Under the shining full moon

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 05 Heinä 2014, 01:28

Kaksikko asteli tiskille ja haltianainen meni hakemaan itse putiikin omistajan paikalle. Tuossa rakennuksessa tosiaankin tuoksahti erittäin ominainen haju mitä eri nahka- ja kangashyödykkeistä lähti. Nakami oli kyllä varautunut auttamaan tinkimisessä jos haltiamies olisi päättänyt polkea hintoja, siis jos auttamiselle olisi ollut tarvetta. Ed kuitenkin näytti tekevän erinomaista työtä. Karhu oli tosiaankin ollut komea vielä eläessään, oikeastaan Nakamin kävi sitä vähän sääliksi. Tuo ei ollut saanut edes reilua taistelua. Nakami oli vain sytyttänyt metsämaan palamaan ja sulkenut karhun pienen suojakentän sisälle savun ja kuumuuden keskelle. Olisi kai kontio pystynyt sen rikkomaan jos olisi tarpeaksi nopeasti alkanut suojaa murjomaan mutta eläimet kun pelkäsivät luonnostaan tulta, ei ollut mitenkään ihme että kontio oli epäröinyt kunnes savu ja kuumuus olivat vieneet tuon voimat. Ei, mitään reilua tuossa ei ollut, ei mitään jaloa tuossa tytön tavassa metsästää, se ei tehnyt eläimelle kunniaa mitä tuo oli ansainnut. Mutta se oli silti kaato ilman yhtäkään kynnen raapaisua, puremaa tai miekanviiltoa. Vain harva pystyi kaatamaan eläimen tekemättä pienintäkään virhettä nahkaan, niin pieniä kuin nuolenreiätkin olivat niin suuresta osasta turkiksia nuo reiät löytyivät. Noh, reilusti kaadettu tai ei, neuvottelut eläimen nahasta etenivät.

Sitten suutari kiinnitti huomionsa susityttöön itseensä. Tyttö oli heti tilanteen tasalla Edwardin vetäessä hänet viereensä, se oli jotain mitä neito ei ollut odottanut toiselta mutta nopeasti sitä keksi mitä toinen oli tekemässä. Hyvin syvä hymy levisi hänen kasvoilleen, ei nolostunut vaan enemmänkin pieneen virneeseen viittaava vaikkakin samalla mahdollisimman lempeä. Eihän siitä mitään tulisi jos hän vesittäisi toisen esityksen, ehei nyt oli ihmissuden aika loistaa valokeilassaan. "Kiitos, ystävällisyytenne ei jää kenellekkään toiseksi, arvon herra. Tietenkin rakkaani on poikkeus tuohon mutta senhän sinä toki ymmärrät" Nakami kiitti miestä kehuista. Seitsemän hopearahaa mitkä haltia kaivoi oli huomattavasti paremmin mitä hän osasi olettaa saavansa. Jopa viisi oli ollut hieman yläkanttiin ja normaalisti kovan tinkimisen takana. Häitä tuolla rahalla ei kyllä viettäisi saati sitten yhteistä taloa hankkisi mutta sillä söi vatsansa täyteen parasta mitä tavallisista majataloista ja kapakoista sai. Kaiken muun hyvän lisäksi vieläpä useammankin kerran.

Poistuttuaan talosta Ed päästi huokauksen, pahoitteli tytön kikan käytöstä ja mainitsi olleensa hermostunut. "Opit nopeasti. Silti olin hieman yllättynyt siitä, en olettanut että tekisit saman aiemman nolstumisesi jälkeen. Joten ehkä minun pitäisi pyytää anteeksi aliarvioiomisestasi" Nakami hymyili toiselle takaisin. Otettuaan rahat vastaan tuo jatkoi "Ai niin ajattelin että voisit pitää pari itselläsi, olet ne ansainnut. Epäilen olisinko saanut neuvoteltua yhtä hyvää hintaa. Joten pidä toki muutama. Ellet sitten halua kiitokseksi jotain mitä ei kuka tahansa saa eikä rahalla voi ostaa." Se mitä tuo olisi jäisi toistaiseksi miehen arvattavaksi. "Nyt syömään, minä tarjoan." Nakami ilmoitti toiselle lähtie kulkemaan nenänsä perässä kohti majataloa joka, tuoksusta päätellen, tarjosi myös ruokaa, todennäköisesti kohtuu hyvääkin sellaista. "Haluatko muuten istumaan johonkin rauhalliseen nurkkapöytään." Tuo kysäisi. Todennäköisesti vastaus olisi myöntyvä, rauhallinen pöytä syrjemmässä eikä tuo haittaisi tippaakaan neitoa. Vaikka olikin ylpeä ja pystyi vetämään uskottavankin esityksen pystyyn niin loppujenlopuksi tyttö pysyi usein mielellään poissa huomion keskipisteestä varsinkin kun väkeä oli enemmän paikalla.

"Päivää, voisimme aterioida täällä" Nakami huikkasi majatalon henkilökunnalle pyörähtäen tiskin edestä ennen kuin kaksikko asettuisi pöytään. He voisivat syödä niin paljon kuin halusivat, sellaisen matkan jälkeen mitä he olivat viimepäivinä kulkeneet piti juhlia senkin vaivan edestä, eikös vain. Joten parasta mitä talosta saisi kunhan alkuruokana ei vain olisi lihaa.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Mori » 07 Heinä 2014, 10:38

Edward

Tyttö tarjosi hänelle vähän rahaa. Ei raha ollut pahitteeksi, mutta hän kävi harvoin missään, ellei sitten miettinyt, että hulluksi tuli. "Kiitos, en tarvitse paljoa, yksi tai kaksi riittää minulle." Ed vastasi myöntävästi ja hymyili Nakamin hymyyn vastaten. Sitten tyttö ilmoitti ruokailusta, johon hän nyökkäsi vain. Selkeästi Nakami meni ruuan vainun perässä, kyllähän hänkin sen haistoi. Ruuan hyvän tuoksun, kuuman pihvin, kasvisten kiehahtaneen tuoksun ja monen muun eri lajin. Se sai hänen vatsansa ilmoittamaan itsestään ja Ed riensi nopeasti harppoen tytön perään.
He saapuivat kivan näköiseen ravintolan eteen. Nakamin kysyessä halusiko hän istumaan nurkkapöytään, hän hymyili leveästi. "Luet jo minua, kuin avointa kirjaa. Kyllä kiitos." Ed vastasi ja avasi toiselle oven.

Heti sisään astuttuaan, sieltä iski naamaan ruuan voimakas tuoksu. Ed huokaisi ihastuneena tuoksun perään ja Nakami viilettikin tiskille kertomaan, että he olivat halukkaita ruokailemaan täällä. He asettuivat pöytään ja tarjoilia toi heille menuut. Edward silmäili ruokia. Ehkä olisi parasta syödä vähän kasviksia, kun nyt oli hotkinut niin paljon kuivattua lihaa. "Mitä sinä otat?" Edwrad kysyi katsoen Nakamiin. Hän katseli hieman ympärilleen ja laski taas katseensa ruokalistaan. Sieltä löytyi vaikka mitä, hän tunsi, kuinka kuola lähes valui hänen suustaan. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Se olisi ollut vähän kiusallisa miehelle itselleen.
Edward ajatteli ottaa vaikka alkuruuaksi salaatin ja pääruuaksi kanaa ja lisukkeena siihen tietenkin riisia ja paljon kasviksia. Jälkiruokaa hän ei ajatellut, koska uskoi täyttyvänsä näistä. Vaikka hän valitsikin kanan, ei hän sitä ollut syönyt pitkään aikaan. Metsäkanoja kun ei löytänyt ihan helpolla. Nekin maistuvat vähän erillaisilta ja hän halusi nyt maustettua ruokaa, kun muuten oli syönyt rakaa tai maustamatonta lihaa. Pelkkä lihan syöminenkin sai taas hänen vatsansa kurisemaan. Edward vilkaisi Nakamiin ja pohti oliko tämä kuullut hänen mahansa kurimisen. Mikäli oli hän virnisti vain, hieno puna kasvoillaan.

Tarjoilia tuli pian ja otti tilaukset vastaan. Sanoi, että ruuat tulevat pian. Ed antoi ruokalistansa tarjoilian huomaan ja tämä lähti sitten tiskin takana olevaan keittiöön. "Tänään on ollut aikamoinen päivä, vai mitä?" hän totesi venytellen vähän. He istuivat nurkkapöydässä, joten katselijoita tai kuuntelijoita ei ollut. Melukin ravintolassa oli kohtalainen, niin eiu tarvinnut pelätä, mitä sanoi. "Mitä sinä yleensä teet, kun olet yksin?" Ed kysäisi äkisti, silkasta mielenkiinnosta.

//Mites olis, jos vaikka seuraavana päivänä kävis pikkuinen 'ups toinen persoona heräs' hetki? Siis sillälailla, kun Ed on vähän hermostuneempi kylissä ja kaupuingeissa, niin joku sit vaikka varas löis Ediä selkään ja yrittäis sitten varastaa vaikka Nakamilta rahat ja sit Ed siitä lyönnistä menettäis hallinnan ja vaihtais persoonaa?
Mori
 

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 07 Heinä 2014, 17:47

Nurkkapöytäänhän he sitten päätyivät, ihanan rauhallinen nurkkaus poissa toisten silmien alta, heillä tosiaankin oli samanlaiset mieltymykset tietyissä asioissa. Istuttuaan meni mies kysymään mitä toinen ottaisi. Niin tosiaankin, mitä Nakami oli ajatellut tilata, asia jota tuo ei ollut paljoakaan miettinyt. Hän tykkäsi todella paljon kalasta ja lihasta kun kerran oli jo päättänyt ottaa vaihtelua... Sääli vain että vanhat hyvät perinneherkut, mitä tyttö oli lapsuudessaan kotona syönyt, eivät olleet erityisen tunnettuja. "Varmaan kalaa, ehkä jonkinlainen keitto alkuruuaksi. Kala kun on sellainen herkku jota on vaikea itse hankkia. Tietenkin myös kana ja pastat saivat veden neidon kielelle ja tuo olisi kyllä mielellään upottanut hampaansa johonkin haudutettuun pataruokaan tai muhennokseen. Kalaan ja kasviskeittoon tuo kuitenkin päätyi ottaen, jälkiruokia voisi miettiä syödessäkin vaikka omenapiirakka alkoi tytön mielessä olemaan aika vahva vaihtoehto.

Toki Nakami oli kuullut miehen kurnivan vatsan aivan niinkuin omansakkin ei hänen pörröiset sudenkorvat sentään olleet pelkkänä koristeena. Pikkuisen olivat värähtäneet poimiessaan miehen kurnivan vatsan, niinkuin minkä tahansa muun hiljaisen mielenkiintoisen äänen. Tyttö yritti kuitenkin olla kailottamasta seuralaisensa ruokahalusta koko kylälle, piti kätki sen perinteisen hyväntuulisen hymynsä alle jokseenkin tuo hymy taisi hetkellisesti vähän leventyä.

Tilaukset otettiin vastaan ja tarjoilia meni menojaan. Edin toteamukseen Nakami vähän nyökkäsi "Niin on ollut. Oikein mukavakin vielä." Todella hyvää vaihtelua välillä viettää aikaa jonkun toisen seurassa. Sittenmmin meni mies kysymään mitä tyttö yleensä teki kun oli yksin. Outo kysymys, tuskin tuo mitään tavallisuudesta poikkeavaa teki. Eipä tuo kysymys kyllä Nakamia haitannutkaan, saihan sitä kysyä jos kerran kiinnosti. "Aika pitkälti tavallista elämää, tiedäthän, metsästämistä, kylpemistä, soittamista leirinuotion ääressä, ei mitään niin ihmeellistä. Hetken päähänpistosta sitten mitä milloinkin huvittaa, eipä ole kukaan tulemisia ja menemisiä estämässäkään ollut." Varmaan tuon ihmissuden arki pitäisi jotain hyvin samankaltaista sisällään, tosin mistäpäs sitä koskaan tiesi. Jossain välissä ruoka kannettiin pöytään mikä osaltaan veti ainakin susitytön mielenkiinnon aisteista ihanimman, maistelun ja herkuttelun sekä siinä sivussa tapahtuneen vatsan täyttämisen pariin. Niin ja olihan sitä tarjolla ruokajuomista parasta, sitä kauan kaivattua viiniäkin.

Tuskin he vielä tänään olivat pois lähdössä, Nakami tuumi. Ruuan jälkeen maksettuaan hän meni varaamaan yhden yläkerran huoneista, edullisen sellaisen mutta kuitenkin kahdelle tehdyn. Edward tuskin olisi innostunut sängyn jakamisesta ja vaikka olisikin niin Nakamin mielestä se saattaisi kuitenkin olla liian ahdas kahdelle. Aamupuuronkin sai vielä kaupanpäälle, lämmin aamupala, harvinaista herkkua tosiaan. Kun huone oli jo kerran varattu niin meni tyttö sen tarkistamaan ja ottamaan vähän antamaan ruuan laskeutua, niin tuo ainakin seuralaiselleen väitti. Todellisuudessa saattoi ehkä olla että oli ottanut taas yhden liikaa, haltiat kun eivät yhtä helposti humaltuneet niin juomatkin tahtoivat olla vahvempia kuin mitä tuo muisteli. Illemmalla voisi vielä vähän kierrellä kylässä jos vaikka jotain mielenkiintoista tulisi kaupoilla vastaan. Joku käytännöllisempi vaatekertakin piti hankkia... Niin ja talo jossa sitä säilyttää joten tuskin hän mitään loppujenlopuksi ostaisi. Mitäköhän Ed haluaisi tehdä nyt kun oli kylään asti tullut. Tuota aikansa mietittyään päätti Nakami mennä kysymään sitä mieheltä itseltään. "Mitä olet ajatellut nyt tehdä kun ollaan kaupunkiin asti tultu, tässä on vielä aikaa ennen nukkumaanmenoa. Lähteä vaikka romanttiselle pikku kävelylle kaupunkiin?" Sana `romanttinen`väliin ihan vain aikaisempien esitysten muistolle, tämäkin samanlainen hieman viekkaaseen sävähtävä virne välähtäen. Kyllä Nakami teki selväksi että tuo oli vitsillä heitetty ehdotus, ei sillä että pieni kierros kaupungilla olisi tuota tosiaankaan haitannut mutta ei kyllä ajatellut tyttö toista mukaansa väkisinkään repiä, ei edes suostutella. Toinen saisi tehdä ihan mitä itse haluaisi, jos tuo oli sitä mieltä että pieni tutkimusmatka kylän syövereihin oli paikallaan neito vain liittäytyisi tuon seuraan.

//Jeps tuo kuulostaa hyvältä. Toki jos haluat niin voithan sinä sen ennen yötäkin heittää mutta toisaalta miten sen jälkeen majoittuminen lienee onnistua jos keskellä kaupunkia alkaa ihmissusi rellestämään... no jaa kyllä sinä jotain kivaa saat aikaan, oli se ennen yötä tai sen jälkeen.//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Mori » 08 Heinä 2014, 11:01

Edward

Ruoka kiikutettiin eteen ja se vei miehen mielenkiinnon hetkeksi. Salaatti maistui raikkaalta ja hyvältä sekä kana taas oli ihanan mehukasta. Pitkästäaikaa hän saattoi maistaa maustettua lihaa. Nakamin kertomukset arjestaan olivat melko tavallisia, mitä hän edes oli olettanut? Samaa kuin hänellä, tosin Ed eli ehkä vähän enemmän pelossa kuin tyttö itse. Hän mutusteli mieteliään näköisenä ruokaansa. Ruuan kanssa tarjoiltiin hyvälaatuista viinia, mutta Ed suvaitsi vain siemaista puolilasillista, koska aisti hetkessä sen olevan vahvempaa, kuin ihmisten tekemä. Tätäkö siis oli haltiaviini. Viinin maku oli täyteläistä ja hyvää. Hän piti siitä, muttei halunnut humaltua, joten puolilasillista sai riittää. Se sai hänen kehonsa korkeintaan lämpenemään.
Ruuan jälkeen Nakami näytti menevän varaamaan huonetta. Ed tuli hieman hitaammin perässä. Hän oli jäänyt katselemaan nyt tarkemmin taloa sisältä päin. Vaikka se olikin melkoisen tavanomainen, oli siellä täällä jotakin kauniita vivahteita. Kun hän saapui tytön rinnalle, hän sai kulla Nakamin varanneen huoneen, kahdella sängyllä. Olihan se ihan tavallista toimintaa, siinä ei ollut mitään ihmeellisempää. Hän jäi kuuntelemaan hetken, mitä palveluja sisältyi ja käänsi sitten päänsä Nakamin puoleen, joka olikin todennut katsastavansa huoneen. Ihmissusi lähti muittamutkitta tytön perään ja katseli tämän menoa. Huone oli oikein mukavan näköinen. Kotoisalta se tuntui. Hän istahti pedillä ja tunsi sen pellaiset lakanat ja pehmeyden, mitä metsässä ei ollut. Kuinkakohan kauan siitä oli, kun hän viimeksi oli nukkunut vuoteella? Hän romahti vuoteelle, muttei häntä tehnyt mieli nukkuakaan ainakaan juuri nyt.

Nakami ehdottikin, että he menisivät yölliselle kierrokselle kaupungille. Se kuulosti hyvältä tai siis raitisilma kuulosti hyvältä. "Käy minulle. Mennään vain." Edward totesi ja konusi itsensä ylös vuoteelta. "Tosin romanttisesta kävelystä en tiedä. En ole hyvä niissä." tällä kertaa hän virnisti leveästi, leikkisästi. Oliko sitten viinin takia, mutta vitsin hän oli ymmärtänyt tarpeeksi hyvin.
Hän avasi Nakamille oven ja tallusteli perässä ulos majatalosta. Ilma oli jo viileämpi, mitä päivällä ja se raittius oli ihanaa. Ed nuuhki ilmaa, ikään kuin hän olisi voinut tyhjentää kaiken ja ottaa sitten raikasta ilmaa sisälleen. Hetken hän venytteli siinä, otti Nakamin kädestä kiinni ja virnisti. "Arvon neiti, tämä on suuri kunnia saada viettää iltaa kanssanne." hän kiusoitteli, kyllä hänkin osasi vitsiä heittää, jos oli tarpeen. Iltakävelyä korosti vielä vähän pallon muotoinen kuu, joka loisti taivaalla kuin katulamppu. Tähdet antoivat sen rinnalla valoaan, mitä pystyivät.

Iltakävely oli edennyt Edwardin mielestä hyvinkin rauhallisesti. He olivat ohittaneet jos jonkinmoisia putiikkeja. Hän itse oli ainakin jäänyt katselemaan näyteikkunoita. Ihastellut jonkun kukkakojun kukkia ja napannut samalla yhden kojun viereisestä puusta. Asettanut sen Nakamin suden korvan viereen ja hymyillyt leveästi, vaikka sen naaman alla kyti hermostuneisuus. Hän yritti olla mahdollisimman rennosti, koska tiesi, että jos hän ei ollut, hän saattaisi menettää hallinnan. Kävelyä oli kulunut jonkin aikaa, kun Ed käänsi päänsä Nakamiin. "Olen iloinen siitä, että tapasin sinut. En olisi millään pystynyt raahaamaan itseäni näin lähelle jotain kylää." hän naurahti. Samalla Ed kääntyi pienelle kadulle, jossa ei ollut paljoa väkeä, ehkä muutama, mutta nämä näyttivät enemmänkin sulkevan liikkeitään, kun kello oli jo niin paljon. Vain pienet valot jätettiin sinne tänne. Katu näytti hyvin kauniilta pienine valoineen. "Tässä nyt olisi se romantinen kävely tie, en tiedä, mutta minusta se näyttää oikein kauniilta." toteamus ja vilkaisu olan yli. Hymy, joka oli lempeä tyttöä kohtaan.
Lähistöllä tosin oli pahantahtoista väkeä, joka varjosti saaliitaan, niiden tietämättä. Valmiina iskemään yön turvin.

//Mm-m. Vois vaikka siirtää sen tohon yöhön, niin ja ei tuu paljoa hämminkiä, ku on hiljasta ja väkeä ei oo niin paljon, joten nukkupaikka säilytetään ainakin. :3
Mori
 

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 08 Heinä 2014, 20:34

Se oli siis päätetty, he viettäisivät pienen rauhallisen hetken iltakävelyllä ennen kuin olisi aika mennä nukkumaan. Ilta oli erittäin raikas, viileä ilma joka vyöryi avautuvan oven takaa tuntui ihanalta. Nakami todellakin rakasti yötä, hämärä oli rauhoittavaa eikä aurinko porottanut painostavasti niinkuin kuumina kesäpäivinä. Aina välillä tuo toivoi ettei aurinko koskaan nousisi taivaan laelle mutta aamu silti aina tuli raikkaan yön jälkeen. Ja parempi niin, kyllä tyttö sen tiesi, luonto tarvitsi aurinkoa niinkuin ihmiset ja eläimetkin, hänet itsensä mukaanlukien. Yö oli vain niin ihana varsinkin pian auringonlaskun jälkeen. Edward tarttui hänen käteensä ja heitti melko kuluneen oloisen fraasin tytölle, varmaan vähän vitsillä, ainakin tuo vaikutti siltä. "Voi kuule, ilo on kokonaan minun puolellani." Neito vastasi ristien sormensa miehen kanssa. Toisen käsi tuntui jotenkin vahvalta, turvalliselta. Ja hän ei muuten ollut heittänyt omaa auvan yhtä kulunutta fraasiaan vitsillä, Nakami tosiaankin nautti toisen seurasta.

Tottakai myös Nakami oli katsellut kaikenlaisia pikkukivoja mitä kauppojen edustoilla olikaan näytillä. Haltiat tosiaankin osasivat asiansa mitä tuli koristeellisiin esineisiin. Muutama tikari oli kiinnittänyt hänen huomionsa, pitäisiköhän hänen harkita kahden aseen käyttöä? Olihan hänen omansa jo itsessään kahdenkäden miekka mutta toisaalta... Jos sitä käyttäisi vastustajan aseen sitomiseen, avaamaan tilaisuutta päästä aivan lähietäisyydelle ja sitten vetää toinen puukko vyöltä varsinaiseen iskuun... Voisi oikeastaan toimia todella hyvin lähietäisyydellä, tosin hän saisi vain yhden tilaisuuden... Kaikki nuo pohdinnat oli kuitenkin pysäyttänyt julma totuus jota myös hintalapuksi kutsuttiin. Unelmat olivat toki ilmaisia mutta valitettavasti hänen rahapussinsa sisällön väri oli väärä sellaisiin ostoksiin, ei ollut tarpeaksi kullankeltaista hohtoa sielä, hopeaan oli pitänyt tyytyä. Toki vastaan tuli monta muutakin mielenkiintoista putiikkia. Kukkakojuista tuo ei vielä niinkään perehtynyt, ehkä se vain johtui siitä että oli koko ikänsä ollut villi ja vapaa kaikista romanttisista ihmissuhteista. Siitä huolimatta meni Nakami hämilleen kun mies pujotti kukan tuon hiuksiin, pieni punakin nousi neidin kasvoille. Toinenhan kohteli häntä aivan kuin... naista, vieläpä tuollaisella romanttisella tavalla. Ei sillä että siitä olisi neito suuttunut, oikeastaan, niin yllättävää kuin tuo olikin, hän piti siitä. Hän ei ollut koskaan ajatellut haluavansa kukkaa pujotettavan hiuksiinsa mutta kun toinen sen teki, se vain tuntui jotenkin mukavalta. Mies totesi olevansa iloinen että he olivat tavanneet... "Iloinen vain sen takia että sain sinut sivistyksen pariin vai? Suoraan sanottuna minäkin olen iloinen että tapasimme." Aluksi Nakami esitti vähän vitsillä loukkaantunutta. Eikö muka osa toisen iloon muka ollut se että hän oli ihastuttava susityttö jonka perään moni mies kääntyi katsomaan haikein silmin? Tuo esitys tosin jatkui vain alun kysymyksen ajan. Pienen tauon tuo oli väliin jättänyt ennen kuin antoi tunnustuksensa siitä että oli itsekkin iloinen, syytä hän ei vielä kertoisi, oikeastaan hän ei ollut täysin varma itsekkään. Olihan toinen mukava ja kai tyttö pitikin miehestä ainakin jonkinverran mutta... Oliko tuo riittävä peruste sille miksi hän tosiaan oli iloinen Edin seurasta, eikai hän nyt sentään niin paljon toisesta pitänyt? Niinpä Nakami vain hymyili epätietoisuudessaan toiselle.

Romanttisen pikku paikan tien oli toinen tosiaankin löytänyt. "Seura taitaa olla tietä tärkeämpi vai mitä luulet" Vastasi tyttö toisen hymyllä esittämään toteamukseen. Eikös rakkaus ollut sokea, jotain sen suuntaista oli neito jossain turhan imelästä tarinasta kuulut, joten oliko paikalla loppujen lopuksi rakastaville niin väliä, tunteiden kohde vetäisi paikasta huolimatta kaiken huomion. Mutta mitäpä hän sellaisista tiesi. Käsikädessä kaksikko jatkoi pientä katua pitkin. Tunnelma oli mitä rauhallisin. Siihen asti kunnes jostain kuului juoksuaskelia, jostain, heidän takaansa. Minne lie oli kulkialla tuohonkin aikaan kiire, todellinen tunnelman pilaaja. Askeleet tulivat lähemmäs ja lähemmäs samalla voimistuen kunnes ne päättyivät tömähdykseen ja Nakami äärimmäisen yllättyneeseen ilmeeseen tuon suunnaten katseensa Ediä kohti. Ainakin Edwardin hän luuli näkevänsä, se mitä hän oikeasti näki oli kompuroiva haltiamies huppu silmillään joka oli jotenkin löytänyt tiensä suoraan ihmissuden selkään. Nopeasti mies pudottautui toisen selästä alas pyörähtäen Nakamin näkökulmasta katsottuna Edwardin takaa sanoen jotain sekavaa haltiakielellä, varmaan pahoittelut. Hetkinen! Oliko tytön miekka liikahtanut jotenkin oudosti juuri äskettäin? Eihän sen takana ollut kuin... Hänen rahapussinsa? Eikai vain tuon haltian liukkaat näpit olleet päättäneet vähän lainata susineidon rahapussin sisältöä. Jotenkin nyt tarkemmin ajateltuna hänen vyönsä tuntui hieman kevyemmältä, pussi oli kyllä edelleen paikoillaan eikä Nakami ollut mitään nykimistä pussistaan tuntenut, vain pienen miekkansa asennon muuttumisen. Nakami kumartui seuralaisensa vierelle, käänsi kasvojaan vähän toisen omia kohden aivan kuin varmistaakseen oliko tuo kunnossa mutta tytön kirkastunut katse kohdistui jonnekkin aivan muualle. Se kohdistui haltian nyrkissä olevaan käteen joka meni nopealla liikkeellä tuon vyölle. Haltia jatkoi matkaansa samalla kun Nakami sulki hiljaa punaiset silmänsä huokaisten todella syvään. Susityttö nousi hitaasti, otti pari rauhallista askelta, vei kätensä miekalleen ja veti. Kuului rauhallinen suhahdus kun hohtava terä liukui suojastaan ulos, tuon suhahduksen pysähdyttyä nahkapussin putoamisen aiheuttamaan töpsähdykseen joka kuului pari metriä kaksikon edeltä. Ei tyttö ollut varsinaisesti leikannut miehen rahapussia irti, sehän oli mahdotonta, eikö vain. Pussi oli muuten tippuessaan levähtänyt auki kun ei ollut enää varsinaisesti mitään mikä olisi sen kiinni pitänyt, nyörin, joka oli ennen tuota tehtävää suorittanut, päät hehkuivat hiiltyneen punaa hieman tuoksahtaen palaneelta. "Noinko pahasti rahani polttelivat taskuissasi? Ei minulla ole koskaan ollut tuollaista ongelmaa. Mitäpä jos vain unohtaisit että että olemme koskaan edes tavanneet ja jatkat matkaasi, ystävä, kerran näytät noin kiireiseltäkin." Nakami lausui hieman kylmän sävyisesti avaten liekehtivän oloisina hohtavat kirkkaanpunaiset silmänsä, luoden katseensa suoraan varkaaseen. "Sanovat myös että kun on kerran näppinsä polttanut oppii pitämään sormensa poissa..." Tuo jatkoi virne kasvoillaan kävellen edelleen kohti rahoja ja muutaman askeleen epävarmana perääntynyttä miestä. Asetettuaan jalkansa pussin päälle ettei toinen sitä yrittäisi tytön epähuomiossa viedä kääntyi Nakami nyt takaisin katsomaan Ediin "Oletko kunnossa?" Tuo kysäisi vaikka oletti toisen olevan, ei se nyt niin kova tönäisy voinut olla, eihän.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Heinä 2014, 11:03

Edward

Kävely pienellä kadulla oli tosiaan aisteja hellivä. Vaikka se olisikin pelkkä ohikulku matka, Ed nautti siitä täysin siemauksin. "Minä myös tarkoitan sitä, että sain tavata sinut. Olemmehan nyt ystävät?" hän kysyi hymyillen. Kaukaa taaempaa heitä alkoi kuulua askelia. Ne saivat ehkä miehen selkää pitkin kiirimään väreitä, jotka aiheuttivat taas hermostuneisuutta. Hän yritti kuitenkin keskittyä Nakamiin ja ottaa rennosti, mutta kun nuo askeleet lähestyivät lähestymistään, hän tunsi, ettei voinut hallita itseään. Sitten se viimeinen silaus, kun jokin törmäsi häneen. Edward tunsi tasapainonsa heittävän, eikä hän ehtinyt ottaa vakaata asentoa, kun jokin ilmeisesti haltia, pomppasi Nakamin luo. Hän tömähti alas maahan naamalleen ja yskäisi. Ilma tuntui pakenevan hänen keuhkoistaan ja hän kuuli tytön huudot ja suuttumuksen. Oliko Nakami varastettu? Oli ehkä liian myöhäistä auttaa. Edward kokosi itsensä ja aloitti konumalla itsensä polvistuneeseen asentoon, kun hän äkisti jäikin siihen. Hänen silmänsä suurenivat, kun hän näki kuinka kivikatu alkoi hämärtyä hänen näkyvistää. Hän tiesi jo silloin. Oli liian myöhäistä. Kuin hän olisi uponnut pimeyteen, eikä loppua tullut. Tietämättömyys oli niin hirveä asia.
Nakamin kumartuessa Edwardin puoleen, mies ei tehnyt elettäkään osoittaakseen kuulevansa tätä. Kuului vain tsainen hengitys, mutta sitten salaman nopeasti. Miehen käsi sivalsi ilmaa hänen ja tytön välissä. Terävät kynnet viilettivät ilman halki. Edwardin pää nousi ylös ja tuijotti suoraan kohti haltiaa, joka aikoi paeta. Se oli kuin refleksi, houkutin. Peto, joka janosi verta, syöksähti hetkessä juoksuun. Se oli nopeaa, ettei siinä ehtinyt reagoida. Haltia huudahti, kun Edward ilmestyi hänen peräänsä. Haltiamies otti esiin vyöltään puukon, jota yritti näytellä. Ihmissusi ei siitä välittänyt, hän hyppäsi ja tarttui haltian olkapäihin. Näytti siltä, että hän veti haltian mukaan ilmavolttiin ja sitten maahan kierimään yhteisiä kuperkeikkoja.

Peto painoi haltian alleen. Haltia yritti rimpuilla kaikin voimin ihmissuden otteesta, mutta turhaan. Edward oli paljon vahvempi, kuin varas itse. Tosin haltialla oli edelleen puukko, jonka hän vielä hädissään iski miehen kylkeen. Edward ei ollut siitä millänsäkkään. Hänellä oli korkea kipukynnys, joten puukon survaisu tuntui pieneltä pistolta. Vuorostaan hän murskasi haltian olkapään ja solisluun rikki. Siitäkös haltia huudahti tuskasta, mutta ihmissusi peitti tämän suun omalla kädellään, ettei ääntä kuulunut. Hän veti miehen altaan ja nosti tämän ilmaan päästä pidellen. Varas rimpuili vielä terveellä kädellään, raapi ja hakkasi minkä ehti Edwardin käsivartta. Peto kallisti hieman päätään ja paljasti suden hampaansa. Hän näytti hymyilevän, nauttivan siitä kaikesta. Hän heitti haltian kauemmaksi kadulle, eikä tämä tehnyt ääntäkään vaan jäi makaamaan elottomana maahan. Haltiasta kuitenkin näki, kuinka tämä hengitti, joten elossa haltia oli.
Kadun puodit olivat kiinni, eikä Edwardiin kiinnitetty huomiota, koska korkeintaan arvioitiin sen olevan jotakin känniläisten kahinaa. Muukalaiset, kun eivät osanneet hallita viinin juontiaan ja humaltuivat helposti.

Peto käänsi huomionsa Nakamiin. Hänen silmänsä eivät heijastaneet mitään. Hän hengitti raskaasi janoten lisää. Vihollinen oli edessä, ei ketään muuta. Puukon tekemä haava vuosi verta ja veri, joka osui kadun kiville teki 'plits, plits' ääntä. Edwrad kallisti päätään ja tuijotti suoraan tyttöä silmästä silmään. Hänen iiriksensä olivat laajentuneet niin paljon, että se oli syönyt pupillista lähes kaiken vihreän värin. Peto valmistautui hyökkäykseen ja syöksyi tyttöä kohti. Ensimmäisenä yrittäen raapaista toisen kasvoja. Hän laskeutui maahan ja käänteli päätään, kuin peto, joka tarkasteli saalistaan. Edward ei tehnyt minkäänlaista ääntä, toistaiseksi. Hänen toinen persoonansa lipoi suden hampaitaan ja näytti virnistävän hyvin epämiellyttävästi. Hän syöksähti uuteen hyökkäykseen aikoen työntää tytön maahan.
Hänen oma haavansa vuosi, mutta ei hän siitä välitänyt, sai vuotaa. Vihollinen täytyi tappa, varmistaa, ettei häntä uhkaa kukaan.
Mori
 

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 10 Heinä 2014, 00:13

Edward vaikutti jotenkin poissaolevalta. Nakami alkoi jo vähän huolestua toisesta kunnes toinen heräsi taas henkiin, kynnet esillä ja valmiina metsästämään kaikkea mikä liikkui. Tuo oli ottanut ilmeisesti pakenevan haltiamiehen kohteekseen. "Ed, lopeta, tuo ei ole tarpeen. Olen kunnossa." Nakami huusi juuri hänen ohi rynnänneen ihmissuden perään. Käännyttyään hän näki vain kuinka haltiaa riepoteltiin kuin mitäkin raatoa. Toisen puukko ei tuntunut tippaakaan kiinnostavan edes siinä vaiheessa kun se oli uponnut Edwardin kylkeen. Eikö toinen oikeasti enää omistanut minkäänlaista itsesuojeluvaistoa tai itsehillintää? Nakami oli kyllä luvannut pysäyttävänsä Edin jos tuo tapahtuisi mutta juuri tällä hetkellä järkytys oli vain liian suuri. Sitäpaitsi mies oli jo haltian kimpussa joten heidän välilleen ei oikein voinut esteitä luoda. Kaikista järkevin asia olisi varmaan siirtyä johonkin korkeammalle, ylämäkeen hyökkäävää vastusta vastaan kun olisi helpompi puolustautua. Mutta eihän Ed häntä satuttaisi, eihän? Ihmissusi näytti kyllä nauttivan turhankin paljon tuosta toimituksestaan, mikä sai jo Nakamin tuntemaan hieman pahoin. "Öm, Edward?" Huusi Nakami jo vähän kysyvänä toisen perään. Tilanne ei näyttänyt ollenkaan hyvältä.

Haltia lensi sivummalle, kai tuo vielä oli hengissä, toivottavasti ja mies käänsi katseensa Nakamin puoleen. Tyttö olisi seuraava. Ei tuo ihmissusi ongelma olisi jos pitäisi vain voittaa, toinen ei tuntunut välittävän turvallisuudestaan tippaakaan joten tyttö voisi varmaan vaan polttaa tuon hengiltä. Mutta kyseessä oli hänen ystävänsä, ei hän voisi toiselle mitään sellaista tehdä. Tulimagiasta ei muutenkaan varmaan olisi apua, toinen tuskin välittäisi pahoistakaan palovammoista juuri nyt ja ne olisivat vain turhan kärsimyksen lähde kun tuo olisi tullut takaisin järkiinsä. Neito vain katsoi kirkkaana hohtavilla silmillään toisen, vähän tyhjän näköisiin, vastaaviin. Tuon raapaisuun heilautetut kynnet kohtasivat Nakamin miekan tytön ohjatessa kynnet sivuun samalla perääntyen hieman. Olisikohan toinen saanut pienen viillon siinä sivussa kämmeneensä? Ei sillä oikeastaan edes olisi väliä, hän kun ei voisi käyttää tulimagiaansa kuin viimeisenä oljenkortena. Edward oli kuitenkin selvästi kaksikosta se vahvempi, tuo oli saanut myös tytön miekan pois asemista mistä pystyi iskemään takaisin, ja tuo oli kuitenkin tehnyt sen yksinkertaisella raapaisulla. Asiaa ei tosiaankaan auttanut toisen välinpitämättömyys, tulella ei voisi varmaan edes pitää toista kaukana, tuo tulisi kuitenkin liekkien läpi. Tai ehkä sitä kannattaisi kokeilla, eläimethän pelkäsivät tulta ja toinen käyttäytyi kuin peto. Pedon toinen hyökkäys pysähtyi keltaiseen kupuun joka ilmestyi kaksikon välille aika lailla tyhjästä. Suurehko aalto kupuapitkin kyllä lähti osumakohdasta jättäen jälkeensä todella epävakaan väreilyn. Toinen rikkoisi sen hetkenä minä hyväänsä, joten sekään ei pitäisi tuota poissa tytön kimpusta kunnes toinen rauhottuisi.

Suoja räsähti pian sirpaleiksi, sirpaleiksi jotka roihahtivat liekkeihin ja paloivat savuna ilmaan tippuessaan. Tuo saisi toimia edes jonkinlaisena hämäyksenä Nakamin syöksähtäessä toisen ohi tavoitellen varkaan rahapussia joka edelleen lojui maassa. Pussi sisälsi suurimmaksi osaksi hopeaa, niin huono ase kuin kolikot olivatkin niin senhän pitäisi tehota ihmissusiin eikö vain. Nakami toivoi jonkinlaista lamauttavaa vaikutusta tuolta aineelta, estihän hänen omakin heikkoutensa magian käytön. Joten jos se vaikka tekisi miehen voimattomaksi tai purkaisi tuon silmittömän pedon olemuksen. Piti vain toivoa parasta. Jos se ei toimisi oli tyttö suojakentän takana luonut ylleen toisen suojaloitsunsa, ihon pinnalla hiljaa hohtavan panssarin joka olisi toisen kynsillä lähes mahdoton läpäistä. Ehkä toinen rauhottuisi jos luulisi tappaneensa Nakamin, olihan tuo jättänyt haltiamiehenkin rauhaan. Tosin tuossa suojassa oli yksi pieni heikkous: vaikka se suojasi kynsiltä ja puremilta voisi ihmissusi helposti murtaa useammankin luun ilman mitään ongelmaa.

Napattuaan pussin maasta veti Nakami sen auki, valmiina odottamaan suden seuraavaa hyökkäystä. Hän yrittäisi saada tuon käpälän pussin sisään samalla kiristäen nyörillä kiinni toisen tassuun. Hopea sisällä toivottavasti tekisi tehtävänsä. Tosin olihan Ed aikaisemmin käsitellyt hopearahoja, täytyi vain toivoa että huhut olisivat siitä huolimatta totta, että hopea ei vaikuttaisi kuin tuon ihmissusimuotoon tai jotain vastaavaa, että se toimisi kaikesta huolimatta nyt kun sitä tarvitsi eniten.

//Semmoista sitten tällä kertaa. Muuten Nakami onko kukaan koskaan maininnut että tuo suunnitelmasi on melko hullun rohkea? Jestas se tyttö vielä pääsee hengestään tuota menoa... toivottavasti ei kuitenkaan vielä//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Mori » 10 Heinä 2014, 10:49

Edward

Hyökkäys lähästi lähes heti alkuun, kun peto iskeytyi jonkiinlaiseen suojaan. Hän tosin paukutti sitä käsillään niin kauan, kunnes se räsähti sirpaleiksi. Sirpaleet näyttivät tekevän tulen leimahduksia, mutta mies niistä vähät välitti. Hän saattoi olla peto luonteeltaan, mutta hänellä oli edelleen ihmisen älykkyys. Tyttö kaarsi selkesti nappaamaan rahapussin, pussin, joka oli täynnä hopeaa. Oli totta, että Edward oli käsitellyt hopeaa päivemmällä, mutta se oli silti polttanut hänen kättään. Hän oli ollut siinä tilanteessa niin hermostunut, ettei huomannut palovammojaan kädessään ja kun oli huomannut, ei hän niistä huomauttanut Nakamille. Nyt tuo tyttö selkeästi aikoi tehdä jotain niillä hopea kolikoillaan.
Peto vaihtoi suuntaan hetkessä, iski ponteasti jalkansa maahan ja otti lennokkaan hypyn. Nakami näytti avaavan pussia. Oliko tyttö ihan tyhmä? Peto ei ikinä olisi niin tyhmä, että yrittäisi työntää kätensä rahapussiin. Jos hän olisi ollut tyttö, hän olisi heittänyt kolikoita ihmissutta päin. Olivathan ne tehokkaampia niin, kuin se, että odotti hänen työntävän kätensä pieneen pussiin. Edward läimäisi rahapussin pois toisen käsistä, niin että rahapussi lennähti maahan ja hopea kolikot kilisivät kadulle. Yksi kolikko hipaisi ihmissutta, joka sävähti sen polttavasta tunteesta.

Peto otti taas uuden ponnistuksen ja hyökkäsi Nakamin kimppuun. Hän tarttui tämän käsiin ja työnsi luultavasti tämän alas maahan. Siinä peto katseli saalistaan ja paljasti hampaansa. Ihmissuden hampaat, joita kannatti varoa henkensä takia, sillä jos nyt toinen puraisi, Nakamista tulisi ihmisusi. Peto lähestyi toisen kaulaa valkoisilla terävillä hampaillaan. Hän ei välittänyt, jos toinen rimpuili, hän oli nainanut toisen kädet kiinni maahan ja piti ne siinä.
Jossain sisällään Edward kuitenkin oli. Syvällä. Hän tunsi tietoisuutensa uppoavan vain syvemmälle tiedostamatomuuteen. Pintaan oli mahdotonta enää nousta. Silti hän nosti kätensä ylös, valoa kohti. Hän tunsi, ettei voinut liikkua, kuin peto olisi työntänyt häntä vain kauemmaksi. Silti, joku tarttui häntä kädestä ja alkoi nostaa pintaa kohti.
Ei herra peto, tänään et saa maistaa muodonmuuttajapaistia, valitan.

Ennen kuin valkoiset hampaat tavoittivat tytön kaulan, jokin naksahti miehen päässä. Edwardin silmät, jotka olivat olleet niin tyhjät, muttuivat. Iiris pieneni aivan minimaaliseksi, kunnes se laajeni taas normaaliksi. Nyt Edward näki Nakamin silmästä silmään. Hän tuijotti tyttöä hetken sanomatta mitään, kunnes kalpeni ja hypähti toisen yltä. Kauhistuneen oloisena, veren puutteesta kärsivänä, hän horjahti kohti hopea kolikoiden peittämää aluetta ja kun hän siihen mätkähti osittain, oli se pelkkää tuskaa. Ihmissusi sävähti, kun höyry nousi sieltä, mihin kolikot olivat osuneet, jos ne osuivat paljaalle alueelle. Hän nousi nopeasti ylös ja varoi osumasta kolikoihin. Hän hieroi käsiään, jotka olivat tukeneet häntä maahan laskussa ja osuneet kolikoihin. Niissä näkyi selkeitä palovammoja.
Hän meni kyykkyyn selkä toiseen päin. Mitä hänen pitäisi sanoa? Anteeksi? Pahoitella sitä mitä oli tapahtunut. Ensimmäinen asia oli kuitenkin, kun hän nousi seisomaan ja pyörähti ympäri. "Olethan kunnossa? Enhän.... Enhän satuttanut sinua?" hän kysyi kiireesti, sillä hänen äänensä särisi.

Kauempana Edward näki haltian, varkaan, jota oli selkesti riepoteltu hyvin pahasti. Hän kalpeni taas asteen. "Minäkö...?" Loput jäivätkin sitten arvoitukseksi, sillä Edward horjahti ja kaatui maahan. Hänen päässään pyöri, mutta hän saattoi tunnistaa pienen kipukohdan, joka oli muita paikkoja voimakkaampi. Hän vei kätensä kylkeensä ja kun hän toi kätensä kasvojen eteen se oli värjäytynyt punertavaksi. Tosiaan, verihän täällä tuoksuikin, mutta se taisi olla enimmäkseen hänen ja hieman haltian.

//Jep, he ovat niin samankaltaisia. Edwardkin voisi vähän hidastaa tuota menoa, vaikka olikin petoluonteessa. Mies, sinähän olet ihan huolimaton. Edward: "Mut, mut...!"
Mori
 

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 10 Heinä 2014, 19:05

Ei Nakami sentään ollut odottanut että toinen vapaaehtoisesti menisi kolikoita hipelöimään, hän oli aikonut kai jotenkin torjua pussilla tuon raapaisun tai jotain vastaavaa. No oli miten oli se suunnitelma meni pieleen pahimmalla mahdollisella tavalla. Pussi oli menetetty ja tyttö päätyi pian maahan. Ei ollut ollenkaan mukavaa lentää selälleen, taas neito sen huomasi. Irti hän ei pääsisi, toinen kun oli vahvempi joten miksi edes yrittää. Oli varmasti parempiakin tapoja käyttää voimiaan. Hampaansa tuo peto paljasti, olihan ne terävät ja tuon leuoissa varmaan voimaa kuin pienessä kylässä mutta silti hampaat eivät juurikaan saaneet Nakamia värähtämäänkään. Hammasrivi jakaisi puruvoiman liian suurelle alalle, tuskin toinen tytön loitsusta läpi pääsisi. Sitäpaitsi kukaan ei edes tiennyt pystyisikö hän muuttumaan ihmissudeksi, hänhän oli jo muodonmuuttaja jolla oli ihmissusia huomattavasti parempi hallinta muodonmuutoksissa. Ja sittenpähän olisi samanlainen kuin Ed, ei kai sekään niin huono vaihtoehto olisi? Joten varasuunnitelmalla mentiin, odota että toinen kyllästyisi ja tulisi järkiinsä, ei mitään hätää niin kauan kuin suoja kestäisi joten piti vain keskittyä sen pitämiseen mahdollisimman vahvana.

Sitten tyttö tajusi tuon suunnitelmansa heikkouden. Ihmissuden hampaat lähestyivät uhkaavasti hänen kaulaansa. Hänhän kuristuisi jos susi purisi häntä kaulaan. Ei Nakami mitenkään voisi odottaa toisen rauhoittumista, pakko oli keksiä joku tehokkaampi tapa, joku jolla kaataa isokin peto lyhyessä ajassa ilman fyysisiä haavoja. Ja se tapahan oli jo entuudestaan tuttu, oli toinen minkälainen hirviö tahansa, tuolta katoaisi voimat ilman myötä. Joten hännänpää, niin juuri, tytön kaunis, hyvinhuollettu häntä olisi pakko uhrata toisen puruleluksi. Samalla vain sitten pieni kupla kaksikon ympärille ja polttamaan hengitysilma pois mahdollisimman nopeasti. Vajaassa minuutissa varmaan olisi suojakentän saanut savua täyteen, Edwardille ongelmia olisi todennäköisesti tullut jo ennen sitä kerta oli tytön päällä. Sitten pitäisi vain pidättää hengitystä mahdollisimman kauan, ensiksi tietenkin selvitä tarpeaksi kauan susimiehen käsittelyssä.

Häntänsä hän oli jo kerennyt vetäistä altaan kaulansa suojaksi, kupu kaksikon ympärille oli juuri muodostumassa kun tapahtui jotain odottamatonta, jotain todella helpottavaa. Oliko toinen vihdoinkin tullut takaisin järkiinsä? Hieman järkyttyneen näköisenä mies tosiaan häntä katsoi, kyllä, se oli takuulla Ed. Tuo horjahti taakseppäin ja romahti kolikoiden päälle. Nähtävästi niillä oli hieman erillainen vaikutustapa kuin mitä Nakami oli alunperin toivonut... Mutta silti, eikö mies muka ollut jo kärsinyt tarpeeksi kun vielä piti mennä hopeassa pyörimään. No, toinen nousi ylös, kääntyi katsomaan Nakamia ja esitti kysymyksen joka taisi vaivata hänen mieltään kaikkein eniten. "Ei naarmuakaan. Sinä puolestasi taidat tarvita hieman paikkausta." Neito hymyili miehelle. Hän yritti olla mahdollisimman iloisen kuuloinen, jos se vaikka rauhottaisi toista osaltaan. Ja sitten oli haltia. "Sinä. Mutta hän taitaa selvitä hengissä tuosta. Jos on onnekas. Jokatapauksessa olen niin iloinen että olet taas järjissäsi ja et yhtään tuota pahemmassa kunnossa." Nakami totesi Edille edelleen onnesta säteillen.

Niinkuin Nakami oli asian itse todenut mies oli tosiaan saanut haavansa haltialta. Irtonaisia siteitäkään ei ollut mukana, ranteiden ympärille pyöritetyt tukisiteet olivat varmaan liian lyhyet tuollaisen paikan sitomiseen joten... "Käänny ympäri, etkä sitten katso." Tuo komensi käskevästi Edwardia. Tyttö veti hieman kimonoaan hieman ylöspäin saadakseen lisää löysää alkaen sitten riisumaan pukunsa yläosaa. Kyllä hänellä löytyi tarpeaksi pitkä side, se vain oli tällähetkellä, noh, hieman toisenlaisessa käytössä. Saatuaan pyöritettyä pois sidekankaan jolla oli tähän asti rintansa sitonut, ihan vain pitääkseen poissa liikkumisen tieltä ja saanut vaatteensa takaisin päälle edes jollain tavalla hän nousi ja kävi ojentamassa siteen Edwardille. Siteen riisumisen myötä taisi tytön rintamus näyttää hieman isommalta kuin ennen, sitomista kun nimeomaan yleensä käytettiin rintojen kätkemiseen, Nakami kyllä piti sidettä melko löysällä mutta ero olisi varmaan silti huomattavissa. Tosin eikai Ed sentään sellainen ihminen ollut joka juuri sille alueelle suurimman osan tarkkaavaisuudestaan kohdisti. Ja mitä siteisiin tuli, oli varmaan parempi jos Nakami vielä auttaisi toista haavan sitomisessa, se kun oli yleensä paljon vaikeampaa sitoa itseään kuin toista. Ja ehei, toisella ei ollut vastaan sanomista, sen verran tiukan katseen tyttö mieheen loisi jos nyt menisi vastaan inttämään. Joten siihen tyttö istui, ihmissuden viereen, sitomaan tuon kahjon haavereita. Rahat kerättiin kasaan kun mies oli saatu kuntoon. Ilmeisesti he eivät olleet olleet ensimmäisiä tuon taskuvarkaan kohteista, haltia oli saanut kerättyi ihan kunnioitettavan saaliin kokoon.

"Varmaan kannattaa lähteä takaisin päin..." Nakami ehdotti Edille ojentaen tuolle kätensä. Mies kärsi selvästi verenhukasta, vaikutti sen verran sekavalta. Kyllä Nakami toista tukisi kävellessä, reppuselkään ei valitettavasti pystynyt ottamaan.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Mori » 13 Heinä 2014, 11:03

Edward

Hän kuunteli Nakamia silmät hyvin harkitsevina. Taas hän oli käynyt jonkun kimppuun. Hyvä kun toinen mahdollisesti selviäisi niistä vammoista ja riepottelusta. Äkisti Nakama sitten käski hänen katsoi jonnekin muualle, kuin tyttöön itseensä. "Hm?" Edward ehti ynähtää, ennen kuin tajusi, mistä oikein oli kyse. hän käänsi nopeasti katseensa pois ja jäi tuijottamaan maata. Kivia, joille oli tipahdellut punaisia läiskiä. Hän piteli kyljestään kiinni, ettei se vain valuisi enempää. Ensinnäkin, haava ei ollut kamalan, ainakaan hänen mielestään. Toiseksi, se oli alkanut parantua, koska ihmissuden parantumiskyky oli sitten ihmeellinen. Hän odotteli rauhallisesti, antaen tytölle oman rauhan. Oikestaan jos totta puhutaan. Edward ei koskaan kiinnittänyt naisissa heidän mahdollisiin muotoihin huomiota. Hän arvosti paljon enemmän naisten luonnetta ja kuonnioitti näitä siinä määrin, että naisetkin olivat miesten kanssa samalla tasolla.
Jotkut kun sanoivat naisten kuuluvan pelkästään keittiöön, eikä heillä ollut sijaa miesten 'valtakunnassa'. Edward sulki hetkeksi silmänsä, häntä väsytti.

Nakamin istahdettua hänen viereensa. Edward uskalsi kääntää päänsä tähän. Tyttö ojensi siteen hänelle ja mies kiitti nyökkäyksellä. Hän ojensi kätensä sidettä kohti, kunnes säpsähti hieman veristä kättään. Ennen kuin hän ehtikään reagoida, tyttö oli jo hänen kimpussaan. Hän yritti olla mahdollisimman paikallaan ja nosti repalaeista paitaansa ylös, että side saattettaisiin laittaa paikoilleen. Edward ei aikonut inttää vastaan, selkesäti Nakami oli sillä tuulella, ettei vastaansanominen tullut kuuloonkaan.
HIljaisuus särkyi, kun tytön ääni päätti ilmoittaa itsestään. "Selvä." Edward sanoi ja kapusi siteen laittamisen jälkeen ylös. Hän kääntyi Nakamin puoleen ja hymyili. "Niin ja kiitos." hän kiitti ja katsoi sitten kolikoita. Mitenköhän hän nyt niihin koskisi, juuri tämän takia hän oli mieltyneempi kultaan tai pronssiin. Se ei polttanut, kuin tuo pihkuran hopea. Ainut asia, mikä poltti ja mahdollisesti tappoi kivuliaasti ihmissuden. Hän kuitenkin otti kauempana lojuvan rahapussin ja rupesi sen avulla keräämään kolikoita. Kangas suojasi hänen kättään hopealta, joten hän käytti sitä suojanaan. Kuitenkin kolikot saattoivat hipaista hänen kättään jättäen pienen punaisen viirun, joka katosi ajan kuluessa. Se oli kuin nokkosia noukkisi.

Edward oli saanut kolikot rahapussiin pahemmin polttamatta itseään. Hän ojensi pussin Nakamille, taputti tämän päätä hellästi ja virnisti. "Minusta on kuitenkin ehkä parempi, jos pidät rahat itselläsi. Minulla ne olisivat enemmän tiellä kuin hyödyksi." hän totesi ja suuntasi askeleensa kohti majataloa, josta huoneet olivat varattu. Edward ei tuntenut kamalasti kipua, koska korkea kipukynnys ja toiseksi haava parani kokoajan. Hän mietti välillä, että se oli jotenkin pelottavaakin, kun haava saattoi parantua suoraan silmien edessä. Olihan hän sitä katsonut mielenkiinnolla joskus, mutta sitten hän palasi aina todellisuuteen. Ihmissusi oli hirviö.
Edward tallusteli mitään ongelmitta itsenäisesti majatlon eteen, avasi oven Nakamille ja tuli itse perässä. Hän suuntasi huoneelle ja sinne päästyään, hän heittäytyi sängylle. Ikkunasta kajasti kuunvalo. "Ompas kirkas yötaivas." Ed kommentoi ja katseli makuultaan ikkunasta kuuta ja niitä tuhansia tähtiä. Sänky tuntui mukavan pehmeältä, eikä mennyt edes kauaa, kun hän simahti uneen. Eli hän oli jäänyt siihen asentoon, mihin oli heittäytynytkin ja nukkuin aivan sikeästi.
Mori
 

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 14 Heinä 2014, 21:55

Nakami katsoi vähintäänkin pitkään kuinka toinen alkoi keräämään rahoja takaisin pussiin. "Ehkä minun pitäisi..." Muodonmuuttaja aloitti mutta päätti lopulta antaa miehen hoitaa asian loppuun. Vapaaehtoisestihan ja kehottamatta tuo oli ne päättänyt kerätä, vaikkakin haavna kanssa kumartelu vähän hirvittikin ajatuksena susityttöä. Sillä välin kun Ed keräsi kolikoita kävi Nakami noukkimassa haltian puukon joka oli jäänyt maahan lojumaan. Terässä oli muutamamia köynnösmäisiä kuviointeja. Hyvä puukko, taattua haltiatekoa ja laatunsa arvoinen, teräaseet olivat muutenkin arvokkaita, varsinkin haltiatekoiset vaikkakin ihmistenjoukossa niitä vilkuiltaisiinkin pitkään ja epäilyksellä. Kun ei kunnollista paikkaa aseelle keksinnyt päätti nainen sen käsissään pitää kunnes saisi jonkinlaisen asevyö viritelmän aikaan jolla saisi sen mukaansa ripustettua, mielellään mahdollisimman hyvin piiloon. Palattuaan takaisin Edwardin rinnalle tuo oli jo saanut rahat koottua ja ojensi pussin Nakamille. Tyttö nyökkäsi vastaukseksi miehelle, jos kerta toinen oli sitä mieltä niin mitäpä turhaan vastaankaan väittämään.

Mies näytti pärjäävän oikein hyvin ominkin avuin, oliko tuolla haavaa kyljessään enää ollenkaan? Olihan tuo alkanut yllättävän nopeasti paranemaan mutta siitä huolimatta oli uskomatonta kuinka hyvin toinen pärjäsi haavoittumisestaan huolimatta, ihailtavaa oikeastaan. Siinä tallustellessaan vähän tyttö uutta pikku teräasettaan pyöritteli, ihan kivahan se oli mutta tuntuma tuntui jotenkin erillaiselta, etäiseltä. Miekat olivat kantajansa käsien, sydämmen, tunteiden, sielun ja unelmien jatke, yhtä käyttäjänsä kanssa; ainakin jos Nakamin mielipidettä kysyttiin. Siitä huolimatta tuo kivan näköinen pikku tikari ei tuolta tuntunut, ei, se oli kylmän tyhjän tuntuinen ja vaikka ketterästi Nakami sitä pyörittelikin tuntui tuo neidosta jotenkin poissaolevalta, usvaiselta. Tarpeaksi pian olivat he takaisin tiensä löytäneet ja Ed, todellisena herrasmiehenä, meni naisväelle ovea auttamaan saaden kiitokseksi mahdollisimman lempeän hymyn Nakamilta. Susityttö seurasi miehen esimerkkiä itsekkin heittäytyen pedille makoilemaan. Olikohan ihan villaa patiaan pehmukkeeksi laitettu, heinältä se ei ainakaan tuntunut. Jälleen yksi asia jossa haltiat veivät ihmisistä voiton mennen tullen. Vaikkakin Ed nukahti lähes väittömästi ei Nakamia jotenkin väsyttänyt. Muodonmuuttaja pyöri sängyssään kilpaa ajatustensa kanssa. Miksi tilanne oli mennyt niinkuin se oli mennyt kujalla, miksi hän ei ollut puolustautunut tulensa avulla niinkuin oli Edin tavatessaan ajatellut, sanoessaan että pärjäisi tuota vastaan. Toki mies oli hänen ystävänsä mutta olihan Nakami ennenkin ystäviään vastaan liekeillään taistellut, turhan usein mennen siinä liian pitkällekkin mutta nyt se ei mahdollisuutena tullut hänen päähänsä, ei, tuokaan ei ollut aivan totta. Tyttö ei ollut antanut sen tulla hänen päähänsä. Jokin oli estänyt häntä käyttämästä sitä, kieltänyt koko idean sen suuremmitta syittä. Ainut ajatus tuohon liittyen taistelun aikana oli ollut `ei todellakaan.` Jossain vaiheessa toki myös Nakami väsähti pohdintoihinsa ja nukahti kirkkaan kuunvalon paistaessa ikkunasta.

Aamun sarastaessa susineito heräsi reilusti ennen Ediä. Hän oli mennyt edeltä aamupalapöytään, mies oli nukahtanut niin nopeasti että taisi olla melko väsynyt joten antoi nukkua niin kauan kuin unta riitti. Noustuaan tuo kuitenkin tulisi rappusiapitkin ruokasalin läpi ellei sitten nähnyt paremmaksi poistua ikkunan kautta. Ja kuka sellaista tekisi, hehän olivat ystäviä, ainakin ystäviä. Jossain vaiheessa kai tuo mieskin sieltä alas tulisi, jos ei muuten niin voisilmällä koristettu puuro jonka päälle oli vähän sokeria ripoteltu tuoksui niin hyvälle että yksikään nälkäinen susi ei siitä kieltäytyisi.

//Semmonen animecon sitten, rahaa meni taas enemmän kuin laki salli koska touhou ja taidekirjat mut ei voi mitää. Hyvä coni oli kaikenkaikkiaan. Muute tuli mieleen pitäisköhän sitä jossain vaiheessa tehä toinen hahmo tänne (vihdoin ja viimein) joten sanoppas mielipiteesi miltä pontikan keitolla elelevä alkemisti kuulostaisi. Ajattelin myös että vaikka jonkinlaisella alkemialla toteutettu gunblade ois tosi siisti mut en tiiä menisköhän semmonen läpi sit, se kun saattaa muistuttaa turhan paljon tuliasetta vaikkei ruutia käyttäisikään tai mitään oikeastaan edes ampuisi.//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Heinä 2014, 11:07

Edward

Aamun kirkkaus osui suoraan ikkunasta ihmissuden kasvoille. Hän irvisti ja halasi tyynyään, jonne peitti kasvonsa. Ei vielä, hän ajatteli. Hän ei halunnut nousta, yö oli niin ihanan lempeä ja syvä. Hän oli nauttinut nukkumisesta aivan liikaa, kuten tavallisesti. Edward kääntyi toiselle kyljelleen, halien vinoa tyynyään. Lopulta hänen oli pakko avata silmänsä. Viereinen peti oli tyhjä. Nakami oli siis jo herännyt. Edward nousi unisena istumaan sängylle ja tuijotti huonetta. Haukotus kävi suun kautta samalla, kun mies rupesi riisumaan paitaansa. Hän veti sen nopeasti pois päältään ja tarttui siteeseen. Sitä sitten rupesi riisumaan.
Haavaa sen alla ei enää näkynyt. Siinä oli enää pieni vaalea viiva. Edward katsoi sidettä, siinä oli vähäsen verta, eikä huoneessa näkynyt astiaa, jossa sitä pestä. Joten hän tyytyi käärimään siteen ja puki paitansa takaisin päälleen. Siinä oli kyljessä reikä ja sen reijän ympärillä punainen läiskä. Nyt ei vain löytynyt puhdasta paitaa, jota pukea päälle. Edward nousi ylös sängystä ja pörrötti sekaisia hiuksiaan. Hän avasi oven ja lähti kävelemään aamiaiselle, jossa Nakami mahdollisesti olisi, ellei nyt ollut päättänyt jättää häntä sen hektisen tapahtuman jälkeen. Olihan hän melkein meinannut satuttaa toista. Oli se ihan ymmärrettävää, että tyttö olisi lähtenyt, sen enempää sanomatta. Edward kyllä ymmärsi sen.

Ravintolan puolella oli paljon väkeä aamiaisella, tai sitten siellä oli asiakaita, jotka hörppivät jotakin kuumaa. Edward etsi katseelaan niiden joukosta Nakamia. Siellä tyttö näytti tuijottavan puuroaan hyvin keskittyneesti. Oikeastaan aamiaisen tuoksu sai miehen ajattelemaan taas nälkäänsä. Hän asteli pöydän luo, jossa tyttö nökötti. Pysähtyi Nakamin viereen ja hymyili. "Huomenta. Kiitos lainasta." hän kiitti ja ojensi siderullan tytölle. Hän asettui istumaan toista vastapäätä ja yritti saada hiuksensa kuntoon. Ne sojottivat taas sinne tänne, mutta tyynyn kanssa taisteleminen oli tehnyt sen, että hänen otsahiuksensa eivät millään halunneet laskeutua alas kulmakarvojen päälle vaan itsepintaisesti sojottivat sinne tänne ja tietenkin ylös päin. Edward luovutti kuitenkin hiustensa suhteen hyvin pian.
Hän oli saanut puuron eteen ja oli jäänyt tuijottamaan sitä. Voin rasvainen tuoksu ja puuro, joka houkutteli syömään sai hänet tarttumaan lusikkaan ja syömään puuroa hyvillä mielin. "Mitä ajattelit nyt tehdä, kun tämä reissu on ohi?" hän kysyi syömisensä lomasta. Tietenkin Ed oli ajatellut, ettei hänellä ollut ehkä mitään tekemistä Nakamin kanssa enää, kun karhunturkki oli toimitettu. Tosin hän ei voinut myöskään kieltää sitä tunnetta, että oli kovin iloinen siitä, ettei Nakami ollutkaan jättänyt häntä.

Hän pelkäsi sitä. Hylkäämistä, itseään. Ed oli syönyt puuronsa loppuun ja oli nauttinut täysin siemauksian sen täyttävästä tunteesta. "Jos totta puhutaan, pelkäsin jo vähän, että olisit paennut minua." hän lausahti ikään kuin vitsin saattelemana, mutta siinä virneessä kuitenkin näykyi hivenen pelkoa.

//Animecon? Ahaa, siks et näkynyt viikonloppuna :3 Oli siis varmaan tosi mahtavaa ja niin siin tulee aina käymään, et kuluttaa vähän enemmän mitä piti XD
Pontika keitolla elelevä alkemisti? Hmmm, kuulostaa kiinnostavalta :9 Mitä olet suunnitellut sille? Musta yks alkemisti ei ois liikaa XDDD Kysyin kerran Aksulta olisko tuliaseet mahdollisia, mut siihen se sano, et ei. Siit on kyl aika kauan, etten oo varma. Ruutia kyl on, mut ei ihan käsiaseita O__O Jos se olis sellanen polvijousi? Tai sen tapanen?
Mori
 

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 15 Heinä 2014, 21:14

Ed tuli omia aikojaan alas, ojensi siteen takaisin tytölle saaden vastaukseksi pienen nyökkäyksen ja näytti kokevan suurtakin kamppailua kampausensa kanssa. Eihän se toki mitenkään siisti ollut mutta ei sen tarvinnutkaan, luonnollisen sekavassa kampauksessa ei ollut mitään vikaa Nakamin mielestä. Paitsi jos kyseessä oli hänen omat hiuksensa silloin se ei tulisi kuuloonkaan. "Haavasi parani näin nopeasti?" Neito kysäisi vaikka olettikin jo tietävän vastauksen olevan myöntävä, eikai toinen muuten olisi sidettä riisunut. Ruoka oli hyvää ja veti Nakamilta puoleensa ansaitsemansa mielenkiinnon, näinpä Edwardin kysymys vaikutti aluksi menevän kuin kuuroille korville. Kyllä susityttö sitä mietti, hän kun ei tiennyt itsekkään vastausta. "En tiedä, tänne tuskin on syytä jäädä ellei sitten ole vielä jotain mitä pitäisi hankkia... Ei nyt ainakaan heti tule mieleen. Sitäpaitsi enkös minä sanonut eläväni usein hetken päähänpistojen perässä? Huomenna varmaan pitää taas metsästää lisää ruokaa ja sitärataa..." Neito vastasi kohtalaisen tauon jälkeen, saatuaan tietenkin suunsa tyhjäksi ensin.

Kun ruuat oli saatu syötyä meni Ed lausahduksensa antamaan. Aika ymmärrettävä toteamus, olisi kai se ollut mahdollista että joku olisi viimeiltaisen jälkeen paennutkin vähin äänin. "Se olisi ehkä ollut turvallisinta, sinä loppujen lopuksi olet siitä vaarallisesta päästä, jostain kumman syystä kun en vain pysty käyttämään liekkejäni sinua vastaan, edes itsepuolustukseksi... Ja jokin pieni ääni pään perukoilla kielsi pakenemisenkin, sinun jättämisen yksin sinne öiselle kujalle. Joten todellakin, taidat olla yksi vaarallisimmista ihmisistä mitä on vastaan tullut." Nakami naurahti ihmissusi miehelle siirtyen tuolinsa kanssa tuon viereen jatkaen sitten "Ja tiedätkö miksi? Luulen että ehkä tavallaan pidän sinusta. En tosin osaa sanoa, en ole koskaan rakastanut ketään muuta kuin lapsuuden perhettäni... Voi jopa olla että olen parisataa vuotta liian nuori sellaiseen." Vähän toki meni naisenalku ujostumaan, tuon mukana pienen punan nousten kasvoille, kerta tuollaisia suustaan päästi. Saatuaan sanottavansa sanottua käänsi neito vähän alaspäin vajonneen katseensa takaisin Edin puoleen nähdäkseen miten toinen asiaan reagoisi. "Joten jos sinulla on jotain suunnitelmissa niin kerro toki, tulisin mielelläni mukaan jos mahdollista. Vapaata aikaa kun on vaikka muille jakaa" Nakami ehdotti. Saisi nähdä mihin tuokin meni. Hän ei tosiaankaan ollut varma oliko tehnyt oikein, eikä asiaa todellakaan auttanut se ettei hän ollut varma oliko hänen luulonsa totta vai mistä tarkalleen oli kyse. Ehkä aika antaisi vastauksia, sillähän hän oli ilmoittanut olevansa halukas pysymään miehen seurassa ainakin vielä vähän aikaa.

//En oikeestaan tiiä, olin aatellut että se ois voinu löytää sen aseen jostain sataman huutokaupasta jonne se ois päätyny merirosvojen yms kautta jostain kauempaa... Ja huomattuaan että siinä käytetty metalliseos on jotain hieman erikoisempaa niin yrittäisi sitten siihen valmistustapaa kehitellä harrastustoimintana. Niin ja koska keskiajan tutkijoiden apurahat on mitä on ja alkemistilta varmaan löytyy tislauspannu niin polttoviinana tunnettu hyödyke varmaan vetää ostajien mielenkiintoa punaterästä paremmin. Ja siis aattelin että se gunblade puoli olis tyyliin että siihen sais ladattua ja käytettyä jonkinlaisia helmiä, joiden valmistusta ja käyttötarkotuksia myös yrittäis selvittää. Valmistus jonkinnäkösellä alkemialla tai magialla varmaan... Ja siis tosiaan niiden ampuminen vaan sais jonkinlaisen paineaallon leviämään terää pitkin ja repimään haavan auki sekä osumaan mahdollisesti aineettomiin pikku kusipää demoneihin. Eli oikeastaan ainut asia mikä viittaa tuliaseisiin olisi revolverin osia muistuttava mekanismi joka olis rakennettu kahvan ja terän väliin. Ja varsijusi-idealla ehkä hieman vaikea toteuttaa. Tai siis minä vain miekan sisään varsijousen, onko tämä paha?//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Heinä 2014, 22:03

Edward
Haava tosiaan oli parantunut. Tavalliselta ihmiseltä se saattaisi kestää kaksi ja puoli viikkoa. "Kyllä. Parantunut on." hän vastasi antaen lämpimän hymyn paistaa kasvoillaan. Tavallisia askareitä Nakami luettelikin. Eihän Ed ollut olettanut paljoa mitään, mutta nyökkäsi siihen, ettei tänne ainakaan jäädä. Hän nojautui toisen kyynärpäänsä varaan ja antoi kätensä litistää posken. Miehen vihreät silmät eivät olleet niin rauhallisesti, kuin miehen olemus antoi ymmärtää. Hän näytti tutkivat tarkkaan ympäristönsä. Ehkä mahdolliset pakosuunnat? Ulos pääsyn mahdollisuudet. Ei hänellä ollut aikomusta lähteä minnekään, mutta hermostuneisuus teki vähän varovaiseksi. Jokunen henkilökin komasteli vieressä, joka taas sai miehen hätkähtämään.
Nakami alkoi sitten kertoa, miksei ollut paennut. Ed tuijotti ilmeettömänä toista. "Et käyttänyt liekkejäsi?" hän toisti hyvin hitaasti. "Pystytkö sinä luomaan tai siis hallitsemaan tulta?" hän kysyi hyvin yllättyneenä. Olihan hän nähnyt, kun Nakami oli miekkaansa käyttänyt puihin, mutta ei hän tajunnut, että tyttö liekkejä osasi tehdä. Hän oli vain luullut, että se olisi jotakin muuta. Lotsuja kenties?

Edwardin kasvot painuivat alas maahan, kun tyttö lausahti hänen olevan ehkä vaarallisimpia ihmisiä. "...Ei... En minä enää ole ihminen..." ihmissusi totesi apeasti. Ei enää. Sitten Nakami siirtyi hänen viereensä, joka tuntui yllättävän hänet. Nakamin puhe sai Edin pian punastumaan. Toinenko piti hänestä? Siis millä tasolla? Nakami sanoi, ettei tiennyt oliko se sitten rakkautta vai mitä. Se taas sai hänet punastumaan hieman. Tällä kertaa Edward peitti kasvonsa kiusaantuneisuudesta. Hän antoi kämmenensä laahata pitkin hänen punaista naamansa. Ensinnäkin hän ei hallinnut tälläisiä tilanteita naisten kanssa. Nakami oli sentään oli ilmmaissuit haluavansa jatkaa yhdessä oloa. Valmis lähtemään hänen mukaansa.
Edin käsi tipahti hänen syliinsä. Hän siirsi katseensa Nakamiin, eikä hänen kasvonsa enää punoittaneet. Hänen silmissään näkyi epävarmuus, mutta silti siellä sykki jokin tuntematon. "Kelpaanko?" kysymys oli kuin kuiskaus. Kelpaanko todellakin? Ansaitseeko tälläinen hirviö sellaisen kuin Nakami? Sellaisen kauniin ja lempeän tytön? "Kelpaanko minä todellakin seuraksesi?" hän kysyi hymyillen arasti. Edward oli todella iloinen oikeasti siitä, että Nakami halusi olla hänen kanssaan, mutta hän pelkäsi tytön puolesta, enemmän kuin itsensä.

Mies laski katseensa pöytään, kunnes nousi ylös ja ojensi kätensä Nakamille. "Lähdetään. Mennään metsään..." ihmissusi ilmoitti ja asteli kohti ovea. Oven hän avasi tapansa mukaan tytölle ja tuli perässä. Hän käveli Nakamin vierellä, kunnes laski kätensä tytön pään päälle ja pörrötti tämän hiuksia hellästi.

//OAO Toi viimenen lause jäi vähän hämäräksi.... Mut kyl se helmikuula-juttu kuulostaa hyvältä. Niin ajattelinkin, jos se gunblade toimis magialla? Helmiä sinne sitten ja ammutaan. Ja joo demoneja sillä sitten ammutaan wuhuu! Kyl se varmaan menis läpi, jos sit selittää sen hyvin, sekä sen heikkoudet et vahvuudet. Mut oiskos se sit jotenkin aseen näkönen vai mitä? @___@ Ah! Mut onks se alkemisti sellai nii ku full metal alchemistissa vai sellai et se vaan tekee sitä pontikkaa? (~õ3õ)~ Ja jos se on sellai et se olis hankkinu sen voimat jostain jutskeliinista nii saaaaaaaaaksssss määä tehä hahmolin jolta se olis saanu ne voimaaaaat~? Onegai~ (>/\<) <- ton pitä näyttää sellai kädet yhteen rukoilevalta tyypiltä... Oliks se liikaa pyydetty?
Mori
 

Re: Under the shining full moon

ViestiKirjoittaja Michyy » 16 Heinä 2014, 00:25

Pystytkö sinä siis luomaan tai hallitsemaan tulta? Kuin vastaukseksi miehen kysymykseen majatalon takassa asusteleva tuli alkoi äkisti rätistä melko rajusti aivan kuin olisi saanut todella pihkaisia puita poltettavaksi ampuen kipinävyöryn piippua ylös. Muutamat tulipesän lähettyvillä näyttivät oikeastaan yllättyvän pahemman kerran. Tuon jälkeen Nakami hitaasti nyökkäsi toisen kysymykseen. Hän sekä loi tulta sekä käskytti mielensä mukaan. "Selitän sitten myöhemmin, en tosin lupaa että ymmärrät ihan kaikkea." Ed näytti melko ylättyneeltä tytön mainittua tunteistaan vaikka oli yrittäny melko ympäripyöreästi asian ilmaista. Yllättyneeltä, nolostuneelta ja epävarmalta. Mutta ei sitä voinut kieltääkkään, tulihan asia melko puskista. Mies saisi kaiken ajan mitä tarvitsi itsensä kokoamiseen. "Luulen niin, että kelpaat" tuo kuiskasi takaisin miehen kysymykseen. "Ainakin haluan ottaa siitä asiasta selvää." tyttö jatkoi pikkuisen hyväntuulisesti virnistäen.

Mies meni ilmoittamaan että oli aika lähteä, ojentaen kätensä mikä sai Nakami hymyilemään vähän ennen kuin tarttui tuohon ja nousi Edin perään. Ovenavauksien jälkeen päätti neito vihdoin ja viimein kantaa yhden asian ajatustensa syövereistä päivänvaloon. "Jos sinä et ole ihminen niin en ole sitä minäkään. Ja jos pidät itseäsi hirviönä niin kai sitten hirviö olen minäkin, niin ja noita joka vapaaehtoisesti muutti itsensä hirviöksi... Sitäpaitsi olet ystävällisempi kuin moni tavallinen ihminen..." Naisen sanojen takana oli selvä viesti, mies voisi harkita vaikka vähäistä itsekunnioitusta, arvostaa itseään sellaisena kuin oli. Kylän ulkopuolelle kaksikko pääsi ilman sen suurempia välikohtaiksia, toki hiusten pörröttäminen herätti vähän ristiriitaisia tunteita, oli se tavallaan kivan tuntuista mutta toisaalta ei Nakami enää mikään pentu ollut. Metsän puolelle alkoi maasto vähitellen kääntyä siinä kulkiessa, metsästä puheenollen minnekköhän päin tuota cryptin peittävää pikku pusikkoa he päätyisivät. Tulomatkan merkit olivat kadonneet aikansa sitten, mutta kai sitä sokkonakin ulos tuon lumouksen alta pääsisi, sen tarkoitushan nimenomaan oli pitää vierailijat poissa.

//Niin no siis ei kai se käyttäminen magiaa vaadi, vaikka tekeminen oliskin enemmän alkemiaa kuin jotain muuta. Ja siis tuon näkösiä leluja suunnilleen päätä sit ite kuinka paljon nuo muistuttaa tuliasetta ja kuinka paljon miekkaa. Jotain siitä välimaastosta kuitenkin, riippuu vähän keneltä kysyy. Suurin heikkous varmaan se että kyseinen alkemisti ei kuitenkaan aseseppä ole joten vaikka oppiskin tekemään siinä käytettyä metallia niin asetta ei kyllä ominvoimin väsää. Ja ne helmet mitkälie ei todellakaan ole helppoja tehdä, mahdollisesti kun heittää aineksiin sekaan jotain demonin verta tai vastaavaa niin sen verran vaikea saada käsiin kyseisiä helmiä että kait tuon voisi melko suureksi heikkoudeksi laskea. Toki pussillinen kivoja vaarallisia helyjä mutta entäs sitten kun ne pääsee loppumaan. Joten jostain syystä ei aktiiviseen käyttöön, enemmänkin tavoitteeksi. Ja siis jostain syystä ajattelin että alkemia ois lähempänä suht normaalia kemiaa menetelmiltään kuin fma touhuja mut mikä ettei vähän semmosia sekaan. Ja jos sitä sekaan menee fma tyylistä magiansuuntaista alkemiaa heittämään niin kyllähän sinä saat tehdä. Yhdessä sitten suunnitellaan jotain kivaa^^ Niin ja sillä viimeisellä lauseella ei niin väliä ollut, pointtini vain että mieti varsijousi jonka runko on tehty miekan päälle, narua ja ties mitä härpäkettä sivuilla enemmän kuin laki sallii... joten se ei vain toimisi.

Niin ja sry jäi vähän lyhyeksi mut aattelin ennen nukkumaanmenoa kirjotella ja työpäivä ja aamulla väsyttää yms yms. Mut sehän vain tarkoittaa sitä että sinulla on vapaat kädet taas keksiä kaikkea kivaa ^^//
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron