Dawn of Honey || Vahti


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Huhti 06, 2014 1:24

Re: Dawn of Honey || Vahti

Elodie hymisi tyytyväisenä saadessaan selvän kehun päälaelleen. Hän oli pohtinut oikeaa asiaa. Karhuntakku selitti tilanteen vielä tarkemmin ja jatkoi sitten tarina eteenpäin. Jäljellä oli enää tarinan jännin kohta, joka ratkaisisi kaiken. Tyttö puristi tikkua kädessään, tuijottaen odottavasti miestä, joka lopulta pääsi kohtaan jota fauni oli toivonut. Lammas ja tuon karitsa olivat turvassa ja karhukin osoitti hyvää sydäntään noita kahta kohtaan. Elodie hymyili pienesti, samalla kun tarinan aiheuttama jännitys raukesi.

Karhuntakun lisäillessä takkaan puita, tuo kysäisi oliko tarina vastannut Elodien kysymykseen. "Mhmm... Kenties rakkaus on halua suojella ja välittää toisesta, sekä kuin-" Makea haukotus katkaisi faunin lauseen hetkeksi. "...lämmin karhunsyli johon olisi mukava nukahtaa" Oliko tuo metafora vai vihjaus?

//Elodie saa mutki uniseksi =u= //
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Huhti 06, 2014 5:45

Re: Dawn of Honey || Vahti

#Naaaw~#

Fauni oli osunut oikeaan, paitsi että Karhuntakku ei ollut aivan varma tuosta viimeisimmästä, miehen nauraen astellessaan pöydän ääreen tytön luokse. "Väsyttääkö?" mies kysyi laittaen hunajapurkin kiinni, todeten ilman toisen vastaustakin että olisi aika painua petiin. Oli varmaan jo aika myöhäkin...
Joten kunhan tyttö oli saanut laitettua hunajakepin muiden tämän päivän astioiden joukkoon, alkoi matka kohti karhumiehen suurta sänkyä, minkä oikealle puolelle mies asettui pitkälleen. Hän varmaan heräisi ennen tyttöä, joten hän nukkuisi luontaisesti reunassa. Onneksi Karhuntakun sänky oli suurempi kuin silloinen majatalon yhden hengensänky, joten miehen ei tarvinnut pelätä litistävänsä faunia nukkuessaan. Kunhan oltiin päästy karvapeitteiden väliin, puolialaston Karhuntakku haukotteli syvään kita ammollaan ja hieroi kasvojaan.
Huomisesta tulisi mielenkiintoinen päivä, varmasti.
"Öitä Elodie..." mies haukotteli.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Huhti 06, 2014 8:15

Re: Dawn of Honey || Vahti

"Jooh." Elodie vastasi Karhuntakun kysymykseen ja suoristautui kunnolla istumaan, ennen kuin nousi tuolilta viedäkseen hunajatikun muiden tiskien joukkoon. Mies itse oli jo kömpimässä sänkyyn, kun taas fauni kipitti pikkureppunsa luokse, joka oli jäänyt takan eteen. Sen sisältä Elodie penkoi jotain valkeaa, se oli pellavainen, pitkähelmainen yöpusero, jonka tyttö oli ostanut ansaitsemillaan rahoilla. Olihan herra Jäger antanut hänelle pienen pedin jossa nukkua, joten hän oli sitä varten päättänyt hankkia yöpaidan, ettei kävisi samalla lailla kuin silloin majatalossa. Fauni hymyili pienesti saavutukselleen ja pidätteli itseään ettei innoissaan hyppelisi esittämään niinkin turhanpäiväistä arkivaatetta Karhuntakulle.

Elodie asteli sitten vuoteen reunalle, jolle istahti saadakseen nahkaiset säärystimet pois jalastaan, jonka perään housut ja paita. Tyttö veti yöpaidan varovasti sarviensa ohi ylleen. Pellava tuntui yhtä mukavalta kuin aina paljasta ihoa vasten. Elodie oli nyt valmis kömpimään Karhuntakun viereen, jotenkin sääli että heillä oli nyt näinkin paljon tilaa, toisen syli oli viimeksi ollut niin mukava.
Fauni taisi olla sen verran väsynyt ettei välittänyt karvapeitteistä, jonka alle asettui Karhuntakun lailla, etsien sitten mukavan asennon katse mieheen päin. "Öitä Karhuntakku, nuku hyvin." Elodie vastasi toiselle takaisin hymy huulillaan.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Huhti 06, 2014 9:04

Re: Dawn of Honey || Vahti

Karhuntakku oli jo lähes puoliunessa kun likka kömpi viimein sänkyyn, miehen aukaisten toisen silmänsä ja nähden toisella pellavaisen yöasun. Olikohan toisella tuo aiemmin, heidän tavatessaan? Ei kai... Toiselle sopi vaaleat värit, vaikkakin Karhuntakku ei ollutkaan mikään muotisuunnittelija. Värit vain korostivat tytön suloisuutta ja viattomuutta.
Ja lopulta he kaksi makasivatkin sängyllä, faunin toitottaen takaisin hänelle öitä, miehen hymähtäen. Oli hassua kuulla jonkun toivottavan hyvää yötä, näin yksinäiselle erakolle. Siinä sitten nukkuen molemmat omien päiviensä uupumuksia pois hartioiltaan kaksikko tuhisi hämärässä kolossa. Karhuntakku tosin liikkui hiukan unissaan, kääntyen vatsalleen ja laski kätensä faunin päälle.
Vetäen tämän tiedostamattomasti lähelleen, jatkaen sitten taas kaikessa rauhassa tuhinoitaan. Ehkä Elodie oli jonkin tapainen unilelu karhumiehelle?

***

Aamulla Karhuntakku heräsi tavalliseen aikaan, eli aikaisin aamulla. Hyvin levänneenä ja faunilikka sylissään. Näky ei pahemmin haitannut, vaan mies hymyili haukotellen, nousten hitaasti sängyllään ettei herättäisi likkaa. Ainakaan hän ei ollut litistänyt Elodietä alleen. Takassa tuli oli sammunut aikoja sitten, tosin punaiset hiilet vielä hehkuivat, kolossa ollen hiukan kylmä. Ja pimeää, koska siellä ei ollut mitään valonlähdettä. Mutta silti pimeydestä huolimatta Karhuntakusta kolossa oli pehmeä, uninen ja mukava tunnelma~
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Huhti 06, 2014 9:26

Re: Dawn of Honey || Vahti

Karhuntakun laitettua kätensä unissaan Elodien päälle, ei ollut kauaa kestänyt kun tyttö itse oli tarttunut pienillä käsillään miehen käsivarren ympäriltä, kuin varmistaen ettei se siitä lähtisi pois.

***

Aamun saapuessa auringon valo ei päässyt paistamaan koloon ja herättelemään faunia, mutta sentään Karhuntakku unirytminsä ansiosta heräsi normaaliin aikaan. Miehen noustessa liukluivat tytön kädet pois tuon käsivarrelta, ote oli höllännyt yön aikana. Sikeä uninen Elodie käpertyi vaistomaisesti pieneen myttyyn suuren lämmönlähteen kadotessa viereltä. Fauni tuhisi vielä pienesti, ei hän nähtävästi ollut valmis vielä heräämään, eilis päivä oli ollut pitkä ja uuvuttava. Ehkä hän voisi uinua tässä kesään asti?
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Su Huhti 06, 2014 11:49

Re: Dawn of Honey || Vahti

No ehkei aivan kesään asti... Siis Karhuntakulle tietenkin sopi jos Elodie halusi jäädä pidemmäksi aikaa, vaikka lopullisestikin... Mutta fauni tuskin halusi jäädä, tällä oli varmasti suunnitelmia palata kaupunkiin, elää siellä, nähdä asioita ja tavata uusia henkilöitä. Metsässä Karhuntakun luona se kaikki jäisi kokematta, mikä varmasti harmittaisi niin faunia kuin karhumiestä.
Karhuntakku katseli käpertyvää Elodietä sängyllään, itse vielä istuen puoliksi turkisten alla. Mies hymähti, silittäen keveästi tytön hiuksia, ennen kuin veti turkiksia paremmin tämän päälle. Hassu pieni fauni. Sitten mies nousikin sängystä venytellen, rapsuttaen partaansa ja asteli sytyttämään takkaan uuden valkean. Pian kolo olikin taas hämärästi valaistu ja lämpenemässä, miehen miettien mitä he söisivät aamiaiseksi.

Yleensä Karhuntakku söi keittoa aamut ja illat, ainoastaan keittojen sisältö muuttuen toisiaan. Mutta kun kerran Elodie oli nyt täällä niin... Hmm.
Erilaisia hilloja ja juureksia sekä vihanneksia? Karhuntakku oli kerran kokeillut näiden yhdistelmiä, ja pitänyt siitä. Erityisesti hillon kanssa.
Joten tuumasta toimeen Karhuntakku otti komeroistaan pöydälle esiin mansikka- ja omenahillopurkit, pöydällä ollen valmiina jo hunajapurnukka. Vettä oli vielä eilisestä joten joelle ei tarvitsisi raahautua. Sitten vielä joitakin juureksia kuten porkkanoita ja nauriita sekä- Oih, hänellähän oli vielä leipää täällä viime kertaisesta lähikylä käynnistään~
Kauraleipää. Ehkä kovaa, mutta varmasti sitä mutusteli. Sitten, olisiko vielä muuta...

#Karhuntakku ja Elodie kokkaamassa essut päällään >x3 Öit~#
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Huhti 07, 2014 12:27

Re: Dawn of Honey || Vahti

//Hihi söpöä~ x3 //

Karhuntakun jättämä lämpö ei kauaa pysynyt loukossa turkiksen alla ja Elodie alkoi tuntea olonsa hieman viileämmäksi. Onneksi takkatulen lämpö ryhtyi pikkuhiljaa lämmittämään ympäristöä, joka pian myös täyttyi ruoan tuoksulla. Tyttö tuhisi pienesti haistaessaan ilmassa keittyvät juurekset, korviin kantautui veden porinakin. Fauni raotti pienesti silmiään ja hieraisten niitä siihen perään. Mies oli jo hereillä ja näytti pirteältä tehdessään jo heille aamiaista. Sievä haukotus karkasi tytön huulilta, samalla kun tämä kampesi itsensä istumaan, ollen vielä hivenen unenpöpperössä. Tämä veti mukanaan turkiksen ja kietoi sen ympärilleen kuin viitan, silmäillen miehen puuhastelua vuoteella istuen.

"Huomenta." Elodie toivotti vienolla äänellään. "Mitä puuhaat?" Tyttö vielä kysyi, vetäen samalla turkista ylemmäs miltei korviin.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ma Huhti 07, 2014 9:27

Re: Dawn of Honey || Vahti

Karhuntakku oli juuri menossa tarkistamaan padassa olevia porkkanoita, kun huomasi likan heräilevän ja nousevan istumaan pedillä. Mies hymyili tälle pienesti, ottaen rautakauhan ja siirteli vihanneksia etteivät ne palaisi pohjaan. Tai mössöytyisi, niillä piti sentään jonkinmoinen rakenne olla. "Huomenta pentu", Karhuntakku tokaisi, laittaen rautakauhan takaisin paikalleen roikkumaan ja nosti sitten padan pois takasta. "Aamiaista. Leipää, vihanneksia ja juureksia sekä hilloja että hunajaa", mies selosti aamiaismenun kääntyessään faunia kohti, kädet puuskassa.
Toisen käpertyminen -tai ehkä ennemminkin koteloituminen- turkkiin huvitti, miehen kohottaen toista kulmaansa.
"Onko sinulla kylmä vai?"
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Huhti 07, 2014 10:08

Re: Dawn of Honey || Vahti

Maittavaa aamiasta Karhuntakku kertoi puuhaavansa ja siltä se tosiaan tuoksuikin. Elodie hivuttui vuoteen reunalle laskien sorkkansa lattialle ja katsahti miestä tuon kysyessä oliko hänellä kylmä. "Ei, tämä peitto on vain pehmoinen..." Tyttö kertoi pyörittäen pehmeää turkista poskeaan vasten, mutta sen karvainen materiaali sai tämän yllättäen tajuamaan mikä se oikein oli. Hän todella oli ollut väsynyt ja uninen kun ei ollut tajunnut moista seikkaa vielä, ja no kolo oli ollut eilen paljon hämärämpi.
Fauni vingahti pienesti ja ponnahti pystyyn vuoteelta, samalla heittäen turkiksen vuoteelle. Tyttö jäi tuijottamaan normaaliksi peitoksi luullutta turkista säikähtäneenä, kuin hän olisi juuri tehnyt jotain todella sopimatonta.
Elodie vilkaisi Karhuntakkuun ja siitä takaisin turkikseen, kuin kysyen toiselta katseellaan tiesikö tämä asiasta mitään. Hupsu fauni, sehän oli miehen oma sängyn peite.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Huhti 08, 2014 1:40

Re: Dawn of Honey || Vahti

Karhuntakku ei ensiksi ymmärtänyt faunin yhtäkkistä hätkähdystä turkispeittoa kohtaan, kohottaen kulmiaan kysyvänä tytölle joka oli peittoon huomionsa kiinnittäneenä säpsähtänyt kuin metsäkauris. Sitten Karhuntakun mieleen nousi muutamia huomioita, joita oli tehnyt Elodien reagoimisesta turkiksiin. Silloin kadulla törmätessään, majatalossa, ja nyt täällä...
Toinen ei... Pitänyt turkiksista ja nahoista? Siitäkö oli kyse?
"Mikä hätänä Elodie?" Karhuntakku kysyi päätään kallistaen. Jos kyse oli turkiksista, tilanne voisi hiukan kiusalliseksi. Koska Karhuntakkuhan oli nahastaja, itse pukeutuen myös tuotteisiinsa ja tehden kotinsa tavaroita niistäkin. Kuten esimerkiksi sänkynsä. Missä fauni oli nukkunut hyvin viime yön. Karhuntakulla oli välillä vaikeaa ymmärtää pikku faunin järjenjuoksua, mutta nyt siitä löydettiin kyllä uusi taso. Mikä voisi tuoda ongelmia, jos he eivät nyt löytäisi yhteistä säveltä. Tai edes jotakin siihen suuntaan.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Huhti 08, 2014 9:25

Re: Dawn of Honey || Vahti

Kyllähän Elodie oli jo ajat sitten ymmärtänyt mitä Karhuntakku teki elääkseen. Tytöstä vain tuntui väärältä käyttää muita olentoja hyödykseen tuollla lailla Mutta ei hän tietenkään miestä mitenkään arvostellut, ei toki, tuo sai tehdä mitä halusi ja faunilla ei ollut siihen mitään moittimista.
"Um... Minä vain..." Tyttö sopersi Karhuntakun kysymykseen, vilkaisten vielä kerran vuodetta ja kääntyi sitten toisen puoleen. "En ole tottunut taljoihin ja ne muistuttavat minua pelotttavista metsästäjistä... Ei sillä että sinä olisit!" Elodie selitti vaitonaisesti, mutta kiireesti korjasi sanojaan ettei loukkaisi Karhuntakkua, ei tuo pelottava ollut. "Mutta, ei minulla mitään hätää ole." Tyttö vielä lisäsi vakuutellen ja asteli vieno hymy huulillaan pöydän ääreen.
"Tarvitsetko apua missään?" Elodie kysäisi vaihtaen puheenaihetta.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Huhti 08, 2014 2:19

Re: Dawn of Honey || Vahti

Karhuntakku ei ollut varma miten suhtautua tähän oudohkoon tilanteeseen. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu paitsi Elodie, mies olisi vain ärissyt ja ajanut henkilön pois tai jättänyt omaan arvoonsa sen enempää miettimättä mitä mieltä muut olivat hänen työstään. Mutta kun kyseessä kerran oli juuri tämä pikku fauni, karhumies ei halunnut tehdä toisen oloa epämukavaksi vaikka hänen maailmankuvansa oli kovasti erilainen tytön kanssa sille päälle sattuen.
Kuitenkin fauni näköjään halusi sivuuttaa asian, jättäen miehen miettimään tätä tilannetta omissa yksityisissä ajatuksissaan.
Jos kuitenkaan Elodie ei sanojensa mukaisesti nähnyt tilanteessa ongelmaa, turha sitä kai oli pahemmin miettiä.
Juuri tämän takia Karhuntakku inhosi sosiaalisuuttaa, ajoi aina ärsyttävän kiperiin tilanteisiin ja lopulta yksinkertaisimmatkin asiat muuttuivat hemmetin monimutkaisiksi.
Olisipa vain karhu taas... Ainakin kaikki olisi paljon yksinkertaisempaa.

"Vain syömisessä", Karhuntakku totesi ottaessaan uudet, ja viimeiset, puhtaat puukulhot ja lusikat asetellessaan ne pöydälle, ottaen tosin kulhot mukaan laittaakseen niille keitettyjä vihanneksia ja juureksia. Tarjoillen ne sitten pöytään, ja ottaen itselleen lisukkeeksi omenahilloa ja hunajaa. Tietenkin hunajaa.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Huhti 08, 2014 3:34

Re: Dawn of Honey || Vahti

Elodie istahti pöydän ääreen Karhuntakun tokaistua että tuo vain tarvitsi apua syömisen kanssa, se oli helppo työ hoitaa ja tyttö auttaisi mielellään. Fauni seurasi miehen puuhastelua ja odotti rauhassa että toinen sai annosteltua ruoan kahtee kulhoon. Kuten eilisiltana tarjolla oli keitettyjä vihanneksia ja juureksia, mutta tällä kertaa lisukkeiden kera. Hunajaa ja jotain hilloa.
Elodie seurasi kuinka Karhuntakku otti molempia lisukkeita vihanneksiensa ohelle ja teki tietenkin saman perässä, vaikkei tiennyt miltä se tulisi maistumaan. Hunaja ja hillo saivat todella makean tuoksun aikaan, mutta maku puolestaan oli tasapainossa kiitos vihanneksien. Fauni makusteli varovasti aamiastaan, ennen kuin hyrähti pienesti ja otti mielellään toisenkin lusikallisen. Hillo oli omenaa~
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 924

Liittynyt: Ti Marras 05, 2013 1:27

Viesti Ti Huhti 08, 2014 11:16

Re: Dawn of Honey || Vahti

Toisen hyrähdys yllätti että hämmensi Karhuntakun, kunnes mies tajusi että tyttö tykkäsi maistamastaan ja sen takia oli hyrähtänyt. Iso mies naurahti, taputtaen likkaa päälaelle virnistäen. "Taidat pitää omenasta vai?" Se olisi mukava tietää... Ainakin Karhuntakku tietäisi mitä säilöisi syksyllä yhtä runsaasti kuin hunajaa varastoihinsa. Ja antaisi sitten Elodielle mukaan matkalle. Ei hän voinut antaa toisen palata tyhjin käsin kaupunkiin vai mitä?
Karhuntakku poimi sitten kauraleivän pöydältä, taittaen siitä hiukan jähmeän palasen itselleen, levittäen sen päälle hunajaa ja mutusti sitä, nielaisten palasen.

"Ajattelin että kunhan olet herännyt kunnolla, niin menisimme joelle tiskaamaan sekä kalastamaan. Haluatko kokeilla kalastusta?" mies kysyi faunilta. Hänellä oli kyllä yksi onki, joten hän mielellään opettaisi Elodietä kalastamaan. Tosin toinen ei ehkä suostuisi, ottaen huomioon miten tyttö suhtautui kaikkeen eläinten listimiseen liittyvään... No, ainahan toinen voisi tiskata. Karhuntakku ei halunnut toisen tuntevan olevansa joutilaana, toimettomana. Kyllä hän keksisi tehdä vaikka mitä pikku faunin kanssa kalastuksen lisäksi.
Esimerkiksi se kolo jossa hohtavia kiviä. Tai metsään samoamaan.
Nardur, haltioiden yksi eliittikenraaleista oleva kuninkaan uskollinen minotaurus.
Karhuntakku, karhun olemuksensa menettänyt katkera mies joka asustelee yksin metsässä.
Aleiga, aiemmin pohjoisen henkien kiroama villinainen joka on saanut takaisin ihmismuotonsa.
Behg, synnynäinen ihmissusi rääpäle joka on tullut setänsä hylkäämäksi.
Pentu, manticoren vaelteleva pentukainen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ti Huhti 08, 2014 11:44

Re: Dawn of Honey || Vahti

"Pidän, varsinkin toffeeomenista. Söin niitä kerran torilla." Elodie keroi mielissään Karhuntakulle, ennen kuin lappasi lisää hillolla ja hunajalla päällystettyjä kasviksia suuhunsa. Tuntui kuin tämä annos riittäisi kokopäivälle.
Suu täynnä hilloa ja kasvismuussia tyttö katsahti miestä tuon udellessa halusiko hän kokeilla kalastusta. Fauni näytti pohtivan samalla kun mutusteli suutaan tyhjäksi. Hän ei pitänyt ihmisten tavoista kalastaa, se tuntui jotenkin niin raa'alta, mutta ei hän halunnut olla tyhjänpanttinakaan.

Elodie sai nielaistua suunsa tyhjäksi. "En haluaisi jos tarkoitat kalastusta ihmisten välineillä, mutta... karhujen tapa mielestäni ei ole niin raaka." Tyttö selitti kallistaen päätään. Toki olihan karhuilla terävät kynnet ja hampaat joilla nuo saivat kalat nopeasti hengiltä, mutta Elodiella ei moisia väliteitä ollut. Ei hän voisi vahingoittaa kaloja mitenkään, hän vain nappaisi ne. Fauni siis oli halukas kokeilemaan, muttei halunnut itse olla se joka kaloja vahingoittaisi.
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö