Kirjoittaja Wolga » 22 Heinä 2015, 21:44
Nora naurahti tavalla, joka kuulosti siltä että ei turhan usein naureskellut. Aivan kuin äänen tuottamiseen käytettyjä lihaksia ei olisi jumpattu aikoihin. ”No, ihmisnaiset ovat erimallisia ja lapset herkästi syntyvät väärässä asennossa, useimmat synnytykset hoituisivat ilman kätilöäkin mutta aina se tuo turvaa vahinkojen varalta”, puheli ja hieman innostuikin aiheestaan, usein synnytykset menivät kitkattomasti ja hän vain hieman avusti, jotta tilanne olisi mahdollisimman miellyttävä synnyttäjälle. Joskus kuitenkin lasten tarjonta oli väärä, tai synnyttäjä väsyi, tai napanuora oli kaulan ympärillä,… Kaikenlaisia tilanteita joissa sekä lapsen, että äidin henki saattoi olla vakavassa vaarassa. Nora punoi nopeasti hiuksensa tiukemmin niskaansa, jotta ne eivät roikkuisi tiellä tai sotkeutuisi, ihmistenkin synnytyssotkuja oli toisinaan haastavaa pestä pois niin miten sitten tämän olennon.
Toinen kulma kohosi aavistuksen olennon sanojen johdosta ja nainen kääntyikin katsomaan jälleen liskon kasvoja, jos niitä kasvoiksi saattoi sanoa sillä Nora ei ollut varma. Tämän lausunto olikin todella lohdullinen, ihan niin kuin hän olisi muutenkaan antanut itselleen muita vaihtoehtoja kuin onnistua, niin sitten siihen vielä lisättiin näinkin voimakas kannustin. ”Tuohan oli helpottava kuulla”, kätilö tuumasi hieman myrkyllisesti, mutta keskitti pian huomionsa takaisin olennaiseen. Voisihan sitä kuolla huonomminkin, kai. Naaraan vartalo oli hyvin erilailla rakentunut kuin ihmisnaisten, mutta kyllä hän sentään synnytystien tunnisti, ja oli näkevinään pienen pullistuman joka voisi olla vastaanhangoitteleva jälkeläinen. Oikeastaan oli aika ironista, että hän aikoi auttaa olentoa synnyttämään uuden polven liskoja jotka todennäköisesti söisivät hänet, mikäli he sattuisivat joskus nokikkain. Vaikka, aivan hyvin hän oli saattanut uransa aikana auttaa maailmaan jo uuden ihmisten hirmuhallitsijan, kuka tietää, joten kaiketi riskit olivat loppujen lopuksi samat.
”Aion kääntää sen munan sinun sisälläsi, joudun työntämään käteni synnytyskanavaan ja se tulee varmasti tuntumaan epämiellyttävältä”, lausui hitaasti, jättäen huomiotta naaraan äskeisen häkeltyneen kysymyksen, miksi tämän piti liikuttaa takajalkojaan. Ehkä se ei olisikaan ollut tarpeellista, mutta olihan Norakin jo jokseenkin urautunut ja naisten piti yleensä levittää jalkojaan, joten miksipä ei tämänkin naaraan. Kun toinen oli saanut asentonsa otettua, Nora henkäisi raskaasti ja siirtyi sitten kunnolla olennon jalkojen väliin. Ei auttanut kuin toivoa, että muna olisi lähellä jotta hänen ei kovin pitkältä sitä pitäisi kaivaa – siinäpä vasta näky, sähisevä lisko ja pieni nainen olkapäitä myöten liskon sisässä. Toivoa saattoi, että kukaan ei eksyisi tähän nyt. Haluaisikohan ihmisnaiset enää edes hänen palveluitaan, jos tietäisivät mihin aikoi kätensä kohta työntää.
”Noniin”, lausui ikään kuin varoitukseksi ja työnsi toisen kätensä etsimään munaa naaraan sisässä. Eikä se ollut, kiitos luojan, kaukana vaan juurikin niillä main missä tuo hienoinen pullistuma oli ollut nähtävissä päältäpäinkin joten ei hänen tarvinnut olla olkapäitä myöten liskossa. Naisen sirot sormet tunnustelivat sen nahkeaa pintaa, onneksi ei sentään kuori ollut vielä mitenkään kalkkeutunut joten hänellä saattaisi olla pieni mahdollisuus saada se käännettyä. Prosessi ei ollut nopea, eikä varmasti kivuton. Kalpealle otsalle nousi pieniä hikipisaroita sekä voimain ponnistuksen, että kylmäävän jännityksen vuoksi. Mutta lopulta, pikkuhiljaa nainen sai hivutettua munan parempaan asentoon – tai ainakin oletti sen olevan paremmassa asennossa sillä enää se ei ollut poikittain kanavassa. Nora veti kätensä pois tieltä ja perääntyi muutaman askeleen, pyyhkäisi sormiaan ja kämmeniään mekkonsa helmaan. Se olisi entinen mekko sitten.
”Ponnista heti, kun siltä tuntuu. Mutta älä kiirehdi, yritetään olla varovaisia”, kätilö ohjeisti liskoa ja tarkkaili herkeämättä tilannetta, jotta voisi syöksyä hätiin mikäli tarvetta olisi. Hän ei tiennyt oliko naaras jo liian väsynyt ponnistellakseen vielä.
[en tiedä tuliko nyt kaahattua, muttamutta, jospa siihen olisi jäänyt vähän pelivaraa sullekin]