Under the shining full moon


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2084

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Kesä 24, 2014 5:18

Re: Under the shining full moon

Edward

Hänen tarkoituksenaan ei ollut töykeä, mutta kun ei ollut pidetty oikein yhteyttä ulkomaailmaan kunnolla, ei oikein osannut käyttäytyäkkään. Ed oli tarkoittanut lausahdustaan vain virkistyksenä, mutta ilme Nakamin kasvoille kertoi ehkä vähän muuta.
Hän tiesi, että oli kuulostanut käskevältä ja näytti katuvalta. Susi kuitenkin käänsi päätään ja odotti täysin vaiti. Hän nyökkäsi ja paljasti hampaansa, kuin hymyilleen. Se näytti julmalta, mutta suden purukalustoa ei oltu luotu hymyilemiseen.
Nakamin muututtua sudeksi, Edward seurasi tätä muitta mutkitta. Vaikka tämä olikin sanonut, että ei hänkään nyt ihan osannut haltioiden kaupunkiin mennä ja taukoja piti pitää sun muuta asiaa. Edwardia ei haitannut. Hän olisi voinut vaikka olla pari viikkoa syömättä, kunhan sai juoda.

Hän tiesi, että haltioiden kaupunki oli kätketty, piilotettu. Sinne ei ihmiset päässeet, kuin ehkä unissaan. Nekin olivat vain illuusioita haltioiden kaupungista. Edward ei koskaan ollut käynytkään siellä. Hän oli aina vain kuvitellut, kuinka luonto verhosi kaupungin päälle ja teki kaikesta hyvin kaunista. Ehkä se oli vain hänen mielikuvituksensa, joka vääristi todellisuutta. Hän oli elänyt valheissa ja unikuplissa, tietämättä oikeastaan mitään muista roduista. Oppien vain vihaamaan niitä ja lopulta vihaamaan itseään, kun sellaiseksi muuttui.
Kun toisia tapasi, oppi tutustumaan ja tuntemaan. Ennakkoluulot muuttuivat ja katosivat.

Lopulta Edward katsahti ajatuksistaan Nakamiin. Tämän häntä liihotti hänen edellään. Äkisti toisen vauhti alkoi hidastua ja susi tiesi melkeinpä mitä se tarkoitti. Hänen tassunsa pysähtyivät yhtänopeasti ja hän asteli pää pystyssä toisen viereen. Edward katseli Nakamia, hän nuuhki ilmaa ja sai vainun samasta kohteesta, mitä Nakami mahdollisesti oli havainnut. Metsälähde. Veden juominen houkuttikin juuri nyt. Susi käveli kohti lähdettä, sen raikas veden tuoksu sai suden hyvin janoiseksi. Hän kiskoi turkin selästään ja muuttui ihmiseksi. Pian hän kääntyi Nakamiin päin. "Jäämmekö tähän vähäksi aikaa?" mies kysyi rauhallisena. Hänen vartalonsa puski hikeä ulos, jota oli tullut susimuodossa kulkiessa ja hän pyyhki otsaansa hieman.

//No prob. :3 Ihan rauhassa tee työsi vaan. ^__^
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 348

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ke Kesä 25, 2014 12:28

Re: Under the shining full moon

Ed näytti kannattavan taukoideaa kun kerran ihmiseksi muuttui. Joten muuttuipa Nakamikin takaisin ihmiseksi. Tuon kysymykseen Nakami kohautti vähän olkiaan "No päivä on pitkällä ja tätä parempaa taukopaikkaa tuskin tulee ihan heti löytymään. Sitäpaitsi kuivaruoka tarvitsee joka tapauksessa juotavaa seuraksi jos vaikka eväitä..." Taisi toinen vähän tuoksahtaakkin mutta olivathan he juosseet lähes kuusi tuntia putkeen joten kukapa ei olisi aurinkoisena päivänä hikoillut. Jos tuo lähde olisi ollut edes hieman isompi olisi susineito varmaan hypännyt jossain välissä pienelle virkistymisuinnille mutta tilanne oli mikä oli, lähde oli turhan pieni siihen. Sitäpaitsi hän ei ollut yksin vaan miesseurassa. Juominen saisi olla tarpeaksi hyvä virkistymistapa tällä kertaa. Vähän juotuaan kaivoi Nakami itselleen pussistaan yhden kuvatuista lihasuikaleista tarjoten tietenkin toista Edwardille, syötyään palasen kurkottuen takaisin lähteen ylle juomaan kädet aivan lähteen reunalla. Siinä sivussa voisi jopa kasvot nopeasti pesaista mukavan viileässä vedessä, päivä kun oli varsin lämmin. Ja niinhän siinä sitten kävikin että maa murtui tytön käsien alta kun tarpeaksi veden äärelle kurottautui saaden tuon tipahtamaan häntä heilahtaen matalan lähteen viileään veteen. Nakami siitä kääntyi pohjalle istumaan nostaen katseensa ja hieman kiusaantuneen hymynsä Ediin. Ei tilanne vakava kuitenkaan ollut tai oikeastaan edes juurikaan haitannut tyttöä, hänhän oli jopa ajatellut pientä uintia mutta ei vain viitsinyt tilanteen takia. Niinpä hymy nopeasti kääntyi iloiseen leikkisänsävyiseen nauruun ennen kuin hän alkoi nousta ylös ojentaen kätensä Edwardille, ei tosin että tuo voisi auttaa hänet ylös vaan että tyttö voisi vetää tuon mukaan lähteeseen, jos siis tuon reaktio Nakamin uintiretkeen antoi kuvan ettei toinen siitä juurikaan suuttuisi vaan osaisi ottaa asian huumorilla, leikillä ja nauraa sen kevyesti pois kesäauringon paisteessa. Jos toinen olisi pahastikkin järkyttynyt neitokaisen yllätyksenä tulleesta vilvoittelusta ei tuo tietenkään miestä veteen kiskaisisi. Viimein päästyään takaisin kuivalle maalle heittäytyi Naka selälleen nurmelle auringonpaisteeseen, kyllä kesä kuivaisi sen mitä hän oli kastellut.

//Niin siis ovat menossa sinne piilotettuun haltiakylään eikä aroilla olevaan kaupunkiin (jossain välissä tuli sellainen kuva että aroille olivat matkalla mutta vielähän sitä kerkeää korjata retken suuntaa)? "Hhm Nakami onnistuuko tämä, löytyykö paikka?" Nakami: "Tietenkin löytyy. Nyt on sentäs kyseessä metsien tulihäntä, mitä oikein kuvittelit. On minulla keinoni!" "Eli sinulla ei ole hajuakaan missä se tarkalleen on?" Nakami: "mitämitä, hassuja puhut. En tunnusta... vaikka pari ympyrää vaeltelisimmekin^^" Eli piilotettua kylää kohti siis?//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2084

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Kesä 25, 2014 5:24

Re: Under the shining full moon

Edward

Nakami meni lähteelle hyvillä mielin juomaan. Edward istahti siihen sivuun ja otti vettä, jolla kasvteli kasvonsa. Hän huokaisi helpotuksesta. Kuumuus oli ärsyttävää, kun omisti turkin. Nakamia hän sitten jäi katselemaan hyväntuulisena. Tyttö ojensi hänelle kuivatun lihan palan, josta hän kiitti. Edward repi kuivaa lihaa helposti terävillä hampaillaan ja söi sen muitta mutkitta. Vettä hän joi janoonsa ja tunsi itsensä täydeksi, vaikka ateria olikin pieni. Ehkei siitä tullut paljoa ravinteita, mutta kyllä se hänelle kelpasi.
Nakami selkeästi aikoi pestä kasvonsa, mutta maa teki temppunsa ja sinnehän tyttö loiskahti. Edward ei pystynyt pidättelemään nykivää hymyään. "Oletko kunnossa?" hän naurahti hieman, kun tyttö ojensi kätensä hänelle. Ed luuli, että piti vetää tyttö ylös, mutta hänen yllätyksekseen hänet vedettiinkin lähteeseen. Kuului loiskahdus, kun mies oli siinä kylmässä vedessä osittain kyljellään. Hän oli hämmentynyt, mutta rupesi lopulta nauramaan. Loiskautti vettä toisen suuntaan ja kipusi ylös.

Nakami heittäytyi rennon näköisesti nurmelle ottamaan aurinkoa. Edward taas riisui paitansa, joka oli kastunut lähes kokonaan ja puristeli sieltä kaiken veden, kastoi sen uudestaan lähdeveteen ja puristeli lisää. Näin hän sai suurimman osan hien hajusta pois. Tosin, nyt täytyi odotella paidan kuivumista, eikä miestä kyllä haittasikaan olla märkä paita päällä. Edward pääti kuitenkin pitämään paitansa toistaiseksi erillään ihostaan, jottei se alkaisi taas haista.
Hän asettui Nakamia vastapäätä istumaan ja lämmitteli paljasta selkäänsä auringon valolla. Hän saattoi vain toivoa, että tyttöä ei häiritsisi paljas pinta. Edward laski päänsä käsiinsä, jotka nojasivat polvien päällä ja sulki silmänsä. "Kaunis ilma vai mitä?" mies aloitti pientä keskustelua. Olihan tuulikin ihan kivaa kuunneltavaa, mutta jos oli seuraa, kai sitä pitäisi jutustellakin, kun susimuodossa ei voinut.

//Aaa! "Edward, nyt kyllä sun fantasiat harhailivat pahemman kerran!" Edward: "Mitä? Ei se ollut minun vikani! Sain vain sellaisen kuvan!! Lisäksi taisin kuunnella Nakamia puolikorvalla..." "Aivan, aivan, sen kun selität. Se oli sun liian värillistä mielikuvitusta. Ehkä häikäistyit liikaa Nakamin söpöydestä, niin ettet keskittynyt tarpeeksi määränpäähän? *vink,vink* Edward: "Suu tukkoon!!! Ei nyt mitään sellaista!" *Punast* Jep, siis piilottetua kylää kohti ^--^
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 348

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti To Kesä 26, 2014 6:55

Re: Under the shining full moon

Päästyään lähteestä Edward näytti riisuvan paitansa. Ei se Nakamia häirinnyt, sitäpaitsi hänhän oli miehen paidan kastellut. Kunhan tuo ei menisi ehdottamaan että tyttö riisuisi omansa, vaikka hän oli tarpeaksi itsevarma näyttäytyäkseen ilman paitaa niin olisihan sellainen ehdotus pikkuisen... noh syy sellaiselle ehdotukselle olisi helppo ymmärtää hieman väärin. ´Muuten pitäisiköhän tökätä tuo miekka lähinpään puuhun, saattaisi olla hyväkin pyykkinaru Edin paidalle, lämminkin vielä` ajatus käväisi Nakamin mielessä mutta tuo vain ravisteli sen pois päästään hymyillen. Käyttää nyt sieluaan pyykkinaruna, niin tehokasta kuin se saattaisikin olla niin täysin kahjo ajatus. Toisaalta hän olisi sen toiselle velkaa kun meni sillä tavalla kastelemaan, ei, ehei, hänen miekkansa ei siltikään nöyrtyisi pyykkinarun tasolle. Ja sitten toinen avasi suunsa; kyllä, ilma tosiaankin oli kaunis, juuri niin kaunis mitä viimeyön jälkeen pystyi odottamaan. "Tarpeaksi kaunis sinulle käydä vihdoin ja viimein pesulla. Peseydyitkö edes kunnolla, paitasi on kyllä hieman parempi mutta mitä hyvää siitä on jos mies sen alla edelleen tuoksahtaa?" Huumorillahan hän vain pikkuisen piikitteli, eikai kukaan hymyillen mitään oikeasti pahoin tarkoitusperin mennyt sanomaan, ei ainakaan kukaan kenet Nakami voisi ystäväkseen katsoa. "No ehkä parempi noin, sudethan tunnetusti tunnistavat ystävänsä tutusta tuoksusta vai?" Tuo jälkimmäinen saisi korvata alun piikittelyn. Tietenkin kaikesta löytyi useampi merkitys kuin yksi, liiankin usein tuttu tuoksu josta ystävät tunsi oli se mitä keittiössä oli tulossa tuon vatsan täytteeksi.

Jostain syystä puheenaiheen keksiminen oli tuona päivänä erityisen vaikeaa. Sää nyt oli aika helppo mutta liiankin yleinen aihe. Sitäpaitsi siinä ei ollut mitään ihmeellistä, joskus satoi, joskus paistoi ja nyt oli kesä joten auringon paisteessa oli lämmintä niinkuin kuuluikin. Sitäpaitsi hän halusi tutustua tuohon susiherraan ja silloin sää ei ollut kaikista tehokkain vaihtoehto puheenaiheeksi. "Ömm miten on mennyt viimeaikoina? Tai siis sen jälkeen kun sinusta tuli ihmissusi? Aika moni kun kerran pelkää ihmissusia, olet varmaan joutunut pärjäämään aika pitkälti yksin vai?" Taas meni tyttö ottamaan turhankin aran puheenaiheen mutta ainakin siinä voisi tutustua hieman paremmin. Niin ja olihan hän itsekkin joskus ollut melko tavallinen ihminen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2084

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Kesä 27, 2014 11:32

Re: Under the shining full moon

Edward

Vastaus Nakamin suusta oli oikein osuva. Edward näytti nolostuvan. "Haisenko niin pahalle?" hän kysyi ja virnisti. Nakami pehmensi puhettaan vielä vähän vitsailemalla suden tuoksulla. Hän ei pitänyt tytön puheita pahana, olihan se hyvä tietää, jos hajut eivät mielyttäneet. Lisäksi hän oli mies, joten totta kai hänen hajunsa oli voimakkaampi ja ehkä vähän epämiellyttävämpi. Edward kuitenkin nuuhkaisi varmuuden vuoksi itseään ja teki selkeän päätöksen siitä, että haisi tosiaan. Hän nousi ylös ja meni lähteelle. Siellä hän otti vettä kämmenillään ja loiskutti sitä itsensä päälle, että oli lopulta aivan märkä. Mies veti lopuksi hiuksensa aivan märäksi ja veti ne pois kasvoiltaan, mikä sai hänet näyttämään miehekkäämmältä. Edward hankasi hetken ylä ruumistaan ja loiskutti lisää viileää vettä päälleen, kunnes ravisteli itsestään vähän vettä pois. Hän tuli takaisin märkänä ja veti taas hiuksiaan pois kasvoilta, jotka halusivat välttämättä mennä hänen kasvoilleen.
"Noh, onkos parempi nyt?" hän kysyi hymyillen. Vesi oli ollut vähän viileää, mutta virkistävää. Sivu vaikutuksena tuli vain aivastus sarja. Edward vilkaisi Nakamiin ja sitten laski katseensa takaisin alas.

Äkisti hänen jok'ikinen lihäksensa jännittyi ja hän kalpeni hieman. Puheenaihe oli siirtynyt hänen rotuunsa. Hänen kirottuun rotuunsa. Eihän Edin pitäisi sitä niin pelästyä ja järkyttyä, mutta se oli vielä vähän arka kohta. Tällä kertaa hän ei aikonut seota. Edward näytti ottavan rauhallisesti sisään ilmaa ja puhalsi sen hiljaa ulos. "Niin... Minusta tuli muutama kuukaisi sitten ihmissusi... Olenhan minä saanut huomata sen hankaluudetkin. Kuten sen, että täysikuun aikaan en pysty hallitsemaan muodonmuutostani ja susimuodossa en pysty puhumaan. Tosin. On pakko myöntää, että niin on ehkä parempi." hän lausui sanat painavan ilmapiirin varjostaessa häntä.
Yksin? Sana tuntui harvinaisen osuvalta. Aivan, Edward oli yksin, hänellä ei ollut mitään jäljellä. Miksi hän siis oli vielä tässä maailmassa? Mies nojautui taaksepäin käsiensä varaan. Hän antoi päänsä notkahtaa taakse. Hän huokaisi raskaasti. "Jep, olen viettänyt muutokseni jälkeen elämää yksin. Ei minulla enää ole muuta elämässä... Ehkä minun ei pitäsi..." Edward lausahti, mutta päätti lauseensa kuitenkin. Hänen ei pitäisi tuoda tälläisiä asioita pintaan, varsinkaan kun oli näin kaunis ilma. Miksi siis masentaa toista turhaan. Tämä näytti muutenkin olevan täynnä elämää ja sitä iloisuutta, jota hän ei ehkä saisi koskaan enää.

Edward ei edes ymmärtänyt, miksi puhu näistä asioista tytön kanssa. He olivat vastikään tavanneet ja matkanneet päivän yhdessä. Kumpikaan heistä ei tuntenut toista. He olivat täysin tuntemattomia toisilleen. Hän sulki silmänsä ja totesi itsekseen, että ehkä jollekin piti vuodattaa näitä pimeitä tunteita, muttei liikaa. Ei niin paljon, että tämä saisi tietää kaiken pimeimmät sopukat hänestä. Edward avasi silmänsä ja katseli sinistä taivasta. Hänen syvän metsän vihreät silmänsä kiiluivat valossa, joka korosti silmien kaunista väriä. Lopulta hän käänsi päänsä pois päin Nakamista. "On parempi, ettet kysy näitä asioita minulta..." Edward sanoi hiljaa. Keskustelu oli juuri kuihtunut. Eikä hänen tehnyt mieli aloittaa uutta.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 348

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Pe Kesä 27, 2014 5:35

Re: Under the shining full moon

Edward oli sitten ottanut pilailun tosissaan ja meni pesulle, palattuaan kysen auttoiko asiaan. "Ei sinun olisi tarvinnut ihan vain minun takia, ei se hajusi minua oikeastaan edes paljoa haitannut... Tosin itse pyrin käymään tarpeaksi usein pesulla joten ei se siisteydestä huolehtiminenkaan paha asia ole..." Kyse oli tosiaankin ollut vain pikku vitsistä ja se että toinen myönsi asian ja toimi sen mukaan oli ehkäpä tehokkain tapa välttää sanalliset pikku piikittelyt. Näinollen taisi Nakamikin olla pikkuisen nolon oloinen tuosta.

Nakamin kysymys toiselle ei ehkä tosiaankaan ollut kaikista paras. Ihmissudesta suorastaan paistoi kuinka raskas aihe tuolle kyseessä oli. Yksin toinen sanoi elävänsä, kaiken menettäneenä. "Tämä ei varmaan ole kaikista lohduttavin asia sanoa mutta jos on menettänyt kaiken niin sureminen ei sitä tuo takaisin. Jossain vaiheessa vain pitää aloittaa rakentamaan uutta." susityttö totesi Edin vastaukseen. Nakami ehkä näytti iloiselta mutta oli hänelläkin takanaan synkempiäkin aikoja, niitä tulisi vielä joku päivä eteenkin. Loppujenlopuksi aika tuhosi kaiken mihin koski ja vihasi sitä mihin ei ylettynyt. Tyttö ei vain ollut vielä kerennyt kokea tuota ajan vihaa, ymmärsi kyllä miksi se oli niin raskas taakka. Piti vain pyrkiä olemaan onnellinen niin kauan kuin tietämättömyys sen mahdollisti. Ja olihan hänellä ollut vajaa viisi vuotta aikaa päästä omasta menneisyydestään yli, selvästi enemmän kuin Edin pari lyhyttä kuukautta. Tosin sekin oli asia jota ei viitsinyt tällaisena päivänä ottaa esille, jokaiselle päivälle kun riittivät sen omat murheet, menneet olivat menneitä ja tuleva olisi sitten sen ajan ongelma.

Ehkä toinen oli oikeassa, ehkä tosiaan oli parempi ettei hän kysyisi noita asioita. "Anteeksi. Mutta jos joku päivä muutat mielesi niin minulla on kaikki aika maailmassa... Halusin vain tutustua vähän paremmin. Ja jos haluat jotain kysyä minusta niin tämän jälkeen minulla ei taida olla oikeutta olla vastaamatta joten kysy pois vain." Kliseisen kuuloisia sanoja, kyllä Nakami itsekkin sen tiesi, kuten kaikki muukin mitä hän oli pystynyt tilanteessa toiselle sanomaan edes jonkinlaisena apuna. Hän huokasi syvään ja nousi takaisin ylös. "Ehkä on parempi että jatkamme matkaa." Omasta mielestään tuo saattoi jopa olla viisain asia mitä hän oli saanut sanottua huonosti valitun kysymyksensä jälkeen. Jos ei mitään muuta niin se antoi tekosyyn hiljaisuuteen eikä tunnelma enää ollut oikea juttelulle. Toki jos toinen halusi jonkin asian ottaa puheeksi ei Nakami tuota estänyt mutta hän epäili tuota asiaa vahvasti. Kerkesipä neito jo muuttua omaan susimuotoonsa ja alkoi kulkemaan kohti kaksikon määränpäätä heti kun toinen vaikutti tulevan perässä.

//Oisko taas jonkinnäkösen timeskipin paikka, sinä päätät kuinka pitkän^^//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2084

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Kesä 30, 2014 10:14

Re: Under the shining full moon

Edward

Sanat, jotka tyttö lausui, olivat raskaita hänelle. Edward kuitenkin nyökkäsi siihen. Hän ei ottanut pahakseen pieniä elämän vinkkejä. Kun tyttö sitten pahoitteli kysymyksiään. Ed tunsi hieman häpeävänsä, mutta niin syvälle ylettyvät asiat halusivat pysyä piilossa. Nakami tarjoutui kyllä kuuntelijaksi, jos hän sitten joskus haluaisi avautua asioistaan. "Niin, ehkä joku päivä sitten." hän hymyili arasti.
Tyttö vuorostaan ehdotti, että hän saisi kysyä mitä vain halusi tytöltä. Olihan se oikein kohteliasta. Edward ei kuitenkaan kehdannut kysyä aivan vielä mitään. Ehkä sitten vähän myöhemmin, kun matkaa olisi taitettu enemmän ja hän olisi saanut jonkinlaista kysymystä päähänsä.

Nakami esitti oman toteamuksensa matkan jatkamisesta ja mies itse yhtyi siihen. Hän katsoi tytön muodon muutosta, ennen kuin itse otti suden muodon. Sitä ennen hän kuitenkin pysähtyi ajattelemaan. Harkitsi ennen kuin päästi sen suustaan. Vakava kysymys pääsi hänen suustaan. Hän ei tavoitellut ennakkoluuloja tai myötätuntoa, jos sellaista kysymys herätti. Hän korkeintaan halusi herättää mietiskelyä. Ajattelua, ehkä vähän pelkoa, joka saattaisi myöhemmin auttaa toisen päästämään irti hänestä.

"Mitä tekisit, jos olisit tappanut itsellesi tärkeän henkilön? Murhannut hänet omilla verisillä käsilläsi?"

Edwardin ääni, yllättävää kyllä, ei värähtänyt kertaakaan. Lauseen lausuessaan, hän tunsi kuinka jok'ikinen ihokarva nousi ja nosti kananlihalle. Hänestä tuntui, että kysymys olisi aivan liian paljastava. Se oli kuitenkin sanottu, eikä sitä voinut peruuttaa saatika muistista pyyhkiä. Lisäksi hän oli kysynyt vain yhden henkilön tappamista, vaikka oli itse tappanut kokonaisen kylän.
Lopulta mies otti turkin, heitti sen selkänsä päälle ja muuttui sudeksi. Osittain siksi, ettei voisi puhua lisäkysymysten tullessa. Hän tunsi olonsa jo vähän epämukavaksi, mutta joskus piti mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Susis lähti Nakamin perään ja asteli maastossa aivan tavallisesti. Hän yritti piilottaa oikean painostuksen sisällään ja näytellä tavallista, jotta kysymys, jonka hän oli esittänyt ei näyttäisi kohdistuvan häneen itseensä. Edward kuitenkin tiesi, että se saattaisi olla turhaa.

//Oisko sinne haltiakylään hyvä aikahyppy? Että ne olis just saapunu sinne?
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 348

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ma Kesä 30, 2014 9:16

Re: Under the shining full moon

´Mitä tekisin jos olisin tappanut jonkun itselleni tärkeän?` Nakami toisti hänelle esitetyn kysymyksen mielessä. Onneksi hän ei ollut joutunut miettimään tuollaisia ennen, ei ollut oikeastaan tappanut ketään. Vai oliko sittenkin? Hänen kykynsä ei ollut hänen omansa, ne kuuluivat alunperin hänen lapsuudenystävälleen. Ja sen verran oli Nakamikin oppinut että tuon kaltaisten kykyjen menettäminen aiheutti sivuoireensa, usein vieläpä hengenvaaralliset sellaiset. Ystävänsä oli antanut ymmärtää ettei siitä ollut ongelmia hänelle ja tuo oli itse vapaasta tahdosta siihen suostunut, jopa mielummin kuin sekaantua ihmisten asioihin suoraan. Siitä huolimatta tytön pyyntö olisi ehkä vienyt tuolta ystävältään hengen. Ja vaikkakin toinen olisi jäänyt henkiin niinkuin Nakami toivoi niin hänellä ei ollut mitään tietoa kuinka monta elinvuotta toiselle olisi jäänyt jäljelle, ehkä muutama, ehkä useampi sata, kai toisella voisi vielä parituhattakin olla, tyttö ei tiennyt. Suurimman osan toinen olisi varmaan siinä sivussa menettänyt. Mutta miettiminen ei sitä asiaa auttanut, kun ei tiennyt mitään varmaksi, hän ei tulisi pääsemään minkäänlaiseen lopputulokseen mietti kuinka paljon tahansa. Ehkä hänen pitäisi jossain välissä yrittää taas mennä etsimään tuota vanhaa ystäväänsä.

"Taistelen enemmänkin magialla kuin fyysisellä voimalla, saati sitten paljain käsin" Virnistipä Nakami vielä vitsinsä perään, huonokin vitsi vielä, niin mauton kuin olla ja voi mutta eikös mauttomat puujalkavitsit olleetkin kaikista hauskimpia. Tosin pitihän hänen antaa toiselle kunnonkin vastaus. Vakavoituen taas hän jatkoi samalla kulkiessaan "Mitä pystyisin muka tekemään enää jälkikäteen? Menneet ovat menneitä, yrittäisin varmaan auttaa uhrin läheisiä jos pystyisin, tuskin kuitenkaan uskaltaisin totuutta ihan heti tapahtumista kertomaan jos he eivät tietäisi sitä. Muuten, kyky tappaa kun pitää yleensä sisällään kyvyn suojella toisia, varmaan opettelisin käyttämään tuota kykyä paremmin. Siis suojellakseni muita etten enää menettäisi sitä etten enää menettäisi itselleni tärkeitä. Niin ja välttämään ettei sama virhe tapahtuisi uudestaan. Onneksi en ole vielä koskaan joutunut tuohon tilanteeseen." Mistäköhän toinen oli tuollaisen kysymyksen saanut päähänsä? Olihan se kysymys johonka vastaaminen kertoisi paljon vastaajasta mikä jo itsessään voisi olla ainut syy tuohon. Toisaalta toinen oli ihmissusi, ei se varmaan mahdottomuus olisi että toinen oli joutunut tuohon tilanteeseen, lähelle sitä tai vain pelkäsi joutuvansa siihen. Ei Nakami kuitenkaan asiaa aikonut kysyä, kuten Ed oli asian ilmaissut olisi parempi ettei tyttö kyselisi toiselta sellaisia ainakaan vielä. Niinpä hän myös teki parhaansa ettei nuo mietteet tulisi esille kehonkielestä tai mistään muustakaan vastaavasta

Loppupäivä kului matkatessa oikein mukavasti. Johtuen pitkälti siitä että Ed ei tosiaankaan pystynyt puhumaan susimuodossa, tosin oli epäselvää olisiko kaksikolla muutenkaan ollut suurta intoa juttelulle. Nakami oli ennen käynyt vain kerran haltioiden piilopaikassa, silloinkin eräs kylän asukkaista oli ollut mukana. Tuon mukana tuli yksi pieni ongelma; loitsu joka piilopaikan kätki piilotti sen myös susineidoilta ja vaikka hän normaalisti vaistoaisi suunnan lähistöllä oleviin kyliin niin tuota kylää ympäröivä loitsu sai tytön vaiston pyörimään kuin kompassinneula pohjoisnavalla, mistä ikinä tuo sitten johtuikin. Toki hän oli aikoinaan keksinyt tavan suunnistaa ilman havaintoa varsinaisesta kohteesta. Aikaa tuo menetelmä vei kuitenkin liiankin paljon varsinkin jos tarvitsi tarkan sijainnin eikä vain ympäripyöreää suuntaa; ja tarkan sijainnin he tosiaankin tarvitsivat jos eivät halunneet tulla haltioiden pikku lumouksen eksyttämiksi. Myös tuo menetelmän käyttämät merkit, samat joilla susityttö joskus jäljitti vastustajiaan taisteluissa, heikkenivät ja haihtuivat ajan kanssa. Tässä tarkoituksessa ne kyllä kestäisivät puolisenpäivää ennen kuin niiden erottamisesta tuli vaikeaa mutta silti eteneminen ennen aamua olisi täysin turhaa. "Varmaan paras leiriytyä tähän. Kylä on kyllä suoraan edessä mutta lähemmäs ei kannata vielä tänään mennä ellemme sitten halua eksyä. Etsitään se sitten huomenna. Emme tosin voi mennä sinne suoraan mutta kyllä perille löydetään, toivottavasti." Alku tuli hyvin luonnollisena toteamuksena, sanan `toivottavasti` tyttö melkein kuiskasi. Muututtuaan takaisin ihmiseksi hän kaivoi ruokapussinsa esiin, otti itse sieltä noin puolet ja heitti pussin Edille huikaten perään "Iltapalaa, saat loput. Tarkoittaa sitä että huomenna emme syö ennen kuin olemme perillä." Ei siinä paljoa ollut mutta tarpeaksi ettei tarvinnut tyhjin vatsoin nukkua ja niin yllättävää kuin se olikin niin taas oli ruokalistalla lihaa. Ongelma johon ei oikein ollut ratkaisua ennen kuin pääsi käymään sivistyksen parissa. Matka oli jossain määrin jopa alkanut käymään neidon voimille, siinä määrin oli hän väsynyt ettei oikeastaan jaksanut tehdä leirinuotiota ellei toinen sitten sitä rupeaisi väsäämään. Oikeastaan hän olisi melko valmis nukkumaan. "Selitän tarkemmin sitten aamulla" Nakami tokaisi käyden kyljelleen makuulleen yhden puun juurelle, kasvattaen vähän turkkia vaatteiden alle niin lämmikkeeksi kuin pehmikkeeksikin.


//Se haltiakylä kun pitää vielä etsiäkkin... Koska "oppaalla" ei oikeasti ole hajuakaan siitä missä se kylä on, sitten vain toivotaan että se tapa etsiä metsään piilotettu kylä ei ole metsän polttaminen... Mut eiköhän seuraavassa jo päästä sivistyksen pariin.//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2084

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Heinä 01, 2014 11:34

Re: Under the shining full moon

Edward

Ah. Taistelua siis magialla. Siinähän ei olla kontaktissa fyysisesti. Ed laski päänsä Nakamin takana ja antoi korvien hoitaa kuuntelemisen. Nakamin sanoessa, ettei pystynyt tekemään enää, mitä menneisyydessä oli tapahtunut. Sitä ei voinut muuttaa tai sitä ei voinut saada enää takaisin. Totta, mitään, mitä oli tuhonnut omin käsin ei palannut. Kuolleet eivät palanneet. Hän ajatteli joskus, että mitä jos ei olisikaan käynyt niin, mutta se oli turhaa. Sellaisten asioiden murehtiminen oli aivan turhautavaa. Se vain rasitti häntä liikaa.
Kulkeminen toisen perässä, ei ollut ongelma mikään, mutta silti Edward oli hyvin elottoman tuntuinen. Hänen häntänsä heilui edestakaisin vartalon liikkeessä. Susi nosti joskus päänsä, kuunteli ääni, hengitti syvään ja laski sen takaisin alas. Hän katsoi maata ja haisteli hajuja. Hän luotti Nakamin reitin valintaan. Tämähän tiesi reitin haltioiden kylään, tosin se saattaisi olla jonkilaisten loitsujen peittämänä. Niin Edward oli kuullut. Hän ei tiennyt taijoista mitään. Hän oli täysi untuvikko niissä asioissa. Häntä oli aina kiehtonut taikuus, mutta ihmisenä ei osannyt yliluonnollisia asioita.

Päivä oli kääntynyt pitkäksi ja kulkeminenkin hidastui hieman. Nakami puhui taas pitkän aika välin jälkeen. Hän teki asiansa selväksi heti kärkeen. Edward katsoi hetken tytön muodon muutosta. Nakamin kauniit kasvot ja asu tulivat esiin. Aivan kuin tyttö olisi kuoriutunut suden hahmostaan ja muuttunut sieväksi hänen silmiensä edessä. Edward ei kuitenkaan tehnyt liikettäkään muuttuakseen, kun tyttö viskasi hänelle pussin lihaa. Sanoi, että loput olivat hänen. Edward katsoi pussia, murahti kiitokseksi ja otti ensimmäisen palan. Työskenteli sen kanssa ja seuraava sitten perään vain. Lopulta susi muutti muotoaan ja kääri pussin. Hän katsoi Nakamin yöpuulle menoa. "Hyvää yötä." hän lausui, mutta ei odottanut vastausta.Tyttö painui nukkumaa, mutta Edward jäi vielä valveilla katsomaan tähtiä. Hän kuitenkin nousi ylös, otti turkin ja laski sen tytön päälle. Käveli hieman kauemmaksi ja asettui puun juurelle nukkumaan. Hän oli kuitenkin hereillä parisen tuntia. Ed tuijotti maata mykistyneen näköisenä. Hän räpytteli silmiään, ikään kuin totutellakseen hämärään. Lopulta hän ei kestänyt ja muuttui sudeksi. Asettui sykkeröön ja nukahti.

//Edward luottaa täysin Nakamiin, mutta ymmärtää kyllä, jos ei ihan heti löydy :3
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 348

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ti Heinä 01, 2014 8:10

Re: Under the shining full moon

Yö oli yllättävänkin lämmin, paljon lämpimämpi mitä Nakami oli odottanut jopa kesäyöltä. Aamun valjetessa tuolle selvisi syy miksi, Ed oli nimittäin mennyt peittelemään tytön karhuntaljalla. Oikein ystävällinen teko toiselta. Nakami nousi istumaan pitäen vielä karhun turkkia sylissään ja katseli hymyllen ystäväänsä. He lähtisivät heti kun toinen olisi noussut, hyvän huomenen toivotuksien jälkeen tietenkin. Ennen sitä piti toki myös kiittää toista tuon ajattelevaisuudesta.

"Kuten olet varmaan kuullut niin kylä on loitsujen kätkemä, olettaisin kyseessä olevan jonkinlainen harha koska se ei vaikuta kylän asukkaisiin. Tuo loitsu saa aikaan sen että vaikka vaikuttaisimme kävelevän suoraan niin todellisuudessa todennäköisesti emme sitä tee. En voi myöskään paikantaa sitä kylää juuri tämän lähempänä, näinpä suunnitelmani on että teemme pari maamerkkiä jotka kertovat oikean suunnan kohti kylää vielä kun pystyn määränpään paikantamaan." Nakami ei tiennyt kuinka hyvin osasi ideansa selittää varsinkin kun toinen ei itse magiaa käyttänyt. Ei olisi mikään ihme vaikka toinen ei ymmärtäisi juuri sanaakaan, ei tyttö sitä tuolta vaatinutkaan. Siinä selittäessään hän veti miekkansa esiin viiltäen läheiseen puuhun pitkän, pari senttiä syvän hieman punaista valoa lepattavan, hiillosta muistuttavan viillon sen jälkeen kulkien vähän matkaa haltiakylää kohti vetäen samanlaisen toiseen puuhun parinsadan metrin päähän. "Eiköhän lähdetä" Naka ehdotti ihmissudelle lähtien kohti etelää, ei suinkaan kohti haltiakylää vaan enemmänkin kiertämään sitä. Ed varmaan itsekkin sen huomaisi vaikkei kylän sijaintia itse tietäisikään, olihan kylä samassa linjassa tytön tekemien maagisten ´maamerkkien´ kanssa. "Meidän pitää tehdä useampi vastaava ettemme vahingossa kulje ohi. Kahdella pitäisi pystyä rajaamaan etsittävä alue järkeväksi mutta tekisin mielelläni kolme ihan vain turvallisuus syistä. Havaitsen nuo merkit siis kauempaakin ja teen ne sillä tavalla että kylä on samassa linjassa niiden kanssa. Näinollen kun teemme toisen samanlaisen toiseen suuntaan niin kylän pitäisi olla linjojen risteämiskohdassa." Neito selitti ystävälleen. Tuossa ei sinäänsä pitäisi olla mitään tajunnan räjäyttävää, muummuassa kiertelevät kauppiaat tai kuka tahansa muukin selittäessään jonkin paikan sijaintia kertoi missä suunnassa paikka oli suhteessa useampaan eri maamerkkiin tai tunnettuun kylään. Nakami käytti täysin samaa ideaa jokseenkin toteutti sen magiallaan.

Reilun tunnin matkan jälkeen tyttö tekikin toiset samanlaiset kaksi viiltoa metsään ennen kuin kaksikko jatkoi matkaa vielä toisen tunnin kylän ympäri päästäkseen paikkaan jonne viimeinen tytön pikku `loitsumajakka`saisi ilmestyä. "Tämän pitäisi riittää, sitten vain kohti haltiakylää. Meillä on reilut puolisen päivää aikaa ennen kuin nuo ovat heikentyneet liikaa erotettaviksi kaukaa." Väliin hän taas loi miehelle pienen hymyn välistä sulkien punaiset silmänsä ennen kuin avasi ne taas ja jatkoi "Sen jälkeen harhailisimme käytännössä sokeina joten parempi pitää kiirettä. Ei sinne ole kuin vajaan kahden tunnin matka." Tuon jälkeen Nakami alkoi kulkemaan suoraan kohti haltiakylää viitaten Edwardia seuraamaan, yllätävää kyllä ihmismuodossaan. Toki hän pystyi käyttämään magiaa myös sutena mutta ihmismuoto oli magiassa reilusti tarkempi, sitäpaitsi juokseminen niin nopeasti ettei kerennyt jatkuvasti tarkkailla suuntaa ei olisi hyvä idea. Kaksikon kulku muistutti melkoista mutkittelua, Nakami olisi jopa itse voinut väittää että he kulkivat mitä ihmeellisimpiä ympyröitä kaiken aikaan mutta aamulla jätetyt merkit väittivät edelleen että he kulkivat suoraan kohti kylää, muutamaa suunnan korjausta lukuunottamatta. "Ei hätää vielä meidän pitäisi olla matkalla oikeaan suuntaan, aletaan lähestyä." Tuo sanoi osittain vakuuttaakseen Ediä mutta ennen kaikkea pudistaakseen kaikki pyörivän suuntavaiston ja virheellisten kylän sijainnista kertovien aistimuksien viestit pois omasta päästään. Asiaa ei auttanut se että kuten aina ennenkin maailma magian silmin oli hieman erillainen kuin käsin kosketeltavissa oleva todellisuus. Kaiken järjen mukaan kaikkien kolmen suuntaviitan piti ristetä samassa pisteessä mutta mitä lähemmäs kylää kaksikko pääsi sitä enemmän risteämispisteet poikkesivat toisistaan. Alkoi jo vaikuttaa siltä että loppu etsinnät toteutettaisiin melko satunnaisella harhailulla kun siihen asti todella tiheä metsä alkoi vähitellen avartua päästäen taas enemmän valoa oksistojen läpi. "Taidetaan olla perillä." huokaisi muodonmuuttaja helpotuksesta ennen kuin käänsi katseensa seuralaiseensa. Edessä pitäisi tosiaankin pian alkaa puiden väleistä välkkymään ensimmäisten rakennusten vaaleat seinät.

//Noniin ja kylään kaksikkomme sitten saapui. Taas tuli katettua vajaan puolenpäivän aikajakso yhdellä viestillä...//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2084

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Heinä 01, 2014 9:00

Re: Under the shining full moon

Edward

Yö oli tavallinen. Koiranunta nukkuvalle sudelle. Hän oli heräillyt vähän väliä ja katsellut ehkä vähän tähtiä. Aamun valjetessa, hän oli nukkunut kuin tukki. Susi heräsi ja näki Nakamin hereillä. Tuijotellen häntä. Edward muuttui hetkessä ihmiseksi, virnisti ja toivotti huomenta.

Nakami alkoi selittää haltiakylään vaikuttavista loistuista. Magia. Se oli jotakin hyvin tuntematonta, mutta mies kuunteli kiinnostuneesti ja yritti ymmärtää parhaansa. Ei hän ymmärtänyt aivan kaikkea, mutta suurimman osan hän ymmräsi ja nyökytteli, näyttääkseen ymmärtäneensä asian.
Hetken päästä Nakami näytti, kuinka maamerkit tehtiin. Se oli kiehtovaa ja vangitsi hetkessä miehen katseen. Hän katsoi miekan jälkeä. Koski viiltoon ja tunsi vielä pienen lämmön, joka hehkui siitä. "Mahtavaa! Tämä on niin uskomatonta!" Edward huudahti, yrittämättä peitellä intoaan ja sitä ihailun kaikua äänessään. Hän näytti lapselta, joka oli juuri saanut uuden hyrrän tai lelun. Nakami ilmoitti lähdöstä ja tällä kertaa tyttö ei muuttunut sudeksi, joten Edward päätti myös olla muuttumatta, mutta jos Nakamin neuvosta ottaisi vaarin, hän muuttuisi varmaan sudeksi, kun haltiakylään ilmestyttäisiin. Edward katseli Nakamin tekemistä, kuinka hän käytti miekkaa kätevästi aj teki siistit viillot puihin. Vaikka se oli niinkin pientä, hän saattoi ihailla sitä kaikkea. "Olen kateellinen. Osaat magiaa. Ihminen ei omista mitään sellaista, ellei ala harrastamaan. Sitähän me kutsumme pakanalliseksi tai jonkin asian harjoitamiseksi." hän sanoi. Hänen äänen sävynsä oli pirteä. Hän oli oikeastaan hyvällä tuulella. Sillä Nakamin magian käyttö kiehtoi ja innosti häntä. Hän ei voinut olla näyttämättään hyväntuulisuuttaan ja halusi tartuttaa sen myös seuralaiseensa.

Nakamin ystävälliset selostuksen, mitä hän teki olivat opettavaisia. Kaikki nämä tiedot mies imi itseesä ajatellen, että ehkä hänkin jonain päivänä pystyisi ymmärtämään magian täyttämää maailmaa. He tuntuivat kävelevän vähän miten sattuu. Tosin Nakami oli sanonut, että lotsu vaikutti niin. Niinhän se varmaan olikin. Vaikka pitäisi kulkea suoraan, hänestä tuntui, että he mutkittelivat aikalailla. Hän ei kuitenkaan kehdannut epäillä tytön lotsuja tai muutakaan. Olihan tällä kokemusta enemmän lotsuista ja muusta sellaisesta. Vaikka Nakami sanoikin, että mitään hätää ei ollut aj he olivat hyvin oikealla jäljillä. Hänestä tuntui epävarmalta. Lopulta mies vain karisti ajatukset päästään. Oli ehkä kulunut muutamia tunteja, mutta häntä ei haitannut luonnossa kävely ollenkaan.
Metsä kuitenkin tuntui alkavan avautua hiljalleen. Kuin auringon säteet olisivat leikanneet puiden lehtien läpi. Edward käveli nopeasti Nakamin rinnalle. Tytön ilmoittaessa, että he olivat saapuneet perille. Miehen ilme oli innostunut, tosin hän katsoi Nakamia vakavasti. "Pitäisikö minun muuttua nyt sudeksi?" hän kysyi ja heilutteli karhunturkkia, jonka oli noukkinut aamuvarhain käsiinsä. Odottava katse ja kuitenkin niin iloinen siitä, että hän saattoi nähdä jotain uutta. Kuin uusikokemus olisi avautunut hänen silmiensä edessä.

//Oujee!
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 348

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ke Heinä 02, 2014 10:19

Re: Under the shining full moon

Edward oli näyttänyt koko päivän melko innostuneelta. Ehkä tuo ei todellakaan nähnyt maageja tai haltioita usein kun siitä niin suuren jutun teki. Eihän magiassa loppujen lopuksi ollut mitään mikä poikkesi jokapäiväisestä elämästä, eihän? Haltiakyläkin oli pitkälti kylä siinä missä muutkin, jokseenkin kaunis sellainen mutta siinä tärkeimmässä asiassa aika samanlainen kuin muutkin; sieltä sai parempaa ruokaa kuin metsästä, sehän oli loppujenlopuksi pääasia. Miehen ehdotus siitä pitäisikö tuon muuttua sudeksi sai Nakamin hieman hämilleen; hän oli ajatellut lähinnä haltioiden kaupunkia aroilla esittäessään idean, siellä se olisi ollut loistava idea tarkasti vartioitujen muurien toiselle puolelle pääsemiseksi. "Ehehehee, tuota noi, nyt kun tarkemmin ajattelee niin täällähän ei ole tarvetta yhtä tiukalle kylän rajojen vartioinnille kuin arojen haltiakaupungissa. Sitäpaitsi on ehkä parempi että olisit ihmismuodossa kaupungin sisällä, ajattelin jos vaikka aloitettaisiin ostajan etsintä pienellä vierailulla majatalossa. Susi joka ilmestyisi syömään samasta pöydästä muiden kanssa saattaisi pistää ehkä hieman silmään vai mitä luulet." Selitti tyttö hieman nolostuneena. Heidän pitäisi vain keksiä jokin toinen selitys ja ainahan he voisivat vain sanoa että toinen oli myös muodonmuuttaja, mikä taas oli totta jokseenkaan ei ihan tarkin määritelmä Edille. "Niin ja voit myös pitää tätä jos haluat." Neito jatkoi samalla riisuen kaapunsa muiden vaatteiden päältä ja kurottaen nostamaan sen hupusta roikkumaan miehen päästä. Vaate oli auttamatta tuolle liian pieni, useamman kymmentä senttiä jäi lyhyeksi. Ehkä se kuitenkin viittana menisi. Vielä haltiatyylinen lehdenmuotoinen solki kaulan kohdalle pitämään sitä kiinni ja mieshän alkoi jo näyttää jonkinlaiselta samoojalta. "Mitä luulet?" Nakami kysäisi katsoen Ediä mietteliään näköisenä, arvioiden toista katseellaan. Kaavun hihat mokomat jäivät roikkumaan, muuten toinen näytti aika miehekkäältä.

Kylään sisään kaksikko pääsi ilman sen suurempia ongelmia, kunnes siis ensimmäinen vartia tuli vastaan ja alkoi kyselemään, vieläpä haltiakielellä: "Keitäs te..." Tuossa vaiheessa Nakami keskeytti sotilaan lyhyeksi jääneen kuullustelun. "En käy täälläpäin usein, metsänhenget kun yleensä ovat omissa oloissaan enkä ole poikkeus joten mitäpä jos jatkaisimme yleiskielellä." Ehdotuksensa perään antoi vielä parhaan suostutteluhymynsä. "Ömm keitä te olette. Ja mitkä asiat tuovat teidänkaltaisen, tuota noin, erikoisen kaksikon tänne?" Haltia aloitti alusta. "Kuten sanoin itse olen metsänhenki. Myös seuralaiseni on muodonmuuttaja. Matkan jälkeen varmaan voisimme etsiä jonkin lepopaikan joka tarjoilee syötävää." Tuohon väliin Nakami loi mahdollisimman lempeän katseen Edin puoleen sitten halaten miestä vähän tuohon nojaten. "Meillä olisi myös käyttöä kahdelle sormukselle... Haltiat kun ovat ylivertaisia koristeellisten asioiden valmistuksessa niin tämä oli erittäin luonnollinen paikka tulla etsimään mahdollisia." Tuo keskeytyi pieneen säpsähdykseen, nolostuneeseen ilmeeseen ja pineen Edwardille suunnattuun pahoitteluun ennen kuin susityttö jatkoi "Niin tuotahan ei pitänyt kertoa vielä julkisesti... Sovitaanko ettet kuullut mitään" Pieni hymyn saattelema silmänisku vartialle ennen kuin tyttö taas jatkoi juttuaan "Niin ja sitten on tuo karhunnahka vähän käsissä pyörimässä, et kai vain sattuisi tietämään ketään joka saattaisi olla kiinnostunut sen ostamisesta." Nakami oli tarkoituksella yrittänyt antaa kuvan että he olivat Edin kanssa rakastavaiset, hyvää vauhtia matkalla kohti avioliiton onnea. Sen jälkeen nimittäin olisi vaikea kyseenalaistaa kumpaakaan kaksikosta ilman ettei toinen voisi ottaa sitä enemmän tai vähemmän loukkauksena. Toki kaiken takana oli tarkoitus vain saada vartia hämilleen ja olemaan kyselemättä liikaa turhuuksia, eihän se kenenkään mielestä ollut mukavaa jos joku kaiveli liikaa muiden asioita.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2084

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti To Heinä 03, 2014 10:04

Re: Under the shining full moon

Edward

Sudeksi muuttuminen oli siis hylätty. Hän kuunteli Nakamin selityksen haltioiden kylän ja kaupungin vartioimisen tiukkuudesta, joten kylissä näytti siis olevan vähän rennonpaa. "Jaa, ei siis sutta. Selvä. Eikä se minua olisi haitannut, jos olisin saanut istua kanssasi sutena pöytään." hän naurahti. Hän kyllä ymmärsi, ettei suden kannattanut astua pöytään, koska sehän oli eläin. Tosin Edward omisti kyllä välimuodon, jossa hän pystyi puhumaan osittain. Koska periaatteessa se oli hänen ihmisen ja suden yhteenpantu lopputulos.
Nakami ehdotti, että hän voisi pitää tämän kaapua, jonka tyttö jo asetteli hänen ylleen. Se hieman kiristi ja oli vähäsen pieni, mutta olihan se aika ymmärrettävää, kun se oli tehty tyttöä varten. "Selvä." Edward totesi yrittäen hahmottaa miltä näytti. Vaikka Nakami selvästikin silmäili lopputulosta tyytyväisenä, hän ei osannut vastat toisen kysymykseen. "En oikein tiedä, kun en näe itseäni, mutta jos se menee läpi, käy minulle." hän hymyili ja kohautti olkiaan. Edwardia ei todellakaan haitannut, jos hän kulkisi kaavun kanssa, joka jäi hieman lyhyeksi. Hän ei koskaan ennen ollut käyttänyt sellaista. Olipa hän sitten sivistymätön.

He astelivat kylään ilman ongelmia. Edward muisti erään asian, josta halusi sanoa Nakamille. "Ah, sinun olisi hyvä tietää yksi asia!" ennen kuin hän ehti sanoa sanottavansa loppuun, tuli vartija. Tämä oli selkesti haltia, mutta hyvin asestettu kuitenkin. Edward katsoi haltiaa haltioituneena. Hän ei ollut koskaan nähnyt sellaista varustusta, kuin vähän sen kaltaisen ihmisten luona. Eikä hän koskaan ollut saanut käyttää miekkaa, joten sellainen homma oli surkeaa peliä hänelle. Hän ei osannut käyttää aseita. Niin surkeaa kuin se olikin.
Mies puhui haltiakieltä, tai jotain erikoista kieltä. Se tuntui sointuvan kauniisti, mutta hän ei ymmärtänyt sanaakaan. Harmillista sinällään. Vartijan sanoessa heitä eriokoiseksi kaksikoksi. Ed tunsi itsensä vähän typeräksi. Ehkä kaapu näytti huonolta, vai näkyikö siis niin hyvin, että se oli liian pieni? Nakami kuitenkin otti tilanteen hetkessä haltuunsa. Aluksi Nakami tuntui selittävän aivan tavallisia asioita, joita matkalaiset selkeästi etsivät. Tosin, kun tyttö käänsi lempeän katseensä häneen ja nojautui halaten. Edward lehahti punaiseksi. Mitä nyt? Hän ajatteli vähän kiusaantuneena, mutta kun Nakami selitti heidän etsivän sormuksia. Hän lehahti vielä punaisemmaksi. Alkujaankaan Edward ei ollut hyvä naisten kanssa ja tämä tapaus sai hänet kiusaantuneeksi. Tosin hän kyllä tajusi sen olevan pelkkää valetta, näyttelemistä. Siinä mies oli vielä surkeampi, kuin miekan pitämisessä.

Nakami näytti nopeasti pahoittelevan käytöstään katseellaan ja jatkoi esitystään. Hän ei pistänyt pahakseen, enneminkin häntä vain nolostutti. Sitten palattiin karhunnahkaan ja kyselyihin siitä, tietäisikö tämä ketään, joka siitä olisi kiinnostunut. Kun Edward kohotti katseensa vartijaan, hän säpsähti. Vartija katsoi suoraan häneen, mutta laski taas katseensa Nakamiin. "Tuossa suunnassa olisi suutari, hän varmaan olisi kiinnostunut karhun nahasta, kun tykkää työstää turkista." vartija selitti reitin, mutta vilkaisi sitten heihin ja jäitti viipyilevän katseen Edwardiin. Hän tunsi itsensä hermostuneeksi.
"Toivottavasti löydätte teille mielyttävät sormukset." vartija huikkasi, ennen kuin päästi heidät läpi. Edward kuunteli hetken vartijan menoa, ennen kuin varmistui siitä, että mies oli poissa kuulomatkalla. "Olipas siinä valkoinen valhe." hän kuiskasi Nakamille ja hymyili. Sitten hän vakavoitui. "Niin, siitä mitä minun piti sanoa. Vaikka näytän tältä." mies viittoi pokerinaamansa. "Hermostun herkästi kylissä ja kaupungeissa. En näytä sitä ulos päin, mutta haluan sinun tietävän. Saatan olla vähän ärhäkkä tapaus, jos sattuu jotain." hän mutristi suutaan ja näytti vähän mietteliäältä. "Mihin suuntaan meidän pitikään mennä?" hän kysyi ajatellen karhun nahkaa ja suutaria.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 348

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti To Heinä 03, 2014 8:02

Re: Under the shining full moon

Vartia oli neuvonut suunnan mahdolliselle ostajalle ja syönyt tytön pikku esityksen täysin. "Kiitos vielä kaikesta" huusi Nakami tuon perään vilkuttaen ja häntä heiluen. Asiat olivat menneet juuri niin hyvin kuin tuo oli toivonutkin, oikeastaan jopa paremminkin koska Edin reaktio tuohon esitykseen oli erinomainen; hieman nolostunut mutta omalla tavallaan melko suloinen. Tuo ihmissusi oli todellakin niitä henkilöitä joiden kanssa piti vähän välillä leikitellä, toinen nimittäin näytti tekevän siitä oikein palkitsevaa. Ja ainakin se pitäisi tuon poissa ainaisesta itsesäälissä pyörimisestä. "Ja yllättävän tehokas, eikait se haitannut sinua." Nakami vastasi miehen kuiskaukseen. Ja mitä mies ei näyttänyt ulospäin, yrittikö tuo tosissaan vielä uskotella että hänellä oli pokerinaamaa. Tuo pokerinaamahan oli juuri murtunut helposti kuin munan kuori. "Mitä muka voisi sattua, tämähän on vain normaali kaupparetki vaikka vähän illemmalla nauttisimmekin haltioiden vieraanvaraisuudesta ja toistemme seurasta. Vartia taisi sanoa että tuohon suuntaan" Nainen vastasi Edille lopuksi osoittaen katua edessäpäin josta alkoi haarautumaan pienempiä käytäviä monenlaisten kauppojen edustoille ja käsityöläisten pajoille. Siinä kulkiessaan pienenä sivujutusteluna mainitsi Nakami toiselle: "Muuten tiedäthän sen vanhan sanonnan, että jokaisen hyvän valheen takana on ripaus totuutta. Tai siis sinä näytit melko söpöltä, paljon paremmalta kuin se sotilas tuon pikku valheen seurauksena. Voi kyllä olla ettei huijaaminenkaan sovi kaikille, vaikka pieni pilailu onkin välillä aika huvittavaa niin sinä taidat olla liian hyvä tyyppi sellaiseen." Jäi nähtäväksi josko taas Edille nousisi epävarma puna poskille, sitä neito kieltämättä vähän aloituksellaan toivoi. Valehtelu rajoittui kyllä susineidonkin kohdalla vain pikkupilailuun ja tilanteisiin jolloin siitä ei olisi haittaa kenellekkään; hän ei koskaan halunnut valehdella ystävälleen joka oli ansainnut tämän luottamuksen ja vastavuoroisesti luotti tyttöön itseensä.

Parin korttelin kävelyn ja vähän matkan jälkeen pientä sivukujaa pitkin Nakami pysähtyi katsomaan pientä puotia kääntäen sitten kysyvän katseensa Ediin ja sitten takaisin puotiin. Rakennus näytti jonkinlaiselta käsityöläisen työpajalta jossa olisi pieni myyntipiste asiakkaiden palvelua varten. "Onkohan tämä se. Sinä taidat olla vakuuttavampi avaamaan puheenaihetta, näytät vahvemmalta ja sen takia myös uskottavammalta metsästäjältä. Mitä parempi hinta saadaan niin sitä enemmän voidaan hyvällä omatunnolla herkutella illalla, ainakin viisi hopearahaa olisi varmaan aika hyvin. Tosin en minä nykyisistä kauppahinnoista tiedä ja ei voi olla meidän asemassa liian nirsokaan." Nakami oli tietenkin ajatellut tarjota heille molemmille parhaan illanvietto aterian mitä pystyisi ja ehkä jopa antaa osan Edwardillekkin, ei pienestä taskurahasta koskaan ollut haittaa ties milloin sillekkin löytyisi tarvetta; tai sitten pystyi vain syömään joskus tavallista paremmin ja helpommin ellei muuta tarvetta keksinyt. Itsellään Nakamilla oli sellaiset viitisenkymmentä hopearahaa mukana, se joillekkin ei tuntunut olevan paljoa mutta tarvittaessa sillä eläisi varmaan reilun kuukauden, jos siis ei tarvinnut yösijasta maksaa ja hänenhän ei koskaan tarvinnut sillä metsäaukeat olivat aina olleet ilmaisia.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2084

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Pe Heinä 04, 2014 10:29

Re: Under the shining full moon

Edward

Valkoinen valhe olikin ollut tehokas. Sen Edward myönsi. Eikä hän pahastunut siitä, joten pään pudistuksia tuli. Lisäksi Nakami näytti ottavan hänen varoituksensa melkoi kevyesti. Ed ei vain pystynyt sanomaan sitä ääneen. Hän ei tarkoittanut, että hänellä olisi iän aikainen pokerinaamaansa. Se naama oli pelon, hermostuneisuuden ja kauhun peittämiseksi. Muuta hänen ei tarvinnut peittää kasvoiltaan. "Olet kai oikeassa." hän vastasi lopulta vähän niin ja näin.
Nakami selitti, että valheenkin takana piili pieni totuus. Hän näytti vähän epäuskoiselta, mutta säpsähti, kun tyttö sanoi hänen olevan paljon söpömpi kuin se vartija. Valheen seurauksena. "Tch... Se oli nyt vain sellainen reaktio. En, en ole hyvä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Enkä syytä heitä siitä. Puhuminen kyllä käy helposti, mutta..." hän änkytti kiusaantuneena, kun puna levisi hänen kasvoilleen taas. Hän olisi halunnut piiloutua juuri nyt. Lopulta hän ärähti kiusaantuneesti. Hän pudisteli päätään ja katsoi Nakamia. "Se nyt on menneitä asioita, jotka vaikuttavat minuun vieläkin. Siis, kun oli nuorempi, en osannut lainkaan käyttäytyä hermoutta tyttöjen ympärillä. Minä kun en ollut hyvä sellaisten asioiden kanssa." Ed selitti nopeasti.

He kävelivät ihan reippaasti ja niin kuin vartija heille oli selostanut. Ed vilkaisi välillä ympärilleen. Hän ei tiennyt miksi teki niin kokoajan, mutta kai se oli sen takia, että hän oli hermostunut ja hänellä oli vähän epämukava olla. Pian he saapuivat pienen liikkeen luo, jossa näkyi asiakaspalvelu piste. Nakamin katsoessa häneen ja sitten takaisin. Hän nyökkäsi, kuin todetessaan, että tämä se paikka oli. Tyttö kysyi häneltä, että oliko paikka oikea. Ainakin se haisi siltä. Käsiteltyä kangasta, eri materiaalien käyttön antamat tuoksut leijailivat ulos aina kun ovi avautui. "Kyllä se on." toinen ehdotti, että hän avaisi puheen aiheen, koska näytti paljon vakavemmin otettavalta. Ed katsoi Nakamia hetken, mutta nyökkäsi.
Hän veti hupun pois päästään ja asteli karhunturkin kanssa asiakaspalvelu pisteelle. "Onko suutari paikalla, haluaisin myydä hänelle karhunturkin." Ed sanoi asiallisesti. Tiskin takana seiso haltianainen, oli häntä vähäsen lyhyempi, mutta selkeästi paljon vanhempi. Nainen näytti mittailevan häntä katseelaan. "Suutari on paikalla, käyn hakemassa hänet. Muuten mikä olet rodultasi?" nainen kysäisi ja jäi odottamaan vastausta, ennen kuin meni. Ed tunsi hienoisen arkuuden, mutta nielaisi sen ja vastasi Nakamin valheen mukaan. "Olen muodonmuuttaja." se näytti tyydyttävän haltian kysymykseen kaivanneen vatauksen ja hetken päästä paikalla oli valkeahiuksinen, ehkä nelisenkymmentä vuotta vanha, häntä pitempi haltiamies. "Halusitte kuulema myydä minulle jotain?" suutari kysyi, tämän ääni oli karhea ja rahiseva.

Edward nosti turkin ylös näyttääkseen suutarille. Suutari ojentui tiskilta katselemaan ja koskettelemaan turkkia. "Hmmm... Karhun nahkaa vai? Onko tämä tuorekin?" suutari kysyi hypistellen turkkia käsissään. "Karhusta se on, karhu kaadettiin eilen ilalla." Ed vastasi tietämyksen mukaan. Suutari puntaroi hetken ja hymyili. "Se on hyvä laatuinen, taisi olla melkoisen koea karhu. Paljonko haluat siitä?" Edwardin vihreät silmät eivät näyttäneet laisinkaan pelkoa, vaikka hän koki olevansa aivan hermostunut. "Viisi hopeaarahaa." hän vastasi ja hymyili ystävällisesti takaisin. "Hmmm... se on..." ennen kuin suutari ehti vastata, hän huomasi Edwardin vieressä olevan tytön. Hän näytti katsovan parivaljakkoa pitkään. "Onko neiti kenties herran seuralainen?" Ihmissusi otti tällä kertaa tilanteen haltuunsa, nappasi Nakamin kylkeään vasten ja hymyili ylpeästi. "Me kihlauduimme juuri." hän näytti hieman punastuvan, kun teki tämä, minkä Nakamikin oli tehnyt vartijalle. Se tuntui tyhmältä, mutta suutari näytti nielevän kaiken. "Onneksi olkoon, morsiammesi on oikein kaunis. Koska olette uusipari, annan teille hyvän hinnan, joka teidän on pakko hyväksyä, hyvä herra." suutari snaoi hymyillen levästi.
Hän kaivoi hetken taskuaan, kunnes iski rahat pöytään. "Olkaa hyvä, seitsemän hopearahaa uudelleparille. Voitte säätää osan häihinne. " suutari sanoi ja otti turkin. Edward näytti hetken hämmentyneeltä, mutta hymyili levestä. "Kiitos, kiitos paljon!" hän sanoi ja kumarsi hieman, josta suutari näytti nolostuvan.

Rahat otettiin ja suutari palasi takaisin töihinsa ja Ed johdatti heidät taas pois kuulomatkan etäisyydeltä. Hän huokaisi lopulta. "Olin ihan hermona... En oikein osaa näytellä, mutta näytti ottavan kaiken tosissaan... Anteeksi. Käytin samaa kikkaa, kuin sinä. Ajattelin, että saisin sillä viisi hopearahaa helpommin, mutta yllättävää kyllä. Kävikin paremmin." Ed ihmetteli ja hymyili Nakamille. Hän antoi rahat tälle.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö