Louder than words//Michyy


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti To Elo 28, 2014 10:01

Louder than words//Michyy

Edward

Metsä oli taas alkajaisiksi alkanut viiletä. Viileät yöt olivat pakottaneet yhden ihmissudenkin käyttämään susimuotoaan, pysyäkseen lämpimänä. AIvastus tuon rauhallisen metsän siimeksissä kaikui, ku Ed niiskutti. Syksy pusersi oikein kunnolla ja se jos mikä sai miehen unet huonolle tolalle. Hän oli muutaman kerran herännyt siihen, että satoi suoraan niskaan, tai suoja oli päättänyt romahtaa. Vaikka Edward syyttikin itseään laiskuudesta hakea kunnon suoja, ilmalle hän ei mahtanut mitään.

Hän hieroi käsivarsiaan pienn puron äärellä. Juuri syönyt hän oli. Hän oli jopa jaksanut pystyttää nuotion. Lämminnliha ja tuli olivat tehneet hyvää, joka oli saanut hänen mieleensä erään tytön. Nakamista Ed ei ollut kuullut muutaman viikkoon ja niinä viikkoina oli muutenkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Oli hän ehtinyt tavata erään toisen susi naisen ja erään toisen ihmissuden, jonka toivoi tapavanda vielä. He olivat kaataneet ison kathunkin yhdessä, mutta sitten hän oli alkanut menettää kontrollinsa ja hyökännyt toisen päälle. Onneksi, kumpikaan heistä ei loukkaantunut pahemmin.

Puron vesi oli jo kylmää. Sitä oli raikasta juoda, vaikka kädet menivät vähän kohmeiseksi. Ed nautti vedestä hetken, ennen kuin hieroi kohmeisia käsiään. Hän hytisi ja haukotteli. Nyt hän vain voisi hakea jostain suojaa, jossa ottaa pienet torkut. Hän lähtikin sitten liikkeelle. Metsä oli tiheä, eikä se hautannut häntä. Ajatuksissaan hän käveli etsien suojaa. Miettien, että olisi mukavaa kohdata Nakami taas. Miksi juuri Nakami? Ehkä siksi, että jonkinmuotoisen tunnustuksen tyttö oli hänelle aikoinaan tehnyt. Ihmissusi ajatteli, että olisi ehkä aika ottaa paremmin selvää tuosta tytöstä, joka kiehtoi häntä.

//Michyy ja Nakami olkaa hyvät!
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 378

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti La Elo 30, 2014 12:14

Re: Louder than words//Michyy

Nakami

Syksy oli tosiaankin tulossa, ja sen mukana niin kylmät yöt kuin koleat vesisateetkin. Kesän tuskalliset helteet olivat takana, mutta niin paljon kuin Nakami yrittikin vältellä turhaa valittamista ei talvipakkaset tai kolea pimeä ja ennen kaikkea märkä syksykään houkutellut kevään ja alkukesän tavoin. Sisätilat ja kuuma kuppi teetä hyvässä seurassa olisi varmaan tällä hetkellä parhaita asioita cryptin taivaan alla. Eikai hänen vanha ystävänsä voisi pienestä vierailusta pahastua? Sitäpaitsi nainen oli ainakin Nakamin muistikuvien mukaan ilmoittanut tämän olevan aina tervettullut. Siinä metsässä ihmisten kylän suunnille hyvänmatkaa kuljettuaan päätti susineito istahtaa pienen kivikkoisen mäen rinteelle pitämään lyhyttä taukoa. Viimeaikoina hän oli onnistunut joutumaan ongelmiin muutaman haltian kanssa saaden rähinässä haavan toiseen jalkaansa. Tosin viilto oli jäänyt pieneksi ja siitä oli jo varmaan reilu viikko jo pyörähtänyt joten haava oli jo melko hyvin parantunut siteen alla. Ainakaan siihen ei enää koskenut ja se oli umpeutunut ajat sitten. Suurempi syy lepotauolle taisi olla se että hän sai tungettua istuessaan sormensa pehmoisen ja ennen kaikkea lämpimän häntäkarvan sekaan. Pian jotain yllättävää osui Nakamin silmiin, joku muukin nähtävästi kulki metsässä, jonkinmatkan päässä mäen alla. Ja tuo kulkia näytti jotenkin hyvinkin tutulta, eikai se vain olisi... Muodonmuuttaja oli melko varma olevansa oikeassa, ja jos ei olisi voisi edessä olla hyvinkin nolo tilanne sillä hän pomppasi yllös tavallista ripeämmin ja lähti juoksemaan rinnettä alas. "Heeeii Eeed!" tuo huusi miehelle samalla kun pomppi kiviä pitkin tuota kohti. Viimein päästyään rinteen juurelle pikkuisen horjahtaen vauhtinsa takia nosti Nakami nyt katseensa maasta, pitihän hänenkin tuollaisessa paikassa juostessa katsoa minne astui, mieheen, vetäisi kasvojen eteen tipahtaneita hiuksia pois tieltä hymyillen ja sanoi säähän nähden yllättävän pirteällä äänellä "Kiva törmätä sinuun tällä tavalla taas." Oikein mukava yllätys se tosiaan oli muutaman viikon jälkeen löytää taas tuo mukava ihmissusimies. Vasta nyt kun he tapasivat uudestaan tajusi neito että ehkä hänellä oli jopa ollut vähän ikävä toista, vaikkakin uudet ystävät ja seikkailut olivatkin täyttäneet tytön mielen niin tehokkaasti ettei hän ollut juurikaan tuollaiseen asiaan kiinnitänyt huomiota. "Mitäs sinulle viimeaikoina on kuulunut? Sää on vissiin alkanut kääntymään ankeampaan päin..." Nakami yritti heittää kevyttä jutuskelun alkua, ei oikein mistään sen erityisemmästä syystä, mitä nyt hyvää ystävää tavatessa yleensä... Olisi kai hän silti voinut keksiä jonkin paremmankin puheenaiheen kuin sään, mutta se nyt vain tuli nopeasti mieleen, olihan se asia minkä he molemmat olisivat varmaan huomanneet. Viimeviikkojen seikkailuja kerkeäisi kyllä jakaa juttutuokion edetessäkin.

//No niin tänne löydettiin taas tiemme//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti La Elo 30, 2014 10:44

Re: Louder than words//Michyy

Metsässä oli joku muukin, kuin hän. Totta kai siellä oli. Eihän metsässä aina voinut olla yksin. Tämä ääni oli kuitenkin hyvin tutun kuuloinen, elleipä juuri se mitä Ed arveli. "Nakami?" ihmissusi kysyi ihmeissään, kun suuntasi katseensa sinne, josta tervehdyksen oli kuullut. Sieltähän tyttö pomppikin iloisen näköisenä. Se sai Edwardin kasvoille lempeän hymyn. Nakami näytti horjahtavan vähän, muttei kaatunut. Mies lähti kävelemään tyttöä päin. Nakami sitten rupesikin kertomaan, kuinka mukavaa oli törmätä häneen. Ed vain naurahti. "Sehän on hienoa. Minustakin on mukavaa tavata sinut taas." mies vinoili hieman ja pörrötti tytön hiuksia, kun kosketusetäisyydelle pääsi.
Nakamin näkeminen tuntui puristaneen miehestä kaiken sen väsymyksen pois ja sen tilalle oli tullut silkkaa pirteyttä. Tyttön positiivisuus ja pirteys oli tarttuvaa. "Minulla on mennyt vähän niin ja näin." hän vastasi ympäripyöreästi. Kuulumisia ehtisi kyllä kertomaan, pieniä kivoja tarinoita. "Niin, onhan tämä sää mennyt vähän harmaammaksi sitten kesän." Ed totesi tytön lausahdukseen säästä.

Hän vähät viis veivasi aiheesta ja suuntai sitten itse huomion tyttöön. "Näytät upealta. Mitä olet oikein puuhaillut?" Ed sanoi virnistyksen kera. Hän kiinnitti huomionsa tytön nilkkaan, jossa pieni side vilkkui. "Mitä nilkallesi on tapahtunut? Oletko tapellut?" mikään ei ollut mahdototonta tässä maailmassa. Olihan Edkin joutunut kipnapatuksia ja taistellut monia pikkutappeluita. Tosin eräässä tappelussa hän oli saanut hopeapulveria kehoonsa, joka ei ollut niin mielekästä. Onneksi ne olivat jo parantuneet, eivätkä kamalasti jättäneet arpia tai mitään muuta. Saattoihan jokunen arpi olla vatsan seuduilla, mutta mitä pienistä.
"Siitä tulikin mieleeni, että tapasin eräänä päivänä yhden ihmissuden. Emme kuitenkaan näyttäneet olevan täysin samoissa mitoissa." osittain pituuden takia ja osittain itse ihmissuden veren hallitsemisessa. Toinen muuttui täydenkuun aikaan säännöllisesti, kun taas Ed oli kävelevä aikapommi. Eroavaisuuksia oli löytynyt paljon.

Nakamia silmäillessään. Hänen oli pakko todeta, että tyttö näytti entistä kauniimmalta, mitä viimeksi. Ei sillä, ettei tämä olisi ollut jo kaunis. Tyttö vain näytti sädehtivät omaa kauneittaan. Siitä Ed piti. Metsä oli kostea vielä sitten yön. Joten istumaan mies ei päässyt, eikä se niin haitannut häntä, mutta hän ajatteli, että ehkä Nakami halusi istua.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 378

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Su Elo 31, 2014 7:00

Re: Louder than words//Michyy

Vai että niin ja näin. Ympäripyöreää tosiaankin mutta ehkä toinen tarkentaisi sitä myöhemmin. Sittemmin meni Ed myös kehumaan tämän ulkonäköä ja samalla kysymään mitä tyttö oli puuhaillut. Mitä tekemistä noilla kahdella asialla ylipäätään oli keskenään, ei varmaan mitään... Siitä huolimatta tai oikeastaan juuri sen takia Nakamin tavallaan teki mieli vitsillä vastata että `vain laittautunut tätä varten` tai jotain muuta siihen suuntaan mutta ennen kuin hän kerkesi päättää julistiko tuon vastauksensa ilmoille oli Ed jo huomannut siteen tytön jalassa ja tiedusteli oliko tuo kenties tapellut. "Taisit juuri vastata omaan kysymykseesi. Tuli tavattua muutama vanha ystävä. Se on vain pintaviilto ja paranemaan päin ei siitä tarvitse huolehtia." Neito naurahti toiselle. Ei hän tiennyt miksi nauroi asialle, kyseessähän oli haltiat jotka olivat olleet mukana hänen kotinsa polttamisessa, hän ei vain tiennyt miten muutenkaan aiheeseen reakoida. Ja tosiaan, sitä hän oli viimeaikoina tehnyt, tapellut. Sen lisäksi myös käynyt vanhassa kotikylässään keräämässä pitkiä katseita ihan vain koska oli sattunut olemaan lähistöllä kun sää oli ottanut ikävän käänteen. Puuhastellut siis mitä milloinkin, ei paljoakaan mitään mitä nopeasti nostaisi esiin, uusia ja vanhoja ystäviään lukuunottamatta.

Menipä Ed siinä ajan mittaan mainitsemaan toisen ihmissudenkin. "Jäikö han paljonkin sinua huonommaksi? Ystävällisyydessä vai ulkonäössä?" Nakami kysäisi ystävältään yrittäen näyttää mahdollisimman viattomalta naurahtaen sitten uudestaan: "Sinut tuntien varmaan molemmissa." Pitihän sitä vähän kiusoitellakkin, kyllä hän tiesi että toinen ottaisi tuon joko huumorilla tai vielä parempi, kehuna. Ja sisälsihän Nakamin sanat molemmat noista asioista.

Neito vetäisi vähän sotkettuja hiuksiaan takaisin ojennukseen hymy huulillaan sitten kysäisten. "Mitä olet suunnitellut?" Toinen oli menossa jonnekkin ellei sitten vain harhaillut ilman tarkempaa määränpäätä. Lähinnä Nakami ajatteli tunkea Edin seuraan jos tuolla oli jotain järkevää suunniteltuna ja jos toisella ei ollutkaan mitään määränpäätä, kukaties tuo haluaisi liittyä mukaan tytön omalle jalolle retkelle kohti pahaa arvaamattoman ystävänsä teepannua. Toki he voisivat myös jäädä tuohon metsänsiimekseen vaihtamaan kuulumisia mutta paikallaan seisoskelu tuntui jotenkin typerältä ja juuri tuona hetkenä sisätilojen lämpo houkutteli enemmän kuin kylmä ja märkä metsämätäs. Joten sama kai se olisi lähteä hiljalleen kulkemaan johonkin suuntaan, joko teetä ja takkatulta kohti tai sitten minne ikinä Ed olikaan menossa ja jutella siinä kulkiessa. "Itse olin menossa tapaamaan yhtä ystävääni, unohtamatta hänen ruokakomeroaan, joten jos et keksi parempaa tekemistä niin voit myös toki tulla mukaan, tuskin hän sentään pahastuu. Hänkin taisi muistaakseni olla hieman ihmissuden suuntaan..." Nakami ehdotti ihissudelle sitten lisäten naurahtaen. "Ja tuosta ruokakomero osuudesta ei sitten muiden kuullen puhuta, meidän pikku salaisuus että koskaan asiasta mainitsin."

//Jep jep, ensi kerralla Azure voisi olla hieman varovaisempi julistaessaan että joku on tervettullut koska vain käymään, joku susityttö ottaa vielä sen tosissaan...//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Syys 01, 2014 1:55

Re: Louder than words//Michyy

Jäikö hän, häntä itseään paljon huonommaksi? Ed näytti hetken hämmentyneeltä. "En minä voi sanoa mitään sellaista." hän totesi hymyillen. "En halua arvostella häntä mitenkään. Minusta aiheutin itse hänellä vähän päänvaivaa ja haluan pitää hyvät välit häneen." mies totesi ja nyökkäsi tyytyväisenä omaan päätökseensä. Nakamin toteamukset saivat ihmissuden punastumaan. Ei nyt sentään. Edward ei halunnut edelleenkään ajatella, että hän olisi yhtään parempi Yuráidenia. Hän vain ajatteli, että hän itse oli ehkä vähän liian vaarallinen toiseen ihmissuteen verrattuna. Mutta! Hän oli luvannut haltijalle yrittää elää. Ja nyt yksi asia seisoi hänen edessään, minkä takia hän voisi elää.
Nakamin kysyessä mitä hän oli suunnitellut. Edin iloisuus näytti lopahtavan väsymykseen. "Nukkua...." hän totesi ja naurahti siihen keveästi. "En ole saanut viimeöinä unta ilman viilennyttyä ja kosteuden häiritessä. Sateetkin ovat tehneet osansa." hän selitti. Edward ei kyllä pistäisi pahakseen liittäytyä tytön seuraan niin kuin ensimmäisellä kerralla.

Olihan tytöllä ehkä vähän järkevämpää tekemistä kuin hänellä. No siis nukkuminen houkutti, mutta hän ei halunnut tehdä sitä Nakamin edessä tai seurassa. Ellei ollut yö ja he molemmat nukkuisivat. Nakami sitten sanoikin topakasti, mihin oli suunnitellut jalkansa kääntää. "Jaa, vai että vanhaa ystävää tapaamassa?" mies sanoi lempeästi. Hän naurahti taass, kun Nakami selitti ystävänsä ruokakomerosta. "Tulen mielelläni mukaasi. En kyllä kehtaa ottaa siitä ruokakomerosta mitään." ihmissusi totesi virne kasvoillaan ja otti pari askelta etiä päin.
Nakami vielä pyysi, ettei hän sitten mainitsisi ystävänsä kuullen tästä ruokakomerosta. "Selvä. Huuleni ovat sinetöidyt." Edward lupasi iloa, kirkaissa silmissään loistaen. Hän lähti sitten Nakamin mukaan, tietämättä oikeastaan toisen suunnasta tai missä Nakamin ystävä asusteli. "Saanko kysyä, kuka on tämä ystäväsi, jonka ruokakomeroa toivot tyhjentäväsi?" ihmissusi vitsaili vielä perään. Takaisin maksun aika.

Heitä vastaan tuli äkisti muuaan poika, haltijalta näytti. Poika tuijotti Nakamia. Tämän suipot korvat olivat vähän vaakatasolla ja mustat hiukset olivat sidottu löysälle poninhännälle. Tuon katse oli hyvin arvioiva ja noh, hyvin arvaamaton. Ed kyllä tunsi toisne epäilevyyden. "Äiti!" poika huusi äkisti, joka yllätti Edin. Mitä? Äiti? Hän vilkaisi ympärilleen, muttei nähnyt ketään muuta kuin heidät ja tuijotti sitten Nakamia kohottaen kulmiaan.
Jostain metsän siimeksestä ilmestyikin äkisti ruskea, lyhyt hiuksinen nainen, jonka silmät olivat kauniin oransinruskeat. "Hmm? Vieraita?" nainen totesi ja kysymys ei niinkään ollut tarkoitettu kenellekään. Ed tuijotti hämillään kaksikkoa, jotka nyt seisoivat arvioiden heitä. Äkisti nainen huudahti: "Nakami!" tämä ryntäsi hetkessä tytön kimpuun tai siis ainakin yritti saada tämän syleilyynsä. "Missä olet oikein piileskellyt?" nainen tiivasi ja piteli tytön kasvoja omissa käsissään. "Äiti rauhoitu, pelotat tuota miestä." poika sanoi ja osoitti Edwardia, joka tuntui punastuvan hieman. Lisäksi poika pahoitteli äitinsä käytöstä.

"Aahahahahahaha! Anteeksi, mutta eikös miesten pitäisi olla vahvempia kuin heikkoja. Älä nyt loukkaannu, olen Azure." Azure esittäytyi ja tarjosi kättään, johon Ed tarttui aivan hämillään. Hän vilkaisi Nakamia. "Tuota... Edward." hän vastasi vähän tönkästi, kuin robotti konsonaan. Azure nauroi äänekkäästi. "Mistä sinä tälläisen hurmurin olet saanut?" Azure kysyi katsoen Nakamia. "Lyndon! Tule sinäkin nyt vähän tervehtimään." Azure käski poikaa, joka liikkui vähän niin ja näin. Hitaasti tullen, hän tarjosi ensimmäisenä kättään Nakamille ja sitten Edille. "Olen Lyndon..." poika mutisi ja näytti vähän ärtyneeltä. "Aha, niin isänsäänsä tullut. Ei hänestä saa mitään selvää, mutta älkää välittäkö." Azure selitti.

//Ja näin, Azure ja Lyndon ovat tulleet kuvioihin. Hyvä kun muistin mitä Azurenkin elämässä on tullut tehtyä. Tosin nyt ne joutuupi olemaan NPC-hahmoja :c
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 378

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ma Syys 01, 2014 9:32

Re: Louder than words//Michyy

Nakami vain hymyili salaperäisen oloisesti Edin kysymykseen. "Näät kyllä itse sitten kun olemme perillä" tyttö vastasi. Jonkin matkaa kuljettuaan tutun oloinen pojankoltiainen. Tai voiko toista pojankoltiaiseksi oikein sanoa, olihan tuo jonkin verran vuosien varrella kasvanut. Helposti tunnistettavissa tuo kuitenki oli pikku Lyndoniksi. Mutta eikö poika tunnistanut puolestaan häntä. Toki siitä oli aikaa mutta eihän Nakami ollut juuri ollenkaan muuttunut sitten viimekerran. Sitäpaitsi ei hänen näköisensä punapäiset susitytöt niin yleisiä ollut. Tietenkin Azure oli jossain lähettyvillä kun poika huusi äitiään sehän oli itsestään selvyys... Ainakin Nakamin mielestä, se olisiko se yhtä selvää Edille tuon kysyvästä katseensa kanssa olikin asia erikseen. Ed sai kyllä neidolta katseen takaisin, sivusta saattoi paistaa viesti joka kuuluisi jotenkin suuntaan `älä edes kuvittele että hän on minun lapseni` tai jotain muuta vastaavaa. Tarpeaksi nopeasti Azurekin saapui paikalle. Pieni hetki tuolla naisella meni ennen kuin muisti susityttö ystävänsä kapakkatappeluiden merkeistä. Mutta sitten kun hän sen muisti, no ainakin nainen oli vanha itsensä rynnätessään rutistamaan Nakamia. "Vähän siellä sun täällä... kai" muodonmuuttaja vastasi takaisin Azuren tivaamiseen. Olisihan hänen pitänyt käydä useammin käymässä, se oli vain vähän päässyt unohtumaan, mitä nyt joskus idea päässä aina ohimennen käynyt. Ja vai että miehet vahvempia kuin naiset, olihan se yleinen käsitys ja varmaan osittain totta mutta erään remuamisen merkeissä vietetyn illan johdosta Nakamin piti kyseenalaistaa uskoisiko kukaan silloin paikalla ollut enää tuota väitettä. "Metsästä" Nakami vastasi ystävänsä uteluihin Edistä pienen ja ehkä hieman aran oloisen hihityksen saattelemana. Ei siinä mitään ihmeellistä ollut hänelle että kaksikko oli tavannut leirinuotion merkeissä mutta ne jotka vastaisi tuolla tavalla olivat harvassa.
Sittemmin myös Lyndon käskettiin tervehtimään vieraita. Ja tuo poika saikin Nakamilta oikein lämpimän hymyn. "Olet kyllä oikeassa tuon asian suhteen. Ovat kuin kaksi marjaa, jokseenkin toinen ehkä vähän isompi" Niin Azure ei ollut vielä kuullut siitä Nakamin manasses saarien retkestä jolloin oli mennyt etsimään Lyronin laumaa. Mutta tuo kyllä kuulisi siitä aivan varmasti nyt kun Nakami ja Ed olivat kylään tulleet.

Nopeiden kuulumisten vaihtamisen jälkeen tai jo sen yhteydessä alkoi porukka hiljalleen lipumaan kohti Azuren kodikasta puutaloa. Siinä sivussa meni Nakami vähän kertomaan Edille mistä naisen tunsi. Kuinka Azure oli hienona naisena pistänyt muiden rauhallisen illanvieton sekaisin ja he olivat vähän remunneet ennen kuin lähtivät karkuun järjestyksen ylläpitäjiä ja sitä rataa...

//Niin pitihän ne sotkea mukaan Nakamin ensimmäisen pelin muiston kunniaksi. Ja sitäpaitsi se oli jotenkin luonteva tapa saada susityttö liikkeelle. Npc hahmojahan ne nyt tosiaan on mut kukas sitä kieltää vaikka Lyndonista kunnon hahmoa tekemästä. Azuresta en tiedä kun se aikoinaan oli käytössä, mutta miksei jos mielenkiintoa riittää? Sinunhan se on joten...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Syys 01, 2014 10:48

Re: Louder than words//Michyy

Edwardin mielestä tämä nainen, hänen edessään ei ollut niin kovin naisellinen. Azuren poikakin oli jokseenkin yrmeä ilmestys tai sitten poika vain häpesi hieman äitinsä käytöstä. "No niin, no niin! Tulkaapas! Tarjoan ruuan." Azure jukisti ja käkätti siihen oikein pirteänä. Oikea ilopirreli.
Nakama selitti hänelle kuinka oli tavannut Azuren ja Ed sai hieman sellaisen kuvan, ettei naisen kanssa kannattanut alkaa ryttyilemään. Hän kuunteli tarkasti tarinan loppuun ja hymyili. "Teillähän oli sitten oikein riemukas ilta?"
Azuren talo häämötti jo edessä, jonka oven edessä maasi musta susi. Se nosti pöätää väen tullessa pihapiiriin. Lyndon juoksi sen luo ja hieroi otsaansa vasten suden otsaa. "Telepatiaa." Azure totesi. "Olen vähn kateellinen, kun hän osaa noita haltijoille kuuluvia ominaisuuksia." nainen totesi ja virnisteli tyytyväisenä Nakamille.
Ed oli koko tämän ajan kiinnittänyt huomionsa tiettyyn tuoksuun. Se ei ollu lähtöisin luonnosta vaan se tuli naisesta. Hienoinen ihmissuden haju. Nakamihan oli maininnut, että nainen oli ihmissusiin hieman päin. Siis seksuaallisesti vai rodullisesti? "Nakami... Minkä rotuinen ystäväsi... Azure olikaan?" Ed kuiskasi.

Azure kurkkasu sillä samalla hetkellä Ediin, joka vähän suoristi jäykästi selkäänsä. Olihan nainen selkästi häntä vanhempi, joten jotain kunnioitusta. Azure päästi kaksikon sisälle, jossa oli ikein siistiä, paitsi yksi nurkka, missä oli penkki kasoittain vanhoja krjoja. Azure sanoi, että Lyndinin opiskelevan niitä.
Azur käski myös istua sohvalle oi nojatuoliin. Ed istui kiltisti sohvalle, toivoen tietysti, että Nakami siihen viereen tulisi. Hän ei tntenut näitä henkilöitä, joten oli aika kiusallita istua tosiaan tässä näin. "Nakami. Onko miehesi ihmissusi?" mies jäykistyi, samalla kun ulko-ovi avautui ja sisään tuli Lyndon, joka porhalsi omaa huoneeseensa. "Haiset hyvin voimakkaasti täysiveriselle." Azure totesi, kun hän kolisteli keittiössä astijoiden ja mahdollisti pikkupurtavien kanssa.

Edward saattoi vain vastata myöntäväsyi olevsnsa ihmissusi. Azure nauroi taas, näytti melkein siltä, kuin kaikki asia nauratti tuota naista. "Ei ole jitään hävettävää. Minä itse olen vain puolikas." Azure vastasi. "No niin Nakami, kerro kuulumisia. Kun sanoit, että mieheni ja poikani näytyävät samanlaisilta, oletan, että olet nähnyt hänet tai kenties jopa tavnnut." nainen kehotti laskien tarjotimellisen pikkupurtavaa pöydälle, josta olisi helppo kurkottaa ottamaan. Tämä siis oli Nakamin sanoma ruokakomero?
Edward höristeli korviaan, valmiina kuuntelemaan kaikkea, mitä tulisikaan vastaan, vaikkei hän tuntenutkaan Azurea.

//Jooh ja Lyndinua olen aatellut kehitellä iha omana hahmonaan, mutta se sutten riippuu ihan Nipustimesta, koska haluan Lyndinin kaksoisisaren hollille... Mutta kaikki aikanaan
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 378

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ti Syys 02, 2014 6:33

Re: Louder than words//Michyy

Niin olihan heillä oikein riemukas ilta loppujenlopuksi ollut, he pystyivät molemmat nauramaan tapahtumille jälkikäteen. Vaikutti siltä että he alkoivat vihdoin ja viimein olemaan perillä.
Mitä telepatiaan tuli, kaikkea ei aina voinut saada. Sitäpaitsi oliko tuo kyky nyt edes niin tarpeellinen. Pystyihän sillä puhumaan muiden huomaamatta mutta oliko Azurella tarvetta sellaiseen. "Jos se kerran niinpaljon häiritsee niin opettele magiaa. Ei telepatiaan verrattavat loitsut niin vaikeita voi olla." Nakami hymähti Azurelle tuon kertoessaan olevansa kateellinen. Tosin mistäs tyttö sen tiesi kuinka vaikeaa telepatian oppiminen oli, hän kun ei sitä itse osannut. Mitä tuli Edin kuiskaamaan kysymykseen, mielelläänhän Nakami olisi vastannut mutta Azure kääntyi juuri sillähetkellä kaksikkoa päin joten mies sai vain tyytyä huolettomaan hymyyn ja hiljaiseen toteamukseen ettei tuon tarvitsisi olla huolissaan. Hänen mielestä miehen ei tarvitsisi muutenkaan olla noin jäykkä, ei Azurea tarvinnut pelätä ja siinä missä kunnioitus oli usein hyvästä niin naiseen voisi ainakin Nakamin mielestä suhtautua täysin tasa-arvoisena. Nainen meni päästämään vieraat sisälle ja kehotti istumaan. Nakami nopeasti kysäisi tuolta tarvitsiko hän tulta teen keittämiseen, olihan se hienostuneempi tapa ilmaista asia kuin komentaa pannu lämpeämään, sitäpaitsi kun hän kerran oli vierailulla olisi tarjolla helpompiakin tapoja sytyttää tuli kuin kaivaa tuluksia esille. Lopulta tyttö siirtyi sohvalle Edin viereen istumaan tarttuen heiman toiselle hymyillen tuota kädestä. He taisivat tosiaankin näyttää avioparilta siinä istuessaan.

Ed saisi itse vastata Azuren kysymykseen oliko tuo ihmissusi, sen paljastaminen ei oikeastaan kuulunut tytön mielestä niinkään hänen asiakseen. "Hän ei oikeastaan ole mieheni, ainakaan vielä... Pidän kylläkin hänestä joten ehkä joku kaunis päivä mutta asiat ovat toistaiseksi vähintääkin epävirallisia." Nakami ilmoitti vastauksen sijaan. Pitihän tuokin jossain vaiheessa kertoa muodonmuuttajan ystävälle. Tosin eihän heillä ollut sormuksia sormessa joten eikai Azure sentään luullut että he ainakaan virallisesti naimisissa olivat, eihän?

Nakamin siro käsi löysi hyvin helposti tiensä tarjoittimelle samalla kun neito mietti miten asian kertoisi, lopulta päätyen yksinkertaisen suoraan tapaan. "Niin miehestäsi... Kuulun tavallaan hänen laumaansa joten kyllä, olen tavannut hänet. Älä hätäile Ed he eivät kiellä romansseja. Sitäpaitsi tein liittyessäni selväksi että teen mitä haluan. Jokatapauksessa, en tullut toimeen heidän evakkopaikkansa kanssa joten pyörin sielläpäin pari kuukautta ja tulin takaisin. Lähinnä on vain mukava tietää että on jossakin paikka jota voi edes jollain tavalla kutsua kodiksi tai perheeksi, ihan vaikka sitten pahimman varalle." Nakami piti pienen tauon nojautuen hieman Edin kylkeen. "Niin tapasin myös tyttäresi, hän on ainakin kunnossa, vaikka ei muutakkaan muotoaan kuten muut. Tuosta vierailustani sinneppäin on kuitenkin jo reilusti aikaa." Tyttö ei tiennyt mitä oli tapahtunut lauman parissa viimeisten vuosien aikana. Mutta tuo nyt taisi olla ne kuulumiset mitkä Azurea kaikista eniten kiinnostivat. Loppujen lopuksi kumpikaan, ei Ed eikä Azure, tainnut tietää Nakamin kuuluvan kyseiseen laumaan, ei sillä että se olisi juurikaan missään näkynyt, varsinkaan nyt kun lauma oli manasses saarilla. Muutenkin hän varmaan pitäisi siteensä laumaansa mahdollisimman kevyinä, ainakin vielä. Koska neito ei enää keksinyt mitä tuosta aiheesta kertoisi jäisi loput laumaan liittyen Azuren ja Edin kysymysten varaan.

Jälleen kurkotti Nakami kohti tarjoitinta ja jos Ed olisi vaikuttanut liian kankealta ottaakseen itse naposteltavaa tunkisi tyttö jotain pikkupurtavaa miehellekkin iloisen hymyn kanssa tietenkin. "Niin ja se kettu oli muuten, no, sanotaan vaikka että hyödyllinen." Susityttö totesi.

//Niinpäniin. Muuten Nakamin ehkä vähän paha kertoa tuosta manasses saarien retkestään tai Lyronin laumasta paljoakaan ihan vain koska kyseinen peli on vieläkin kesken... tosin itse pidin sen tason tauon aikoinaan että en voi kyllä oikein muita siitä syyttää//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Syys 02, 2014 7:36

Re: Louder than words//Michyy

Edward värähti, mutta rentoutui. Kunnes taas jäykistyi. Hänen olotilansa tuntui kiristyvän ja rentoutuvan, joka kerta, kun naiset keskustelivat keskenään. Tosin nyt Ed oli alkanut rentoutua pikkuhiljaa. Hän nojasi sohvan nojaan ja kuunteli kaikessa rauhassa, kun Azure selitti miten oli näemmä tavannut Azuren miehen. Sanoen, että kuului jonkinlaiseen laumaan, mutta tämä ei estänyt rakkaussuhteita, joista mies vähän punastui taas.
Lisäksi hän tunsi, että Azure tuntui puhuvan liikaa heistä parina. Eivät he nyt virallisesti olleet. Ed ei edes tiennyt kunnolla omista tunteistanaan. Noh, hän kuitenkin tiukensi hieman otettaan keskustelun kuuntelemisesta, kunnes Nakami tyrkkäsi hänen suuhunsa pikkupurtavan. Edward oli niin yllättynyt, että taisi taas mennä punaiseksi. Hän kuitenkin söi sen mukisematta. Hymyillen lopulta Nakamille.

"Jaa, vai niin. Hienoa, että sinne kuuluu hyvää. Olen päässyt niin harvoin katsomaan Azumaa ja Lyronia. Lyron kyllä lähettää kirjeitä Lyndonille ja minulle, mutta minusta alkaa pikku hiljaa tuntua siltä, että Lyndon alkaa pikku hiljaa erota isästään. Hän ei kerro minulle paljoa mitään, vaikka on jo tuon ikäinen." Azure huokaisi ja virnisti lopulta todeten kaiken kyllä menevän parhain päin, mitäs puperteetti aiheutti. "Olet siis osa mieheni laumaa, kuinka mukavaa." Azure sanoi virne kasvoillaan.
"Niin, hienoa, että hän oli hyödyllinen. Vanha kun on. Älä sano hänen kuulensa. Kettu tai siis Loqua on nyt tuollainen." Azure kohauttiu olkiaan. "Hän käy välillä opettamassa Lyndonia magian käytössä, Lyndon kun on kiinnostunut siitä." nainen jatkoi ja väläytti suden hampaitaan.

Edward istui paikollaan normaalisti ja uskalsi nyt omitoimisesti ottaa vähän purtavaa suuhunsa, ennen kuin Nakami ehtisi sitä tunkea hänen suunsa. Tämä oli sotaa! Kosto eläköön. Niin Ed ajatteli ja työnsi vuorostaan pienen purtavan tytön suuhun leveä virne kasvoillaan. Hän ei odottanut sitä. Ei missään vaiheessa, mutta se iski kuin puuntakaa. Ed horjahti Nakamiin päin ja taisi luistaa tytön polville tai sitten se oli sohvan tyyny. "Hm? Mitäs tämä nyt on?" Azure kysyi kulmiaan kohottaen, ensiksi vähän kujeile. "Onko hänellä kaikki hyvin?" nainen kysyi ja nousi ylös.
Ed nosti itsensä hyvin nopeasti ylös jo siinä vaiheessa hänen ihollaan saattoi nähdä tummentuneita läiskiä. Hän näytti pelästyneeltä ja pian ihmissusi juoksikin ulos talosta. Samassa hetkessä Lyndonin ovi avautui ja tämän ilme näytti hyvin varautuneelta. "Magiaa! Se ei ollut mitään tavallista magiaa vaan korkea luokkaista! Tiesin sen!" poika huudahti ja tuli nopeasti naiskaksikon luo. "Nopeasti nyt! Äiti! Meidän täytyy mennä hänen peräänsä!" Lyndon rupesi repimään. "Lyndon!" Azure huudahti ja tuijotti silmillään Nakamia, sanoen niillä: MENE HÄNEN PERÄÄNSÄ! Hän itse piteli poikaansa aisoissa.

Edward oli juossut niin nopeasti ulos talosta, että oli lopulta kaatua kupsahtanut lähimman puun juurelle. Hän ei voinut pidätellä ääntään, kun hän huusi. Kipu oli aivan kauhea. Hän puristi rannettaan ja oli käpertynyt kerälle. Hän höyrysi ja sen lisäksi hän oli aivan jännittynyt, kun kipu teki sen minkä teki. Kirottua! Tämä helvetin kirous!

//No prob! And it's time of the truth tai miten se kirjotetaan :3
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 378

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ti Syys 02, 2014 10:45

Re: Louder than words//Michyy

"Ai? Hänkin taipuvainen magiaan? Pitäisi jossain vaiheessa katsoa mihin siitä pojankoltiaisesta on kun kerran sellaisia mennyt opettelemaan..." Nakami hymähti virneen kera kun kuuli että Lyndon oli saanut oppia siltä samaiselta ketulta. Ja niin olihan tuo vanha, ainakin heidän mielestään mutta eikös kyseinen kettu kuulunut samaan sarjaan kuin Nakamikin, pari tuhatta vuotta olisi tuolle täysin normaali ikä, edes mitenkään erityisen vanhanpuoleinen. Tosin sanoivat että ketut vanhenivat susia nopeammin, tiedä sitten paljonko tuossakin oli perää. Edin kosto ei ollut mitenkään epämielyttävä, Nakami nappasi herkun oikein kiltisti suuhunsa vieden miesparan sormenpäätkin mukana. Tyttö osasi kuitenkin sen verran varoa hampaitaan että ihmissuden sormet säästyivät yhtenä kappaleena ja tuo sai ne takaisin pienen nuolaisun jälkeen. Sai nähdä kuka nauroi tuonkin koston johdosta. Yllättäen Ed romahti neidon syliin. Nakamilla ei ollut mitään hajua siitä mitä tapahtui, hän pystyi heikosti vaistoamaan että sillä oli jotain tekemistä magian kanssa muttei yhtään minkälaisen tai mitä se sai aikaan. Saati kuka oli tuon kaiken takana tai miksi tuo tapahtui juuri nyt, tuskin Ed nyt oli niin pahasti sormiensa puolesta pelästynyt. Oikeastaan hän ei voinut mennä edes takuisiin siitä ettei kyseessä ollut jokin ihmissusi juttu. Azuren kysymykset jäivät ilman vastausta Nakamin pelästyneenä tarttuessa kohtauksen saaneesta miehestä ennen kuin tuo ryntäsi irti tytön otteesta ja ovesta ulos. Ja Lyndon tiesi tuon? Kuinka tarkkaavainen tuo nuoriherra oikein oli, sitäpaitsi hänhän oli vain puolihaltia, vaikka olikin ollut ketun opissa, joten sekään ei selittänyt miten lapsi sellaisia pystyi vaistoamaan noinkin helposti kun Nakami ei ollut huomannut mitään edes usean toisen seurassa vietetyn päivän jälkeen.

Nakamia ei tarvinnut kahdesti käskeä kun tuo oli jo juoksemassa Edin perään. Nopeasti oli saapunut kärsivän ihmissusiystävänsä vierelle, juostessaan oli luonut tuon lähelle pari kolme nurmikolla hiljalleen lepattavaa tulta. Mitä ikinä toiselle tapahtuikaan se ei ollut normaalia ja mies oli tosiaankin ihmissusi joten muuttumisen riski oli olemassa. Ja jos toinen muuttuisi ei pienestä valmistautumisesta voinut olla haittaa. Se miten hän voisi auttaa Ediä, siitä nuorella naisella ei ollut pienintäkään hajua. Hän vain käytti magiaa, ja sitä virtasi hänen suonissaan enemmän kuin ihmisen keho voisi kestää ilman näkyviä ja pysyviä muutoksia mutta se ei tarkoittanut että hän tietäisi aiheesta paljon. Kirous, mikä todennäkösesti näytti olevan tapahtuneen syy vaikutti polttavan miestä vaikka sillä ei oikeastaan ollutkaan tekemistä tulen kanssa. Neuvottomana Nakami vain halasi täplien täyttämää, kivusta käpertynyttä Ediä. Toki täplät olivat kuumia mutta susityttö ei ollut siitä heikoimmasta päästä kun oli kyse magian vaikutusten kestämisestä, saati sitten polttamisesta joten hän selisi hampaan puremisella, eihän kirous muutenkaan edes ollut hänen. Jos se miestä auttaisi voisi tyttö toki kumota vedet juomaleilistään tuon päälle tai ehkä juominen auttoi sittenkin toista enemmän. Lopulta neito tarjosikin leiliään toiselle jos siitä olisi jotain aupa. Mihinkään tuo huonokuntoinen herrasmies ei kuitenkaan enää kipittäisi, jos vaikka pääsisikin irti niin kellertävä suojakenttä ilmestyisi kyllä tuon eteen, sen verran jopa Nakami pystyi tekemään. Täytyi vain toivoa että Lyndon tietäisi enemmänkin tuosta tai että miehen tila meni nopeasti ohi.

//Sellaista sitten. Ja jotenkin noin se kirjoitetaan. Joskus kun en itse oo varma oikeinkirjoituksesta niin googlen etsintäkenttä on sellanen nopeesti saatavilla oleva tapa tarkistaa, se kun alkaa heittämään ehdotuksia siitä mitä voisi olla hakusessa ja jos ei heitä niin sit on todennäkösesti kirjotettu väärin^^//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Syys 03, 2014 9:27

Re: Louder than words//Michyy

Edward tunsi, kuinka osa hänen kehosaan nyki ja nytkähteli. Hänellä ei ollut hajuakaan mitä hänen ympärillään tapahtui. Ei niistä tulipalloista häenn ympärillään, eikä siitä, että Nakami oli tullut hänen peräänsä. Tytön sitten kietoessa kätensä häenn ympärille, Edin silmät näyttivät suurenevan yllätyksestä ja hädästä. Älä koske minuun! Älä!
Nakami kuitenkin piteli hänestä kiinni ja Ed saattoi vain pidättäytyä siinä. Kipu kuitenkin yltyi yltymistään ja hän niin pelkäsi, että hyökkäisi tytön kimppuun. Hän pelkäsi niin, että tärisi pelkästään ajatuksesta, vaikka kirous vähän avitti häntä.

Ihmissusi puristi silmänsä kiinni ja hänen suustaan kuului vain jonkintasoista urinaa. Aivan kuin koira olisi murissut. Ed ei kestänyt enää. Hän halusi purra jotain. Mitä tahansa ja hänen lähellään oli Nakamin käsi. Juuri sopivasti. Mies avasi suunsa ja paljasti hampaansa.
Hän ei kuitenkaan purrut Nakamin kättä vaan omaansa, jonka käden luut rusahtelivat hänen puruvoimasta. Hän ei ikimaailmassa purisi Nakamia. Edward purii niin, että veri maistui hänen suussaan. Onneksi, hänen kuumat läikkänsä alkoivat hiljalleen kadota ja kipu niiden myötä. Ed tunsi helpotuksen ja kivun poistuvan, hänen kehonbsa rentoutui ja käsi hänen suustaan tipahti pois. Ed menetti tajuntansa. Osittain siksi, ettei ollut nukkunut tarpeeksi. Joten uni kelpasi hänelle nyt.

Azure ilmestyi talosta ja tuijotti kaksikkoa. "Miten hän voi? Näyttää purreen itseään oikein mielekkäästi." nainen totesi. "Tule, viedään hänet sisälle. Lyndon osaa selittää sinulle mikä tuota miestä vaivaa." Azure totesi kohauttaen olkiaan ja otti Edwardista kiinni, nosti olalleen ja lähti viemään miestä mukanaan. Olihan hän puoliksi ihmissusi, joten voimat olivat sitä tasoa. Edward saatiin sisään, jossa Lyndon istui nojatuolilla. Azure laski miehen makaamaan sohvalle. "Ai, että on rasittava vaiva." nainen mutisi ja meni hakemaan vettä ja sidetarvikkeita.
Lyndon katsahti Nakamiin. "Haluat varmaan tietää?"
"Lyndon on hyvin herkkä kaikille magialle! Joten älä turhaan ihmettele!" Azure huusi jostain, mistä kuului kolinaa. Lyndon kurtisti kulmiaan ja näytti hyvin miettivältä. "Hän on kirottu." poika totesi. No, sen näki jo Edwardista. "Magia hänessä on hyvin korkea luokkaista. Eikä sitä kuka tahansa voi peruutta, joten uskoisin, että tämän kirouksen asettanut henkilö, voi poistaa myös sen." poika totesi ja näytti tyytyväiseltä siihen, mitä oli juuri sanonut.

Azure riensi lopulta vadin, liinan ja sidetarpeiden kanssa Nakamin luo. Hän ojensi ne tytölle. Sanoen eleillään, että tee sinä. Onhan hän sinun. Tai siis melkein. Pieni virne kävi Azuren kasvoilla. "Ethän saanut puremaa?" nainen kysyi ja näytti vakavoituvan.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 378

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti Ke Syys 03, 2014 5:50

Re: Louder than words//Michyy

Olihan mies huonossa kunnossa ja varmaan kirouksen ulkopuolinen kipu auttoi pysymään järjissään varsinkin jos tuo kirjous teki jotain ikävää ihmissuden mielelle. Mutta silti itsensä pureminen tuntui jotenkin Nakamin mielestä yliampuvalta. Hän oli myös hieman pelästynyt että toinen oli taas menettänyt hallinnan itsestään kun mies oli paljastanut hampaansa, vaikka luottikin siihen ettei toinen häntä purisi, ei ainakaan järjissään. Vähitellen kirous alkoi päästää miesparkaa otteestaan ja tuo tuupertui tytön käsiin, noh hänhän oli halunnut alunperinkin nukkua joten kai tuo voisi nyt olla tyytyväinen, tai siis sitten kun heräisi. Yhdessä Azuren avustuksella raahattiin mies takaisin sisätiloihin jokseenkin Nakami ei ollut siitä vahvimmasta päästä mikä tarkoitti sitä että hyvin pitkälti Azure joutui kannattelemaan suurimman osan painosta. Viimein Ed saatiin sohvalle ja Azure mutisi jotain epämääräistä jostain rasittavasta. Nakami ei kiinnittänyt tuohon juuri sillä hetkellä paljoakaan huomiota, Edward oli tärkeämpi kuin vanhan naisen mutinat. Sitäpaitsi tuo kirous oli huomattavasti rasittavanmpi ihmissudelle itselleen kuin kummalleekkan naisista.

Lyndonin katse sai Nakamilta vilkaisun takaisin ja pienen olankohotuksen saatteleman toteamuksen "Jos kerran tiedät, mielellään jotain mistä on apua niin kerro toki." Eihän hänen pitäisi olla nirso, mikä tahansa apu oli tuossa tilanteessa tervetullut, mutta vaikka Nakami ei tiennyt tuon kirouksen rakenteesta tai muistakaan yksityiskohdista saati sitten osannut tehdä vastaavaa tai sitä purkaa, osasi hän itsekkin perusteet päätellä. Se mitä Lyndon kertoi oli hyvin pitkälle totta, tai ainakin hyvin todennäköistä, mutta ei mitään tajunnan räjäyttävän uutta. Sen että tuo oli kirous eikä ihan jokapäiväistä tasoa oli nähtävissä jokaiselle joka tiesi mitään magiasta, ja luonnollista oli juurikin se että kirouksen tunteminen auttoi sen purkamisessa huomattavasti. Tosin se ei aina tarkoittanut että tekijä itse olisi kehittänyt tapaa purkaa kiroustaan. Mutta olihan se hienoa että pojankoltiainen oli tyytyväinen suoritukseen, ehkä vielä joku päivä joku opettaisi tuolle myös sen että aina oli parantamisen varaa.

Azure oli saanut lääkintätarpeet kokoon ja toi ne Nakamille miehen paikkaamista varten. Tyttö olisi kyllä arvostanut jos hänen vanha ystävänsä olisi edes hieman auttanut tuossa, olihan hänellä perus paikkailutaidot mutta muutama lisäkäsi tai ylimääräinen kokemus ei olisi pahitteeksikaan. Ehkä nainen oli ajatellut että Edin kiitollisuus olisi parempi saada susitytölle kuin itselleen, mistäs Nakami sen tiesi mitä toisen päässä liikkui. Vaikkakin virne Azuren kasvoilla tuki neidon teoriaa. "Ei hän minua pure, narskauttaisin vielä takaisin." Nakami tokaisi takaisin naiselle leveän virneen kanssa antaen valkeiden kulmahampaidensa paistaa virneensä takaa siirtäen sitten kaiken huomionsa haavan puhdistamiseen ja sitomiseen. Juuri sillä hetkellä hän ei huomaisi vaikka lohikäärme riepottelisi taloa, ellei tuosta sitten olisi jotain apua Edin suhteen eikä pieninkään muutos miehen itsensä tilassa varmaankaan jäisi huomaamatta. Vähän ajan päästä Edin käsi oli viimein nätissä paketissa ja Nakami nousi oikein ylpeän ja tyytyväisen näköisen takaisin ylös kumarasta häntä heilahtaen pari kertaa puolelta toiselle. Pikkuisen hymyillen hän nyökkäsi ja päätti itsekkin asettua jonnekkin lepäämään. Niin mielellään kuin hän olisikin jäänyt Edin luokse ei mies ollut siinä kunnossa että tytön kannattaisi torkkua toisen päällä. Lähtiessään etsimään sopivaa lepopaikkaa teki neidon käsi vielä tutun vierailun pöydälle jääneen tarjoittimen luona tuoden mukanaan lisää mutustettavaa. Ikävä välikohtaus kun oli alkujaankin syömisen keskeyttänyt.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ke Syys 03, 2014 9:51

Re: Louder than words//Michyy

Ihmissusi tuntui lilluvan taas siinä iänikuisessa samassa tilassa kuin aina. Kaikkialla oli mustaa. Mikään ei enää kiinnostanut häntä tuossa tilassa. Hän tiesi mikä oli ja se muistui aina. Vanha rakkaus ilmestyi hänen edessään vain painajaisissa ja nämä olivat taas niitä. Ed vihasi niitä. Vain painajaisissa hän saattoi riistää rakkansa hengen. Repiä tämän kappaleiksi. Nauttia verestä ja lihasta. Olla peto, jolla ei ollut enää ihmisyyttä. Ei inhimmillisyyden riipettäkään.
Asia mikä pelotti eniten, oli itsensä menettäminen. Ettei enää ollut se mikä oli. Ettei pystynyt palaamaan enää siihen, mihin halusi palata. Ettei ollut mahdollisuutta muuttaa menneisyyttään.

Azure katsoi Nakamin perään. "Ihmissusien puremilla ei vitsailla." nainen sanoi hyvin hitaasti. Hän katsoi Edwardia ja sitten Nakamia, joka halusi mennä lepäämään. Nainen osoitti vierashuonetta, jossa tyttö oli joskus nukkunut. "Lepää hyvin." Azure sanoi hennon hymyn kera. Sen jälkeen, kun Nakami oli mennyt Azure katsoi Edwardia ja sitten Lyndonia. "Lyndon?" hän totesi hitaasti. Lyndon katsoi äitiään ja nyökkäsi. Hän otti yhden kirjan ja painoi kerran kirjan kantta kädellään, jolloin kirja itse avautui ja sivut lähtivät liikkeelle pysähtyen tiettyyn paikkaan. Lyndon laski katseensa ja alkoi lukea. "Mitä siinä sanotaan?" Azure tiivasi. Lyndon katsoi äitiään. "En ole tavannut tälläistä, mutta langettajalla on pitänyt olla aika isot voimat ja hyvä syy kirota tämä mies... Minusta hän ei edes vaikuta vaaralliselta. Mutta voinhan olla väärässä." poika vastasi tuumien, kuin toistaen itselleen sen, mitä oli sanonut Nakamille.

Edward avasi silmänsä ehkä muutaman tunnin kuluttua ja oli saada sätkyt, kun Lyndon tuijotti häntä pikimustilla silmillään, jotka tuntuivat syövän hänet sisäänsä. "Ai anteeksi, tutkin vain sinua." Lyndon mutisi ja siirtyi pois hänen näkökenttänsä ääreltä. Pojalla tuntui olevan kova kiinnostus magiaan. Edward nousi istumaan, hän ei tuntenut oloaan enää niin väsyneeksi ja huomasi kätensä paketoiduksi. "Nakami?" Edward kysyi ja Lyndon nyökkäsi. Lattialla sohvan juurella oli paljon erilaisia kirjoja, joita poika selaili.
"Missä äitisi on?"
"Ulkona." Lyndon ei ollut kova puhumaan, mutta sitä enemmän kiinnostuneempi lukemaan. Edward muisti itsensä niinä vuosina, kun oli lukenut kaikkea. "Mitä teet...?" Ed kysyi vähän arasti. "Etsin tietoa. Sinun kirouksestasi. Se ei ole tavallinen, sitä ei löydy kirousten kirjoista... Jonka sain Ketulta." Lyndon mutisi ja selasi kirjojaan, lopulta hän keräsi ne ja vei nurkkaan. Sitten hän saapui takaisin ja koski ihmissuden otsaan. Ed säpsähti. Pojan sormet olivat kuin jäätä.

Sitten kaikki tuntui pysähtyvän ja Lyndonin silmät näkyivät hänen edessään. Tuijottaen häntä, vilkuillen ja urkkien. Lopulta se tunne meni pois. "Mitä sinä teit?" Edward näytti hämmentyneeltä. "Katsoin menneisyytesi. Hankin tietoja." poika vastasi ja kääntyi mennäkseen kaivamaan lisää kirjoja huoneestaan. Ihme lapsi. Ihmissusi ajatteli.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 378

Liittynyt: Su Huhti 28, 2013 7:05

Paikkakunta: Gensokyo

Viesti La Syys 06, 2014 3:00

Re: Louder than words//Michyy

Nakamista jotenkin tuntui että ystävänsä huolehti turhankin paljon. Hänhän oli oikeasti jo reilut 20 vaikka näyttikin teiniltä, kyllä neito osaisi huolehtia itsestään. Tuon mielipiteensä hän kuitenkin peitti virneensä alle, astellen haukotellen vierashuoneeseen. Suoraan sinne päästyään tyttö hyppäsi sänkylle makoilemaan eikä aikaakaan kun tuo torkahti. Uni oli kuitenkin kevyttä, aina välillä susityttö heräsi ja pian nukahti uudestaan. Osittain tuo torkkuminen taisi olla myös ajan tappamista kun kerran Edkin nukkui. Pari tuntia meni mukavasti, sen jälkeen päiväunet alkoivat tuntua hieman tyhjänpäiväisiltä. Nakami pyörähti selälleen, alkoi pyörittelemään pientä liekkiä yläpuolellaan saaden sen tanssimaan oikein nätisti. Uskomatonta että kun hän oli ensimmäisen kerran Azuren tavannut ei sellainenkaan tulipallero ollut oikein pysynyt pidempiä aikoja kasassa. Hän oli tosiaankin kasvanut. Tyttö naurahti hiljaa itsekseen ajatukselle, hän ei ollut fyysisesti muuttunut oikeastaan yhtään. Mutta kokemusta oli tullut lisää, hän oli kehittynyt hieman magiassaan ja alkanut olemaan sujut susipuolensa kanssa. Ainakin osittain, toinen puoli tuosta oli se että hänen ei tarvitsisi olla sujut sen kanssa tuon enempää, se että tyttö pystyi muuttumaan isoksi sudeksi ei tarkoittanut että hänen piti elää kuin susi. Hän voisi olla huoleti sitä mitä oli ja tehdä mitä halusi.

Lyndonin mutina, sivujen havina ja Edin kysymykset kantautuivat hiljaa Nakamin sudenkorviin. Susityttö sai kyllä selvää mitä tuolla puhuttiin, ilmeisesti Edward oli herännyt, ehkä hän vain jättäisi salakuuntelun sikseen, nousisi ja menisi takaisin yleisiin tiloihin. Liekki tytön silmien ylöpuolella teki terävän pyörähdyksen ja katosi kuin savuna ilmaan Nakamin kömpien ylös, hieman raapien korvansa juuresta ja haukoitellen vielä oikein syvään.

"Huomaa kyllä kuka poikaa on opettanut, tuolla tavalla vain mennä lukemaan toisten muistoja..." Nakami hymähti astellen rennosti samaan huoneeseen Edin kanssa. "No kerrotko mistä oli kyse? Kuulisin tuon tarinan mielummin sinulta kuin Lyndonilta..." Muodonmuuttaja lausahti hieman kumartuen eteenpäin kallistaen päätään, häntä heiluen ja hymy huulillaan. Ed voisi selittää turvallisilla mielin, ei Nakami suuttuisi niin kauan kuin toinen olisi rehellinen, pahimmassa tapauksessa ehkä saattaisi jostakin asiasta tivata selitystä. Sitäpaitsi kyseinen ihmissusi oli hyvä tyyppi, tuskin tuo olisi tehnyt mitään mitä tarvitsisi peitellä, ainakin niin Nakami syvästi uskoi
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2188

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti La Syys 06, 2014 4:47

Re: Louder than words//Michyy

Edward värähti kuullessaan Nakamin toteamuksen. Hänen arka katseensa nousi tyttöön. "Ai." hän totesi hiljaisena. Ei hän voinut siihen muutakaan sanoa, kun ei tuntenut. Nakami kysyi sitten viimein sitä iänikuista kysymystä. Kerro minulle kaikki-ajatus käväisi Edwardin mielessä, kun hän laski katseensa puraistuun käteen. "Niin noh, se on pitkä juttu..." Ed mutisi ensialkuun ja kohotti lopulta kasvonsa. Hän teki tilaa Nakamille, jotta tämä saattaisi istua hänen viereensä. Mies itse asettui nojaamaan sohvan nojaa vasten.
"Kaikki alkoi tietysti tästä minun muutoksestani." aloitus viittasi häntä puraissuun ihmissuteen. "Minä olin yksin.En tiennyt mitä tekisin elämälläni ja miten minun pitäisi suhtautua itseeni." Ed näytti hetken harkitsevan miten aloittaisi. "Niin, minä tapasin eräänä päivänä yhden tytön. Hän oli kaunis ja erikoinen. Me tutustuimme ja taisimme sitten rakastuakin toisiimme." ihmissusi mietti, ettei hän halunnut vuodottaa kaikkia surujaan tytön menettämisestä. Varsinkaan, kun Nakamilla oli tunteita häntä kohtaan, hän ei halunnut vaivata tytön päätä hänen entisellä tyttöystävällään.

"Ihmissuden elämä on kirottu jo siitä päivästä asti, kun hän muuttuu ihmissudeksi. Hänelle ei anneta ketään tai sitten se viedään pois. Näin tapahtui minulle hänen kanssaan. Eräänä päivänä, hän sai tietää mikä minä olin ja hänen äitinsä oli myös kuullut siitä." Edward näytti hetken hyvin kiusaantuneelta. Hän ei halunnut ajatella sitä noitaa. "Noh, tytön äiti osottautuikin noidaksi ja hän kirosi minut tyttäreensä kajoamisen johdosta." ihmissusi totesi hyvin hiljaa. Hän jätti kertomatta siitä, kuinka hän oli anellut tytön perään. Tajusihan sen, jos hänelle ei ollut ketään ja se pikkuinen sananpuute naisten kanssa.
"Ja näin minä sitten olen yrittänyt opetella sopeutumaan kiroukseni ja ikuisen muistukseni kanssa." Ed lopetti kertomuksensa. Hän saattoi vain toivoa, ettei Lyndon kertoisi Nakamille niistä pikkuseikoista, jotka hän oli jättänyt ihan suosiolla kertomatta. Säästääkseen tytön korvia ja tunteita.

Hetken siinä tuijottaen ilmeettömästi käsiinsä, hän käänsi katseensa Nakamiin. "Mitä ajattelet tästä?" hän kysyi ihan suoraan. "Ja voin sanoa sen, että olen luvannut sille toiselle ihmisudelle ja itselleni osittain, että jatkan elämääni. Ei tarvitse huolestua, että uppoutuisin itsesääliin taas." mies yritti vielä vähän, mutta jätti yrityksensä sitten siihen.
Lyndon ilmestyi huoneestaan, vanhan oloinen karttakirja kädessään, hän asteli pariskunnalta näyttävän parin luo. "Tuossa." hän sanoi kerran ja osoitti yhtä saaristoa. Edward ei ymmärtänyt, mikä tuossa oli? Lyndonin sormi oli pienen saaristoa muistuttavan pläntin vieressä. "Kartta on vanha, mutta ihan tarpeeksi luotettava." poika vastasi ja alkoi raapustamaan jäljennöstä kartasta ja tyrkkäsi sen lopulta Nakamille. "Hän on siellä." poika sanoi rauahallisesti. Lyndon oli aivan hämärä. Hänen puheensa ja käytöksensä osottautuivat hyvin haasteellisiksi tulkita.
Azure ilmestyi taloon ja katsoi kaikkia kolmea päätä. "Hmmm? Mikä kokous siellä on meneillään? Lyndon, et kai ole taas tehnyt heille jotain tyhmiä kokeitasi?" nainen rääkäisi ja hypähti hieromaan poikansa ohimoita. Lyndon ulisi äitinsä käsittelyssä. "Lopeta! Äiti sattuu!"
"Kaista ulos kakara! Mitäs oikein olet taas tehnyt?" Azure tiivasi oikein leveän virneen kera. Hän näytti nauttivan poikansa läksytyksestä. Tämä siis oli pojan ja äidin suhde. Edward ajatteli.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia