Kirjoittaja Mori » 10 Heinä 2014, 10:49
Edward
Hyökkäys lähästi lähes heti alkuun, kun peto iskeytyi jonkiinlaiseen suojaan. Hän tosin paukutti sitä käsillään niin kauan, kunnes se räsähti sirpaleiksi. Sirpaleet näyttivät tekevän tulen leimahduksia, mutta mies niistä vähät välitti. Hän saattoi olla peto luonteeltaan, mutta hänellä oli edelleen ihmisen älykkyys. Tyttö kaarsi selkesti nappaamaan rahapussin, pussin, joka oli täynnä hopeaa. Oli totta, että Edward oli käsitellyt hopeaa päivemmällä, mutta se oli silti polttanut hänen kättään. Hän oli ollut siinä tilanteessa niin hermostunut, ettei huomannut palovammojaan kädessään ja kun oli huomannut, ei hän niistä huomauttanut Nakamille. Nyt tuo tyttö selkeästi aikoi tehdä jotain niillä hopea kolikoillaan.
Peto vaihtoi suuntaan hetkessä, iski ponteasti jalkansa maahan ja otti lennokkaan hypyn. Nakami näytti avaavan pussia. Oliko tyttö ihan tyhmä? Peto ei ikinä olisi niin tyhmä, että yrittäisi työntää kätensä rahapussiin. Jos hän olisi ollut tyttö, hän olisi heittänyt kolikoita ihmissutta päin. Olivathan ne tehokkaampia niin, kuin se, että odotti hänen työntävän kätensä pieneen pussiin. Edward läimäisi rahapussin pois toisen käsistä, niin että rahapussi lennähti maahan ja hopea kolikot kilisivät kadulle. Yksi kolikko hipaisi ihmissutta, joka sävähti sen polttavasta tunteesta.
Peto otti taas uuden ponnistuksen ja hyökkäsi Nakamin kimppuun. Hän tarttui tämän käsiin ja työnsi luultavasti tämän alas maahan. Siinä peto katseli saalistaan ja paljasti hampaansa. Ihmissuden hampaat, joita kannatti varoa henkensä takia, sillä jos nyt toinen puraisi, Nakamista tulisi ihmisusi. Peto lähestyi toisen kaulaa valkoisilla terävillä hampaillaan. Hän ei välittänyt, jos toinen rimpuili, hän oli nainanut toisen kädet kiinni maahan ja piti ne siinä.
Jossain sisällään Edward kuitenkin oli. Syvällä. Hän tunsi tietoisuutensa uppoavan vain syvemmälle tiedostamatomuuteen. Pintaan oli mahdotonta enää nousta. Silti hän nosti kätensä ylös, valoa kohti. Hän tunsi, ettei voinut liikkua, kuin peto olisi työntänyt häntä vain kauemmaksi. Silti, joku tarttui häntä kädestä ja alkoi nostaa pintaa kohti.
Ei herra peto, tänään et saa maistaa muodonmuuttajapaistia, valitan.
Ennen kuin valkoiset hampaat tavoittivat tytön kaulan, jokin naksahti miehen päässä. Edwardin silmät, jotka olivat olleet niin tyhjät, muttuivat. Iiris pieneni aivan minimaaliseksi, kunnes se laajeni taas normaaliksi. Nyt Edward näki Nakamin silmästä silmään. Hän tuijotti tyttöä hetken sanomatta mitään, kunnes kalpeni ja hypähti toisen yltä. Kauhistuneen oloisena, veren puutteesta kärsivänä, hän horjahti kohti hopea kolikoiden peittämää aluetta ja kun hän siihen mätkähti osittain, oli se pelkkää tuskaa. Ihmissusi sävähti, kun höyry nousi sieltä, mihin kolikot olivat osuneet, jos ne osuivat paljaalle alueelle. Hän nousi nopeasti ylös ja varoi osumasta kolikoihin. Hän hieroi käsiään, jotka olivat tukeneet häntä maahan laskussa ja osuneet kolikoihin. Niissä näkyi selkeitä palovammoja.
Hän meni kyykkyyn selkä toiseen päin. Mitä hänen pitäisi sanoa? Anteeksi? Pahoitella sitä mitä oli tapahtunut. Ensimmäinen asia oli kuitenkin, kun hän nousi seisomaan ja pyörähti ympäri. "Olethan kunnossa? Enhän.... Enhän satuttanut sinua?" hän kysyi kiireesti, sillä hänen äänensä särisi.
Kauempana Edward näki haltian, varkaan, jota oli selkesti riepoteltu hyvin pahasti. Hän kalpeni taas asteen. "Minäkö...?" Loput jäivätkin sitten arvoitukseksi, sillä Edward horjahti ja kaatui maahan. Hänen päässään pyöri, mutta hän saattoi tunnistaa pienen kipukohdan, joka oli muita paikkoja voimakkaampi. Hän vei kätensä kylkeensä ja kun hän toi kätensä kasvojen eteen se oli värjäytynyt punertavaksi. Tosiaan, verihän täällä tuoksuikin, mutta se taisi olla enimmäkseen hänen ja hieman haltian.
//Jep, he ovat niin samankaltaisia. Edwardkin voisi vähän hidastaa tuota menoa, vaikka olikin petoluonteessa. Mies, sinähän olet ihan huolimaton. Edward: "Mut, mut...!"