Karvaiset matkaajat || Mori

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 14 Tammi 2015, 09:29

Tosin kuitenkin kävi, kun Kalma kysyi oliko hän kunnossa. Koira muutti muotoaan humanoidiksi ja tarttui häneen. Ihmissuden suu avautui hiljaa ja liikkui, mutta ääntä ei tullut. Kipu oli yltynyt niin kovaksi, ettei Edward pystynyt yksinkertaisesti vastaamaan Kalman esittämään kysymykseen. Violetteja läikkiä ilmestyi hänen vasemmalle puolelle kasvojaan ja kehoaan. Se suurenivat, kun kankaalle olisi tiputettu väriainetta, joka pikku hiljaa suureni. Ihmissusi tuijotti vihreillä silmillään anoen, ettei toinen tulisi lähemmäs. Toki se oli jo myöhäistä, kerta kun hänet oli nostettu nojaamaan Kalmaa vasten. Ihmissusi saattoi vain rukoilla, ettei hän satuttaisi millään taholla kalmaa.
Edwardilla oli kova työ purra hammastaan ja pitää mölyt mahassaan tai muuten hän huutaisi päin miehen kasvoja. "..Älä.." hän kuiskasi pienesti ja värähti. Keho kaartui hieman ja miehen ilme oli tuskainen. Se olisi menoa se. Pian nuo vihreät silmät katsoivat Kalmaa. Kuitenkin niissä oli toisenlainen tunne. Niiden julma ja kärsivä katse tarkasteli Kalmaa. Samassa miehen keho vääntyi uuteen uskoon. Tälläkertaa se vain jäi puolitiehen, kun ihmissusi sai suden ja ihmisen välimaastoon. Ihmissusi salaman nopeasti hyppäsi miehen sylistä. Se näytti hampaitaan ja olisi varmaankin käynyt kiinni, jos sillä olisi ollut tarpeeksi voimia. Puolet niistä vietiin jo itse kirouksen sietämiseen. Vaikkei turkin alta näkynytkään violetteja läikkiä, sen vaikutus näkyi kuitenkin. Ihmissusi höyrysi hieman, koska läiskät olivat kuumia koskettaa. Peto liikkui hitaasti ja harkiten. Se tuijotti vihollistaan ja mietti mitä sille tekisi. Oli vain tuo ja hän. Vain he kaksi ja jos se oli ihmissudesta kiinni, hän olisi se voittaja. Kirous teki ihmissudesta ärtyisän, väsyneen ja arvaamattoman vaarallisen.

Sen keho laskeutui hitaasti maata kohti, kun se otti täydellisen suden muotonsa. Susi ei ollut hyökännyt, mutta se hyökkäisi jos vihollinen lähestyisi yhtään enempää. Suden lihakset olivat jännittyneen kivun takia, mikä aiheutti sen, ettei se voinut liikkua aivan hallitusti. Vihreät suden silmät sulkeutuivat. Sen tajunta meni. Keho romahti maahan ja otti hitaasti ihmisen muodon. Edwardin keho oli kylmästä hiestä märkä. Läikät höyrysivät edelleen. Hän kärsi edelleen kirouksestaan. Tätä menoa mies saattaisi olla hyvinkin kauan poissa.

//Anteeksi kesto. Itsensä motivointi on aika hankalaa conin jälkeen x3
Mori
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Tammi 2015, 16:13

Kalmalla ei ollut oikeastaan mitään hajua mitä hänen olisi pitänyt tehdä auttaakseen tätä miestä, sillä eihän koiralla ollut minkään näköistä hajua mikä Edwardia vaivasi, etenkin kun ihmissuden muutos oli nyt laskettu pois. Eihän Edward ollut maininnut millään tasolla että hänen yllään oli kirous, joka muuttaisi hänet ihmissudeksi miten sattujaan. Joten seuraavat tapahtumat tulivat todellakin nurkan takaa.
Kalma kurtisti kulmiaan kun hänen sylissään tuskissaan vaikeroiva ja vääntelevä mies yritti sanoa hänelle jotakin saaden suustaan vain yden sanan "Älä", jonka jälkeen Edward kouristi kerran ja seuraavalla hetkellä alkoi räjähdysmäinen muutos verta haluavaksi pedoksi. Kalma ei enää siinä vaiheessa ollut enään edes Edwardin lähellä vaan oli siirtynyt yhdellä taidokkaalla teleporttauksella metrin jos toisekin päähän tästä kuolaturvasta, muristen paljastaen uhmakkaasti ikenien välistä teräviä hampaitaan samalla kun tuo puoliksi muuttunut hukkanen silmäili häntä vihreillä silmillään. Jos tuo taistelua haluaa.. siintä vain! Kalma ei ollut perääntymässä, tai luikkimassa karkuun vaan asetti kummatkin kätensä valmiiksi yhdenkäden miekkojen kahvoille täysin valmiina puolustamaan itseään tältä pedolta.

Peto liikahti ja Kalman lihakset nytkähtivät, mutta mitään ei tapahtunut kummankaan osapuolen toimesta.. Ruskea turkkinen hukka vaikutti jopa siltä että sillä olisi ollut kipuja ja vaikea olla. Pian kaksijalkainen muuttui kokonaan nelijalkaiseksi, jolloin aavekoira kohotti laiskasti toista kulmaansa. Tuoko oli Edwardin lopullinen susimuoto? Kalma ei sutä ehtinyt kauaa katselemaan kun susi muotoinen Wdward lyyhistyi lopulta maahan palautuen siksi tutuksi mukavaksi mieheksi, joka koiran kanssa oli ollut hetki sitten.
"Edward?" Kalma kysyi ottaen varovaisia askelia miestä kohden joka ei liikkunut minnekkään suuntaan.. Tajuttomaksiko se nyt menikin? Kalma asteli siintä huolimatta varovasti miestä kohden, tökkäsi hieman kengän kärjellä saamatta reagtiota miehessä. Oikei se oli tajuton. Kalma kumartui siirtääkseen miehen lähemmäksi nuotiota, ettei mies jäätyisi siihen lumihankeen, mutta aavekoran koskettaessa Edwardin kehoa se tuntui kuumalta, niin kuumalta että Kalma veti nopeasti kätensä pois itsensä puolelle. Kalmalla ei ollut hajuakaan mistä oli kyse, tai oliko tuo ollut täysin normaali ihmissusi muutos, mutta ainoa asia minkä Kalma tähän hätään keksi oli se että hänen olisi saatava miehen keho viileämmäksi. Hyvä syy raahata mies jäiseen jorpakkoon heräilemään... No niin ilkeäksi aavekoira ei kuitenkaan aikonut käydä, vaikka mieli olisikin tehnyt, vaan alkoi riisumaan miehen päällä olevaa hänen antamaa takkia pois ja heitti sen sivummalle, housujen vyön aavekoira avasi ja laski pöksyt alemmas, jos ei kokonaan saisi. Tämän kaiken puurtamisen jälkeen Kalma vain jalalla tönäisten käänsi Edin selälleen makaamaan osittain alastomana hyiseen lumihankeen, joka tuntui sulavan miehen alla. Ja vielä hieman mukavammaksi tehdäkseen Edwardin oloa potki Kalma hieman lisäksi lunta miehen rintakehän ja vatsan päälle. Kyllä pitäisi tuosta miehen viiletä! Ja sitten selittää mitä hittoa äsken oli tapahtunut.. Niimpä Kalma ei kauas lähtenyt, kävi vain heittämässä lisää puuta nuotioon ja takin hartoillensa ettei paleltuisi jääden sitten istumaan lähistöllä olevan kaatuneen puunrungon päälle että Edward heräisi. Jos heräisi..

// YLLÄRIPYLLÄRI Kerta sain uuden piirtopöydän käsiini :3 //
suskari
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 16 Tammi 2015, 20:31

Lunta alle ja lunta päälle. Jep, näin hoidat kirouksesta kärsivää henkilöä.ottakaa Kalmasta mallia siis. Ihmissuden silmät avautuvat hitaasti. Hänen yllään oli enää märkä paita ja vetinen lammikko allaan. Hän siirsi hitaasti katseensa Kalmaan. Silloin jos milloin, miehen silmät rävähtivät auki. "Enhän minä satuttanut sinua!?" hän huudahti nousten ensin hitaasti kontilleen ja kiskoen housujaan jalkaansa. Fantastinen näky, mutta se oli pieni sivu seikka. Nyt ihmissutta huoletti eniten miten Kalman oli käynyt. Kohtaus oli ollut yllättävän nopea. Toisiin aatoksiin Edward kuitenkin tuli kun hän kosketti vasenta puolta kasvojaan. Hän tunsi kuumuuden ja näki käsivarressaan olevia violetteja läikkiä. Kuin mustelmia, jotka höyrysivät. Vihreät silmät seurasivat käsivarresta kohti koiraan humanoidin selkää.
Hän tuijotti hetken miestä laski päänsä alistuneesti ja veti henkeä. Mies pyyhki märkää paitaansa ja housujaan. "Haluat kai tietää?" hän totesi nöyrästi. Hän ei kuitenkaan tullut yhtään lähemmäs Kalmaa. "Tämän takia... Muutkin ihmissudet pelkäävät minua. Tämä on kiroukseni, jonka eräs asetti minuun.... Kärsin siitä aina, kun oloni on... Heikko." Ed sanoi ja katsoi taas uudemman kerran violettia vasenta kättään. Hän törkkäsi sen lumeen, joka suli lähes heti. Kipu vihloo kyllä, mutta se oli laantumaan päin. "Lisäksi toinen persoonanikin on samanlainen kuin tämä kirous. Se tulee kun mieleni on heikoimmillaan."

Tiekkö ynnärsikö Kalma tämän kaiken, vai oliko toinen vai liian vihainen/hämmentynyt kuuntelemaan Edwardin mielestä surkeaa selitystä. Parempi vain, jos hän hakeutuisi sen noidan luo ja pyytäisi kirouksensa purkamista. Noh ensimmäinen yritys ei mennyt ihan hyvin, mutta kaipa sitä voisi taas yrittää. Sitten enää jäisi toinen persoona päälle. Josta olisi ehkä vähemmän haittaa Edille.

//Aaaaaaaaaaaaah! Se on niin hieno!!!!!!! Kiitos, tällähän voisi siis aloittaa mukavasti taas tämän ropettamisen. Lyhyttä nyt kuitenkin pukkaa
Mori
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Tammi 2015, 23:47

Kalma käänsi apaattisen hitaasti päätään kirotun ihmissuden puoleen kohdistaen toispuolisen katseensa nyt Edwardiin, joka kyseli oliko aavekoira kunnossa alkaen repimään housujaan jalkaansa. Olihan mies oman aikansa maassa maannutkin, lumikin oli ehtinyt sulamaan miehen läheisyydeltä. Mitä taas tuli Edwardin kysymykseen naurahti aavekoira vain sille kolkon kuuloisesti. Näyttikö hän loukkaantuneelta? Jos äskeisestä olisi taistelua syntynyt tuskin kumpikaan osapuoli olisi antanut tuumaakaan periksi, joten siihen nähden mitä siintä olisi seurannut oli Kalma nyt loisto kunnossa. Päässyt vain säikähdyksellä.
"Kunnossa olen." Kalma totesi laiskan puoleisesti vielä liikkumatta minnekkään suuntaan, tai no ei saannut siihen mahdollisuutta kun Edward kävi kovin nöyrän kuuloisena selittämään mikä oli ollut äkillisen muutoksen takana. Kirous, jonka joku poppa konsteja osaava henkilö oli laittanut tämän ystävällisen miehen taakaksi. Miksi? Edward ei vaikuttanut sellaiselta joka sellaista kirousta niskaansa olisi ansainnut. Mies oli, tai ainakin vaikutti olevan, puhdas kun enkeli synneistä ja taakoista.. tai sitten tämä velho tai noita oli ollut hieman sadistisella tuulella tätä mies parkaa kohtaan.
"Eeeli periaatteessa sinut on kirottu ihmissudeksi ilman puremaa?" Kalma kysyi kääntyen nyt Edwardia päin kokonaan paikallaan ja nousi istumasta nyt seisomaan, kävellen muutamalla askelleella Edwardin luokse ja laskeutui kyykkyyn nuorempansa luokse katse nyt vakavoituneena.
"Kuulostaa tutulta.. olin joskus samanlaisessa veneessä oman toisenpersoonani kanssa, tai no hän oli elävä henkilö mutta ei hänen kanssan helppoa ollut. Tuli ja meni, tuhosi kaiken tielleen tulevan.. Olin monta kertaa pulassa hänen tähtensä." Kalma selitti kertoen omasta toisestapuolestaan, joka nykyään kulki vapaana nimellä Jack Fisher ja toisinaan myös pilkkanimellä Merari.
"Joten sitä suuremmalla syyllä tunnen syytä auttaa sinua kirouksesi kanssa, olet mies joka ei ole sitä ansainnut." Kalma sanoi kasvoille piirtyen jopa isällisen lempeä hymy Edwardia kohtaan.
"Äläkä nyt sano että olet liian vaarallinen autettavaksi.. sitä sinä et ole, etkä tule olemaan. Anna minun auttaa sinua." Kalma sanoi ja ojensi kätensä miestä kohden kuin sinetöidäkseen tämän sanallisen sopimuksen.

// Ole hyvä vain ^^ "Lunta alle ja lunta päälle. Jep, näin hoidat kirouksesta kärsivää henkilöä, ottakaa Kalmasta mallia siis" -Mä vaan niin repesin :-D //
suskari
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 17 Tammi 2015, 00:34

Kalma näytti käsittäneen väärin. "Ei. Minut raadeltiin... Muutuin ihmissudeksi... Rakastuin ja..." hetkellinen hiljaisuus. "Entisen rakkaani äiti kirosi minut. Hän oli mies vihaaja ja piti minua vielä vaarallisempana ihmissutena." Edward selitti hieman pyyhkäisten kasvojaan. Hänen violetit läikkänsä alkoivat hiljalleen kadota. "Se takia kärsin kirouksestani. Noidan mielestä ihmissusille ei näemmä ole oikeutta tulla rakastetuksi." hän hymähti. Kalma tuli häntä lähemmäs tarjosi apuaan ja ystävällistä ehkä hieman isällistä tukeaan. Kertoi kärsineenä toisesta osapuolesta. Kuulema oli ollut henkilö eikä pelkkä persoona. Edwardin silmissä välkähti ja hänen huulilleen levisi väsynyt ja onnellinen hymy. Hän tarttui miehen ojentamaan käteen. "Ja sitä pitää jostain aloittaa, että pääsee eroon menneisyyden kahleista..." ihmissusi puristi kerran lämpimällä kädellään Kalman viileää kättä. Hän irrotti ja laski katseensa. "Minun on kuitenki tunnustettava. Jos joskus en saa kirouksestani johtuvaa kohtausta ja persoonani vaihtuu... En halua, että kukaan vahingoittuu. Sillä minä olen joukkomurhaaja. En ehkä omasta tahdostani, mutta oma kehoni se silti oli." miehen kasvot olivat vakavat. Vihreissä silmissä kiilui pimeys, tumma, turmiollinen syvyys. Menneisyyden haavat. "Ei sitä uskoisi, lainaten omia sanojasi. Mutta minä tapoin verisesti kyläni ihmiset, jotka tunsin ja tiesin. Myös omat vanhempani... Ihmissuden kohtalo on surullinen ensimmäisenä täysikuuna, jos lähettyvillä on ihmisiä." Ed sanoi vakavana. Hän kuitenkin katsoi Kalman silmiin suoraan. Mies miehelle.
"Otan tarjouksesi vastaan. Olen jo luvannut itselleni, että jatkan eteen päin, vaikka joudunkin kantamaan tämän taakan hautaani asti. Siksi tarvitse kun opettajan opastamaan, etten toista virheitäni." ihmissusi sanoi ja väläytti pienen vinon virneen. Hän oli tehnyt päätöksensä. Hän muuttuisi ja tekisi jotain itselleen. Opettelisi hallitsemaan itseään paremmin. Jotta hän voisi suojella niitä, jotka olivat hänelle rakkaita.

Ihmissusi kohotti taas katseensa. "Sinähän ei voinut viipyä koko yötä. Miksemme tapaisi taas heti auringon laskettua. Täällä jossa tapaisimme." Ed kysyi ja kallisti päätän. Hän nöyrästi nyökkäsi pienesti. Ikään kuin hieman kumartaen. Ei hän ollut sellaista alfa tyyppiä ja Kalmalla oli paljon enemmän kokemusta, mikä teki hänestä miehen silmissä johtajan kuvan.

//xD. Noh, nauru pidentää ikää~
Mori
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 17 Tammi 2015, 02:02

No ei se Edin tarina ihan niin mennytkään kuinka aavekoira oli ajatellut, tai pikemminkin olettanut, eihän mies ollut kertonut itsestään vielä juurikaan yhtään mitään muuta kuin vasta nyt. Kalma kuunteli korva tarkkana Edin kertomukset siintä kuinka oli joutunut ihmissuden raatelemaksi, selvinnyt ja myöhemmin rakastunut, mutta rakastetun äiti ei ollut yhtä innoissaan Edin rakkaus suhteesta tyttäreensä vaan oli kironnut miehen kärsimään nykyisestä tilastaan. Surullista, mutta kiittäkööt että oli vielä hengissä tähän hetkeen asti.
"Toivon että myös onnistut siinä." Kalma sanoi hymyillen ja irrotti otteensa suden huomattavasti omaansa lämpimämmästä kädestä jääden jälleen kuuntelemaan mitä nuoremmalla oli hänelle kerrottavaa itsestään ja kieltämättä Kalma oli hieman yllättynyt siintä kuinka hyvin Edward hänelle asioistaan kertoi, vaikka ne satuttivat miestä itseään. Jos Kalmalta olisi tingitty menneisyydestään olisi aavekoira jälleen kerran vain käynnyt ärähtämään ja rauhoittunut hetken päästä. Tosin kukapa ylpeillen kertoisi omasta kuolemastaan? Saati sen jälkeisistä taakoista.. Joita myös Edward paljasti omaavansa harteillaan, paljastaen olevansa joukkomurhaaja joka oli hyökännyt omien kyläläisten, tuttavien ja vanhempien kimppuun ihmissutena vailla mitään armoa. Kalma laski katseensa maahan hetkeksi hieman surullisena, ymmärtäen hyvin miltä Edwardilta tuntui.. hän kantoi itse täysin samaa taakkaa, mutta vain että hän oli tehnyt sen kaiken omasta vapaasta halusta, omasta koston himosta.
"Älä huoli, en minä pienistä tule säikkymään tai edes kaatumaan.. Olen hyvin sitkeää sorttia mitä selviytymiseen tulee." Kalma sanoi lohduttavan iloisesti nostaen katseensa maasta ja jättämättä mainitsematta millainen itse oikeastaan onkaan ollut todellisuudessa. Kalmasta vain tuntui ettei Ed välttämättä ollut valmis kuulemaan millainen hänen opettajansa oli aikanaan ollut. Hyväksyisikö poika edes todellista murhaajaa kontallensa?
"Osaan kyllä taistella.. olen tehnyt sitä koko ikäni." Kalma lisäsi vielä.

"Hyvä, mutta en välttämättä pysty estämään sinua ja petoasi tappamasta kun aika tulee.. täysikuu, tiedäthän? Mutta voin opettaa sinua elämään erakkona vailla muita ilman että menet heikoksi, jolloin sutesi tulee ilmeisesti esille?" Kalma täsmensi hieman Edwardille mitä oli ajanut takaa aikoessaan opettaa pojasta miestä ja selvytyjää. Hän ei voisi silloin todellakaan yhtään mitään jos Edward päättäisi kylille lähtä riehumaan petona. Tapattaisi vain itsensä.
"Hmm.. tarkemmin auringonlaskun jälkeen olen varmasti paikalla.. Minulla on kuitenkin perhe jota elätän, itseni lisäksi." Kalma totesi hymähtäen ja nousi nyt seisomaan kävellen villisian luokse ja nosti sen ruohon toiselle olkapäällensä roikkumaan. Kalma laski katseensa nuorempaansa vielä..
"Niin ja tässä takkini." Kalma totesi ja heitti harteillaan vielä roikkuvan takin takaisin nuorelle miehelle. "Koita pärjätä huomiseen asti." Kalma sanoi vielä hymähtäen ennenkuin vain katosi paikalta kuin taiottuna, kiitos teleporttaus kykynsä.

//Sää varmaa pistät seuraavaan päivään, tai siis iltaan? //
suskari
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Tammi 2015, 13:07

Edward nyökkäsi, kun Kalma alkoi tehdä lähtöään. Tämä nappasi sian olalleen ja sanoi mitä oli sanottavana. Ed nyökkäsi uudestaan. "Sen teen." hän totesi huvittuneen kuuloisesti. Ihmissusi ei ollut yllättynyt Kalman mainitessa perheen. Hän katsoi miestä lähes unenomaisesta. Tällä oli perhe, joka odotti tätä kotiin ja rakasti häntä. Edwardilla taas ei juurikaan ollut mitään. Ainakaan niin kiinteää suhdetta kehenkään. Olihan hän edennyt jo tiettyyn vaiheeseen erään punapään kanssa, mutta hän ei ottanut suhdetta täysin sydämeensä. Koska osittain pedon takia hän halusi välttää liian syvää suhdetta.
Toisaalta, jos Ed menettäisi hallinnan ja Kalma olisi vaarassa. Häntä lohdutti se, että miehellä sentään oli enemmän kokemusta ja taistelun makua veressään kuin hänellä. Joten kaipa hän saattoi olla jonkin asteen levossa, ettei nyt ihan toista alkaisi repimään kappaleiksi. Kalman lähdettyä paikalta oli ihmissusi sammuttanut pieneksi käyneen nuotion. Hän katsoi taivasta hetken ja muuttui sudeksi, jonka päällä oli Kalman jättämä takki. Hän oli kiitollinen eleestä.

***

Päivä oli kulunut enimmäkseen nukkuessa. Edward oli nukkunut ja käynyt syömässä aina silloin tällöin. Hänen täytyi saada univajeensa korjattua pois. Lisäksi hänen täytyisi valvoa koko yö, jotta voisi oppia jotain Kalman opetuksista.
Ihmissusi avasi silmänsä. Se oli edelleen suden muodossaan, koska ei ollut jaksanut kertaakaan vaihtaa muotoaan. Se katseli auringon laskua puiden lomasta ja painoi päänsä takaisin tassujensa väliin. Susi sulki vielä hetkeksi silmänsä, kunnes avasi ne, nousi ja lähti liikkeelle. Ed kävi saalistamassa yhden rusakon. Sen hän söi nopeasti ja puhdisti kuononsa melkein samaan tapaan, kuin Kalma eilis iltana. Hän nuolaisi lumista kuonoa. Kylmä lumi suli hänen suussaan, samaa aikaa kun punainen kieli hamusi lisää lunta kuonosta. Lopulta naama olo tarpeeksi siisti.

Edward käveli tapaamis paikalle ja jäi odottamaan Kalmaa. Takkia hän oli käsitellyt varoen suussaan. Musta takki laskettiin maahan, pian sen noukkaisi ihmisen käsi, kun Ed puki takin yllensä. Hän tuijotti pimeyteen, josta erotti varsin hyvin hahmot ja liikkeen. Kaikki aistit olivat terävöityneet ja hän saattoi vain kuunnella sitä metsän hiljaista elämää.

//Juu tuossahan on hyppynen!
Mori
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Tammi 2015, 15:09

Kalma oli palannut kotiin saaliinsa kanssa, vetänyt sian lihoiksi talteen ja painunut pian sen jälkeen itsekkin nukkumaan koko loppu päiväksi omaan sänkyynsä, kuten nyt aina teki kun aurinko nousi taivaalle herättämään päivä liikkujat. Aavekoira oli yöeläjä, joten koira veteli itse sikeitä sillä välin kun muut heräsivät tekemään omia tavanomaisia päiväaskareitaan ja heräisi vasta sitten kun aurinko olisi laskeutunut horisontin taakse. Joten ei ollut mikään yllätys että oli jo pimeää kun aavekoira sai itsensä ylös sängystä, mennen syömään jotakin nälkäiseen kupuunsa sekä juomaan kahvia että heräisi tähän yöhön.. Hänen pitäisi tänään tavata se epätoivon hukkakin. Kaikkeen sitä pitikin luvautua hyväntahtoisena. Mutta ei auttanut valittaminen, jahka aamutoimet oli suoritettu aavekoiran osalta kävi mies pukeutumaan nahkahaarniskaansa, otti asevynsä mukaansa totta kai ja oli lähdössä kun miehen katse valui takavasemmalla seisovaan saksanpaimenkoiraan, jonka nappisilmät oikein kerjäsivät päästä mukaan häntä heiluen kevyesti puolelta toiselle. Kalma olisi ehkä voinnut ottaakkin Lucan mukaan, mutta koirasta saattoi olla valitettavasti haittaa Edwardin harjoituksissa ja Kalmalla ei ollut hajuakaan miten vanha saksanpaimenkoira edes reagoisi ihmissuteen. Haltoita kohtaan Luca ei ollut ainakaan ystävällinen..
"Sori, vaikka vapaata onkin niin saat jäädä vielä kotiin.. Pyydä Ednalta että vie sinut lenkille." Kalma lerpeteli koirallensa silittäen nopeasti koiran päätä ja astui ulos ovesta, jättäen Lucan oven toiselle puolelle harmistuneen näköisenä istumaan.

Metsän puolelle saavuttuaan aavekoira vaihtoi humaanisen muotonsa koiraksi, jossa ravasi tasaisella ravilla tapaamaan tätä Edward ihmissutta. Metsä oli tapansa mukaan tähän vuoden- ja kellonaikaan haudan hiljainen, mutta Kalma ei koskaan luottanut siihen että se olisi ollut merkki turvallisuudesta. Haltiat olivat tunnettuja hiipimistaidoistaan ja koskaan ei tiennyt milloin joku tarkkaili sinua piilostaan, joten Kalma päätti varmuuden vuoksi varmistaa heidän turvallisuutensa teleporttaamalla muutaman kerran isomman matkan. Näin hän ei jättänyt maahan itsestään jälkiä eikä häntä voinnut seurata tavallisilla keinoilla. Tätä kaikkea aavekoira oli tehostanut sillä että oli aineeton henki, lumeen ei jäännyt jälkiä eikä häntä voinnut haistaa, vain nähdä läpinäkyvänä hahmona mikä katosi kuin usva yöhön teleporttailun avulla. Tätä Kalma jatkoi niin kauan kun alkoi olemaan lähellä tapaamispaikkaa, jolloin koiran mieleen ilmestyi idea. Tyhmä ja lapsellinen? Kyllä.. Kalma teleporttasi vielä viimeisen kerran aivan Edwardin taakse kun tuo piti silmällä metsän reunaa odottaessaan häntä. Tästä tilanteessa maskinsa takana oleva humaaninen aavekoira olisi jopa voinnut iskeä kuolettavasti ihmissutta, mutta sen sijaan aavekoira vain tuuppasi nuoremman miehen turvallensa lumihankeen hymyillen vain maskinsa takaa omahyväisesti.
"Iltaa vanha kuoma." Kalma tervehti ihmissutta antaen miehen nousta itse maasta ylös.
"Oletko valmis oppimaan tänään mitään?" Kalma kysyi laskien haarniskansa hupun, että sen maskiosan alas.
suskari
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Tammi 2015, 18:58

Hiljaisuus oli vallannut metsän. Kuului vain eläinten jalkojen ääntä ja ihmissuden oma hengitys. Hän kuunteli tuulen huminaa ja tarkasteli sen tuomia hajuja. Hän ei muistanut miltä Kalma oli haissut. Ehkä hieman erikoiselle? Ei. Ed ei osannut sanoa koiran hajusta, mutta koiranhaju oli nyt selvä koiramuodossa, ellei se ollut pelkkää lumetta. Hän seisoi jämäkästi paikoillaan ja hohtavat vihreät silmät tiirailivat ympärilleen. Missään ei kuulunut mitään. Olihan Edward nähnyt, kuinka Kalma oli tehnyt lähtönsä, joten kai tämä ilmestyisi yhtä nopeasti paikalle. Kai. Edward otti pari askelta. Kuunteli ja yritti aistia jotakin. Pienen hetken hän tunsikin aistivansa jotakin.
Jostain syystä Ed tunsi, kuinka kujeileva asia kävi tönäisemässä häntä. Ihmissuden refleksi olivat onneksi toista maata ja mies teki kuperkeikan ja kääntyi Kalmaan, jonka yllä oli teräksinen haarniska ja kaikkea muuta mukavaa. Ihmissusi nyökkäsi miehelle. "Hei vaan." hän vastasi. Pitikö hänen tapella toisen kanssa. No niinpä tietysti. Edward ei kuitenkaan ottanut sellaista asennetta, että olisi marissut vastalauseita siitä, ettei pitänyt tappeluista. Hän otti sen mitä miehellä oli tarjottavaa, jos se yhtään auttaisi häntä. "Olen valmis." Ed totesi ystävälliseen sävyyn. Yöstä saattaisi tulla rankka hänelle, mutta sen hän kestäisi kuin mies. "Otan sen kaiken vastaan mitä sinulla on minulle tarjota tässä yössä." Edward totesi vielä ja otti pari askelta Kalmaan. Hän katsoi tämän erivärisiin silmiin. "Mistä aloitetaan?" ihmissusi kysyi.

Pelottiko häntä? Ehkä vähäsen. Jokin aina voisi mennä oikeen ja hän tekisi jotain pahaa. Tosin hän itse oli valmis ottamaan muutaman haavan jos toisenkin itseensä, jos harjoittelemisesta tulisi kovakin. Edward ei vain halunnut satuttaa Kalmaa. Jonka takia tuo haarniska oli oiva väline. Naarmuttaa hän pystyi, muttei lävistämään. Toistaiseksi. Riippuu ihan siitä, mihin päin hän ajatteli viedä ja kohdistaa voimaansa. No jaa, nyt piti vain keskittyä olennaiseen.
Mori
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 18 Tammi 2015, 19:45

Kalma kohotti kiinnostuneena toista kulmaasa, kas pentu ei kaatunutkaan niin helposti lumihankeen kun aavekoira olisi ehkä ilkikurisessa mielessään voinnut hieman toivoakin. Mutta siintä mitään sanomatta tai nurisematta Kalma keskittyi nyt olennaiseen eli tämän pojan kouluttamiseen mieheksi keskittäen nyt katseensa nuorempaansa, ainakin siihen asti kun Edward sanoi olevansa valmis aivan kaikkeen. Kalma naurahti pyrskähtäen.
"Älä huoli poika en nuiji sinua uuteen uskoon, vielä." Kalma totesi virnistäen Edwardille joka mahdollisesti oletti että hän aikoisi opettaa poikaa taistelemaan. No sitäkin jossakin välissä, mutta vielä ei ollut sen aika. Ensin pitäisi opettaa tärkeimmät asiat, vaikka itsensä puolustaminen oli aina hyvää plussaa. Edward ei voisi aina olettaa että tuon peto pelastaisi miehen pulasta ja etenkin jos mies ei haluaisi ketään vahingoittaa, näin Edwardin omia sanoja lainaten.
"Aloitamme helpommasta päästä." Kalma sanoi ja viittoi Edwardia seuraamaan itseään metsän puolelle tästä aukealta, miehen vanhalta leiripaikalta. Oikeastaan aavekoira kävelytti nuorta miestä jonkin aikaa tottuneesti pitkin pimeytyviä metsiä, kunnes pysähtyi katsellen arvivoiasti ympärillensä. Paikka oli jossakin päin keskellä metsää, metsän pohjassa oli vain muutama sentti lunta, kivikkoja ei ollut, metsän pohja oli tasainen kuin kukaan ei olisi koskaan sotkentkaan sitä jalallaan, vain maassa lojuva muutama tippunut isompi ja pienempi risu rikkoi metsän pohjan tasaisuutta. Valtavat paksut ja iäkkäät kuusipuut kohosivat korkealle korkeuteen. Kyllä tämä oli täydellinen paikka ensinmäiselle harjoitukselle, jos sitä olisi sellaiseksi voinnut kutsua. Kalma laski katseensa nyt Edwardiin joka näytti olevan hieman ihmeissään.
"Ajattelin aluksi opettaa sinua metsästämään, mutta ilmeisesti hallitset sen jo? Mutta huomasin ettet ole kovinkaan hyvä järjestämään itsellesi leiripaikkaa tai nukkumapaikkaa luonnon helmasta." Kalma selitti samalla kun käveli yhden suuren ja todella iäkkään näköisen kuusen luokse tutkiskellen sitä, potkien kevyesti jäätynyttä maata ollen tyytyväinen. Kalma kohotti katseensa takaisin Edwardiin.
"Aina ei ole turvallista sytyttää nuotiota, se herättää uteliaita.. niitäkin joita ei haluta tavata, siksi tänään opetan sinua rakentamaan oman pikku kolon jossa voit olla lämpimässä ilman paleltumis pelkoa." Kalma selitti pitäen pienen tauon.
"Paikka kuitenkin kannattaa olla paikassa josta sinua ei etsitä ensinmäisenä.. ja näitä voi tehdä itselleen useammankin jos haluaa ja jaksaa. Minullakin on muutama siellä täällä siltä varalta etten kotiini ehdi." Kalma tiesi että saattoi kuulostaa mielisairaalasta karannelta ehdottaessaan moista, mutta jos Edward halusi luonnossa elää ilman ihmisten turhakkeita niin tämäkin piti osata. Lisäksi pojalla oli susimuotonsa..
"Joten ole hyvä etsi haluamasi paikka ja aloita, se on tämän yön ensinmäinen asia jonka teet." Kalma sanoi hymähtäen.

// PS. Kalman haarniska ei ole teräksinen vaan nahkaa, jossa on kyllä teräs osia ^^ Ja kauhee peli-into taas päällä D://
suskari
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Tammi 2015, 16:55

Kalma teki asiansa yksiselitteisen selväksi. Vielä väkivaltaan ei kajottu. Toistaiseksi. Edward nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi. Hän oli osittain huojentunut, ettei hänet tarvinnut tapella, vielä, kuten Kalma oli jo ehtinyt todeta. Päämääränä oli näemmä opettaa jotain perusasioita ihmissuden tietämättömään päähän. Mikä sai hänet tuntemaan itsensä keltanokaksi ja sitähän hän juuri olikin. Kalma oli ajatellut siis opettaa Edwardille helppoa asiaa. Selvä. Saalistamisen ihmissusi osasikin erityisen hyvin. Hän oli käynyt aikoinaan kreivin mukana metsällä ja oppinut sen kautta. Kiitos siis tälle herralle.
Kuulema aukio, missä he nyt seisoa tapittivat ei ollut hyvä paikka leiriytyä. Ed ymmärsi sen. Hän oli ehkä liian tottunut elämään vielä ihmisten tavoilla. Mutta osittain hänen ei tarvinnut pelätä eläimiä. Hän oli ihmissusi. Eläimet pelkäsivät häntä pelkän hajun perusteella. Ed ei kuitenkaan viisaana miehenä heittäytynyt sen syyn varaan pelkästään. Kyllä hän tiesi, että oli aina niitä, jotka uskalsivat hyökätä isompaansa vastaan. Kalman esitellessä päivän, eikun yön aiheen, joka osottautui nukkumispaikan rakentamiseksi. Ed saattoi vain kallistaa päätään. Jos totta puhutaan, hän ei koskaan sellaista ollut rakentanut, mutta johonkin koloon ihmissusi oli aina ahdannut peränsä ja nukkunut. Noh, koira oli kuitenkin opastanut vähän syvemmälle metsän tiheikköön, jossa ihmissusi sai katsella ympäristöä. Maa oli tosin ja lunta vähän.
"Selvä." hän vastasi. Kalma auttaisi luultavasti häntä, jos jokin meni pieleen, mutta ajatus siitä, että yksi rakensi ja toinen tarkkaili vietellä oli häiritsevä. Edward päätti vain yrittää. Hän tutki hetken maastoa. Kosketti sitä ja tunnusteli eri materiaaleja hetken. Hän vilkuili ympärilleen ja etsi itselleen sopivimman paikan. Erään puun juurelta löytyikin mukavan kuiva kohta, maassa oli osittain kuopaksi muuttuva sileä maa ja se tuntui suojaisalta, jos siihen rakentaisi pienen maastoon katoavan nukkumis paikan.

Edward katsoi Kalmaa kuin isää, jolta haki hyväksymisen merkkejä. Hän tutki hetken paikkaa ja lähti sitten tutkimaan lähimaastosta tarvikkeita. Kasa niitä sylissään hän tuli takaisin ja näytti vähän siltä, kuin ei tietäisi mitä tehdä. "Tämä on yllättävän vaikeaa, mun ei ole tottunut moiseen hommaan." Edward totesi virneen kera.

//aaaaaa! Hups. XD Peli intoa olis mullakin, mut pitää keskittyy niihin kokeisiin et pääse läpi x3
Mori
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Tammi 2015, 22:33

Kalma seurasi vaitonaisena kädet kevyesti puuskassa kun Edward kävi tekemään aavekoiran osoittamaa tehtävää sen kummemmin valittamatta, jota aavekoira itse olisi ehkä olettanut. Kuka tahansa tuskin olisi vapaaehtoisesti käynnyt kaivamaan likaista jäistä maata paljain käsin vailla työkaluja. Mutta jos Edward tosiaan halusi elää luonnon keskellä vailla muita, oli sen mukaisesti elettävä ja sopeuduttava. Ei täällä kukaan pesäkoloa miehelle valmiiksi tehnyt pienestäkään raha- tai vaihtokaupasta. Jokainen oli oman onnensa seppä.
"En minä suotta sinua täällä ole opettamassa." Kalma totesi vaitonaisen hymyn kanssa Edwardille silmäillen miehen tuomisia jotta saisi koloaan tehdyksi edes jollakin tavalla, tai sisustaa sitä. Aavekoiran silmiin osui yksi jos toinenkin sopivan paksu ja joustava kuiva kuusen oksa jotka mies otti omaan käteensä alkaen katkomaan siinä olevia ylinmääräisiä oksia pois. Työnsä lomasta mies vilkasi Edwardia.
"En minä sitä koloa sinulle kaiva ja tuo monttu ei riitä mihinkään.." Kalma totesi yllättäen nyökäten miehen valitseman paikan suuntaan, jota Kalma ei käynnyt arvostelemaan sen erikoisemmin. Se oli ihan hyvä näin ensinmäiseksi yöpaikaksi. Tarvisi vain hieman hieno säätöä ja lisää syvennystä. Näin talvella se ei suojaisi Edwardia purevalta tuulelta ja pakkaselta, eikä tarjoisi myöskään suurta suojaakaan näkemisen suhteen. Vaikka tämä alue olikin keskellä korpea ja liikkui äärinmäisen harvoin ihmisiä tai edes haltoita, koska täällä vain ei ollut mitään mitä kaksi riitapukaria olisivat edes tahtoneet. Eikä kyliäkään heti nurkan takana ollut.. Vain harvoja metsän eläimiä saattoi liikkua tällä rauhallisella alueella.

"Toivon myös ettet anna koloasi ilmi tekemällä nuotiota lähistölle, tai tuo sen lähelle ruokasi jätteitä.. tarkoittanen luita ja muuta vastaavaa." Kalma huomautti kaivaen haarniskasta taskusta ohutta, mutta vahvasti punottua ruskeaa narua jota kävi sitomaan oksista paljaaksi revittyjen kuusen oksien ympärille taidokkaasti aikoen saada siiden verkkomaisen kehyksen aikaiseksi, jolle olisi myöhemmin kyllä käyttöä, kunhan Edward saisi kolonsa valmiiksi.
"Jäljetkin olisi hyvä hävittää.. Olisi ikävä saada kutsumattomia vieraita kun on nukkumassa, etenkin jos sinua etsitään jo muutenkin." Metsästäjät jaksoivat aina olla sen rahakukkaron perässä jos josta kusta vain maksettiin mukava summa lompakkoa lihottamaan ja no Edward tuskin haluaisi herätä siihen kun häntä kaivettaisiin väkipakolla ulos kolostaan tapettavaksi. Näin oli Kalmalle enemmän kuin muutaman kerran käynnyt kun oli "unohtunut" jälkien siivoaminen tai jättänyt tokkuraisena verivanan peräänsä mennessään piiloonsa. Kalman pelastus oli monta kertaa silloin ollut teleporttaus tai aaveiden kyky kävellä kiinteiden kohteiden läpi, mutta Edwardilla juttu olisi toinen. Miehen pitäisi valmistautua toisin.
"Muuten... haittaako sinua laisinkaan se että olen ihmisten puolella? Tai no.. suhtaudun neutraalisti kaikkiin, jotka eivät yritä tappaa minua, joten älä huoli en kerro sinusta." Kalma sanoi hymähtäen ja tarkasteli narusta, sekä kuusen oksista tehtyä aikaan saanostaan, joka oli nyt saannut hieman pyöreän muodon ja verkon keskelle. Kalma laski tekemisensä sivummalle odottamaan.
"Sitäpaitsi olisi mukava saada ystäviä ainiaisten vihollisten sijaan.. Niitä minulla on jo aivan liikaa."

// Lueskele rauhassa, ei tää peli minnekkään katoa :-D //
suskari
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 27 Tammi 2015, 15:09

Pesän teossa oli yksi sivuseikka. Älä tee sitä ihmiselle tollo, vaan sudelle. Sen sai Ed tajuta, kun Kalma huomautti montun kaivamisesta. Hän vilkaisi koiraa ja raapi korvan juurtaan. Hänen olisi tehnyt mieli kirota omaa tyhmyyttään, mutta sen sijaan hän vain totesi: "Ihmisten tavat ovat vielä jääneet päälle... En tullut ajatelleeksikaan." ihmissusi naurahti ja muuttui siinä samassa sudeksi. Suurikokoinen susi tarvitsi suuren montun. Joten susi alkoikin töihin. Onneksi ihmissudella oli voimaa ja kokoa tasuissa, että kuopan kaivaminen onnistui melko nopeasti. Hän oli valmis noi vartissa. Salaa edward oli toivoinut kuitenkin, ettei heittänyt kaikkia multia ja juuria Kalman päälle. Hän oli kyllä yrittänyt tähdätä parhaansa mukaan pois päin tästä.
Kun hän tuli ulos sopivasta pesästään, Kalma mainitsi leirintä paikan pikku nikseistä. Edward nyökkäsi siihen, koska ei voinut puhua suden hahmossaan. Hän vielä murahti varmuuden vuoksi ja perässä tuli pärskähdys, koska multaa oli hänen kuonollaan.
Kalman opetukset sisäistettyään, hän jatkoi vielä hetken pesänsä rakentamista, kunnes oli tyytyväinen lopputulokseen. Vielä pieni testaus siitä, että se oli tuulen kestävä ja kestäisi myöksin lunta. Kokeilut osoittivat että ainakin tönimisen ja painamisen se kesti jonkin verran.

Saatuaan testailunsa kuntoon Kalma kysyi taas, että haittasiko se, että toinen oli ihmisten puolella. Edward muuttui ihmiseksi, jotta voisi vastata tähän kysymykseen. "Ei se minua haittaa, jos tosiaan et aijo tehdä mitään harmittavaa. Olen muutenkin puolueeton....Olisi siis mukavaakin tehdä kanssasi tuttavuutta" Edward totesi. Lempeä hymy käväisi ihmissuden kasvoilla.

//Äkki pikavastuas, ei mitään ihmeellistä. Mut ole hyvä :3
Mori
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 27 Tammi 2015, 21:24

"No ei minulla ole sinua kohtaan mitään vastaankaan Ed." Kalma sanoi hymyillen nuoremmallensa ja laski katseensa sitten viereensä heittämään oksista tehtyyn suhteellisen pyöreän muotoiseen ristikkoon, kurottautui sitä kohden ja nosti sen ylös maasta heittän Edille.
"Tämä on takaovea varten jos joskus saat vieraita uuteen taloosi. Teet vain haluamaasi kohtaan reiän, josta pääset ulos ja peität sen tällä, jonka jälkeen voit peittää aukon mullalla." Kalma selitti lyhyesti ja ytimekkäästi mitä tahtoi nuoremman tekevän tällä aavekoiran tekemällä ristikolla. Salaista reittiä kun ei kannattanut jättää näkösälle tai fiksumpi metsästäjä odottaisi jousen kanssa sitä kautta ja no se olisi sitten Edin loppu. Nuoli keskellä otsaa ei enää yksikään hukka juoksisi.

Kalma vaihtoi sittemmin muotonsa koiraksi tassutellen Edin tekemälle kololle, katseli sitä ulkoa käsin hetken arvoivan näköisesti ja tallusteli sitten sisälle tutkimaan millaista jälkeä nuorukainen oli mahdollisesti saannut. No se oli hyvää siihen nähden ettei Ed käyttänyt muuta kuin tassujaan kaivamiseen ja huomattavan iso siihen nähden mitä koira olisi odottanut, mutta olihan Ed isompi sutena kuin keskenkasvuiseksi jäännyt Kalma, joten mitään ei tästäkään koira käynnyt nipottamaan.
"Ihan hyvää jälkeä ensikertalaiselta." Kalma sanoi häntä heiluen kun asteli ulos kolosta. "Mutta siintä puuttuu vielä jotakin, kuten sinulta itseltäänkin." Kalma sanoi vihjailevan virneen kera ja tassutteli miehen ohi kehottaen näin miestä seuraamaan itseään. Kalma siis jälleen kerran lähti nuorempaa ystäväänsä johdattalemaan pimeässä metsässä kirsu pitkin maata, vilkaisten kuitenkin aina taakseen että Ed olisi mukana ihmisenä tai sutena miten vain, kunhan pysyisi mukana.
"Nyt kun asut, tai tulet asumaan, erakkona niin et voi olettaa aina voivasi elää puhtoisesti kuin kuningas linnassaan." Kalma sanoi vilkaisten Edin päälle, mutta nähtyään ihmissuden silmeen Kalma hymähti naurahtaen. "Älä huoli emme ole ketään menossa tappamaan." Tai no ainakin melkein..

Matka ei ollut mikään lyhyimmästä päästä vaan kaksikko sai matkata tunnin, ehkä hieman ylikin ennenkuin saavuttiin päämäärälle. Mökki, joka oli jo tähän aikaan yöstä jo pimeänä isäntä väen nukkuessa tietämättöminä tunkeilevista vieraista. Pihalla oli kana-aitaus ja navetta, sekä oletettavasti puu-sekä työkalu varasto. Kalma oli käynnyt muutamaan otteeseen täällä kana varkaissa ja tiesi ettei talon isäntä, vanhempi eläkkeellä oleva sotilas, enään rampautuneen jalkansa kanssa heidän peräänsä lähtisi. Talon emäntä taas saattaisi lähtä, mutta kärsi ylipainosta vanhuuttaan joten ei siintäkään olisi mihinkään. Tosin tällä kertaa Kalma ei aikonut vain kanoja tulla viemään. Koira lipaisi huuliaan katsahtaen Edin suuntaan.
"Tämän talon isäntä oli entinen sotilas, mutta en usko että hän enään mitään tekee aseillaan.. Jaaaa pitää myöntää että kanat ovat mukavan pulskia." Kalma totesi virnuillen.
"Sinä voit ottaa kanat, minä otan vaikeamman homman. Okei?" Kalma kysyi häntä heiluen Ediltä.

// Kalma hyvä opettaja, varkaaksi opettaa Ed puhtoisen :---D //
suskari
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 01 Helmi 2015, 11:47

Kalma heitti ihmissusdelle ristikon ja selitti sen olevan mahdollinen takaovi. Tai siis ei mahdollinen vaan sen piti olla takaovi mahdollisia metsästäjiä varten. Mies nyökkäsi ja kävi nopeasti korjaamaan tilanteen. Samaan aikaan, kun susi työntyi kolostaan ulos, koira meni sisään. Kalma selkeästi tutki, kuinka hyvin hän oli kaivanut kolonsa.
Koiran tullessa ulos, hän kehui koloa ensikertalaisen tekemäksi. Noh, olihan Ed sitä, eikä hän olisi pahastunut, jos saisi jotain negatiivisti. Tämä muutenkin oli täysin uutta. Hänen täytyi siis tästä edes elää vähän enemmän eläimellisemmin. Ihmisten tapoja pitäisi hieman löystää ja oppia omaamaan enemmän suden ympäristöön kuuluvaa käyttäytymistä. Jostain syystä se huvittikin ihmissutta, mutta samalla pelotti. Sillä hän ei halunut menettää omaa ihmisyyttään, vaikkei kokenut itseään enää ihmiseksi.
Kalma keskeytti taas Edwardin ajatellun kulun sanomalla, ettei hän voinut elää enää puhtoisesti. Tietysti ihmissusi ajatteli heti, että pitikö hänen nyt kieriä kudassa tai jotain muuta vastaavaa. Kuitenkin Kalman kertoessa, ettei tappamisesta ollut kyse miehen ilme muuttui hyvin neutraaliksi. Hän ei aikonut sanoa mitään, katsoi vain mihin tämä asia johti. Niinpä Kalma lähti johdattamaan häntä. Ed oli myös valinnut susi muotonsa kulkemiseen, koska koiran perässä oli ihan turha kulkea ihmisen muodossa.

He saapuivat matkan päästä eräälle talolle. Edwardin pää nousi hitaasti katsomaan ympäristöä. Hän tuijotti suoraan eteensä. Kalma kertoi kuka talossa asui ja mitä heidän tulisi tehdä siellä. Koiran sanoessa, että he aikoisivat ryövätä pari kanaa tai muutaman tuosta talossa, ihmissuden mieli meni ristiin. Hän tiesi hyvin mikä oli oikein ja mikä väärin. Hän myös koki omien tunteitensa kieltävän koko touhun. Ei heikommilta voinut ryövätä eikä muutenkaan varastaa. Vielä jonkun sikarikkaan ja kusipäisen tyypiltä varastamisen Edward saattoi katsoa sormiensa läpi, jos ryövääjällä ei ollut mitään muuta.
Tämä, tämä oli aivan eri asia. Kalma jakoi roolit, mutta ihmissusi ei liikahtanutkaan. Hänen vihreät silmänsä kiiluivat katsoen tiukasti eteen päin. Ihmissuden mieleen ei mahtunut varastaminen millään tavalla, varsinkaan se mitä hän oli tehnyt. Hän ei halunnut aiheuttaa kenellekään enää mitään. Silloin susi urahti, lähes salaman nopeasti vaihtoi suuntaansa. Se tuijotti Kalmaa vihreillä silmillään julmasti. Kuin sanoen, ettei hän aikonut tehdä tätä. Hän ei koskisi toisten omaisuuteen oman elämänsä pitimiksi. Ihmissusi saalistaisi mielummin ruokansa, eikä käyttäisi hyväkseen tälläistä "helppoa ruokaa".
Ihmissusi oli lähteä, kun oven pamaus kuului talosta. Talon emäntä piteli polvi jousta kädessään ja näytti vilkuilevan ympärillen. Edward vilkaisi kerran Kalmaan. Hän saattaisi menettää opettajansa, mutta hän ei ruvennut tähän. Jos hän tekisi niin, hän saattaisi menettää kokonaan kontrolliin ison pelon ja paineen alla. Ihmissusi luikki tiehensä. Hän muuttui matkan keskellä ihmiseksi ja katsoi täriseviä käsiään.

//Ajajajjai Kalma. Edward parka ei kyllä tuollaiseen lähde mielellään x----D
Mori
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron