faunin. Pää painui uppeluksiin, saaden tytön säpsähtäen vetämään vettä suun ja sieraimien kautta sisään. Yskien Elodie ponahti pintaan, sorkat tukevasti pohjasta ja ravisteli päätäänkin, olivatko isot korvatkin ahmineet vettä?
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Touko 11, 2014 1:18

Re: Dawn of Honey || Vahti

#Anteeksi kesto ó-Ò#

Mies oli heti valmis pitelemään tyttöä vedenpinnan yläpuolella kun toisen pää hetkeksi kävi pinnan alla, toisen niellen vettä ja alkaen yskiä ja pärskiä sitä ulos, Karhuntakun tarkkaillen toista. Vaikkakin hänen ylihuolehtivaisuutensa toisesta oli ehkä liikaa, mutta hän halusi varmistaa ettei toinen tukehtuisi veteen tai vastaavaa.
Jostain kaukaa kuului hanhen pilkallista kaakatusta faunia kohtaan, karhumiehen murahtaen.
"Teen tuosta vielä joskus paistin..." Mokomakin itserakas pullasorsa se oli...
Karhuntakku antoi faunin rauhoittua ja selvää henkiteitään niin kauan kuin tarvitsi, miehen tuumaten.

"Noh, tuota meidän täytyy jatkaa vähän myöhemmin... Tärkeintä on rentoutuminen oman rasvan toimia kellukkeena." Vaikkakin miehen mielestä tässä tytössä ei pahemmin rasvaa ollut, laiha toinen oli. Pitäisi ruokkia tytölle enemmän kaikkea rasvaa sisältävää. Lihaa, keittoa, leipää, hunajaa...
Hmmm...
"...Haluatko kokeilla uimista sitten minun vetämänäni? Yritä kellua ja minä vedän sinua vedenpintaa pitkin." Ainakin se kuulosti hänestä hauskalta, karhumiehen hymyillen tytölle.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Touko 11, 2014 1:32

Re: Dawn of Honey || Vahti

//Ei se mitään :3 //

"E-Eih se mit... ään. Olen... v-vain huvittava." Elodie sanoi yskinnänsä keskeltä Karhuntakun muristessa hanhelle. Mies antoi tytölle aikaa rauhoittua ennen kuin ryhtyi neuvomaan tätä lisää.

Hänen siis pitäisi vain rentoutua. Ajatus kuulosti hassulta, jos hän rentoutuisi eikö hän uppoaisi pohjaan? Ei fauni kuitenkaan toisen neuvoja epäillyt, hän se tässä oli tietämättömämpi osapuoli.
"Ai selältään?" Elodie kysyi Karhuntakun tarjotessa vetämään tyttöä vedenpintaa pitkin, kun tämä kellui.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Pe Touko 23, 2014 2:24

Re: Dawn of Honey || Vahti

#Mifu! >3<#

Karhuntakku hymähti, pudistaen pienesti päätään.
"Ei, vaan olet selälläsi, ja minä vedän sinua perässäni. En anna sinun mennä pinnan alle." Vaikkakin tyttö varmaan jo sen tiesi, miehen tuskin tarviten vakuutella toista, ettei karhumies soisi toiselle mitään pahaa tapahtuvan, ei oman käden kautta. Karhuntakku ojensi kätensä tytölle, toisen otettavaksi ja voidakseen alkaa vetämään toista perässään. Pienet kädet hänen omissa isoissa. Se oli vain yksi heidän kahden välillä tehtävistä vertauksista, mitkä osoittivat kaksikon väliset eroavaisuudet. Karhuntakku oli iso, vahva ja äreä erakko joka vain halusi olla yksikseen. Elodie taas oli pieni, ei niinkään fyysisesti kovin voimakas ja äärettömän kiltti kaikkia kohtaan, saaden Karhuntakun huolehtimaan tästä entistä enemmän.
Kun toinen oli valmis, mies alkoi astelemaan vedenpohjaa pitkin takaperin, vetäen tyttöä perässään, neuvoen toista käyttämään jalkojaan löytääkseen rytminsä. Karhumies ei kuitenkaan lainkaan päästänyt toisesta irti.
Vielä ironisempaa oli se tajuaminen että luonnossa, jos olisivat olleet kokonaan tavallisia eläimiä, Karhuntakku olisi karhuna, petoeläimenä, metsästänyt saalistaan eri Elodietä ruuakseen. Ja silti, niin kuin karhumiehen kertomissa saduissa, peto ja saalis ystävystyivät luonnon normaalin kiertokulun sijasta. Lammas toi karhun polvilleen eteensä, huolimatta ulkoisesta heikkoudestaan.
Karhuntakku piti huolen ettei toinen joutunut pinnan alle, aivan kuten oli luvannut toiselle.
Sillä tarinan lammas ei ollut sisäisesti heikko, vaan yhtä vahva kuin karhu itse.
Maromokin liittyi kaksikon seuraan, uiskennellen kauniin elegantisti veden pintaa pitkin sopivan matkan päässä tytöstä. Karhuntakku johdatteli tyttöä keskemmälle, syvemmälle vesiä, rauhoitellen ettei ollut hätää.
Mutta jos sitä mietti... Karhuntakku kertoi tarinassaan sen, mitä ei pystynyt ääneen sanomaan. Hän yritti näyttää ja ajatella että hän suojelisi pikku faunia pahalta, eikä toisinpäin.
Lammen keskellä Karhuntakku asetti tytön kädet olkapäilleen takaa, nauraen hiljaa tilanteen vapautuneesta ja rennosta tunnelmasta, varmistaen että toinen piti hyvin kiinni, ennen kuin mies alkoi uimaan takaisin kohti rantaa nopein vedoin.
Sillä Elodie oli selvinnyt jo kauan ennen häntä, vaikka olikin kokenut vastoinkäymisiä. Elodie oli hengissä ja neuvokas jo ennen kuin mies otti tämän suojiinsa. Karhuntakku taas oli yksinäinen, äreä erakko jolla oli kaikki tarpeellinen elämiseen, paitsi ystävä. Sellainen joka täydensi miehen elämää. Kumpi siis heistä oli oikeasti vahvempi? Suuri mies joka ei uskaltanut luottaa muihin... Vai pieni fauni joka jaksoi kulkea koko ajan eteenpäin?

"No, oliko kivaa?" mies kysyi hengästyneenä kun hän alkoi tuntea pohjan jalkojensa alla, pysähtyen paikalleen vedessä.

#Toivottavasti hittaus ei haittaa ^^ Voit laittaa kaksikon jo kävelemään metsikköön jos haluat.#
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Pe Touko 23, 2014 8:01

Re: Dawn of Honey || Vahti

//Ei haittaa, tässähän on kaikki aika maailmassa :3 //

Elodie teki niin kuin Karhuntakku käski, luottaen mieheen täysin niin kuin aina, ei karhumies häntä pettäisi koskaan. Vesi lipui mukavasti ihoa vasten, Karhuntakun vetäessä faunia hiljalleen lammmenpintaa pitkin. Sorkat tekivät voitavansa, hakien tasaista tahtia potkiessaan.
Tyttö tunsi aluksi pidättelevän henkeään varmuuden vuoksi, mutta miehen rauhoittelu sai hänet hengittämään syvään rauhallisesti. Ujo vilkaus käväisi hanhessa, joka oli päättänyt kaikesta huolimatta liittyä kaksikon seuraan, näytellen ylpeästi omia taitojaan. Lintu oli kuin kotona veden pinnalla ja Elodien teki mieli kehua Maromoa, mutta keskittymisen herpaantuminen aiheutti faunille ongelmia ja toisaalta, hän saattaisi sanoa jotain väärin ja hanhi ottaisi nokkiinsa... heh.

Karhuntakku päätti lähteä uimaan takaisin heidän päästyä lammen keskelle ja antoi Elodien pidätellä olkapaistään kiinni. Mies kauhoi isoilla kämmenillään vauhtia, saaden faunin tiukentamaan otettaan, mutta ei pelosta. Tyttö hymyili innosta.
"Se oli mahtavaa!" Elodie hihkaisi Karhuntakun kysymykseen hölläten otteensa ja laskien sorkkansa lammen pohjaan. "Kiitos." Fauni kiitti, samalla tarttuen miestä kädestä, kulkien niin aina rantaan asti ja pois vedestä. Kaksikon vaatteet odottivat koskemattomina rantakivillä. Elodie ravisteli hiuksiaan ja jalkojaan ylimääräisestä vedestä, ennen kuin puki paitansa ja housunsa ylleen. Säärystimet jäivät jälleen roikkumaan käsivarrelle, kyllä hän ehtisi ne laittaa jalkaansa myöhemmin.
Elodie kääntyi vilkuttamaan Moromolle ujosti, ennen kuin kaksikon tie vei takaisin metsään josta he olivat tulleetkin.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti La Touko 24, 2014 2:42

Re: Dawn of Honey || Vahti

#Nih! ^^#

Karhuntakku hymyili tyytyväisenä nähdessään Elodien innostuksen ja ilon uimisesta. Se riitti hyvin miehelle, joka toisen hänen kädestään kiinni pitäen, miehen puristaen takaisin hellästi, lähti kulkemaan takaisin kuivalle maalle. Karhuntakku tunsi olonsa niin keveäksi ja iloiseksi, kykenemättä muistaa koska viimeksi oli tuntenut näin jonkun muun kanssa. Ainakaan miehelle ei tullut nyt ketään muuta mieleen. Ehkä jotakuta muuta asia olisi surettanut, huomatessaan kuinka yksinäinen oikeastaan oli, mutta ei Karhuntakku. Hänelle riitti oikein hyvin Elodie, tämänkin ollen jo aivan liikaa. Hän halusi vain hemmotella, suojella ja tehdä aivan kaikkea mitä toinen ikinä halusikaan. Pyysi toinen mitä vain, mies tekisi sen. Ja jos mies onnistuisi ilahduttamaan tyttöä, se merkitsisi Kahruntakulle koko maailmaa.
Hänen pikku Elodie, pentunsa...
Siinä sitten ravistaen päätään ja pukien ylleen mies kampasi hiuksiaan pois silmiltä taaksepäin sormillaan, miettien oliko hänen hiuksistaan tullut jo liian takkauiset. Että pitäisikö niitä vähän siistiä leikkelemällä ikävät osat pois. Ihan uuden "turkin" kasvattaminenkin voisi olla hyvä idea.
Hmmm...

Karhuntakku alkoi johdattelemaan heitä takaisin kohti pesäkoloa. Päivä ei ollut vielä edes pitkälläkään ja aurinko paistoi kirkkaana puiden oksien lomasta. Karhumies oli löytänyt varhaisia, jo kypsyneitä metsämansikoita, poimien ne ja upottaen ne pitkään ruohonkorteen, ja sen sitten fauni tytölle. Karhumies oli alkanut kertomaan uutta tarinaa, sellaisesta missä seikkaili tällä kertaa pikku karhunpentu ihmisten leirissä kaksijalkaisten ollen poissa, ihmetellen kaikkia outoja kaksijalkaisten tavaroita tutkien niitä pennun uteliaisuudella.
Tarinan pentu oli juuri kaivautunut yhteen retkeilijän reppuun, mutta sitten Karhuntakun piti keskeyttää.
Sillä hän kuuli hevosten nopeat kaviot lähestymässä.
"Hemmetti..." mies murisi hampaat esillä tajuten, etteivät he ehtineet piiloutua kun jo eläintenpolkua pitkin heitä kohti alkoivat lähestymään pehmeällä ravilla kaksi haltiaa ratsuineen. Tavallisia vartioita tarkistamassa metsänrajoja ihmistenvaralta, mutta Karhuntakku oli silti epäileväinen, murahtaen tyttöä pysymään selkänsä takana.
Vaikkakin se taisi olla hiukan turhaa, vartioiden asettuen molemminpuolin heitä, yksi kummallekin puolelle, keihäät käsissään. Mutta ei heitä osoittaen, vielä.
Vaikka Karhunakku oli aikoinaan ilmoittautunut olevansa haltioiden puolella, hän ei silti pahemmin välittänyt näistä hienohelmaisista, suippokorvaisista kaksijaloista.

Molemmat vartijat olivat vaaleahiuksisia, kauniita miehiä joilla oli haltakuninkaan tunnukset kevyen puoleisissa haarniskoissaan, heidän tarpeeksi suojaava mutta kevyt asukokonaisuus ollen tyypillinen metsässä kulkeville vartijoille. Toisella oli pähkinänruskea ori, rauhallinen ja jo vanha, kun toinen omasi kokonaan vaaleanharmaan tamman.
"Keitä olette ja millä asioilla liikutte haltioiden metsässä?" toinen, ruskean hevosen päällä oleva, kysyi vaativana, Karhuntakun tuhahtaen ja vastaten hänen ja tytön puolesta.
"Matkalaisia, ja miksi liikumme täällä ei kuulu teille. Tämä metsä ei ole kenenkään omaisuutta."
"Tämä metsä kuuluu haltioiden kuninkaan valtakuntaan, matkalainen. Ja jokainen siellä liikuskelevan kuuluu osoittaa puolueensa ja kertoa aikeensa."
"Minä kuulun haltioiden puolueeseen, mutta minun asiani eivät kuulu kenellekään. Ei edes uteleville, pidempää kantaville suippokorville."
Viimeinen sana taisi olla loukkaavaa, sillä pian toinen, valkealla ratsulla istuva, osoitti keihäällään miestä ja tyttöä kohti. Karhuntakku murahti hampaat esillä.
"Varohan suutasi, tai pidätämme sinut ja pikkuisen virkavallan vastustamisesta ja halventamisesta."
"Siinähän yrität!" Karhuntakku ärähti kääntyen kohti uhkaavasti osoittavaa keihästä, toisenkin haltian nyt laskien keihäänsä terän heitä kohti.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti La Touko 24, 2014 7:10

Re: Dawn of Honey || Vahti

Elodie kulki rauhalliseen tahtiin Karhuntakun rinnalla, katsellen samalla tuota poimimassa metsämarjoja, joita pujotti korteen. Hymy kohosi faunin huulille miehen ojentaessa hänelle marjaisen korren, joka muistutti helminauhaa. Tyttö ei söisi niitä ennen kuin he olisivat kotikololla, hehän jakaisivat nämä vai mitä.
Karhuntakku ryhtyi myös tarinoimaan jälleen kerran, josta Elodie oli todella ilahtunut ja kuunteli mielellään. Miksei hän keksinyt ikinä mitään jännittävää kerrottavaksi, vai olivatko Karhuntakun tarinat edes keksittyjä?

Valitettavasti tarinatuokion keskeytti kavioiden töminä, joka havahdutti miehen ennen Elodieta. Tyttö oli uppoutunut kuuntelemaan tarinaa ennemmin kuin ympäristöään. Karhuntakku käski faunia pysymään selkänsä takana ja vaikutti äreältä. Elodie luimisteli korviaan, uhkasko heitä jokin?
Pian kaksi haltiaa ilmestyi ratsujensa kanssa molemmin puolin heitä. Miehet näyttivät varustautuneen kuninkaaliseen haarniskaan, joten ei tarvinnut pitkään päätellä millaisella asialla he olivat metsässä. Tyttö ei tuntenut oloaan enää niin pelokkaaksi, kyseessä vain oli pari haltiaa ja heillä ei ollut mitään heitä vastaa, he tekivät vain työtään. Toki kyllä faunia hermostutti aseistetut miehet, jotka nyt utelivat millaisella asialle he kulkivat metsässä. Karhuntakku tietenkin hoisi puhumisen faunin puolesta ja kertoi heidän olevan matkalaisia. Elodie katsoi miestä kummastellen, tuohan asui metsääsä, eivät he matkalaisia olleet... tai no he olivat matkalla kotiin. Fauni ei kuitenkaan tahtonut puuttua Karhuntakun sanavalintaan, joka kuitenkin lankesi pian heidän tappioksi, miehen sanottua jotain loukkaavaa vartioille.
Keihään kärjet hohtivat auringonvalossa terävyyttään, saaden faunin pelon kohoamaan takaisin, muistuttaen häntä pahoista asioista.

""Ka-Karhuntakku rauhoitu. Eivät he mitään pahaa halua." Elodie piipitti tarratesaan miestä käsivarresta tuon äristessä uhkaavasti. "Kuuntelisin suloista ystävääsi." Ruskean ratsun haltia neuvoi miestä, pitäen edelleen vakaan otteen keihäästään.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Touko 25, 2014 2:22

Re: Dawn of Honey || Vahti

Karhuntakku ei vilkaissut Elodieen tämän yrittäessä rauhoitella häntä, vaan silmäili edessään olevaa haltiaa valkean ratsun päällä, hampaansa paljastaneena. Edes pienten käsien tarttuminen hänestä eivät rauhoittaneet karhumiestä tällä kertaa. Enemmänkin mies tunsi niskakarvojensa kohoavan, lyhyen murinan kantautuen syvältä rinnasta. Murina ei kuitenkaan ollut Elodielle tarkoittu, vain ja ainoastaan näille kahdelle haltialle.
Hänen... Suojele.
Täytyy muistaa, ettei Karhuntakku ollut kokonaan ihminen, vaan alunperin luonnossa elänyt karhu, eläin, jolla ihmisen mieli. Ja eläinten selviytyminen ohjautuu juuri vaistojen noudattamiseen.
Nämä haltiat eivät olleet uhka Karhuntakulle. Hän on vahva puoli-ihminen, joka kerran tuhosi kylän asukkaineen maan tasalle raivon vallassa, ei, kaksi alakastiin kuuluvaa haltiasotilasta ei ollut hänelle uhka miehen mielestä. Nämä olivat uhka Elodielle, joka uhkaavassa tilanteessa haki turvaa hänestä, kuten pentu isästään.
Suojele pentua.
Voisi kai sanoa että haltian, joka ratsasti orilla, viimeisimmät sanat olivat se viimeinen uhkaava ele, joka sai pedon puolustamaan omaansa.
Se että vieras mies kutsui Elodietä suloiseksi, vaikutti Karhuntakusta epäilyttävältä, vääntäen hänen vatsaansa oksettavasti.
Yksi Elodiestä kiinnostunut mies oli jo vahingoittanut tyttöä. Karhuntakku ei aikonut antaa sen tapahtua uudelleen, ei kun hän oli paikalla.

"Sinuna olisin pitänyt turvan kiinni suippokorva", mies murisi kääntäessään katseensa olkansa yli orilla ratsastavaan.
"Kukaan ei koske pentuun."
Ja hetkessä, ilman varoitusta, tönäisten faunin syrjään, Karhuntakku ampaisi eläimellisesti karjaisten ruskean hevosen ratsastajan kimppuun.
Tarttuen osoitetun keihään päästä, kiskaisten sen sivuun, ja kynsillään tarttui yllättyneen haltian jalasta, repien huutavan miehen alas maahan. Karhumies ehti lyödä yhden iskun haltian päähän, iskien samalla kypärän pois tämän päästä ja kolme syvää viiltoa kasvojen sivuun, ennen kuin toinen vartija heitti keihään, osuen villiytynyttä karhumiestä olkapäähän.
Karhuntakku huusi pää takakenossa, yhä pidellen matalana mutta nyt tajuttomasta haltiasta kurkusta yhdellä kädellä, mulkaisten olkansa yli toiseen, kauhistuneeseen vartijaan.
"Ei kukaan", Karhuntakku murisi, repien toisella kädellään keihään irti ja sitä yhä pidellen nousten täyteen mittaansa. Uusi uhka näköpiirissään. "Ei kukaan vie minulta enää yhtään mitään!"
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö