Louder than words//Michyy

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 07 Syys 2014, 20:25

Nakami istahti miehen viereen kun tuo kerta tilaa oli tehnyt kuulemaan ihmissuden tarinaa. Alku oli hyvin odotettu, ei mitään ihmeellistä, ei ennen kuin Edward mainitsi edellisen rakkautensa. Susityttö antoi Edille pitkän vilkaisun. Kyllä, hän taisi jopa olla pikkuisen mustasukkainen miehen kehuessa entistä tyttöystäväänsä. Tarina jatkui, vaikutti siltä että tytön äiti oli tullut väliin ja kironnut ihmissuden, mitään pahaa hän ei kuitenkaan itse tytöstä sanonut. No Ed sai tarinansa loppuun vaikka tuo ei välttämättä ollut koko totuus päätti Nakami vain uskoa mitä toinen oli hänelle kertonut, hän ei halunnut vaikuttaa siltä etteikö luottaisi mieheen. "No jaa, menneet ovat menneitä" Nakami vastasi Edin kysymykseen olkiaan kohauttaen samalla käyden vielä päässään läpi mitä kaikkea hänelle oli juuri kerrottu. "Muuten vieläkö sinä pidät tuosta tytöstä, puhuit hänestä melko ystävälliseen sävyyn, vaikea uskoa että olisitte hirveän huonoissa väleissäkään... Ja sanoit kajonneesi tyttöön, etkai vain tarkoita?" Nakamin kasvoille nousi pieni puna, hän ei ollut itse vielä edes antanut ensimmäistä suudelmaansakkaan pois ja Ed oli... susityttö pystyi vain arvailemaan. "Niin kuinkas pitkälle te menittekään?" Nakami tivasi mieheltä hieman hermostuneisuutta, osittain myös arkuutta ja epävarmuutta äänessään.

Lyndon tuli karttojensa kanssa piakkoin takaisin, tökkien pientä saariryhmää cryptin alapuolella sormellaan ilmoittaen että sieltä kaksikko löytäisi ratkaisun ongelmaansa. Hyvin kiusaantunut hymy levisi Nakamin kasvoilla tuon todeten hitaasti "Tuo oli huonoin vitsi ikinä, nuoriherra..." Hetki meni ja Lyndon oli jo jäljentämässä karttaa Nakamin ja Edin käyttöön. Eikai tuo oikeasti ollut tosissaan, ehkä oli, Nakami ei yhtään tykännyt siitä mutta ehkä poika tosiaankin oli tosissaan ja ainut johtolanka mikä heillä olisi veisi kaksikon manasses saarille. "Kartan luotettavuus ei ole se ongelma, olen muutenkin käynyt siellä kertaalleen, valitettavasti." Nakami huokaisi todella syvään. Viimekerralla hän oli vannonut ettei enää koskaan astuisi veneeseen ja jos astuisikin niin ei poistuisi rannikon lähettyviltä saati sitten palaisi noille kirotuille saarille. Azure tuli takaisin kotiinsa mutta jäi melko vähälle huomiolle. "Eikai auta kuin lähteä, odottamallakaan ei taideta päästä tuosta kirouksesta eroon." Neito totesi nousten lähtöä varten lisäten vielä ennen kuin jättäisi talon taakseen. "Niin muuten kannattaa vähän pitää silmällä mitä se kettu pojalle syöttää, ketut ovat arvaamattomia ja heidän mielenhallintansa on pelottavaa." Viimeinen oli tarkoitettu Azurelle. Ja se mitä hän oli tarkoittanut pelottavalla, niin, idässä liikkui tarinoita ketusta joka oli pienenä käytännön pilana ajanut useamman kuninkaan hulluuden partaalle ja heidän valtakuntansa sekasortoon siinä sivussa, nuo tarinat ehkä selittivät tarpeaksi hyvin mitä vaarallinen tarkoitti. Tosin Azure tuskin olisi noita tarinoita koskaan kuullut.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 07 Syys 2014, 21:19

Nakamin kysymykset jäivät tytön totramuksen alle. Edward ei kuitenkaan aikonut unohtaa niitä. Hän kyllä vastaisi tunnolisesti, ettei tehnyt sellaista kähmimistä, josta tyttö oli mahdollisesti saanut hepulit.
Azure sai pari neuvoa ja nainen vain nyökkäsi. Huitoen hyvästit. "Se noita on sitten kyläjohtaja!" Lyndon sanoi vielä perään, ennen kuin ulko-ovi meni kiinni heidän takanaa. Edward katsoi Nakamia. "Ei sinun ole pakko tehdä tätä!" hän sanoi ja tarttui tytön käteen hellästi. "Ja... Minä en halua puhua hänestä pahaa. Ei minulla ole tunteita enää häntä kohtaan." Ed selitti pikaisesti. Hän näytti vähän kärsivältä. "Mutta en voi vihatakkaan häntä. " sanat hiipuivat hiljaisiksi kuiskauksiksi.

Ihmissusi näytti neuvottomalta. Sitten pienoinen puna nousi hänen poskilleen. "Ja kun kysyit, kuinka pitkälle etenimme... Ei yhtä suudelmaa pidemmälle. Tai no pari suudelma, mutta emme koskaa tehneet mitään vakavampaa. Minun olisi ehkä ollut parempi käyttää jotain muuta sanaa..." mies tuumi. Hän oli rehti. Ei hän ollut vielä menettänyt neitsyyttään kenelekkään. Ed ei voinut edes ajatella sellaista. Hän tunsi sydämmensä kiihtyvän tahdin. Hän henkäisi ja katsoi tytön silmiin kiinteästi.
"Nakami... Minä en pakota sinua mihinkään, enkä tahdo loukata sinua. Niin kuin sanoit. Mennyt on mennyttä. " hän totesi hieman kiusaantuneesti. Ainakin hän yritti jatkaa elämäänsä. Suhtautua uuteen itseensä edes hieman siedettetävämmin.

Edward tajusi päästää tytön kädestä, mutta sitten hän kahmaisi tytön syleilyynsä. "Jos lädemme sinne saarille... Haluan, ettet oolta sitä naista poroksi. En minä hänellekään haula olla vihainen. Hän oli kuitenkin äiti, joka halusi suojella tytärtään pahalta." äiti, jota Edwardilla ei enää ollut.
Mies lopetti nopeasti itsesäälinsä ja päästi saman aikaa tytöstä irti.
Mori
 

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 08 Syys 2014, 23:01

Ovi meni kiinni ja kaksikko katsoi toisiaan. Nakami ei ollut täysin varma mitä hänen ei ollut pakko tehdä, hänhän halusi auttaa Ediä omasta vapaasta tahdostaan. Mies meni selittämään ettei vihannut entistä rakkauttaan tai halunnut puhua tuosta pahaa. Ei Nakamilla mitään tuota asiaa vastaan ollut, oikeastaan hän oli iloinen sen johdosta ettei toinen ollut omasta puolestaan joutunut riitoihin tuon tytön kanssa. Hän ei halunnut ihmissuden vihaavan yhtään ketään, tulihäntä vain halusi tietää mikä oli tilanne tuon asian suhteen, jos mies vielä olisi haikallut menneen suhteensa perään olisi tytön kannattanut jättää tuo ainakin toistaiseksi rauhaan romanttisessa mielessä, kunnioittaa sitä että toinen olisi ollut vielä tunteellisesti kiinni edellisessä ihastuksessaan. Mutta ilmeisesti hän ei ollut takertunut menneisiin. "Ei sinun tarvitse vihata häntä tai yhtään ketään. Minä vain... En tiedä, en osaa selittää sitä..." tyttö totesi hiljaa. Ei hän halunnut masentaa Ediä tai saada tuon oloa epävarmaksi. Mies sai pienen nyökkäyksen vastaukseksi ja hymyllä varustetun lyhyen toteamuksen ettei toisen tarvitsisi vaivata mieltään sen enempää sillä asialla selitettyään kuinka pitkälle olivat edenneet. Nakamin olisi varmaan hyvä edes yrittää selittää jotenkin käytöstään hieman myöhemmin.

Pintkä tiettyllä läheisyyden tunteella tytön täyttävä katse oli kaksikon välillä. Taas meni ihmissusi toistamaan ettei pakottaisi Nakamia mihinkään. Ja mihin tuo loukkaaminen liittyi? Susityttö ei ollut siitä ihan varma, loukata hänen tunteitaanko? Menipä Ed halaamaankin Nakamia tuon halaten hieman miestä takaisinkin. Esitettyään pyyntönsä ja päästettyään irti neidosta Ed sai viimein vastauksensa. "En tee tätä vihasta tai koston takia, haluan vain saada sinut kuntoon. Muutenkin se kosto olisi ollut sinun asiasi eikä minun jos olisit kostaa halunnut." Lyhyt mietintätauko pääsi tuohon väliin eksymään ennen uin tulihäntä jatkoi "Ja mitä tulee sen naisen polttamiseen, yritän välttää jos se vain on mahdollista. Joskus miekalla ja kilteillä sanoilla saa enemmän aikaan kuin pelkillä kilteillä sanoilla. Jos ei ole vaihtoehtoja, saatan tarttua terääni mutta toivon koko sydämmestäni ettei se mene siihen. Ja mitä pahaan tulee, no taisit tuolla toiveellasi todistaa jälleen kerran että olet kaikkea muuta kuin paha." Lopulta mies sai vielä iloisen virneen. Kirottu tai ei, tuosta ei tosiaankaan paljoa mies paremmaksi muuttunut.

Nakami tarttui Edin kädestä kysäisten joko lähdettäisiin. Samalla hän sitten päätti selittää vähän sitä aikaisempaa hepuliaan "Itse en ole vielä antanut ensimmäistä suudelmaanikaan pois joten sen takia kysyin sitä silloin aiemmin. Oletin jotenkin että olisimme suunnilleen samassa tilanteessa joten jos olisit mennyt, tuota noin, puuhastelemaan hänen kanssaan, se olisi tullut aika yllättäen. Ja siinä olisi voinut kestää hetki sulatellessa. Se sulattelun tarve olisi kyllä samalla selittänyt miksi se noita kirosi sinut." tyttö naurahti. Hän ei yhtään tiennyt pitikö Ed asiaa tippaakaan hauskana, kunhan yritti pitää ilmapiiriä kevyenä, kerta itsekkin piti kevyestä ilmapiiristä huomattavasti enemmän. "Mutta kuten sanoin älä huolehdi siitä sen enempää, ei se minua sinun edellinen romanssisi haittaa, taisin vain olla hieman kateellinen tai mustasukkainen tai jotain. Joten, tuota noin, anteeksi siitä. Että aiheutin päänvaivaa." Tyttö näytti hieman nöyrältä pahoittelunsa päätteeksi hyvin noepeasti kuitenkin piristyen ennalleen ja katsahtaen Ediin hänen kiiltävän punaisilla silmillään, iloinen hymy huulillaan. Jälleen edessä olisi yksi seikkailu jonka he jakaisivat kahdestaan, päämäärä oli mikä oli ja syykin tuolle retkelle voisi olla vähemmän ongelmallinen mutta juuri tuolla hetkellä hän vain nautti miehen kanssa matkaamisesta.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 09 Syys 2014, 16:10

Nakami selitti, miksi oli halunnut kysellä niin intiimeistä asioista. Asia tuli pian selville. Nakami ei näemmä ollut edes suudellut kertaakaan. Edwardin täytyi myöntää, että oli ollut aluksi hyvin huono suutelija. Sitä hän ei kuitenkaan sanonut ääneen. Sulattelemista olisi varmasti ollutkin Nakamille, jos he olisivat tehneet jotain vähän eroottisempaa, mutta onneksi niin ei ollut. Eikä sitä tarvinnut ajatella tai sillä ei tarvinnut vaivata mitenkään päätään. Edistä tuntui, että olisi vain parempi unohtaa koko juttu.
Sitten Nakami ilmoitti olleensa vähän kateellinen. Ed nyökkäsi siihen hitaasti ja vähän pienesti hymyillen. "Selvä, ei se mitään. Ei keltään voi kieltään omia puhtaita tunteitaan." ihmissusi totesi. Hän tiesi hyvin asian. "Minua kuitenkin ilahduttaa se, että tunnet niin minua kohtaan. Että olet vähän mustasukkainen." hän sanoi vino virne kasvoillaan ja laski sitten katseensa maahan.

"Teet siis tämän minun kiroukseni takia. Olen iloinen siitä mitä haluat tehdä. Pelkään kuitenkin vähän sitä, että hän saattaa kirota sinutkin..." hän sanoi vähän alistuneesti. Muistot kirouksen päivästä eivät olleet muutenkaan lämpimimmät. "Mutta jos tosiaan aijot, tulen mukaasi ja otan vastuun." mies totesi vihdoin ja nosti katseensa päättäväisenä kohti tytön kasvoja. Sitten hän tarttui Nakamin kasvoihin ja suuteli tämän nenää. "Vein ensimmäisen nenäsuudelmasi." hän naurahti vapautuneesti.
"Lisäksi, olet kuitenkin nainen ja vaikka omistatkin magian käytön, haluan suojella sinua hinnalla millä hyvänsä. Luotathan siis minuun, kun on aika?" Edward kysyi ja hymyili sitä samaa vanhaa ja tuttua hymyään. Hän ei välittänyt mitä hänelle tulisi tapahtumaan, kunhan Nakami ei saisi minkäänlaista kirousta ylleen. Sitä hän kai pelkäsi eniten. Hän ei halunnut samantapaista kohtaloa tytölle, kuin itselleen. Nakami oli liian puhdas sellaiseen. Se noita ei koskisi tyttöön. Ei edes hänen kuolleen ruumiinsa yli. Ihmissusi lupasi itselleen, että aikoisi vaikka tulla kuolleista puolustamaan jos olisi tarve. Hän oli luvannut elää. Hänellä oli syy elää.

Ihmissusi katsoi hetken Nakamin kasvoja, ennen kuin päästi irti tämän kasvoista silitti toisen poskea hellästi. "Noh, kai tässä on sitten pakko mennä laivalla kun se paikka kerran sijaitsee saarilla?" hän kysyi hiljaa. Hänellä ei ollut hajuakaan missä koko paikka oli. Lyndon oli huutanut heidän perään, että noita oli jonkin kylän johtaja. Nimeä hän ei muistanut. Mutta arvovaltaa sillä noidalla näytti olevan. Toivottavasti he eivät saa mitään armeijaa kimppuunsa. Siis kylän vartijoita tai kyläläisiä.
Edward tarttui rohkaisevasti tytön käteen, tai sitten hän itse etsi rohkeutta mennä vastakkain itsensä kironneen naisen kanssa. Hän ei koskaan ollut kuullut entiseltä rakkaaltaan äidistään. Tai mitään muuta.
"Näytätkö sitä karttaa?" Ed kysyi ja tarkasteli sen jälkeen karttaa. Hänellä oli ihan hyvä kartanluku taito, mutta tämä vanhannäköinen kartanjäljennös näytti hyvin ylitsepääsemättömältä. "Olen surkea... En osaa edes lukea tälläistä karttaa. Pitäisi varmaan matkata vähän enemmän? Voisin vähän oppia paikoista. Ihmistenkään kaupungissa en ole käynyt." mies totesi naurahdelle itselleen. Hän ei sättinyt itseään, nauroi vain vapaasti pienille virheille. Hänen oikeasti täytyisi matkustaa vähän enemmän. Ehkä sitten kun tämä asia olisi suoritettu. Hän voisi lähteä matkaamaan. Tietysti mannerta pitkin ja ehkä vähän ulommas, mutta pakoon hän ei pyrkinyt. Vain vähän laajentamaan tietojaan tästä uudesta maailmasta, johon hänet oli ennen tuomittu, mutta päivä päivältä se antoi pieniä valon välkähdyksi.
Mori
 

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 14 Syys 2014, 18:54

"Niin teit senkin höpsö." Nakami naurahti Edin nenäsuudelmaan. Aina oli aikaa pienelle hassuttelulle matkan teon ohessa. Sitten hän vakavoitui hieman kun ihmissusi ilmoitti että haluaisi suojella tätä. "Tietenkin luotan sinuun mutta olemme menossa jotta sinun tilanteesi paranisi, älä tee minun takia mitään hölmöä josta päätyisit vielä huonompaan kuntoon." Nakamihan oli ainakin oman käsityksensä mukaan se joka oli miestä raahaamassa noitaa tapaamaan, jos jotakin sattuisi niin hän tuntisi huonoa omatuntoa siitä, vaikkei muuten niin juurikin lähtemisestä. "Sitäpaitsi, en usko että hän kiroaa minut. Tai siis ei hänellä pitäisi olla siihen mitään syytä, en ole tehnyt hänelle mitään pahaa. Olen vain suloinen neito joka viattomasti pyytää apua ystävälleen. Ei kai siinä voi olla edes noidan mielestä mitään väärää." Tyttö jatkoi. Tietenkin oli tavallaan mukava tietää että toinen oikeasti välitti miten hänelle kävisi mutta silti liika murehtiminen ei ollut hyväksi, kuten mies itse oli aikoinaan sanonut vaikkakin hieman eri asiayhteydessä. "Muutenkin se kirous olisi vaarattomampi minulla kuin sinun kohdalla, ainakaan minun ei tarvitsisi pelätä että muuttuisin ilman hallintaa ja tappaisin jonkun." Se kai oli mitä Ed eniten pelkäsi tuossa kirouksessa, että sen takia hän satuttaisi muita.

"Laivalla. Tai sitten voimme lainata erään vanhuudenpäiviä viettävän pikkukalastajan purjevenettä ja purjehtia sinne, ihan vain me kaksi." Nakami vastasi. Ed sai päättää kumpaan vaihtoehtoon he turvautuisivat, tulihännälle sillä ei niin ollut väliä. Mies myös sai kartan kun meni sitä pyytämään, rehellisesti sanottuna Nakami ei ollut paljoa tuota paperia itse tutkinut. Manasses saarille kyllä löytäisi, nehän olivat keskellä ei mitään, kuin ainut valopilkku pimeässä yössä. Mitä pimeämpi yö sen selvemmin pienimmänkin valon huomasi ja mitä mereen tuli, noh siitä pimeämmäksi tai oikeastaan tyhjemmäksi ei Nakamin mielestä paikka voinut mennä. Jos he puolestaan menisivät julkisella laivalla ei saaria edes tarvitsisi löytää, laivan henkilökunta tekisi sen heidän puolestaan. "Saarilla on tietääkseni vain kaksi kylää. Toinen on pääsaaren satamakylä ja toinen on hieman pienempi kuulemma pääasiassa naisten asuttama kylä. Viimekerralla kävin tuossa satamakylässä eikä siellä ainakaan silloin ollut mitään merkittävää noitaa saati johtajana joten taidamme olla matkalla jälkimmäiseen." muodonmuuttaja tuumi puoliksi itsekseen. Edin käden puristus tuntui ihanan lämpimältä, tosin rohkaisulle löytyisi enemmän tarvetta sitten kun he olivat vesillä.

Sittemmin siirsi Nakami taas enemmän huomiota seuralaisensa puoleen. "Matkustan kyllä mielelläni sinun kanssasi joten jos kerran haluat nähdä mailmaa niin olet tervettullut mukaan kaikille pikku retkille mitä tulee vastaan." Tyttö ehdotti toiselle. Tosin hänellä ei ollut mitään suunniteltuna joten ehkäpä hän kerrankin olisi se joka liittyisi mukaan Edin seikkailuihin "Ja tämä retkihän on hyvä alku tuolle" Nakami jatkoi pienen virneen kera.

//Taais tulla melko lyhyt. Ja en edes saanu kirjotettua mitään nyt coninkaan aikana, ois tämän nyt silloinkin voinu tehä. Mutta syytän nuhaani, sairastelu tappaa inspiksen melko tehokkaasti.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 16 Syys 2014, 16:09

Jaahas, eli he olivat menossa kylään, joka oli naisten valtaama? Kuinka mukavaa. Ihan kuin Edward ei jo valmiiksi vähän aristellut heidän kanssaan olevaa keskustelua, mutta onneksi ei nyt niin paljon, että jäisi ihan sanattomaksi. "Mukava kuulla." mies vastasi vähän sarkastisesti. Kisoittelu oli soveliasta. Heidän siis pitäisi mennä laivalla tai purjeveneellä. "Osaatko sinä purjehtia?" ihmissusi kysyi hitaasti. Sitten hän veti hänä otsahiuksiaan naaman päältään. "Koska en ole koskaan mennyt laivalla... Se kuulostaa vähän vaivalloiselta, jos jotekin pimahdan." Ed kallisti päätään ja hymyili oikein leikkisän leväesti. Eihän kukaan halunnut hullua sutta laivaansa? "Ehkä siis olisi parasta, jos mennään purjehtien ihan kahdestaan... Onhan siitä jotakin yksityisyyttä meille." hän totesi hymyillen lempeästi.

Nakami totesi siihen vielä, että matkustaisi mielellään hänen kanssaan, jos hän olisi kiinnostunut kiertämään vähän maailmaa. "Sehän kuulostaa houkuttelevalta." Edwrad totesi. Oli ilahduttavaa, että tyttö oli valmis tarjoutumaan hänen matkaansa ja jos hän ei keksisi matkustamiskohdetta. Nakami olisi valmis ottamaan hänet mukaansa. "PIdän sen muistissa." ihmissusi totesi ja kulki tytön käsi kädessään. Tytön todetessa, että tämä 'seikkalu' olisi oikein hyvä alku heidän yhteisille seikkailuille. "Ehkä. Jos ei käy mitenkään. Lyndonhan sanoi hänen olevan kylä johtaja, joten en halua hänen vangitsevan meitä tai mitään. En edes sinua..." hän sanoi vino hymy kasvoillaan. Edward ei niinkään huolestunut tytön turvallisuuden takia. Hän uskoi Nakamin pystyvän hyvin puolustamaan itseään, kun oli tuo magia olemassa. Ajatus kuitenkin siitä, mitä tuo nyt halusi tehdä hänen vuokseen vähän huolestutti. Tosin Ed ei aikonut huolestua ylisuojelevasti.
Nakami sai tehdä omat päätöksensä ja hän tukisi kyllä tyttöä ja olisi nenät sitten vastakkain noidan kanssa.

Edward suuntasi kävelynsä hiljalleen meren puolelle. "Eikös satama ole ihmisten valloittama tätä nykyään?" hän kysyi. Hän ei ollut täysin varma itsekkään, mutta he kyllä näyttäisivät tarpeeksi ihmisiltä, jos Nakami peitti korvansa ja häntäsä tämän viitalla. Tuttu juttu varmasti tytölle. Hän oli vain kuullut satamasta vähän. Ei hän sinnekään ollut ehtinyt käydä tässä vaeltelussa, kun kaupunkien tai kylien lähellä ei halunnut lähteä. Olihan se vähän niin, että menneisyys kalvasi.
Kaikki tuo mitä menneessä oli tapahtunut kummittelisivat hänen mielessään ja elämässään hänen kuolemaansa asti. Ihmissusi oli muutenki hyväksynyt sen tosi asian. Mitäs siitä. Hänellä alkoi pikku hiljaa itää tuo elämän halukin.

//Lyhyt???? Älä naurata >:3 Oikein sopivan kokoinen, minullahan tässä oli hankaluuksia vastata tähän xD Mutta koita parantua siitä taudista! Eikä mikään kiire ole, itellänikin alkaa pikkuhiljaa tuo koeviikko lähestyä.
Mori
 

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 18 Syys 2014, 23:42

Ed sai lämpimän vilkaisun mainitessaan ettei halunnut tulla vangituksi. "Köysi palaa helposti, samoin puiset ovet. Kyllä me tarvittaessa pakoon pääsemme. Niillä saarilla vain on hieman ikävä vaikutus magiaani joten suora taistelu on kaikista vaarallisin vaihtoehto." Tyttö totesi hieman kiusaantuneesti. Toki hän osasi käyttää miekkaansa mutta silti se ettei hänen kykynsä olleet läheskään yhtä käytännöllisiä tekivät taisteluista vaikeampia, varsinkin suojien puuttuminen oli ongelma, ei enää voinut ottaa iskuja vastaan ja luottaa siihen että selviäisi yhdessä palassa. Mutta sitähän hän ei aikonut suoraan mainita ainakaan vielä, Ed vielä kieltäisi lähtemästä tai muuten panikoisi turhaan. Kyllä he jotain keksivät.

"Onko satama edes koskaan ollut haltioiden hallussa? Eikö ihmiset ole sen jopa rakentaneet, ainakin nykyisiin mittoihin?" Tyttö kysyi takaisin ihmissuden tiedustellessa oliko satama nykyään ihmisten valtaama. Tietenkin Nakami osasi piilottaa korvansa, tai oikeastaan... Mitkä korvat? Hän tuskin tarvitsisi tarkempaa kuuloa niin paljoa satamassa, joten hän voisi vain kätkeä eläimelliset piirteensä muodonmuutoksensa alle. Toki nuo kaksi asiaa, korvat ja häntä, olivat perinteisesti ayakasheille kaikista vaikeimmat kätkeä mutta Nakamihan oli syntyjäänkin ihminen. Ei vain saisi juurikaan käyttää magiaa tai juoda liikaa niin kaikki olisi kunnossa siltä osin. Ed puolestaan näytti tarpeaksi paljon ihmiseltä jo valmiiksi.

Satama alkoi vähitellen näkyä edessäpäin. Olivathan he kulkeneet hyvän aikaa mutta aika meni nopeasti kun oli hauskaa. Ja Edwardin seura piti huolen siitä että mikään aika ei tuntunut tulihännän mielestä liian pitkältä. Tarpeaksi lähelle päästyään olivatkin suden korvat kadonneet tytön päälaelta eikä tuon viitan alla enää ollut häntää iloisesti heilumassa. Hän näytti oikeastaan juuri siltä miltä oli näyttänyt ennen vielä ollessaan täysin tavallinen ihminen. Punapäät eivät tainneet olla kaikista yleisimpiä mutta ei ketään nyt sen takia friikiksi julistettu tai poltettu noitaroviolla. Kaksikon kulku ei mennyt sataman kiireisiin keskusosiin eikä sen suurille laitureille mahtavine laivoineen. Sen sijaan Nakami johdatti ystäväänsä hiljaisempia teitä pitkä pienelle kalastajamökille aivan sataman laitamilla, pystähtyen toki matkalla ostamaan pari tuoretta sämpylää ja muutaman rapeaksi paistetun kalan. Tuo mökki oli luonnollisesti rannassa ja sen edessä oli rantaan vedetty pieni vene, tarpeaksi iso kahdelle mutta helposti yhden hallittavissa oleva. Rannassa näytti olevan myös pieni, ulkoisen kunnostuksen tarpeeseen päässyt vaja. "Siinä se nyt on. Pieni ja vaatimaton mutta erittäin helppokäyttöinen purjevene matkantekoa varten." Neito totesi kevyesti astellen koputtamaan mökin ovelle. Pienen odotuksen ja huomattavasti sitä pidemmän kaksikkoon kohdennetun, arvioivan katseen jälkeen ovelle ilmestynyt vanha, ikänsä puolesta eläkkeelle kuuluva parrakas mies avasi suunsa yllättyneenä "Tervehdys. Mikä ihme sinut tuo tänne?" Tuo kysäisi selvästi ihmetellen. Toki hän tunsi tulian, tai siis ainakin toisen heistä, Nakami oli aikoinaan lainannut samaista venettä viimereissullaan. "Tarvitsemme venettä. Kai sinä vielä muistat viimekerran sopimuksen?" tuo kysäisi tarjoten miehelle puolet sämpylöistä sekä kaikki jäljellä olevat kalat, yhden hän oli itse vaivihkaan mutustanut odottaessa oven avautumista. Tietenkin myös Edille tyttö oli tarjonnut. Kalastajavaari otti hieman edelleen hämmentyneenä ruuat vastaan, näyttäen tosin ilahtuneelta tuon ystävyyden eleen johdosta. "Muistan. Muistan myös sen missä kunnossa olit viime reissulta palattuasi ja kuinka vannoit rauhattomasti nukkuessasi ettet enää ikinä astuisi jalallasi veneeseen. Joten ihmettelen vain mikä voima tämän taivaan alla sai sinut muuttamaan päätöksesi. Tuskin sentäs tavallinen romanttinen purjehdus tuon herrasmiehen kanssa." mies vitsaili sittemmin astellen vajalle, avaten narisevan oven ja alkaen kaivamaan purjetta ja muita matkaan tarvittavia asioita esille. Itse purjehtiminen ei ollut niinkään vaikeaa mutta Nakami ei olisi osannut laittaa venettä purjehduskuntoon, joten vanhuksen apu oli tervettullutta. Tuo partaansa välistä raapiva kalastaja taisi itsekkin tietää apunsa tarpeellisuuden, kerta oli tytölle alunperinkin opettanut kaiken mitä tuo neito tiesi veneistä tai merenkäynnistä, eikä mies näin ollen ollut edes vaivautunut kysymään tarvittiinko häntä paatin kokoamisessa.

//No mutta koeviikkohan on lukiossa se helpoin ajanjakso, lyhyet päivät, ei läksyjä ja väliin saattaa jopa pari vapaapäivää eksyä. Eihän sitä kokeisiin ole ennenkään luettu. Mutta täytyy myöntää että sinulla sen verran monta peliä menossa yhtä aikaa että itse en pystyisi vaikka luentoja ei paljoa yliopistolla olekkaan. Ja onneksi tämä nuhani taitaa olla melkolailla parempaan päin, ei enää niin huono olo kuin jokunen päivä sitten.
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Syys 2014, 16:09

Satama lähestyi ja Nakami piilotti korvansa ja häntänsä kaapunsa alle. Tyttö johdatti heidät läpi sataman erään vanhan mökin luo. Jossa Nakami sitten koputteli oveen. Edward oli rauhallisen näköinen niin, kuin yleensä. Hän oli aina hermostunut näissä paikoissa, joissa oli paljon väkeä. Hän ei halunnut ajatella asiaa ja yritti rentouttaa itsensä. Ajattelemalla, että näytti ihmiseltä, vaikkei ollut sitä tippaakaan enää.
Oven takaa tuli vanha mies, varmaankin nuoruusaikoinaan merenkävijä. Nakami oli näemmä ennenkin lainannut tältä venettä, kun mies tämän tunsi. Kuinka mukavaa, hän ajatteli. Suhteita, joita voisi käyttää hyvin hyödykseen tarpeen tullen. Edward ei juurikaan ollut sanonut mitään, kuin vähän kumartanut miehelle tervehdykseksi.

Kun mies mainitsi Nakamin kunnosta viime kerran reissun jälkeen, ihmissuden silmät suurenivat. "Mitä?" hän kysyi hyvin hitaasti ja kohdisti tiukasti katseensa Nakamiin. Häneltä meni kokonaan sivusuun vanhan miehen maininta romanttisesta purjehduksesta. Ed tuijotti hetken Nakamia, tämä saisi luvan kertoa tästä asiasta ja sitten mies käänsi katseensa vanhaan mieheen, joka oli vilkaissut häntä samaan aikaan tuumailevasti.
He seurasivat miestä sinne, missä tuo säilytti venettään ja rupesi sitä kokoamaan. Ed tarttu Nakamin käsivarteen ja raahasi vähän sivumpaan, ettei vanha mies kuulisi heidän puheitaan.

"Selitä." oli yksi painokas sana miehen suusta. Ihmissuden vihreät silmät silmäilivät toisen punaisia silmiä. "Sinä et pidä meri matkoista? Vai mitä? Tekevätkö ne sinulle jotakin?" ihmisusi intti, hvyin vakavana. Edward ei näyttänyt yhtään siltä, että tähän olisi hyvä heittää mitään vitsiä tai jotakin keventävää. Hän heittäisi ne ohi kuulonsa ja sanoisi suorat sanat, jos olisi pakko. Hän ei halunnut Nakamin kuormittavan itseään, vaikka olisi kyse hänen omasta kirouksestaan, josta hänkin halusi kyllä mielellään eroon. "Koska hallitset tulta... Vaikuttaako tämä jotenkin niin, että alat voida pahoin? Hourailla?" Ed kysyi silmät suurina ja huokaisi sitten.
Hän ei halunnut estää toista, eikä tätä matkaa, eikä halunnut olla liian huolehtiva, mutta tyttö voisi edes kertoa hänelle vähän enemmän. Ennen kuin päättäisi lähteä matkaamaan merelle, josta saattaisi olla hyvin vakavat seuraukset. Lopulta ihmisusi luovutti asian suhteen ja kääntyi mennäkseen takaisin vanhan miehen luo. Vilkaisemaan missä vaiheessa tämä oiken oli.

//Noh, viisi peliä nyt olis käynnissä, mutta osa niistä on vähän hitaampia, koska toiset osapuolet, niin mä vähän säästyn siltä ruuhkalta ja koeviikkon aikana mulla on kuitenkin vaan yksi vapaapäivä ja haluan panostaa noihin kokeisiin x3
Mori
 

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 19 Syys 2014, 18:47

Ed repi tytön sivummalle alkaen inttämään siitä ettei Nakami pitäisi merimatkoista vaatien selitystä. Tyttö oli alunperin aikonut selittää tuon asian kun he olisivat jo pääseet merelle, ennen kuin oireet alkoivat, selittänyt kaiken täysin todenmukaisesti ja kaikkine yksityiskohtineen ettei toisen tarvitsisi niin pahasti huolestua. Mutta tuo ei enää vaikuttanut yhtään niin hyvältä idealta nyt kun toinen intti selittämään vanhuksen sanoja, hänen olisi sittenkin vain pitänyt kertoa asiasta aikoja sitten, jo Azuren talolla tai heti sieltä lähtiessä. Vähintä mitä hän voisi enää tehdä oli kertoa asiat suoraan nyt. Sitäpaitsi toinen ei vaikuttanut yhtään siltä että hyväksyisi minkäänlaista kevyempää vastausta. "Kyllä, juuri niinkuin sanoit, en pidä merimatkoista. Se tosiaankin saa minut tuntemaan pahoin. Pysyn kuitenkin kohtalaisesti kunnossa, ei ole vaarallista tai mitään, ei hourailua, ei tajuttomuutta, tuntuu vain pahalta. Paluumtaka on pahin, viimeksi jouduin lepäämään yhden päivän toipuakseni siitä. Miten sitä oloa kuvaisi, vähän niinkuin olisi juonut liikaa, paitsi että pahempi. Pystyn kuitenkin pitämään itseni tarpeaksi selvänä hallitakseni venettä niin kauan kun ollaan vesillä." Nakami selitti katsoen ihan yhtä vakavana takaisin toisen vihreisiin silmiin. Toinen oli vielä mennyt arvailemaan että se johtui siitä että tyttö käytti tulimagiaa. Voisihan Nakami tietenkin yrittää selittää mistä oikeasti oli kyse, mistä tuo pahoinvointi johtui mutta siitä ymmärtäisikö toinen ei koskaan voinut olla liian varma. Asia joka piti itse kokea ymmärtääkseen ja oli syytä olla onnellinen jos sitä ei itse kokenut. "Se ei tietääkseni johdu tulesta, voin uida tai matkustaa vesiteitse niin paljon kuin haluan kunhan pysyn rannan lähellä, oireet alkavat vasta vähän sen jälkeen kun maa on kadonnut horisontin taakse. Kyse on enemmänkin siitä että ayakashit ovat hyvin läheisessä suhteessa ympäröivään luontoon. Kyky jonka avulla pystyn löytämään todella helposti läheiset kylät, tietämään missä menee metsän rajat, kuin pieni kartta päänsisällä joka kertoo mitä lähistöllä tapahtuu. Mutta merellä kun yhtäkkiä ei enää olekkaan mitään, pää ei vain kestä sitä." No jaa kai tuosta nyt sai jotain selkoa, tuon tarkemmin asiaa ei oikein voinut selittää.

Lopulta Ed päätti palata vilkaisemaan miten veneen kokoaminen edistyi. Masto oli jo nousemassa hyvää vauhtia pystyyn. Ennen kuin mies kuitenkaan kerkesi useampaa askelta ottaa tarttui Nakami hieman epäröiden tuon kädestä. "Tuota, anteeksi etten kertonut aiemmin. Sitten on vielä yksi pieni asia joka sinun pitäisi ehkä tietää. Tai oikeastaan joka sinulla on oikeus tietää. Manasses saaret nimittäin, tuo kykyni hahmottaa ympäristöä antaa siellä todella vääristyneen kuvan. Ja koska käytän magiaa tuon kyvyn kautta en voi käyttää sitä luotettavasti paljoa kosketusetäisyyden ulkopuolella, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Menisi vähintäänkin kuukausia tottua uuteen paikkaan yhtä hyvin kuin tähän mantereeseen ja se tekisi vain paluusta vaikeamman." Tyttö lisäsi pitkän tarinan edellisten jatkoksi tuon jälkeen itse astellen Edin seurassa katsomaan veneen edistymistä ja auttamaan parhaansa mukaan kokoamisessa. Purjeet nousivat nopeasti ylös sen jälkeen kun kalastaja oli kysynyt haluaisivatko he myös etupurjeen käyttöön ja sai myöntyvän vastauksen siihen Nakamilta. Mitä vähemmän aikaa he joutuisivat viettämään avomerellä sitä parempi. Sitäpaitsi etupurjeen hallinta oli todella yksinkertaista, jopa siinä määrin että sen pystyi selittämään yhteen hengenvetoon kunhan pääsi samalla näyttämään mitä tarkoitti. Kaikessa helppoudessaan purjeen etunurkka oli sidottu naruilla molepiin veneen kylkiin eräänlaisella kiinnikkeelä jonka väliin narut oli kiilattu. Piti vain kääntyessä irroittaa kiinnitys toiselta sivulta ja vetää se kiinni toiseen. Muutenkin se kiinnitettiin aina sille puolelle minne tuuli purjetta painoi joten kun asiaa vähän mietti ja kokeili ei siinä ollut mitään ihmeellistä. Pääpurjekkin vain piti pitää oikeassa kulmassa, tiukalla silloin kun mentiin vastatuuleen ja löysällä kun kuljettiin myötätuuleen. Kahden purjeen hallinta vain oli huomattavasti helpompaa kun ei kaikkea tarvinnut tehdä itse, etupurjeen kiinnikkeet olivat turhan kaukana peräsimestä. Siksi Nakami oli viimeksi jättänyt etupurjeen kokonaan pois.

Pian oli kaikki valmista vesille lähtöä varten, Nakami oli asioita selittänyt Edille kootessa vanhuksen tarkentaessa aina välillä kun tyttö ei osannut ottaa kaikkea huomioon tai muuten selitti puutteellisesti. Eli vaikka tulimaagi oli se joka pääasiassa yritti opettaa Edille alkeet oli todellisuudessa vanha, lempeästi hymyillevä vanhus se kumpi oli kaksikosta enemmän äänessä. Toki Nakami vielä neuvoisi tarpeen mukaan vesilläkin mitä tehdä. "Eiköhän lähdetä" tyttö tokaisi kun vene työnnettiin vesille ja matkustajat hyppäsivät oletetusti kyytiin. Mies rannalla vain huokaisi todella syvään katsoessaan lähtöä tekevän kaksikon perään ja mutisi huvittuneen tyytyväisenä jotakin 'nuoret' suuntaista pienen hetken tarkkailun jälkeen kadoten myhäillen takaisin sisälle mökkiinsä.

//No niin Nakami sitten "vähän" taas selitti '^^ Voidaan varmaan aika pian jopa hypätä sinne saarillekkin, voit halutessas heittää sen jo tähän tai sit jos me tehään siitä erillinen peli tai jotain... Iha sama minulle miten tehdään
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 19 Syys 2014, 19:08

Edward sai hyvin pitkän selityksen tytön suusta, miksi tämä ei kestänyt veneilyä ja mistä se johtui. Aivan kuin joku pahoinvoisi ja olisi merikipeä. Ed näytti päästävän helpottuneen huokausen. "Onneksi se ei sitten ole pahempaa." siihen tyttö vielö ennätti lisätä, että magian käyttä oli vähän turvattomampaa uudessa paikassa. Siihen ihmissusi vain nyökkäsi, kuitenkin kuiskaten tytön korvaa. "Minä pidän kyllä huolen sinusta."
Vene nousi hyvin pystyyn. Olihan siinä hirveät säätämiset ja muut. Se saatiin kuitenkin ajallaan. Nakamikin näytti tyytyväiseltä ja kysyi vielä paria neuvoa vanhalta mieheltä. Sitten tyttö tokaisikin, että eikön lähdetä matkaan. Niinhän tässä sitten oli päädytty merille lähtöön. Edward nyökkäsi hitaasti ja nielaisi hieman. "Toivotaan, ettei tule myrskyä." hän sanoi ja meni Nakamin perässä veneelle. Hän sattoi vielä kuulla vanhan miehen mutisevan jotakin nuorista. Edwardista ei todellakaan tuntunut yhtään nuorelta, kuten ihmisten maailmassa nuoria nimitettiin. Nuoret olivat holtittomia ja tekivät mitä lystivät vanhempiensa selkien takana. Heillä ei ollut vanhempia lähelläkään ja he olivat joutuneet taistelemaan itsenäisyyden ja vastuun kanssa ihan tarpeeksi. Edward oli sitä mieltä, että heidän nuoruuttaan ei voinut ihan kutsua nuoruudeksi. Voisivathan he sitten nauraa vanhempina toisilleen, mitä nuorempana oli tullut tehtyä. Tosin Nakami eläisi vielä paljon kauemmin kuin hän, joten se ei olisi hirveän todennäköistä. Nakamihan kuolisi tuon näköisenä.

***

Venely saisi riittää sen jälkeen, kun he olisivat päässeet takaisin mantereelle. Jopa Edwardin mielestä liika veneily ei ollut hyväksi ja tämä oli sentään ollut hänen ensimmäinen kertansa. Saariston ranta ei kovin paljon eronnut mantereen rannasta. Tyhmäkö hän oli? Ehkä. Ihmissuden ensimmäienn venematka oli koettu vasta puoliksi ja tästä vasta alkoikin koettelemukset. Nyt heidän täytyisi löytää noita, joka kirosi hänet. Ed ei enää muistanut noidan kasvoja, mutta kyllä hän tämän tunnistaisi, jos löytäisi.
"Oletko kunnossa Nakami?" Ed kysyi ja ojensi tytölle kätensä. Hän oli säälinyt tyttö sen verran matkan aikana, ettei hänestä ollut yhtään mukavaa katsoa sitten heidän paluu matkaansa. Se ei houkuttanut, eikä varmasti houkuttanut tyttöäkään. Mistä hän sen tiesi.

//Voisin siirtää tänä pelin tonne Zurin kylään, joten vastaappas vielä tähän niin laitan sitten viestiä, niin pääsen jatkamaan tuonne Zurin kylään, jossa Shaelkin pääsee mukaan. x3
Mori
 

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Michyy » 20 Syys 2014, 14:18

Veneen nokka karahti viimeinkin rantahiekalle. Eikä yhtään liian aikaisin. Oli pienoinen ihme että Nakami oli saanut pidettyä vatsansa sisällön sisällä. Asiaa oli varmaan auttanut sekin ettei hän ollut ahtanut itseään täyteen ennen lähtöä. Tyttö oli valahtanut veneen pohjalle ja käpertynyt sinne heti kun ei tarvinnut enää ohjata paattia. Rantakaan ei antanut samanlaista helpotusta kuin mantereella, toki se oli silti parempi kuin aava meri. Jotakin hyvää tilanteessa sentään oli, Manasses saarilla oli lämpimämpi kuin syksyn kohdanneessa cryptissä.

"Paremmassa kuin sinä kirouksesi iskiessä. Kunhan ei oteta tavaksi. Joten nauti lämmöstä vielä kun voit, tästä ei tule mitään vakituista lomakohdetta." Nakami vastasi pakottaen itsensä ylös tarttuen miehen käteen samalla yrittäen muodostaa pienen hymyn kasvoilleen, hymyn josta neidon pahoinvointi näkyi kyllä selvästi läpi. "Autatko vetämään kunnolla rannalle tämän. Ei taideta päästä helposti takaisin jos pääsee karkaamaan ja mitä vähemmän täällä tarvitsee viettää aikaa sitä parempi." Tyttö kysyi. Hän ei nimittäin ollut ihan heti siinä kunnossa että jaksaisi paljolti rehkiä. Muuten Nakami kyllä sai purjeet kasaan ja peräsimen sekä kölin irti ja lukkojen taakse arkkuun veneen etuosassa ettei kukaan venettä nyysisi. Vähitellen kaksikko alkoi olemaan valmis edes jotenkuten noitajahtiinsa, niinpäniin, hyvä kun ei oksentanut jo valmiiksi ja sitten piti noitaakin metsästää ja todennäköisesti myös suostutella. Ei tosiaankaan mikään helpoin tai mukavin reissu ja kaikista pahinta oli se että Ed oli näkemässä koska useammastakin asiasta tuolla retkellä oli kaunis katsottava kaukana.

//Jeps tämähän kuullostaa suunnitelmalta
Avatar
Michyy
Porvari
 
Viestit: 407
Liittynyt: 28 Huhti 2013, 19:05
Paikkakunta: Kukkaruukku

Re: Louder than words//Michyy

ViestiKirjoittaja Mori » 20 Syys 2014, 15:08

Mori
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron