Kirjoittaja suskari » 20 Huhti 2015, 12:33
Ed liikahti ja Kalma lopetti miehen kasvojen nuolemisen helutellen häntäänsä odottavasti että mies heräisi, että tuo voisi syödä, ja niin ihmissusi tekikin. Ainakin jossain määrin. Miehen silmät raottuivat hieman, mutta vain hetkeksi aikaa kun ne sulkeutuivat jälleen ja Ed oli jälleen unessa. Kalman karvaisilta kasvoilta näkyi sula pettymys ja häntäkin lässähti alas kuin ammuttuna. Kalma ymmärsi että Ed oli liian heikko herätäkseen vielä, joten Kalma antoi miehen nukkua rauhassa ja itse nappasi hetki sitten pyydystämänsä rotan hampaisiinsa ja asetti sen tassujensa väliin alkaen sitä syömään, vaikkei siinä kyllä paljoa mitään syötävää ollutkaan. Se vain oli suupala muuten niin nälkäiselle koiralle. Rotta oli syöty muutamassa minuutissa turkkineen ja luineen päivineen, jonka jälkeen Kalma nousi Edin viereltä kankeasti ja hyvin vaikean näköisesti. Hän halusi juotavaa.. Kalma nilkutti ulos ovesta vain muutaman askeleen verran ja söi lunta janoonsa. Olihan se todella kylmää ja tuntui jäädyttävän suun, mutta se toi helpostusta muuten niin kuivaan kurkkuun. Tämän jälkeen Kalma muuttui humaaniseksi, tunsi kuinka kylmä jäätävä pakkanen iskeytyi muutamassa sekunnissa paljaaseen ihoon kiinni, jolloin Kalma veti kätensä itseään vasten lähtien etsimään talon vierestä mahdollista halkovarastoa. Toivottavasti sellainen olisi tai puiden kerääminen olisi täyttä helvettiä jäätyneestä maasta tässä kunnossa. Onneksi sellainen oli, tai ainakin jokin sen kaltainen... Kalma kokeili ovea ja se oli lukossa.
"Niin tietysti." Kalma sihahti ja otti paremman otteen oven kahvasta ja veti sitä muutaman kerran todella kovaa itseään päin, kunnes vanha puinen ovi lopulta antoi periksi ja hajosi jättäen lukot paikoillensa. Kalma hieroi irvistellen loukkaantunutta olkapäätään kävellessään sisään, katsellen mitä oli entinen asukas jättänyt taakseen. Puita oli ja paljon.. ehkä heille kahdelle jopa parin viikon ajaksi. Se oli helpottavaa, ei tarvinnut lähteä kaivamaan jäisestä ja lumisesta maasta jäätyneitä oksia. Kalma otti muutaman halon matkaansa, kurotti maasta muutaman kuivan lehden matkaansa ja palasi takaisin sisälle sulkien oven perästään. Näky oli melkoinen järkytys kun Kalma astui sisälle.. rotat olivat helpon ruuan perässä ja suorastaan parveilivat Edin kimpussa kiipeilemällä tuon päällä.
"Hei! Hän ei ole ruokaa!" Kalma ärähti tiputtaen halot maahan ja syöksähti rottia kohden, jotka hajaantuivat sinne tänne omiin piiloihinsa. Kalma murahti ja kävi noukkimassa halot lattialta polvistuen takan luokse. Takka hohkasi vielä lämpöä ja ehkä olisi vielä toivoa saada se syttymään. Kalma asetti muutaman halon pesään ja perään kuivia lehtiä. Muutaman sekunnin päästä alkoi nousta savua ja kohta lehdet jo paloivat, mutta puut eivät kuitenkaan syttyneet. Hän tarvisti jotakin kuivempaa poltettavaa. Kalma katseli huonetta läpi ja bongasi pienen pöydän kauempana käyden hakemassa sen ja iski sen lattiaa vasten, potkien sen rikki. Vanha pöytä hajosi helposti ja Kalma raahasi sen takan luokse alkaen hankaamaan kahta kapulaa yhteen. Puiden sytyttäminen oli tuntien työ.. Kalma joutui olkapäänsä ja väsymyksensä tähden pitämään pakosta taukoja, mutta jatkoi sinnikkäästi toivoen että hän saisi tulen syttymään. Hitaasti pienestä pyöritys liikkeestä syntynyt reiästä alkoi tulemaan savua, pientä punertavaa hiillosta ja Kalma varovasti asetti muutaman kuivan lehden reiälle puhaltaen kevyesti, varoen sammuttamasta tulen alkua. Hetken päästä pieni liekki syttyikin laudan palaan ja Kalma asetti sen halkojen sekaan työntäen kaveriksi kuivempaa puuta, lisää lehtiä.. ja pienen työn jälkeen tuli alkoi leiskumaan iloisesti jälleen takassa. Kalma oli iloinen, mutta myös hyvin väsynyt tästä työstä, joten koira nilkutti väsyneenä Edin viereen makaamaan samalle patijalle ja nukahti hetken päästä uneen.
Seuraavana yönä Kalma jälleen heräsi, paikat olivat totaallisen jumissa ja nälkä huusi vatsassa, kuten myös jano. Haavojakin särki ja Kalma tunsi itsensä heikoksi. Koira kuitenkin nousi katsellen väsyneenä ympärillensä, kävi laittamassa hiilloksilla olevaan takkaan muutaman halon. Rottia ei ollut.. ne olisivat olleet helpointa saalista tällä hetkellä, mutta ilmisesti ne olivat jo oppineet pelkäämään aavekoiraa ja sen läsnäoloa. Se vaikeuttaisi todellakin ruuan hankintaa. Hän tarvisti enemmän ruokaa kuin yhden rotan päivässä tai hän ei kohta jaksaisi mitään, puhumattakaan Edin hoitamisesta joka oli nyt se huonoimmassa jamassa oleva. Mies oli korkeassa kuumeessa ja pahoin haavoittunut.. Kalman oman vammansa kanssa alkoi olemaan paranemaan päin, hän pystyi jotakin, mutta ei hänkään aivan terve vielä ollut. Kalma huokasi aloillaan ja katsoi Ediä..
"Tulen kohta takaisin.." Kalma sanoi Edille hiljaa ennenkuin poistui ovesta sulkien sen perästään. Kylmä iski jälleen miehen paljaaseen ihoon kiinni ja raastoi haavoja pitkillä terävillä kynsillään, joten Kalma muuttui koiraksi ja lähti nilkuttaen jolkottelemaan yön suomaan pimeyteen. Paksussa lumihangessa liikkuminen ei vain ollut mitään herkkua kun jäinen lumi, koiran upotessa hankeen, viilteli kääreiden alla olevaa vanhaa haavaa inhottavasti.. mutta Kalma ingorasi sen ja jatkoi eteenpäin sitkeästi.
Kalma matkasi useamman tunnin omaan tahtiinsa kääreiden tahriutuessa punaiseen vereen ja jättäessä jälkeensä heikon punaisen verivanan peräänsä. Kalma matkasi silti hyppien hangessa, kunnes oli palannut takaisin lähtöpisteeseen, jossa he olivat aikaisemmin olleet. Samalle kololle jossa he aikaisemmin olivat olleet kun hyökkäys oli tullut. Näky kololla oli harvinaisen karu.. osittain tai kokonaan syötyjä ruumiita makasi siellä täällä enemmän ja vähemmän yhtenä kappaleensa. Oli verta ja muutama koiran ruumis makasi siellä täällä. Kalma kävi kolon ulkopuolella hakemassa reppunsa, joka matkalle oli jäännyt, tunki sinne muutaman vaatteen niin metsästäjien päältä kuin niitä omia. Tyhjä keksipurkkikin tuli mukaan. Kalma otti mukaansa myös nuolia ja jousen jotta voisi vaikka niitä rottia saada helpommin. Toisaalta... Kalma katsoi maassa makaavia jäätyneitä ruumiita ja teki päätöksen, jota hän tulisi katumaan koko ikänsä.
Kalma palasi mökille takaisin täysin väsyneenä ja veristä rintaansa pidellen, kylmissään ja raahaten perässään lihaa.. niin ihmisten kuin koirienkin. Kalma tiesi tämän olevan väärin, mutta he eivät mitenkään voisi selvitä vain rotilla. Hän itse ainakin kaipasi jo kunnon lihaa ja atreriaa saadakseen taas voimansa takaisin. Kalma raahasi lihat sisälle hetkeksi aikaa sulamaan.. hän ei todellakaan alkaisi umpi jäässä olevia lihoja pilkkomaan kun oli muutenkin jäässä. Niimpä lihat saivat jäädä sulamaan oven luokse. Kalma katsoi Ediä, joka nukkui edelleenkin täysin kuumeisena ja täysin tiedoton yhtään mistään. Kalma ei ollut vielä ehtinyt miestä edes hoitamaan, edes katsomaan. Tosin Kalma oli matkan jälkeen todella väsynyt ja kylmissään, mutta kävi kuitenkin hakemassa ulkoa lunta jota kääri liinan sisälle ja asetti sen miehen otsan päälle. Ehkä se hieman viilentäisi? Muuta hän ei oikeastaan voinnutkaan.. kääreitä ei enään ollut kuin pieni pätkä jäljellä, joten kääreiden vaihto ei tulisi onnistumaan kerta vettäkään ei ollut lähellä. Kalma sai kuitenkin yllätyksekseen havaita Edin avaavan silmänsä, liikkuvan ja puhuvan.. Kalma jo odotti miehen heräävän, mutta tuo sammui uudestaan. Kalma huokasi ja asettui nojaamaan seinää vasten Edin vierelle. Siinä Kalma istui usemman tunnin välillä torkkuen puoli unessa, mutta heräsi aina niin kauan kun lopulta nousi ylös hakien kirveen ja raahasi lihat talon tiskipöydälle alkaen pilkkomaan lihaa irti luista kaikesta väsymyksestä huolimatta. Ku lihat oli pilkottu, keräsi Kalma ne isompaan astiaan minkä oli löytänyt pölyisistä kaapeista ja kävi heittämässä luut pihalle lumihankeen. Kalma palasi sisälle ja otti itselleen yhden ison lihakimpaleen alkaen syömään sitä nälkäänsä miettimättä yhtään mitä tai kuka se oli ehkä eläessään ollut, nyt se oli vain ruokaa. Lihapala katosi suihin nopeasti ja loput lihat aavekoira vei ulos paikkaan jonne eläimet eivät pääsisi. Tämän kaiken jälkeen Kalma kävi vielä repullaan ja veti sieltä pitkän viitan, jonka heitti Edin ylleä ja toisen hän otti itselleen mennen poikkeuksellisesti nukkumaan takan luokse. Kalma oli aivan jäässä ja kylmissään, joten lämpö kelpasi.
Aamuyöstä Kalma heräsi poikkeukselllisesti tavallista aikaisemmin, mutta siihenkin oli syy.. Kalma oli yllättäen alkanut yskimään kuivaa yskää kesken nukkumisen, kurkku tuntui kipeältä ja santapaperilta. Hienoa tämän siintä sai kun pomppi pakkasessa puoli alastomana. Kalma katsoi väsyneenä takkaa joka huusi jälleen puuta, eikä sitä ollut nyt lähistöllä. Kalma murahti ääni täysin maassa matalana jotakin omaansa ja nousi ylös viitta peittonsa harteillaan hakien lisää puita. Sisälle palatessaan Kalma huomasi Edin heränneen. Kalma vain hymähti eikä sanonut juuri mitään sillä hetkellä vaan laski lattialle sylillisen halkoja, haki sen keksipurkin ja meni sen kanssa ulos koukaten siihen hieman lunta ja otti muutaman palan lihaa mukaansa kätköstään niin itselleen kuin Edille. Lihat Kalma törkkäsi tikun päähän ja sisälle palatessaan työnsi keksipurkin lähelle takkaa samalla kun itse istahti irvistäen alas alkaen paistamaan lihoja.
"Nukuit kauan.." Kalma totesi olkansa yli ääni aivan maassa ja tuskin kuultavissa ja tajusi kuinka tyhmältä kuulostikaan, jonka vuoksi mies ei sanonut enään mitään. Aikana lihoja paistettuaan Kalma murskasi Edin veteen tuon oman lihan palan aivan pieneksi muussiksi, että se olisi helpompi juoda. Tämän jälkeen Kalma meni Edin luokse ja kävi istumaan tuon taakse ja nosti osittain syliinsä alkaen juottamaan tuota sanaakaan sanomatta.
// Osaan vaa kuvitella seuraavan kohtaamisen ku Kalma menee kiittelee pelastamistaan ja joutuukin sit ruokapöydän appeeksi (D Ja tulipas tarinaa.. koita selvitä :-D