We're not looking for another mistake

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Agna » 27 Tammi 2015, 23:44

Fred

Arvokas hiljaisuus näki hetkensä tulleen ja laskeutui parivaljakon ylle. Jonkin aikaa toisilleen tuntemattomat henkilöt vain tarkkailivat toisiaan, ja Fredistä tuntui siltä kuin Lapis olisi etsinyt lisää vastauksia hänen kasvoiltaan. Miehellä ei kuitenkaan ollut tähän väliin enää mitään sanottavaa, joten hän vain kuunteli tuulta ja katseli vakavana toisen kasvoja, odotti reaktiota, odotti vastausta. Fred räpäytti silmiään luultavasti ensimmäisen kerran vasta sitten, kun Lapis laski hetkeksi katseensa. Samassa nainen avasikin suunsa, ja Fred kääntyi samalla istumaan enemmän tämän suuntaan, ettei joutuisi pitämään niskaansa vinossa.
Puhut kauniisti. Fred tunsi punan leviävän kaulalleen ja hänen oli pakko katsahtaa Lapiksen takana siintävien puiden latvaan välttääkseen typeränä hymyilemisen. Vain vaivoin hän sai kasvonsa pysymään totisina ja siirsi katseensa puolihuolimattomasti takaisin eläimen ja naisen risteymään. Tämänkaltainen kehu oli todella epätavallinen ja tuntui Fredistä melkein miellyttävältä. Hieman oudolta, kenties, mutta ei lainkaan paheksuttavalta. Yleensä hänen ansaitsemansa kehut liittyivät lähinnä tehokkaisiin taistelutaitoihin tai sujuvaan ratsastamiseen, ja mikseivät osakseen myös humalaisena heiluvien naisten kanssa vietettyihin öihin. Sellaiset yöt tosin olivat jo historiaa, pala hänen entistä minäänsä, jonka hän oli kadottanut johonkin. Kadonneeksi hän tunsi itsensä nykyäänkin. Tarkoituksettomaksi? Ehkä.

Lapis jatkoi ja Fred katsoi tähän yhä. Hän tunsi ymmärtävänsä, mitä Lapis tarkoitti puhuessaan armeijan vaatimasta hiljaisuudesta ja sen jälkeisistä ristiriidoista. Hänen olisi tehnyt mieli vakuuttaa naiselle, että hänen seurassaan tämä olisi voinut avautua mistä vain, sillä he tuskin tapaisivat kovin usein tämän kerran jälkeen. Fred ei kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään, sillä pelkäsi puhuvansa naisen päälle. Valinta osoittautui oikeaksi, sillä seuraava lause sai Fredinkin kääntämään katseensa pois. Hän tiesi, millaista oli elää ilman ketään. Ihmisen kosketus tuntui etäiseltä muistolta ja tällaiset keskustelut olivat harvinaisuuksia, pahaisia sattumia harmaan arjen keskellä. Fred halusi pahoitella, hän halusi myöntää olevansa samanlainen, ja toisaalta hän halusi olla paljastamatta samaa, kurjaa tilaansa.
Uusi hiljaisuus laskeutui ja Fred käänsi jälleen katseensa Lapikseen, kun tämä nousi ylös. Miehen silmäluomet olivat painuneemmat kuin hetki sitten. Hän pohti, miten vastaisi.
"Toivottavasti me voitimme ne sotamme", hän aloitti sitten ja hänen kurkkunsa tuntui käheältä. "Tai jos niin ei vielä ole tapahtunut, niin toivottavasti tulevaisuus on armollinen ja näyttää kerrankin paremmat puolensa."
Fred palasi mielessään takaisin asioihin, joista Lapis oli puhunut. Hänen päänsä humisi tyhjää, ja hän myhäili vieläkin itsekseen kehulle kauniista sanoista. Kehusta olisi kuitenkin aivan turhaa kiittää enää nyt.
"Ja minä ymmärrän... Tiedän, miltä tuntuu olla yksinäinen", Fred sovitti sanoja suuhunsa ja käänsi katseensa kohti lampea, jonka rantavedessä hevoset kahlailivat.
"Sillä niin olen minäkin. Ehkä olen yrittänyt kääntää sen edukseni. Mitä vähemmän on menetettävää, sitä vähemmän joutuu viettämään aikaa pelon ympäröimänä. En kiellä, etteivätkö perheelliset ja suositut ihmiset olisi onnellisia, mutta en tiedä, tottuisinko sellaiseen. On helpompi huolehtia yhdestä henkirievusta kerrallaan", hän naurahti hieman loppua myöten ja kohautti olkiaan. Ehkä. Hyvä tekosyy se ainakin oli.
"Eivätkä he sinusta pelkkää julmaa petoa tehneet", Fred hymähti sitten vienosti viitaten heillä ihmisiin, jotka olivat kouluttaneet Lapista. Mies kallisti päätään myös, antaen sitten katseen viistää pitkin hieman silpoutunutta ja sotkuista olemustaan. Käden uittaminen vedessä ei ollut käynyt hänen mielessäänkään jostain syystä, joten paita oli yhä tuhruinen.
"Jätit minut henkiin. Makasin tuolla rähmälläni sammaleiden päällä ja sinulla oli kaikki edellytykset päästää minut päiviltäni. Miksi? Ehkä sen takia, koska näytämme erilaisilta, tai koska olisin voinut olla uhka. Koska olisin voinut olla aseistettu tai vain näytellä, jotta olisin saanut huomiosi herpaantumaan. Tai vaihtoehtoisesti olisit voinut ryöstää minut, viedä mukanasi hyvän ratsun ja - noh - vähän likaisen vaateparren tai jotain muuta, mitä 'vain julman pedon' päähän olisi saattanut juolahtaa. Ehei... En pidä sinua sellaisena, Lapis. Pikaisen analyysin tuloksena pitäisin sinua enemmänkin pehmona", Fred tokaisi leikkimielisesti ja hymyili kerrankin niin leveästi, että paljasti hampaansa. Iho arpikudoksen ympärillä kiristi, mutta mies oli jo tottunut siihen. Hän vain toivoi, että Lapiksella riittäisi huumoria moiseen väitteeseen. Ensikohtaamisen hetkellä naisen temperamentti oli ollut kaataa Fredin kumoon vaikka hän oli ollut jo valmiiksi maassa, joten hän ei ollut asiasta lainkaan varma.

//Fred kiittää ja kumartaa suurieleisesti, kuten luojansa myös :3
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Ikane » 21 Kesä 2015, 18:01

Fred puhui, sanoilla jotka saivat hennon voimanvirran palaamaan Lapiksen luo. 'Niin,' Lapis ajatteli mielessään. 'Ensin on selvitettävä oma sotani, ja vasta sitten voin olla todella rauhassa. Toivon että sinäkin voit, Fred.' He olivat yllättävän samanlaisia, tai ainakin Lapista yllätti se miten paljon miehen sanat muistuttivat hänen omiaan. Kuin heijastus veden pinnassa, ne sanat olivat samat mutta kuitenkin erilaiset.

Miehen puhuessa siitä, miten haastavaa oli suojella useampaa kuin yhtä sielua kerrallaan ymmärsi Lapis hänen sanojensa päämäärän varsin hyvin. Hänkin oli aiemmin halunnut suojella kokonaista ihmisperhettä omalla hengellään. Epäonnistuttuaan hän nyt maksaa siitä kallista hintaa. Pelko. Kipu. Turhautuminen. Kaikki liian tuttuja tunteita niille jotka haluavat suojella toista.
Fredin puhuessa 'julmasta pedosta' nosti nainen hämmästyneen katseensa toiseen. Hän ei edes halunnut väittää vastaan, alkaa kinastella siitä miten "sinä et tiedä minusta mitään" tai muuta vastaavaa. Toivonpilkahdus heräsi ja vahvistui sitä mukaa kun mies toi julki mietteensä Lapiksen luonteesta. Ei nainen tosiaan olisi toista voinut ryöstää, vahingoittaa tai muutenkaan koskea ilman todellista syytä. Ja toisen laji, ulkonäkö tai haavoittuvuus eivät olleet niitä.

Miellyttävää oli Fredin huumorintaju. Lapis tajusi toisen vitsin miehen virnistäessä, ja tuhahti antaen huvittuneen, kevyen hymyn - joka Lapiksen kasvoilla oli suorastaan harvinaisuus - levitä naamalle.
"Pöh," Lapis vastasi esittäen mukamas suutahtanutta, ristien kätensä suurieleisesti puuskaan. Hetken hän siinä hymähteli, katsellen toisen iloisia kasvoja, kunnes sipaisi muutaman hiussuortuvan pois kasvojensa edestä kääntäen silmänsä viipyilemään ympäristössä.
"Mutta kuitenkin... olen iloinen että sanoit noin." Sanat olivat totuus naisen sisältä puettuna ymmärrettävään muotoon.
"Olet sinäkin kyllä aika pehmo. Ja mukavampi mitä luulin." Nainen alkoi hiljalleen oppia tätä leikinlaskua, mutta viimeinen lause ei ollut vitsi. Kaikista kohtaamistaan henkilöistä Fred oli ehkä se, jonka kanssa uskalsi puhua ilman pelkoa seurauksista.
"Pitää varmaan laukkailla metsässä niin törmään sinuun joskus uudelleen. Toivottavasti ehkä vähemmän vauhdilla."

//Mukavasti jälkijunassa kiittelee myös Lapis omistajansa kera! C:
Ikane
 

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Agna » 17 Heinä 2015, 20:20

Fred

Fred näki Lapiksen nyt ensimmäisen kerran hymyilevän, ja se oli miellyttävä näky. Mukavaa, että jää oli nyt rikottu, ja nainen uskalsi ehkä tulla pois muurinsa takaa. Tietysti Fred ymmärsi toisen varovaisuuden jo senkin takia, mitä hän oli menneisyydestään paljastanut, mutta tällaisen pienenkin luottamuksen saavuttaminen oli aina mukavaa. Lähes palkitsevaa. Se, mistä mies oli eniten mielissään - ja yllättynyt - oli naisen vastaus. Se, että tämä oli iloinen Fredin lausahduksesta. Mies virnisti itsekseen ja työnsi hiuksensa pois kasvojensa edestä kun ei muutakaan reaktiota keksinyt.
"Pehmo, minäkö? Tjaah, taidanpa olla", arpinaama vastasi ja vilkaisi naista kulmiensa lomasta. Ja mukavampi kuin luulit. Hän nousi nyt ylös ja putsasi hiekanjyvät housujensa takamuksesta käsillään kävellen sitten takaisin järveen. Nyt hänen täytyisi totisesti huuhdella kätensä.
"Ja metsässä laukkaamalla törmäät minuun varmasti; tosiaan, toivottavasti et yhtä kovalla vauhdilla. Minultahan lähtee henki ensi kerralla", hän naurahti kahlatessaan syvemmälle niin, että vesi ulottui puoleen sääreen.

Fred avasi oikean hihansa nyörit ja kiskoi koko löysän hihan sitten olkapäähänsä asti tarkastellakseen vahinkoa uusin silmin. Naarmu oli ikävän näköinen ja koko käsi hieman turvoksissa, mutta ei mitään traagista. Kaikki multa ja tikut tekivät haavasta pahemman näköisen, kuin se oikeasti olikaan. Mies kumartui lähemmäksi veden pintaa ja valeli vasemmalla kädellään vettä oikean päälle. Kylmä vesi tuntui samaan aikaan hyvältä ja kamalalta haavassa, ja sai Fredin irvistämään.
"Ei tunnu yhtä pahalta kuin naaman huuhteleminen tämän jälkeen", Fred vastasi esittämättömään kysymykseen, sillä oletti Lapiksen katselevan kastelutapahtumaa. Hän osoitti lauseen jälkeen kasvojaan ja katsahti naiseen nipistäen samalla huulensa yhteen.
"Kasvoni olivat turvoksissa viikkoja tapauksen jälkeen. Ajattelin, että niistä tulisi aivan muodottomat. Näytin siltä, että olin saanut paiseruton tai jonkun järkyttävän kupan, ja välttelin omaa peilikuvaani aika hanakasti. Mutta lopputulos ei ollut niin paha kuin kuvittelin", Fred naurahti sitten. Hän kosketti vaistomaisesti arpeaan ja katsoi heijastustaan veden pinnasta. Niin, ei se kai niin paha ollut. Kaikesta huolimatta kasvot eivät olleet poikineet hänelle kumppania, ainakaan toistaiseksi. Kenties se oli vain hyvä asia.

Lyhyt hiljaisuus laskeutui ja Fred käveli takaisin hiekalle. Lämpimät hiekanjyvät takertuivat jälleen miehen märkiin varpaisiin.
"Silloin, kun sain tämän - yli vuosikymmen sitten - tapasin oikean julman pedon. Enkä vain kuvainnollisesti. Toivon, etten tule enää koskaan tapaamaan sellaista, eikä kukaan muukaan. Se oli elämäni kamalin hetki enkä ole koskaan pelännyt niin aidosti", Fred kertoi tasaisella, matalalla äänellä ja katsoi sitten Lapista. Hänen katseensa viipyi naisen korvissa, mutta kääntyi sitten jälleen pois. Fred laski suttuisen paidanhihansa takaisin, ja se liimautui märkää kättä vasten kuin kastunut paperi. Mies mietti, miksi oli avannut suunsa arvestaan. Hän ei yleensä puhunut siitä, ei varsinkaan ventovieraiden kanssa. Nyt hänellä kuitenkin oli juttuseuranaan sellainen henkilö, jolla luultavasti oli omiakin arpia, niin henkisiä kuin fyysisiä. Fred ei olettanut, että Lapis haluaisi jakaa kokemuksensa hänen kanssaan, mutta mikä oli sanottu, oli jo sanottu. Ehkä Lapis löytäisi hänen kokemuksistaan jotain samaa tai haluaisi puhua aiheesta. Ehkä ei.
Hetken Fred tunsi sykkeensä olevan tavallista korkeampi, mutta kokeillessaan vaistomaisesti kaulavaltimoaan syke tuntui normaalilta. Ihmissuden muistelu oli ikävää ja mies yritti pyyhkiä mielikuvat päästään.
"Suo anteeksi, vaivun ajatuksiini", Fred naurahti ja istui takaisin hiekalle, hieman lähemmäksi Lapista ettei vaikuttaisi siltä, että haluaisi liueta paikalta. Lente oli tallustellut hieman kauemmaksi rantaviivaa pitkin, mutta vilkuili välillä seuralaisiaan uteliaasti, kunnes jälleen unohti näiden olemassaolon löytäessään maukkaita ruohotupsuja.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Ikane » 23 Heinä 2015, 15:43

Susinainen katseli rauhassa kun mies tarkisti haavaansa. Vaikka Lapis olikin nähnyt kaikennäköisiä haavoja ollessaan nuorempi ja sotakoulutuksessa, ei mikään niistä erityisen kaunis ollut. Useimmista jäivät pahat arvet; Lapis olikin juuri kysymässä, oliko Fred tottunut haavojen puhdistuksen aiheuttamaan kipuun viitaten sillä miehen kasvojen arpeen kun tämä kommentoikin asiaa. Lapiksen kehossa ei oikeita arpia oikeastaan ollut, sillä parantumiskyky oli niin nopea että se korjaa jopa muodostuneen ruven ja arpikudoksen. Ilman sitä kykyä olisi nainen varmaan jo kauttaaltaan arpien sävyttämä.
"Se ei näytä pahalta, se kasvojesi arpi. Tai siis, pahemminkin olen nähnyt käyvän." Lapis kommentoi. Nainen kyllä sinänsä ymmärsi miksi omaa peilikuvaansa halusi vältellä sellaisen jälkeen - varsinkin suhteellisen komeakasvoiselle miehelle kuten Fred se voi olla järkytys nähdä itsensä sellaisessa kunnossa. Susinainen katseli toisen kävelyä takaisin hiekalle ja hänen korvansa vavahtivat kuullessaan jälleen Fredin soinnukkaan äänen jatkavan tarinaansa.

Lapis ei muistanut kysyneensäkään vielä, mistä toinen oli arpensa saanut - tai miltä. Jos kerran mies ei häntä pitäisi julmana petona, kuka olisi tarpeeksi raakalaismainen ollakseen sellainen? Susinainen katsahti miehen suuntaan juuri, kun tämä käänsi päänsä pois hänestä. Märkä iho kasteli kankaan ja rikkoutuneen ihon punertava väri kuulsi sen alta hennosti. Kuvitteliko Lapis vain, vai hermostuiko Fred? Ainakin mies kokeili kaulavaltimoaan, josta naisenkin opetettiin tarkistamaan pulssi jos joku oli eloton. Suden silmät tarkkailivat toista hetken ehkä turhankin intensiivisesti, kunnes Fred avasi suunsa. Lapis käänsi sitten katseensa muualle jottei häiritsisi liikaa.
"Millainen peto se oikein oli?" Nainen kysyi viatonta ihmetystä äänessään. Lapis oli kuullut tarinoita suurista ja villeistä lohikrmeistä, kentaureista, pedoista joille hän ei edes ollut keksinyt nimeä. Susinainen tiesi omat rajansa taistelussa - tai väitti tietävänsä jotta pääsisi niitä jatkuvasti rikkomaan - ja kuvitteli kuinka alakynnessä ihminen olisi sellaisessa tilanteessa... "Olen kuullut, että täällä liikkuu kaikennäköisiä olentoja, toinen toistaan isompia ja hurjempia. Saat olla onnekas että olet hengissä," Lapis jatkoi heti perään lähinnä antaakseen toiselle aikaa. Huonojen muistojen läpikäynti ei ikinä ollut helppoa.
Ikane
 

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Agna » 28 Heinä 2015, 19:30

Fred

Mies hymähti kun Lapis totesi, ettei kasvojen arpi näyttänyt pahalta. Niin, ehkei se ollut sitä, sillä olisihan hän voinut menettää vaikka silmänsä tai nenänsä, tai ihoa olisi voinut revetä suurelta alueelta pois, jolloin hän olisi näyttänyt huomattavasti rumemmalta. Kosmeettiset viat eivät sinänsä haitanneet Frediä, mutta hän myönsi kyllä tuntevansa kiitollisuutta siitä hyvästä, ettei ollut muuttunut tapauksen johdosta hirviöksi. Moinen piirre olisi luultavasti ajanut naisseuran pois, ja samoin kaikki hänen harvat, nykyiset ystävänsä. Tokkopa he olisivat olleet niin innokkaita tutustumaan häneen, jos hänen kasvonsa olisivat olleet täysin irvokkaat. Mielikuva raadelluista kasvoista sai Fredin siristämään silmiään ja rypistämään kulmiaan, joskin vain hetkeksi.

Lapis kysyi pedosta, ja Fred puri hampaansa yhteen niin, että asennon muutos oli havaittavissa poskien ihon läpi. Hän raapi kaulaansa ja käänsi katseensa naiseen, jonka kasvoista näkyi kysymyksen vilpittömyys. Samassa toinen jatkoikin kysymystään kertoen, että oli kuullut monenlaisista pedoista. Hän myös muistutti Frediä siitä onnesta joka häntä oli kohdannut, kun olento oli jättänyt hänet henkiin. Totta totisesti, onnea hänellä oli ollut jo siinä vaiheessa, kun joku oli päättänyt haavoittaa petoa ensin. Mutta olisiko se hyökännyt, jollei olisi ollut ärsytetty ja haavoitettu? Jossitteluja, Fred päätti itsekseen ja koitti olla miettimättä vaihtoehtoisia loppuja tapaukselle. Ehkä kaikelle oli tarkoituksensa. Sitten hän päätti vihdoin avata suunsa, vaikka hänen äänensä tuntuikin kadonneen johonkin vain muutamassa minuutissa.
"Se... Se peto oli ihmissusi", Fred sanoi selvitettyään kurkkuaan ja katsoi naisen silmiin paljastaessaan tämän ison ja epämiellyttävän siivun menneisyydestään.
"Haavoitettu, ärsytetty... Millainen tahansa, se hyökkäsi kimppuuni. Olet oikeassa, olen onnekas kun jäin henkiin. En usko sen pedon sisällä olleen mitään. Se halusi tappaa minut, siinä kaikki", mies lopetti ja tunsi tukehtuvansa ahdistukseensa. Hän katseli nyt eteensä ja haki rauhaa jostain lammen pinnasta. Löydettyään sen hän puuskahti syvään ja hautasi sormensa viileään hiekkaan. Nyt hänellä oli Lente ja hän oli muiden seurassa, hänellä ei siis olisi mitään hätää. Kaksin Lapiksen kanssa hänestä voisi olla jopa vastusta moiselle pedolle, mikäli sellainen sattuisi rikkomaan vallitsevan hetken.
"Toivon ettet tapaa sellaista koskaan."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Ikane » 07 Elo 2015, 13:21

Lapis huomasi heti, että Fred ei ilahtunut siitä tilanteesta puhumisesta. Olihan se vaikeaa, sen nainen ymmärsi, vaikka kunnioittikin miehen rohkeutta sillä toinen ei torjunut kysymystä. Kun Fred vihdoin avasi suunsa, odotti Lapis jotain valtavan pahaa, niin pahaa ettei sellaisen kuuluisi olla edes Cryptin maaperällä. Sitten ilmoille tipahtikin ihmissusi.
Ihmissusi. Sekö oli Fredin mielestä peto? Lapis jämähti siihen sanaan, kuunnellen sitä seuraavaa puhetta hieman poissaoleva katse silmissään jotka kohtasivat miehen omat, mutta pian nainen siirsi katsensa hitaasti lammen suuntaan. Sydän löi rauhallisesti mutta lujaa, siltä se tuntui. Lapiksen kasvot alkoivat jähmettyä, nainen yritti tyynnytellä ärtymyksen ja tyrmistyksen välisiä tunteitaan.

Vai että Fred toivoi ettei hän tapaisi sellaista petoa koskaan? Huonompi homma, sillä yksi sellainen sattui olemaan naisen ystävä. Tai sellaiseksi hän toisen luetteli.
"Fred." Lapiksen ääni oli aivan toisenlainen kuin äsken. Viileämpi, teeskennellyn rauhallinen. Hän ei katsonut suoraan mieheen. Koska nainen osasi jo luottaa Frediin, ei hän alkanut loikkia ympäriinsä ärtymyksestä, vaan kykeni ensin puhumaan. Nyt oli kuitenkin aihe niin tulenarka, että käryn melkein haistoi.
"Ihmissusi... " Nainen otti happea taas tässä välissä vaikka hampaansa halusivatkin kiristellä toisiaan vasten. "Kaikki eivät ole sellaisia kuin luulet. Kuka tahansa hyökkää ärsytettynä." Nainen käänsi voimakkaan, tavanomaisen terävän katseen miehen sinisiä silmiä etsien.
"Eikö sinun sitten pitäisi juosta jo kovaa vauhtia karkuun minun seurastani?"
"Jos et tajua", Lapis päätti mielessään, "näytän susimuotoni. Sitten mitataan vihasi määrä."
Ikane
 

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Agna » 23 Syys 2015, 21:12

Fred

Mies tuijotti yhä lammen pintaa ja sen väreitä yrittäen parhaansa mukaan jättää menneet menneeseen. Tällaisten asioiden muistelu ei tehnyt hyvää, joten Fred teki kaikkensa sulkeakseen sen oven takanaan ja päästääkseen tilanteesta jälleen irti. Lente oli kävellyt jälleen lähemmäksi hiekalla istuskelevaa parivaljakkoa - ehkä se aisti isäntänsä hermostuksen ja halusi tulla lähemmäksi varmistamaan että mitään hätää ei ollut. Tai sitten se vain oli kyllästynyt ruohoon muutaman kymmenen metrin päässä ja päätti kokeilla, olisiko tällä rantasuoralla ollut jotain tutkimisen arvoista. Välillä se katsahti kiinnostuneena Pruinaan ja Fredin teki mieli ehdottaa, että hevoset saisivat tutustua toisiinsa, mutta hän tiesi kyllä että se saattaisi johtaa ei-toivottuihin tilanteisiin. Ajatus sai miehen hymähtämään hieman, hänen olonsa oli jo parempi.

Fred kuuli äänensä lausuttavan taajuudella, jollaista hän ei hetkeen ollut naisen suusta kuullut. Viimeksi tippumisen jälkeen, kenties, kun Lapis oli vielä ollut näkymättömän haarniskansa suojaama. Mies kohotti huolestuneena kulmiaan ja etsi mahdollista hätää toisen kasvoilta, muttei osannut tulkita, miksi nainen tunsi nyt olonsa hankalaksi.
"Lapis?" Fred kysyi ennen kuin nainen ehti jatkaa, mutta kuunteli sitten jatkon. Ihmissusi. Niin? Oliko naisellakin menneisyytensä ihmissuden kanssa? Hänen kasvonsa eivät kuitenkaan näyttäneet sellaisilta, Fred ei löytänyt niiltä pelkoa tai kauhua. Pikemminkin vihaisuutta. Lapis avasi suunsa uudelleen ja avarsi miestä nyt kertomalla, että ihmissuden hyökkäys ei ollut ihmissuden syy. Mies aukaisi jo suunsa typertyneenä ja meinasi kehottaa naista menemään kurkkaamaan hänen menneisyyteensä ja kertomaan, oliko hänestä kyseessä kenties ollut erehdys - etteikö ihmissusi olisi halunnut päästää ihmistä hengiltä? Lapis kuitenkin jatkoi ennen kuin Fred sai sanaa suustaan, ja hänen seuraavat sanansa saivat miehen kulmat painumaan tyrmistyneeseen, puolittain halveksivaan ryppyyn, mutta osa siitä oli myös pelkoa. Hetken mies istui paikallaan tuijottaen suoraan naisen vihreisiin silmiin ja tunsi kylmän hien valuvan selkäänsä pitkin. Ilme arpeutuneilla kasvoilla oli selvästi hätäinen, mutta myös vihainen ja ymmällään.
"Ei", Fred sanoi ääni hämmennyksestä murtuen ja pudisteli päätään vapinan tarttuessa hänen sormiinsa. Kymmenen ajatusta juoksi miehen pään läpi: olisiko Lapis tarpeeksi lähellä karkumatkalle, saisiko Pruina heidät kiinni, olisiko Lapis vihainen nyt, muuttaisiko tämä Lapista, olisiko Fred vaarassa? Ihminen haparoi käsillään hiekkaa ja kääntyi polvilleen ikään kuin polvistusasentoon kasvot Lapikseen päin. Hän ei kuitenkaan vielä noussut ylös.
"Sinä? Mutta en... Mutta et...?" sanat takertuivat karheina Fredin kurkkuun. Hän tiesi pelkonsa olevan käsin kosketeltavaa - ja jos Lapis todella oli ihmissusi niin hän haistaisi pelon, joka Fredin rintaa nyt puristi. Mies etsi sitä naista, jonka äsken oli Lapiksen kohdalla nähnyt, ja yritti olla näkemättä hänet uhkana saadakseen varmuutensa takaisin. Hän katsoi Lapiksen korvia ja häntää, jotka eivät tuuheutensa ja muotonsa puolesta olleet tuoneet Fredin mieleen sutta. Nyt hän mietti, miksei ollut epäillyt sitä alusta asti. Epäselvistä asioista tuli ilmiselviä kauhun vallassa.
"Älä... Ethän aio satuttaa minua?" Fred kysyi vaihtaen katsettaan naisen silmästä toiseen, edelleen valmiina ponnistamaan juoksuun, mutta myös valmiina asettumaan takaisin maahan. Lapis oli säästänyt hänen henkensä jo kerran. Julma peto, Fred ajatteli mielessään. Nyt hän ymmärsi, mitä Lapis oli tarkoittanut - ja ymmärsi monta muutakin heidän välistään puheenaihetta, jotka hän äsken oli käsittänyt täysin eri lailla. Kaiken selvittämiseen ei kuitenkaan löytynyt aikaa eikä rohkeutta, joten mies vain kalasti sanoja tajunnansa virrasta ja yritti rutistaa itsestään voimia niiden saattamiseen perille.
"Minä-- minähän luotan sinuun. Luulen luottavani. Luulin? Et ole sellainen, et halua tappaa", Fred vakuutteli - enemmän itseään kuin Lapista - saattoihan olla, että nainen oli täysin rauhallinen tilanteen suhteen, mutta vain loukkaantunut Fredin sanoista. Mies ei tiennyt, hän ei osannut sanoa. Hänen äänensä oli jo kantavampi ja muistutti enemmän puolittaista huutoa.
"Mutta kokemani on totta, en valehtele, olin lähellä kuolemaa ja katsoin sitä silmästä silmään", hän huudahti voimattomasti. Fred osoitti kasvojaan sormellaan ja tunsi pupilliensa kutistuvan adrenaliinin virratessa hänen kehonsa sisällä.
"Minulla ei ole kokemusta muusta, se on ainoa kohtaamiseni, se on ainoa mihin olen nojannut tietoni ja luottamukseni kaikki nämä vuodet", Fred jatkoi ja tunsi hengästyvänsä puhuessaan useita lauseita toistensa perään. Toisaalta hengästyminen saattoi johtua hätääntymisestäkin. Mies oli kuullut Lenten hirnahdelleen jo muutamaan otteeseen isäntänsä korotettua ääntään, muttei ollut kiinnittänyt hevoseen toistaiseksi huomiota. Hän ei uskaltanut kääntää katsettaan.
"Enkä minäkään halua sinulle pahaa. En nytkään."

//Voih oisinpa saanu tän lähetettyä jo aiemmin, koulu on hektistä D: Sori siis kestosta!
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Ikane » 09 Loka 2015, 17:09

Lapis kyllä haistoi sen. Kun Fred tajusi asian vihdoin, pelko tuoksui ilmassa yhtä selkeänä kuin mikä tahansa muu haju, ellei vahvempanakin. Toinen kammoksui häntä oikeasti. Fred oli peloissaan. Varmasti myös vihainen. Toisen yrittäessä järkeillä tilannetta - ja Lapis huomasi toisen myös arvioivan pakomahdollisuuksiaan, ehkä jokseenkin huvittuneena - huokaisi nainen. Hänen tunteillaan on tapana kuohua ja nainen saattaa suuttua joskus aivan mitättömistäkin asioista, mutta yritti rauhoitella itseään Fredin tähden. Hän ei halunnut toisen pelkäävän itseään kuollakseen. Lapis tarkkaili miestä.
"Fred," Lapis yritti aloittaa, mutta toisen hätäisestä äänestä kyllä huomasi ettei hän ehkä kuunnellut aivan niin tekopehmeää ääntä kuin mitä nainen pyrki tarjoamaan, vaan lausui ääneen hätäisiä ajatuksiaan. Pelko kietoutui miehen sanoihin ja sai aikaan jonkinasteisen paniikin. Lapis aloitti uudelleen, vahvalla, määrätietoisella äänellään.
"Fred-- kuuntele, en halua satuttaa sinua. En koskaan satuttaisi sinua. Haluan että ymmärrät, ja se vaatii että kuuntelet hetken." Nainen veti henkeä välissä, katsoen ensin mieheen ja vilkaisten sitten Lenteen ja vielä Pruinaan. "Jos pelkäät liikaa niin päästän sinut pois mutta se olisi viimeinen asia mitä haluan. En halua että pelkäät ja lähdet sen tunteen kanssa. Anna tämän olla hyvä kokemus." Susinainen katsoi toiseen, kuin varmistaakseen että toinen ainakin näytti kuuntelevan. Hän halusi Fredin ymmärtävän.

"En ole varsinaisesti ihmissusi, ainakaan sellainen miksi heitä yleensä kuvataan. Olen-- olen ennemminkin susi. Jolla on tälläinen toinen muoto." Asia oli haastava kertoa, sillä Lapis tiesi että hänen rotunsa, hämärsusi, oli lähes tuntematon näinkin etelässä. "En tapa samalla tavalla kuin toiset. Ihmissudet ovat saaneet kirouksen, eivätkä he voi auttaa itseään. He eivät kykene ajattelemaan muuttuessaan. Mutta minä voin, ja vannon sinulle etten ikinä satuta sinua." Pruina oli seuraillut Lenten jäljessä Lapiksen tykö, ja Lapis vilkaisi taas Lenteen ennenkuin etsi jälleen miehen silmiä. "Uskotko minua?"

//ei se mitään, itselläkin ollut kaikkea kiirettä tässä! :C Pahoittelen töpöviestiä mutta pitkittynyt päänsärky haittaa hieman kirjoituspituutta~
Ikane
 

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Agna » 11 Marras 2015, 11:14

Fred

Kun mies vihdoin antoi naisen puhua - ja ehti hätäännykseltään myös kuunnella toista - kertoi Lapis ettei hänellä ollut mitään aikeita satuttaa miestä. Fred nielaisi kurkussaan möllöttäneen palan mahaansa ja tuijotti herkeämättä naista, joka jatkoi yhä puhumistaan. Kun Lapis puhui lähtemisestä ja vilkuili heidän hevosiaan, myös Fredin oli käännettävä katseensa kohdatakseen luimistelevan Lenten epäileväisen pälyn, mutta sitten hän jälleen käänsi katseensa puhujaan. Hyvä kokemus, Fred mietti tuskaisena kulmiaan kurtistaen. Hyvä on. Hän laskeutui hitaasti valmiusasennostaan takaisin hiekkaa vasten, ja tunsi hengittävänsä hieman rauhallisemmin, joskin hän tunsi jälleen kivun oikeassa kädessään ja selässään. Äskeisen adrenaliiniryöpyn jälkeen kipu oli hetkeksi huuhtoutunut hänen mielestään, mutta nyt se oli palannut. Olisiko hän edes päässyt pakoon tässä kunnossa? Sille ajatukselle ei ollut aikaa uhrattavaksi, sillä Fred halusi kuunnella ja keskittyä olennaiseen.

Lapis kertoi, ettei ollut varsinaisesti ihmissusi, mikä sai Fredin mahassa olevan möykyn hieman murenemaan, muttei vielä täysin vakuuttanut häntä. Nainen kertoi olevansa pikemminkin muodonmuuttaja, tai susi, jolla oli ihmismuoto. Tai ihminen, jolla oli susimuoto, Fred ei ollut ihan varma. Hän halusi kuitenkin luottaa Lapiksen sanaan, ja Fredille ei mikään muu lause painanut niin paljoa, kuin se, että Lapis lupasi olla aiheuttamatta minkäänlaista vahinkoa. Yhtäkkiä Fred tunsi ylireagoineensa ja hieraisi hikistä niskaansa. Hiekanmurut tarttuivat hänen kämmenestään kaikkialle ja mies pyyhki niitä puolihuolimattomasti pois katsellessaan yhä Lapista. Hän ei tiennyt, olisiko hänen pitänyt pyytää anteeksi, vai pikemminkin vaatia anteeksipyyntöä traumoista. Fred rykäisi selvittääkseen kurkkuaan, ja laski sitten katseensa.
"Hyvä on. Olen pahoillani, menin kenties hetkestä sekaisin", hän sanoi kiusaantuneena ja olisi mielellään poistunut paikalta vähin äänin, mutta halusi silti antaa Lapikselle mahdollisuuden. Hetki sitten hän oli nähnyt naisen parhaassa mahdollisessa valossa, eikä nyt saisi omien ennakkoluulojensa tuhota kaikkea.
"Uskon sinua. Enhän minä voi muutakaan", hän hymähti vaimeasti ja vilkaisi Lapista. Nainen ei näyttänyt aggressiiviselta. Fred tunsi olevansa löysä kuin pastasuikale, ja työnsi vasemmalla kädellään hiuksiaan pois otsaltaan, kuten aina, kun kaipasi jotain elettä tekemistensä täytteeksi.
"Mutta sinun täytyy ymmärtää, millaisia asioita olen kokenut... hmm... sinuntapaistesi kanssa. Se muisto on melko vahva", Fred sanoi. Vahvempi kuin hetki sitten.
"En silti ajattele sinusta pahaa. Haluan edetä sillä pohjalla, jonka teimme tänne tullessamme, enkä tuolla äskeisellä. Se oli väärinkäsitystä", hän myönsi, "ehkä meidän molempien puolesta." Hän oli valmis tekemään tästä hyvän kokemuksen, ja ehkä se auttaisi häntä pääsemään yli menneestään. Ehkä Lapis olisi sellainen tuttavuus, joka saisi hänet vihdoin kasvamaan pois kauhuistaan. Ainakin Fred toivoi hartaasti niin, vaikka saattoihan olla, ettei Lapis haluaisi enää tavata häntä sen koommin äskeisen jälkeen, vaikka nyt puhuikin rauhan elkein.
"Ehkä siis haluaisit kertoa enemmän itsestäsi? Minulla on aikaa. Ja jos totta puhutaan, ehkä minulla on myös kiinnostusta", Fred sanoi ja uskalsi hieman hymyilläkin.

//Hävettää antaa sun odotella näin pitkiä välejä, mutta olen kiitollinen että olet yhä siinä! :D Saa tulla ruoskimaan jos kärsivällisyys loppuu...
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Ikane » 05 Joulu 2015, 20:17

//Haha, en voisi kuvitellakaan jättäväni peliä kesken ihan tuosta vaan! Ja ymmärrän hyvin ettei aina ole aikaa/tms ropessa pyörimiseen, vaikka kuinka rakas harrastus se olisikin. Ja juuri parahiksi onnistuin olemaan kuukauden tauolla hupsista! :'D

Lapis hymähti toisen sanoille, sillä tiedosti itsekin että olisi voinut esittää asiansa... hieman toisin. Nainen oli vain reagoinut tunteidensa mukana, kuten mieskin. Ei siinä ollut hävettävää kummallakaan, ja siksi susinainen suhtautui toisen pahoitteluun hyvin neutraalisti. Toisen epävarmuus ja pelko olivat vielä ilmassa, ja Lapis tunsi itsensä hieman varkaaksi saadessaan toisesta sellaista tietoa mitä tämä ei ehkä haluaisi jakaa. Mutta sellainen hän oli, eikä voinut muuta. Susinaisen häntä rentoutui taas, korvat laskivat rauhallisempaan asentoon ja kasvoilta hävisi kiristyneiden lihasten piirtämä jännite. Lapis veti ilmaa sisäänsä, kuunteli toista, piirteli kynnellään hiekkaan epämääräisiä kuvioita ja muotoja. Miehen todetessa tilanteen, ja sen että halusi oikeastaan kuunnella häntä, hymähti nainen uudelleen. Se oli hänen vastineensa nyökkäyksille ja muulle sellaiselle jota ihmiset tekivät. Nainen käänsi kasvonsa toisen puoleen, yrittäen pitää itsensä asoissa. Nyt tulisi edetä varovasti.
"Olen hyvilläni ettet päättänyt lähteä. Ymmärrän kyllä tilanteesi ja sen että - tuota - olisin voinut sanoa asiani toisinkin." Nainen vaihtoi asentonsa mukavampaan, istuen risti-istunnassa ja pitäen yläkehoaan rennosti jonkinsortin ryhdissä. Nainen katsahti toisen varovaiseen hymyyn, ja antoi silmäkulmiensa hieman siristyä ja suupielensä nousta. Varovainen hymy takaisin. Nainen huokaisi sen merkiksi että edessä olisi raskas tarina.
"Jos totta puhutaan, opin eniten itsestäni sen jälkeen kun olin jo saapunut tänne Cryptiin -- tai tarkalleen ottaen vasta muutama vuosikymmen sitten, jolloin olin jo saanut kasvaa erään mukavan ihmisperheen hoivassa. Perheen isä oli löytänyt minut pohjolasta, kun olin vasta nuori pentu. En muista paljoa kodistani siellä, enkä ole koskaan saanut mitään selville oikeasta kodistani tai emostani tai-- tai siis vanhemmista, kuten ihmiset sanovat. Sain kaksi pikkusisarta täällä, pieniä suloisia ihmisenpentuja." Lapiksen ääni oli pehmennyt, ja silmät näyttivät katsovan kauemmas kuin mitä lammen pinta oli. Hänen äänensä antoi kuvaa siitä miten rakkaiksi ihmiset olivat hänelle tulleet. Ehkä Fred ymmärtäisi, olihan hän itsekin ihminen.
"Ja ennenkuin ehätät kysyä, kyllä, olen paljon vanhempi kuin luulet," nainen heitti jo huvittuneena. "Olen nähnyt jo yli sata talvea. Pohjolassa oli aina talvi, vaan täällä... kesät ovat niin kuumia ja luonto aivan erilainen. Täällä olen kyllä kasvanut, koska en muista muuta kuin lumen, tulen ja pakkasen kun ajattelen pohjoista." Nainen vilkaisi toiseen, tarkistaakseen oliko hän yhä kuulolla. Hän piti lyhyen tauon, kerätäkseen ajatuksiaan.
"Ongelmia ja tietoa itsestäni sain vasta kun eräs hirviö jota muut katsovat vain miehenä tuhosi kaiken." Lapiksen hampaat kiristyivät, kädet puristuivat hiekkaan, ja korvat kääntyivät luimuun. Ajatus hänen "sedästään" joka vei hänen vapautensa oli kuvottava. Naisen verenpaine nousi jo ajatuksestakin, ja tajutessaan sen hän alkoi rauhoitella itseään. Fred saattaisi säikähtää.
Ikane
 

Re: We're not looking for another mistake

ViestiKirjoittaja Agna » 05 Tammi 2016, 19:30

Fred

Traumatisoitunutta miestä rauhoitti se, että Lapiksen elekieli oli rauhallista ja ilme vakaa. Ehkä hän tosiaan oli sitä mieltä tilanteesta, kuin väitti. Frediä miellytti myös se, että nainen myönsi, että oli lähestynyt puheenaihetta ehkä liian hyökkäävästi. Fred piti ihmisistä - tai ihmisentapaisista - jotka osasivat myöntää virheensä. Hän oli siinä itse kovin huono ja lähinnä suuttui, jos asiat eivät kulkeneet hänen mielensä mukaan. Nyt hän tunsi olonsa kuitenkin lähes seesteiseksi sen suhteen, joten ei yrittänyt oikoa asioiden edelle. Monesti mies halusi vaihtaa välittömästi puheenaihetta joutuessaan epämiellyttäviin keskusteluihin, mutta hän päätti, että nyt jos koska olisi aika yrittää käyttäytyä aikuismaisesti ja kohdata vaikeat puheenaiheet ja kuulla muiden mielipiteitä. Fred nojautui eteenpäin polviensa päälle ja katseli silmät sirrillään, kulmat mietteliäässä rypyssä Lapista, joka puhui. Tarina selvitti, että Lapis ei muistanut oikeasta, alkuperäisestä perheestään oikein mitään, tai sitten hän ei halunnut kertoa. Ottovanhemmistaan hän kuitenkin puhui lämmöllä, ilmeisesti aidolla sellaisella. Välähdys Fredin omista vanhemmista vilahti miehen mielessä, ja se nosti hyvin vaimean hymyn hänen suupielilleen, joskin hymy vakavoitui uudelleen kuuntelemaan kertomusta. Nainen puhutteli lapsi-ikäistä itseään pentuna, mikä sai ihmisen kiemurtelemaan henkisesti, vaikka hän tiesikin että se oli toiselle luontevampi tapa nimittää itseään. Lapis todella näytti rakastavan tätä perhettä, ja se sai arpikasvoisen miehen hymyilemään, joskin hyvin hillitysti. Hänen raajansa tuntuivat raskailta ja eleet tulisivat vielä hetken olemaan velttoja äskeisen jännityksenpuuskan jäljiltä. Se, mistä Fred huomasi yllättyvänsä, oli naisen pitkä ikä.
"Hmh, niin minun oli kai oletettavakin. Olet säilynyt ihan hyvin", hän naurahti huvittuneena vastaukseksi, nyt jo aidommin ja huolettomammin. Hiekka tuntui jo mukavammalta istua ja metsä näytti jälleen rauhalliselta. Hyvin tämä tästä lähtisi pyörimään, Fred oli siitä varma.

Mies antoi Lapiksen pitää taukoa, kun tämä selvästikin pui menneisyyttään ja mietti, mitä osia siitä haluaisi kertoa. Fred ymmärsi, ettei menneistä tapahtumista puhuminen aina ollut helppoa, sillä hän oli tavannut jos jonkinlaiseen liemeen joutuneita ihmisiä, joilla ei ollut enää pohjaa, josta jatkaa. Toisaalta hän oli nähnyt myös suunnattomia ongelmia päihittäneitä, vahvoja persoonia, jotka olivat haudanneet menneisyytensä tehokkaasti taakseen ja ottaneet elämälleen uuden, vahvemman suunnan. Sellainen inspiroi miestä ja sai hänet luottavaiseksi oman tulevaisuutensa suhteen, vaikkei hän usein tuntenutkaan tietävänsä, minne kuului tai keitä halusi ympärillään pitää. Sitten Lapis jatkoi puhumista ja Fred käänsi kasvonsa takaisin häneen. Hän oli huomaamattaan tuijottanut lammen pintaa ja tunsi silmiensä kuivuvan.
Susinaisen ilme oli toisenlainen kuin äsken, lähes päinvastainen. Pettynyt, vihainen, ehkä surullinenkin. Lause oli lyhyt ja kertoi sinänsä paljon, mutta jätti myös monta asiaa arvailujen varaan. Fredin kasvoille muodostui pahoitteleva ilme. Hän painoi päänsä hetkeksi hiekkaan miettien, mitä sanoisi. Hirviö, vain mies? Hän ei osannut päätellä, tarkoittiko Lapis tämän mystisen henkilön raiskanneen hänet, vahingoittaneen häntä tai hänen perhettään, vaiko vain särkeneen hänen sydämensä.
"Olen pahoillani", Fred sanoi rikkoakseen hiljaisuuden ja osoittaakseen, että oli kyllä kuunnellut. Hän tarkoitti sanojaan ja hinasi itseään lähemmäksi naista pitkin hiekkaa. Ei paljoa, mutta sen verran, että voisi puhua hieman hiljempaa.
"Toivon... että et joudu kohtaamaan häntä enää. Tässä elämässä tai missään muussakaan", Fred sanoi epävarmana siitä, olisiko Lapiksen mainitsema henkilö jo kuollut. Oli vaikeaa kommentoida mitään niin vähällä informaatiolla, mutta ehkei hänen ollut tarviskaan. Joskus riitti, kun joku kuunteli. Silti Fred tunsi olevansa velkaa lohduttavan kommentin tai pari, vaikkei keksinytkään enää muuta henkevää sanottavaa.
"Olen yrittänyt ajatella, että kaikilla inhottavilla tapahtumilla on jokin tarkoitus. En tiedä, mitä se mies teki sinulle, eikä sinun tarvitse kertoa, mutta ehkä se johti johonkin hyvään? Tai ehkä niin käy vielä tulevaisuudessa. En tarkoita, että siinä olisi tarpeeksi anteeksipyyntöä, mutta sellaisesta voi saada lohtua", hän jatkoi ja katseli lammelle päin. Mitä hänen epäonnistumisensa ja vastoinkäymisensä olivat tuoneet? Eivät vielä mitään. Kulmien väliin muodostui aavistuksen verran katkeroitunut ryppy, kun Fred mietti tilannettaan. Mutta nyt ei ollut kyse hänestä, vaan Lapiksesta. Mies vilkaisi sudenkorvaista naista kulmiensa lomasta. Ehkä hänellä olisi mielipide asiaan.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron