Karvaiset matkaajat || Mori

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Huhti 2015, 16:20

Kalma latsi vettä kuin viimeistä päivää ja sen syynkin kuuli ihan koiran ääntä kuunnelle. Ilmeisesti toinen oli palautunut entiselleen, jonka takia Ed oli hyvinkin huojentunut. Hän oli odottanut otain ihme kieltä ja silmiä, jotka katsoivat häntä kieroon. Hän huokaisi helpotuksesta ja katseli toisen juomisesta syömiseen siirtymistä. Kalma söikin, mutta ek todellakaan yhtä paljkn kuin hän. Edward tunsi pientä häpeää syömisestään, mutta hän oli kaiken kaikkiaan ihmissusi ja nälkäinen sellainen. Onneksi peurasta oli sentään jäänyt ruokaa tai Edward oliso varmasti saanut koiralta jonkin näköisen mulkaisun.
Koiran lipoessa huuliaan ei hän olisi odottanut sitä seuraavaa liikettä. Mustan koiran iskeytyessä häntä vasten olkapäätä mies parahti pienesti ja kaatui selälleen. "AU...au,au,au..." hän mutisi samalla, kun Kalma nuoli hänen naamaansa ja kierähti sitten selälleen häntä vispaten. Koira näytti ihan hölmöltä ja Edward katsoi toista ilmeellä -et ole tosissasi. Hän nousi hitaasti istumaan ja hieroi kasvojaan. Vieressä makaava ja hännällään maata hakkaava koira tuijotti häntä. Ed tuijotti takaisin ilmeellä, jonka luulisi kertovan ihan tarpseksi. Miehen käsi kuitenkin laskeutui koiran pään päälle ja tämä rapsutti sitä, josta käsi jatkui rapsutuksiaan aina leuan alle. "Olet sinäkin koira.... Ensin sekosit ja sitten sinusta tuli koira?" Ed kysyi ja vei toisen kätensä toiselle puolelle koiran kasvoja. Hän pörrötti tuon poskikarvoja ja "vaivasi" toisen kasvoja kuin taikinaa konsonaan.

"Pelästytit minut pahan päiväisesti! Olisit hitto vie kertonut, että saat tuollaisia kohtauksia!" Edward rupesi soimaamaan ja lopetti koiran naaman vaivaamisen. Hän katsoi niitä ja huokaisi vain. Hän oli saatanut hankkia aika samankaltaisen henkilön ystäväkseen, toisaalta tuo ei saanut omiaan yhtä useasti kuin hän. Ihmissusi mutristi suutaan ja pörrötti loppujen lopuksi koiran päätä korvien välistä. Oli outoa, että tässä hänen kätensä alla istui henkilö. Varmaan tuntui oudolta, kuinka käytös saattoi muuttua heti, kun otti toisen muodon. Edward liikautti olkaansa ja hieroi sitä väsyneesti. Olisi melko isku kolahtaa lattiaan, mutta nojaa, haavat tuntuivat melko hyviltä. Ei ainakaan veri enää lentänyt. Mies tarttui keskityneesti siteisiinsä ja rupesi avaamaan niitä.
Siteiden alta paljastui poltettu iho, mutta se alkoi näyttää enää arvelta, mutta jotkut paikat punoittivat vielä. Ed koski hiljaisena poltto alueita, hän tiesi, että suurin osa hänen selästään oli poltettu, eikö sille voinut enää mitään. Häntä kyllä jäi häiritsemään kovasti se, ketkä olivat tämän hönelle tehneet. Jotenkin polttaminen ei ollut ihan professionaalisella tasolla. Edward hiplasi aikansa muodostuvia arpiaan ja hymähti lopulta. Hän olisi sitten vain sujut arpiensa kanssa. Olisi siinö vähän seliteltävää eräälle, kun hän taas tapaisi tämän. Nyt kun hän alkoi ajatella, hän paloi halusta kertoa Kalman ja hänen pienen seikkailunsa.

"Kalma..." Edward totesi ja käänsi päänsä mieheen. "Oletko tarpeeksi kunnossa? Minusta tuntuu, että voisimme alkaa siirtyä tai sinä ainakin voisit käydä perheesi luona. Alan olemaan kohta paremmassa kunnossa kuin sinä." hän totesi. "Lisäksi, en halua että joudut olemaan kauempaa poissa perhessi luolta. He ovat varmastikin hyvin huolissaan, kun et ole palannut... Ainakaan viikkoon." paino sanalla viikko, koska miehellä itsellään ei ollut mitään hajua paljon aikaa oli mennyt. Hän katsoi vielä oiran siteitä, ne tuntuivat olevan kuivuneen veren peitossa. "Viimeiseksi. Sinun pitäisi päästä makaamaan. Olet avannut haavojasi yhä uudestaan ja uudestaan." hän naurahti ja nousi ylös seisomaan. Edward katsoi yötä. Siitä tulisi vielä hyvä yö.

//*Herkkismusaa taustalle soimaan* (D Kalma on ihan höpsö.
Mori
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Huhti 2015, 20:16

Kalma napitti Ediä eriparisilla silmillään häntä hakaten lattiaa ja vain kallisti selällään päätään kun Ed katsoi häntä juuri sen näköisenä, ettei enään ollut ihan perillä aavekoiran mielenvaihteluista. Mies kuitenkin laski kätensä koiran päälaelle rapsutellen koiraa, joka selvästikkin nautti saamastaan huomiosta täysin rinnoin. Miehen käsi laskeutui alemmas koiran leuan alle ja Kalma sulki osittain silmänsä selvästikkin nauttien saamastaan rapsutuksesta, kun ei sitä koira joka päivä saannut vaikka olisi halunnutkin. Ai miten niin Kalma oli sylikoira kovasta kuorestaan huolimatta? Ed puheli koiralle kysellen Kalman sekoamisesta ja yllättävästä koira puolestaan. Kalma naurahti itsekseen, mutta nautiskeli sitlti miehen käsittelystä kun tuo alkoi vaivaamaan koiran poskia, joka kuitenkin loppui hetken päästä. Kalma lopetti häntänsä hakkaamisen ja katsoi Ediä.
"No olen koira.. Älä sitä unohda. Saan kohtauksia enään niin harvoin etten jaksa mainita niille jokaiselle, kiitos lääkityksen." Kalma vastasi käheällä äänellään ja viimeinkin kierähti pystyyn istumaan katsoen miestä vierellään.
"Viime lääkityksestäni onkin jo aika kauan.." Kalma lisäsi pohtien. Hän piti mielenterveytensä kurissa nykyään juuri lääkityksen avulla ja sai kohtauksiaan nykyään paljon harvemmin kuin ennen, vaikkeivat lääkkeet sitä aivan poistaneetkaan. Vähensivät vain.
"Anteeksi että säikytin sinut. En kuitenkana ilmeisesti vahingoittanut sinua?" Kalma kysyi vain varmistaakseen ettei ollut vahingoittanut Ediä millään tavalla. Ainakaan vakavemmin. Tosin ei Ed sellaiselta näyttänyt.

Ed alkoi riisumaa pois kääreitään ja haavat näyttivät yllättävän hyviltä jo, vaikka kaikesta tapahtuneesta oli vasta muutama päivä. Kalma itse taas tarvitsi ainakin rinnassa olevien haavojen tähden vielä ensiviikkoon aikaa että pystyisi liikkumaan kunnolla. Puhumattakaan siintä että hän oli ilmeisesti vilustunut pompittuaan likosillaan yöllä pakkasessa ulkona.
"Ainakin sen verran että jaksan liikkua ja hereillä olla." Kalma vastasi Edin kysymykseen missä kunnossa hän olisi. Eihän koira täydellisessä kunnossa ollut, mutta sen verran ainakin että olisi tosiaan jo aika liikkua kotiinpäin.
"Tiedän sen. Pärjäätkö varmasti itsekseen?" Kalma kysyi katsoen Ediä ja hymähti.
"Läksyksi voin antaa sinulle yhden asian, sillä tulen olemaan kauemmin poissa kuin paripäivää, nimittäin että lepäät itsekkin. Älä keskity harjoitteluun ennenkuin palaan." Kalma sanoi hymähtäen. Hänellä ei tällä hetkellä ollut Edille mitään tarjottavaa opetuksen suhteen sillä ei tiennyt kuinka paljon Ed oli kehittynyt viime kerrasta. Olisko vielä aika ottaa askel seuraavalle rappuselle.
"Ja etsi aseesi.. et hukkaa sitä toisten." Kalma lisäsi Edille ennenkuin nousi maasta ja lähti nilkuttamaan ovelle päin.

// No se on ikuisesti murkkuiässä oleva pentu xD Jaaaa tää peli varmaan alkaa olee tässä, MUTTA HALUAN SILTI LEIKKIÄ KALMAN JA IHMISSYÖJIEN KANSSA PUUKKO HIPPAA. (D
suskari
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja Mori » 21 Huhti 2015, 20:36

"Kyllä minä pärjään." Ed totesi ja käveli koiran rinnalla. Hänellä ei ollut paitaa, se oli poltettu, joten oven avautuessa ilma tuntui hyytävältä, mutta miellyttävältä siteiden alla ollessa selässä. Hän katsoi Kalmaa. "Juu, lepäilen minä... Taidan kyllä tarvita uusia vaatteita... Nämä alkavat käydä vähäisiksi..." hän totesi ja katseli likaisia housujaan, jotka olivat pyörineet maassa ja veressä. Edward rapsutteli kyljessään olevaa arpimuodostelmaa, joka ei ollut kovin suuri, mutta näkyvä kylläkin. Sinne meni paidattomat kesät. Ei nyt sentään, kyllä pahempiakin oli nähty ja Ed ajatteli, että hän voisi vain yksinkertaisesti hillua alasti metsässä jos oikein eläimelliseen elämään halusi. Mies kuitenkin halusi pitää kiinni ihmisyydestään.
Hän katsoi vielä viimeisen kerran koiraa. Kyykistyi ja vaivasi vähän lisää tuon poskia. Häntä huvitti koiran ilme, kun hän vaivasi tuon kasvoja. Lopulta mies tyytyi vain rapsuttamaan leuan alta. "Nähdään." hän totesi ja Kalman edessä seisoi susia, joka virnisti susimaisesti. Se lähti häntäänsä viskauttaen matkaan ja katsoi kerran peräänsä, mutta tyytyväisenä lähti hakemaan asetta. Ehkä hän voisi salaa käydä jossain kylässä mahdollisesti työllä ansaita vähän rahaa vaatteisiinsa. Ne kun sattuivat olemaan loppu, piiloja ei en ollut eikä vaatteita.
Mutta ensin ne aseet. Ne hänen pitäisi hankkia. Tai siis etsiä jostain tuolta metsiköstä. Sen jälkeen hän voisi ottaa pienet tirsat.

//Juu kiitos pelistä :D AI ETTÄ PUUKKO HIPPAA HINGUT?? MIKÄ ETTEI YKSÄRILLE VAAN VIESTIÄ!!!
Mori
 

Re: Karvaiset matkaajat || Mori

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Huhti 2015, 21:53

Kalma katsoi Ediä, joka polvistui koiran tasolle ja alkoi rapsuttelemaan jälleen poskista. Kalma nautti siintä jälleen kerran, eikä edes yrittänyt peitellä sitä.
"Nähdään." Kalma sanoi häntäänsä heilutella omalla kähisevällä äänellään ja lähti hieman nilkuttaen kävelemään omaan suuntaansa. Kohti kotia, jossa häntä varmasti kaivattiin.

// Kiitos paljon :3
suskari
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron