Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

ViestiKirjoittaja suskari » 25 Helmi 2016, 21:23

Zara säpsähti takanaan kuuluvaa ääntä, joka osottautui naaraalle myös hyvin tutuksi. Naaras käänsi päätään kohden takanaan seisovaa ja hengästynytttä kätilöä, joka aivan puskista alkoi tarjoamaan naaraalle tulelta suojaa omasta mökistään. Zara katsoi pitkään naista. Oliko tuo tosissaan!? Oliko tuo ihminen tarjoamassa hänelle oikeasti suojaa omasta kodistaan!? Naaras punnitsi hetken aikaa vaihtoehtoja ja kätilön ehdotusta, mutta se tuntui ainoalta ratkaisulta nyt ja tässä tilanteessa. Zara käveli parilla askeleella kätilön luokse jalkapallon kokoinen muna suussaan ja vain tyrkkäsi sen kätilölle.
"Varokin jos rikot sen!" Zara sähähti ilmoittaen selvästi että oli suostunut kätilön pyyntöön, vaikka suuresti ihmettelikin ihmis naisen päähän pistoa mielessään.
Zara kääntyi vielä pesällensä sen viimeisen kerran kun otti sieltä yhden munan suuhunsa ja joutui jättämään loput omanonnensa nojaan. Zara katsoi pesää sen hetken ajan ennenkuin kääntyi ja käveli kätilön luokse.
"Näytä tietä."
suskari
 

Re: Kätilöt ne kohtaa kaikenlaista. // Suskari

ViestiKirjoittaja Wolga » 18 Huhti 2016, 10:59

Se, että Nora oli avustanut toista synnytyksessä vain päiviä aikaisemmin, ei helpottanut hänen oloaan yhtään tämän liskonaaraan seurassa. Se ei vienyt pois totuutta, että olisi hyvin helppo saalis terävähampaiselle jätille. Siispä kätilö ojensi hennot käsivartensa ottamaan tarjotun munan vastaan, kiersi sen tiukasti vartaloaan vasten – pitäen silti huolen ettei onnistuisi vahingoittamaan sen haurasta kuorta. Jälleen pohti sitä, että tämän munan sisällä voisi kasvaa se, joka lopulta ottaisi hänen henkensä. Ajatus sai pisamakasvoisen kätilön värisemään, toisaalta täytyi olla tyytyväinen sillä näillä olennoilla oli tuskin syitä ottaa ihmisiä vangikseen ja kiduttaakseen. Seurasi katseellaan naaraan toimia, kun se ihmeen hellästi ja varoen poimi yhden munista suuhunsa. Tuntui jättävän hyvästit pesään jääville. Näky oli niin erilainen, jopa luottamusta herättävä, verrattuna siihen miten olento puhutteli häntä. Siinä vaaran saattoi melkein käsin tuntea. Hetken kätilö pohti olisiko hän voinut jotenkin auttaa muita jälkeläisiä, mutta hänen mahdollisuutensa useamman munan kantamiseen olivat huonot. Eikä halunnut ottaa riskiä, että hän olisi se, joka aiheuttaisi jälkeläisten kuoleman. Ennemmin sitten näin.

Nyökkäsi viimein naaraan komennolle viedä heidät turvaan ja käänsi sitten tälle selkänsä. Savun havu puski sieraimiin jo kitkerämpänä, ohittamattomana. Se kieli, että tuli saavuttaisi heidät pian. Lämmönkin pystyi jo melkein tuntemaan. Kätilö kiihdytti ohuet jalkansa hölkkään, mahdollisimman tasaiseen jotta ei vahingossa hölskyttäisi kuoren sisällä kasvavaa elämää olemattomiin. Matka tuntui pitkältä, niin pitkältä että hetken kätilö mietti oliko vienyt heidät sittenkin harhaan. Moinen liike koituisi kaiketi hänen kohtalokseen. Nainen ei kuitenkaan hidastanut kulkuaan, katsoi tiukasti eteensä ja varoi vilkuilemasta jotta olento perässään ei huomaisi hänen epävarmuuttaan. Kun oli menettämässä jo toivoaan, näki pienen kirkasvetisen puron ja sen ylittävän lankun. Helpotus tuntui hyvältä. Eihän hän ollut heitä hukkaan johdattanut, ei ollenkaan. Pian he pääsisivät tutun hökkelin pihaan, paikalle jonne harvat eksyivät ilman kutsua. Pysähdyttyään kätilö huohotti raskaasti, hiki kimalteli pisamaisilla kasvoilla ja sydän tuntui pusertuvan ulos rinnasta – olo oli kuin hakatulla. Voimaton ja tärisevä. ”Minne haluat tehdä pesän?”, kysyi naaraalta huohotuksesta katkonaisella äänellä.
Wolga
 

Edellinen

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron