Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Heinä 21, 2015 11:37

Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

[Suskari Zaransa kanssa, tervepätulloo]

Aamu alkoi jo valjeta kultaisine säteineen, ne valaisivat puiden välistä paljaaksi tallottua metsätietä jolla ketterätkin jalat joutuivat varomaan maanpintaan puskevia puiden juuria. Eleonora veti keuhkonsa täyteen aamukasteisen metsän puhdasta tuoksua, kuunteli sen salakavalaa hiljaisuutta ja huomasi ihmettelevänsä luonnon hiljaisuutta ympärillään. Yleensä luonto eläimineen heräsi auringon ensisäteisiin ja linnut aloittivat livertämisensä, joka toisinaan jopa ärsytti väsynyttä matkaajaa. Naisen sirot sormet puristuivat nyrkkiin ja suoristuivat hänen tyynnytellessä mieltään, joka piti hiljaisuuttakin riittävän epäilyttävänä asiana pieneen hermoromahdukseen. Matka ei olisi enää pitkä ja tämä oli reitti jota kovin usein kulki hökkelilleen tullessaan satamasta päin, tällä kertaa oli auttanut rahatonta satamaporttoa toimittamaan maailmaan toisen lapsensa. Noraa oli puistattanut naisen likaisuus ja tämän elämän kylmä raadollisuus, surettanut ajatus siitä mitä kaikkea tuo vastasyntynyt joutuisi elämänsä aikana kokemaan. Lapsen onneksi toiselle oli suotu onni syntyä pojaksi, ehkäpä lapsi pääsisi nuorena laivan kansipojaksi eikä jäisi kylmille kaduille. Porton kollegat olivat toimittaneet Noralle pinttyneitä rättejä ja kylmää vettä, joiden avulla oli puhdistanut rääkyvän lapsen ja synnyttäneen äidin nivuset parhaansa mukaan. Oli saanut vettä myös itsensä puhdistamiseen, joten ei joutunut taittamaan matkaansa kädet kyynäriin asti veressä ja muissa roiskeissa.

Nyt siis asteli tutulla metsäreitillä valppaana ja säikyksikin itsensä tuntien, juurikaan häntä ei lämmittänyt pieni puukko harmaan mekkonsa vyötärönauhan alla. Nora pyöräytti kaulalleen kiedotun huivin oranssiin taittuvien hiustensa suojaksi, osaksi kasvojaankin varjostamaan – epäilemättä ajatteli, että jos hän ei nähnyt ketään, ei häntäkään voitu nähdä. Kätilön onneksi oli useimmiten koitunut hänen ränsistynyt ja vaarattomuuttaan huutava ulkomuotonsa, jopa vihamieliset vastaantulijat olivat joko täysin häntä huomioimatta ohittaneet naisen tai pienen puhuttelun ja tönimisen jälkeen antaneet hänen mennä. Ehkäpä myös ammattinsa oli osa syy, yleisesti hänestä tuntui että kätilöiden tekemää työtä arvostettiin. Ainakin ihmisten puolella.

Noraa puistatti, eikä hän tiennyt johtuiko moinen aamun koleudesta vai kenties oman päänsä luomasta pahaenteisyyden illuusiosta. Vihertävät silmät etsivät tuttuja kiviä ja muita merkkejä metsästä, mutta koko yön kestäneessä synnytyksessä valvottuaan ei katseensa ollut erityisen tarkka ja tutut merkit jäivät huomioimatta. Siitä huolimatta hän uskotteli itselleen, että oli oikealla reitillä sillä varmasti oli valinnut metsäpoluista sen oikean ja loppujen lopuksi hänen ei tarvitsisi kuin seurata sitä päästäkseen hökkelilleen. Ja niin Nora olikin, vaikka epäusko puristikin sydäntä ja sai siron rintakehän kohoilemaan. Vasen käsi nousi hermostuneesti kohentamaan oikealla olalla kannetun pienen nahkalaukun asentoa, se tuntui musertavan väsyneen naisen painonsa alle. Jopa huomattavan vaaleilla kasvoilla viihtyvät, punertavat kesakot näyttivät kalpeilta poskipäillä, niin kovin väsynyt, nälkäinen ja pelokas tuo kulkija oli tällä hetkellä.

Jos olisi tiennyt kenet hän tulisi vielä kohtaamaan, kun jatkaisi matkaansa hetken aikaa syvemmälle metsään ennen kuin palaisi takaisin lähemmäs metsän rajaa, olisi nainen kaiketi kääntänyt nokkansa kohti satamaa ja pistänyt vipinää kinttuihinsa. Hänellä ei kuitenkaan ollut maagisia lahjoja, joten ei kyennyt näkemään moisia kohtaamisia ennalta. Siispä jatkoi matkaansa aamulta tuoksuvassa, hiljaisessa metsässä kohti tuntematonta. Kätilö huokaisi syvään ja suoristi selkäänsä, jota vihlaisi tuntien huono työasento. Leukaperät kiristyivät päättäväisesti, kun tämä päätti että hänellä ei olisi mitään syytä pelätä tässä metsässä, tähän aikaan. Ja sitä paitsi, jos kohtaisikin jonkun vihamielisen vangitsemaksi, tiesi että pienellä puukollaan voisi pistää itsensä kylmäksi, mikäli ei kykenisi vihamielistä vahingoittamaan. Ihme ja kumma moinen ajatus rauhoitti naisen mieltä huomattavasti, hänellä oli vapaus päättää omasta kohtalostaan.
Viimeksi muokannut Wolga päivämäärä Ke Joulu 30, 2015 11:53, muokattu yhteensä 2 kertaa
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Heinä 21, 2015 12:59

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Zara

Aamu oli alkanut siinä missä kaikki muutkin alkavat päivät, linnut lauloivat ja näin kesä aikaan aurinko porotti jo heti aamusta säteillään hohtavaa lämpöä taivaalta ja ilma oli kaikin puolin hyvin kaunis, ja tulisi varmasti sellaisena pysymään. Pilviä ei juurikaan taivalla näkynyt ja ilma oli tyyni. Zara oli herännyt jo huomattavasti ennen kukon laulua venytellen suurta ruumistaan, ennenkuin aamu väsyneen kankeasti lähti kävelemään jonkin matkan päässä olevaa pientä lampea kohden. Naaras kurkotti kaulansa alas juomaan ja kauhoi raikasta lämmintä vettä ala leukaansa nostaen aina päänsä ylös kaataakseen veden alas kurkustaan vatsaan. Zara kun ei ollut koira, joka olisi voinnut vain litkittää vettä kielellään suoraan lammesta. Naaraan suun anatomia ei pystynyt toimimaan niin, joten naaras joutui "kauhomaan" vettä suuhunsa saadakseen sitä kurkustaan alas.
Saatuaan itsensä kylläiseksi vedestä lähti naaras hitaasti omaan tahtiinsa kävelemään kohti metsiä. Naaras tunsi nälän kaivavan vatsaansa ja hänen olisi etsittävä sitä, että jaksaisi valmistautua tulevaan. Zara oli kantava ja vanhana kokeneena synnyttäjänä tiesi jo h-hetken olevan todella lähellä, johon naaras tarvitsisi voimia ja mahdollisen rauhallisen pesäpaikan, sekä synnyttämis paikan. Paikan naaras olikin jo valinnut ajat sitten huolella hieman kauempana varsinaisesta laumastaan metsän suojista, että saisi olla ensinmäiset päivät rauhassa.. Munat olivat haluttu kohde pedoille, sekä niille old lacertoille jotka halusivat osoittaa kapina mieltään. Zara ei halunnut poikasiaan menettää, joten naaras hoiti lapsiaan mieluiten itsekseen omassa rauhassa niin kauan kuin laski sen tarpeelliseksi.

Naaras kulki isosta koostaan huolimatta yllättävän äänettömästi metsän pohjalla etsien katseellaan jotakin saaliiksi kelpaavaa, mutta sitä ei suotu naaraalle helposti. Häntä itseään pienemmän eläimet olivat hetkessä tiessään, jos ehtivät naaraan näkemään, ja Zaran pömpöttävä raskaus vatsa ei paljoa asiaa auttanut. Se teki naaraasta tavallista hitaamman ja kömpelömmän liikkeissään.
Zara joutui siis kulkemaan todella kauas saadakseen itselleen jotakin suuhun pantavaa. Matkalla naaras oli toki saannut kiinni yksinäisen rusakon pomppimassa metsässä, mutta se oli ollut vain suupala isokokoiselle naaraalle. Naaras tarvitsi enemmän, paljon enemmän. Siinä ruokaa etsiessään Zara tajusi eksyneensä lähelle ihmis asutuksia, lähelle satamaa, jossa oli ja meni ihmisiä suuntaan jos toiseen. Zara omaksi onnekseen oli sen verran metsän suojissa ettei naarasta voinnut nähdä, ellei katsomalla katsonut. Ihmis kylissä oli aina ruokaa lampaita, koiria, lehmiä ja jopa ihmiset itse olisivat naaraalle kelvanneet, mutta keskellä kirkasta päivää moinen yritys olisi tuhoon tuomittu ja näin isoon kylään ryntääminen olisi jo itsemurha. Etenkin kun Zara ei ollut muutenkaan parhaimmillaan juuri nyt. Niinpä naaras kääntyi ja päätti tyytyä johonkin muuhun syötävään..

Aamu alkoi kääntymään päivään ja siitä pikku hiljaa iltaan, Zara oli onnistunut saamaan laskeutuvassa illassa itselleen peuran pienen kyttäämisen jälkeen ja ahmi hirvieläintä vatsaansa niin nopeasti kuin pystyi, kunnes lopulta lopetti ja oli aikeissa palata "kotiinsa" että voisi aloittaa sen tuskaisen odottamisen synnyttämistä varten. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin hyvin kuin ehkä olisi pitänyt. Zaran kulkiessa naaras alkoi tuntemaan supistuksia, jolloin naaras joutui pysähtymään kivun takia hiljaa sähisten, mutta kipujen siiryttyä naaras yritti jatkaa matkaansa, mutta ei päässyt pitkälle kun sai uudestaan. Naaras taisteli vastaan.. hänen olisi päästettävä turvallisempaan paikkaan! Lopulta kipu alkoi käymään sietämättömäksi ja se pakotti naaraan laskeutumaan puoli istuvaan asentoon ja siitä aina varovasti makaamaan. Zara tunsi kuinka se ensimäinen muna pyrki ulos maailmaan ja naaraan vastusteluista huolimatta polpahti ulos, jonka perässä tuli toinen ja kolmas.. jonka jälkeen synnyttäminen tuntui vaikemmalta, munat eivät tulleet ulos.. aivan kuin ne olisivat olleet jumissa ja se tuotti naaraalle tuskaa, kipua ja ahdistusta naaraan liikkuessa hermostuneesti paikallaan maassa yrittäen löytää jostakin hyvää asentoa itselleen.

Zara ei tiennyt kuinka kauan hän oli kamppaillut tuskiensa kanssa, rikkonut ohessa kaksi munistaan, mutta naaras alkoi väsymään ja oli asettunut vain kyljelleen makaamaan hengittäen todella raskaasti ja tuskaisen kuuloisesti. Näin ei ollut koskaan käynnyt.. Eikä naaras oikeastaan edes tiennyt mistä oli kyse, mikseivät munat tulleet ulos vaan satuttivat häntä.
Zara havahtui ääneen ja nosti laiskasti päätään sieltä jotakin matalan ruohikon seasta ja näki ihmisen pimeydessä. Zara sähisi varoitukseksi paljastellen hampaitaan, vaikkei naaraasta ollut edes ylös nousemaan kunnolla.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Heinä 21, 2015 1:48

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Noran sormet hipaisivat vyötärönauhan alla säilytetyn puukon kahvaa, kun jostain sivummalta kuului kahahdus. Naisen alahuuli pureutui hampaidensa väliin, jotta ei olisi lähtenyt juoksemaan ja herättänyt epäilemättä paljon enemmän huomiota kuin yksinään rauhallisesti kävellen. Kukaan ei kuitenkaan tullut esiin metsän kätköistä, joten huivipää jatkoi hieman jäykäksi muuttunutta askellustaan kohti turvapaikkaansa. Tai kuinka turvallinen yksinäinen hökkeli asutusten laidalla nyt ikinä saattoi ollakaan, mutta ainakin hänellä oli paljon pakomahdollisuuksia, sillä metsään oli helppo hävitä. Metsään oli myös helppo kadottaa itsensä, senkin Nora tiesi. Ja näissä metsissä kuului liikkuvan jos minkälaista kulkijaa joista harvan kerrottiin olevan erityisen ihmismyönteinen. Kylmähiki kostutti naisen siroa, muutamin arvin varustettua niskaa jälleen eikä puukko enää suonut turvan tuntoa.

Kätilö oli vaipunut ajatuksiinsa, kun kuuli raskaan huohotuksen sivustastaan. Nainen oli riittävän usein jo kuullut synnytystuskien värittämiä ääntelyitä ja huohotuksia, jotta onnistui tunnistamaan melkein jo läähätystä muistuttavasta äänestä tuskan terävän reunan. Ei Nora toki pystynyt sanomaan, miksi tuon äänen tuottaja yleensä oli tuskainen – mutta sen verran kykeni kyllä päättelemään näkemättä, että kivuissaan vielä näkymättömissä oleva ääntelijä oli. Vastoin omaa järkeään ja huutavaa pelon tunnetta vatsanpohjassaan, nainen poikkesi hieman reitiltään jotta voisi löytää tuon äänen lähteen. Kenties hänen viimevuosiensa kokemukset nunnien luona, sekä tuon yksinkertaisen kätilön auttamisenhalu hänen menneisyydessään olivat valaneet häneen halua auttaa avuntarvitsijoita. Hänen onnekseen näin yllättäviä tilanteita ei useimmiten tullut vastaan, sillä muuten olisi neitosen henki voinut olla höllässä jos kovin moneen soppaan päätyi suloista lusikkaansa tunkemaan.

Eikä vihreäkatseinen nainen ollut uskoa silmiään, kun näki olennon joka silmiensä edessä makasi. Se paljasteli hampaitaan ja sähisi, mutta kyllä Norakin kykeni näkemään ettei tuo ollut kunnossa – ei alkuunkaan. Katse tavoitti keltuaismössön ja nahkean näköiset munankuoret eikä voinut olla tuntematta surumielisyyttä noiden kehittymättömien olentojen puolesta, mikä tosin tuntui Norasta yhtä aikaa kummalliselta sillä ikinä hän ei ollut onnistunut törmäämään näin valtavaan liskoon. Eikä hän oikeastaan ollut edes varma minkä kanssa hän oli tekemissä, epäili kuitenkin, ettei olento missään nimessä ollut tavallinen metsäneläjä. ”En tiedä kyllä ymmärrätkö mitään mitä sanon”, nainen aloitti hieman hämillisesti ja vilkaisi olennon pulleaa vatsanseutua eikä hänen tarvinnut arvailla mistä oli kyse. Lähestyi olentoa varovaisesti muutaman askeleen, yrittäen näyttää niin pieneltä ja harmittomalta kuin se vain suinkin oli mahdollista – ei todellakaan halunnut kokeilla kuinka tappavaa voimaa tässä odottavassa naaraassa asui.

”Taidat olla synnyttämässä?”, puheli enemmänkin itselleen kuin tuolle olennolle ja perääntyi muutaman askeleen, sillä epäili että lähestyessään yhtään enempää olisi liian hyvällä isku etäisyydellä. Nainen laski laukkunsa hiiiiitaaaaasti maahan ja kyykistyi sen viereen, laski katseensa siroihin käsiinsä. Ei hän kyllä tiennyt halusiko hän sotkea niitä auttaakseen tuota tuntematonta liskoa, joka aivan hyvin voisi koitua hänen kohtalokseen. Nainen jäi miettimään vaihtoehtojaan ja pureskeli huultaan, pitäen samalla syrjäkarein silmällä tuota olentoa edessään.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Heinä 21, 2015 10:18

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Zara sähisi aloillaan maatessaan hampaitaan paljastellen kun nainen oli alkanut tulemaan lähemmäs, mutta jäi kuitenkin hämmästelemään suurta liskoa turvallisen välimatkan päähän... josta Zara ei ollut kovinkaan tyytyväinen. Ihmis naiselle ei olisi mikään ongelma hakea kylästä muutama metsä mies naarasta teurastamaan, joka muutenkin oli jo heikoilla pitkittyneen synnytyksen tähden. Metsästäjillä tai sotilailla ei olisi mikään vaikeus pistää kantavaa naarasta kylmäksi ja silputa sitten tarpeisiinsa, tai myydäkseen nahka naaraan päältä hyvään hintaan. Nainen ei kuitenkaan kirkuen lähtenyt apua hakemaan, vaan kävi puhumaan, miettien ääneen ymmärtäisikö suuri kokoinen lisko naisen puhetta jolloin Zara hetkeksi lopetti sähisemisen kallistaen pienesti päätään. Kyllä Zara puhetta ymmärsi hyvin ja osasi puhua, mutta se oli aina toinen asia halusiko naaras tälle ihmiselle asian paljastaa.
Nainen yritti hitaasti lähemmäs ja Zaran ehkä hetkellinen rauhoittuminen oli hetkessä tiessään kun old lacerta naaras sähähti ja liikahti agresiivisesti naista kohden, pääsemättä kuitenkaan ylös, ja iski voimakkaalla hännällään maahan vain varoitukseksi ettei naisella ollut asiaa lähelle. Kyllä Zara uskalsi purra ja pystyi edes jollakin asteella puolustamaan itseään tilastaan huolimatta.

"Mitä se sinua liikuttaa, ihminen!?" Zara sähisi perääntyvälle naiselle, mutta naaraan suu ei liikkunut kuten puhuessa yleensä. Naaraan puhe tuli ikään kuin Zaran "sisältä", kuin vatsalla puhujalla. Zara kiinnitti kultaiset silmänsä naisen olalla olevaan laukkuun, jota tämä tuntematon nainen alkoi laskemaan hitaasti alas kuin osoittaakseen ettei halunnut old lacertalle tehdä mitään pahaa, kyykistyen sitten laukkunsa luo kaivaen sieltä jotakin. Zara katseli sivusta hiljaisena naisen touhuja pitkän ruoskamaisen hännän liikkuessa hyvin hermostuneesti edes takaisin maata vasten.
"Mitä sinä haluat?" Zara kysyi ihmetellen kun sähisi, mutta ei naiselle, eikä edes agresiivisesti vaan kivusta kun jälleen tuli supistuksia ja naaras liikkui paikallaan tuskissaan.

// Tämmönen pikkunen huomautus vain: TNFssä haltoiden puhe yleensä kursivoidaan, tai ylipäätänsä ulkomainen kieli ja ajatukset. Iski vain pieni mietintä et puhuuko Nora nyt haltoiden kieltä vai ihan yleiskieltä :) //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ti Heinä 21, 2015 11:12

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Nora kohotti kulmiaan selvästi häkeltyneenä, kun lisko herkesi puhumaan. Puhe ei tosiaan muodostunut kuin ihmisillä, vaan toinen näytti pitävän pelkästään suutaan auki. Tämä oli kummallisinta mitä hän oli koskaan kokenut, tai ei ehkä sillä merimies oli ollut aika kekseliäs, mutta aikuisiällä oudointa ehdottomasti. Joskaan, puhuvaa jättiliskoa ei kyllä ihan joka päivä tullut vastaan. Nainen nosti laukustaan maahan pienen pullon ja nosti sitten katseensa takaisin noihin kultaisen värisiin silmiin, väri oli suorastaan kiehtova ja nainen unohtuikin katselemaan otusta tarkemmin. Selvästi kuitenkin säikähti uteliaisuuttaan sillä nähtävästi värähti ja laski nopeasti katseensa takaisin käsiinsä, kun ymmärsi tuijotuksensa. Ikään kuin lisko olisi voinut muuttaa hänet katseellaan vaikka kiveksi. Ja toki tuijottaminen saattoi nostattaa jos jonkinlaisia tunteita tuijotettavassa, eikä nainen halunnut kokeilla oliko liskon paikoilleen jämähtäminen vain näennäistä vai kenties teeskenneltyä.

”Haluan”, kätilö hiljeni hetkeksi ja mietti halusiko todella, ”auttaa sinua, näytät olevan tuskissasi”, lausui hiljaiseen ja rauhalliseen tapaansa, joskin näennäisen tyynessä äänessä värähti hienoinen pelko. Oranssitukkainen nainen hypisteli purkkia käsissään hetken ennen kuin uskaltautui suoristautumaan mittavaan vajaan 160cm pituuteensa. ”Olen Eleonora ja, usko tai älä, olen kätilö”, puhui ja piti katseen siroissa käsissään ja pienessä purnukassa. Lasipullo sisälsi yrteistä uutettua, tai liotettua, nestettä jonka kuuluisi poistaa kipuja ainakin jossain määrin. Niiden teho yleensä riippui siitä, että kuka sitä otti ja kuinka kenenkin keho oli valmis niiden hyötyjä vastaanottamaan. Toiset olivat herkempiä kuin toiset. Siitä hänellä ei ollut kokemusta, että kuinka yrtit toimisivat puhuviin liskoihin. ”Ja koska päädyin tähän niin minun etiikkani vaatii minua ainakin tarjoamaan apuani sinulle, joten…”, jätti tarjouksensa ilmaan roikkumaan ja teki samalla uhkarohkean päätöksensä.

Vilkaisi epävarmasti liskon mahtavaa häntää ja sen jälkeen naaraan päätä, jossa kunnioitusta herättävät hampaat näyttivät vain odottavan kehen saisi pureutua. Lähti kuitenkin varoen lähestymään olennon pääpuolta, puri alahuultaan jotta sisunsa ei hyppäisi varpaiden kautta metsäiseen maahan ja karkaisi. ”Tavallisesti en tarjoaisi koko pullollista”, aloitti ja etsi ääneensä sen hiljaisen, rauhallisen soinnin, ”mutta koska olet rutkasti isompi kuin synnyttäjäni yleensä, niin ehkä on parempi että kulautat tämän kokonaisuudessaan. Sen pitäisi auttaa kipuihin edes jossain määrin turruttavasti, en kyllä tiedä kuinka se teillä toimii. Mutta nämä yrtit on tilkassa alkoholia liotettu ja veteen jatkettu. Ei mitään myrkkyä tai tarkoitettu tappamaan ketään”, puheli ihmeen pitkän lauseen ja seisahtui jo melkoisen uhkarohkealle etäisyydelle liskosta. Avasi sitten liioitellun hitaasti pullonsa korkin ja näön vuoksi hörppäsi kitkerää nestettä ensin itse, kuitenkin varoen jotta litkua jäisi edes suurin piirtein sen verran, että olisi pienintäkään mahdollisuutta saada liskon tuskia laantumaan. Tarkoituksensa oli toki osoittaa, että puhui totta eikä neste ollut vaarallista. Tottuneet kätilön silmät näkivät jo merkkejä hienoisesta väsymyksestä, joka oli aina vaarallista synnyttäjille – lajiin katsomatta. Heidän tulisi toimia nopeasti, mikäli mielivät päästä tyydyttävään lopputulokseen. ”Saisinko auttaa sinua?”, pyysi sitten ennen kuin uskaltautui tekemään enempää liikahduksia suuntaan, tai toiseen.

[Kiitos huomautuksesta! En ajatellut asiaa yhtään, Nora ei tosiaan osaa haltiakieltä joten väärinkäsitysten välttämisesti kirjoittelen siis jatkossa ilman kursivointeja :)]
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Heinä 22, 2015 6:39

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Suuri kokoinen naaras tuijotti nais puolista ihmistä takaisin siinä missä nainen maassa makaavaa liskoa ja kiinnitti katseensa naisen käsissä olevaan pulloon. Zara ei tuntenut oloaan turvalliseksi, vaikkei lasista pulloa voinnutkaan laskea aseeksi jolla suuren liskon olisi voinnut tappaa. Zara kuitenkin tiesi hyvin että ihmisillä oli taitoja valmistaa myrkkyjä, joita ne pirut tiputtelivat liha kimpaleiden seassa pitkin metsää eläimien harmiksi edes tietämättä oliko kohde se mahdollinen haluttu. Joten Zaran luottamus pullon sisältöön oli harvinaisen alhainen jo heti ensinmäisellä sekunnilla. Nainen käänsi sittemmin katseensa pois liskosta, mutta Zara ei laskenut omaansa sen häntä heilui uhkaavasti edelleenkin puolelta toiselle.. vaikka liikkeissä alkoi näkymään jo väsymys. Ei Zara ollut elämäänsä luovuttamassa ilman taistelua.

Zara kohotti "kulmiaan" hieman yllättyneenä kun naisen kävi vastaamaan että halusi auttaa hädässä olevaa synnyttäjää, johon Zara hieman naurahti epäuskoisesti. "Miksi?" Zara kysyi ehkä hieman kylmästi, mutta ei oikein ymmärtänyt auttajansa haluja auttaa häntä. Zara oli eläin, eikä luonnossa ketään autettu.. jokainen piti huolta omasta nahkastaan. Tietenkin haltoihin liityttään Zara myös näki auttamisen tärkeyden, mutta ei Zara jokaista siipirikkoa lintua lähtenyt auttamaan muulla tavalla kuin lopettamalla linnun kärsimykset ja täyttämällä vatsansa. Lisäksi ihmiset olivat vihollisia, valloittajia vailla lupaa, jotka piti ajaa pois tältä mantereelta.
Nainen nousi ylös kyykystään ja esitteli itsensä nimeltään Zaralle, joka ei käynnyt vastaamaan ystävälliseen esittelyym, sen sijaan naaraan ihmetys nousi esille. "Kätilö?" Zara kummasteli ihmetellen mikä kumma tämä "kätilö" mahtoi olla, niitä kun ei tosiaan luonnossa ollut synnyttäviä äitejä pelastamassa, eikä Zara ennen tätä päivää juurikaan ollut apua tarvinut lastensa maailmaan saattamiseen. Paitsi nyt... ja vielä ihmiseltä, joka oikein ilmeisesti vaati auttaa naarasta.. etiikkansa tähden? Taas niitä outoja sanoja, joita naaras ei tunnistanut.

Ellinoraksi esittäytynyt nainen kävi vielä suuren liskon katseellaan läpi ennenkuin uskaltautui käydä lähestymään sitä naaraan tappavampaa pää puoliskoa terävine hampaineen. Zara jännitti lihaksiaan alkaen uudestaan sähisemään pienessä valmiissa hyökkäys asennossa tarkkaillen Noran liikkeitä kun tuo alkoi puhumaan hänelle. Nainen oli todellakin aikomassa tarjota pulloa naaraalle, selittäen että joutuisi antamaan Zaran suuren koon tähden koko pulollisen, että kivut helpottaisivat ja vakuutellen ettei pullossa ollut myrkkyä. Zara katseli edelleenkin epäilevästi ihmis naista, joka pysähtyi juuri ja juuri niin lähelle että Zara olisi päässyt hyökkäämään naisen kimppuun ja ehkä naaras pienesti olisi halunnutkin, mutta pieni puoli naaraasta tahtoi apua. Tuska tosiaan alkoi käymään sietämättämäksi ja Zara tunsi, vielä pirteydestään huolimatta, itsensä väsyneeksi kaikesta siitä ponnistamis yrityksestä mitä hän oli yrittänyt tehdä saadakseen lapsensa ulos.
Nainen liikutti hitaasti kättään ja Zara nousi hieman maasta takajalat täristen sähisten ja tuijotti naisen liikehdintää niin kauan kun tuo avasi pullonsa ja hörppäsi siitä kulauksen. Zara oli hieman hämmentyneen näköinen sekunnin murto-osan ajan, kunnes rojahti hitaasti takaisin maahan makaamaan, jääden kuitenkin tuijottamaan naista keltaisilla silmillään, joka kysyi saisiko nainen auttaa. Zara katseli hieman epäuskoisena naista, mutta tällä kertaa naaraan elämän halu olis se vahvempi puolisko.
"Hyvä on, mutta tulen repimään sinun raajasi irti jos teet jotakin!" Zara sähtisi sen pienen hetken teräviä hampaitaan paljastaen, mutta rauoittui nopeasti avaten suunsa että nainen saisi kaataa litkunsa sinne.

// Eipä mitään, noita pikku virheitä sattuu itse kullekin :) //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ke Heinä 22, 2015 2:41

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Pisamaiset kasvot pysyttelivät vakavina, kun lisko tuntui jälleen kohottavan asentoaan sen minkä pystyi. Vihertävien silmien epävarma katse laskettiin jälleen maahan, jos se nyt yleensäkään oli käynyt tässä välissä naaraassa ollenkaan. Sähinä ja selvät epäluottamuksesta kertovat eleet olivat hyvä merkki siitä, että hänen ei toistaiseksi olisi edes kannattanut jatkaa matkaansa eteenpäin. Ei ollut huomannut edes avata suutaan selvittääkseen mitä kätilöt oikeastaan edes tekivät. Liskon uhkaus sai Noran jälleen harkitsemaan, että oliko tämä sittenkään niin hyvä idea. Hän ei epäillyt hetkeäkään etteikö tuo kivuissaan olevan olento olisi pystynyt toteuttamaan uhkaustaan, siitäkin huolimatta että selvästi toinen ei ollut parhaimmillaan. Kun lisko jälleen hieman rauhoittui ja avasi suutaan suorastaan yhteistyöhaluisena, jos nyt tästä naaraasta sellaista sanaa koskaan saattoi käyttää, kätilö päätti että ei perääntyisi. Tiesi murehtivansa tämän synnyttäjän kohtaloa pitkään, jos nyt pakenisi paikalta.

Nainen asteli varoen lähelle liskon päätä, tuota suuta joka tuntui olevan täynnä tappamista varten tehtyjä hampaita. Nora vilkaisi epävarmana ympärilleen ja puristi putelia kädessään rystyset valkoisina, hyvä ettei särkenyt sitä huolimattomuuttaan. ”Minä en tiedä toimiiko tämä sinuun”, painotti vielä kerran ja kaatoi sitten kitkerän nesteen liskon suuhun, varoi osumasta hampaisiin tai muutenkaan olentoon. Vaikka, ehkäpä olisi turvallisempi kokeilla kuinka toinen reagoi kosketukseen nyt kun oli pääpuolella eikä sitten vasta, kun joutuisi kulkemaan häntäpäähän. ”Joku varmasti tukkii synnytystiet”, Nora puhui enemmänkin itselleen kuin synnyttäjälle ja heitti tyhjän purkin hieman kauemmas heistä, se osui pehmeään sammaleeseen eikä edes kuulostanut hajoavan. Parempi niin, purkit maksoivat ja olisi muutenkin kurja teloa jalkansa sirpaleisiin. Rauhallisin askelin lähti siirtymään liskon kylkeä pitkin tämän häntäpäähän.

Päästyään olennon lavan kohdalle, nainen laski varoen kätensä koskettamaan nahkaa joka tuntui vieraalta hänen ihmisihoon tottuneiden sormiensa alla. ”Kätilöt, tai lapsenpäästäjät, auttavat äitejä synnyttämään jälkikasvunsa turvallisesti”, selvensi ammattiaan, kun muisti yhtäkkiä toisen ihmetelleen ääneen moista sanaa. Mikäli lisko ei estäisi häntä kosketuksen jälkeenkään, nainen lähti astelemaan kohti takajalkoja ja varoi astumasta noihin muutamaan särkyneeseen munaan. Ei voinut olla miettimättä, että kuinakohan monta munaa olisi vielä tulossa. Nora katsahti ympärilleen päästyään olennon takajalkojen luokse, metsä näytti hiljaiselta ja rauhalliselta. Suorastaan seesteiseltä, vaikka juuri nyt kaksi olentoa joiden ei kuulunut kohdata, ainakaan näissä merkeissä, pyrkivätkin kummalliseen yhteisymmärrykseen varsin lähellä tietä jota kulutti metsäneläinten lisäksi myös ihmiset ja kaiketi monenlaiset muutkin eläjät.

Nora tarkasteli eläimen vatsanseutua katseellaan, epäilemättä toisen synnytyspoltot liikuttelivat tahdonvoimasta riippumatta liskon lihaksia jotka yrittivät työntää synnytysteiden esteenä olevaa munaa ulos. ”Minun täytyy yrittää kääntää muna jotenkin parempaan asentoon, se voi sattua ja toivon että saisin siitä huolimatta pitää raajani”, Nora osoitti sanansa nyt synnyttäjälle, vilkaisi tätä syrjäkarein, ”on hankala toimia kätilönä ilman käsiä”, kaiketi sanat yrittivät jopa hakea jonkinlaista kuivaa huumoria tähän tulenarkaan ja niskavilloja nostattavaan tilanteeseen. Ihmislapsetkin olivat liukkaita käsitellä, kuinkahan hän koskaan saisi munasta jonka kuori jo kuivanakin oli liukas, riittävän hyvän otteen. Noran kasvot kalpenivat aavistuksen, kun ymmärsi että hänen taitonsa ja näppäryytensä ei ehkä riittäisi tästä synnytyksestä selviämiseen. No, ainakin toisen synnytyskanavan täytyi tarjota hieman enemmän työtilaa kuin ihmisnaisten paikkojen. ”Sinun pitäisi ehkä hieman levittää jalkojasi, jotta asento olisi parempi”, ohjeisti huultaan pureskellen. Saapa nähdä.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Heinä 22, 2015 8:10

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Kätilö asteli lähemmäksi pulloa kädessään puristaen suutaan pitäävää Zaraa kohden ja kaatoi varoituksen kera pullon sisällön naaraan kurkusta alas. Zara sulki lähes samantien kitansa, eikä voinnut olla nyrpistämättä kuonoaan aineen mauelle, sillä se ei todellakaan maistunut miltään herkulliselta. Kirkerää ja pahan makuista, mutta jos se tosiaan auttoi tässä niin kai sitä oli otettava. Toisaalta nainen oli sanonut ettei ollut laisinkaan varma miten aine vaikuttaisi synnyttävään naaraaseen, mutta Zara ehkä pienesti toivoi että aine tosiaan vaikutti häneen. Kivuissaan oleminen ei ollut kivaa ja se mitä nainen tulisi vielä tekemään hänelle.. ehkä se tulisi sattumaan vielä enemmän? Zara käänsi päätään naisen suuntaan, jotta näkisi naisen toimet paremmin, joka oli lähtenyt kävelemään kohden naaraan takaperää kylkeä pitkin. Zara ei juurikaan käynnyt kommentoimaan naisen sanoja siitä että jokin esti Zaran synyttämisen tällä hetkellä, joka taisi olla sanomattakin selvä asia.

Nainen laski kätensä Zaran suomuiselle iholle, jolloin Zaralla oli hieman rsitiriitaisia tunteita. Hän ei pitänyt että häntä kosketeltiin ihmisen toimesta, mutta Zara kyllä tiesi jo naisen haluavan auttaa ja pidättäytyi halusta purra naiselta pää irti. Nainen alkoi puhumaan ja kertoi hieman jälkijunassa mitä kätilöt olivat suurelle eläimelle, joka kuunteli tarkkaan naisen sanoja.
"Eivätkö ihmiset osaa itse synnyttää lapsiaan?" Zara ei voinnut olla yksinkertaisesti kysymättä, vaikka itse olikin juuri synnyttämisen aiheuttamissa ongelmissa, joka saattaisi viedä naaraan hengen. Mutta Zaralla oli sitäkin useampi onnistunut jälkipolvi takanaan.
Zara seurasi sittemmin hiljaisena kuinka nainen siirtyi liskon taakse takajalkojen luokse, korkeintaan vain liikkuen hiljaa kivusta kun jälleen se juuttunut poikanen halusi kovasti maailmaan, mutta tuotti vain emollensa turhaa tuskaa ja kärsimystä. Zara odotti hetken aikaa että suurin supistus oli mennyt ohi ja keskittyi jälleen naiseen, joka katseli hänen pyöreää vatsaansa, kunnes avasi suunsa. Zara katsoi naista kysyvän näköisenä kuullessaan mitä nainen joutui mahdollisesti tekemään. Kääntää muna parempaan asentoon...
"Mitä sinä aijot tehdä?" Zara kysyi naiselta. "En pure, säästän henkesi avusta.. jos onnistut." Zara kävi vielä vastaamaan naisen huolestuneeseen kysymykseen omasta hengestään tai mahdollisista menetyistä käsistä. Tietenkin vain jos nainen onnistuisi. Ei Zara aikonut yksinään tyhjää potkaista jos nainen epäonnistuisi! Hän ottaisi naisen mukaansa.

"Mitä!?" Zara hämmästeli kun nainen pyyteli Zaraa levittämään jalkojaan, jotta asento olisi parempi.. mitä varten, sitä Zara ei tiennyt, mutta teki työtä käskettyä parhaansa mukaan ja tosiaan nykyisessä asennossaan avasi haarojaan niin paljon kuin vain pystyi ja jäi siihen. Asento tietenkin oli entistäkin kivuliaampi, mutta mitä vain että nainen saisi työnsä tehtyä. Ja piti myöntää että naisen antama lääkeaine oli alkanut vaikuttamaan ja Zara tunsi ehkä itsensä aavistuksen verran uniseksi, mutta samalla kipu oli hälventynyt ja alkanut väistymään. Edes pienesti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ke Heinä 22, 2015 9:44

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Nora naurahti tavalla, joka kuulosti siltä että ei turhan usein naureskellut. Aivan kuin äänen tuottamiseen käytettyjä lihaksia ei olisi jumpattu aikoihin. ”No, ihmisnaiset ovat erimallisia ja lapset herkästi syntyvät väärässä asennossa, useimmat synnytykset hoituisivat ilman kätilöäkin mutta aina se tuo turvaa vahinkojen varalta”, puheli ja hieman innostuikin aiheestaan, usein synnytykset menivät kitkattomasti ja hän vain hieman avusti, jotta tilanne olisi mahdollisimman miellyttävä synnyttäjälle. Joskus kuitenkin lasten tarjonta oli väärä, tai synnyttäjä väsyi, tai napanuora oli kaulan ympärillä,… Kaikenlaisia tilanteita joissa sekä lapsen, että äidin henki saattoi olla vakavassa vaarassa. Nora punoi nopeasti hiuksensa tiukemmin niskaansa, jotta ne eivät roikkuisi tiellä tai sotkeutuisi, ihmistenkin synnytyssotkuja oli toisinaan haastavaa pestä pois niin miten sitten tämän olennon.

Toinen kulma kohosi aavistuksen olennon sanojen johdosta ja nainen kääntyikin katsomaan jälleen liskon kasvoja, jos niitä kasvoiksi saattoi sanoa sillä Nora ei ollut varma. Tämän lausunto olikin todella lohdullinen, ihan niin kuin hän olisi muutenkaan antanut itselleen muita vaihtoehtoja kuin onnistua, niin sitten siihen vielä lisättiin näinkin voimakas kannustin. ”Tuohan oli helpottava kuulla”, kätilö tuumasi hieman myrkyllisesti, mutta keskitti pian huomionsa takaisin olennaiseen. Voisihan sitä kuolla huonomminkin, kai. Naaraan vartalo oli hyvin erilailla rakentunut kuin ihmisnaisten, mutta kyllä hän sentään synnytystien tunnisti, ja oli näkevinään pienen pullistuman joka voisi olla vastaanhangoitteleva jälkeläinen. Oikeastaan oli aika ironista, että hän aikoi auttaa olentoa synnyttämään uuden polven liskoja jotka todennäköisesti söisivät hänet, mikäli he sattuisivat joskus nokikkain. Vaikka, aivan hyvin hän oli saattanut uransa aikana auttaa maailmaan jo uuden ihmisten hirmuhallitsijan, kuka tietää, joten kaiketi riskit olivat loppujen lopuksi samat.

”Aion kääntää sen munan sinun sisälläsi, joudun työntämään käteni synnytyskanavaan ja se tulee varmasti tuntumaan epämiellyttävältä”, lausui hitaasti, jättäen huomiotta naaraan äskeisen häkeltyneen kysymyksen, miksi tämän piti liikuttaa takajalkojaan. Ehkä se ei olisikaan ollut tarpeellista, mutta olihan Norakin jo jokseenkin urautunut ja naisten piti yleensä levittää jalkojaan, joten miksipä ei tämänkin naaraan. Kun toinen oli saanut asentonsa otettua, Nora henkäisi raskaasti ja siirtyi sitten kunnolla olennon jalkojen väliin. Ei auttanut kuin toivoa, että muna olisi lähellä jotta hänen ei kovin pitkältä sitä pitäisi kaivaa – siinäpä vasta näky, sähisevä lisko ja pieni nainen olkapäitä myöten liskon sisässä. Toivoa saattoi, että kukaan ei eksyisi tähän nyt. Haluaisikohan ihmisnaiset enää edes hänen palveluitaan, jos tietäisivät mihin aikoi kätensä kohta työntää.

”Noniin”, lausui ikään kuin varoitukseksi ja työnsi toisen kätensä etsimään munaa naaraan sisässä. Eikä se ollut, kiitos luojan, kaukana vaan juurikin niillä main missä tuo hienoinen pullistuma oli ollut nähtävissä päältäpäinkin joten ei hänen tarvinnut olla olkapäitä myöten liskossa. Naisen sirot sormet tunnustelivat sen nahkeaa pintaa, onneksi ei sentään kuori ollut vielä mitenkään kalkkeutunut joten hänellä saattaisi olla pieni mahdollisuus saada se käännettyä. Prosessi ei ollut nopea, eikä varmasti kivuton. Kalpealle otsalle nousi pieniä hikipisaroita sekä voimain ponnistuksen, että kylmäävän jännityksen vuoksi. Mutta lopulta, pikkuhiljaa nainen sai hivutettua munan parempaan asentoon – tai ainakin oletti sen olevan paremmassa asennossa sillä enää se ei ollut poikittain kanavassa. Nora veti kätensä pois tieltä ja perääntyi muutaman askeleen, pyyhkäisi sormiaan ja kämmeniään mekkonsa helmaan. Se olisi entinen mekko sitten.

”Ponnista heti, kun siltä tuntuu. Mutta älä kiirehdi, yritetään olla varovaisia”, kätilö ohjeisti liskoa ja tarkkaili herkeämättä tilannetta, jotta voisi syöksyä hätiin mikäli tarvetta olisi. Hän ei tiennyt oliko naaras jo liian väsynyt ponnistellakseen vielä.

[en tiedä tuliko nyt kaahattua, muttamutta, jospa siihen olisi jäänyt vähän pelivaraa sullekin]
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Heinä 23, 2015 9:31

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Zara ei käynnyt mitään ääneen sanomaan, mutta jos ihmis naisilla olisi noin paljon ongelmia yhden mukulan synnyttämisessä, niin ei sitä oikeastaan pitänyt muuta kuin nauraa. Varmasti ilman näitä "kätilöitä" koko ihmisen laji olisi vaarassa kuolla sukupuuttoon oman onnettoman osaamisensa tähden. Eikä Zara voinnut olla pienesti virnistämästä kun nainen kertoi olevansa harvinaisen kiitollinen siitä että lisko naaras aikoisi säästää naisen hengen jos tuo vain onnistuisi tehtävässään, johon nainen oli tarjoutunut. Pitihän sitä naista hieman kannustaa tehtävässään, ettei laiskaksi vetäytyisi!

Zara seuraili jälleen hiljaisena, mutta raskaasti hengittäen, sivusta kuinka nainen tutki hänen takaruumiistaan, tehden omia päätelmiään mikä mahtaisi olla vialla Zaran synnyttämisessä. Kätilö kertoi että aikoisi kääntää munan oikein päin Zaran sisällä, joutuen tunkemaan kätensä naaraan sisään, joka tulisi varmasti tuntumaan hyvin epämiellyttävältä. Zara ei voinnut tästä olla muuta kuin samaan mieltä, sillä koko ajatus tuntui naaraasta inhottavalta.. päästää nyt joku tutkimaan käsin omaa peräaukkoaan. Joten Zara suorastaan yritti vakuuttaa itselleen että tämä kaikki vastenmielisyys oli vain hänen parhaakseen ja tulevien poikasten. Kätilön lausuessa varoituksensa, ennenkuin tunki kätensä naaraan synnytyskanavaan, Zara sai sekunnin valmistautua henkisesti siihen mitä oli tulossa.. ennenkuin tunsi naisen käden työntyvän sisäänsä. Zaran ruumis värähti, sillä tunne oli vieras synnyttäjälle, ja kieltämättä hetken kävi mielessä potkaista nainen pois peräaukkoa sorkkimasta, mutta Zara leikki kilttiä eikä tehnyt sitä. Zara vain keskittyi kestämään ja kestämään vielä enemmän sitä kun kätilö kävi pikku sormillaan kääntämään hitaasti munaa oikein päin synnytyskanavassa, joka ei todellakaan ollut sitä tuskattominta. Zara sähisi kivusta pitkän ruoskamaisen hännän liikehtiessä hermostuneesti miten sattujaan ja jännitti vastoin tahtoaan lihaksiaan, väännellen paikallaan kivusta, pakottaen itseään ettei olisi vain lähtenyt pois paikalta. Lopulta nainen onnistui työkuvassaan ja Zara suorastaan tunsi kuinka muna loksahti hänen sisällään parempaan asentoon. Se kaikki inhottava paine oli poissa. Nainen veti kätensä pois ja perääntyi, jolloin Zara asetti itsensä parempaan asentoon synnyttämistä varten täysin vaistomaisesti ja tarkasti vielä että paikka, jonne hän oli laskemassa munansa, oli turvallinen munille etteivät ne menisi rikki. Zara vilkasi ihmis naisen suuntaan, joka heitti neuvojaan väsyneelle naaraalle.. Zara ei sanonut mitään, mutta kätilö saattoi tuntea murhaavan katseen menevän ylitsensä.

Zara kuitenkin odotti hetken aikaa, hän tosiaan oli väsynyt ja keho huusi lepoa, mutta äidinvaistot halusivat viedä tämän loppuun kuten oli aloitettu. Zara ponnisti jälleen turruksissa olevilla lihaksillaan ja hetken päästä sieltä tipahti maahan kaunis ruskean täplikäs soikea muna jolla oli kokoa melkein jalkapallon verran. Zara piti jälleen taukoa hengittäen raskaasti suu auki "läähättäen" selvästi jo väsyneenä. Vanha old lacerta ei kuitenkaan antanut periksi vaan alkoi ponnistamaan uudestaan seuraavaa tulokasta.. jonka jälkeen naaras jälleen piti taukoa, joka oli pidempi kuin edeltäjänsä. Vahvan olennon ryhti oli kadonnut ja Zarasta paistoi väsymys pitkälle pelkällä vilkaisulla jo. Naaras ei kuitenkaan antanut väsymyksellensä valtaa vaan jatkoi, vaikka tärisevillä jaloilla olevaa liskoa oli varmasti vaikea katsoa.

Synnyttämisessä meni huomattavasti tavallista kauemmin ja Zara oli kuoleman väsynyt siinä vaiheessa kuin viimeinenkin oli saatu ulos maailmaan, jolloin naaras suorastaan mätkähti makaamaan vatsallensa silkasta väsymyksestä. Zara katsoi muniaan.. hän ei voinnut jättää niitä noin, joten naaras taisteli itsensä psytyyn ja lähti kankean näköisesti katsomaan jotakin sopivaa paikkaa munille. Sellaisen Zara löysi lähellä kaatunutta puutä, jossa maa oli kuivaa ja paikka oli suojassa suorilta katseilta. Zara ryhtyi kaivamaan matalaa kuoppaa pitkillä terävillä kynsillään ja kun tuore äiti oli tyytyväinen, etsi naaras lähistöltä jotakin pehmustetta kuopan pohjalle, kuten sammalta heinää ja asetti ne siististi kuopan pohjalle. Tämän jälkeen Zara kääntyi muniaan kohden, joita oli kokonaiset kymmenen, ja otti yhden varovasti suuhunsa tekemättä terävillä hampaillaan edes naarmua munan kuoreen. Se oli jopa ihailtavaa kuinka Zaran kokoinen peto pystyi niin hellästi käsittelemään herkästi rikki menevää munaa ja laski sen yhtä hellästi tekemäänsä kuoppaan. Muutkin munat naaras kantoi samalla tavalla pesään ja kun kaikki kymmenen olivat kauniisti kupassa alkoi Zara kuopia maa ainesta munien päälle peitoksi, mutta ei kokonaan. Zara kävi vielä etsimässä pesän päälle risuja ja heinää kätketäkseen sen metsän pohjaan hukkuvaksi. Lopulta Zara oli valmis pikku tehtävästään ja lopen uupunut, jolloin naaras vain alas päästyään kaatui siihen maahan kyljelleen koko pituudeltaan ja jäi siihen siihen raskaasti hengittäen. Ainoa asia mikä kertoi sillä hetkellä naaraan olevan vielä elossa.

// ei tuo haittaa :3 //
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti To Heinä 23, 2015 1:30

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Kätilö nosti teatraalisesti kätensä ilmaan, kun tunsi suorastaan lävistävän katseen itsessään ohjeistuksensa johdosta. Ryhtyi sitten pyyhkimään erinäisiä eritteitä iholtaan, rättinä käytti mekkonsa helmaa ja pohti pitäisikö rääsy kenties polttaa tämän jälkeen – se tuskin lähtisi puhtaaksi pesemälläkään. Oli hänellä varmasti asunnossaan muutamakin mekko, joita voisi sitten pitää yllään vaikka tästä koltusta tulisikin uunin syttöjä. Ajatus kuitenkin katkesi, kun lisko ryhtyi selvästi jo väsyneenä puskemaan jälkeläisiään pihalle. Hetken Nora pelkäsi, että ei ollut onnistunutkaan saamaan munaa parempaan asentoon – mietti jo pitäisikö hänen ääneti luikkia karkuun. Kuitenkin, kun ensimmäinen muna pääsi pihalle, nousi suorastaan riemukas hymy naisen kasvoille. Nuori nainen joka asusteli kätilön sisässä, olisi halunnut hyppiä ja tanssia ja laulaa. Ihan vain jo siksi, että oli onnistunut tehtävässään ilmeisen menestyksekkäästi ja toisaalta ei yhtään vähempi siksi, että tämä todennäköisesti tarkoittaisi sitä, että hän saisi pitää henkiriepunsa. Olipa sen rievun eteen tehtykin jo töitä, melkoisen työlääksi oli osoittautunut pitää itseään hengissä.

Nainen seurasi vihertävillä silmillään kuinka tuo naaras synnytti läjän munia joita lähti lopulta siirtämään, ilmeisesti parempaan paikkaan kehittymään. Pieni, tyytyväinen hymy viipyili suupielissä ja kätilö tunsi olonsa suorastaan helpottuneeksi, rennoksikin. Hetkeen ei edes muistanut pälyillä ympärilleen. Siksi hän rakasti työtään, juuri siksi että se vaati täyttä keskittymistä ja omien arpien sekä haamujen unohtamista. Silloin, kun hän auttoi synnyttäjää, ei naisen tarvinnut pelätä näkevänsä ällöttävää merimiestä tai haistaa sen pedon ällöttävän suolaista ja likaista hajua, mikä tuntui yhä toisinaan lipuvan naisen sieraimiin jostain. Ehkäpä hän oli tulossa hulluksi? Pudisti päätään tomerasti, ikään kuin heilauttaakseen moiset ajatukset toisesta korvasta ulos ja ryhtyi sitten etsimään lasipurkkia, jonka oli heittänyt pois käsistään ennen töihin alkamista. Huomasi vasta nyt kuinka väsynyt oikeastaan olikaan, kun katse ei enää millään tahtonut löytää lasipurkkia kasvuston seasta.

Löydettyään lasipullon, nainen suoristi selkäänsä ja tunsi olonsa valtavan vanhaksi ja raihnaiseksi. Kaiketi hänen aavistuksen aliravittu kroppansa olikin vanhempi kuin nainen iältään olikaan, eihän hän koskaan ollut elänyt mitenkään ideaalia elämää terveyden kannalta. Asteli laukkunsa luokse ja polvistui sen viereen, asetteli pullon paikoilleen ja teki pienen tarkastuksen, samalla piti puolihuolimattomasti silmällä liskoa joka näytti saaneen jälkikasvunsa huollon tehtyä. Ehkäpä naaraskin halusi pitää häntä silmällä, kun palasi [[?]] synnytyspaikalleen. Olento vaikutti uupuneelta rojahtaessaan maahan makaamaan. Vaikka, ei voinut kuin ihailla kuinka naaras oli jaksanut hellästi ja varoen, joka varmasti tuon kokoiselta liskolta vaati paljon enemmän voimia ja herkkyyttä kuin fyysisemmät haasteet, kuljettaa munansa turvaan. Äidinvaisto oli kummallinen asia, naaraat lajista riippumatta tuntuivat olevan hyvinkin suojelevaisia jälkikasvustaan ja taipuivat vaikka mihin niiden puolesta. Nora joskus oli miettinyt, että oliko hänenkin äitinsä ollut ennen kuolemaansa. Kenties.

”Auttoiko se aine yhtään?”, nainen kysyi katseltuaan olentoa hetken aikaa turvallisen etäisyyden päästä. Hän ei malttanut olla kysymättäkään, sillä ehkäpä joskus vielä tulisi tilanne jossa hänen pitäisi lievittää samankaltaisen olennon tuskia ja silloin hän saattaisi olla vakuuttavampi, kun tietäisi miten aine oli vaikuttanut toiseen samankaltaiseen. Vaikka Nora epäili, että lisko aikoi pitää sanansa ja olla tappamatta häntä, ei hän silti halunnut enää lähestyä tuota muuta kuin äärimmäisen pakottavassa tarpeessa – hän oli riittävän kyyninen ollakseen luottamatta muuta kuin lähimmäisiinsä. ”Edustatko mitä lajia?”, kätilö halusi vielä tietää, sillä ainahan itsensä sivistäminen ympärillään asuvista olennoista teki hyvää.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Heinä 27, 2015 11:31

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Zara vilkasi maassa pötköttäessään naisen suuntaan, joka kävi avaamaan suutaan ja kysymään oliko naisen antama aine vaikuttanut suuressa liskossa. "Hieman." Zara vastasi tähän lyhesti ja ytimekkäästi laskien päänsä takaisin maata vasten. Kyllä naisen antama aine oli kipua poistanut jonkin verran ja teki myös naaraan olosta väsyneen, sekä unisen. Ja hänen muka pitäisi kyetä vielä vahtimaan pesääkin pedoilta.. ja myös lähellä asuvilta ihmisiltä, jotka tästä voisivat ohi mennä. Zara ei tulisi yhtään katsomaan ihmisiä liian lähellä pesäänsä! Naaraan ajatukset kuitenkin keskytyivät kun kätilö kysyi Zaran lajia. Zara nosti tällä kertaa päänsä kunnolla ylös nähdäkseen naisen kunnolla. Eikö tuon pitäisi jo lähteä? Vai yrittikö tuo ihmis nainen kenties tehdä häneen tuttavuutta? Naurettavaa jos Zaralta kysyttiin.
"Te kaksijalkaiset kutsutte meitä old lacertoiksi, mutta nimeni on Zara- voit kutsua minua sillä." Zara vastasi naisen uteluihin esitellen samalla itsensä nimellään, joka hänelle oli annettu sirkus vuosiensa aikana.

"Mutta koska sinä nyt tiedät minusta, tiedät pesästäni.." Zara kävi aloittamaan nousten seisomaan hieman raskaan näköisesti ja käveli nyt kätilöä lähemmäs, mutta pysyi sopivan "tuttavallisen" välimatkan päässä. Vaikka naaras voisikin helposti muutamalla askeleella napata naisen kitaansa ja rusentaa luut leukojensa välissä jättäen maahan elottoman ruumiin. Se ei kuitenkaan ollut naaraan aikomus. Olihan naaras luvannut olla tappamatta.
"Voinko olla varma ettet kerro meistä mitään?" Zara katsoi Noraa harvinaisen merkittävästi. Zara tiesi ihmisten metsästävän hänen lajiaan, jos vain tieto liikkuvasta yksilöstä tuli tietoon, ja juuri harvinaisuuden, suuren kokonsa ja nahkojen tähden old lacerta oli haluttu saalis. Munat myös olivat helppoa ruokaa.
"En halua uteliaita katseita tänne, en halua metsästäjiä perääni." Zara huomautti ja vielä perään lisäsi. "Henki hengestä, eikö vain?" Zara lisäsi karun näköisesti virnistäen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti Ma Heinä 27, 2015 2:56

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Kätilö oli tyytyväinen kuullessaan, että litku oli auttanut tähän Old Lacertaksi kutsuttuun olentoon. Zara. Naisen olisi tehnyt mieli kysyä, että nimesivätkö nuo suuret, puhuvat liskot oman jälkikasvunsa vai mistä hyvästä toinen oli nimensä saanut. Heidän yhteinen hetkensä ei kuitenkaan selvästi näyttänyt lämmittävän olennon suhtautumista häneen juurikaan, joten nainen päätti pitää suunsa kiinni. Eihän hän muutenkaan mitään jutustelija tyyppiä ollut töiden ulkopuolella, mutta toki tällainen odottamaton kohtaaminen ja täysin uudenlaisen olennon auttaminen irrotti hänenkin kielenkantansa. Tai olisi irrottanut, mikäli Zaraksi esittäytynyt olisi ollut yhtään vastaanottavaisemman näköinen. Toisaalta, kyllä kätilö tiesi, että näissä metsissä ja Cryptissä yleensäkin, piti pitää visusti huoli itse itsestään – vaikka kuinka olisi ollut isonkin lauman, tai perheen tuki. Ei se tuki auttanut enää sitten, kun itse makasi kylmänä mullan sisällä. Siro nainen värähti inhosta, jota ajatus tuotti.

Zaran noustessa jaloilleen, perääntyi Nora muutaman askeleen. Kuunteli olennon puhetta, eikä voinut olla pitämättä tuota kiittämättömänä – olihan hän oman henkensä jo lunastanut auttamalla naarasta pitämään omansa synnytyksen puitteissa. Hän kuitenkin tiesi, että jos itseään huomattavasti suurempi ja lisko ryhtyisi muuttamaan sääntöjä, ei hänen auttaisi kuin olla tyytyväinen henkensä pitämisestä. Sen verran kätilökin osasi ajatella ja tunsi tätä maailmaa, että päätti olla avaamatta suutaan vaikka ehkä jonkin ihmisnaisen kanssa olisi ilmoittanut tyytymättömyytensä.

”Lupaan, saat hoitaa poikasesi rauhassa jos se minusta on kiinni”, vastasi ja nyökkäsi päätään sanojensa tueksi. Kenelle hän edes kertoisi, puolueeton nainen, outo, hiljainen ja kavahti miehiä kuin ei olisi moisia olentoja koskaan nähnytkään – kaipa ihmiset ajattelivat, että hän oli vain joku mielensä menettänyt nainen, joka sattui vain olemaan hyvä lapsenpäästäjä. ”Henki hengestä”, hymähti ja käänsi sitten Old Lacertalle selkänsä, kyykistyi laukkunsa ääreen ja nappasi sen käsiinsä. Suoristi selkänsä ja siirsi laukun olalleen roikkumaan. Tunsi jälleen kerran olevansa niin kovin raihnainen ja väsynyt, mutta edelleen hengissä. Hengissä säilyminen tämmöisen olennon kohtaamisesta, sen täytyi merkitä jotain hyvää – ehkäpä häntä odottaisi matkalla suuri sienisaalis aivan metsänreunassa. Tai ehkäpä oli juuri auttanut maailmaan koko typerän sodan lopettavia olentoja. Kuka tietää.

Nyt oli kuitenkin hyvin selvää, että heistä kumpikaan ei kaivannut erityisesti toistensa seuraa, joten Nora ottikin jälleen muutaman askeleen kauemmas Zarasta. ”Toivottavasti kaikki menee hyvin”, toivoi vielä kohteliaasti ja nyökkäsi päätään, ”toivon myös, että jos jatkossa kohtaamme täällä, tai jossain muualla, muistat sen että ilman minua tänä päivänä asiat olisivat voineet kääntyä toisin”, lausui hieman uskaliaasti, mutta äänensä oli ihmeen itsevarmana. Nora ei kaivannut lupausta, mutta esitti toivomuksen siitä, että edes yksi näistä hengenvaarallisista otuksista olisi valmis säästämään hänen henkikultansa vielä joskus toistekin. Kätilö otti jälleen muutaman levottoman askeleen kauemmas liskosta, vilkaisi olkansa ylitse ympärilleen varmistuakseen, että heidän lähellään ei ollut kutsumattomia.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4003

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Joulu 30, 2015 7:51

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari //Jäässä

Henki hengestä tosiaan ja ihmis nainen lupasi vielä että antaisi Zaran hoitaa poikasensa rauhassa, jos se naisesta oli kiinni. Zara luotti kätilön sanoihin, vaikkei pini ääni takaraivossa olisikaan halunnut uskoa kätilön puheisiin millään asteella.. mutta nainen oli tosiaan pelastanut hänen henkensä mahdollisesti ja myös lapsien. Lisko naaras seurasi paikoiltaan hiljaisena kuinka nainen kumartui ottamaan laukkunsa ja ilmeisesti lähdössä jo omaan kotiinsa, kun vielä halusi avata suunsa. Toivotteli että kaikki menisi hyvin ja vielä toivoi jatkolta että, jos he ikinä enää kohtaisivat, säästäisi alfa old lacerta tämän ihmisen hengen. "Se nähdään sitten." Zara tokaisi tähän ja saattoi nyt ottaa muutaman askeleen taaksepäin metsän suojiin, ennenkuin käänsi kätilölle selkänsä ja katosi metsän suojiin. Ei pitkälle pesästään, mutta sen verran syrjään että katosi metsän kätköihin polulta käveleviltä ihmisiltä ja muilta otuksilta. siitä hän saattoi vartijoida pesäänsä ja levätä raskaan synnytyksen jälkeen.. olo oli oudon raukea.

Kätilön kohtaamisesta oli kulunut jo muutama päivä. Zara oli saannut levätä rauhassa ja käynnyt aamun pikku tunneilla metsästämässä itselleen jotakin syötävää ja palannut sitten takaisin pesän liepeille makaamaan, sekä vartijoimaan pesäänsä tunkeilijoilta.
"Koita nyt hyvä mies pysyä pystyssä!" Kuului sammaltava miehen karjaisu jostakin kauempaa, joka sai Zaran nostamaan hieman päätään maan tasolta ja katsomaan äänen suuntaan. Zara kuuli toisenkin ihmisen, jonka puheesta ei ottanut mitään selvää. Sen verran oli pää huuruissa. Kaksi miestä käveli toisiaan pystyssä pitäen, hoiperrellen eteenpäin enemmän ja vähemmän kompuroiden tajuamatta sitä kuinka läheltä olivatkaan kulkivat suuremman pedon pesän läheltä. Se oli kaksikon onni tällä kertaa kun suuri peto vain tuijotti ohi vaappuvaa mies kaksikkoa silmä kovana, kunnes nuo olivat vain kadonneet kylän suuntaan ja no Zara vaihtoi asentoaan hieman enemmän mukavampaan kyljelleen sulkien osittain silmänsä. Ei nukkunut, lepäsi vain.
Aika kului hitaasti eteenpäin aamun vaihtuessa päivään ja siitä eteenpäin päivän kuumentuessa auringon porottaessa taivaalta puidenkin lävitse. Ilman alkoi täyttämään kitkerä savun haju. Tuuli toi mukanaan savun voimakkaan hajun. Zara nosti hieman päätään ja nuuhki ilmaa ajatellen hetken että ihmiset polttivat nuotiota tai vastaavaa, mutta vielä muutama minuutti sen jälkeen savun paksuni, se näkyi ilmassa ja haju oli voimakkaampi. Zara nousi ylös katsellen ympärillensä, nousten takajalkojensa varaan katsellen ympärillensä. Tulta ei näkynyt vielä.. Naaras liikkui hermostuneesti pesänsä lähellä nuuhkien ilmaa ja katsoen kuinka ensin harmaa savu oli alkanut muuttumaan mustaksi ja sen mukana jossakin kauempaa näkyi myös jossakin kaukana liekit, jotka tappoivat kaiken tielleen osuvan. Järkevä olisi juossut jo karkuun, mutta Zaralla oli äidinvaistonsa ja mitään miettimättä naaras kaivoi pesäänsä auki, ja hyvin hyvin varovasti otti sieltä suuhunsa yhden munan, jota lähti kantamaan kauemmas lähestyvistä liekeistä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 734

Liittynyt: Ma Heinä 20, 2015 10:28

Viesti To Joulu 31, 2015 2:03

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Kohtaaminen Old Lacertan kanssa oli mietittänyt kätilö jo useampana päivänä. Nytkin, astellessaan lapsenpäästöstä kohti kodikseen kutsumaa hökkeliä. Huomasi tähyilevänsä ympäristöään epäluuloisuuden ja uteliaisuuden sävyttämällä katseella, ehkä näkisi jossain vilauksen tuosta valtavasta eläimestä? Tai olennosta. Tai miksi nyt puhuvaa, liskon näköistä naarasta tulikaan kutsua. Olikohan Zara päässyt turvallisempaan paikkaan hoitamaan muniaan? Vai olikohan nuo jälkeläiset jo kuoriutuneet, ehkä nyt jo vaanivat puiden takana epäonnekkaita? No, ei ehkä ihan näin pian syntymästä, luulisi Zarankin lajin pienokaisten tarvitsevan hetken aikaa kasvaa, ennen kuin voisivat toimia aivan omin päin. Ja varmasti munia pitäisi hautoakin, tai jotenkin muuten suojella ennen kuin ne kuoriutuisivat. Näitä ajatuksia siivitti epävarmuus siitä, että oliko tuo naaras ottanut hänen pyyntöään tosissaan. Tappaisiko Zara hänet, kun kohtaisi seuraavan kerran?

Auringon valo tuntui hiostavalta kasvoilla, sen säteet porottivat armottomina lähes pilvettömältä taivaalta. Kätilö oli asetellut päähänsä hartiahuivin, suojaamaan valolta sekä tarjoamaan varjoa kasvoille ja silmille. Valitettavasti huivi ei ollut suunniteltu tällaiseen käyttöön, joten huivin asettelusta huolimatta Nora joutui siristelemään silmiään kulkiessaan. Sentään suosiollinen sääherra, tai –rouva, oli langettanut lempeän tuulenvireen helpottamaan kuumassa päivässä kulkemaan joutuvien oloa. Sitä tuulta Norakin veti keuhkoihinsa sieraimien kautta, hengitti syvään kesän makeaa tuoksua ja koetti kuunnella millaisia tarinoita tuota pehmeä humina kertoikaan kuulijoilleen. Eihän kätilö mitään tuulen tarinoista ymmärtänyt, hyvin vähän muunkaan luonnon tarinoista, mutta oli hauska ajatella että luontoäiti yritti kertoa heille kaikille jotain toimillaan. Tänään olisi hyvä päivä lähteä illaksi etsimään täydennystä varastoihin, ehkäpä kalakin söisi illalla hyvin. Tiedä vaikka eväkkäät olisivat pitäneet siestaa kuumimpien tuntien yli ja olisivat hyvin syönnillään illasta, kun ilma viilenisi. Nora veti jälleen sisäänsä kesän tuoksua, johon nyt kuitenkin oli sekoittunut jotain muutakin. Kätilö kiihdytti askeliaan vaistomaisesti tunnistaessaan savunhajun ilmassa, oliko se metsäpalo? Sitä hän ei osannut sanoa, mutta noin paksun tuoksuinen savu kieli ainakin suuresta kokosta jossain lähellä. Ja suuren kokon ympärillä olisi varmasti suuri joukko ihmisiä, haltioita, tai jotain muita olentoja jotka tulta osasivat tehdä. Eikä Nora missään nimessä aikonut jäädä minkään joukon jalkoihin, eikä liiemmin palaa poroksikaan metsäpalon pyyhkiessä ylitseen. Tosin, jos muita vaihtoehtoja ei olisi, valitsisi kätilö jälkimmäisen. Ennemmin niin, kuin toisten ihmisten käsissä.

Kätilö ei ollut kerinnyt pitkästikään, kun tutun näköinen hahmo vilahti silmäkulmassaan. Tai lähinnä kai tuo pitkä häntä. Nora seisahtui hetkeksi, ei tiennyt tunsiko kauhua ja vai helpotusta. ”Zara”, Nora rohkaisi mielensä ja kutsui tuota vilahduksen aiheuttajaa, toivoen että tämän hännän omistaja oli nimenomaan jo kerran kohtaamansa lisko. Hän ei kuitenkaan uskaltanut poiketa polulta metsään, vaan jatkoi matkaansa tietä pitkin tiiraillen samalla metsään. Olikohan Old Lacerta siirtymässä pois liekkien edestä? Minne moinen otus voisi edes mennä, varmasti pian metsä kuhisisi niin eläimiä, ihmisiä kuin ihmisen kaltaisiakin ja tuskin kovin moni ilahtuisi suuren ja häijyn näköisen olennon kohtaamisesta. Ehkäpä joku joutaisi olemaan vihamielinenkin tuota naarasta, tai sen poikasia kohtaan. Metsästä kuului kahahdus ja Nora oletti nyt, että hänet oltiin kuultu. ”En usko, että tuli yltää sinne missä asun”, hän lausui aavistuksen hengästyneellä äänellä, ihmetellen itsekin rohkeuttaan. Ei kuitenkaan kestänyt ajatusta siitä, että tuli tai joku muu pilaisi hänen työnsä. Tekisi ottamansa riskin turhaksi. Nora myös toivoi, että olento metsässä tarttuisi sanoihin piilotettuun tarjoukseen.
Eleonora
" En ole nainen, en yhtään mitään. Kidutettu eläin häkissään. Jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut"
PMMP-Joku raja
Thea
"Nuuhkin tuomet. Taivutan kaulaa. Edessäsi nauran"
Scandinavian Music Group-Näin minä vihellän matkallani
Dagny
"Sinä olit ukonlintu, outolintu. Lapin tuiman tuntureilta. Kuningatar germaaninen."
Olavi Uusivirta-Ukonlintu ja Virvaliekki
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia