Switch to full style
Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.
Lähetä vastaus

Saalistajia ja saaliita

Pe Elo 29, 2014 4:02

//Nipustin tänne näin ohoi! :3//

Yuráiden Dirindhur

Metsä, sen vihreä peite oli pikkuhiljaa kylmän viiman mukana muuttamassa värimaailmaansa lämpimän eri sävyihin. Syksy ei ollut kaukana ja se jos mikä sai Yuráidenin lähtemään metsään ihan vain kävelylle, kun vielä pystyi ennenkuin talvi pudottaisi lumikinoksensa ja silloin haltia ei lähtisi tähän paikkaan mistään hinnasta. Vaikka mies oli luvannutkin itselleen, ettei kulkisi enää metsässä, hän löysi itsensä taas täältä, korkeiden puiden lomasta ja mättäiden keskeltä. Mies oli kuitenkin pitänyt taukoa metässä olemisesta, eikä hän voisi paikkaa ikuisuuksiin vältellä, olihan se suuri paikka ja olihan hän ottanut opikseen viimekerrasta, tällä kertaa hän oli ottanut mukaansa miekkansa, vain varmuuden vuoksi. Sitäpaitsi täällä kuljeskellessaan mies pystyi etsimään rohtokasveja varastoonsa, mikäli tulisi tilanne, jolloin hänen loputon pääkipunsa olisi juuri sitä.. loputonsa.
Sitäpaitsi täysikuuhun ei olisi enää pitkä aika ja mies ihmetteli vain sitä, ettei pääkipu ollut alkanut jo. Dhur vältteli polkuja, jolloin hänellä oli pienempi mahdollisuus törmätä toisiin kulkijoihin. Sitähän mies kuitenkin halusi välttää metässä samoillessaan, hän oli tullut etsimään elämänsä viimeisiä rauhallisia hetkiä pitkään hetkeen, kunnes hänen pitäisi taas paneutua työhönsä. Töitään mies ei kuitenkaan halunnut ajatella ja niiden unohtaminen olikin helppoa, kun ainoa asia mikä metsän rauhallisuuden rikkoi oli linnun laulu. Haltian askeleet olivat suorastaan äänettömiä, olihan hän kuitenkin Kuiskauksen kapteeni ja erikoistunut vakoilemiseen. Ei se ollut edes siitä, että mis olisi tuntenut olonsa uhatuksi, hän ei vain halunnut kuulla omia askeliaan, hän halusi nauttia hiljaisuudesta.
Lähetä vastaus