Osaatteko näyttää tietä? || kiifbruh
Lähetetty: 07 Elo 2015, 20:29
Cecil
Hän oli hukassa. Viljelijänpoika raapi sänkistä leukaansa turhautuneena huokaisten. Aaren heilautteli häntäänsä puolelta toiselle hätistellen pois itikoita jotka hevosta halusivat kiusata, seisten säyseästi paikoillaan odottaessaan ratsailla istuvan miehen päättävän mihin suuntaan lähtisivät. Sehän olikin erittäin hyvä kysymys. Cecil vilkuili ympärilleen metsässä, yrittäen päätellä miten pääsisikään oikealle polulle. Hän oli käynyt hoitamassa asiansa eräässä kylässä, ja löytänyt perille ilman ongelmia mutta nyt kun pitäisi päästä pois niin asia oli aivan toinen. Mies ei kyennyt ymmärtämään miten hänen oli edes mahdollista eksyä näin nopeasti. Hienoa.
Aikansa mietittyään perheenisä päätti kääntyä risteyksestä vasemmalle päin, kannustaen lämminverisen tamman rauhalliseen käyntiin. Päivä oli helteinen, eikä mies valittanut lainkaan metsän suomasta varjosta. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö hänellä olisi silti liian lämmin. Kevyesti pukeutunut mies kehitteli juurikin mielessään mahdollisia vaihtoehtoa jolla saisi lyhythihaisesta paidastaan vielä mukavamman. Sellaista ei vain sattunut löytymään. Ikävä kyllä. Sentään hän oli tajunnut sitoa hiuksensa ylös pois tieltä.
Jonkin ajan kuluttua viljelijälle kävi selväksi ettei tämäkään tie ollut oikea. Cec saapui ratsunsa kanssa erään yksinäisen mökin pihapiiriin, ja seisautti hevosen siihen paikkaan. Ehkä tämän paikan asukas tai asukkaat osaisivat kertoa hänelle tien takaisin... Varmoin elkein mies laskeutui alas satulasta, taluttaen Aarenin niin lähelle mökinkopperoa kuin vain suinkin uskalsi, jättäen kaverinsa sitten siihen irti, eihän se mihinkään karkaisi. Itse hän kävi mökin ovelle, koputtaen nyrkillään sen puiseen pintaan. Hetkeen ei vastausta kuulunut, joten mies päätti toistaa eleensä, herrasmiehen elkein jääden ovelle odottamaan mahdollista vastausta. Jos kukaan ei tulisi, joutuisi hän varmaan etsimään tiensä pois itse. Toivottavasti se onnistuisi.
//Kiifpro ja Nala plz c.//
Hän oli hukassa. Viljelijänpoika raapi sänkistä leukaansa turhautuneena huokaisten. Aaren heilautteli häntäänsä puolelta toiselle hätistellen pois itikoita jotka hevosta halusivat kiusata, seisten säyseästi paikoillaan odottaessaan ratsailla istuvan miehen päättävän mihin suuntaan lähtisivät. Sehän olikin erittäin hyvä kysymys. Cecil vilkuili ympärilleen metsässä, yrittäen päätellä miten pääsisikään oikealle polulle. Hän oli käynyt hoitamassa asiansa eräässä kylässä, ja löytänyt perille ilman ongelmia mutta nyt kun pitäisi päästä pois niin asia oli aivan toinen. Mies ei kyennyt ymmärtämään miten hänen oli edes mahdollista eksyä näin nopeasti. Hienoa.
Aikansa mietittyään perheenisä päätti kääntyä risteyksestä vasemmalle päin, kannustaen lämminverisen tamman rauhalliseen käyntiin. Päivä oli helteinen, eikä mies valittanut lainkaan metsän suomasta varjosta. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etteikö hänellä olisi silti liian lämmin. Kevyesti pukeutunut mies kehitteli juurikin mielessään mahdollisia vaihtoehtoa jolla saisi lyhythihaisesta paidastaan vielä mukavamman. Sellaista ei vain sattunut löytymään. Ikävä kyllä. Sentään hän oli tajunnut sitoa hiuksensa ylös pois tieltä.
Jonkin ajan kuluttua viljelijälle kävi selväksi ettei tämäkään tie ollut oikea. Cec saapui ratsunsa kanssa erään yksinäisen mökin pihapiiriin, ja seisautti hevosen siihen paikkaan. Ehkä tämän paikan asukas tai asukkaat osaisivat kertoa hänelle tien takaisin... Varmoin elkein mies laskeutui alas satulasta, taluttaen Aarenin niin lähelle mökinkopperoa kuin vain suinkin uskalsi, jättäen kaverinsa sitten siihen irti, eihän se mihinkään karkaisi. Itse hän kävi mökin ovelle, koputtaen nyrkillään sen puiseen pintaan. Hetkeen ei vastausta kuulunut, joten mies päätti toistaa eleensä, herrasmiehen elkein jääden ovelle odottamaan mahdollista vastausta. Jos kukaan ei tulisi, joutuisi hän varmaan etsimään tiensä pois itse. Toivottavasti se onnistuisi.
//Kiifpro ja Nala plz c.//