Herbalistit heinäpelloilla | Daily

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja Lotdow » 06 Maalis 2015, 21:06

Randy Foamles

Randyn varpaat painoivat vanhaa kaarnaa vasten ja sen pinnasta rapisi pieniä paloja sateena alas, viimeisten loskaläikkien seasta puskeville pienille varvuille ja ruohonkorsille. Oravapariskunta oli pysähtynyt ylemmille oksille seuraamaan, kuinka lyhyt femuri roikkui alimmasta oksasta kädellään kiinni ja toisella kaivoi rungosta löytyvää koloa. Hän veti esiin ohuen heinänkorren ja nuuhkaisi sitä, pistäen lopulta suuhunsa. Jauhaen liiallisella antaumuksella korren, hän nosti sormensa kohti taivaita kuin luennoidakseen itselleen.
"Haltiainheinää", hän nielaisi korren. "Linnut eivät ole keksineet mitään uutta." Hän yritti kurkistaa vielä pimeään koloon, mutta hänen päänsä oli sen verran suuri, että se peitti koko aukon ja Randy näki vain mustaa. Femuri päästi irti oksasta ja pudottautui alas nurmelle, pieni loskalätäkkö leviten hänen varpaidensa alla.
Randy otti muistikirjansa taskustaan, sekä hiilikärkisen kynänsä. Hän raapusti päivänmäärän alle tämänhetkisestä tilanteesta ja asetti sitten tavarat takaisin liivinsä sisään. Hänen silmänsä hakeutuivat kohti latvoja, joilla oravat yhä istuivat häntä katsellen. Puut olivat toistaiseksi kaljuja, mutta pian nekin puhkeisivat silmuja täyteen- mikäli mitään mullistavaa ei tapahtuisi.
"Pyh", Randy naurahti omalle ajatukselleen. "Kyllä luonto itsestään huolta pitää."

Hän kumartui alas tutkiakseen varpuja tarkemmin ja irrotti yhden kuivuneen lehden silmäillen sitä hetken aikaa. Puolukka, epäilemättä. Menisi hetki ennen kuin metsällä olisi marjoja tarjottavana. Randy veti yhden varvun maasta huolellisesti juurineen ja asetti taskuun muiden keräämiensä kasvien seuraan. Kukapa sitä tietäisi jos hän tulisi vielä tarvitsemaan niitä. Randy nyhti kasveja varovasti irti kohmeisen mullan seasta, mutta jätti aikeensa puolitiehen kun hän oli kuulevinaan ympäröivästä metsästä lähteneen äänen. Femuri suoristi selkäänsä ja vilkuili ympärilleen. Puiden seassa ei kuitenkaan näkynyt ketään, huolimatta siitä että metsä oli näiltä osin harvahkon puoleista. Sotilaspartio tai jokin metsän mörökölli tästä puuttuisikin, Randy ajatteli ja kumartui takaisin kasveja irrottamaan, pysyen kuitenkin varuillaan.

//Siitä vain herbalistit heilumaan o7
Lotdow
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja DailyStar » 07 Maalis 2015, 01:01

Adanna Metradora

Adanna oli pysähtynyt hetkeksi tutkimaan loskan seasta löytämäänsä kärsinyttä kasvia, todeten sen vain nahistuneeksi mustikanvarvuksi. Tämä aamu ei ollut käynnistynyt kovin hyvin; hänelle oli heti herättyään iskenyt taas korkea kuume, jonka takia naisen oli täytynyt levätä vielä muutaman tunnin ajan. Kun hän vihdoin oli päässyt jatkamaan matkaansa, hän oli onnistunut kastelemaan hameensa helmat miltei polviin saakka kompastumalla koholla olevaan juurakkoon. Ei mitenkään mukava aamu siis.
Adannan mieliala oli kuitenkin tasaisesti noussut hänen ensin löydettyään erään pienen lumikasan alta muutaman kuumeen laskemiseen sopivan hämähäkinyrtin,ja myöhemmin pari jäätynyttä puolukkaa edelliseltä syksyltä. Adanna imeskeli marjoja samalla, kun asteli piikikkään pensaan ohitse, varoen ettei repisi vaatteitaan siihen.
Naisen tummanharmaa viitta oli jo muutamasta kohdasta repeytynyt ja hän oli joutunut korjaamaan syntyneet reiät langanpätkillä, joita oli keräillyt kotoaan. Ompeleet eivät todellakaan olleet kauniita, mutta hoitivat hommansa, ja pitivät viitan kasassa. Adanna oli jo useaan otteeseen harmitellut, ettei ollut perinyt äidiltään näppäriä sormia ompelun saralta.

Tarvottuaan lumisohjossa jo jonkin aikaa hiljaisessa metsässä Adanna alkoi kyllästymään kosteisiin jalkoihin ja miltei muuttumattomaan ympäristöön. Nälkäkin alkoi jo olla. Oksan napsahdus hänen jalkojensa alla kuulosti luonnottoman suurelta hiljaisessa metsässä. Aivan kuin kaikki olennot olisivat hetkeksi pysähtyneet kuuntelemaan ja pelkäämään sotilaita tai jotakin pahempaa...
Adanna päästi ilmat keuhkoistaan, jota oli huomaamattaan pidätellyt. Oli vain hänen omaa varomattomuuttaan tuollainen meluaminen. Kierrettyään taas yhden puun hän pysähtyi äkisti. Joku oli kumartuneena miltei suoraan hänen edessään. Naisen huulilta pääsi säikähtynyt henkäys.
DailyStar
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja Lotdow » 23 Maalis 2015, 23:35

Randy pysyi hievahtamatta paikallaan. Hän tiesi, että joku oli saapunut hänen taakseen, näin hiljaisessa metsässä kuulisi lehdenkin putoavan, mutta petoeläimen pelossa hän ei tehnyt äkkinäisiä liikkeitä. Randy käänsi hitaasti päätään ja loi hiussuortuviensa takaa katseen taka-alalla erottuvaan hahmoon - se ei ollut eläin, mikä toi huojennusta femurille. Hän kohottautui jaloilleen, puolukan varpu edelleen sormiensa lomasta pilkistäen. Randy kävi hänet katseellaan läpi päästä varpaisiin, silmääkään räpäyttämättä. Nuori nainen, tuskin paljoakaan kahtakymmentä vanhempi, risaiset vaatteet, eikä näyttänyt tutulta - ilme oli jokseenkin yllättynyt. Mikä tärkeintä, hän ei näyttänyt vaaralliselta ja Randy saattoi huokaista huvittuneena.
"Jösses", hän sanoi hymyillen. "Säikytitte minut, arvon neiti." Hän suoristautui ja tunki varvun taskuunsa, pyyhkien käsiään paitaansa. Eihän sitä ollut soveliasta ketään kätellä kädet mullasta mustina ja loskasta kosteina. Hänen liiviinsä jäi tummankirjavia tahroja ja hänen vaatteensa olivat muutenkin kuivuneita lehtiä täynnä, mutta hän yritti näyttää asialliselta. Hänen katseensa käväisi naisen korvia hakemassa, huolimatta siitä että hän oli jo päätellyt tämän ihmiseksi pituuden perusteella - kääpiöksi liian pitkä ja haltiaksi liian lyhyt. Sääli, ihmiset olivat tunnettuja vieroksunnastaan eri rotuja kohtaan, mikä sai Randyn varuilleen huolimatta siitä että hän käskytti itseään suhtautumaan kaikkiin avoimesti.

"Voinko kenties auttaa jotenkin?" hän tiedusteli vilpittömästi ja huomasi vielä pyyhkäistä kädellään hiuksiaan ojennukseen, ne kun pakkasivat törröttää jokaiseen ilmansuuntaan kaktuksen piikkien tavoin. Hän kiri nopeasti pienen kumarruksen kera lisäämään:
"Randy Foamles, palveluksessanne." Hän ojensi kättään eteenpäin tervehdykseksi. Hän tapasi harvoin ketään, ja tavat pääsivät toisinaan lipsumaan muistista.
Lotdow
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja DailyStar » 26 Maalis 2015, 16:00

Adanna pysyi täysin paikallaan sen varalta, että edessään oleva henkilö olisi vihamielinen. Kun mies nousi seisomaan ja tämän hymy oli ystävällinen, hän uskaltautui rentoutua hieman.
"Et ollut ainoa, joka säikähti" hän sanoi naurahtaen hermostuneesti. Mies ei vaikuttanut kovin vanhalta, enintään 35 kesäinen, eikä tällä tuntunut olevan pahat mielessään. Mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Oli hän joskus aikoinaan pikkutyttönä törmännyt sotilasjoukkoon, joka vaikutti aluksi ihan ystävälliseltä, mutta siitä tapaamisesta Adanna on joutunut kantamaan arpia selässään.
Hän pisti merkille miehen kädessä olevan puolukan varvun ja mietti, tunsikohan mies kasveja. Ainakin tämä vaikutti asuvan metsässä, sen verran villiltä tämä näytti.
"Ah, niin, tuota..." Adanna sai sanottua Randyn esitellessä itsensä erittäin kohteliaasti. Hän ei ollut odottanut näin hyviä tapoja näin kaukana sivistyksestä.
"Hauska tavata Randy" hän sanoi ja tarttui ojennettuun käteen, johon oli piintynyt likaa luultavasti vuosien varrelta. "Olen Adanna."

Hetken ajan Adanna mietti, josko kehtaisi pyytää apua kasvien kanssa. Eihän ollut varmaa, että tämä yllättäen eteen sattunut mies tuntisi edes kasveja. Ehkä tämä oli vain sattumalta poiminut käteensä varvun.
"Tuota, Randy? Satutko tietämään mitään yrttiä tai kasvia ylipäätänsä, joka auttaisi korkean kuumeen kanssa? Jotakin muuta kuin pajun kuorta ja sellaista..."
DailyStar
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja Lotdow » 26 Maalis 2015, 21:02

"Adanna", Randy nyökkäili, suu yhä hymyssä ja pää vähän kallellaan painaen nimen mieleensä - hänellä tuuppasi olla kurja nimimuisti toisinaan. Neiti tahtoi kuin tahtoikin apua ja Randyn suu levisi hymystä korvia hipovaan irvistykseen.
"Miten lumoavaa että satuit kysymään!" hän hihkaisi ääni keinahtaen kuin kurkkukivusta kärsivällä kukolla. Randy pyöräytti kätensä liivinsä alle ja veti muistivihkonsa esiin niin vauhdikkaasti, että sen väliin tallennetuista kasveista havisi kuivuneita palasia maahan.
"Olen aika etevä kasvien suhteen, vaikka itse sen sanonkin", hän huomautti nuolaistessaan sormenpäitään saadakseen niillä paremman otteen reunalta rypistyneistä ja taittuneista sivuista, joiden välistä varisi vähän väliä multaa ja muita aikoinaan mukaan tarttunutta maa-ainesta.
"Vielä etevämpi kenties hyönteisten tunnistamisessa, mutta se ei ole kovin suosittu ala Cryptillä", hän höpötti hajamielisesti tutkiessaan sivuja tuima ilme kasvoillaan. Hänen suupielensä jäi törröttämään yläkenoon kuin hän olisi haistanut jotain pahaa. Randy tuhahti. "Etenkään näin alkukeväästä."
"Olen tallentanut kaikki tekemäni havainnot kasveista ja niiden vaikutuksista tähän kirjaan", hän esitelmöi ja käänteli sivuja niin vauhdikkaasti ettei olisi ollut yllätys vaikka jokin niistä olisi lähtenyt irti. "Oletteko tekin kiinnostunut kasvitieteestä?" Randy tiedusteli ja loi nopean katseen Adannaan.

Hän lakkasi selailemasta sivuja ja siristeli silmiään. "Suurin osa kuumevaikutteisista kasveista kasvaa vain kesäisin", hän mumisi ja otti pari sivua eteenpäin. "Ainakin tehokkaimmat, mutta uskoakseni suo-ohdakkeen luulisi toimivan", hän piti tauon ja lukaisi omat, vanhat merkintänsä läpi. "Ainakin, jos kuivaamme sen hyvin, sen jälkeen sen lisääminen teehen pitäisi olla vaivatonta." Femuri naputti sormella leukaansa ja nosti aprikoivan katseensa kohti taivasta. "Suo-ohdakkeet säilyvät tavallisesti hyvin talven ylitse. Niitä luulisi löytyvän enemmän kuin tarpeeksi." Hän napsautti kirjansa kiinni ja tunki sen takaisin liivinsä sisään.
"Joten, mitä sanotte, Adanna neiti, maistuisiko pieni seikkailu?"
Lotdow
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja DailyStar » 26 Maalis 2015, 22:55

Adanna hymyili Randyn innostuessa kuin pieni lapsi saadessaan lahjan. Hän katseli miestä tarkemmin tämän keskittyessä vihkoonsa. Oli hän tavannut muitakin erikoisen näköisiä olentoja, mutta Randy omasi kyllä toistaiseksi mielenkiintoisimman ulkomuodon. Miehen mustapunaiset silmät olivat hurjat ja tuntuivat hieman pelottavilta, samoin kuin punaiset tatuoinnit tämän poskilla. Vaikka Randy näyttikin aavistuksen pelottavalta, niin luonne oli aivan päinvastainen.
Adanna kuunteli kyllä miehen puhetta ja pelkäsi tämän pian repäisevän jonkin vauhdilla vaihtuvista sivuista irti.
"Kyllä, mutta ennemminkin vain löytääkseni sopivan lääkkeen. Isäni opetti minua pienempänä" hän vastasi Randyn kysymykseen. Tämän puheenparsi oli jotenkin herraskainen ja Adannalle tuli hämmentynyt olo siitä. Aivan kuin hän olisi ollut korkeammassa asemassa kuin oikeasti olikaan. Hän aikoi sanoa asiasta miehelle, mutta tämä napsautti juuri silloin kirjasensa kiinni.
"Tottakai seikkailu aina maistuu" nainen hymyili iloisesti. "Suo-ohdakkeita siis? Niitä en olekaan aiemmin käyttänyt. Ovatko ne kuinka tehokkaita?"

Adanna asteli Randyn viereen ja katseli kysyvästi miehen erikoisiin silmiin.
"Voisitko muuten lakata teitittelemästä minua? Se tuntuu jotenkin liioitellulta..." hän sanoi nopeasti. Hän pelkäsi alkavansa matkia Randyn puhetyyliä, hänelle kun tuppasi tarttumaan murteet ja puheenparret yllättävän helposti. Eihän siinä mitään vikaa ollut, mutta tuntui vainoudolta olla teitittelyn kohteena.
"Sinulla on todella mielenkiintoiset silmät. Ovatko ne demonien peruja?" Adanna kysäisi ohimennen.
DailyStar
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja Lotdow » 23 Huhti 2015, 19:21

Randy irvisti leveästi kun Adanna hyväksyi hänen kutsunsa kohti seikkailua - no, jonkinmoista seikkailua edes. Hän keinautteli päätään puolelta toiselle ja nosti olkapäänsä kevyeen kohtautukseen, naksautellen kieltään.
"Noh, se riippuu kuinka hyvin osaatte keittää teetä. Kuumempi vesi helpottaa, no tuota, keittämistä", hän arvioi. Randy itse ei ollut käyttänyt suo-ohdaketta aikoihin, mutta uskoi muistavansa mullan ja musteensekaisten muistiinpanojensa avulla, miten yrtti toimi käytännössä. Hän lähti astelemaan varpaat ojennuksessa eespäin kohti itää, josta muisteli soisempien alueiden alkavan. Kävelymatkan ei pitäisi olla liian pitkä, mutta eivätpä hänen varpaansa tavanneet palella kauhean usein. Hän kallisti päätään Adannan huomautukselle ja hänen suustaan lähti ilmoille yksittäinen naurahdus:
"No mutta tokihan, pahoitteluni. Ihmiset tapaavat yleensä olla arvokkaan puoleisia, sen verran kun kylillä päin käyn kiertelemässä, mutta kuten haluat, on hyvä tietää että sinuttelu on vielä teidänkinlaistenne kanssa muodissa - ei siis millään pahalla." Hän pörrötti jo valmiiksi tällähtänyttä tukkaansa ja osoitteli puiden lomaan. Seuraava huomautus sai hänen tahtinsa hidastumaan femurin huomaamatta ja mutristi huuliaan, taittaen päätään jälleen toiselle olkapäälle. Se, mitä oli ehtinyt tapahtua Randyn alkuperäisessä kodissa oli yli kymmenen vuoden takana ja silti hänestä välillä tuntui että kaikki olisi tapahtunut eilen. Femuri sysäsi muistonsa sivuun ja hukutti veljiensä kaipuun kurkustaan alas leveällä hymyllä.
"Ei", hän sanoi sanaa venyttäen. "Olen femuri, katsos. Femur Vertigó, jos aivan täsmällisiä ollaan. Meillä tuppaa olemaan mielenkiintoisen värisiä silmiä." Hän ei olettanut Adannan tuntevan rotua. Itse asiassa hän ei ollut koskaan Cryptillä oleskelunsa aikana tavannut ketään, joka femureita tuntisin sen verran etelässä kun asuivat.

"En osaa sanoa, kauanko meidän menee kävellä, mutta pimeän luulisi laskeutuvan vasta vähän myöhemmin", hän huomautti. Alkukevät tai ei, pimeällä ei kannattanut hiiviskellä aseettomasti ympäri Quinnia - ainakaan jos kulki maata pitkin.
"Mutta kerro ihmeessä itsessäsi, jos siis kysyä sopii, kestäisipä reissumme kymmenen minuuttia tai tunnin, on aina parempi tuntea väkeä jonka kanssa kulkee", hän huomautti ystävällismielisesti.

//Anteeksi kesto ^^'
Lotdow
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja DailyStar » 24 Huhti 2015, 06:31

Adanna tutkaili Randyn ilmeikkäitä kasvoja. Häntä kiinnosti miehen erikoiset piirteet ja kuullessaan tämän olevan Femur Vertigó hän hämmästyi. Mistään niin erikoisesta hän ei ollut koskaan kuullutkaan!
"Vai että femuri... Perin mielenkiintoista" nuori nainen sanoi hymyillen kiinnostuneena. Hän oli kyllä huomannut pienen muutoksen, joka oli tapahtunut hänen mainitessaan demonit. Ehkäpä tällä oli taakkanaan jokin menneisyyden kohtaaminen niiden karmivien olentojen kanssa. Sellaisiin asioihin ei kylläkään kannattanut lähteä koskemaan, sen Adanna tiesi kokemuksesta.
Femurin pytäessä häntä kertomaan jotakin itsestään, hänen hymynsä hieman laimeni.
"Mitä nyt voisin kertoa? Olen toivottoman kömpelö ja minulla on aivan liian suuri suu. Onnistun useimmiten puhumaan aivan liikaa tilanteissa, jotka vaatisivat hiljaisuutta" hän aloitti epävarmana siitä, mitä voisi kertoa.
"En valehtele" hän sanoi pienen mietintätauon jälkeen. "Minun perheessäni on katsos aivan liikaa ihmisiä, jotka valehtelevat jokaisesta asiasta. Kyllästyin siihen ja aloin itse puhumaan aina totta. No ainakin silloin kun avaan suuni, sieltä tulee totuus."
Adanna päätti olla kertomatta sitä, että hän välillä saattoi kyllä pitää joitakin asioita piilossa, se ei orastavaa tuttavuutta edistäisi.

"Tuota, minulla on isoveli ja-sisko, sekä pikkusisko, jonka takia muuten kysyin niistä yrteistä. Hänellä on kuumetauti, joka saattaa viedä hänen henkensä" Pieni suru välkkyi Adannan kasvoilla hänen ajatellessaan Luljetaa. Hän lähetti taivaille pienen pyynnön siitä, että jumalat suojelisivat siskoa kuumeen hetkellä.
"Minullakin on se, mutta paljon paljon lievempänä. En meinaa kuolla joka kerta kun kuume iskee" hän naurahti iloisesti.
"Muttajo riittää minusta. Saanko pyytää sinua kertomaan myös itsestäsi?" Adanna käänsi puheen erikoiseen mieheen. Häntä kiinnosti tietää lisää näistä femureista.

//Eipä tuo mitään :3
DailyStar
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja Lotdow » 26 Huhti 2015, 22:46

Randy kuunteli tarkkaavaisesti Adannan tarinaa - sen verran kuin hänen harhaileva mielensä salli. Randy hymähti, kun ihminen kutsui itseään suurisuiseksi, sillä sitä ei ollut kukaan tehnyt ennen hänen seurassa. Randyn joka pulputti menemään niin paljon että heikkoja hirvitti. Femurin hymy hyytyi, kun Adanna jakoi tiedon kuumetaudista. Randy hinkkasi hampaitaan yhteen. Hän hieroi niskaansa vasemmalla kädellään kannustaen itseään keksimään jotain järkevää sanottavaa. Aihe ei voinut olla Adannalle helppo ja äkkiä femuri oli katkera itselleen kun oli edes moista tullut kysyneeksi.
"Olen pahoillani", hän sanoi myötätuntoisesti. "Meidän ei tarvitse puhua siitä, josset halua." Randy ei ollut tullut kauhean usein vastakkain kuumetaudin kanssa, mutta se tiesi sen yhtä vaaralliseksi kuin Adanna antoi hänen ymmärtää. Randyn ajatukset jäivät pörräämään niin tiukasti kuumetaudin ympärille, että hän katsoi Adannaa vielä senkin jälkeen kun tämä oli kysynyt femurista itsestään.
"Ah, ai, minä", hän havahtui. "Noh, minä tulen kaukaa etelästä, muutin Cryptiin kymmenisen vuotta sitten. Kaksi veljeäni asuu yhä etelässä - no siis, sikäli mikäli kun osaan sanoa, en ole kuullut heistä sitten lähtöni jälkeen." Femuri polkaisi vähän lunta kävellessään ja seurasi vetisen loskan lentoa. "Veljeni Reece tuli vähän hulluksi ja Rodionin oli pakko jäädä vahtimaan häntä." Randy hymyli vähäsen. "Reece puhui itse asiassa aika hauskoja juttuja loppupäässä."

Femuri jäi hetkeksi aikaa pälyilemään ympärilleen, varmistaen ettei heitä seurattu, eikä ympärillä näkynyt erityisiä vaaramerkkejä. Hän oli tottunut kulkemaan puissa turvallisesti, maan kamaralla oli paljon enemmän vaaroja, mutta hän tiesi etteivät ihmiset tulleet oksilla yhtä hyvin toimeen ja suostui näinollen kävelemään.
"Ei enää pitkä matka", hän arvioi ääneen ja jatkoi kävelemistä.
Lotdow
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja DailyStar » 27 Huhti 2015, 17:53

Adanna hymyili anteeksiantavasti femurille.
"Ei se mitään. Kyllä minä kestän" hän sanoi naurahtaen. Olihan hän useaan kertaan aiheesta puhunut. Vaikka aluksi se oli saanut kyyneleet hänen silmiinsä, niin nykyisin hän pystyi jopa nauramaan asialle. Vaikka se olikin vakavuudeltaan huippuluokkaa.
Hän vastasi Randyn katseeseen kulmakarvat kysyvästi koholla, kun tämä ei heti vastannut hänen kysymykseensä. Ilmeisesti tämä oli jäänyt miettimään jotakin. Sentään miehen ajatukset eivät olleet kovin kauas karanneet, tämän alkaessa kertoa itsestään ennen kuin Adannan täytyi toistaa kysymys.
"Olet ollut täällä aika kauan" hän sanoi hiljaa ja laski katseensa maahan. "Ja vielä ilman perhettä. Eikö se ole kovin yksinäistä?"

Adanna itse ei olisi pystynyt edes kuvittelemaan kuinka yksinäinen olisi, jos hänellä ei olisi perhettä ja ystäviä. Hän varmaan olisi hajonnut jo muutaman kuukauden jälkeen. Randy sen sijaan oli elänyt jo kymmenen vuotta aivan yksin.
"Kai sinulla on sentään ystäviä?" Adanna kysyi nostaen kasvonsa taas ylös ja katsoi femurin mustia silmiä. Se oli kuitenkin virhe, sillä hän kompastui saman tien pieneen kuoppaan polulla. Säikähtänyt älähdys karkasi naisen huulilta hänen kaatuessa suoraa päätä kosteaan maahan.
"Voi jestas..." hän mutisi ja sylki suustaan vielä muutaman naiselle ei niin sopivan sanan. Samassa hän punastui tajutessaan kironneensa ääneen. "Anteeksi kamalasti. Ei ollut tarkoitus sanoa noin..."
DailyStar
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja Lotdow » 23 Heinä 2015, 22:38

Femuri hymyili niin leveästi että hänen suupieliinsä alkoi sattua.
"Ei oikeastaan", hän vastasi. Kylmä loska tuntui hauskalta varpaiden välissä. Hänen katseensa kierteli hetken aikaa puiden oksien läpi näkyvällä taivaalla.
"Ystäviä riittää", Randy myönsi nyökäten. Hän kävi ajatuksissaan väki ihmisiä ja olentoja joita oli tavannut Quinn metsän puiden alla ja nosti sormiaan pystyyn samalla kun alkoi luetella. "Oli se ruskeatukkainen kalamies, ihme hujoppi demonin riesa, iso hurtta, kuuro narri, toinenkin ihmeellinen puolidemoni ja-" sen pidemmälle hän ei ehtinyt kertoakaan, kun Adanna katosi hänen viereltään tömähdyksen saattelemana. Randy katsahti sivulleen, mutta hänen katseensa hakeutui pian alaviistoon. Hän tuijotti silmät suurina maan tasalta löytyvää naista kun tämä laski suustaan liutan rumia sanoja, ennen kuin käänsi katseensa takaisin taivalale kuin ei olisi kuullut mitään. Pahoittelun myötä hän hymähti huvittuneena ja ojensi kätensä alaviistoon auttaakseen naisen takaisin jaloilleen.
"Hah, oletko käynyt kapakassa? Siellä tehdään lauluja moisista sanoista", hän myhäili ajatukset palaten loisteliaisiin iltoihin ihmisten kylillä. Hän ei itse ollut olutihmisiä, mutta meni mielellään kuuntelemaan musiikkia. "Kerrankin kohtasin kapassa yhden hyvin äkäisen kääpiön, joka oli juonut ainakin tuopin verran liikaa olutta ja-..."

"Ja illan päätteeksi hän julisti tekevänsä siitä oodin!" Randyllä ei ollut hajuakaan kauanko hän oli kertonut tarinaansa, mutta heitettyään kädet ilmaan tarinansa lopuksi, hän havahtui katsomaan maisemia.
"Ohops, taisinpa sangen uppoutua muistelemaan", hän kohotti kulmiaan hämmentyneenä ja kurkkasi olkansa ylitse. "Kauanko ehdimme kävellä? No, hällä väliä, tämä on ehdottomasti suoaluetta." Hän kyykistyi vielä alas toljottamaan multaista maata lähietäisyydeltä ja nyppäisi pari kuivunutta lehteä likaisiin käsiinsä. Ne ratkesivat osiin hänen kämmenellään ja femuri ravisteli hituset tuulen mukaan nyökytellen päätään.
"Kyllä, olemme perillä", hän katseli ympärilleen. "Näillä main pitäisi löytyä suo-ohdaketta yllin kyllin, aletaan etsiä." Sen sanottuaan hän heittäytyi etukenoon ja tutki maata katseellaan kävellessään hitaasti eteenpäin. "Varotaan vesikuoppia, ne eivät jäädy talveksi." Siinä nenä melkein maassa kulkiessaan hän kurkkasi sivusilmällään Adannaa.
"Asuitteko ihmisten kylässä?" hän kysäisi nopeasti. Jos hän oli jo sitä kysynyt, tai jos neiti oli siihen jo vastauksen kertonut, oli femuri sen unohtanut tyystin.

//vähän niinkuin Lotta oli unohtanut vastata. Anteeksi kamalasti kesto! D:
Lotdow
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja DailyStar » 22 Syys 2015, 23:01

Adanna hymyili kiitollisena Randylle tämän auttaessa hänet pystyyn. Hän kirosi vielä mielessään kastunutta pukuaan, mutta naurahteli pian femurin kertomukselle. Randy oli hyvä tarinankertoja ja tämä sai Adannan unohtamaan matkan pituuden. Lopussa hän oli jopa ihmeissään kuinka nopeasti matka oli sujunut loppujen lopuksi.
"En oikeastaan" hän vastasi miehen kysymykseen kastoen samalla tarkkaan mihin jalkansa laski. "Lähin naapurimme oli parin pellon takana."
Adannan piti varoa törmäämästä femuriin tämän kulkiessa miltei kaksinkerroin muutaman askeleen edellä. Hän yritti vilkuilla maata, josko huomaisi jälkiä ohdakkeista. Mekon kosteus toi vilunväristyksiä silloin tällöin, mutta se nyt oli siedettävä. Kömpelyydestä kun sai maksaa.

"Mutta olen kyllä käynyt useassa kylässä pyörähtämässä, samoin kuin sekä ihmisten että kääpiöiden kaupungeissa. Satamassa olisi kyllä joskus hauska käydä" nainen rupatteli leppoisasti. Vaikka hän olikin seikkaillut maailmalla jo viiden vuoden ajan, ei hän ollut uskaltautunut satamaan mennä. Olihan se täynnä merimiehiä ja -rosvoja, jotka saattaisivat käydä yksinäisen naisen kimppuun arvaamatta. Hän tarvitsisi seuralaisen, mieluiten suuremman kokoisen miehen, jotta pystyisi turvallisin mielin astumaan satamakylään.
Yhtäkkiä Adanna tajusi, ettei ollut kysynyt sitä kaikkein tärkeintä kysymystä vielä Randylta.
"Randy... Miltä suo-ohdake näyttää?"

//Vihdoin ja viimein on muutot hoideltu ja kotiuduttu ^^` anteeksi pitkän pitkä kesto
DailyStar
 

Re: Herbalistit heinäpelloilla | Daily

ViestiKirjoittaja Lotdow » 25 Loka 2015, 17:11

Randy oli jo hetken luullut löytäneensä suo-ohdaketta, mutta kuihtunut korsi hänen kädessään olikin vain pahanhajuinen suopursu. Hän nyrpisti nenäänsä ja jätti kasvin rauhaan, yrittäen karkottaa hajun kädestään hinkkaamalla sitä liiviinsä. Hän suoristi selkänsä ja katseli ympärilleen. Alue vaikutti jotenkin kuihtuneelta. Juuri silloin Adanna mainitsi satamat ja Randy, joka inhosi kalaa, nyrpisti nenäänsä entisestään niin paljon että hänen naamaansa särki. Hetkessä hän oli kuitenkin vaihtanut ilmeensä takaisin peruslukemille.
"Satamassa on hyvät maisemat", hän huomautti muuta keksimättä, ystävällismielisesti hymyillen, "Merellä vielä paremmat." Hän oli aina halunnut lähteä purjehtimaan Cryptin rannikoille, nähdäkseen tämän maan samalla tavalla kuin oli nähnyt sen ensi kertaa.
"Itse toivon pääseväni Manasses saarille", hän kertoi kumartuessaan siirtelemään erään tiheän pensaan kuivuneita oksia. Randy tuhahti pettyneenä ja alkoi kaivaa taskuaan, tarkistaakseen kasvikirjastaan olivatko he varmasti oikeassa paikassa. Adannan kysymys sai hänet naurahtamaan ja kepeästi lätkäisemään otsaansa.
"Olenpa höpsö!" hän ilmoitti huvittuneena ja kääntyi Adannaa kohti, "Unohdin tyystin." Hän käveli, tai oikeastaan hyppelehti, Adannan vierelle samalla kun pläräsi vinhasti sivuja läpi. Pian hän pysähtyi aukeamalle, jonka väliin oli asettanut kuivuneen kasvin. Sen ennen vihertänyt varsi oli muuttunut vanhuuttaan rusehtavaksi, mutta päästä kasvava valkoinen paksu piikkutuppo oli ennallaan. Hän näytti aukeamaa Adannalle ja naputti kasvia sormellaan.
"Tämä on suo-ohdake. Muistuttaa hyvin paljon tavanomaista ohdaketta, mutta pää ovat valkea." Hän katsoi vähän säälien vanhaa suo-ohdakettaan. Jatkuva sivujen kääntely ja taskussa matkaaminen olivat tehneet muutenkin Randyn kirjasta ja sen kasveista huonokuntoiset.

Randy päätti ottaa kasvin sivujen välistä ja ojensi sen Adannaa kohti.
"Käytä tätä mallina", hän ehdotti, "Tähän vuodenaikaan suo-ohdakkeet ovat paljon tavallista lyhyempiä, joten kannattaa tarkastaa muun aluskasvillisuuden välistä." Hän hyppelehti etäämmälle maastoa tutkimaan, arvellen etsintöjen olevan tehokkaampia jos he eivät kyykkisi samassa puskassa. Randy oli Adannan vieressä seisoessaan pistänyt merkille tämän vaatteiden kosteuden. Tämän aiemman kertomuksen perusteella kylmä ei varmasti tehnyt hyvää hänen kuumealttiudelleen, mistä päätellen heidän olisi parempi etisä kasvit nopeasti ja mennä jonnekin lämmittelemään hetkeksi.

//Tervetuloa takaisin ^u^ Ja täällä kyllä nyt kestää itse kullakin vastata, että ei tässä mitään.
Lotdow
 


Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron