Under the shining full moon


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 376

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ma Kesä 02, 2014 12:41

Under the shining full moon

Nakami

Savukiehkura nousi rauhalliselle yötaivaalle pienen metsäaukeaman laitamille pystytetystä leiristä, leiriksi sitä kai pystyi kutsumaan vaikkei yhtäkään telttaa näkynyt lähistöllä. Se ei tosin tuntunut haittaavan hahmoa joka istui iloisena nuotion ääressä soittaen syvänsinistä ocarinaa häntä heiluen musiikin tahtiin. Pääasiassa iltayössä soivat erillaiset nuotio ja matkalaulut, sattuipa välistä muutama juomalaulukin sekaan eksymään. Se miten tyttö oli niin monet eri juomalaulut kerennyt oppimaan olisi ollut mysteeri monelle joka olisi hänet tuona iltana nähnyt, hän kun vaikutti sen ikäiseltä ettei olisi vielä montaakaan kertaa kapakassa istunut, moni saattaisi kyseenalaistaa jopa sen saisiko hän vieläkään luvallisesti tarttua tuoppiin. Tuo susityttö, Nakami nimeltään, oli todellakin onnellisen oloinen ja miksei olisi; kesä oli aluillaan, yö oli kaunis ja leiritulen leimuava valo tanssi kilpaa vain kuun hohteen kanssa. Mikään ei hänen mielestään voittanut kesäyön leirinuotiota paitsi tietenkin leirinuotio jolla paistui ruokaa. Ja hänen onnekseen ruokaa tuossa nuotiossa paistui, pienehkön karhun oli tyttö käynyt aamulla kaatamassa, viimekesän poikasia koosta päätellen. Sääli sinäänsä koska ei tyttö yksin saisi eläintä syötyä ja ruuan poisheittäminen oli paheista julmimpia mutta eipä hänellä ollut mielenkiintoa jatkuvasti juosta jäniksienkään perässä. Niin ja ainahan lihaa pystyi kuivaamaan... Tällaisina hetkinä tyttöä ei tosin haittaisi vaikka jakaisikin kauniit yönsä ja leirihetkensä tähtitaivaan alla jonkun toisen kanssa. Laumansa muodonmuuttaja oli jättänyt Manasses saarille, hän ei vaan jotenkin onnistunut tuntemaan paikallisia metsiä omakseen. Näinollen tyttö oli lähtenyt keväänkoittaessa takaisin mantereelle ja vanonut mielessään että tuo merimatka jäisi hänen viimeisekseen. Laumansa saisi tulla sitten omia aikojaan takaisin karkuretkiltään.

Ja kuten kaikesta edellämainitusta saattoi jo päätellä Nakamin pienen leiripaikan löytäminen tuskin kenellekkään hirveänsuuria ongelmia tuottaisi, vaikka kuinka asiaa yritti eri tavoilla tarkastella tuo leiri ei edes yrittänyt olla millään tavalla piilossa. Noinko paljon tyttö sitten luotti miekkaansa joka nojasi kiveen, siihen samaiseen jonka päällä hän istui soittamassa vai olettiko hän vain että kukaan ei kulkisi metsässä yöaikaan? Tai sitten hän oli vain huoleton luonteelta eikä uskonut että kukaan varsinaisesti hänen kimppuunsa haluaisi käydä, satunnaiset pedotkin karttoivat yleensä tulta, jos eivät muuten niin niissä määrissä mitä nuo kohtaisivat jos olisivat vaaraksi. Noh oli syy mikä hyväänsä Nakami ei juurikaan panikoinut tai pelännyt vaikka joku olisi hyvinkin helposti saattanut hiipiä muutaman metrin päähän mahdollisten askelten ja oikeastaan kaikkien muidenkin äänekästä kuiskausta hiljaisempien äänten peittyen nuotion rätinään ja iloiseen savipillin soittoon.

Jossakin vaiheessa soitto lakkasi, aika ja ennen kaikkea liha alkoi olla kypsä iltapalan viettoon.

//Tänne Mori sitten vaa karvaisen susimiehesi kanssa//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Kesä 02, 2014 11:06

Re: Under the shining full moon

Edward

Ilma oli leuto, oli jo ollut päivällä. Pienet kiiltomadot mönkivät maassa tuikkien kuin tähdet taivaalla. Vähän väliä kävi lämmin tuuli heilauttelemassa puiden lehtiä. Se sai lehdet havisemaan kuin musiikin, jota oli mukava kuunnella. Se oli luonnon musiikkia. Taivas oli jo täynnä kirkkaita tähtiä, jotka tuikkivat kirkaalla kesätaivaalla. Niin, kesä oli tullut ja aikoi jäädä pysyäkseen muutamaksi kuukaudeksi. Talvi oli ollut kyllä melkoisen leuto, mutta lunta oli silloinkin tarpeeksi. Täysikuu loisti taivaalta saaden puiden lehdet näyttämään hopeisilta. Silmäpari katseli niiden kauneutta ja sitten kuuta. Edward seisoi metsässä tuijottaen ylös taivaalle. Hän oli ruskea, uljas susi tai oikeastaan ihmissusi. Koska oli täysikuu hän oli suden hahmossa, sillä ei osannut vielä hallita omaa muodonmuutostaan. Hän olisi niin mielellään hallunut olla ihminen sinä hetkenä, mutta kiroaminen omalle kotalolleen oli turhaa. Menneiden murehtiminen oli turhaa. Vain sillä oli merkitystä, että otti opikseen virheistään.

Edward ei ollut syönyt sinä iltana, hänelle ei oikein maistunut ruoka saatika liha sillä hetkellä. Lihan syönti ei ollut ongelma tai mikään, mutta yleensä täydenkuun aikaan hänen muistonsa pyrkivät ulos. Suden jäsenet liikahtivat hitaasti, kun se irroitti lopulta katseensa kuusta ja lähti löntystelemään pitkin metsää. Hänellä ei ollut paikkaa minne mennä. Hänellä ei ollut perhettä, ei enää. Koska he olivat saaneet saaton hänen omista kylmistä käsistään. Vai pitäisikö niitä sanoa tassuiksi? Sillä ei ollut nyt väliä. Edward hyppäsi ison kiven yli ja laskeutui sen eteen sulavasti joustaen jalkojaan. Äkisti hän jäykistyi, kun metsän siimeksistä kuului soittoa, se muistutti huilun soittoa, mutta sillä oli hivenen eri sävy kuin huilulla.
Nyt kun Edward musiikin kuuli, hän tiesi tarkalleen kuinka kaukaa se tuli. Oli ehkä vähän pelottavaa miettiä, kuinka tarkka hänen kuulostaan oli tullut. Myös savun haju löysi tiensä suden nenään. Se sai hänet aivastamaan pari kertaa. Savu oli lähellä, se haisi lihalle. Hän kääntyi ja lähti kävelemään varovasti kohti ääntä. Ikään kuin yöperhonen valon houkuttamana.

Susi pysähtyi, sen silmät kiiluivat kirkkaassa tulen luomassa valossa. Hän ei ollut sen valossa itse, vaan pysytteli varjoissa ja piilossa. Nuotiolla käristyi jokin liha, mutta Edward ei ollut varma minkä eläimen se oli. Nuotion takana vai vieressä istui tyttö. Oikein sievä. Edward katseli tyttöä hetken ja mietti. Menisikö hän tuohon ja paljastaisi itsensä? Olisiko hyvä lähteä vaiko jäädä. Tosin paikka, jossa tyttö istui oli melkoisen helppo löytöö ja nähdä. Hän kävi nopeasti vaihtoehtoja päässään, kun musiikki lakkasi. Suden korvat vavahtivat hivenen ja ne painautuivat päätä vasten, kunnes ne nousivat sieltä takaisin kuulostelemaan ääniä. Edward säpähti kuullessaan oman kurisevan vatsansa. Jos tuosta lihasta nyt vähän likenisi hänellekin. Jalat liikahtivat omia aikojaan ja astuivat nuotin valon kehystämään tilaan. Kun suuri kokoinen susi ilmestyi kokonaan pimeydestä, se lysähti istumaan vastapäätä tyttöä ja tuijotti toista kuin odottaisi lupaa. Edward katsoi kiinteästi ruokaa, hänellä oli nälkä, eikä hän aikonut peitellä sitä tosi asiaa.

Hän lähtisi, jos tyttö niin halusi, mutta hän jäisi vahtimaan tytön turvallisuutta. Susi kallisti hivenen päätään ja liikutteli rauhallisesti häntäänsä, kuin osoittaakseen, ettei ollut pahoissa aikeissa. Edward kun ei voinut puhua susimuodossaan. Korkeintaan murahdella ja ulvoa.

//Ja täältä me tulemme! Edward anna palaa! >< Edward: Älä töni! Minä en...~ Minä: Mene nyt! Älä ujostele, se on vain Nakami! <3
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 376

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ke Kesä 04, 2014 3:25

Re: Under the shining full moon

Nakami oli juuri nousemassa ottaakseen ateriansa paistumassa kun suurehko susi tallusti metsästä istahtaen tytön eteen. Tavallista suurempihan se tosiaan oli mutta ei siinä mitään niin ihmeellistä ollut, suunnilleen saman kokoinen mitä tuon pikkuisen neitokaisen oma susimuoto olisi. Silti tuon suden äkillinen ilmaantuminen paikalle tuli pienenä yllätyksenä hänelle, varsinkin se että tuo näytti niinkin nälkäiseltä. Sudethan olivat laumaeläimiä, kyllä lauman kanssa saisi isommankin saaliin kaadettua. No mutta nälkäinen tuo susi oli ja näytti ruokaa pyytävän ja sitä oli kyllä tarpeaksi kahdellekkin, sitä paitsi ei Nakalla ollut sydäntä aterioida samalla kun toinen kuolaisi vieressä. "Tervehdys. Sinäpä näytät nälkäiseltä, laumallasi kävi huono tuuri metsästyksessä? Älä hätäile minulla on enemmän kuin pystyisin syömään joten jaan mielelläni, otatko paistettua vai raakaa?" Nakamin kysymys olisi ehkä ollut erikoinen monen mielestä mutta tavalliset eläimethän eivät ruokaansa paistaneet. Toisaalta kukaan ei sanonut että ne eivät mielummin kypsennettyä syöneet, suurin osa susista eivät vain osanneet tehdä nuotiota tai paistaa lihaa. No jos tuo tulokas tykkäsi tuoreesta enemmän niin karhun ruho olisi vähän parin metrin päässä leiristä, muuten tuo voisi ottaa oman palansa nuotion reunalta mitä kohti Nakami itse suuntasi ottamaan omaansa.

Vartaaseen tökätty höyryävä lihapala käsissään tyttö sitten ottikin ja istahti seuralaisensa viereen syömään. Tytön terävät kulmahampaat välähtivät kuunvalossa juuri ennen Nakami hän upotti ne ateriaansa. "Sinulla ei taida olla laumaa kun kerran yksin liikut pimeässä metsässä? Voi sinua ressukkaa, älä hätäile kyllä minä autan sinua löytämään oman mukavan lauman. Ei ole sudella helppoa elää yksinkään, ruoka on tiukassa ilman muiden tukea" Tyttö aloitti saatuaan ensimmäisen suupalan syötyä. Jutustelu oli alkanut aika yksipuolisesti ja muodonmuuttajat osasivat puhua ja ne jotka eivät siihen eläinmuodossaan pystyneet olisivat jo ottaneet ihmismäisemmän olomuodon joten kai tuo tulia oli sitten aivan tavallinen jokseenkin tavallista isompi susi. Nakamista kyllä näki selvästi että tyttö ei ihan tavallinen ihminen ollut, jos ei muuten niin päälaella törröttävät sudenkorvat ja iloisesti heiluva häntä kyllä kertoisivat sen tyhmemmällekkin mikä rajasi myös sen vaihtoehdon pois että muodonmuuttaja olisi vain ujo tai joutuisi suojelemaan salaisuuttaan.

Tuota nuorta tyttöstä ei kyllä tippaakaan haitannut se että hänen kaipaamansa seura sattui olemaan susi eikä ihminen. Sudet olivat jaloja olentoja ja heiluva häntä oli aina rehellisempi kuin tyhjänpäiväinen mielistely; niin ja sudet, toisin kuin osa ihmisistä eivät suhtautuneet hänen kaltaiseen muodonmuuttajaan kuin olisivat itse paholaisen nähneet, siis yksi hyvä puoli susille lisää. Saatuaan ruokansa syötyä alkoikin Nakami lempeän ystävällisesti rapsuttelemaan tuota karvaista tuttavuuttaan ellei tuo sitten päättäisi livistää alta. Siinä samalla tyttö nosti katseensa hiljaiselle yötaivaalle hymähtäen pikkuisen "Yötaivas tosiaankin on kaunis tänään..." seurasi lyhyt tauko ennen kuin hän jatkoi huokauksen saattelemana "...Olisipa nyt pari tuopillista viiniä, tai vielä parempi, vahvaa sellaista." Ja ei, hän ei ollut mikään jouppo joka vain halusi örveltää humalassa eikä hän ollut kommenttiaan sillä tavalla tarkoittanut. Juomat vain maistuivat kaikista parhaalle juuri ulkona, kaukana kaikesta mutta silti jonkun seurassa ja kauniina alkukesän öinä.

//Univaje... sitä ne leirit teettää... Mutta tämmöistä tuli nyt sitten väsättyä...//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti To Kesä 05, 2014 11:28

Re: Under the shining full moon

Edward

Suden korvat ponnahtivat hetkessä pystyyn, kun tytön ääni kaikui ilmoille. Kaunis ja sointuva, joka lupasi osan lihastaa sudelle. Edward ei voisi olla kiitollisempi. Se tallusteli vielä vähän varuillaan ja noukki lihan palan. Hän söisi mielummin kypsää, raakaa lihaa syötiin vain hätätilanteissa, koska se tuntui hänestä liikää petomaiselta. Hän raahasi lihan palan ja ravisteli sitä hieman, jäähdyttääkseen. Lopulta susi laski sen maahan, asettui itse makamaan ja laittoi tassunsa lihan päälle. Lopuksi hän rupesi repimään valkoisella purukalustollaan lihaa kunniakkaan ahnaasti.
Siinä syödessään, tyttö siirtyi hänen viereensä. Edward jatkoi rauhallisesti syömistään ja tarkkaili tytön toimia. Toinen ei ollut mikään tavallinen tallaaja. Suden korvat ja häntä todistivat sen aivan liian hyvin. Tyttö puhutteli häntä oikein tuttuttavallisesti ja siihen hän urahti kiitollisen kuuloisena. Jos hän vain voisi puhua tässä eläin muodossa, hän puhuisikin hyvin. Tällä hetkellä susi vain teki tyytyväisyyttä merkitseviä lempeitä murahteluja. Edward viimeisteli juuri valkoista luuta kaluamalla se tarkkaan ja rouskuttelemalla sen hyvän makuisen päät. Sitten susi nousi ylös ja viskasi luun menemään. Lopulta ja se lösähti tytön viereen ja antoi tämän rapsuttaa itseään korvasta. Kukaan ei ollut koskaan tehnyt niin hänelle. Hän piti siitä, vaikkakin se oli vähän outoa.

Laumasta tyttö tuntui puhuvan. Tiedusteli, että miksi hänellä ei ollut omaa laumaa. Edwardin korvat liikahtivat. Ensinäkin hän oli ihmissusi, joten ei. Hänellä ei ollut laumaa. Tyttö näytti niin yksinäiseltä puhuessaan yksin. Edward olisi halunnut vastata noihin kaikkiin asiohin, mitä toisen suusta pääsi. Hän halusi sitä niin kovasti. Susi kuitenkin laski päänsä tassujensa väliin ja katseli sieltä alistuneen näköisesti ylös taivaalle, jota tyttö kehui oikein kauniiksi. Todellakin se oli kaunis, mutta kirottu yö. Edward sulki silmänsä ja hänen sisältään kuului jokin urahduksen tapainen ääni.
Tytön huokaistessa, että olisipa viiniä ja vahvaa sellaista siihen susi tuntui naurahtavan. Edward nousi pystyyn ja ravisteli itseään. Se katseli tulen loimua ja katsoi sitten kuuta. Äkisti hänen teki mieli ulvoa kuuta. Paha tapa se oli sutena. Osittain Edward oli hyväksynyt sen, mutta katsoi sitten tyttöä. Hän ei itse ollut koskenut tähän mitenkään. Edward kuitenkin uskaltautui hieraisemaan poskeaan tytön käteen ja perääntyi hieman. Istahti ja kallisti päätään.
Hän nousi uudestaan, käveli takaisin tytön viereen ja maahan mätkähti makaamaan. Susi katseli taivasti vihreillä silmillään.

Edward sulki silmänsä ja mietti, että hän olisi varmasti päässyt muodonmuutoksestaan eroon sitten aamun, mutta se piti selittää sitten jotenkin tytölle. Ei tämä varmaan pahustunut, kun itsekin tuntui olevan jonkin sortin muodonmuuttaja. Edwrad ei kylläkään koskaan ennen ollut tavannut toista muodonmuuttajaa, joten tämä on aika hektinen tilaisuus tutustua sellaiseen. Kiinnostava ja lempeä persoona tyttö olikin.

/7Noh, ei mitään. Minä väkerrän tätä desupakkauskiireissä yms. Hyvä se vastaus oli ja lepää rauhassa univelat pois.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 376

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti To Kesä 05, 2014 5:11

Re: Under the shining full moon

Tytön uusi susiystävä tuntui oikein tyytyväiseltä, noh hyvähän se oli jos toinenkin viihtyi. Menipä tuo susi lempeästi hieraisemaan tytön kättäkin. Sitten tuo alkoi perääntymään mikä sai ikävän ajatuksen heräämään, oliko tuo hellyyden osoitus sittenkin tarkoitettu jonkinlaiseksi hyvästeiksi. Mutta sitten tuo päättikin istua alas ja kallisti päätään. Jos joku ei pitänyt tuota sutta suloisena tuo joku oli ehdottomasti väärässä koska Nakamin mielestä tällä hetkellä ei ollut mitään hellyttävämpää kuin tuo karvainen tuttavuus. Ei hän voinut kuin hymyillä lempeästi toiselle. Ja pian tuo palasikin takaisin tytön vierelle.

Ilta alkoi olemaan jo pitkällä ja jonkinlainen väsymys ja ajatus hyvistä yöunista alkoi hiljalleen hiipimään Nakamin mieleen. Tämä ilta oli ollut hänen mielestään oikein mukava, paljon mukavempi kuin yksin vietettynä se olisi ollut. "Tiedätkös olen iloinen että ilmestyit tänne tuolta metsästä. Ja hei älä kerro tätä kenellekkään mutta rehellisesti sanottuna pelkään yksinäisyyttä. Sanovat että kuolemakin olisi helpompi vaihtoehto kuin ikuinen yksinäisyys." Pieni huokaus pääsi pakenemaan tytöltä tuon sanottuaan. Siitä hän sitten jatkoi yrittäen näyttää mahdollisimman pirteältä ja mahdollisimman onnellinen jokseenkin ehkä hieman haikea hymy kasvoillaan. "Onneksi minulla on ystäviä elämä täynnä ja tarvittaessa myös paikka minne mennä, aika ajoin en vain voi olla ajattelematta kuinka monta tuhatta vuotta asiat pysyvät näin hyvinä. No jaa mitäpä minä vielä tuosta tietäisin, nuori kun vielä olen, ja parempi vain kun en tiedä." Hän ei tosiaankaan selittänyt juurikaan sanojaan, kuulia kun sattui olemaan susi, ei tyttö vain kokenut tarpeelliseksi selittää mitä tarkoitti sillä että kuinkakohan monta vuosituhatta asiat pysyisivät nykyisellään. Samasta syystä hän myös oli kertonut niinkin suoraan pelkäävänsä yksinäisyyttä, ei hän epäillyt etteikö susi olisi häntä ymmärtänyt, ehkäpä jopa päinvastoin, ehkäpä tyttö oletti että susi ymmärsi mitä hän tarkoitti täysin siinä missä itsekkin, että tuo olento olisi lähempänä häntä kuin koko muu maailma. Niin tietenkin myös toinen ayakashi, luonnon henki, miten ikinä hänen kaltaisiaan nyt halusikaan nimittää, ymmärtäisi noiden sanojen merkityksen siinä missä mahdollisesti jokunen lohikäärmekkin jos sattui elämään muualla kuin kaltaistensa keskellä. Loppujenlopuksi Nakami oli unohtanut esittäytymisenkin kokonaan, toisaalta taas susillehhan nimet eivät olleet samalla tavalla tärkeitä kuin ihmisille joten olisiko sillä edes väliä. Ehkä sitten aamulla.

Alkoi tosiaankin olemaan myöhä joten Nakamin syvä haukotus taisi olla sen puolesta oikeutettu. "Taitaa olla aika mennä nukkumaan eikö niin. Älä hätäile minä kyllä suojelen sinua jos joku sattuu tänne tulemaan joten voit nukkua yösi rauhassa." Ei näyttänyt Nakami tietävän suden päätöksestä suojella neidon turvallisuutta kun tuollaisia puheli. Ja niin kävi tyttökin vatsalleen makkuulle suden viereen katsellen tulta. Hitaasti hän sulki silmänsä ja nopeasti sen jälkeen liekit kuihtuivat kokoon suorastaan muutamassa sekunnissa jättäen jälkeensä vain nuotion hiiltyneet kekäleet ja pari tulen nuolemaa tummunutta oksan rankaa. Piakkoin neito avasi silmänsä uudestaan katsoen sitä mikä leirinuotiosta oli jäljellä kääntäen sitten katseensa susiystäväänsä sanoen mahdollisimman rauhoittavasti: "Ei tarvitse pelästyä se on vain magiaa, helpompi nukkua pimeässä ja ehkä parempi että ei ole tulta houkuttelemassa mahdollisia ohikulkioita tänne meidän nukkuessa." Tuon hän päätti lämpimään hymyyn ja hyvän yön toivotukseen kääntyen sitten kyljelleen, käpertyen halaamaan häntäänsä ja pian nukahtaen.

Kirkas aamuaurinko alkoi herättelemään Nakamia linnunlaulun kanssa. Silmät vielä kiinni nousi tyttö istumaan päästäen ilmoille vähintäänkin yhtä muhkean haukotuksen mitä oli illalla ennen nukkumaan menoa jatkean siitä suoraan hyvien huomenien toivotukseen. Tuon jälkeen hän, vihdoin saatuaan silmänsä auki vilkaisi sinneppäin missä susi oli ollut hänen nukahtaessaan.

//Ja näin tuli siirryttyä sinne aamuun... Ja joku taisi nauttia susiherran seurasta suuressakin määrin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Pe Kesä 06, 2014 10:07

Re: Under the shining full moon

Edward

Susi makasi aloillaan tytön asettuessa hänen viereensä makaamaan. Tämä toivotteli hyviä öitä ja näytti hyvin suloiselta. Edward nosti päänsä hetkeksi katsoakseen naista paremmin, mutta sillon nuotion lieskat katosivat hetkessä. Edward katsoi niitä haltioituneena. Tytön vielä selittäessä hänellä, ettei tarvinnut pelätä. Edward ei pelännyt. Hän oli haltioissaan. Hän ei ollut koskaan ennen nähnyt taikuutta. Noidat kun poltettiin, jos sellaisia löydettiin ihmisten keskuudesta. Hänetkin olisi surmattu, jos hän olisi sinne jäänyt. Ihmiset olivat vanhollisia ja hieman typeriä. Sen Edward oli oppinut, jos sattui olemaan siis niistä perheistä, jotka rakastivat jumalaa ennnen kaikkea. Hän ei ollut sitten uskonut jumalaan ja usko oli lopahtanut hetkessä hänen muuttuessaan ihmissudeksi. Voisi sanoa, että hänen uskontonsa oli enää pelko itseään kohtaan.
Susi painautui hetken mitinnän jälkeen maahan. Sulki silmänsä ja urahti pienesti. Hän nukkui koiranunta. Puolet aivoista tuntui olevan hereillä ja tarkkailevan ympäristöä. Toinen puoli sitten vain nukkui. Edward avasi ehkä kolmen tunnin jälkeen tarkastamaan ympäristön. Susi katseli ympärilleen, haisteli ja painautui takaisin maahan nukkumaan.

Aamun valjetessa Edward tuhisi vielä maassa, kunnes heräsi. Hän avasi silmänsä hitaasti ja katsoi käsiään. Ne kuuluivat ihmiselle. Mies ponkaisi pystyyn nopeasti ja katseli itseään. Haukotteli vilkaisten tyttöä vieressään. Ehkä olisi vain parasta jäädä tähän vielä hetkeksi. Hän ajatteli ja asettui takaisin makuulle. Edward sulki vihreät silmänsä. Hän nuokkui ja pian hänen päänsä kiepsahti vierelle, kun hän nukahti uudelleen.
Vasta mies siihen heräsi, kun hnä tunsi katseen ja tunne tilan. Hereillä olevan sellaisen. Ihmissuden silmät avautuivat hitaasti, ehkä vähän arasti. Hän ei tiennyt mitä odottaa. Hän oli yöpynyt koko yön tuon tytön kanssa, sillä oli halunnut varmistaa tämän turvallisuuden. Edwardillä ei olisi ollut sydäntä jättää tyttöä yksin, ei sitten millään. Kun hän sitten kohtasi toisen punaisten silmien katseen, hän tunsi lihastensa jäykistyvän. "Huomenta." hän huikkasi makuultaan, mutta ei kyennyt levittämään kasvoilleen hymyä. Hänestä tuntui kiusaantuneelta.

Edward nousi hitaasti istumaan. Hän näytti taas siltä, kuin olisi halaillyt tyynyään ja tapellut sen kanssa unissaan. Hiukset nyt sattuivat sojottamaan sinne tänne. Hänen päällään oli musta löysä paita ja vaalean ruskeat housut. Jalat olivat paljaat. Mies raapi niskaansa ja pörrötti hiuksiaan. Hän ei tiennyt mistä aloittaa.

//Hyvää huomenta! ^^ Nakami oli todella söpö! Tämä susiherrakin taisi nauttia tytön seurasta täysin siemauksin. Noh, sunnuntain jälkeen vastailen taas! ^o^
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 376

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Su Kesä 08, 2014 1:25

Re: Under the shining full moon

Tytön katse ei kohdannut sutta. Toisaalta ei tuo susi ollut poiskaan lähtenyt hänen nukkuessaan, ei, se minkä Nakami kohtasi herätessään oli hänen silmiensä edessä nuori mies, iältään tuo näytti vastaavan aika paljon hänen todellista ikäänsä. Toki sekään että aika vaikuttaisi tuohon nuorukaiseen jokseenkin kieroutuneella tavalla ei sekään ollut täysi mahdottomuus, siitäkin oli Nakamille omakohtaista kokemusta alkanut kertymään. Kaikenkaikkiaan tuo susimies näytti sekä lempeältä että samalla myös miehekkäältä, sellaiselta johon voisi luottaa ja joka saisi asioita aikaan. Vaatetuskin vaikutti järkevältä ainakin kun vertasi tytön omaan, kirkkaaseen pukuun joka sopisi kaupinkien hienostonaisille paremmin kuin luonnonläheisille susitytöille, muutenkin tuo asu taisi olla muotia jossain muualla kuin cryptissä. Ja tuon miehen kampaus, jos sitä nyt kampaukseksi saattoi sanoa, oli aivan yhtä rapsutettavan näköinen mitä tuo mies oli ollut susimuodossaankin. Ei yhtään huonompi ensivaikutelma siis. Ja ainakin tuo pystyi nyt puhumaankin joten ehkä tiedossa olisi vähän molemminpuolisenpaa juttelua kuin mitä yöllä oli ollut...

Vaikkei tuo mies hymyä saanutkaan aikaan niin Nakami kyllä sai vaikkei siihen pyrkinytkään. Mutta minkäs sille pystyi, tyttö oli suhtautunut yöllä suteen kuin lemmikkiin joten nyt kun tuo oli muuttunut ihmiseksi niin ei sitä voinut peittää että hän oli hieman hämillään ehkä pikkuisen nolona tai kiusaantuneena mikä myös tytön hymyssä paistoi aika selvästi esille. "Ehehee, meillä taitaa molemmilla olla aika paljon selitettävää... Jokatapauksessa minun nimi on Nakami, mukava tutustua" tyttö aloitti hyvin kiusaantuneesti yrittäen vetää naaman peruslukemille ja vähän vakavoitua esittäytyessään. Vaihtelevalla menestyksellä toki koska ei mennyt kovinkaan pitkä tovi ennen kuin tuo vakava naama petti vapauttaen pidättelemättömän hihityksen, noh kai tuota voisi joku söpöksikin kutsua. "Anteeksi tuosta, tämä tilanne on vain aika uusi, odottamaton ja omalla tavallaan melko hauska. Sinäkin taidat sitten olla jonkinlainen muodonmuuttaja." Naka totesi vähän rauhoituttuaan. Taisi kuitenkin olla parempi antaa tuon miehen itse kertoa kuka ja minkä oli ja kaiken muunkin mitä tuo nyt näki asialliseksi kertoa metsässä yöpyvälle susineidolle.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Kesä 09, 2014 11:26

Re: Under the shining full moon

Edward

Tilanne oli outo miehelle, joka ei ollut tottunut sellaisiin tilanteisiin. Edward katsoi hymyilevää tyttöä, joka esittäytyi Nakamiksi. "Olen Edward." hän esittäytyi itsekin pienen taon jälkeen. Hän sai kasvoilleen myös pienen lempeän hymyn. Tytön ujo hymy oli suloinen. Tämä näytti hihittävän hermostuneesti. Eihän sitä voinut kieltääkään. Nakamin todetessa, että heillä molemmilla taisi olla aika paljon selitettävää, Edward nyökkäsi hitaasti. Hän avasi hieman suutaan, hengitti rauhallisesti, kuuli kuinka Nakami sanoi hänen olevan jonkinmoinen muodonmuuttaja. Aivan, niinhän hän olikin, muttei mikä tahansa tavallinen, joka muuttaa muotoaan.
"Olen ihmissusi... Hyvin tuore sellainen..." Edward sai sanotuksi inhoamansa sanat. Hän inhosi ihmissuden vertaan. Ei hän ihmissusi puoltaan olisi ehkä muuten inhonnut, mutta jos herää ensimmäisenä täydenkuun yönä keskellä verilöylyä on vähän pakko kammoksua itseään.

Edward otti hieman ryhdikkäämmän asennon ja katsoi nyt suoraan toisen punaisiin silmiin. Hän ei pelännyt katsoa niihin, mutta inhosi oman rotunsa sanomista. Ennen kun hän oli ihminen. Tosin, hän olisi varmaan tullut siihen tulokseen, että jos hän olisi ollut ihminen, eikä muuttunut missään vaiheessa miksikään. Olisi hän varmaankin vihannut kaikkia muita kuin ihmisiä. Nyt kun oli tullut tavattua vähän muitakin rodun edustajia, mieli oli muuttunut kummasti.
"Sinäkin sitten varmaan olet muodonmuuttaja. Itselleni tälläiset rodut ovat vähän pimennossa. Kun olen ollut kokoelämäni tähän asti ihminen, kunnes..." loput tytön tulisi arvata tai tietää jo siitä vähän kiusallisesta puhetyylistä. Edwardill hänen oma rotunsa puheenaiheena oli vielä arka. Hän ei olut sisäistänyt sitä aivan heti. Ei sen jälkeen, mitä oli tullut tehtyä.

"Se liha oli kyllä oikein hyvää. Pidin siitä... Tavastasi puhua minulle. Se sai minut tuntemaan itseni tervetulleeksi." Edward sanoi hymy huulillaan, mutta käänsi katseensa pois. Hänen oli vaikeaa puhua itsestään, mutta vielä' vaikeampaa siitä teki se, että keskustelu pari oli naispuolinen. Edward oli menettänyt sydämensä kerran kauniille naiselle, mutta siihen se olikin lopunnut. Kykenemättä enää luotaa naisiin. Ei se ollut heidän vikansa. Se oli vain Edwardin tapa kieltää itseltään toistamasta virheitään. Se oli tapa työntää kaikki pois läheltään, suojellakseen heitä häneltä itseltään.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 376

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ma Kesä 09, 2014 7:03

Re: Under the shining full moon

Edwardiksi tuo mies sitten esittäytyi ja mainitsi olevansa ihmissusi. Se mitä tyttö oli ihmissusista ennen kuullut oli lähinnä se etteivät nuo yleensä hallinneet muodonmuutoksiaan ja sen että tuo hallinnan puute teki kyseisistä olennoista vaarallisia. Tosin tuskin maanpäältä löytyi yhtäkään taruolentolajia joita ihmiset eivät olisi pitäneet vaarallisena tai muuten vaan pahuuden maallistumana. Ja sitten puheenaihe alkoikin jo siirtyä Nakamiin. Kyllä vain, hän oli myös muodonmuuttaja ja nyökkäsi tuohon veikkaukeen vastaukseksi. Jotenkin miehen tarina jäi kesken. Ihminen kunnes... kunnes mitä, hän muuttu ihmissudeksi? Luonnollisesti mutta eikös tuo ollut itsestään selvyys. Toki tuollainen muutos pisti ajatukset ja elämän sekaisin, identiteetti piti rakentaa aika lailla tyhjästä ja ihmiset jotka ennen olivat ystäviä suhtautuivat sen jälkeen kuin petoon. Silti ajatus että jotakin olisi ehkä sattunut sen yhteydessä kun Ed oli muuttunut ihmissudeksi hiipi Nakamin mieleen, eikai kukaan ihan itsestään ja huomaamatta ihmissudeksikaan muuttunut. Kiusallinen puhetyyli nyt oli hänen mielestä täysin ymmärrettävää. Tyttö oli itsekkin kokenut sen mitä on ihmisyyden menettäminen ja edellisen elämän särkyminen ja se tosiaankin oli ollut, osittain oli edelleenkin melko kiusallinen puheenaihe, eikä epätietoisuus siitä mikä oli auttanut sitten tippaakaan.

"Niin minä taidan tosiaankin olla nykyään muodonmuuttaja. Ayakashi tai ehkä metsän henki olisi parempi termi. Ja kuten sinunkin tapauksessasi olin alunperin ihminen. Siitä taitaa olla jo viisi vuotta kun sain kykyni..." Asian selittämien ei vieläkään ollut niitä helpoimpia asioita vaikkakin Nakami oli jo tottunut aika hyvin nykyiseen olomuotoonsa ja tilanteesensa. Selittämistä ei auttanut myöskään se että ayakashit olivat melko harvinaisia cryptissä tai sitten vain todella hyviä pysymään poissa muiden tietoisuudesta. "Mukava kuulla että tykkäsit lihasta, sääli sinäänsä ettei nyt ollut muuta." tyttö naurahti toiselle. Ja vai että oli hän saanut yöllä Edwardin tuntemaan olonsa tervettyleeksi. Se teki Nakamin oikeastaan melko iloiseksi, hyvä vain että tuo oli viihtynyt näinpä myös seuraavat sanat tulivat melko luonnollisesti: "Olet myös tervettullut pysymään seuranani niin kauan kuin vain itse haluat..." Jestas sentää mitä hän taas oli mennyt sanomaan. Toki Nakami oli ollut täysin rehellinen sanoessaan tuon ja se oli ollut täysin luonnollinen asia mutta silti noissa sanoissa oli yksi pieni asia joka välähti tytön mieleen kuin salama kirkkaalta taivaalta ja vasta kun hän oli jo sen mennyt sanomaan. `Niin kauan kuin itse haluat... Entäpä jos se onkin ikuisesti? Kunnes kuolema erottaa? Jostain ihmeen syystä Nakamin kasvot helähtivät punaisiksi kiusaantuneen oloisen hymyn saattelemana. Ihan hyvä vaan että toinen oli kääntänyt katseensa pois, se saiko tyttö miehen kääntämään katseensa takaisin häneen oli sitten asia erikseen. Oli miten oli paniikinomaisen ajatusten risteilyn joukosta nousi esiin vain yksi edes etäisesti järkevä ajatus `Käännä puheenaihe johonkin muuhun. Nyt heti!`

"Osaatko muuten käsitellä nahkaa. Ajattelin jos vaikka saisi tuon karhuntaljan myytyä jossain. Niin ja satutko tietämään ketään kuka haluaisi sen ostaa. Ainahan me tosin voimme myydä sen kotikylässäni, siellä oli melko paljon metsästäjiä joten joku varmasti osaa hoitaa nahan käsittelyn ja omistaa suhteet sen eteenpäinmyymiseen. Niin ja he varmaan ostaisivat sen, jos ei muuten niin päästäkseen minusta taas eroon... Tai sitten voisimme myydä sen ihmisten kaupungissa jos kätken korvani. Niin tai haltioiden kaupungissa tai kylässä jos muutut sudeksi ja minä esittelen tarpeaksi häntääni... Missäköhän saisi parhaan hinnan... Mitä mieltä sinä olet?" Ja taas meni Nakami sortumaan vanhaan tapaansa höpöttää kuin pieni papupata. Ei jäisi toiselle tilaisuutta mitään väliin sanoa ennen kun tyttö vihdoin ja viimein kysyi tuon mielipidettä. Mutta sitä se tuossa olotilassa oli kun hermostutti ja nolostutti ja piti vaan saada jotain sanottua millä ei ollut mitään tekemistä sen kanssa minne ajatukset olivat omin luvin vaellelleet.

//Tervettuloa takaisin. Ja muuten ois kiva nähä sitä desuvideoo jos ja kun saat sen valmiiks. Ja wow Nakami me kaikki tiedämme että punainen on kiva väri ja sitärataa mutta mites sinä tuolleesti? Nakami: "Hiljaa siellä! I-it is not like I like him, or anything! Baka..."//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Kesä 11, 2014 11:17

Re: Under the shining full moon

Edward

Ayakashi. Nimi oli täysin vieras hänelle. Rotu tuntui olevan Nakamin käsityksen mukaan harvinainen täällä. Edwardille oli se ja sama oliko rotu harvinainen vai ei. Hän ei ollut ennen muutenkaan nähnyt mitään muuta kuin ihmisiä. Uuden rodun edustajan tapaaminen oli aina vähän kiehtovaa, vaikka mies yrittikin kieltää itseään tuntemasta niin.
Edwardin hymy leveni hieman ja se muuttui entistäkin lempeämmäksi. Nakami oli juuri sanonut, että hän voisi olla niin kauan tytön seurassa kuin halusi. Tosin Edward ei kylläkään aikonut viipyä kamalan kauaa kenenkään kanssa. Hän ei ottanut sitä riskiä. "Kiitos." hän sanoi hieman vino hymy huulillaan. Nakami kylläkin punastui hetkessä tuon lauseen sanottuaan. Hän saattoi itsekkin tuntea tytön nolostumisen ja oli jo aikomassa sanoa vastaan, ettei aikoisi jäädä pitkäksi aikaa, kun tyttö ehdotti jotain ihmeellistä.

"Nahkaa? Osaanko käsitellä nahkaa?" Edward toisti aidosti hölmistyneenä. Hänen aivonsa raksuttivat aamuvarhain vähän huonsoti, joten sitä vastuasta sai myös odottaa hieman. "En..." mies vastasi edelleen hölmönä. Nakami kyllä selitti hänelle, että siellä jossain oli se haiseva karhun raato, jonka mies kyllä haistoi. Tyttö selitti jotain taljan viemisellä. Ensimmäisenä mitä mies kavahti oli kaupunki ja toiseksi se kirottu sana. "Ei!" kuului osittain murisevan suden ja ihmisen pelästynyt ääni. "Ei todellakaan ihmisten kylään!" Edward huudahti niin, että hänen kätensä rupesivat vapisemaan. Hän oli muuttunut täysin kalpeaksi. Hän ei todellakaan halunnut ihmisten ilmoille, saatika sitten kylään tai kaupunkiin. Hänen kätensä vapina tuntui raastavalta. Edward yritti turhaan hallita tärinäänsä, mutta kädet kyllä muistivat. Lihan ja veren tunteen iholla, kuinka helposti kynnet upposivatkaan lihaan.
Edward nousi ylös sillä sekunnilla ja hän pyyhki kasvojaan. Hänellä oli huono olo. "Olen pahoillani, mutta olisi ehkä parempi, jos..." hän empi lausettaan. Hänen äänesä värähteli niin, että siitä saattoi kuulla pelon miehen äänessä. "En halua kaupunkiin, saatika kylään. Luulen, että sinun täytyy mennä yksin." hän leviti kasvoilleen väkinäisen hymyn. Hän ei muutenkaan ollut kuullut aivan kaikkea, mutta tiesi jo tarpeeksi, ettei olisi kykenevä menemään kaupunkiin. Ei vielä.

Hän käveli vähän kauemmaksi, jäi seisomaan niille sijoilleen. Hän peitti kasvonsa, jotka tuntuivat menettäneen värinsä. Hän tunsi, kuinka hänen koko vartalonsa tärisi. Edward alkoi nyyhkyttää hiljaa. Hän ei kestänyt ajatusta paluusta. Hän sortui polvilleen ja tuntui kouristelevan maassa. Hän itki. "Anteeksi...! Anteeksi... Antakaa anteeksi...!" hän hoki pidellen kasvoillaan käsiään, jotka eivät millään halunneet siitä lähteä. Miksi kaiken piti aina tulla pintaan? Miksi näin piti käydä? Miksi? Hän mietti itsekseen ja katsoi omia käsiään, jos hän olisi voinut, hän olisi kavahtanut kauemmaksi ja juossut pois. Nyt hän makasi maassa, itkien omaa surkeaa kohtaloaan. Hän vihasi, pelkäsi ja hylki itseään. Hän ei voinut sietää itseään.

//Kiitos! ^^ Saitko viestini ja ohjeeni videoon? :3 Edwrad, ed. Ei sun nyt ihan lapselliseksi tarvitse heittäytyä, vaikka kyseessä onkin tyttö. Edward: Mit-!? Ei, enhän minä, minä vain!~ *Punast*
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 376

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti To Kesä 12, 2014 5:14

Re: Under the shining full moon

Miehestä näki kauas että ihmisten ilmoille meneminen ei ollut mieluinen idea. Hän selvästikkin pelkäsi jotain ihmisissä mutta mitä. Edwardhan oli vahva, ainakin tuo näytti siltä, aivan varmasti hän pystyisi puolustautumaan ja pääsisi tarvittaessaan pakoonkin. Eivät ihmiset muutenkaan niin pelottavia olleet vaikkakin eivät suhtautuisi ihmissusiin kovinkaan ystävällisesti. Sitäpaitsi tuo kaksikko näytti aivan tavallisilta ihmisiltä, kukaan tuskin tajuaisi mitään heidän `ei niin mieluisista` puolista. Ja kaikesta tuosta huolimatta Nakami ei ollut koskaan nähnyt ketään noin peloissaan, ainakaan hänen muistaakseen, ja Ed oli sentäs mies; ei mikään vanhempiensa murhan juuri nähnyt pikkutyttö. Mies pahoitteli jotain. Mutta miksi? Hän oli ollut selvästikkin aikeissaan ehdottaa jotain mutta oli jättänyt lauseensa kesken, oliko sitten se mitä hän olisi ehdottanut ollut niin paha asia että sitä piti pahoitellakkin? "Ei meidän tarvitse mennä kaupunkiin jos et kerran halua, ei kyse muutenkaan olisi ollut kuin muutamasta hopeakolikosta, selviää sitä ilmankin." yritti Nakami parhaansa mukaan rauhoitella seuralaistaan, saada tuon oloa edes hieman paremmaksi. Mutta miksi ihmissusi oli ehdottanut että Nakami menisi yksin jos kerta ihmiset olivat hänestä noinkin pelottavia. Eikö juuri silloin tuo olisi halunnut mukaan suojelemaan tyttöä, tai vaikkei olisi pitänyt häntä niin tärkeänä itselleen niin edes kieltänyt häntä lähtemästä tai muuten varoittanut. Ei, tuo oli kehottanut menemään yksin, ehkä tilanne olikin siis toisinpäin, mies ei pelännyt ihmisiä, hän pelkäsi ihmisten puolesta. Käveltyään kauemmaksi lyyhistyi Edward maahan; mies itki, se kuului selvästi tytön tarkahkoihin sudenkorviin, samoin kuului myös miehen itkunsekainen hokeminen `antakaa anteeksi` tuo kuului sanovan. Mitä ihmettä oli tuon ihmissuden menneisyydessä tapahtunut? Oliko tuo kenties tappanut jonkun tai ollut lähellä sitä ja nyt sitten sitä pyysi anteeksi. Se taisi olla ainut järkevä selitys...

Nakami ei ollut tarkalleen varma mitä aikoi sanoa. Hän oletti että mies pelkäsi itseään, että tuo pelkäsi satuttavansa muita ja oli melko varma oletuksensa olevan oikeassa. Joten mitä hänen kannattaisi sitten tehdä? No jotakin hänen oli yritettävä, niinpä tyttö muuttikin itsensä susimuotoonsa, isoksi, suunnilleen saman kokoiseksi punertavan ruskeaturkkiseksi punasilmäiseksi pedoksi ja alkoi hitaasti astelemaan miehen luokse. Istuttuaan tuon viereen hän totesi "En tiedä mitä menneisyytesi pitää sisällään mutta kuten huomaat myös minä olen susi samassa sarjassa kuin itsekkin, et sinä minua vahingossa saa tapettua. Sitäpaitsi minullahan on tämän lisäksi vielä miekkani ja loitsuni apuna joten uskallan pärjääväni sinua vastaan suhteellisen hyvinkin." Hyvin lyhyen tauon ja nopean vilkaisun Ediä kohti jälkeen hän jatkoi hieman hiljempaa "Ja jos pelkäät satuttavasi sivullisia niin vaikka en välttämättä selviäisikään haavoittumatta suorassa taistelussa niin voin magialla ostaa ihmisille aikaa paeta ja vetää huomiosi itseeni niin kauan kuin vain sinut näen. Itse kyllä selviydyn ehjänä turvaan, siinäkin on muutamasta loitsusta hyötyä." Kuinkakohan vakuuttavalta tuo oli kuulostanut, olihan tytön susimuoto todisteena siitä että hän olisi tasavertaisessa asemassa ihmissuden kanssa mutta joskus pelon mukana tuli myös harvinaisen kova pää. Tosin sen verran ystävällisen ja luotettavan oloinen herrasmies Edward oli ettei siitä pitäisi haittaa olla jos Nakami joutuisi todistamaan väitteensä näyttämällä pari suojaa tai pientä roihua, ei Ed tuota tietoa varmasti levittelisi tai käyttäisi tyttöä vastaan, siitä susityttö oli varma. Lopuksi hän vielä sanoi yrittäen olla mahdollisimman rohkaiseva "Joten sinun ei tarvitse pelätä enää, minä kyllä autan sinua ettet vahingossa tee mitään mitä joutuisit katumaan." Tuon jälkeen kävi suuri susi mahalleen maahan makaamaan miehen viereen katsoen tuota mahdollisimman ystävällisesti ja yrittäen saada jotain hymyn tapaista parhaansa mukaan suden kasvoilleen, ei se niin helppoa sutena ollut kuin ihmisenä. No heiluva häntä saisi korvata sen mitä hymystä jäi puuttumaan, olihan sekin toimiva tapa ilmaista itseään.

//Jep sainhan minä, hienoja cosseja kyllä ihmisillä. Touhou voisi olla paremmin edustettuna mutta se nyt on vain minun mielipiteeni. Pitäis varmaan itsekkin jokukerta yrittää desuun päästä mut toistaseks oon joutunu tyytymään animeconiin. Tiiätkö onko muuten tnf porukkaa sinne ilmestymässä?//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Kesä 15, 2014 8:24

Re: Under the shining full moon

Edward

Nakamin muuttuessa sudeksi ja tullessa nyyhkyttävän miehen luo, Edward tunsi itsensä tyhmäksi. Lopulta hän yritti rauhoittaa itsensä ja nousi hitaasti istualteen. Hän kuunteli sutta, joka osasi suden muodossakin puhua. Kadehdittavaa, mutta Edward ei siihen halunnut tarttua. Hänet oli kirottu ja muutettu sellaiseksi, mitä hän ei ehkä koskaan olisi halunnut olla. Tosin, vaikka hänen päälleen olikin käynyt ihmissusi, ei hän siltikään vihannut susia. Eikä ihme kyllä, ihmissusia, pelkästään hyökkännyttä ihmissutta ja itseään. Hän katsoi Nakamia. Tämän punertavanruskeaa turkkia ja halasi mitään sanomatta sutta.
Aivan. Nakami oli tyttö, joka oli tarjonnut hänelle yösijan ja ruokaa. Hän oli ollut lempeä ja pitänyt häntä hyvänä. Rapsutellut ja puhunut, kuin ystävälle. Edward laski kasvonsa suden turkkiin. Sen hieman karheapehmeys oli mukava naamalla. Nakamin tuoksu oli jotenkin hyvin hassu.
Kun tyttö sanoi, ettei tiennyt hänen menneisyydestään mitään ja hänen ei tarvitsisi pelätä itseään satuttamassa ketään. Edwardin silmästä vierähti kyynel. Hän pelkäsi itseään, eikä tiennyt voisiko koskaan luotta itseensä, mutta tytön sanat olivat loduttavia. Hän silitteli tämän päätä. "Minä..." hän aloitti. Nakamin sanoessa, että hän kyllä estäsi Edwardia, jos tämä naksahtaisi jotenkin tai muuta. Siihen hän vain naurahti.

"Kiitos, mutta yritän olla sekoamatta. Mennään mieluiten haltioiden kylään. Johonkin, jossa ei ole paljoa väkeä." hän irroitti suden syleilystään ja laski otsansa suden otsaa vasten. Siinä vähän aikaa rauhoitellen itseään, hän levitti lopulta sen tutun ja turvallisen hymyn huulilleen.
Hän ei ainakaan vielä vuodattaisi menneisyyttän, ei varmasti kennelekkään. Ed nousi hitaasti ylös ja pyyhki pölyjään housuistaan. "Muuten, pidän asustasi. En ole ennen nähnyt sellaista." mies kehui, vaikka se tuntuikin hölmöltä sivustakatsojan silmin, kun hän puhui sudelle. Hän kuitenkin tiesi, että siellä oli se tyttö, jonka hän oli nähnyt. "Voin kantaa karhun taljan, jos haluat." mies mietti hetken, ennen kuin lisäsi pari mukavaa sanaa. "En tietenkään kiellä, jos haluat näyttää voimiasi. Eihän se edes ole painava." hän vitsaili vähän vapaantuneemmin.

//En oikeastaan tiedä. Kun Animeconissa ei ole koskaan tullut käytyä. Liian kaukana. Olen kyllä siitä pöydältä voittanut jo kaksi kaunista animeconpaitaa :3 PItäs varmaan sitten, ku saa auton tai lentolipun, käydä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 376

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti To Kesä 19, 2014 1:37

Re: Under the shining full moon

Mies näytti vihdoin ja viimein rauhoittuvan omaksi itsekseen. "Hyvä vastaus, Ed, se taitaa tosiaan olla paras vaihtoehto ettet sekoa." Olipa ihmissusi mies siinä sivussa mennyt Nakamia halaamankin, noh tyttö oli susimuodossaan mutta silti, ei Nakami sitä tosin mitenkään pahana asiana pitänyt. Rehellisesti sanottuna hän oikeastaan piti siitä. Miehen saatua sanottuaan kaikki sanomisensa muuttui susi takaisin omaan, tuttuun ja turvalliseen ihmismäisempään olomuotoonsa missä oli ollut aiemmin. "Kiitos, sukuni on kotoisin idästä joten asuni ei ole hirveän yleinen täälläpäin. Tosin sielläkin näitä käytetään enemmänkin kaupungeissa ja juhlissa kuin metsässä kulkiessa joten ei välttämättä mikään kaikista käytännöllisin vaatetus." Olipa tyttö useaankin otteeseen harkinnut jotain käytännöllisempien vaatteien hankintaa mutta hänen nykyinen elämäntapansa vaati mahdollisimman kevyitä kantamuksia. "Haltioiden kaupunkiin on aika paljon matkaa, olisikohan vähän vajaa viikko kävellen, samoin siihen piilotettuun kylään ja niissä on molemmissa aika paljon väkeä. Muutama pienempi kylä on melko lähellä mutta en ole niissä käynyt enkä myöskään tiedä ketä siellä asuu tai miten he suhtautuvat ulkopuolisiin." Tyttö itse ei olisi mielellään lähtenyt taittamaan sellaisia etäisyyksiä yhden turkin tai parin hopearahan takia vaikka susimuodossa matkaan menisikin huomattavasti vähemmän aikaa kuin kävellen. Toisaalta taas haltioiden kaupungissa, kuten muissakin isommissa paikoissa oli se hyvä puoli että niissä oli helposti saatavilla niin juomia kuin ruokaakin. Ei sitä pelkkää lihaa aina jaksanut syödä, sienet ja marjatkin olivat tarjolla vasta loppukesästä. Mitä tuli miehen tarjoukseen, Nakami harvoin kieltäytyi avusta kun sitä joku tarjosi "Näytänkö minä sinusta sitten vahvaltakin? Ei minua haittaa vaikka sinä sen kantamisen hoitaisitkin." Pääsipä taas oikein leveä hymy tuon kysymyksen seuraksi.

Nakami oli lopetettuaan noussut takaisin ylös ja lähti hakemaan miekkaansa, kangaspussia joka sisälsi pari seuraavaa ateriaa ja sitä taljaa jonka palattuaan ojensi Edwardille. "Lähdetäänkö? Jos kuljemme susimuodoissa niin matka taitaa mennä nopeammin mutta silloin ei kyllä voi jutella mukavia, sinähän et vissiin pysty sutena puhumaan. Eikä meillä ole muuten kiirettä ruokaa on mukana yhdeksi päiväksi mutta ainahan sitä voi metsästää lisää jos kerran olemme menossa kauemmaksi, onpahan sitten enemmän myytävääkin. Ellet sinä sitten tiedä jotain paikkaa matkan varrella mistä saa ruokaa, mielellään ilmaiseksi." Siinä sivussa kiinnitti susineito miekkansa vyölleen, kaapunsa alle ja veti hupun päähänsä. Tuskin hänen metsässä tarvitsisi korviaan peittää, se oli vain hänelle jäänyt tavaksi matkustaessaan jos vaikka sattui joskus polkuja tai jopa tietä joskus käyttämään.

//Jeps. Itse asun siinä kävelymatkan sisällä joten animecon on jotenkin melko helppo ja automaattinen tapahtuma. Ja ainahan sitä on junat olemassa, jos haluaa jonnekkin kauemmas mennä hörhöilemään. Itsekkin loppuviikoksi taidan mökille vetäytyä, ei sähköjä tai mitään muutakaan sivistykseen viittaavaa, mutta luonnosvihko, ocarina ja kirjanen täynnä joululauluja on sellainen varustus jolla tappaa aikaa loppujen lopuksi suht hyvin. Korttipakka ja uusin spice and wolf kevytromaani siihen päälle ja ei mitään ongelmaa//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2187

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Kesä 22, 2014 9:29

Re: Under the shining full moon

Edward

Edward katseli Nakamin puuhia, kuinka tämä muuttui tytöksi taas ja kävi hakemassa kamojaan. Edwardilla ei ollut mitään muuta omaisuutta kuin vaatepartensa, joita oli mahdollisesti piillotellut ympäri metsää. Ei hän rikas ollut. Voisi sanoa, että ihan peto hän jo oli, kun hankki ruokansa monen moisin tavoin. Nakami ojensi karhun turkin, jonka oli näemmä jossain vaiheessa hakenut.
Hän otti sen ja haistoi siitä niin ikään kuin kuoleman. Hän ei kuitenkaan sanonut vastalausetta, ettei nainen itse hallunnut kantaa sitä. Olihan sillä painoa, kun se olikin isokokoisen karhun turkki. Nakamin tuumiessa matkojen pituudesta ja ruuan riittävyydestä sai hänet miettimään itsekin matkan tekoa. Hän ei ollut erityisemmin käynyt haltioiden kaupungissa, joten se voisi olla melkoinen kokemus. Vaikka se pitäsi häneltä kieltää, hän tihkui intoa äkisti. "Ei se mitään." Ed hymyili. "Minua ei haittaa, jos se on viikon pituinenkin matka. Suden muodossa saatamme taittaa se nopeamminkin. Sinä johdat, sillä minä en ole eläissäni käynyt haltioden kaupungissa. Onko se tosiaan niin kaunis, kuin huhuissa kerrotaan?" hän kysyi uteliaana.

Hän virnisti ja katsoi hetken taivaalle. "Noh, koita kestää puhumattomuuttani. En voi sille valitettavasti mitään. Haluaisin kovasti puhua, mutta purukalustoani ei ole luoto siihen hommaan." hän pahoitteli ja otti turkin suuhunsa. Se maistui nahalle, karvalle ja karhulle. Edwardin kehon alta alkoi ilmestyä tummaa karvaa. Hänen naamansa vääristyi, kun hänen suden hampaansa työntyivät näkyville ja kuono seurasi mukana. Lopulta muodonmuutos pysähtyi. Siinä ei seisonut sutta vaan ihminen, joka muistutti hyvin paljon sutta. Edward kääntyi katsomaan Nakamia ja piti hampaissaan turkkia. "Noh? Näytä tietä." ääni oli puoliksi murinaa ja puoliksi ihmisen ääni, jossa erottui vain hivenen Edin omaa ääntä. Lopulta muodon muutos jatkui ja siinä seisoi iso susi, joka heitti turkin selkäänsä ja oli valmiina lähtemään matkaan.

//Just, sulla onkin helppo matka mennä. Joo, minäkin sain aikani kulutetuksi kuvia räpsimällä ja itsenäistä ussankurssia tekemällä. :3 Mites Juhannus?
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 376

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ti Kesä 24, 2014 12:19

Re: Under the shining full moon

Vai että oliko haltioiden kaupunki huhujen veroinen? "En tiedä. Haltiat panostavat enemmän ulkonäköön kuin ihmiset myös kaupunkinsa osalta, sen tarkemmin pääset tarpeaksi pian itse ottamaan selvää." Ei Nakamikaan ihan joka päivä haltioiden kaupungissa vieraillut, oikeastaan hän suosi ihmiskyliä, haltioiden kaupunki kun kerran oli turhan tarkka sieltä ketkä sinne menivät ja mistä syystä. "Niin ja en lupaa että itsekkään osaan kaikista suorimman reitin, länteen päin kuitenkin, kyllä sinne sitten löytää kun arolle saavutaan. Varmaan se olisi mahdollista olla perillä ylihuomenna illasta mutta arolla kaksi suurta sutta juoksemassa kuin viimeistä päivää herättää liikaa huomiota joten varmaan metsän ulkopuolella kulkemiseen kannattaa keksiä joku toinen suunnitelma. Sitäpaitsi muutama tauko lienee ihan hyvä mukavuussyistäkin" Nakami totesi toiselle vastaukseksi. Hänen mielestään aroilla varmaan kannattaisi näyttää mahdollisimman tavallisilta kulkioilta.

Ed otti susimuotonsa ja alkoi olla valmis lähtöön. Menipä vielä käskemään neitokaista näyttämään tietä. Toki hän tietä näyttäisi mutta häntä ei kommenneltu. Sitäpaitsi hän kyllä tiesi mitä tehdä. Heitettyään tavaransa roikkumaan kantonarusta olalle otti tyttö ensimmäiset pari askelta naurahtaen miehelle takaisin "Kunhan pysyt perässä, ystäväiseni." leveä virne naamalla. Muutamalla askeleella tuo kiihdytti juoksuun loikaten sitten eteenpäin vetäen toisella kädellä solmut auki kantamuksiensa naruista vapauttaen tarpeaksi kantohihnaa susimuotoa varten. Vaikka hän sai suuren osan vaatteistaan ja aseensa sulautumaan susimuotonsa alle ei Nakamikaan ihmeisiin pystynyt, ei ainakaan vielä. Olihan hän nuori, parisataa vuotta lisää ikää tekisi varmaan ihmeitä asiassa jos toisessakin. Toisella kädellään hän oli työntänyt pienen osan miekkansa terästä esiin aiheuttaneen lämpimän oloisen välähdyksen. Ja tuon välähdyksen alta ei maahan enää osunut tytön sirot jalat vaan suden vahvat käpälät. Ruokapussi roikkui tukevasti juoksevan susineidon selässä tuon kiitäen metsän läpi ystävänsä seuraten perässä, ei hän oikeasti aikonut tuota jälkeen jättää, pystyi siihen tai ei.

Päivä oli jo pitkällä, taisipa aurinko jopa olla jo korkeimman kohtansa läpi kulkenut kun tarkat, karvasta pehmoiset korvat värähtivät pulppuavan veden äänestä. Lähellä oli pieni metsälähde. Mitäköhän mieltä Ed oli, olisiko tässä pienen tauon paikka? Raikas lähdevesi ainakin kutsui juomaan kuin seireenien laulu parhaissa ja koristeelisimmissa tarinoissa. Eikä tuo kutsu jäänyt Nakamilta kuulematta tuon hidastaessa vauhtia kaksikon lähestyessä hyvänoloista lepopaikkaa.

//Ihan mukavasti. Mökillä tosiaan, ocarinan, spice and wolfin ja mtg:n parissa. Olinpa päättänyt piirtääkkin joka päivä jotain mutta vaan toisin kävi, kynään juurikaan edes koskenut; taas. Niin ja nyt on sitten kesätyöt alkaneet että en ihan sen takia ihan yhtä tehokasta vastaustahtia välttämättä pysty yllä pitämään. Toki joka päivä käyn kattomassa mutta vastausten kirjoittelu jää todennäköisesti iltaan//
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia