Leona
Ripeät askeleet kulkivat halki metsäpolkujen punatukkaisen naisen kiirehtiessä määränpäähänsä. Määränpäähän jonka hänelle oli asettanut mystinen nimetön kirje. Kirje jossa kerrottiin jonkun tietävän mikä nainen oli, jossa mainittiin jonkun muun omaavan samanlaisen demonin sisällään. Kirjeessä kerrottiin metsänsiimeksessä sijaitseva tapaamispaikka ja aika joka lähenteli puoltayötä.
Leona harppoi niin reippaasti kuin vain jaloistaan pääsi, olisiko se todellista että joku muu jakaisi hänen kohtalonsa, kenties tuo osaisi jopa uusia temppuja tulentaitamisessa.
Pian punapää saapui pienelle metsä-aukiolle, nähden soihduista tehdyn ympyrän. Tämän oli pakko olla kohtaamispaikka josta kirjeessä puhuttiin.
"Pelkäsin jo ettet saapuisi." Kuului ääni naisen seläntakaa. Hätkähtäen punapää kääntyi katsomaan takanaan seisovaa kaapuun pukeutunutta hahmoa. Pimeys söi tuon kasvonpiirteet ja pisamaposken oli mahdoton kertoa kuka hupun alla piilotteli.
"Sain kirjeesi, mistä tiesit ?" Punapää kysyi näyttäen mukanaan tuomaa paperinpalaa, leimauttaen sen samalla savuna ilmaan todistaen toiselle että hän oli todella tuon etsimä henkilö. Into kohtalokumppanin tapaamisesta sokaisi arviointikyvyn.
"Olen tarkkaillut sinua." Miehen ääni vastasi hupun alta, ja tuon silittäessä naisen poskea hellästi, haistoi Leona jotain outoa, ilmassa tuntui olevan jotain mikä sai punapään vetämään muutaman raskaan hengevedon.
Silmiään inhosta pyöräyttäen punapää käänsi katseensa hupun alla piilottelijaan. Miehestä ei erittynyt haju, vaan tunne. Se ahdistava saastuttava pahanolon tunne mikä kaikesta pyhästä erittyi.
"Et ole--" sinisilmä kerkesi henkäistä ennenkuin huppupäinen painoi ristin naisen rintakehään.
Punapäinen huusi polttavasta kivusta toisen pakottaessa tuon perääntymään soihtujen keskelle. Sinisten silmien katse sumeni ajoittaen tuon perääntyessä hyökkääjästä. Leona koitti pitää itsensä aloillaan mutta ristin täräyttämä kipushokki rintakehään sai perääntyvät askeleet hatariksi ja horjuviksi.
Mies laski huppunsa paljastaen papin kauluksen kaapunsa alta. tuo pyhämies oli hänen perässään koska hän oli demoni. Nyt tulisi kiire päästä pakoon. Soihtujen sisällä tuntui kuitenkin vahvempi hohka pyhästä tunteesta joka tuntui vetävän puolidemonia maahan.
"Saatanasta olet tullut ja hänen luokseen olet palaava." Mies sanoi kovaan ääneen punapään luuhistuessa maahan. "Maassa makaavat perustukset ovat pienen kirkon, maa on yhä pyhää." Tuo totesi kaivaen kaapunsa alta vesileilin. Punatukka koitti saada liekit polttamaan miestä, mutta pyhä maa ja ristin isku olivat saaneet hänet jo liian heikoksi. Kontallaan maassa nainen haukkoi happea pudistaen päätänsä, näkö alkoi sumentua jo pahemmin.
"Ole kiltti ja älä tee sitä." Leona vaikersi koittaen nousta takaisin jaloilleen, hän oli varma että vesileilissä oli pyhää vettä joka kirveli pirusti, hän ei keksinyt tästä mailmasta montaa asiaa mitkä kirvelisivät niin paljon.
Mies tuntui kuitenkin olevan armoton pimeyden lapsia kohden, ja rauhallisena heitti vesileilin sisällön punapään niskaan. Tuskaa kumpuava kirkuna pääsi ilmoille naisen romahtaessa kierimään maahan tuskissaan. Epätoivoisena kivuissaan Leona koitti repiä märkiä vaatteitaan pois, mutta se ei tuntunut onnistuvan tuskan sokaisemana.
Demonisen puolensa kuitenkin yritti parhaansa selvitä, ja koko naisen keho alkoi muuttua polttavan kuumaksi, höyrystäen hitaasti pyhää vettä ilmaan. Se ei kuitenkaan lakannut kirvelemästä, ei niin nopeasti. Lähin kuvaus vastaavaan kipuun olisi jos nahka kuorittaisiin pois ja siihen kaadettaisi sitruunavettä tai suolaa. Kipu salpasi hengen ja ainoa lohtu olivat pienet viilentävät kyyneleet jotka valuivat kasvoille.
"Lopeta ...!" Punapää koitti huutaa tuskan seasta, mutta mies näytti nauttivan näkemästään. Paha kärsi, niin hyvä voittaisi. Leona ei kuitenkaan jaksaisi tätä kauaa, muttei papillakaan tuntunut olevan aikeita pitkittää toisen elämänkaarta. Puolidemoni ei enään erottanut kuin sumuisen hahmon joka häntä lähestyi, ja piraatti yritti nousta viimeisillä voimillaan, mutta pappi oli erimieltä, tuo potkaisi sinisilmän maahan, ottaen jälleen ristin esille.
Hitaasti tuo kyykistyi naisen vierelle, silittäen punapään rintakehää teräväksi vuollulla ristinpäällä. Pisamaposki haukkoi happea kauhuissaan, aikoiko toinen lävistää hänet vaarnalla kuin vamppyyrin ?
"Nousen helvetin porteista ja tulen riivaamaan sieluasi kunnes siitä ei ole enään mitään jäljellä...!" Leona murisi kuvitellen nuo viimeisiksi sanoikseen, parempi kuolla uhmaten kuin anellen.
Pyhänmiehen huvi ei kuitenkaan tullut vielä päätökseen vaan tuo iski koko ristin jälleen puolidemonin rintakehää vasten, saaden naisen kehon vääntymään kivusta. Leona koitti polttaa papin kasvoja, mutta roihuavien liekkien sijasta tuo sai aikaiseksi vain pienen savupilven joka poksahti rikki ilmassa. Naisen myötä demoninpuolikas alkoi myös heiketä ja keho viilentyä takaisin miltei normaaleihin lämpöasteisiin.
//Save her wolfie boy ! Mori to the help :S