The Night Fantasy

Baldramallachiksi lisko esittäytyi ja se oli ensimmäinen sana joka ei kuullostanut oudolta sihinältä. Kenties tuo piti nimeään niin ylpeänä, että oli pitänyt huolen sen oikein lausumisesta.
Käärme vastasi Kfirin kysymykseen lentämisen suhteen, se sai kissan katsahtamaan tuota huvittuneena ja naurahtamaankin. "Olet hauska Baldr... mahc... Baldrema... Bal." Kissan nauru kuitenkin loppui lyhyeen, tämän tajutessaan ettei osannut itse lausua liskon nimeä oikein. Olkoon siis Bal, piti toinen siitä tai ei.

Kfirin johdolla kaksikko saisi siis kulkea. Mitäpä tuossa, se sai Sphinxin tuntemaan olonsa tärkeäksi. Tosin moni ei olisi uskaltanut kääntää selkäänsä sillä tavalla pedolle, mutta kissa nyt oli osoittautunut jo monesti uhkarohkeaksi.
Rauhallisin askelin Sphinx asteli eteen päin, vilkuillen välillä taivaalle, varmistaen kuun sijainnin. Oikeaan suuntaan hän suunnisti, ohjaten isoa liskoa perässään puitten siimeksessä.
"Kerros Bal, mitä oikein osaat tehdä, muuta kuin leikkiä kissaa ja hiirtä?" Kissa uteli. Hän oli jonkin aikaa miettinyt, miksei lisko ollut syössyt tulta häntä päin hippaleikin aikana. Yleensä lohikäärmeet olivat tunnettuja tulen lietsomisen suhteen. Olisi hyvä tietää toisen kyvyistä, jotta hän voisi neuvoa toiselle tarkemmin mitä tehdä. Toki saattaisi Balin ylpeys tulla tielle.

Baldramallach vilkaisi kissaa kasvonsa kovin ilmeettöminä, mutta tarkoitus hieman kysyvä – ja kenties tympääntynytkin – toisen naurahtaessa. Eihän tuo nyt oikein ymmärtänyt, mille otus nauroi muka... Ja jos tuo mokoma hänelle oli nauramassa, niin silloinhan tuo ei kauaa nauraisikaan! Ilmeisesi käärme kuitenkin oli "hauska", mitä tuo ei kuitenkaan oikein ymmärtänyt. Ei tuo myöskään ymmärtänyt sitä tapaa, millä tämä Krif kävi lohikäärmeen nimen lausumaan.
"Baldrramallach," tuo sanoi toisen kerran, aivan kuin luullen, että se nimen väärinlausuminen ja lyhentäminen tarkoitti vain sitä, ettei toinen sitä enää muistanut.

Suuri lisko lähti kävelemään kissan perään, tuon punaiset silmät suorastaan porautuen pienen eläimen takaraivoon niiden tuijottaessa pistävästi. Muuhun tuon ei oikeastaan keskittymistä tarvinnutkaan tuhlata, eihän tuota erityisemmin metsän otukset pelottaneet ja tehtävänä oli nyt seurata kissaa. Kfirin vilkuillusta päätellen, kissaeläin teki kyllä kaiken tarkkailun Balin puolesta muutenkin.
"Lennntää," käärme murahti jokseenkin itsestäänselvyytenä pikkupedon udellessa tuon kykyjä, eikä siivekkään lohikäärmeen lentokyky taitanut olla erityisen odottamaton – etenkään, jos moinen oltiin jo nähty aivan omin silmin hetki sitten...

"Olennn myrrrkyllinenn," Baldramallach jatkoi kuitenkin hetken hiljaisuuden päästä, ajatellen kai olevansa edes sen verran kiltti tälle kissalle... Vaikka eihän Kfir sitä kyllä nyt vielä ansainnut.
"Syljennn happoa," käärme nuolaisi huuliaan kävellessään.

Hymähdys karkasi Kfirin huulilta liskon vastatessa aluksi todella selvän asian. Tietenkin tuo osasi lentää, mutta ei kissa ryhtynyt kommentoimaan tuon vastausta.
Hetkellisen hiljaisuuden jälkeen käärme pääti kertoa hieman enemmän itsestään, joka jokseenkin selitti vähäiset liekit mitä hän oli odottanut. "Oletpa sinä tappava." Sphinx totesi virnistäen olkansa yli. "Kunhhat et syökse happoasi liiaksi." Sphinx totesi, miettien sitä kaaosta mitä toinen saisi aikaan. Tietenkin happo olisi hyödyllistä, mutta se saattaisi aiheuttaa kissalle itselleenkin ongelmia.

Ei kauaakaan kun Kfir näki hiekkatien häämöttävän edessä olevien parin puun välissä. Hän ei kuitenkaan jatkanut tielle asti vaan kääntyi oikealle tien suuntaisesti, pysytellen sen näköetäisyydellä, mutta ei aikonut johdattaa suunnatonta lohikäärmettä sille. Ties kuka tulisi tiellä vastaan, he eivät kaivanneet huomiota vielä. Yön pimeys ja metsän kasvusto antoivat hyvän suojan. Tosin saattaisihan tässä hiljaisuudessa kuulla ison pedon askeleet ja hengityksen, jos tarkkaa kuunteli, mutta tuskin kukaan lähtisi asiaa tutkimaan.

//Jos haluut voit jatkaa jonnekki kylään tätä ja tehä aikahypyn. Plus päätä samalla kuinka kauan nää on sit kulkenu. Mut voin mäki sen hoitaa jos tahot. //

Baldramallach päästi taas yhden matalan murahduksen ilmoille, ilmeisestikin myöntyen toisen sanoihin. Eipä tuo ainakaan näyttänyt suuttuvan, vaikka kissan kommentissa oli toki oma vähättelevä ja pilkkaava sävynsä. Ilmeisesti käärme ei edes sitä huomannut, ottaen sanat kehuna. Tappavahan suuri ja mahtava uros olikin, eikä siitä oltu lainkaan pahoillaan. Päinvastoin, ylpeähän tuo vain omasta voimastaan oli – ja nautti siitä, kun muutkin sen huomasivat. Hieman epämääräisempi murahdus kuitenkin annettiin Kfirin käydessä komentamaan, ettei happoa saisi "liikaa" syöstä. Eiköhän Bal itse sen tiennyt paremmin, kuin kissa.

Lohikäärmeen askeleet olivat pidemmät kuin pienen kissan, joten tuolla ei ollut mitään ongelmaa pysyä perässä – päinvastoin. Hitaastihan tuon piti tassutella toisen perässä, ettei olisi kävellyt yli. Mutta se ei Baldramallachia haitannut, olihan tuo juuri syönyt hyvän aterian eikä täydellä vatsalla liskolla minnekään kiire ollut. Aivan hyvällä tuulellakin tuo nyt oli aikaisemmasta ärtymyksestään huolimatta, seuraten Kfirin perässä oikein kiltisti.

Kuivuneet lehdet rapisivat painavan Balin jalkojen alla, eikä kissaeläintä näyttänyt innostavan kävellä tiellä, vaikka se oli aivan vieressä. Hieman ärsyttäväähän se oli luikerrella puiden välistä, olihan lohikäärme paljon suurempi ja kömpelömpi kuin kissa, eikä kyennyt menemään niistä pienimmistä aukoista läpi. Mieluusti tuo olisi kävellyt tiellä, missä tuolla olisi ollut enemmän tilaa liikkua... Mutta vielä Baldramallach ei valittanut kohtelustaan.



((Voisimme tehdä kyllä uuden töpön tuonne jonnekin toisaalle ja lopetetaan tämä tähän. Laitanpa sitten viestiä tulemaan, niin voimme suunnitella hieman.))