Under the shining full moon

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Mori » 16 Heinä 2014, 11:30

Edward

Haluan ottaa aiasta selvää. Lause tuntui kiehtovalta, ehkä vähän ilmanvaraan jätetyltä. Ed ajatteli ja nosti kätensä toisen pään päältä. Sanat, jotka Nakami lausui, tuntuivat pistävän mieheen hyvin syvälle. Ei, Nakami ei ollut millään tavalla hirviö. Hän ei kuitenkaan sanonut sanaakaan tähän. Hän keskittyi miettimään asioita. Kun he sittän pääsivät ulos kylästä ja se tuntui verhoutuvat puiden ja muiden kasvillisuuksien sekaan, hän katsoi Nakamiin. Hän käänsi katseensa pois ja käveli hieman edemmäs, kunnes käänsi itsensä Nakamia vastapäätä ja laski hellästi kätensä tytön hartioille. "Nakami. Sinun ei tule sanoa itseäsi hirviöksi. Et sinä ole hirviö." Ed sanoi lempesti ja antoi käsiensä laskeutua tytön käsivarsia pitkin tämän kämmenille, joista hän piti yhtä hellästi kiinni, kuin se olisi ollut hauraunta ainesta maailmassa. "Minäkin olisin varmasti voinut sanoa itsestäni samalla tavalla. Jos en vain olisi ollut sinä aikana siellä." hän lausahti vähän arvuuttavasti. Loputla hän puristi Nakamin käsiä hieman.
"Tämä on minulle vaikeaa, mutta en halua soimata ketään rotunsa takia. En halua vihata ketään, mutta... Vihaan itseäni enemmän kuin koskaan." hän tyytyi sanomaan ja hänen kätensä tärisivät.

Edward tunsi aikansa selittää tytölle, miksi hän kutsui itseään hirviöksi. Hän ajatteli, että niin Nakamin ei tarvinnut antaa sääliään hänelle. Hän ei ansainnut sääliä millään tavalla. "Kun olin tavallinen ihminen, minulla oli perhe. Rakastavat vanhemmat ja ystävällinen kreivi, joka tarjosi minulle koulutuksen. Olin onnellinen siinä pienessä kylässä, jossa asuin." Edwardin silmät loistivat, mutta ne näyttivät murtuvan minä hetkenä hyvänsä. Aivan kuin hänen äänensäkin. Hän päästi tytön käsistä irti.
"Kaikki kylässä tunsivat minut ja minä tunsin heidät. He olivat lämpimiä, ystävällisiä ja tärkeitä minulle..." hän katsoi nopeasti Nakamia, mutta vältti katsomasta tämän silmiä. He olivat vasta tunteneet muutaman päivä ja hän jo vuodatti asioita, joita oli päättänyt pitää visusti sisällään, mutta ehkä siitä kertominen olisi helpottavaa? Entä sitten? Jos Nakami alkaisi pelkäämään, vihaamaan häntä? Entä sitten. Senkin uhalla, Ed tunsi pakottavansa äänensä ja suunsa puhumaan. "Sain työtä kirkosta, vaikka en uskonut yhtä paljon jumalaan, kuin vanhempani. Silloin vielä uskoin, että minulla on hyvä tulevaisuus edessä." huokaus.

"Sinä päivänä oli kaunis ilma, kun susi raateli minut. Selvisin siitä ja uskoin, että se oli vain tavallinen susi. En yhtään aavistanut sinä ensimmäisenä päivänä... Kun oli täysikuu." sana täysikuu tuli hänen suustaan kuiskauksena. "Minä en muista siitä päivästä tai yöstä mitään. Kun heräsin keskellä peltoa alastomana, uskoni katosi saman tien. Jumalaa ei ole. Tiesin sen jo, mutta siihen tarvitsi vain todisteen. Kun saavuin kylään, en voi poistaa sitä näkyä koskaan muististani." Ed sanoi ja hänen kätensä tärisivät hyvin selkeästi.
"Minä tapoin heidät kaikki, kukaan ei selvinnyt. Kaikkialla oli verta ja ruumiita. Minä tapoin omat vanhempanikin. Äitini oli siinä vaiheessa vielä elossa, mutta... Hän ei voinut selvitä niistä haavoista, joita minä omilla likaisilla käsilläni tein." ihmissusi nosti taas katseensa Nakamiin, tosin tällä kertaa hän tuijotti suoraan toisen punaisiin silmiin. "Olen murhaaja, hirviö. Siksi en usko, että kelpaan kenellekään. En uskalla edes mennä kyliin. Pelkään menettäväni hallinnan." hän lausui vapisevan äänen saattelemana. "Sanoit kerran, että menneitä ei kannata enää murehtia. Niin totta, mutta tämä tosiasia kulkee mukanani kuolemaan saakka. En voi työntää sitä poiskaan." mies sanoi, kunnes otti pari askelta kauemmaksi. Antaen tilaa sulatella asiaa. Hänen silmiään kirveli. Jos Nakami nyt lähtisi karkuun, hän kestäisi sen. Hän kestäisi sen, ettei voisi enää koska tyttöä, ettei voisi katsella tämän hymyä. Miksikö Ed ajatteli tälläisiä asioita, ei hän tiennyt.

//Kuulostaa lupaavalta. Ja sain nyt hahmotetuksi, minkä näkönen se asekin on ^^ Siitä tulis aika magee :D Kyllä ne helmet olis varmaan sit sen aseen suurin heikkous. Hmmm~ Suunnitellaan jotakin kivaaa!!!! Onks muuten se alkemisti mies vaiko nainen? O__O I must know! Koska teen sitten vastakkaisen sukupuolen edustajan. Muhahahahahhahaha, inspaus lentää! Ja niin siin ku ehotin sitä varsinjousta, ajatteli vaan, et se olis se pelkkä varsijousi tai käsiase. Ei mun muussantuneilla aivoilla tullu mieleenkään, et se ois jonkinlainen miekkamainen ase :3

No prbl. Annoit Edwardille hyvän tilaisuuden selittää, miks se nimittää itteään hirviöksi. Toivottavasti Nakami ei nyt saa mitään suurta shokkia X3 Se tas venyä vähän?
Mori
 

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 16 Heinä 2014, 17:32

Edin julistukseen ettei Nakami hirvö ollut tyttö vain vastasi hieman tavallista hiljempaa, hyvin yksinkertaisesti: "Tiedän..." Elämä olisi vain niin paljon helpompaa jos moni muu tietäisi sen myös. Miehen jatkaessa alkoi tuon puhetyyli jo mennä vähän siihen suuntaan että taisi olla tarina edessä, tarina joka kertoisi syvimmistä varjoista toisen menneisyydessä. Joten antoi toisen kertoa kaiken mitä halusi. JA tuohan kertoi, selvästi muistaen vanhan järkytyksen ja antaen noiden menneisyyden kauhujen paistaa kehostaan kirkkaina kuin päivänvalo.

Jos nyt totta puhuttiin niin Nakami oli täysin eri mieltä melko monessakin asiassa ihmissuden kanssa, mitä toisen menneisyyteen tuli. Ja juuri sen takia nimenomaan sääliä tuo tulisi saamaan tuon tarinansa jälkeen. "Ai, anteeksi" Oli Nakamin ensimmäinen reaktio toisen tarinaan, hyvin hiljaisella ja surullisen sävyisellä äänellä. Ehkä oli vain parempi antaa asian olla, ainakin toistaiseksi. Hitaasti käveli Nakami Edin ohi ja jonkin verran eteenpäin, minne kaksikko oli alunperin menossa ennen kuin kääntyi katsomaan taakseen ihmissutta näyttäen edelleen melko surulliselta. "Tuletko? Jatketaan eteenpäin" susineito kysäisi hieman vaisun oloisesti. Ja jos ei muuten aikoisi Edward tulla mukaan niin kai sitä pitäisi mennä takaisin hakemaan tuo mukaan. "Raskas muisto kannettavaksi..." Nakami aloitti jatkaen tuon jälkeen huomattavasti päättäväisemmällä äänellä "Tiedätkö minun silmissä sinä et vieläkään ole murhaaja, eikä sinun pitäisi itseäsi sellaisena pitää. Tai sinähän et koskaan halunnut tappaa ketään? Joten jos haluat syyttää itseäsi jostain niin syytä siitä että olit liian heikko estääksesi murhaajaa teurastamasta kylääsi." Loppuun vielä tarttui tuon kädestä kiinni ristien sormensa tuon sormien kanssa aivan kuin viime iltana tehden vielä viimeisen lisäyksen. "Sitäpaitsi sinähän et eilen vahingoittanut minua..." Mitä muuta hän olikaan vielä ajatellut sanovansa? Tyttö ei enää muistanut. No mutta jos se olisi tarpeen niin kyllä hän voisi inttämistä jatkaa siitä kuinka Ed oli mukava herrasmies josta ei saisi pahaa tekemälläkään.

"Niin muuten, kyllä, olet todennäköisesti ihmissusi viimeiseen hengenvetoosi asti mutta jos et olisi niin emme olisi todennäköisesti koskaan tavanneet, saati sitten ystävystyneet joten tavallaan, niin raskasta kuin se sinulle onkin, olen iloinen että olet juuri se mikä olet. Ja mitä tulee hyvään tulevaisuuteen, kuinka huonolta tulevaisuudelta kuulostaa sitten mennä naimisiin, perustaa perhe ja elää onnellisena pienessä kodissa jossain metsän laidalla. En ehkä voi tuollaista tulevaisuutta sinulle luvata mutta voin sanoa että se on täysin mahdollinen. Tai siis kuka nyt ei sinusta pitäisi, tuollaisesta ihanan lempeästä herrasmiehestä?" Juuri tuo Nakamin piti sanoa, ainakin se tuntui siltä kuin tuo olisi ollut se asia. Mikälie sitten olikin ollut Edin käsitys hyvästä tulevaisuudesta, onnellinen, tavallinen ja suhteellisen yksinkertainen perhe-elämä oli tytön oma käsitys siitä mitä hyvä tulevaisuus oli. Aurinko alkoi hiljalleen välähtelemään useammin oksiston läpi, he varmaan olisivat pian lumouksen alueen ulkopuolella. Sitten olikin se suuri kysymys että minne päin metsää he ilmestyisivät.

//Miehen aattelin väsätä ihan vaihtelun vuoksi. Niin ja siis siinä on yksi pieni asia joka tekee fma tyylisestä alkemiasta hieman rikkinäistä... Tai siis aineen muuttamisesta toiseksi magialla. Koska yksinkertaisemmasta päästä löytyisi hiilen muuttaminen timanteiksi mikä näin rahassa mitattuna on melko... vahva kyky? Sanotaan vaikka että yhden viikonlopun työt ja loppuelämä eläkepäiviä aatelisten elintasolla koska kivasti kiiltelevät jalokivet ja sitärataa...

Ja ei tuo venyny, tuohan on iha normi mitta viestille?//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Mori » 17 Heinä 2014, 11:19

Edward

Nakami näytti suruliselta ja se lisäksi hän myös pahoitteli. Miksi? Eihän tämä asia koskenut millään lailla tyttöä. Edward ei ymmärtänyt. "Miksi pyydät anteeksi? Ei se ole sinun vikasi, mitä minun menneisyydesäni on tapahtunut, mutta jos pyytelet anteeksi vain siksi, että et tiennyt. Ei tarvitse." hän käänsä päänsä pois päin ja tunsi ilman heidät välillään, kun Nakami käveli hänen ohitseen. Hetken Edward oli sulkea silmänsä ja näkevän silmissään, kuinka tyttö lähti pois. Käänsi selkänsä hänelle. Kuinka hän jäi yksin metsään. Hän kuitenkin kuuli äänen, joka kutsui häntä. Ed käänsi katseensa, joka kuvasti ehkä pelkoa ja yllättyneisyytä. Ei siitä ilmeestä oikein saanut selvää. Hän tuijotti toista sanattomana, mutta asteli kuin automaatti ohjettu robotti toisen luo.
Nakami totesi hänen muistonsa olevan raskaita. Ehkä ne olivatkin. Hän sulki silmänsä. Kun hän avasi ne taas, hän näki välähdyksen verisistä käsistään. Hetken ihmissusi oli kalpea, mutta väri hänen kasvoilleen palasi. Tosin hän puristi rannettaan, jotta saisi hillittyä käsiensä tärinän. Ed havahtui aatoksistaan, kun Nakami sanoi päättäväisenä ettei hän ollut murhaaja ja koska hän ei sellaista halunnut tehdä. "En halunnutkaan..." hän kuiskasi toisen kysymykseen. Lopulta toinen tarttui hänen käsiinsä, jota mies itse kavahti hieman. Hän näytti säikyltä, mutta rentoutui lopulta hieman. Nakami sanoi, ettei hän satuttanut tyttöä eilen. "Se oli..." hän yritti inttää vastaan, mutta luopui yrityksestään.

Jos hän ei olisi ollut ihmissusi, hän ei olisi tavannut Nakamia. "Totta.. Olet oikeassa." Ed sanoi hieman haikeasti hymyillen. Tyttö rupesi puhumaan tulevaisuudesta, perheestä ja muusta sellaisesta tavallisesta päämäärästä elämässä. Edward naurahti siihen hiukan. "Ei haittaa." hän hymyili nyt paljon lempeämmin ja leveämmin. Hän tunsi olonsa paljon paremmaksi. Nakami näytti yrittävänsä piristää häntä omalla tavallaan. Edward nyökkäsi hitaasti ja vetäisi tytön luokseen, heidän yhteen liitetyillä käsillään. Ed sulki toisen lämpimään syleilyyn. Hän painoi tämän selkää hellästi itseään lähemmäs ja painoi toisen kätensä tämän niskaa vasten. Ed laski päänsä Nakamin olalle ja nautti siitä lämmöstä.
Jos totta puhutaan, hän ei edes tiennyt mitä tunsi toista kohtaan. Oliko se sitten rakkautta, mutta hän piti toisesta hyvin paljon. He olivat vasta tavanneet ja tutustuneet muutamassa päivässä. Voisiko siis tunteetkin ilmestyä niin nopeasti? Ed ei tiennyt, mutta päästi lopulta tytön syleilystään ja tarttui tämän kädestä hellästi ja lähti kulkemaan tämän kanssa syvemmällä metsään.

"Kiitos Nakami. En ehkä ihan heti pysty muuttumaan, mutta yritän kyllä parhaani. On vielä vähän vaikeaa hyväksyä joitakin asioita, mutta sinun ei kannata vaivata päätäsi minun ongelmillani." Ed sanoi ja virnisti. Ongelmilla. Niin, olihan miehellä niitä. Ristiriitaisuus itsensä kanssa, toinen persoona ja kirous. Nakami oli saanut nyt tietää niistä kahdesta, mutta viimeinen pysykööt piilossa niin kauan kuin suinkin. Hän ei halunnut antaa huolen aihetta tai surkutteluja. Hän ei halunnut toisen näyttävän niin surulliselta itsensä vuoksi. Edward poimi kauniin kukkasen maasta ja sitoi sen tottuneesti toisen hiuksiin. "Sinun kasvoillesi sopii enemmän hymy, joten älä näytä niin surulliselta. On minun vikani, että näyttä tuolta. Lannistin tunnelman" hän pahoitteli ja naurahti siihen loppuun keventääkseen tunnelmaa. Vaikka hän yritti olla positiivinen, pienet jälki oireet olivat vielä vaivana. Käsien tärinä ei vieläkään halunnut lakata, mutta hän yritti olla huomioimatta sitä.

//Oo, naisen siis pääsen väsäämään :3 Niin totta. Timantteja sitten tehden ja elää sit ku aaltelinen... Hmm, mut jos siihen tekee niin, et se ei voi tehä mitään arvokasta? Vai, meneekö sitten vähän liian överiksi?
Mori
 

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 18 Heinä 2014, 00:31

Ed vaikutti vihdoin ja viimein piristyvän. Ja jo oli jo aikakin, kukaan ei tykännyt sellaisesta ´ranteet auki, olen paha, epäonnistunut friikki` ulinasta, ei ainakaan Nakami. Toki olihan se parempi että toinen pääsisi asiasta avautumaan ettei tarvitsisi sisäänsä padota tuollaisia, tapahtumathan toisen menneisyydessä olivat juuri sellaisia joista oli erityisen helppo itseään syyttää. Yllättävää kyllä mies meni vetämään neidon syleilyynsä, yllättävää sen takia että tuo ihmissusi oli tähän asti epäillyt paljonkin sitä ettei kelpaisi ja nyt sitten meni yhtäkkiä tuollaisen hellyyden ja läheisyyden osoituksen tekemään. Oikein mukava teko toki mutta siitä huolimatta eräs ajatus eksyi muodonmuuttaja tytön päähän `Eikö äskeisen tilanteen huomioon ottaen minun pitäisi olla se joka halaa eikä toisinpäin?` No jaa ihan miten vain. Kun nyt toinen noin pitkälle meni karistaakseen ikävän puheenaiheen muiston yritti Nakamikin vetää tuttua ja turvallista hymyään vähitellen naamalleen, ei esitettyä vaan ihan rehellisesti hieman piristyä lyhytaikaisesta masennuksestaan.

No toinen meni lupailemaan että yrittäisi muuttua ja ehdotti ettei Nakami itseään miehen ongelmilla vaivaisi. Ja kukkasen sidottuaan tuon hiuksiin meni vielä sanomaan että olisi parempi jos tyttö jatkaisi jatkossakin vain hymyilyä. "Voi sinua pöhköä." Tuo sai vastauksesksi pienen hihityksen omaisen naurahduksen saattelemana. "Rehellinen suru on aina esitettyä iloa parempi ystävien kesken. Saatpahan sinäkin sitten jotain mitä tavoitella kun ei joka paikassa tarvitse pakottaa valheellista hymyä. Niin ja minähän vaivaan päätäni millä haluan. Sitäpaitsi ei sinun edes tarvitse muuttaa itseäsi niin paljoa, riittää että hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet." ´Niin ja ei sekään varmaan huono juttu olisi jos saisit sivullisten raatelun kuriin´ Loppuosa jäi sanomatta ääneen, ja parempi niin. Mutta mitä siihen tuli, eiköhän se ajan kanssa auttanut. Tai sitten Nakamin vain piti saada suojansa sille tasolle ettei Ed siitä riehuessaan läpi pääsisi ja tuon tason magian hallintaan oli vielä piitkä matka.

"Niin muuten, vanhenevatko ihmissudet normaalisti? Tai siis kun itse tuskin tästä enää juurikaan muutun... No jaa en minä tiedä... Kunhan taas sekoilen" Nakami jo aloitti mutta luovutti selittämisen suhteen hyvin nopeasti. Pelottava tosiasiahan oli se että hän todennäköisesti tulisi helposti elämään monin verroin Ediä pidempään. Pitäisiköhän hänen opetella paremmaksi muodonmuutoksissa, tarinoiden mukaanhan jotkut ayakashit pystyivät ottamaan minkä tahansa ihmisen olomuodon, ainakin ketut olivat siitä tunnettuja. Riittäisi että edes pikkuisen pystyisi jollain illuusiolla ulkonäköään vähän muuttamaan, tai siis jos hän oppisi muuttamaan itsensä loitsujen avulla hetkellisesti vanhemman näköiseksi miltä todellisuudessa näytti... Niin Edin ei tarvitsisi vanheta yksin. Jos he siis päätyisivät viettämään aikaa viikkoa enemmään yhdessä. Niin ja sivulliset eivät erehtyisi luulemaan ihmissusi miestä hänen isäkseen, saati sitten isoisäksi, sekin olisi tuossa ideassa plussaa. Mitäköhän mieltä toinen tuostakin asiasta olisi, pitäisiköhän sitä ihan kysyäkkin. Vähän empivältä Nakami kyllä näytti mutta ainakin toistaiseksi piti suunsa asian suhteen kiinni.

//Pelimekaanisesti hyvä idea. Tässä on vain sellainen ongelma kuin minun asennevammani, tuolle rajoitukselle ei olisi järkevää tieteellistä syytä joten ei kelpaa. Tai siis ei se alkemian aikaansaama muutos tiedä kuinka paljon kyseisestä murikasta ihmiset maksavat... Ja ropetus ON rakettitiedettä, se mikä ei noudata suhteellisuusteoriaa ei kelpaa ropeenkaan^^ (suhteellisuusteorialla ei kyllä taida olla mitään tekemistä juuri tämän kyseisen jutun kanssa mutta anyway). Yksi vaihtoehto olisi tietenkin että sillä voisi tehdä vain aineita jotka voisivat muodostua suht luonnollisesti niissä olosuhteissa mikä toisaalta taas vaatisi että osaisin kemiaa yliopisto laajuudelta ja ulkoa joten ehei. No jaa ehkä sitä vielä jonkun hyvän idean keksii. Joskus...

Muuten oliko meillä vielä jotain suunnitelmissa tähän? Kun ei nyt tule nopeasti mitään tajunnan räjäyttävää ideaa mitä alkaa satuilla eteenpäin//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Heinä 2014, 11:22

Edward

Nakami sanoi rehellisen surun olevan parempi asia kuin tekaistu hymy. Ed nyökkäsi siihen. "Onhan se niin." hän totesi alistuneen oloisesti, mutta tuntui taas sitten kohottavan katseensa korkealle ja hymyilli. Hyväksyminen, sana, joka kuulosti hyvin monimutkaiselta. Edwardin täytyisi varmaankin tehdä se monen eri asian kautta, ennen kuin voisi hyväksyä itsensä. "Ehkä joskus." hän totesi taas vaisusti, mutta katsoi tyttöä lempeästi.
Tytön kysyessä vanhenevatko ihmissudet miten ja siihen perään Nakami lisäsi, ettei hän tulisi vanhenemaan tästä yhtään enempää. Edwardin silmät näyttivät hetkellisen suurenevan. Hän katseli toista hyvin pitkään. Totta, olihan toinen sanonut jo mahdollisesti eläneensä pari sataavuotta. Hän laski päänsä ja raapi niskaansa. "En tiedä. Ehkä elän pitempään, mutta saatan vanheta vähän hitaammin kuin ihmiset..." hän tuumi ja nosti katseensa taas tytöön. Hän ajatteli, jos he nyt sattuisivat päätymään jostain kumman syystä yhteen. Niin toinenhan olisi aina tuon näköinen. Sievä, nuori ja ennen kaikkea muuttumaton ja hän taas. Hän taas vanhenisi ja katselisi edelleen noita kauniita kasvoja vanhetessaan, muuttuessaan vain vanhemmaksi, kunnes kuolisi pois. Ajatus tuntui karmivalta, mutta se oli vain osa elämää. Elämää, joka pyyhki pois ja synnytti uusia.

Edward käänsi lopulta katseensa Nakamista eteenpäin. "Vanhennun kuitenkin. Ei sille mitään voi. Olemme eri rotua. Eri roduilla on omat aikansa ja tapansa hoitaa elämänsä tavalla tai toisella loppuun. Saatan kuolla ennen sinua, joka on todennäköistä, mutta elämpähän sitten sinun muistoissasi." hän totesi. Kuolema oli kylmä, se ei jättänyt ketään huomioimatta ja otti kaikki iästä tai rodusta huolimatta.
Hän tunsi puristavan tunteen rinnassaan, mutta sivuutti sen asian. "Olen ihmissusi, enkä siitä muutu. Vanhenen kun vanhenen, ei sinun kannata vaivata päätäsi niillä asioilla. Ei vielä ainakaan. Nautitaan siis niin kauan, kun pysyn tämän näköisenä. Ei minua haistaa, vaikka näyttäisinkin sinua paljon vanhemmalta." hän hymyili lempeästi ja siveli toisen kättä omassaan.
Tosiasiassa hän ei tienyt miten suhtautua asiaan. Hän halusi vain vapauttaa toisen niistä ajatuksista, joita tämän päässä saattoi pyöriä. Hän halusi unohtaa mokomat ajatukset ja pudisteli ajatuksissaan päätään. Hän katsoi Nakamia ja mutristi suutaan. "Jos ajattelet liikaa, voi käydä huonosti!" hän totesi ennen kuin nappasi kevyen tytön olalleen. Hän oli ihmissusi, joten toki vahva hän oli ja yhden olan päällä tyttö sai nyt keikkua. Edward piteli toista tukevasti ja vilkaisi häneen. "Sinun täytyy nyt hengittää vähän korkeampien paikkojen raitista ilmaa, että saat selvitettyä nuo ajatuksesi." Ed sanoi ja virnisti. Hän tallusteli metsässä tottuneesti. Hänen paljaat jalkansa olivat tukevasti maassa, joten putoamisen kauheuksia ei ollut ainakana tiedossa.

//Rakettitiedettä siis tämä onkin! >///< Eheheheh :3 Noh, etköhän sä keksi tähän jonkinmoisen ratkaisun? Oot muutenkin hvyin viisas X3

Ei mulla tähän enää suunnitelmia synny, joten jätetäänkö ne nyt kahden tonne kaatuilemaan mahdollisesti? Peliä oli kiva väsätä ja väsätään sitten lisää ja saadaan myös Edin tunteet syttymään Nakamin suuntaan :D Sillä kun on vähän hidas sytytys. Kiitos siis pelistä! ^^
Mori
 

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 30 Heinä 2014, 01:05

Edward oli todennut vanhenevansa, oli asiat miten vain. Mutta oliko asiat sittenkään välttämättä juuri niin. Kuolemattomuudesta ja yliluonnollisen pitkästä iästä kulki jatkuvasti suuri määrä tarinoita; alkemistien joukossa viisasten kivestä, kalastajien joukossa pedosta jonka lihan syöminen takasi satojen vuosien terveyden ja nuoruuden, seikkailijoilla oli tarunsa nuoruuden lähteistä. Ja velhot sekä maagit tuntuivat aina elävän vanhoiksi, vaikka eivät nuorina ikuisesti pysyneet niin sitkeitä papparaisia suurin osa heistä joka tapauksessa oli. Ehkä ikuinen nuoruus oli myös Edin saavutettavissa, tosin Nakami ei ikinä olisi kenellekkään suositellut ottamaan sitä taakkaa kannettavaksi. Vaikka toisaalta hän salaa toivoi että ihmissusi olisi ollut tai tulisi joskus olemaan eliniältään samankaltainen kuin hän itse. Niin itsekäs ajatus, ei hän saisi tuollaisia ajatella, toivoa toiselle ikuista yksinäisyyttä tuolla tavalla. Vaikka toisaalta, silloinhan heitä olisi kaksi, ehkä he voisivat pitää toisilleen seuraa.

Ehkä hänen ei tosiaankaan kannattaisi vaivata päätään tuon enempää tuolla aiheella, siinä Ed taisi tosiaankin olla oikeassa. Asiat menisivät niikuin menisivät. Sitäpaitsi toinen sanoi olevansa sujut vanhenemisen kanssa, ei tytön pitäisi asiaa sen enempää mennä sotkemaan epärealistisilla ajatuksillaan ja itsekkäillä toiveillaan joita toinen ei tavoitellut. Vähän yllättäen Ed meni julistamaan että Nakami tarvitsi ympäristön vaihdosta astetta korkeampaan saadakseen päänsä selville samalla napaten neidon olkapäänsä päälle. Aikansa keikuttuaan päätti tyttö kuitenkin tiputtautua astetta mukavampaan asenton miehen reppuselkään painautuen tuon selkää vastaan samalla vaipuen rauhalliseen onnellisuuden tunteenseen toisen kulkiessa raittiissa metsässä lehtien väreilevien varjojen seassa.

//Noniin sain sitten sen oman viimeisen viestin vihdoin ja viimein väsättyä tänne... noh parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Niin ja kiitokset peleistä tosiaan.
Oikeastaan Nakami vain sellaiset 20 vanha. Mutta mainitsi että saattaisi olla parisataa vuotta liian nuori romansseille. Tai siis 20 vuotiashan on vasta pikkuruinen sudenpentu^^ (tai siis mitä nyt mangaa tullut lueskeltua jossa ayakasheja on, esim kanokonissa ikää semmoset 450 ja käy ihan hyvin normi lukiolaisesta...) Mut eipä siinä mitää. Ja odotan innolla sitä että saadaan seuraavaa pystyyn, pari ideaa mahdolliseen alkuun on tullut mut niistä sitten voidaan höpistä kun aletaan pistämään sitä pystyyn...
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron